Kevään kaipuu -haaste

Tiiu Puutarhahetki-blogista aloitti mainion Kevään kaipuu -haasteen ja kutsui minut mukaan. Haasteen tarkoituksena on kerätä postaukseen itselle merkityksellisiä keväisiä kuvia, ei välttämättä siis pelkästään kukista tai puutarhasta. Lähdin innolla selailemaan kuvakansioita ja fiilistelemään kevättä.

Ensimmäisenä kylvöt, tietysti. Kevät alkaa sisätiloissa ja myös puutarhurin mielessä paljon aikaisemmin kuin ulkona. Alla oleva kuva on otettu 2017 maaliskuun lopulla. Kuvassa näkyy pikkutaimien lisäksi pelakuiden pistokkaita sekä ikkunalaudalla kaupan narsisseja - kevään merkkejä nekin.



Ulkona on samana päivänä  vuonna 2017 ollut vielä reippaasti lunta. Kuitenkin talon vierustalla lämpimällä paikalla maa on jo paljaana ja ensimmäiset krookukset pyrkimässä esiin. Kevät on sitä, että piha litisee sulamisvesistä ja puutarhuri käy tutkailemassa kaikki mahdolliset paikat ensimmäisten versojen varalta.





Kevät on lintujen saapumista ...



... ja ensimmäisiä terassikelejä. Tiedättekö sen tunteen, kun ulkona on vielä viileää, mutta aurinko lämmittää jo mukavasti?



Kevät on myös sitä, että kissat eivät enää parkkeeraa leivinuunin viereen, vaan nautiskelevat lattialla auringonvalossa:



Ja tottakai kevät tarkoittaa kukkia!











Jos en vielä ennen tämän postauksen kirjoittamista tuntenut voimakasta kevään kaipuuta, niin nyt ainakin odotan innolla kaikkia kevään merkkejä. Kylvöistä voi aloittaa ja kaikki muu seuraa pian perässä :)

Haastan mukaan seuraavat bloggaajat:
Sirkku / Kukkia ja haaveita
Minna / Hiidenkiven puutarha
Niina / 10-vuotissuunnitelma

Tässä myös haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki.

Lempikukkani -haaste

Sain jokin aika sitten Navettapiialta lempikukkani -haasteen, jonka on alunperin laatinut Hilu Maatiaiskanasen elämää -blogista. Kiitos siis molemmille tästä mielenkiintoisesta tehtävästä :)
Olen pohdiskellut omaa valintaani jo muiden haastevastauksia lukiessani. Varmasti moni voi samaistua siihen, että valinta ei todellakaan ole helppo. Listallani on montaa vahvaa kilpailijaa - syysleimut, daaliat, tulppaanit, esikot, pelargonit, pionit ... Miten näistä voi valita suosikin?

Lopulta kysyin itseltäni, että jos saisin lahjaksi kukkia, mistä ilahtuisin eniten? Tätä kautta vastaus löytyi mutkattomasti ja tuntui heti täysin oikealta. Onnellisin olisin saadessani tulppaaneja. Pirteän keltaisisia, hempeän vaaleanpunaisisia tai muhkean kerrattuja. Tai ihan minkälaisia vain!

Tulppaanikauteni alkaa heti alkuvuodesta, kun ostan kotiin leikkotulppaaneja tunteakseni olevan askeleen lähempänä kevättä.







Puutarhassa tulppaanien odotus alkaa maan sulattua. Krookukset ja esikot ovat kivoja, mutta en malta odottaa varsinaista päänäytöstä, eli tulppaanien loistoa. Tänä keväänä tulppaanit jäivät puutarhassani pieneksi, todennäköisesti kuivuuden ja helteen takia, mutta edellisvuonna ne kukkivat pitkään ja komeasti - siitä ovat myös kuvat peräisin:

















Joskus täytyy lähteä omaa pihaa kauemmas tulppaaneja ihastelemaan. Vuonna 2011 kävimme Keukenhofissa ja luulen, että kyseisellä reissulla on ollut selkeä myötävaikutus tulppaanirakkauteeni.









