Pohjoinen tähtitaivas

Minulla on tapana olla työn alla aina jotain vähän kahelia. Jotain haastavaa, joka ei valmistu hetkessä eikä edes ihan kahdessa. Tämänkertainen hullutus vei silmukoiden luomisesta valmistumiseen noin puolitoista vuotta.

Mitä: Celestarium / Audry Nicklin

Miten: Pyöröpuikot 3.25 mm

Mistä: West Yorkshire Spinners Exquisite Lace, 116 g

Tähdet ovat pienestä pitäen lumonneet minut. Siltä pohjalta voisi kuvitella, että tietäisin niistä jotain, mutta ei: tunnistan ainoastaan Otavan. Olen vain aina rakastanut tuijottaa tähtitaivasta. Kun olin pieni, asuimme kaksikerroksisessa talossa ja yläkerran vessassa oli pieni ikkuna. Aina hampaita pestessä halusin kiivetä pöntön vesisäiliön päälle kurkottaakseni ikkunaan tähtiä tuijottamaan. En enää kiipeile, mutta saatan yhä öisin lähteä ulos vain katselemaan tähtitaivasta.

Ei lieni yllätä hirveästi, että haukoin henkeäni, kun männävuosina Twist Collectivessa ilmestyi huiviohje, johon neulottiin helmien kera koko pohjoisen pallonpuoliskon yötaivas. Ohjeen ilmestymisestä on kyllä aikaa, sillä se tuli julki jo vuonna 2012, mutta jotkut asiat ottavat aikansa ja tämä huivi odotti täydellistä lankaa ja täydellistä hetkeä.

Muutama kesä sitten matkailimme Skyen saarella Skotlannissa ja majapaikan emäntä vinkkasi, että tien toisella puolella lähes meitä vastapäätä oli pieni kehruupuoti. Ilman emännän vinkkiä se olisi jäänyt minulta tyystin huomaamatta, mutta sepä oli kerrassaan hurmaava putiikki. Kehruukuitujen ja käsinkehrättyjen lankojen lisäksi puodissa oli muutama teollinenkin lanka myynnissä. West Yorkshire Spinnersin Exquisite Lace kiinnitti heti huomioni, sillä tiesin vihdoin löytäneeni oikean langan tähtikarttahuiviini. Väri oli täydellinen sinimusta - eikä Falklandin villan ja silkin sekoitus kuulostanut pöllömmältä sekään!

Kotiin päästyäni aloin tutkailla huivimallia tarkemmin. Tiesin, että vaikka kuinka moni nörtimpi neuloja oli toteuttanut huivinsa niin, että käytti eri kokoisille tähdille erikokoisia tai -näköisiä helmiä. Ja senpä myötä ohjesivulla olikin tarjolla tähtikartta, johon erikokoiset tähdet oli värikoodattu. Minäkin tilasin monen kokoisia helmiä, mutta lopulta käytännössä toimivat kuitenkin vanhat kunnon 8/0- ja 6/0-helmet. Niinpä jaottelin tähdet vain kahteen kokoluokkaan.

Kuten blogia pidempään seuranneet varmasti tietävät, tykkään tehdä vapaa-aikani ajanvietteistä mahdollisimman vaikeita. Niinpä hullaannuin aivan täysin, kun näin Ravelryssa tämän huiviprojektin, johon neuloja oli askarrellut tähtikartan taustalle vielä kirkkaimpina öinä taivaalla erottuvan Linnunradankin! Tuolta projektista löytyvä linkki apuna käytettyyn tähtikarttaan ei toimi, mutta itse taisin käyttää tätä.

Huiviohjeessa on siis kaavioita, joihin tähtien sijainnit on merkitty helmillä. Lisäksi ohjeessa on tähtikartta, johon on merkitty, miten kaaviot siihen asettuvat. Näitä kaikkia apunani käyttäen hassasin varmaan puoli päivää siihen, että yhdistelin kaavioiden helmet viivoilla, jotta hahmotin, mihin tähtikuvioon mikäkin helmi kuului. Kirjoitin myös niiden viereen tähtikuvioiden nimet, jotta karttoja oli helpompi seurata. Merkitsin isoimmat tähdet erikseen, jotta muistaisin käyttää niissä isompia helmiä. Ja lopuksi hahmottelin sen googlettamani tähtikartan avulla huivikaavioiden tähtikuvioiden lomaan, että missä se Linnunrata suunnilleen kulkee.

