Oi kultainen 80-luku, sua kaipaan

Etenkin kaipaan sitä aikakautta, kun kännykät eivät hallinnoineet ihmistä ja varastaneet huomiota kaikkialla. Esim. juhlissa! Mua inhotti häissä, kun ihmiset seurasivat puhelimen välityksellä jääkiekko tuloksia. Siis mitä, fuck! Ei voi edes muutamaks tunniks keskittyä olemaan läsnä! Toinen esimerkki tapaus huvitti. Mentiin elokuviin niin odotusaulassa kaikki muut paitsi minä ja mieheni roikkuivat puhelimessa tappamassa aikaa. Siis eikö nykyajan ihmiset osaa enää olla tekemättä mitään edes viittä minuuttia?!

80-luvulla meidän ei tarvinnut koko ajan päivittää faceen missä ollaan ja mitä tehdään kenenkin kanssa. Kotonta kun ulos lähdettiin, niin puhelin jäi kauas taakse. Ei alettu kylässä kesken kahvipöytä keskustelun näpyttelemään tekstiviestiä tai otettu työpuheluita kesälomalla mökkilaiturilla vastaan.

Itse olen alkanut harkitsemaan puhelimen käyttöä vain kotosalla. Usein se onkin mulla äänettömänä mukana, kun en halua kaupassa puhua puhelimeen. Linja-auto tai juna on vielä pahempi paikka puhua, kun siellä on tiivis tunnelma niin varmasti joku kuulee yksityispuhelut. Eikä sinne lenkillekkään tarvitse sitä luuria mukaan ottaa.

Niin mutta siitä 80-luvusta. Ihmiset kävivät silloin enemmän toisten luona kylässä ja jäivät kylillä juttelemaan. Nyt sännätään tiukan aikataulun ja kalenterin kanssa paikasta toiseen eikä ehditä edes kahville. Sit jos näin harvinaislaatuisesti käy huomaakin ettei ole mitään juteltavaa, koska viimeisimmät tapahtumat on luettu sosiaalisen median kautta ja kaikki uutiset tiedetään jo. Mitä meille ihmisille oikein on käynyt? Olisiko syytä hidastaa ja pysähtyä ihailemaan vaikka Suomen suvea välillä. Ettei sit taas elokuun lopussa tartte ihmetellä: Mihin se kesä meni?

Kyllä ne lapsuuden kesät olivat pidempiä, koska meillä oli vain aikaa (ilman mitään pakkoa) nauttia jokaisesta päivästä. Aikuisilla on velvotteita, mutta koitetaan edes kesälomalla hellittää eikä ympätä kalenteria täyteen retkistä ja matkoista. Kesäpäivät ovat pitkiä joten valvotaan myöhään yöhön ja hengitetään hetki hiljaisuudessa ulkona takapihalla, kun muu perhe jo nukkuu. Aistit rauhan ja tunnet onnen olemalla juuri siinä sillä hetkellä yksin kaiken kauniin keskellä.

Herkku katsaus osio : Muumi täysjyväkaura&vadelma välipalakeksi

Tässä tulee oiva herkku vinkki välipalaksi. Muumi täysjyväkaura&vadelma välipalakeksi.

Ei pitkä nimi ainakaan makua pahenna. Paketista löytyy kymmenen yksittäispakattua 15 gramman painoista keksipatukkaa. Olen aina ollut hieman skeptinen näitä välipalakeksejä kohtaan, vaan en enään (ainakaan näitä kohtaan). Keksi maistuu peruskaurakeksille. Eli hyvää, jos tykkää kaurakekseista ja minähän söin niitä penskana aina aamuisin kahvin kera. Näissä on peruskauran lisäksi extrana ihania vadelmanpaloja. Ne tuovat oman ihanan raikkaan maku elämyksen kauran sekaan. Elovenan omilla tuote sivuilla voit käydä lukemassa ainesosaluettelon ja ravintosisällön.

Lapsillehan nämä on suunnattu, mutta saa varmasti aikuisetkin syödä. Tosi käteviä ottaa evääksi, vaikka puistoon tai jos lapsen kanssa lähtee leikkikentälle niin mukaan pieneksi välipalaksi tai retkievääksi. Itse tulen suosimaan näitä kesäloman automatkoilla. Kätevää ja siistiä syötävää nauttia keksinsä yksittäispakatuista kääreistä. Kuten kuvasta näkyy pakkauksista löytyy eri kuvia tutuista muumilaakson asukkaista joista jokainen voi aina valita lempparinsa. Innostaa varmasti lapsetkin näitten keksien pariin.

