Puutarhapainotteinen heinäkuu

Heinäkuu oli lomakuukausi, joka tarkoitti myös enemmän aikaa puutarhassa. Paljon tuli tehtyä - sekä huoltotoimenpiteitä että uusia juttuja. Toisaalta silti tuntuu, että mitä enemmän teen, sitä enemmän keksin taas seuraavia asioita to-do-listalle. Tekemättömien hommien määrä on ikuisesti vakio. Mutta pysyypä ainakin mielenkiinto yllä ja harrastus aktiivisena :) 

 Suurimpana heinäkuun proggiksena lienee kivituhkapolun jatkaminen kompostille asti. Polku kulki pitkin vanhaa metsäpohjaa, joka tarkoitti vimmaista maan tasoittamista, kymmenien kivien nostamista maasta tasoittamisen yhteydessä (ja myös suurimpien kivenmurikoiden jättämistä osaksi polkua) sekä muutamien puoliksi maatuneiden puunjuurien sahaamista. Ja toki lopuksi kivituhkan kärräämistä rinnettä pitkin ylös. Anyways, lopputulos ei näytä kuvassa oikein miltään, mutta polku on nyt siinä:

 

Projekti jatkuu sillä, että polun varteen tulee pensaita. Muutama syyshortensia, teresanruusu ja mustaselja odottavatkin jo istutusta. Heinäkuussa siistimme myös kasvimaan reunukset. Oli huono idea tehdä reunat luonnonkivistä, sillä nurmikolta puski niiden välistä juolavehnää, joka levisi turhankin hyvin viljelylaatikoiden ympärille laitetussa kuorikatteessa. Siispä siirsimme kivet muualle ja kanttasimme reunat. Katsotaan, jos keksitään jossain vaiheessa jokin parempi reunus, mutta sillä välin mennään tällä. 

Lisäksi suoritimme yhdessä miehen kanssa siperinkurjenpolvien jakamisen. Jättimäisen juurakon jakaminen edellytti pienen retkikirveen käyttöä, jolla se meni nätisti neljään osaan. Aina näissä jakohommissa tulee mietittyä, että miten kasvit selviävät tällaisista tuhotöistä, mutta vastaus on, että ilmeisen hyvin. Tätä kirjoittaessani siperiankurjenmiekan jakopalat puskevat nimittäin uusia lehtiä.

 

Heinäkuussa tein myös karsintaa puutarhassa. Liiankin hyvin kukkapenkissä viihtyvät jättipoimulehti ja huopakaunokki saivat lähtöpassit ja siirtyivät kompostin puolelle. Huopakaunokki sinänsä hieman harmittaa, sillä se oli pörriäisten suosiossa, mutta uskoisin, että tilalla on ihan riittävästi muitakin kukkijoita. Jos joku kasvi harmittaa enemmän kuin tuottaa iloa, niin täytyy vain todeta, että niiden aika puutarhassa on ohi. 

Kukinnan osalta heinäkuun mieleenpainuvimpia kukkijoita olivat ritarinkannukset, palavarakkaus ja tietysti loppukuun puolella daaliat. Mutta aloitetaan kuvakatselmoinnilla alusta. Ensin yleisnäkymää 7. heinäkuuta, nurmikkokin on kerrankin juuri leikattu :D

   

Heinäkuun alkupuolella jatkoi kukintaansa vielä kestävä 'Bowl of Beauty':

 

Jasmike kukki upeasti ja sen tuoksu oli hurmaava. Pensaan kasvutapa on vaan niin sotkuinen ja joka suuntaan sojottava, että en tiedä, mitä sille tulisi tehdä. Antaa olla vaan sellaisenaan?

 

Ritarinkannukset ja palavarakkaus ilahduttivat pitkäkestoisella kukinnalla:

 

Tämä tummansävyinen lajike on mieleeni. Kaikki ritarinkannukset ovat peräisin blogisiemenkirjeestä:

 

Lisäksi meillä kasvaa tällainen valkoinen kaunotar, jonka kukinto on tänä vuonna hieman tynkä:

 

Neilikkaruusu on kukkinut koko heinäkuun:

   

On ollut myös hyvä vuosi kärhöille. Tiukukärhö 'Arabella' kukkii runsaasti:

 

'Warszawska Niken' välistä kurottaa yksi 'Multi Bluen' kukka:

 

Ja sitten ne daaliat! Joidenkin kukintaa odotan edelleen, toiset aloittivat jo heinäkuun alkupuolella. 'Happy Single Romeo' ja 'Happy Single Wink':

 

'First Love':

 

'Musette':

 

Jättimäinen 'Vassio Meggos':

 

Jokin kaktusdaalia, jonka lajikenimi ei ole tallessa:

 

Heinäkuulta täytyy mainita myös tuoksuherneiden kukinta. Ah näitä värisävyjä!

