Joulun ihme

Luulin tosissani, että meille ei tänä vuonna joulua tule. Rahatilanne näytti uhkaavasti kaurapuuro linjaa ja kuusetonta aattoa. Tapahtui kuitenkin ihme jouluviikolla. Eno toi komean kuusen, ystävät antoivat lahjakortteja lahjaksi jotta saatiin joulu ruo`at ja äitin miesystävältä kinkkua sen verran kuin tarvis sekä savukalaa. Eipä meidän joulusta puuttunut siis mitään. Kiitos näiden ihanien rakkaiden jotka mahdollistivat meille tämän joulun.

Joulun joka meni mukavasti kotona. Pitkään nukkuen, sukulaisia tavaten ja haudoilla käyden. Niitä käsinkosketeltaviakin konkreettisiakin paketteja tuli kivasti joten eipä ollut joulu lahjatonkaan. Tällaisesta joulusta minä pidän eikä edes vesisade aattona onnistunut mieltäni mustaamaan.  Ehei, ei lainkaan! Joulukirkkokin skipattiin, kun ei ollut sellainen harrasolo. Hiljentyä pystyi hyvin kirkon hautausmaallakin.

Joulu silloin ennen

Kun olin lapsi aattoaamu alkoi piirretyillä ja Joulupukin kuumalinja ohjelmalla jota tuolloin mallikkaasti Kosti Kotiranta veti. Yön yli uunissa muhineen kinkun tuoksu täytti talon ja meidän koira kävi kuumana sen perään. Tavallisuudesta poiketen en meinannut malttaa aamukahviakaan juoda, kun oli kiire katsomaan piirrettyjä. Se oli 80-luvun lapselle harvinaista herkkua. Koko aamu pelkkiä piirrettyjä aina siihen asti kunnes alkoi Lumiukko. Siinä vaiheessa puettiin ulkovaatteet päälle ja suunnattiin mummolaan (isänäidille) jouluaterialle. Jo ulko-ovelle asti saattoi haistaa Karjalanpaistin aromin ja keitetyt perunat. Ensin tietysti katseltiin asiaankuuluvasti Joulurauhan julistus tv.stä.

Minä kyllä inhosin noita jouluaaton mummola vierailuja. Olisin halunnut lorvia kotona tv.tä katsellen ja karkkia syöden, mutta sillä ajatuksella että illalla saa lahjoja sinnittelin tuon kyläilyn. Ja niin, se Karjalanpaisti ei ollut mun herkkua. Tökin rasvassa lilluvia lihakönttejä loitommas perunoista ja varjelin pottujani etteivät koskisi tuohon kaameeseen lihaliemeen. Aterian jälkeen istuttiin sen aikaa, että mummo kiehautti vielä pannukahvit. Ne kyllä maistuivat herkkuineen paljon paremmin kuin ruoka. Kahvin jälkeen sanottiin heipat mummolle ja suunnattiin hautausmaan kautte kotia. Äidin vanhempien haudalle kynttilät vieden ja isänisän haudalla käyden.

Kotona iskä laittoi saunan lämpenemään ja äiti kantoi lisää lahjoja kuusen alle. Minä tapoin aikaa välillä tv.tä katsellen, mutta suurimmalta osin lahjoja ihastellen ja arvaillen mitäköhän siellä on. Kuusi joka oli jo aatonaatto iltana sisään tuotu sekä koristeltu loisti täydessä tällingissään. Toisinaan iskä ihastutti mua sädetikkuja polttamalla ja minä olin ihan haltioissani.

Saunottiin ja kai siinä jotain ainekin vanhemmat söivät. Minulla ei riittänyt kiinnostus moiseen. Paitsi namurasioiden tuhoamiseen. Samu Sirkan joulutervehdyksen jälkeen jaettiin lahjat ja iloittiin. Joulu oli tullut kymmenine lahjoineen tänäkin vuonna. Jokainen sai ainakin villasukat mummolta. Minä ja äiti yökkärit. Kirjoja. Isä uuden oloasun. Minä uuden lautapelin ja paljon paljon muuta. Me oltiin onnellisia. Valvottiin myöhään. Äiti lukien uutta kirjaansa kera konvehtirasian. Minä ja iskä pelaten uutta lautapeliä lakuja napostellen. Nukkumaan kömpi kylläinen, uninen ja onnellinen pieni perhe.