Kun sain Linnunradalle ääriviivat, aloin ruksia sattumanvaraisesti n. joka 4.-6. ruudun ääriviivojen sisältä huivikaavioista merkitsemään paikkoja, joihin laittaisin helmen linnunrataa kuvaamaan. Käytin yhteensä kolmen sorttisia helmiä: läpinäkyviä hopeasisuksisia 8/0-helmiä suurimmalle osalle tähdistä, läpinäkyviä 6/0-helmiä isoimmille tähdille (olisin kyllä halunnut hopeasisuksisia, mutten löytänyt) ja sitten läpinäkyviä 8/0-helmiä Linnunrataa varten.

Huiviohjeessa tähtikuvioiden tähdet merkitään paitsi helmin, niiden kohdalle tehdään myös langankierrolla ja kavennuksella pieni reikä. Linnunradan helmet sen sijaan laitoin huiviin ilman reikiä, joten tähtikuviot ja linnunrata erottuvat toisistaan ihan kohtuullisen hyvin.

Minä kun en tykkää ottaa vapaa-ajalla rennosti, päätin vielä muokata huivin reunusta. Ohjeen mukaisesti huiviin tulisi kapea ainaoikeinreunus. Minä olin kuitenkin vähän pöljästi ottanut huiviini paitsi ohjetta ohuemman langan myös hieman pienemmät puikot. Pelkäsin, ettei tästä tulisi riittävän suuri, joten tiesin sen kaipaavan leveämpää reunusta. Lisäksi tähtikartasto oli niin kaunis ja herkkä, että tuntui vähän pyhäinhäväistykseltä tehdä siihen pikkuruinen ja rujo ainaoikeinreuna. Niinpä lainasin reunapitsin kaavion Evenstart-huivista. Pitsireunus on 17-21 silmukkaa leveä, kerroksesta riippuen, ja se neulottiin poikittain päätellen varsinaisesta huivista 1 s aina joka toisella kerroksella. Koska tähtihuivissa oli lopulta yli 800 silmukkaa, sehän tarkoitti reilua 1600 kerrosta pitsiä, jota neulottiin muuten myös nurjan puolen kerroksilla. Niin, ja mainitsinko, että päätin laittaa helmiä myös reunapitsiin?

Tämä ei varmastikaan ole kaikkien pala kakkua. Mutta minulle se sopi kuin nenä päähän. Kyllä pitää ihmisellä olla aina joku lehmän hermoja ja norsun kärsivällisyyttä vaativa neuletyö, johon tarttua, kun haluaa hieman kiusata itseään. Tämä ei siis ole haukku. Minä todella nautin siitä itseni haastamisesta. Neulomisessa ei ole montaakaan liian vaikeaa tekniikkaa tai silmukkaa, joten haaste löytyy useimmiten keskittymisestä ja kärsivällisyydestä. Kaiken huipuksi tämä huivi on kauneimpia koskaan neulomiani.

Vaan nyt pitäisi keksiä jostain seuraava ikuisuusprojekti, jota työstää silloin, kun haluaa pitää lepoa suunnitteluhommista. 

Rakas

Toisinaan saattaa olla niin romanttinen olo, että tulee suunnitelleeksi sukat, joissa on paitsi pitsiä, myös helmiä. Nyt pääsi käymään niin.

Mitä: Rakas / Oma ohje

Miten: pyöröpuikko 2.0 mm

Mistä: Vole's Nest Twist Sock, 75 g

Keväisessä Kierot Puikot -retriitissä oli tarjolla ystävän värjäämiä upeita lankoja ja tottakai sellaista oli ostettava. Ihastuin tähän tiukkakierteiseen merinosukkalankaan ja sen vihreän sävyihin.

Kun tuli aika pistää sukat puikoille, teki mieli tehdä vähän kaikkea. Niinpä sukkiin valikoitui kaunis pitsiä ja kierrettyä joustinta yhdistelevä mallineule, johon päätin lisätä vielä muutamia helmiä.

Sukat neulotaan varpaista varteen ja pistikuvio aloitetaan oikeastaan heti, kun sille on riittävästi tilaa. Kantapää on pyöreä ranskalainen, joka neulotaan lyhennetyin kerroksin.

Erityisen paljon pidän siitä, miten kantapää on kierrettyä joustinta ja sen jälkeen pitsi kulkee ympäri sukan. Ohjeessa on mukana hyvät ohjeet siitä, miten pitsi aloitetaan kantapäässä, jotta se osuu kohdilleen jalkapöydän pitsin kanssa vaikka neuloisit minkä mittaisen jalkaterän.