   

Kuun loppupuolella aloittivat myös syysleimut:

 

Muutama yleisnäkymä vielä kuun loppupuolelta. Ensimmäisessä kuvassa näkyy rinnepihamme kolme "tasoa" - ensin kurjenpolvet ja rantakukka, sitten seuraavassa penkissa leiskuvat värimintut ja tummana erottuva peruukkipensas sekä lopuksi alapihan kukkapenkit, josta tässä kuvassa näkyy enimmäkseen purppuraheisiangervo sekä vaaleanvihreä kultakanukka.

 

Ja vielä hieman tarkempi näkymä alapihan kukinnasta, täältä löytyy muun muassa vaaleanpunaista väriminttua sekä sinipallo-ohdaketta. Sinipallerot aiheuttavat ristiriitaisia tunnelmia. Ne ovat niin hauskan näköisiä, mutta siementävät aivan hulluna. Olen tänä vuonna kitkenyt niiden siementaimia aivan älyttömiä määriä. Auttaisi varmaan, jos kukkapallerot leikkaisi ajoissa pois, mutta eihän niitä raaski karsia :/

 

Toki täytyy päivittää myös hyötyviljelmien kuulumiset. Heinäkuussa tuli kurkkua ja kesäkurpitsaa normaaliin tapaan, eli enemmän kuin tarpeeksi. Myös punajuurien sato oli hyvä. Herneitä ja karviaisia olen jo kerännyt hieman, mutta niitä riittää vielä. Kuva heinäkuun alkupuolelta, kurkut ovat jo katossa asti:

 

Maukkaita herneitä:

 

Ja karviaisia:

 

Heinäkuussa oli myös mainio Avoimet Puutarhat -tapahtuma, jolloin kiersimme yhtä lailla puutarhaharrastukseen hurahtaneen naapurin kanssa Kirkkonummen seudun puutarhoja. Jokainen kohde tarjosi jotain erilaista, kiinnostavaa ja inspiroivaa, eli ehdottomasti vierailun arvoinen tapahtuma. 

Kesälomalla tuli poikettua myös Pinsiön taimistolla, jossa oli kaunis näyttelypuisto:

 

Heinäkuun puutarha-asioista voisin kirjoittaa vielä toisen samanmittaisen postauksen. Vietin puutarhassa selvästi tyypillistä enemmän aikaa, edistin projekteja, shoppailin kasveja, fiilistelin kukkia ja pörriäisiä, inspiroiduin ja keksin uusia ideoita. Kerrassaan loistokas kuukausi siis. Toivottavasti kesä on sujunut myös muilla hyvin! Nyt täytyy taas loman loppuessa palata erilaisten projektien pariin, mutta puutarhakausi toki jatkuu edelleen. Aurinkoista elokuuta!

Toukokuu puutarhassa

Olen tänä keväänä nauttinut ihan eri tavalla puutarhassa puuhastelusta. Pohdin syytä tähän ja ymmärsin, että olen pystynyt tekemään asioita kiireettömästi - pari tuntia siellä ja täällä, mutta kuitenkin useampana päivänä viikossa. Näin ollen viikonloput puutarhassa eivät ole enää raivokasta kitkemistä, jotta perennat erottuisivat kukkapenkeistä; tai maraton-koulimista ja -ruukutusta, kun pikkutaimilta loppuu ruukusta tila kesken.
Sen sijaan olen tehnyt hommia sujuvasti ja ajoissa, ilman viime hetken epätoivoista paniikkia. Kärjistän toki hieman, ei se puutarhapuuhastelu ole aikaisempina vuosinakaan ollut yhtä stressiä. Mutta on siinä tahdissa jonkinlaista eroa kuitenkin havaittavissa. Siksi nautin tästä tämän kevään rauhallisesta fiiliksestä niin pitkään kuin pystyn. Kiireiset työpäivät pitkine työmatkoineen tekevät jossain vaiheessa kuitenkin paluun ja sitten täytyy sopeutua taas siihen arkeen.

Mutta sillä aikaa kun minä olen ottanut rennon letkeästi, on kevät tehnyt vauhdilla tuloaan. Toukokuun alun viileät päivät vaihtuivat lähes kesän lämpötiloihin. Kukkapenkeissä on kukinta tullut ja mennyt, vähän turhankin nopeasti esimerkiksi tulppaanien osalta.

Narsissien hempeyttä 8.5.:





Takatalvikin pääsi yllättämään:



Helmilijat ja esikot ovat kevään ensimmäisiä runsaita ja värikkäitä kukkijoita (20.5.):





Toukokuun loppupuolella oli tulppaanien parasta aikaa (24.5.):





Ja hempeä esikkopenkki villiintyi kukkaan:



Alppiruusu avasi nuppunsa samoihin aikoihin. Nyt kukinta on jo pitkälti ohi.