Joulu silloin kun olin pieni

Elämäni ensimmäinen joulu vietettin perheen kesken olin tuolloin seitsemän kuukauden ikäinen ja olimme asunneet tässä talossa noin puolivuotta. Muistan elävästi kuvan joka minusta ja lahjoista oli otettu olohuoneen ruskella nojatuolilla kaikkien lahjojen ympäröimänä. Oli leluja, kirjoja, lakanoita ja vaatteita. Tuskin vielä kauheasti mitään mistään tajusin, mutta hymy kasvoilla oli silti leveä.

Seuraavana vuonna aloitetiinkin sukujoulujen viettäminen meillä, koska meillä oli eniten tilaa. Sukujoulu käsitti seuraavanlaista väkeä: Molemmat mummot ja toinen ukkini, enot ja täti perheineen. Nämä kaikki toista mummoa lukuunottamatta äitin puolelta. Joulupukin tuloa ootettiin ja jännättiin serkku-pojan kanssa kuumeisesti. Sitä ennen oli kuitenkin joulusauna ja jouluateria. Ei me serkun kanssa oikein maltettu syödä. Saunakin meinas mennä kiukuttelun puolelle.

Lopulta kun tuo hetki koitti, että ovelta kuului koputus, niin litistäydyin äitin kylkeen kiinni. Tylsää oli myös aina laulaa joulupukille: Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki. Kaikki meni siihen asti hyvin kunnes piti kiivetä pukin syliin valokuvaa varten. Mä aloitin korvia vihlovan itkun eikä se loppunut ennenkuin pääsin pois tilanteesta. Pukin poistuttua vesi (kossu) lasin jälkeen alkoi armoton pakettien auki repiminen. Tosin minä olin niin neiti etten muka osannut ite niitä avata, niin iskä jelppas. Ainakin jos paketissa oli nauhoja. Usein saatiin serkun kanssa samantyylisiä lahjoja (riidan välttämiseksi). Aikuiset saattoivat nauttia alkomaholia paitsi äidit. Mun äiti on kaikissa joulukuvissa surullisen ja väsyneen näköinen. Enkä yhtään ihmettele, kun joutui noin ison lössin ruokkimaan ja kahvittamaan. Siihen päälle vielä tiskit, niin jouluilo oli kaukana. Ennen joulua valmisti itse kahvikakuista kekseihin kaiken. Tällaisia sukujouluja meillä vietettiin vuosina 1983-1987. Ukki poistui vuoden 1985 elokuussa keskuudestamme. -87 vuonna olin jo kuuden vanha enkä enää itkenyt joulupukin sylissä, vaan halusin nähdä porot. Reipas tyttö! Poroja en kyllä nähnyt.

Vuosi 1988 mullisti kaiken. Äidinäiti sairastui leukemiaan ja minä aloitin koulun. Vietimme rauhallista joulua perheen kesken kolmistaan. Maaliskuussa mummo nukkui pois ja kaikki sukujuhlat loppuivat siihen. Usko joulupukkiin se viimoinenkin katosi kesällä, kun serkun kanssa meidän lämmönjakohuoneesta löydettiin joulupukin vermeet ja varastosta iso tuohikori jossa osa lahjoista tuotiin. Niin, se joulupukki oli isäni vanhin veli.

Tuosta ajasta muistan kuitenkin parhaiten ne ihanat jouluvalmistelut: Tontut ja valot ikkunaan. Piparitaikinan pihistystä jääkaapista kilpaa iskän kanssa. Joulukuusen tuoksu, kun se aatonaattona tupaan kannettiin. Kinkun tuoksu aattoaamuna. Joulupukin kuumalinja piirettyineen aattoaamuna. Yksi ja sama c-kasetti jota soitettiin eestaas, kun muuta jouluista musiikkia ei ollut. Joulukalenterin availu aina aamuisin, kun silmät pysyivät vain juuri ja juuri auki. Aattoiltana nukahdettiin uusi yökkäri päällä mukavasti äitin ja iskän väliin. En muista jäikö muita yöksi kuin tätini perheineen, kun olivat kaupungista. Seuraavana aamuna oli mukava herätä serkun kanssa leikkimään uusilla leluilla ja tappelemaan siintä kumman auto ajaa kovempaa. Nuo ajat ovat kuitenkin kaukana takanapäin. Sitä samaa tunnelmaa ei enää saa, vaikka kuinka uskoo joulupukkiin.
Kaikki nuo ihanat muistot ovat äitini ansiota joka osasi tehdä joulusta niin satumaisen ja lumoavan.

