Lizzie McGuiret ja vähän muuta

(Aloitin luonnostelemaan tämän postauksen ties kuinka kauan aikaa sitten. Silloisessa kiukunpuuskassa tämän kirjoitin :D )

Kerroin aiemmin olevani perfektionisti. Tutkailin niitä kirjahyllyjäni ja mietin, mitä pistäisin myyntiin. Nämä kolme Lizzie McGuirea joutuivat myyntilistalle, mutta sitä ennen ne täytyi lukea, etten ole niitä ihan turhaan säilyttänyt kaapissani vuosia. Kohderyhmää en enää ole, mutta perfektionismius kun iskee niin ei sillä ole väliä.

Yhteisesti näistä kolmesta kirjasta voisin sanoa, että nämä oli sellaista ok-kamaa. Kieli oli simppeliä ja juuri sopivaa sellaiselle 5-6 luokkalaiselle tytölle.

Kaikissa kirjoissa päähenkilö on Lizzie McGuire ja hänen kaverinsa Miranda sekä Gordo. Kirjoissa myös Lizzien perhe on suuressa osassa. Ethan Craft on myös kaikissa kirjoissa mukana, koska hän on koulun suosituin poika ja näin ollen Lizzien ja Mirandan ihastus.

Kirjoille annan yhteiseksi arvosanaksi ♦ ♦, koska nämä oli ihan luettavaa tavaraa, mutta en kohderyhmään kuulu niin ei hetkauttanut niin hirveästi. Suosittelen kyllä joillekin teini-iän kynnyksellä oleville tytöille, koska nämä ovat juuri sitä viatonta hömppää :)

Aikoinaan taisin nämä ostaa kun pidin tv-sarjasta ja Hilary Duffista näyttelijänä. Kyllä edelleenkin hänestä pidän näyttelijänä ja laulajana. Ärsyttää eniten ihmisten reaktio, jos kuuntelen hänen musiikkiaan. Kyllä, Hilary ON OLLUT Disney-tähti ja teini-idoli monille. Mutta hän on aikuistunut, niin kuin minäkin ja näin hänen tyylinsä on muuttunut. Ei hän enää laula mitään teinipurkkapoppia, vaikka ei siinäkään minun mielestäni mitään vikaa ole. Kuuntelen useinkin hänen vanhoja biisejään. Katson myös usein hänen teini-iällä tehtyjä elokuviakin. Pidän vain teinihömppäelokuvista, piste.

En sitten tiedä, miksi moni kavereistani ja ihmisistä ylipäätään pitää Hilary Duffia lapsellisena ja nimen omaan teinien idolina. Ehkä se on tuo Disney-leima, mutta on siitäkin jo pikku hiljaa päästävä yli. Minua ylipäätään ärsyttää se, miksi ihmisten mieltymyksiä pitää arvostella niin rankalla kädellä? Sanoa suoraan toisen kuullen, että "tää on ihan paskaa musiikkia, miks sää tällasta kuuntelet?" No siks, kun tykkään siitä! Oon ite pyrkinyt siihen, että en hauku toisten musiikki- tai elokuvamakua. Jokaisella on oma maku. Toki voin sanoa, että MINÄ en tästä oikein pidä tai ei ole MINUN musiikkimakuani. Mutta se toinen henkilö siitä pitää ja sillä sipuli. Raivostuttavaa. Tämän takia olenkin lakannut sanomasta ihmisille, että tykkään kuunnella Hilary Duffin musiikkia tai Taylor Swiftiä. Sanon vain yleensä että, kaikki kelpaa tai kuuntelen Elvistä.

Oli pakko avautua tästä aiheesta, koska ärsyttää niin hirmuisesti tämä asia ja päätin opetella sanomaan ihmisille vastaan jos he arvostelevat mieltymyksiäni. Tästä se alkaa kun täällä avauduin julkisesti näistä :)

Roustabout

Nämä Elvis-elokuvat, joita olen nyt katsellut ovat kaikki olleet tyyliltään samanlaisia: Elviksen hahmot ovat komeita päähenkilöitä, jotka kieputtavat naiset pikkusormen ympärille, eivätkä pelkää joutua hankaluuksiin.

Tässä elokuvassa kuitenkin miljöö oli erilainen. Elokuva sijoittui nimittäin tivoliin. En olekaan ennen katsonut elokuvaa, joka sijoittuu sinne.