Syksyllä täytyy varmistaa ensi kevään kukkaloisto piilottamalla maahan satoja kukkasipuleita. Niiden istuttaminen koleassa syyssäässä ei ole ollenkaan lempipuuhaani, mutta onneksi se palkitaan moninkertaisesti. Harmillisesti puutarhamme savinen multa ei ole tulpuille hyvä kasvualusta ja kestävimmätkin lajikkeet kuihtuvat viimeistään parin vuoden jälkeen. Siksi täytyy joka syksynä lisätä runsaasti kukkasipuleita.

Tämän vuoden sipulivalikoimani on jopa yllättävän niukka. Huomasin vasta nyt, että ostamiani lajikkeita yhdistää hempeä sävymaailma, joka kaipaa vierelleen vielä selkeästi tummia ja voimakkaita värejä. Taidankin seuraavaksi siirtyä verkko-ostoksille.





En laita haastetta eteenpäin, koska en keksi, kenellä se ei olisi vielä kiertänyt. Jos haluat napata haasteen matkaan, ole hyvä! Tässä ovat säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Hilu/Maatiaiskanasen Elämää-blogista)
- tee postaus lempparikukastasi
- haasta kolme (toki halutessasi voit kutsua useammankin) blogiystävääsi mukaan

Haaste: millainen puutarhuri olet?

Sain Kukkia & Haaveita -blogin Sirkulta kutsun osallistumaan tähän mukavaan haasteeseen, joka onkin jo kiertänyt useammassa blogissa. Haasteen on pistänyt pystyyn Pauliina Kukka & Kaali -blogista.

Haasteeseen voi vastata käyttämällä valmiita vaihtoehtoja tai ihan vapaamuotoisesti omin sanoin  - ajattelin yhdistää nämä tavat, koska molempi parempi.

Puutarhasuunnittelu

• Piirrän suunnitelmat paperille ja arkistoin ne. Niistä on hyvä myöhemmin tarkistaa lajikkeiden nimet.
• Nautin puutarhan suunnittelusta niin paljon, että kun tulee suunnitelmien toteutuksen aika, teen lennossa uudet suunnitelmat.
• Teen aina uuden suunnitelman taimistolla löydettyäni taas ah, niin ihanan taimen, joka haluaa tulla meille.
• Suunnittelen vain suuret linjat. Istuttelen minne milloinkin.
• Puutarhasuunnittelu – kauhea sana. Eihän sitä voi tietää mikä fiilis sinä päivänä on kun alan taimia istuttaa.

➜ Hyvän suunnitelman tekeminen on mielestäni äärimmäisen fiksua ja kannatettavaa. Hyvin suunnittelemalla tulee tehtyä järkeviä ostoksia ja saa puutarhasta heti hyvännäköisen ja tyylikkään. Harvoin vain kykenen siihen itse. Menetelmäni on enemmänkin yritys ja erehdys.
Mutta totta vieköön kirjaan kaikki lajikkeet tarkasti ylös! :)

Tässä esimerkki uudesta kirjanpidostani - piirrän istutusalueiden kartat exceliin ja listaan oheen lajikkeet:

Ostokset

• Minulla on nollabudjetti. 
• Fiksu puutarhuri tekee ostoslistan ja pitäytyy siinä.
• Ostan kasveja hyvin maltillisesti, mutta minulla on pieni (paketti)auto eivätkä kaikki ostokseni meinaa sopia kyytiin.
• Minulla on tapana pelastaa kasveja syksyn alennusmyynneistä. Olisi sääli jättää niitä seisomaan orpoina hyllyille.
• Haalin puutarhaani kaikki uutuudet ja erikoisuudet maksoi mitä maksoi.

➜ Omasta mielestäni olen hyvin maltillinen, mutta esimerkiksi mieheni saattaa olla tästä eri mieltä :) Oman diagnoosini mukaan ongelmani ei niinkään ole ostosten määrä, vaan sisältö - ostan välillä sellaisia juttuja, jotka tuntuvat ajatuksena kivoilta, mutta 1) eivät pärjää puutarhani oloissa 2) niille ei ole paikkaa 3) ne eivät sovi olemassaolevien kasvien kanssa 4) ne ovat sarjasta "yksi jokaista lajia" - jolloin lopputulos on vähintäänkin kirjava, ellei sekava.