Joulupäivä

Joulupäivänä ei tarvitse tehdä mitään. Ollaan vaan ja nautitaan. Jasminella taitaa olla kuitenkin yksi pieni suukko mielessä, kun mistelinoksaa kantaa kädessään. Ei liene vaikea arvata kuka suukon saa?

Joulupäivänä levätään ja syödään hyvin. Katsotaan liikaa elokuvia ja ulkoillaan välillä. Joulupäivä on vuoden kiireettömin päivä. Lapset leikkivät iloisesti uusilla leluillaan aikuisten ajatellessa pikku päässään: Onneksi tää show on taas tältä  vuodelta ohi! Rauhallista joulupäivää!

Jouluaatto

Jouluaatto on viimein täällä. Belle on aivan selvästi lähtenyt ruokailun päälle ulkoilemaan ja viemään vielä viime hetken lahjaa jollekkin ystävälleen. Vai onko paketti kenties sittenkin Hirviölle?

Jouluaatto iltana on ihana käydä kävelyllä. Kaikkialta huokuu rauha ja hiljaisuus. Saattaa bongata useamman kuin yhden joulupukin. Jouluyö on sininen ja täynnä taikaa niinkuin Disneyn sadut konsanaan . Tai`anomaista jouluaattoa!

Aatonaatto

Se on aatonaattoilta ja Aurorakin vielä linnassaan sommittelee viimoisia koristeita paikoilleen. Kohta tuodaan kuusi sisään ja päästään sitä koristelemaan.

 

Kinkun tuoksu tulee uunista. Kynttilät palaa ja mahassa lentää perhosia. Näinköhän sitä ensi yönä malttaa edes nukkua? Viimeiset lahjat kääritään ja illan päätteeksi istahdetaan sohvalle ihastelemaan kuusta. Joulu on saapunut. Tunnelmallista aatonaattoa!

Joulutervehdys sinulle

Tänä vuonna en toteuttanut blogini puolella minkäänlaista joulukalenteria joten ajattelin julkaista kolmena päivänä peräkkäin teille joulutervehdyksen kera ihanien Disney prinsessojen. Kuvat löysin netistä ja halusin hyödyntää jotenkin blogissani. Ensimmäinen tervehdys tulee aatonaattona, toinen aattona ja viimeinen joulupäivänä. Joten blogini ei lepää joulunakaan.

Tervehdyksiin valitsin kolme suosikki prinsessaani. Sattumanvaraisessa järjestyksessä. Kuka tietää tai arvaa ketkä kolme ovat kyseessä? Oikein vastanneiden kesken arvotaan pieni ylläri joka matkustaa uuden vuoden jälkeen voittajalle. Aikaa osallistua arvontaan on seuraavaan tekstiin ja ekaan tervehdykseen asti. Mukavia viimehetken valmisteluja!

Joululahja muistoja

Ainoan lapsen elämä on ihanaa etenkin jouluna ja syntymäpäivänä, kun saat suuren kasan lahjoja. Oikeasti kyllä tykkään olla ainokainen. Ei tarvii tapella kenenkään kanssa nyt tai tulevaisuudessa. Mut miettikää sitä lahjavuorta, kun olet suvun nuorin ja perheesi ainoa lapsi. Meitä kyllä sen suhteen serkku-pojan kanssa penskana lellittiin. Joulupukilla oli aina mukanaan iso tuohikontti sekä roskasäkki täynnä lahjoja plus isot lahjat erikseen. Okei, oli siellä seassa aikuistenkin lahjat, mutta silti mieletön määrä niitä kertyi. Joko alkoi ärsyttämään miten meillä on ollut kaupallinen joulu. Siinä tapauksessa älä lue eteenpäin. Kerron nyt joistakin isoista mieleenpainuvimmista lahjoistani vuosien varrelta. Lähinnä lapsuudesta ja nuoruudesta.

Elämäni ensimmäisen radion taisin saada neljä vai viisi vuotiaana joululahjaksi. Siinä oli yksi kasettipesä ja radio. Hyvin sillä pystyi lastenlaulukasetteja ja röllin seikkailuja kuuntelemaan. Myöhemmin se toimi hyvin myös perheen mökki ja keittiö radiona.