Ohje löytyy Ravelrystä sekä suomeksi että englanniksi ja verkkokaupasta suomeksi. Koodilla DARLING saa tiistai-iltaan asti 25% alennusta.

Tarina neulotusta nenäliinasta

Aloitetaanpa ihan alusta: minä kerrassaan rakastan Disneyn Pientä merenneitoa. Se on kaikkien aikojen ihanin piirretty elokuva kauniista musiikistaan puhumattakaan. Elokuvan kaunein kipale, Kanssasi sun/Part of your world, soi jopa häissämme.

Mitä: Part of your world / Lily Go
Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm
Mistä: Ginger's Hand Dyed  Yaketi-Yak 4ply, 91 g

Ja miten tämä sitten liittyy mihinkään? No, pari vuotta sitten kiersin Edinburghissa itsensä Ysoldan vinkkaamia lankakauppoja ja päädyin Ginger Twist Studio -putiikkiin. Se oli lähinnä pikkiriikkinen koppi, mutta sisälsi enemmän lankaa kuin ulkoa päin olisi uskonut. Pähkäilin pitkään, minkä vyyhdin ostaisin matkamuistoksi, mutta huomattuani, että tämä väri oli nimetty Pienen merenneidon kauneimman kappaleen mukaan, peli oli sillä selvä. Ja jos väri oli kuin minulle tilaustyönä tehty, niin jesta, että langan koostumus oli makoisa. Merino-silkki-jakkisekoitus vei mennessään. Lanka oli yhtä aikaa ihanan joustavaa, pömpseää ja liukasta. Ja voih, mikä kaunis kiilto! Vyyhdistä tuli lankavarastoni arvostettu aarre, jota ei tuhlattaisi mihin tahansa projektiin. Se saisi odottaa täydellistä ohjetta vaikka hamaan maailman loppuun asti.

Vaan eipä tarvinut kauaa odotella. Tänä kesänä Ravelrya selaillessani törmäsin mysteerihuivineulontaan, jonka ohje oli nimetty samaisen laulun mukaan. Voisiko olla täydellisempää komboa? Neuloisin hillotun Part of your worldini kauniiksi Part of your world -huiviksi! Tarkastelin vielä suunnittelijan aiempaa tuotantoa varmistuakseni siitä, että ohje olisi aarrelangan veroinen - ja hyvältä näytti. Sitten ei tarvinut kuin odottaa elokuuta, jolloin mysteerineulonta alkaisi.

Mysteerihuivien neulominen on aina hupia, mutta sanotaanko vaikka näin, että tässä tunnuttiin tekevän kaikki vaikeimman kautta. Huivi aloitettiin alareunasta luomalla useita satoja silmukoita. Eipä tässä mitään, mutta kun ne luotiin nirkkoaloituksella! Luulitko, että nirkkopäättely on ketkumaista touhua? Kokeilapa huviksesi nirkkoaloitusta. Ei mulla muuta. Hidasta oli, mutta päästiinhän siitä eteenpäin.

Heti kärkeen alettiin neuloa pitsiä ja ährätä helmiä pitsin sekaan. Mikäpäs siinä, minähän tykkään helmien kanssa neulomisesta. Mutta kenen mielestä oli hyvä idea neuloa pitsiä myös nurjalla puolella? Ei ollut varsinaisesti seuraneuleainesta tässä huivissa.

Vaikka se vaati paljon keskittymistä, niin menihän tuo pitsi nurjallakin. Mutta sitten minua häiritsi se, ettei pitsin kierrettyjä silmukoita neulottu nurjalla kiertäen. Tiedän suurimman osan neulojia vihaavan nurjien kierrettyjen silmukoiden neulomista, mutta jos on jo lähdetty sille linjalle, että neulotaan pitsiä nurjalla, niin miksi pysähtyä siihen? Lisäksi olen niin tottunut kauniisiin kahden noston kavennuksiin (ssk), että ylivetokavennukset pullistivat esteetikon otsasuonta joka kerroksella. Sitä en tiedä, miksen vaan luottanut siihen, että voin ihan hyvin korvata ne kahden noston kavennuksilla.

Huivi lähti siis nirkkoaloituksesta, jatkui kauniilla helmiä sisältävällä pitsillä ja siirtyi sen jälkeen vuorottelemaan ainaoikeilla ja pitsiosioilla, jotka oli muotoiltu lyhennetyin kerroksin. Kaunista kuin mikä.