Elokuva oli taas musikaali, Elvis on kai tehnyt kaikki elokuvansa musikaaleina. Vähän jo kaipailisin vaihtelua näihin samoihin juonikuvioihin. Kyllästyttää kun melkein arvaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Onneksi kuitenkin nämä puoltoista tuntia menee hujauksessa kun samalla neuloo jotakin. Saapa kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Vielä olisi kolme jäljellä näitä elokuvia, täytyy yrittää ne jaksaa katsoa niin saa sitten nämä palauttaa.

Arvosana: ♦ ♦

Paradise, Hawaiian Style

Taas Elvis-elokuvaa pukkaa. Katselin tässä viikolla tämän elokuvan, ja noh, olihan tämä aika samanlainen kuin se toinen Elviksen Hawaiji-elokuva. Maisemat oli edelleen upeat ja matkakuume sen kuin kasvoi.

Tässä elokuvassa tosin Elviksen hahmo Rick haluaa perustaa helikopteripalvelun ystävänsä kanssa. Rick on kuitenkin naisten perään enemmän ja työt tulee tehtyä vähän sinne päin ja yhtiökumppani joutuukin sitten siivoamaan jäljet. Lopun arvaattekin.

En oikein osaa sanoa tästä(kään) mitään järkevää sanottavaa. Mulla on jotain ihme blokkeja päällä kun en saa tekstiä syntymään enkä kunnon valokuviakaan koulua varten. Ärsyttävää.

Arvosana: ♦ ♦

Helmikuun katsotut elokuvat, osa 1

Helmikuussa tuli katsottua viisi elokuvaa, joista en mistään kerinnyt bloggaamaan. Teenkin nyt sitten pari yhdistelmäpostausta näistä.

Alkukuusta katsoin taas Elvis-elokuvan, tällä kertaa Blue Hawaii -nimisen. Blue Hawaii sijoittuu nimensä mukaisesti Hawaijille, jossa Elviksen hahmo Chad saapuu armeijasta takaisin kotiin eikä halua alkaa työskennellä isänsä ananasyrityksessä. Niinpä Chad hommaa itselleen työpaikan tyttöystävänsä työpaikalta turistioppaana. Hawaijille saapuukin lauma opiskelijatyttöjä ja kommelluksilta ei vältytä.

Ihailin elokuvassa maisemia. Olen aina halunnut joskus matkustaa Hawaijille ja pienenä sanoinkin, että kun olen iso, muutan Hawaijille ja otan kaikki sukulaiset ja tutut mukaan. Eipä taida ihan onnistua. Veljelleni olen kateellinen kun hän vuosi sitten jouluna oli Hawaijilla lomalla.

Itse elokuva oli perus Elvis-kamaa. Ihan viihdyttävä musikaali. En oikein enempää osaa sanoa elokuvasta, ehkä sen takia jäänytkin bloggaamatta.

Arvosana: ♦ ♦

Toisena elokuvana katsoin The Kids Are Allright -elokuvan. Elokuvassa seurataan perheen tapahtumia, kun Nicin (Annette Bening) ja Julesin (Julianne Moore) lapset, Joni (Mia Wasikowska) ja Laser (Josh Hutcherson), hankkivat tietoa isästään Paulista (Mark Ruffalo).

Elokuvan olen nähnyt varmaan pari vuotta aiemmin ekan kerran ja silloin se ei oikein iskenyt. Nyt katsoin sen uudelleen kun ostin sen alennuksesta. Ei se oikein iskenyt vieläkään. Vähän laimee ja väkisin tehty elokuva. Elokuvan ostoon liittyi ihan koominen tilanne kun kassatäti katseli levyä pitkään pohtien ja ihmettelin, että onko hinnassa joku virhe tai jotakin muuta, mutta sitten hän kysyikin henkkareita. Elokuva on K-15 eli hän luuli minua nuoremmaksi. Siinä sitten ojensin hänelle ajokortin, ikää kun oli kuitenkin jo se 20. Ei ollut kyllä ensimmäinen kerta, mutta se oli ensimmäinen kerta, ettei hän pahoitellut asiaa.

Komedia tämä ei kyllä mielestäni ollut kun ei pahemmin naurattanut. Mieltäisin tämän enemmän draamaksi kuitenkin.

Arvosana: ♦ ♦

Kolmantena sitten iki-ihana Maa aikojen alussa! En vain voi sille mitään, että rakastan kyseistä elokuvaa. Lapsena se oli suosikkini, vaikka välillä vähän pelottikin. Menee kyllä Muumien ohi mennen tullen.

Moni kyllä varmaan tietää juonen, mutta kerrataan se nyt kuitenkin. Eli Pikkutassu joutuu eroon isovanhemmistaan ja joutuu yksin lähteä etsimään reittiä Suureen laaksoon. Matkalla hän saa uusia kavereita ja joutuu vaaroihin.