Lundbyn nukkekodin sain viisi vuotiaana huonekaluineen, asukkaineen päivineen. Lähinnä sisustin sitä. En leikkinyt.

Kuusi vuotiaana sain ison noin metrin korkuisen pandakarhu pehmolelun. Se oli erillään muista lahjoista ja joulupukki ojensi sen ekana mulle. Olin silmät pyöreenä: Mitä minulle...Ei ole totta!

Kuusi vuotiaana aloitin runoilun ja keksin toivoa joululahjaksi lasten kirjoituskonetta. Sainkin ihan aikuisten oikean kirjoituskoneen. Alkujärkytyksen jälkeen olin iloinen, vaikka se aluksi hieman häiritsi kun oli harmaa ei vaaleanpunainen niinkuin lasten kone. Sillä tulikin myöhemmin monta kirjan alkua kirjoitettua, vaan ei koskaan mitään valmista.

Seitsemän vuotiaana sain ekat korvalappustereot. Samanlaiset kuin serkulla. Ihan mielettömän kova juttu.

Soiva korurasia tänä päivänä.

Kahdeksan vuotiaana näin Anttilan kuvastossa kauniin musiikkia soittavan joutsen korurasian. Ehdoton tahtomisen paikka. Tosin ennen joulua ehdin sen jo unohtaa kunnes aattona olin ihan ihmeissäni: Mistä pukki tiesi juuri tämän tuoda! Se soittaa todella kaunista sävelmää ja saa nykyään kyyneleet silmiini, kun tuo mieleeni tuon lapsuuteni joulun.

8-bittinen Nintendo. Tää hankittiin kyllä jo ennen joulua ja ostettiin käytettynä. Olin yhdeksän vanha ja iskällä oma lehmä ojassa. Tähän asti oltiin vuokrattu aina silloin tällöin pelikonetta peleineen Ärrältä. Joo, kyllä silloin oli sellainen mahdollisuus. Oma kone oli kaikilla mausteilla eli kaksi ohjainta ja valopistooli eli Zapper.

Olin kymmenen tai yhdentoista, kun kovasti halusin saada radio-ohjattavan auton ja sainkin, mutta karvaasti petyin. Vanhemmat olivat ostaneet sen halvimman version joka löytyi ja jossa ei ollut kuin eteen ja taaksepäin ohjaus. Ei siis lainkaan samanlainen kuin serkku-pojan hienot kääntyilevät autot. Mun auto ajoi vaikka yksinään ympyrää, jos sille ei mitään tehnyt. Tylsää, mutta meni paremman puutteessa. Äiti oli vastustanut koko auton ostoa, koska olin jo niin vanha.

Akvaario hankittiin meille yhteiseks joululahjaksi vuonna 1992. Käytettynä sekin tosin, kaloineen päivineen.

Kaunotar ja Hirviö vhs-kasetti. Vuotta en muista, mutta sen tunteen kyllä ikuisesti, kun paketin avasin ja näin sisällön. Olisikohan ollut 1992 joulu.

Kaunotar ja Hirviö vhs 2016.

Kolmetoista vuotiaana sain uudet korvalappustereot. Samantyyliset mustat kuin serkulla, mutta ilman radiotoimintoa. Vuosi oli 1994 ja lama pahimmillaan. Se näkyi lahjoissa jotka olivat suuremmaksi osaksi käytännöllisiä ja ei niin kivoja. Tuo oli myös ensimmäinen, viimoinen ja ainoa joulu, kun meillä huudettiin sekä riideltiin.

Neljätoista vuotiaana meillä oli takana rankka syksy. Olimme kaikki ihan väsyneitä ja helpottuneita samaan aikaan. Minua lahjottiin paljon, kun olin selvinnyt elämäni vaikeimmasta koettelemuksesta. Sain lahjaksi sähköurut.

Taisin olla viidentoista kun sain Stiga pöytälätkäpelin ja voi hirvitys miten kova ääni siitä syntyi aina pelatessa.

Aikuisena paras lahja on rakkaan kissani valokuvasta teetetty seinäkello.

Aina joka joulu tulleita suosikkeja olivat: Lautapelit, kirjat, pehmolelut (jouluisin joku isompi) ja Nintendo pelit. Alapuolella vielä kuva minusta ja keltaisista korvalappustereoista vuonna 1988. Tietenkin uusi yöpaita päällä.