Keksipaketin taustapuolella on hauska sanapeli tehtävä jota voi ratkoa vaikkapa  pitkän automatkan ratoksi. Ehdottomasti alusta loppuun asti hyvin suunniteltu pakkaus. Minulla jos olisi muksu, niin näitä meillä syötäisiin usein. Ainakin niillä automatkoilla ja kotonakin pikkunälkään.

Oletteko jo tutustuneet tähän tuotteeseen? Heräsikö mielenkiinto? Voin suositella lämpimästi.

Lumoava elokuva Maleficent-Pahatar

Käytiin elokuvissa katsomassa tämä ihana satu fantasia. Se oli kerrassaan lumoava.
En suosittele kuitenkaan perheen pienimmille, vaikka satua onkin. Elokuva oli  paikoin aika pelottava ja eritoten tummasävyinen. Ei mitään pelkkää kevyen kevyttä hattara höttöä ja hempeilyä pastellivärein.

Me käytiin katsomassa 2D versio, koska mun silmät eivät kestä 3D elämyksiä. Siltikin aivan mahtavan elokuva kokemuksen sai.

Mut niin siintä elokuvasta. Sehän kertoo tarinan tarinan takaa eli Prinsessa Ruususesta tutun Pahattaren elämästä. Tämän ilkeän katalan keijuhaltijattaren joka taikoi Ruususen ikiuneen. Tarina alkaa Pahattaren lapsuudesta. Pienen ja viattoman haltijakeijun elämän alusta. Siitä kuinka hän ihastuu ja myöhemmin rakastuu nuorukaiseen joka ei kuitenkaan ole aivan niin viaton kuin voisi olettaa.

Nuorukainen katkoo Pahattaren siivet ja hänet kruunataan uudeksi kuninkaaksi. Tässä vaiheessa elokuvaa Pahatar muuttuu "pahaksi". Hänen sydämensä on särkynyt ja siivet revitty irti. Kuvitelkaa nyt minkälaista olisi elää keijuna ilman siipiä. Hän alkaa hautomaan kostoa ja huomaa tilaisuutensa tulleen, kun kuulee kuninkaan saaneen vauvan. Kuningas on se nuorukainen johon hän rakastui. Kostoksi kavaluudesta hän saapuu linnaan muiden vieraiden mukana ja langettaa kirouksen Auroran ylle.

Kuningas antaa Auroran kolmen haltijattaren kasvatettavaksi metsämökkiin. Hupsut haltijattaret eivät kuitenkaan osaa hoitaa pientä lasta ja Pahatar puuttuu asiaan yllättävällä tavalla. Hän seuraa sivusta pienen Auroran kasvamista aikuiseksi naiseksi ja he ystävystyvät keskenään.

Ruusunen varttuu aikuiseksi. Ei ainoastaan kolmen haltijattaren vaan neljän ja yhden linnun kasvattamana. Tulee hänen 16-vuotis syntymäpäivän aatto joilloin suuri varjeltu salaisuus paljastuu Auroralle. Tietenkin Aurora lähtee heti linnaan vanhempiaan tapaamaan, vaan jälleennäkeminen ei ole niin onnellinen kuin voisi kuvitella.

Tästä eteenpäin en paljasta enempää etten spoilaa koko leffaa teiltä. Sen vaan sanon, että lopussa käydään huima taistelu joka saa varsin yllättävän päätöksen. Tarinassa niin kutsuttu paha saa palkkansa, vaan millaisen... Se teidän kannattaa käydä itse toteamassa elokuvissa tai dvd-versiona myöhemmin. Vaikkakin itse näin jälkikäteen jäin miettimään, että kukakohan se oikeasti oli paha ja kuka hyvä tässä elokuvassa. Jokainen katsoja päättäköön itse tahollaan tähän vastauksen.

Elokuva oli visuaalisesti mahtavaa katsottavaa. Näyttelijöiden suorituksissa ei ollut mitään moitteen sijaa. En osaa muuta kuin suositella vain kaikille kyseisen genren elokuvista tykkääjille. Tarina on aidosti mielenkiintoinen ja koukuttava. Ennalta arvaamattomat käänteet tekevät siitä nautinnollisen elokuvaelämyksen. Pahatar ei olekkaan niin paha kuin ollaan aina annettu ymmärtää ja koittaa jopa murtaa oman kirouksensa pois Ruususen yltä siinä kuitenkaan onnistumatta. Mitä tähän enään muuta lisäämään kuin täydet viisi tähteä!