Toukokuun viimeisenä päivänä kukkivat parhaimmillaan pilari- ja koristeomenapuut:





Puutarhan vehreyttä toukokuun lopun iltahämärässä. Nurmikko ollaan jouduttu leikkaamaan jo kahteen otteeseen.



Alppikärhö ilahduttaa hempeillä kukkasävyillä:



Myöhäiset liljatulppaanit kukkivat vielä:



Kivikossa on elämää. Kylmänkukka puskee vaan uusia kukkanuppuja:



Ja sen lähistöllä on värikkäitä kukkamattoja:






Toukokuun työt ja projektit

Minulla ei pitänyt olla tänä keväänä puutarhaprojekteja, mutta kas kummaa, jotain pientä tuli silti keksittyä :) Mainitsin naapurille, että olen harkinnut mansikkapenkkiä ja sain häneltä saman tien ylimääräisiä mansikantaimia kokeiluun. Siinä ei sitten auttanut muu kuin pistää töpinäksi ja perustaa uusi penkki. Ensin tietysti kivet pois. Pari pienempää sain itse siirrettyä pois, mutta tilanteen ollessa 2:0 (puutarhuri : kivet) pisti vastustaja kentälle suurimman pelaajan. Sitä sitten väännettiin miehen kanssa yhdessä pois.



Kiven poistamisen jälkeen oli enää helppoa hommaa jäljellä, eli mullan kärräämistä alapihalta ja mansikoiden istutusta. Nyt on pikkuinen penkki valmiina ja ensimmäiset kukatkin taimissa!



Toukokuun puolessa välissä sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi päärynäpuun. Aivan nappivalinta, olin jo vähän aikaan tuumaillut, että voisin kokeilla päärynän kasvatusta. Käärimme taas hihat ja istutimme puun suojaisammalle puolelle taloa. Kuvassa päärynän takana näkyy myös pieni vuorimänty, jonka alla lepää kissamme. Katsotaan, jos jossain kohtaa yhdistän päärynän, vuorimännyn ja vasemmalla näkyvän kukkapenkin yhdeksi alueeksi. Toistaiseksi mennään tällä.



Jokakeväinen homma on myös kasvihuoneessa vihertyvien daalioiden istuttaminen penkkiinsä. Sekin tehtävä on nyt suoritettu ja nyt vain toivotaan runsasta kukintaa.

Ruukkukaaos 9.5.



Daaliapenkki 31.5.



Toukokuussa istutin myös uuteen kaivon taakse perustettuun penkkiin taimia, jotka keräsin melkein kokonaan olemassaolevien kukkapenkkien siementaimista tai viimevuotisten kylvöjen kasvateista.



Ensimmäinen taimikasvatuksen tulos avaa uudessa penkissä jo nuppujaan. Tässä on japaninakileija, jonka siemenet sain blogisiemenkirjeestä :)



Kasvihuoneessa vallitsee edelleen pieni kaaos. Näkymä muistuttaa enemmän varastoa kuin kasvihuonetta. Mutta kyllä se siitä. Tomaatin- ja paprikantaimet kasvavat pituutta ja kohtapuolin voin laittaa ne lopullisille kasvupaikoilleen.

Varasto?



Tomaatit ja paprikat rivissä. Tykkään noista mehu- ja maitopurkeista juuri tomaateille, sillä niihin saa isutettua taimet riittävän syvälle, ilman että tarvitsisi käyttää valtavan kokoisia ruukkuja.



Suoritin myös hieman ostoksia, tällaisia suloisia yrttien pikkutaimia oli rautakaupassa tarjolla. Basilikaa, rukolaa, laventelia (ja ihan taustalla pelargonit, jotka eivät kuulu samaan sarjaan :))



Viljelylaatikoihin olen kylvänyt nyt kaiken: porkkanat, herneet, punajuuri, salaatti, sipuli, pinaatti jne jne. Täydellisenä yllätyksenä olivat tänä keväänä laatikossa kasvuun lähteneet palsternakat. Kylvin niitä muistaakseni viime keväänä, eikä yksikään siemen itänyt. Tai no niillä siis vähän kesti tuo itäminen. Ovat tietysti vielä hassusti toinen toisessa kulmassa laatikkoa. Täytyy niiden väliin laittaa ehkä samettikukkaa.



Viimeisessä laatikossa on ruohosipuli tehnyt valtavan puskan. Vieressä myös viinisuolaheinä, joka selvisi talven yli. Itse asiassa se taitaakin olla monivuotinen, eikä satunnainen selviäjä.



Sellaista toukokuussa. Toivottavasti nämä hurmaavat kesäkelit saavat jatkoa (ja välillä toki hieman sadetta kiitos) ja että kesäkuu olisi yhtä mukava ja antoisa puutarhakuukausi.