Minttu 7.v. hymy korvissa.

Tässä vain osa niistä mahtavista lahjoista joita sain. Saatanpa tehdä toisenkin muistelo osan, jos oikein innostun. Varmasti upeita lahjoja olen saanut alle kuus veenäkin, mutta tuo lapsen muisti ei ole vielä silloin kaikkea taltioinut. En myöskään lähtenyt erittelemään tässä niitä kaikki mahtavia lautapelejä joita sain joka joulu jonkinlaisen. Paitsi en koskaan sitä Kummituslinnaa, kun se oli iskästä niin lapsellinen. Arvokkain varmaan jonka sain on Hotel lautapeli.

Joulun vieraileva tähti

Sillä tavalla huonosti kävi tällä kertaa, että vieraileva tähti ei ehtinyt saapumaan paikalle. Tarkoitukseni oli haastatella tuota punanuttua joulupukkia, mutta nyt on se aika vuodesta, kun pukkia kutsutaan jos mihinkin kissanristiäisiin. Sain kuitenkin pikaisen puhelu haastattelun itse ukolta punanutulta jossa tiedustelin joulu valmisteluiden etenemistä.

Mitenkäs ne jouluvalmistelut siellä Korvatunturilla sujuu?
Hyvin sujuu ja sutjakkaasti. Muori tuossa joka aamu meille riisipuurot keittelee jotta saadaan päivä hyvin käyntiin. Petteriä kumppaneineen on jo koeajettu ja tontuilla, niillä on niin kiire etteivät ehdi enää edes luvunlaskuun. Yhtään en tiedä tällä hetkellä ketkä tontut ovat maailmalla ja ketkä kotona.

Onko siellä piparkakkuja leivottu?
Muori niitä leipoo tuossa pitkin vuotta. Ne kun ovat semmosten alle sata vuotiaiden tonttujen perusruokaa. Maitoa ja piparia maitoparroille. Hoh, hoh, hoo, sitä se pukkikin on pienenä syönyt.

Onko lahjat jo pakattuna?
Kauhean valtava kasa on valmiina, mutta kyllä niitä aina aattoaamuun asti paketoidaan. Aina tulee uusia toiveita ja tarpeita, mutta jokainen saa kyllä omansa.

Mitä haluaisit sanoa lukijoilleni?
Muistakaahan olla kilttejä ja älkää aina sitä pikku-maijaa toruko jos joku menee vähän pieleen. Me ollaan kaikki oltu pikkusia ja virheitä sattuu. Virheitä sattuu vielä joulupukillekkin. Unohtakaa myös se turha hössötys ja hääräys. Joulu tulee ilman siivoustakin. Ennenkaikkea muistakaa syödä paljon riisipuuroa, joulutorttuja ja piparkakkuja. Yksi harras toive olisi vielä, että kun minä kierrän kaikki maailman kodit vuorokaudessa, niin tuo maha joutuu aikamoiselle rasitukselle sen maidon kanssa. Tarjotkaa välillä raikasta vettä niin vatsa ja pukki kiittää. Ei mutta nyt täytyy lähteä Petteriä juoksuttaa jotta pysyy vetreänä. Hei, hei, jouluaattona tavataan!

Kiitos joulupukki. Sinne katosi vanha ukki. Tän kuvan lähetti meille vielä nähtäväksi kuinka Petteriä ulkoiletetaan. Hyvin näyttää sujuvan. Meillä alkaa tämä sarja olla nyt finaalissa. Kaksi vuotta se kesti vierailevat tähdet sarja ja tämän jakson myötä kuopataan muistojen monttuun. Kiitos kaikille mukana olleille jotka mahdollistitte sarjan toteutuksen. On kuitenkin aika siirtää katse tulevaan uusien haasteiden parissa. Rauhallista joulun odotusta.

Joulun mieli

Joulussa ei ole mitään mieltä, jos ei pysty hyvää jakamaan. Itsellä on kauhean suuri halu auttaa ja antaa joulun alla kaikkia. Kaikkia mahdollisia ketä voi auttaa. Hyvä itekkin rahattomana lähteä auttamaan, kun tietää miten pienestä toinen voi ilahtua. Tuoreesta leivästä, lämpimästä ruo`asta, fleecepeitosta, pienestä kynttilästä, piparkakuista. Melkein ihan mistä vaan. Jokainen antakoon omasta sen minkä pystyy. Ei siihen enempää tarvita.