Hyvin ovat ostokset mahtuneet autoni takakonttiin!




Työkalujen säilytys

• Kaiken pitää olla tip top. Minulla ovat sukatkin aakkosjärjestyksessä.
• Paikka kaikelle, kaikki paikalleen tai ainakin sinne päin. Ei se ole niin nokon nuukaa.
• Minä kyllä laitan tavarat paikalleen, mutta joku muu  viskelee niitä minne sattuu.
• Varaston ovessa lukee: "Vierailta pääsy kielletty." Voisivat saada sätkyn. Olisikohan Marie Kondolla käyntiä täällä päin?
• Kuka sellaisen hullutuksen on keksinyt, että tavaroilla pitäisi olla paikat? Löydän talikon viimeistään ensi keväänä uudesta perennapenkistä tai ellen löydä, käyn katsomassa pellolta tai voihan se olla kompostikasallakin. Tallessa se ainakin on, siitä voin olla varma.

➜ Varaston Konmaritus olisi tarpeen. En uskalla itsekään tällä hetkellä avata varaston ovea, koska sieltä tippuu todennäköisesti päälleni ruukkuja, roskia, maanpeitekankaita ja ties mitä. Varaston siivous onkin tiedossa talvella.
Työkalut eivät varmasti ole varastossa, vaan jossain päin pihaa. Tärkeimmät työkalut (sakset kuihtuneiden kukintojen poistamiseen ja metallinen istutuslapio, jota käytän rikkojen poistamiseen) pyrin pitämään paikoillaan, koska niiden etsiminen on hermoja raastavaa.

Minä hyötytarhurina

• Menettäisin yöuneni, jos porkkanakempit uhkaisivat kasvimaatani.
• Odotas, näytän Instasta kun voitin viime kesänä kylän komeimman kurpitsan kasvattajan tittelin.
• Kylvän, kastelen, kitken ja lannoitan huolellisesti ja saan nauttia runsaasta sadosta. Kellarini on kuin suoraan Veikko Huovisen romaanista Hamsterit.
• En melkein raaski syödä kasvattamiani tomaatteja, koska niiden kilohinta hipoo parhaimman naudan sisäfileen hintaa.
• Valitsen viljeltävät hernelajikkeet kukan värin perusteella.

➜ Hyötyviljelmäni ovat tottakai pientä piperrystä ja tuovat enemmän mieleniloa kuin vatsan täytettä. Mutta fiilis on sitäkin parempi kun on saanut kasvatettua muutaman melonin tai maissin :)




Kitkeminen

• Kitkeminen on minulle meditaatiota. Nautin joka ikisestä hetkestä.
• Kitken ja itken.
• No jaa. Otan kitkemisen puuhailun kannalta. Mikäs siellä kyykkiessä kun linnut laulavat ja leppeä kesätuuli puhaltaa.
• Kitken vasta sitten kun ohdakkeet alkavat estää pääsyn kotiini.
• Miksi kitkisin?

➜ Olen taitava sulkemaan silmät rikkaruohoilta ja kitkemisen tarpeelta. Ainakin tiettyyn pisteeseen asti, eli siihen kun kukkapenkissä kasvaa jo valtavan kokoisia voikukkia. Tällöin heittäydyn hommiin ja välillä jopa nautin kitkemisestä, pääosin sen takia, että siitä syntyy heti hyvää ja näkyvää jälkeä.
Kitkemisessä en pidä siitä, että sitä täytyy tehdä aina uudelleen ja uudelleen. "Vastahan mä kitkin tämän penkin!"

Puutarhapuuhat

• Riippumatto ja rikat ovat minun juttuni.
• Pientä puuhaa riittää, mutta ei puutarhanhoito ole koko elämä.
• Ensin työ, sitten huvi (siis puutarhaan). Missä välissä laittaisin ruokaa ja pesisin pyykit?
• Puutarhassa, puutarhasta, puutarhaan... Niinhän se menee.
• Oih! Vieläkö näitä kysymyksiä riittää? Minun pitäisi jo olla kitkemässä.