Paitsi, että. Niin. Otsikossa tosiaan mainitsinkin, että tästä kauniista huivista tuli suunnilleen nenäliinan kokoinen.

Itsepä valitsin ohjeesta pienimmän koon, kun aarrelankaa oli vain yksi vyyhti. Mutta kyllä muut neulomani yhden vyyhdin ihmeet ovat olleet ihan säädyllisen kokoisia. Ei mitään isoja, mutta sellaisia, että peittävät kaulan, kun ne kietoo kaulaansa. Tästä ei voi sanoa samaa.

Sinne meni aarrelanka. Tulipahan tehtyä. Onneksi äiti ilmoitti jo huolivansa huivin.
Neulisti

Neulojan sivupersoona

Tässä vuosien varrella on alkanut epäilyttää, että neuloja sisälläni omaa sivupersoonia. Semmoisia ketkumaisia tyyppejä, jotka saavat ne kaikista "parhaat" ideat.

Mitä: Stormcloud mitts / William Nelson

Miten: Sukkapuikot 2.25 mm

Mistä: The Uncommon Thread Silky Merino Fingering, 36 g

Olen melkoisen vakuuttunut, että se oli joku täysin hallintani ulkopuolelle jäävä sivupersoona, jonka mielestä oli kannattavaa pitää startiittiviikkoa kahtena vuonna. Pidin siis sekä 2014 että 2015 helmikuun ensimmäisellä viikolla startiittipirskeitä, joissa joka ikinen päivä aloitettiin joku uusi projekti - ja viimeiset kaksi tammikuuta olenkin sitten viettänyt yrittäen tuhota startiittiviikkojen tuotoksia.

Olen aika varma, että se sama sivupersoona on se, jonka mielestä neuleprojekteista ei tarvitse tehdä muistiinpanoja, koska voihan kaiken sitten laskea myöhemmin, jos on tarvis. Ja ihan ehdottoman varmasti se on se sama sivupersoona, joka sitten jättää laskematta kämmekäs nro ykkösestä siihen tehdyt muokkaukset kämmekäs nro kakkosta neuloessaan. Itse olen epäilemättä syytön tähän kaikkeen ketkuiluun.

Faktat pöytään: Helmikuun 2015 startiittiviikolla tuli aloitettua kämmekkäät masokistineulojalle tyypilliseen tapaan: "Onpa erikoisen näköinen pintaneule! Näitä pitää kokeilla." Aloitin neulomaan kämmekkäitä, joissa on hyvin erikoinen ja vähän haastava pintaneule, joka koostuu nostetuista lankalenkeistä, helmistä ja vaikka mistä. Haastavan pintaneuleen lisäksi malli oli kirjoitettu tasona neulottavaksi, mihin piti tietysti puuttua. Erityisen lisähaasteen hommaan toi se, että pintaneuleen jännittävimmät asiat tapahtuvat nurjan puolen kerroksilla, jolloin ohjeen kuvatutoriaalia katsellessa pitäisi se päänsä sisällä osata kääntää toisella puolella neulottavaksi. Helppoa kuin nakki, eikö?

Kämmekkään alku jäi kaikessa ärsyttävyydessään lähes vuoden jäähylle. Viime vuonna tuskien tammikuussa päätin palata asiaan ja sain neulottua ensimmäisen kämmekkään peukaloa vaille valmiiksi. Tänä vuonna tuskien tammikuussa ärsyynnyin parittomaan kämmekkääseen ja päätin vihdoin saattaa projektin loppuun - ja kaikki meni suorastaan kuin elokuvissa. Not.

Manasin ohjetta, joka piti paitsi muuntaa suljettuna neulotuksi, sain myös itse soveltaa toisen kämmekkään ensimmäisen peilikuvaksi. Noin puoli kämmekästä myöhemmin huomasin, että ohje sisälsi kyllä oman ohjeistuksensa toisenkin käden kämmekkäälle, en vain ollut huomannut sitä. Hyvä minä.

En ole aikoihin neulonut mitään sukkapuikoilla. Mutta koska muistin neuloneeni ensimmäisen kämmekkään neliskanttisilla sukkapuikoilla, joilla on usein eri tiheys pyöreisiin puikkoihin verrattuna, oli ne pakko ottaa toiseenkin kämmekkääseen. Ja koska nykyisin käytän kaikessa aina magic loop -tekniikkaa pyöröpuikoilla, sukkapuikot olivat koko ajan tiellä ja tökin niillä itseäni vähän väliä.