Minä olen tehnyt kaksi hyvää työtä. Vein erään rouvan kuolleen miehen haudalle kynttilän, kun hän asuu toisella puolella suomea eikä pääse sitä itse tuomaan. Otin kuvan ja lähetin sen hänelle. Oli onnellinen.

Autoin kaupassa huono näköistä vanhempaa rouvaa valitsemaan sopivat joulukortit. Oli onnellinen siintä pienestä hetkestä jonka maltoin omien ostostenteon keskellä pysähtyä ja auttaa. Se hymy joka hänen kasvoilta loisti oli parhain lahja pitkään aikaan jonka olen saanut. Miten vähästä joku voikaan tulla iloiseksi.

Ei ne suuret sanat, vaan pienet teot. Oletko sinä tehnyt pieniä hyviä tekoja joulumielellä?

Niin siintä lumesta...

Vielä kuukausi takaperin lumi oli ihme jonka näkeminen aiheutti suurta huokailua ja ihastusta. Äiti katso lunta sataa, ihanaa! Huusin minä. Entä nyt...Sitä ei enää edes huomaa. Siinä se on ja siihen se jää aina kevääseen asti ja jos sitä sattuu satamaan lisää kuuluu: Äiti taas sitä lunta tulee. Sun vuoro tehdä lumityöt!
Äiti: Ei ole, kun sun vuoro. Mä tein viimeeks.
Minä: No et kyllä varmana tehnyt. Se olin minä joka sitä märkää painavaa nuoskaluonta kolasi.
Äiti: Muista, tontut liikkuu kurkkimassa onko täällä kilttejä aikuisia. Ei saa korottaa ääntä tai ne säikähtää ja sanovat pukille: Ei sinne voi aattona mennä. Siellä huudetaan.
Minä: En kuule mene tuohon halpaan enää en. Ehkä vielä kakskytviis vuotta sitten, mutta enää ei onnistu ei.
Äiti: No voi harmi. Sit menee naapurin Elsalle Disney dvd.t.

Kuva vanha. Ei liity tarinaan.

Niin että näin kivaa se on nyt, kun lunta sataa. Valkoista joulun odotusta vaan kaikille ja olkaahan kilttejä. Siellä ne tontut kurkkii kuka teki, mitä ja milloin. Ne pääsee makkarin ikkunankin taakse. Ähäs, äiskät ja iskät siellä kiltisti pysyvät vaan omilla puolillaan sängyssä. Mistä tuo nyt tähän tuli!? Tuhmasta mielestä. No niin, taas tuhma! Ei taida Minttu saada tänä vuonna yhtään lahjaa tällä menolla, kun ajatuksetkin on tuhmia! Hyi.

Joulumarkkinoilla

Torstaina käytiin meidän kylän markkinoilla. Tai no markkinoilla ja markkinoilla. Voiko alle kymmentä kojua markkinoiksi kutsua. Juu, ei voi. Ei näillä pitäjillä ole kunnon markkinatunnelmaa ollut sitten 90-luvun. Lakua ostettiin ja markkinarinkeli, kun sekin saatiin puoleen hintaan. Kannatti mennä siis myöhempää, niin säästettiin euroja. Äiti katseli yhdeltä naiselta kuivakakkuja, mutta hinta 13-14 euroa sai lähinnä haukkomaan happea kuin mutustelemaan makua. Emme kovin paljon siis päässeet joulun tunnelmaan täälläkään joten suuntasimme paikalliseen Minimaniin mistä sentään löytyi joulupukki! Joulupukki saa aikuisissakin ihmisissä aikaan ihmereaktion. Pukkia halataan, kuulumiset kysytään, niiataan kun saadaan karkkia ja muistetaan kertoa kuinka ollaan oltu kilttejä.

Kuvan pukki ei liity tarinaan.