➜ Puutarhanhoito (ja bloggaus) ovat ehdottomasti tärkeimmät harrastukseni, joten käytän niihin yleensä niin paljon aikaa kuin mahdollista. Joskus täytyy priorisoida muita juttuja, kuten esimerkiksi tänä kesänä remonttia, mutta siivous jää melko varmasti tärkeysjärjestyksessä puutarhan taakse. "Puutarhapäivinä" eli viikonloppuina suunnittelen jopa ruoat sen mukaan, että päivällä nappaan jotain helppoa valmisruokaa (esimerkiksi mikrossa lämmitettävää keittoa), jotta ruokailu haittaisi mahdollisimman vähän puutarhaflow:ta.


Puutarhan tyyli

• Ihan perus
• Aina cool
• Suuruudenhulluja suunnitelmia hyvällä alulla
• Iloinen hurlumhei
• Täysi kaaos

➜ Tämä on vaikea! Ehkä siksi, että mitään selkeää tyyliä ei ole. Tai ehkäpä tyyli on tällä hetkellä sitä oman tyylin hakemista, sopivien kasvien tunnistamista, vaihtoehtojen punnitsemista. Viiden vuoden päästä voisin luultavasti vastata kysymykseen paremmilla eväillä.


Kasvivalikoima

• Olen perinteen ystävä. Tulepa muuten katsomaan isotädiltäni perittyä joriinin mukulaa. (talvella) Se on jo talvehtimassa, mutta voin pikkuisen raottaa sen turvepeitettä, niin näet kuinka komea se on. Ja katsopas näitä valmun siemeniä... Oi, ja nämä floksit...
• Kaikki kelpaavat. Jokainen kasvi on omalla tavallaan kaunis.
• Olen aika tarkka. Värit. Leviäminen. Kestävyys. Vaivattomuus. Siinäpä niitä kriteereitä nyt alkuun.
• Palasin juuri Japanista, josta kävin ammentamassa ideoita parvekkeeni/rivitalopihani/taloni pihan suunnitteluun.
• Mahdollisimman modernia, kiitos!

➜ Kasvivalikoimassani on kaikkea näitä kolmea. Perinnekasvit ovat varmoja ja yleensä vaatimattomia peruskukkijoita, jotka pärjäävät kevyellä hoidolla. Niitä olen alkanut arvostamaan lyhyellä puutarhaharrastajan urallani yhä enemmän.
Sitten toisaalta minussa on tottakai sellainen hamsteripuoli, joka innostuu erikoisemmista lajikkeista ja pienimuotoisesta hifistelystä ja joka yrittää mahduttaa ihan mitä tahansa puutarhaansa.
Lisäksi olen joidenkin asioiden suhteen tarkka. Koska olen vielä puutarha suhteen aloittelija, en ole erityisemmin kiinnostunut venyttämään vyöhykkeitä, eli poissuljen lähtökohtaisesti kaikki herkemmät kasvit ostoslistaltani. Samoin käy omasta mielestäni vaivannäköä vaativille kasveille, joihin en ole vielä ehtinyt perehtyä. Tästä syystä puutarhassani ei esimerkiksi ole ruusuja - koska en ole vielä harrastuksessani niin pitkällä. (Tosin tähän kohtaan täytyy todeta, että itse asiassa tänä kesänä ostin yhden neilikkaruusun arvioidakseni, kuinka yhteiselämämme lähtee sujumaan :))

Tämän kesän perinnekasvi-ihastukseni palavarakkaus, joka kukki hienosti kuivuudesta huolimatta:




Minä ja sää

• Pidän sääpäiväkirjaa ja mittaan sademäärät. Haluatko, että näytän sinulle Excel-taulukkoni?
• Ihan hirveetä kun aina vain sataa / paistaa / jotain! Eihän tässä sateessa / helteessä / missä lie säässä voi tehdä mitään kun aina vaan...
• Jaahas, tälle päivälle on ennustettu 18 astetta lämmintä, pientä koillistuulta. Kello 14 ja 15 välillä pitäisi sataa. Yhtä tippaa näyttää. Illemmaksi on tiedossa poutaa. Aika lämmin yö tulossa.
• Asennekysymys. 
• Jos saisin valita, koko kesän paistaisi aurinko. Silleen sopivasti. Yöllä sataisi sen verran mitä kasvit tarvitsevat.