Jos ohjeärsytys ja puikkojen tiellä olo unohdetaan, neulominen sujui muuten yllättävänkin jouhevasti. En toista kämmekästä neuloessani ymmärtänyt enää yhtään, mikä siinä pintaneuleessa muka oli ollut niin vaikeaa sisäistää ja neuloa. Kunnes lopulta tajusin unohtaneeni, että kuvatutoriaalin kuvat oli piirretty kämmekkään nurjalta puolen. Lopputuloksena näissä kämmekkäissä on ainakin kolmella eri tavalla neulottua pintaneuletta - liekö mikään niistä tehty oikein.

Ja paras oli vielä edessä. Kun loppu alkoi vihdoin häämöttää ja tarkistuslaskin mallikuvioiden toistoja, huomasin kämmekkäiden olevan ihan eri kokoiset. Tässä kohtaa oli kauhean hauska huomata, että olin ensimmäisen kämmekkään kohdalla päättänyt tehdä siitä ohjetta selvästi lyhyemmän. Niin. Kuten aiemmin totesin, se sama ketkumainen sivupersoona unohtaa aina kaiken tämmöisen tärkeän. Tässä kohtaa pääpersoona, elikkäs meikäneuloja, päätti vähät välittää ja neuloi kämmekkäät loppuun. Olkoot ihan minkä kokoiset keskenään huvittaa.

Että tulipahan kämmekkäät. Pingottamisella sai pahimman kokoeron piilotettua. Sovitaanko kuitenkin, etten enää anna sivupersoonan pitää startiittiviikkoja?

Neulisti

Kohtalokasta

Jotkut virstanpylväät elämässä suorastaan huutavat, että ihminen on ansainnut itselleen täyssilkkisen pitsihuivin. Ainakin, jos niihin virstanpylväisiin olennaisena osana kuuluu, että rouva Epäväri on pakotettu pukeutumaan kokomustaan koko päivän.

Mitä: Voodoo / Boo Knits

Miten: Pyöröpuikot 4.0, 4.5 ja 5.0 mm

Mistä: DyeForYarn Fingering Tussah Silk, 200g

Se on sillä lailla, että meikäneulojasta leivotaan tänään tohtoria. Päivällä olen pakotettu pukeutumaan siveellisesti (VOI JESTA, MIKÄ PUKUKOODISTO! Mikä vuosi nyt on?), mutta iltajuhlassa saan pistää ylleni mitä lystään. Kunhan lystään pukeutua mustaan.

Ompelin karonkkaa varten mekon jo keväällä. Suunnittelin pitkään ja huolella siihen sopivaa huivia. Kyttäilin DyeForYarnin Etsy-kauppaa ahkerasti ja onnistuin kuin onnistuinkin kaappaamaan itselleni 200 g vyyhdin pikimustaa tussahsilkkiä. Tämä on merkitty fingering-vahvuiseksi, mutta on mielestäni enemmänkin heavy fingering.

Päädyin lopulta Boo Knitsin Voodoo-huiviin. Olen neulonut saman suunnittelijan huiveja vaikka kuinka monta, ja tiesin nytkin löytäväni hänen malleistaan etsimäni. Boon huivit alkavat aina sileällä neuleella, joka vaihtuu pian noin kuuteen pistikaavioon. Ja huiveihin tulee aina helmiä - niistähän minä tykkään.

Aloitin huivin hyvissä ajoin kesällä, mutta tietenkin väliin kiilasi tuhat ja yksi neuletta. Lopulta huitaisin huivin vimmaisesti valmiiksi elokuun lopulla. Tällaista ei parane jättää viime tippaan, kun viime tipassa on tarjolla niin paljon muutakin potentiaalista stressattavaa.

Huivin valmistuminen oli lopulta lähes samanlaisen tuskan takana kuin itse väitöskirjankin. Ohje oli ihana ja moitteeton, kuten aina. Vika sen sijaan oli helmissä. Vaikka helmet olivatkin laadukkaita japanilaisia helmiä, eivät läheskään kaikki 0/8-koon helmet halunneet tulla toimeen vähän paksummanlaisen fingeringin kanssa. Loppujen lopuksi helmienrepimissormea kivisti monta päivää huivin valmistumisen jälkeenkin, kun sormet rakkuloilla kiskoin virkkuukoukkua väkivalloin liian pienistä helmistä läpi.