Joulupukki tarjosi heti namuset meille ja tovi juteltiin. Kovin leppoisasti pukki siinä vielä istuskeli, vaikka aattoon oli enää vähän reilu kaksi viikkoa aikaa. Sanottiin heipat pukille ja vastaan tuli glögipöytä piparkakkuineen. Äiti pysähtyi siihen tankkausasemalle ja minä lähdin haaveilemaan tavaroista joita ei ole varaa ostaa. Hetken kuluttua paikalle pöllähti vielä Heirikin. Heiri oli salille menossa ja tarmoa täynnä. Lähti tuulettaa aivoja, kun joulukadun joulumyyjäiset painaa kovaa vauhtia päälle eikä se työ tekemällä lopu kotona ellei lopeta. Ollappa itekkin yhtä energinen kuin Heiri. Mä nuhanenänä koitan epätoivoisesti pitää joulumieltä yllä, mutta se karkailee koko ajan minulta teille tietämättömille. Ajoittain se on lapasissani ja sit, viuh kuin keijupölyä vaan katoaa ilmaan. No, tulee se vielä joskus takaisin-kadonnut joulumieli.

Tv.n joulukalenteri

Varoitus sisältää kritiikkiä. En nimittäin tykkää taas yhtään tästä tämän vuoden joulukalenterista jonka tv tarjoaa. Kaksi ekaa jaksoa katsoin joista toisen kohdalla vilkuilin kelloa, että millo tää loppuu, tapahtuuko tässä joskus jotain. Sekopäistä kohellusta vailla juonen häivää. Ei yhtään symppaattista hahmoa, jos Rekku-koiraa ei oteta lukuun. Tontutkaan eivät ole tontun näköisiä. Missä hiippalakit ja punanutut? Ikävä tuli Toljanderia joka sentään näyttää tontulta ja on kaiken lisäksi hauska. Onneksi youtubesta löytyy apua tähän kaipuuseen ja Toljanterin touhuja voi katsoa sieltä.

Histamiinin joulukalenterissa oli ihana tunnusmusiikki.

Pienenä tykkäsin Histamiinista, mutta nyt aikuisena se ei ihan samalla sykkeellä iskenyt kuin alle kouluikäisenä. Olga.P.Postinen oli myös kiva, mutta ei ehkä enää. Sen sijaan The Joulukalenteri ei petä koskaan. No, sehän onkin aikuisille suunnattu.
Ajat muuttuvat-joulukalenterit muuttuvat. Minä en.

Jouluiset Rocherit

Pitkästä aikaa ostos esittely. Hyvin minimaalinen. Nämä uskalsin tilata, kun maksuaikaa on kolme kuukautta, niin ei syö joulukuun rahoja. Odotan joka vuosi kuumeisesti Rocherin joulutuote kuvastoa ja aina sieltä löytyy tilattavaa. Miten ne joka vuosi keksiikiin uusia makeita ja ihania joulutuoksu yhdistelmiä.Minä tilasin kahdesta eri tuoksusta suihkugeelit, käsisaippuat ja huulirasvat. Päärynä-Kookos yhdistelmän jätin kokonaan väliin, kun en tykkää kookoksen tuoksusta. Päärynä puolestaan on ihanan raikas ja nyt tätä kirjoittaessani tajusin, että olisin voinut äidille tilata joululahjaksi tuon Päärynä-Kookoksen, niin olisin sitäkin päässyt tuoksuttelemaan. No, ehkäpä joulun jälkeen alesta sitten.

Punainen on Karpalo-Manteli ja oranssi Klementiini-Mausteet. Odotin karpalolta enemmän, mutta kun nuuskuttelin pullon suulta en saanut oikein mitään aromia nenääni. Ehkä käytössä sitten. Taidan antaa tämän äidille joululahjaksi. ( Ha ha, yhteiset kylpytilathan meillä on ni pääsen mäkin käyttää. ) Klementiini mausteineen taas puolestaan yllätti mut pirteydellään. Vaan onko kuitenkin liian tujakkaa käytössä. Jää nähtäväksi.

Samat tuoksut käsipesunesteenä. Näitä kuluu, kun olen niin kova pesemään käsiä ja etenkin näin talviseen flunssa aikaan on hyvä huolehtia hyvästä käsihygieniasta. Aina kotiin tullessa ekana kengät pois jaloista ja siitä suoraan käsipyykille. Yleensä käytän Palmolivea, mutta olen huomannut nämä Rocherinkin käsisaiput varsin hellävaraisiksi, vaikka tuoksua sisältävätkin.