➜ Olen tosi huono sopeutumaan hiemankin poikkeavaan säätilaan. Esimerkiksi hellesäät ovat minulle ihan tuskaa, en nauti niistä lainkaan. Samoin tuuli tai hieman kylmempi sää saavat silmäni vuotamaan ja nenäni tippumaan, jolloin joudun ihan jatkuvasti niistämään ja työnteosta ei meinaa tulla mitään. Sormeni ja varpaani jäätyvät todella herkästi, joten en edes ala puhumaan talvesta. Kadehdin ihmisiä, jotka eivät reagoi tällä tavalla säätilan muutoksiin. Ihmettelen myös aina, jos joku fiilistelee pakkaskelejä tai sanoo, että sää on asennekysymys. Ei pidä paikkaansa, säällä on todella selkeä fyysinen vaikutus! Minulle täydellinen puutarhasää olisi noin 18-20 asteen puolipilvinen sää :)


Suhtautuminen vuodenaikoihin

• Ihanaa kun talvi on olemassa. En jaksaisi kontata puutarhassa ympäri vuoden.
• Rakastan Suomen neljää vuodenaikaa.
• Talven aikana näännyn puutarhapuuhien puutteeseen.
• En voi elää ilman puutarhapuuhia. Siksi minulla on toinen puutarha Espanjassa / Kiinassa / jossain. Lennän sinne joka syksy heti kun en enää saa sipuleita maahan edes rautakangella.

Voisin mainiosti elää ikuisessa keväässä tai kesässä, mutta talvi täytyy vain kärsiä läpi ja odottaa kevättä. Tykkään toki siitä, että Suomessa on erilaisia vuodenaikoja, koska mikään ei ole parempaa kuin kevään herkkä vihreys talven jälkeen.

Kevät!




Tässä vielä ohjeet haasteen toteuttamiseen:

Kerro vapaamuotoisesti millainen puutarhuri sinä olet. Olisi kiva, jos käsittelisit aihetta alla luetelluista näkökulmista – tai sitten jollakin aivan muulla tavalla, joka kuvastaa juuri sinua. Voit käyttää myös Pauliinan tekemiä vaihtoehtoja.

Näkökulmat:

Puutarhasuunnittelu
Ostokset
Työkalujen säilytys
Minä hyötytarhurina
Kitkeminen
Puutarhapuuhat
Puutarhan tyyli
Kasvivalikoima
Minä ja sää
Suhtautuminen vuodenaikoihin

Haasta muutama blogiystäväsi mukaan. Kerro, keneltä sait haasteen ja voit myös mainita, että alunperin haasteen pani alulle Pauliina blogista Kukka & Kaali.

En tiedä varmasti, kuka on jo haasteen saanut, mutta minua kiinnostaisi lukea haasteen vastauksia seuraavilta bloggaajilta:
Pihan vuosi
Navettapiika / Navettapiian puuhamaa
Tuulikki / Kukkia ja Koukeroita
Katja / Päivänpesän elämää

Linturetkillä

Viime viikonlopun lämpimät ja auringoiset kelit mahdollistivat sen, että puutarhassa vietetyn tehokkaan päivän jälkeen oli vielä runsaasti valoisaa aikaa jäljellä tutustua Tunnista 100 lintulajia -haasteen hengessä lähialueen lintupaikkoihin. Lauantaina kävimme kiertämässä Helsingin Vanhankaupunginlahdella. Kävelimme Lammassaaren lintutornille ja takaisin.