Halusin varmistaa, että huivista tulisi riittävän iso hartioita lämmittämään ja peittämään. Niin, että tein heti alkuun sileää osuutta sen verran pidemmälle, että huiviin tuli kaksi ylimääräistä pitsikuviota. No tuota... jos olisin hoksannut, että huivi oli suunniteltu pitsivahvuiselle langalle fingeringin sijaan, olisin voinut ymmärtää ylimääräiset pitsikuviot turhiksi. Niin kuin kuvista näkyy, huivista tuli ihan valtaisa. Kuvaajakin vitsaili jo lepakonsiivistä.

Olen aiemmin ollut enemmän kuin tyytyväinen tämän värjärin lankoihin, mutta musta silkki vuoti väriä holtittomasti. Se värjäsi kädet ihan mustiksi hetkenkin neulomisen jälkeen. Valmista huivia pestessä värjäytyi niin vesi kuin allaskin. Neljännessä pesussa lykkäsin veden sekaan etikkaa, niin vuotaminen loppui vähitellen.

Koettakaapa muuten itse kuvata pikimustaa huivia. Ei oo helppoa.

Neulisti

Voitto kotiin

Kisa kovenee ja etapit pitenee. Bloggaaminen sen myötä näköjään hiukan hidastuu näin kesäloman kunniaksi.

Mitä: A song of beads and lace / Sarah Bordelon

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm ja virkkuukoukku 0.6 mm

Mistä: Invictus Yarns Victorious, 88 g

Tour de Sock -kilpailun neljännen etapin haasteena oli helmien lisääminen neuleeseen. Sukat koostuivat pitsistä, jonka lomaan sujauteltiin helmiä. Itse käytän niiden lisäämiseen minimittaista virkkuukoukkua, joka soveltuu justiinsa 0/8-koon helmien lisäämiseen fingering-vahvuiseen lankaan.

Blogia ahkerasti seuraavat varmaan tietävätkin minun nauttivan suuresti helmien kanssa neulomisesta, joten tällä etapilla suurimmat haasteet koostuivat lähinnä kisaväsymyksestä. Etappi nimittäin alkoi kymmeneltä illalla ja tällä kertaa Joji Locatellin neulekurssi torppasi kaikki haaveet päiväunista ennen etapin alkua. Kurssille piti ehdottomasti päästä, joten nyt oli vaan tingittävä unista.

Mutta päiväunille olisi todellakin ollut tarvetta. Yön tunnit kuluivat kovin kituuttaen ja torkahtelin vähän väliä neule käsissä. Moneen kertaan nukahdin jopa kesken kaavion rivin seuraamisen ja havahduin sitten etsimään virheitä. Minun käteni kun eivät nimittäin lopeta neulomista siinä kohtaa, kun silmät sulkeutuvat ja aivotoiminta sammahtaa. Unettoman yön ristiin sojottavilla silmillä ei myöskään ollut kovin helppoa yrittää etsiä niitä mahdollisia unissaan neulottuja virheitä.

Lopulta aamuseitsemältä annoin periksi ja totesin sukkien valmistuvan nopeammin, jos vain otan pienet nokoset välissä. Jos nyt suuremmat henkilökohtaiset traumat sun muut suljetaan tämän pohdinnan ulkopuolelle, niin siltä puolen tunnin power napilta herääminen oli yksi elämäni karuimpia kokemuksia. En varsinaisesti suosittele kenellekään yöunien korvaamista puolen tunnin nokosilla. Heräsin, ja sukat alkoivat edetä vauhdikkaammin, mutta kropan tuntemukset herätessä olivat vähän turhankin tuntuvia.

Kun sukat lopulta valmistuivat kahden aikaan iltapäivästä, olin heittänyt pyyhkeen kehään ja olin varma, etten ollut kärkikahinoissa enää mukana. Vaan vaivasipa turnausväsymys muitakin ja olin ihmetyksekseni saanut ykkössijan.

Tällä kertaa itse mallista ei irtoa sen kummempaa analyysia. Pitsiä ja helmiä. Ei mitään ihmeitä. Kantapääkin oli kovin tavanomainen ristikkäisellä vahvistuksella. Siis, notta joka toinen silmukka nostetaan neulomatta ja nostettujen paikkaa vaihdellaan.

Valitsen kisasukkiin aina pienimmän sallitun koon, jotta ne valmistuisivat mahdollisimman nopeasti. Tällä kertaa S-koon ja löysän käsialan yhdistelmä johti sukkiin, jotka mahtuivat kevyesti koon 42 sukkaplokkeihin. Että sillä lailla. Onneksi lähipiirissä on sopivilla jaloilla varustettu toveri, jolle nämäkin sukat kelpasivat.

Neulisti