Huulirasvatkin ostin, vaikka en viime talvena kauheasti edes huulirasvaa käyttänyt ja luotan Labellon siniseen yleensä. No mukavahan se on saada vaihtelua välillä. Tuoksu ja maku, kun ovat kohdillaan. Hyvin perinteisiä joulunmakuja ja aromejahan näihin oli käytetty, mutta ei se mitään. Jouluhan on perinteitä täynnä, niin paitsi se Päärynä-Kookos oli aika eksoottinen yhdistelmä suomalaiseen makuun, mutta tuskin etelässä.

Toimituskulut olivat ilmaiset ja en ottanut kylkiäisiä, vaan istutin puun. Mukava vaihtoehto Rocherilla tämä, että voi turhan roinan sijaan auttaa luontoa istuttamalla puun. Oletko sinä tutustunut Rocherin joulukausi tuotteisiin?

Joulukuu

Minä olen aina rakastanut joulukuuta ja joulua. Äiti on pienestä pitäen tehnyt joulusta minulle tai` anomaisen ja satumaisen kauniin. On ollut pihalla hiipiviä tonttuja, salaperäisiä paketteja, salaisuuksia ja ties mitä muuta. Näin joulukuun ajan koitan kirjoitella blogiini vain jouluisia juttuja, koska joulu on kerran vuodessa vaan. Eikä tuohon ole edes pitkä aika enää. Vaivaiset kolme viikkoa.

Koristeita lisäilen pikkuhiljaa pitkin joulukuuta ja epätoivoisesti koitan askarrella uusia.

Tällaisen hauskan ja "helpon" lapsille suunnatun askartelukirjan ostin itselleni. Paina irti, taittele ja kokoa. Sisältää kivan näköisiä kuvia joista voi rakennella jouluasetelmia pöydälle tai tehdä enkeliköynnöksen sekä pienen lahjalaatikon. En ole vielä valmistanut muuta kuin enkelit.

Joulumieleni oli kauan kadoksissa, mutta joulukuun ensimmäisenä löysin sen, kun kävin Minimanista ostamassa tontut seinälle.

Nämä tontut koristavat porraskäytävää. Lapsesta asti olen tottunut siihen, että tonttuja laitetaan ikkunoihin ja oviin, niin toki niitä täytyy vieläkin olla, vaikka talossa ei lapsia olisikaan. Ne kuuluvat jouluun tontut, vaikka toki liikkuvat muulloinkin.

Äiti ei ole kadottanut mihinkään tai`anomaista kosketustaan, vaan osaa vieläkin luoda erilaisia, värikkäitä ja hauskoja jouluasetelmia mitä ihmeellisempiinkin paikkoihin. Tämä seuraava löytyy akvaarion päältä.

Luulen, että se tulee joulukuun edetessä vielä muuttumaan, mutta tällä hetkellä näyttää tältä. Sellainen se on mun äiti, hassu, ihana ja aina toisia ajatteleva persoona. 
Mukavaa joulukuuta!

Pikkujoululahja vaihto

Pitäisikö tuo sana kirjoittaa ihan yhteen pötköön? No kuitenkin järjestin blogissani pikkujoululahja vaihdon. Siihen osallistui neljä ihmistä. Itse jättäydyin pois viime metreillä, kun ei mulla ole varaa niitä oikeitakaan lahjoja ostaa. Tässäpä linkit blogeihin joista pääsette katsomaan kuka sai ja mitä.

Mummo ja koira blogin mummo  sai paketin Henna73.lta. Mummo on otsikoinut tekstin vähän hassusti salainen jouluystävä. Kyse ei nyt kuitenkaan ole salaisesta jouluystävästä, vaan pikkujoululahja vaihdosta.

Redrosen keittiössä puolestaan Redrose sai varsin herkullisen paketin Mimosalta.

Buy... or not? blogin Mimosa  sai Teevoittoisen paketin Redroselta.

Unelmia onnesta blogin Henna73  sai mukavan oloisen paketin Mummolta. Matti koiraakin oli muistettu.

Kiitos paljon kaikille mukana olleille jotka mahdollistitte tän vaihdon. Onneksi posti tällä kertaa toimi moiteetta ja paketit pääsivät perille ajallaan. Nyt voimmekin keskittyä sitten ison joulun odotukseen ja joulujuhlan valmisteluun. Kukin omalla parhaaksi kokemallaan tavalla. Mukavaa joulukuuta kaikille!