Ruovikossa oli pajusirkkuja:



Erään metsikön kohdalla näimme muutamia lintuharrastajia ja valokuvaajia tähtäämässä putkiaan samaan suuntaan. Pysähdyimme itsekin ja jäimme tuijottamaan, tietämättä kuitenkaan, mitä katsoimme :) Ystävällinen lintuharrastaja kertoi kuitenkin, mihin ja mitä tulisi etsiä - puussa oli meneillään pussitiaisen pesänrakennus. Kameran linssin läpi näkyikin pesän alku ja pian paikalle pyörähti myös itse rakennusmies:





Pussitiainen on Suomessa harvinainen pesijä, joten koimme itsemme todella etuoikeutetuiksi, kun saimme seurata pesäpussin rakentamista.
Lammassaaren puiden varjossa kohtasimme erilaisia pikkulintuja, joiden kohdalla tunnistaminen tapahtui vasta jälkeenpäin kotisohvalla kuvia katsellen ja niitä erilaisiin lintukirjoihin ja internetin tunnistussivuihin verraten. Loppupäätelmät saattavat siis hyvinkin olla virheellisiä, mutta mielestäni näimme hernekertun:



Ja mustapääkertun naaraslinnun:



Lammassaaren lintutornista on hyvä näkymä kosteikkoalueelle, jossa pysähtyy aina kahlaajia. Itse tunnistan hyvällä tuurilla juuri ja juuri pikkutyllin, mutta en todellakaan muita kahlaajia. Onneksi lintuharrastajat ovat sen verran mukavaa porukkaa, että tässäkin apu oli lähellä - eräs tornilla ollut bongari kertoi ääneen, mitä lintulajeja missä suunnassa oli havaittavissa. Siksi tiedän, että tuolla oli punajalkaviklo (ja kuvissa vilahtaa myös pikkutylli):





Itse onnistuimme sentään tunnistamaan vastakkaisella rannalla könöttävät harmaahaikarat:



Lisäksi näimme tiiroja, kymmeniä haarapääskyjä sekä metsikössä nakuttelevan pikkutikan:



Sunnuntain iltapäivällä suuntasimme hieman erilaisiin lintumaisemiin Espoon Suomenojalle. Sekä Vanhankaupuginlahti että Finnoo ovat tuttuja retkipaikkoja. Ennen omakotitaloon muuttamista ja remontti- ja pihahommia kävimme usein kävelemässä erilaisilla pääkaupunkiseudun lintualueilla. Oli virkistävää pyörähtää pitkästä aikaa tutuilla paikoilla. On myös erittäin mukavaa huomata, että lintujen tunnistushaasteen myötä on taas syttynyt alustava lintuharrastuskipinä, joka ehti viime vuosina hieman hautautua arjen tekemisten ja kiireiden alle.
Suomenojalla odotimme ensisijaisesti noki- ja liejukanojen näkemistä ja ne tulikin bongattua. Lisäksi teimme taas sarjan "kuvaan tämän ja katson kotona, mikä laji kyseesä" -bongauksia. Suomenojalla oli tosin tällä hetkellä meneillään luontokuvanäyttely, joka auttoi tunnistamaan valtaosan lajeista paikan päällä. Kohtasimme Suomenojan nimikkolinnun mustakurkku-uikun:



Satoja naurulokkeja:



Harmaasorsia:





Lapasorsan:



Punasotkat (huh mitkä silmät!):



Altailla oli myös tukkasotkia ja telkkiä. Eräässä ruovikossa askarteli piisami:





Pois lähtiessämme kohtasimme vielä pikkulinnun, jonka kohdalla arvoimme pitkään, onko kyseessä pajulintu vai tiltaltti. Tällä erää päädyimme pajulintuun linnun vaaleanruskeiden jalkojen takia:



Suomenojan luonnosta voi lukea tarkemmin Suomenoja-sivustolta, jossa on muun muassa kuvia alueen linnuista ja kasveista, ohjeita retkeilijälle sekä viikoittain päivittyvä havaintovihko.

Tällä hetkellä tunnistettuna on 55 lintulajia, mutta minusta tuntuu, että lajimäärän kasvattaminen on jatkossa paljon vaikeampaa. Enää ei ole jäljellä kovin montaa helppoa ja itselleni tuttua lajia. Mutta on tämä ollut todella mielenkiintoista ja informatiivista jo tähänkin asti!