Oonkin kerännyt tämän koko elokuvasarjan kun en ole moniakaan niistä nähnyt. Saa nähdä ovatko ne yhtä hyviä. Olen aina pitänyt dinosauruksista ♥

Arvosana: ♦ ♦ ♦ ♦ ♦

G. I. Blues

Elvis-putki jatkuu ja toisena vuorossa oli vuonna 1960 tuotettu elokuva, G. I. Blues. Tässäkään ei ollut tekstityksiä suomeksi, joten englanninkielellä oli pärjättävä.

Elviksen hahmo Tulsa McLean on armeijan leivissä Saksassa ja hän kavereineen säästää rahaa, jotta voisi avata oman yökerhon palvelusajan jälkeen. He lyövät vetoa, pystyykö yksi heistä viettelemään kabareetanssija Lilin. Henkilö, jonka piti vietellä Lili, saakin siirron Alaskaan ja hänen tilalleen sitten astuukin Tulsa. Lopun varmaan voittekin arvata.

Noh, mitähän tästä sanoisi. Tällainen perus Elvis-elokuva, missä ukko on se hyvä laulaja ja joka lopulta rakastuu odottamatta sitä. Juoni on ihan perus, mitä tuohon aikaan tehtiin ja kyllä ne nyt ihan uppoaa ainakin minuun. Plussana, että elokuva oli jo värillinen. Tässä ei sentään mitään tappelua ollut, kuten King Creolessa, mikä sekin on ollut minun mielestäni tyypillistä tällaisille elokuville.

Arvosana: ♦ ♦ ♦

King Creole

Minulla on ollut jo ihan liian pitkään serkultani lainassa hänen Elvis-elokuvaboksi. Päätin nyt kevään aikana katsoa ne pois, jotta saan boksin palautettua. Aloitinpa sitten katsomalla King Creolen.

Ensimmäisenä kun aloitin, ihmettelin, että eikö tähän oo suomeksi tekstejä. Ou mai, ei ollut. Sinänsä ei haitannut kun kyllä englantia ymmärrän, mutta aina kuitenkin ymmärrän suomea paremmin. No rohkeasti vaan elokuvan kimppuun enkku tekstien kanssa. Samalla kyllä päätin neuloa villasukkaa.

Elokuvan päähenkilö on Danny Fisher (Elvis), joka yrittää käydä koulun loppuun ja samalla elättää perhettään, koska hänen isänsä on menettänyt työpaikkansa vaimonsa kuoltua. Danny ei valmistu vaan päättää keskittyä elannon hankitaan yökerholaulajana. Hän joutuu väärään seuraan ja siitä sitten silmätikuksi ja tappeluihin ja muihin rikoksiin.

Mielestäni elokuva on tyypillinen 50- ja 60-luvun vaihteen elokuvaksi. Päähenkilö on rehti, joka ajautuu huonoon seuraan ja joutuu siitä hankaluuksiin ja lopulta joku kuolee. Välissä on vähän rakkautta ja kolmiodraamaakin esiintyy. Tai no tässä tapauksessa voisi sanoa neliödraamaa.

Kuitenkin, elokuva oli kyllä ihan kiva, pari tuntia kului yllättävän nopeasti vaikka oli mustavalkoelokuva, joista en pahemmin ole välittänyt aiemmin. Elvis on ihana niin ei kai siihen muuta tarvita.

Arvosana: ♦ ♦ ♦ ♦

Projekti keväälle

Minulla on liian kauan ollut elokuvia ja muutama kirja lainassa sukulaisiltani. Serkultani lainassa on Elvis Presleyn elokuvaboksi, jossa on kahdeksan herran elokuvaa. Lisäksi toiselta serkultani ja hänen kihlatultaan minulla on lainassa pari elokuvaa ja pari kirjaa sekä muutama tv-sarja boksi. Päätin nyt sitten ottaa kevään projektiksi katsoa nämä lainassa olevat asiat ja lukea nämä pari kirjaa. En tiedä, miksi on venynyt, mutta nyt en anna venyä enää yhtään. Päätin katsoa yhden elokuvan viikossa vähintään, paitsi helmikuun alussa tulee yksi viikko jolloin en katso. Siitä myöhemmin.

Kaikista elokuvista tai tv-sarjoista en luultavasti bloggaa ollenkaan tai sitten teen sellaisen yhdistelmäpostauksen. Muutaman elokuvan olen jo katsonut lainassa olevista, niistä olen jo luonnostellut ja kuvia ottanut niin postailen sitten myöhemmin. Parista muustakin elokuvasta on postausta tulossa sekä muutamasta muusta jutusta.