Uusi elämä

Minulla alkoi uusi elämä. Eli se tarkoittaa sitä, että aloitan uuden blogin.

Sen takia nimi muuttui, kun enää asu vaahteran katveessa.

Kävi niin, että alkoi eläke tammikuussa. Tutustuin mieheen joka asuu Lahdessa. Menin kihloihin helmikuussa. Lopullinen muutto on maaliskuussa.

 

 

Olin viime keväällä aika loppu. Elämä oli jäänyt junnamaan paikalleen. Juhannuksena päätin toivottaa hyvää juhannusta kaverille. Sitten soitinkin hänelle. Ollaan joskus aiemmin juteltu puhelimessa. Suoraan sanottuna  ihastuin hänen ääneen. Siinä kävikin niin, että ruvettiin soittelemaan joka päivä toisillemme. Ensin kaksi kertaa ja sitten kolme ja lopulta oli sovittiin matkasta.

Minun oli tarkoitus lähteä heittää pieni viikon mittanen loma, mutta toisin kävi. Lomasta tuli viisi viikkoa ja sen jälkeen tiesin elämä tulee muuttumaan.

Kiitos

Olen pahoillani sairaus kertomus jäi kesken, mutta nytten lopetan blogin kirjoittamisen. Se silloin aikanaan mukavaa, mutta nyt elämässä tapahtuu niin paljon ettei enää jaksa raapustella. Tätä kautte sai myös muutaman kaverinkin.

 

 

Kiitos kaikille mukana olleille. Ehkä joskus palaan ehkä en. 

Elämä jatkuu ja muistakaa Haaveilla!

Leikkaus 7.9.2022.

Se oli kaunis syksyinen aamu, kun leikkaus koitti. Iskä heräsi jo ennen kuutta ja mulla oli kello soimassa kuudelta. Yritin nukkua, mutta ei uni tullut. Nousin istumaan ja iskä kysyi jännittääkö. Sanoi: Kyllä, mutta eniten harmitti kun ei voinut juoda. Pursukutin vain hampaita ettei hengitys haissut. Laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin sairaalle, kun sielä piti olla seitsemältä. Iskä sanoi, että saattaa mut niin pitkälle kun voi.

Hotelli huoneen ikkunasta näkyvä maisema aamulla.

Iskä saattoi mutta sinne osastolle missä otettiin sisään. Eli joutu vähän aikaa odottaa ennenku pääsi laittaa sairaala vaatteet ylle ja omat kamat kassiin osastolle menoa. Siellä oli kaksi miestä ja kaksi naista mun lisäksi. No, siinä ei kauan mennyt, kun iskä rupesi juttelee näille miehille. Puhuivat jotain työajoista. Sitten mut kutsuttiin sisään. Kävin vaihtaa sairaala vaatteet päälle. Nämä miehet olivat yllätyneitä, kun luulivat että iskä menee leikkaukseen. Toinen mies tuli tervehtimään mua, kun tulin pois. Sanoi, että menee samaan leikkaukseen kuin minä ja on Lappeenrannasta. Häntä näinkin myöhemmin osastolla.

Ennen kahdeksaan pääsin leikkaukseen. Lääkäri lupasi soittaa iskälle heti kun leikkaus on ohi. Iskä sanoi heipat ja syö sitten Helsingin ulkopuolella. Tähän väliin voi sanoa, että Helsinkiin kyllä pääsee, mutta iskä kertoi, että meni aika kauan kun pääsi pois sieltä. :)

Minä ihmettelin miten pirteitä nämä ihmiset on. Etenkin kun on menossa leikkaukseen eikä sielä ole virheen varaa. Lopulta oli leikkaus huoneessa. Ensin nukutus lääkäri antoi jonkun piston joka rupesi huimaamaan. Oli pakko laittaa silmät kiinni. Sitten avasi ne näin kun lääkäri tuli sisään ja nukutus lääkäri sanoi, että nyt antaa piston niin nukahdat alta kymmenen sekunnin. Viimeinen asia minkä näin, kun lääkäri laittoi kaapua päällensä ja sitten voi sanoa, tää päivä meni ohi.

Leikkaukseen oli varattu 3-5 tuntia aikaa. Taisi mennä varmaan joku kolme, kun iskä kertoi ettei ollut kotiin ehtinyt kun lääkäri soitti. Sen jälkeen hän soitti mun miesystävälle, joka ei tietenkään ollut nukkunut.

Minä heräsin seuraavana yön aikana teho osastolle mihin kaikki leikkaukseen tulleet potilaat viedään yhdeksi päiväksi ennenkuin pääsee omalle osastolle. En muista kelloa mutta yötä oli varmaan jotain kahden aikaa yöllä. Tai sanotaan herätettiin. Suu oli ihan kuiva. Eikä ääni kulkenut. Pieniä vesihörppyjä sain, kun aluksi alkaa oksettaa. Siinä sit yritin nukkua aamun asti. Aamula sain mustikkakeittoa jotain join pilillä lasista, eikä saanut ottaa kuin vain vähän. Lounaalla sain ruokaa, mutta yllätys yllätys tuli yli. Iltapäivällä mut siirrettiin omalle osastolle kymppi kerrokseen.

Sydän läppä leikkaus eka osa

Aluksi täytyy sanoa, että leikkaus meni Tosi hyvin. Nyt olen paljon energisempi ja miesystävä miettii missä mennään, kun ei meinaa perässä pysyä. Mutta aloitetaanpa alusta... Tammikuussa 2022 mulla oli lääkriaika Lappeenrannassa. Lääkäri sanoi, että voidaan seurailla vai haluatko leikkaukseen. Sanoin että miellummin leikkaukseen. Sanoi, että soittaa Helsinkiin Meilahteen jossa leikkaus tehdään ja ilmoittaa mulle muutaman päivän päästä, että pääsenkö sinne. Muutama päivä meni, soitti ja sanoi, että ottaa mut leikkauseen. Aikaa sanoi menevän noin kolme-kuusi kuukautta. Olin helppottunut, mutta enpä tiennyt että aikaa meni paljon enemmän. Toukukuussa ne soittivat Helsingistä ja sanoivat, että leikkaus siirtyy elokuuhun. Minä sanoi, ok, voi elään kesän kaikessa rauhassa. Ei siinä kyllä ollut kaikki jouduin ensin käymään hammaslääkärissä ja siit se alkoi. Kävin monta kertaa kesän aikana hammaslääkärissä ja lopulta leikkaus siirtyi kuukauden eteenpäin, kun multa otettiin vielä kolme hammasta pois suusta. Minä heitin miesystävälle, että oikeastaan tämä on ihan hyvä nyt voin ottaa häneltä paremmin suihin, kun hampaat ei ole tiellä. ;) 

Eli leikkaus oli 7.9.2022. Päivää ennen piti mennä kuuntelemaan mitä lääkri sanoo leikkaukseta. Eli lähtö olisi 6.9. Aluksi ajattelin mennä yksin, mutta lopulta kun ajatteli että olisi mukava jos olisi joku mukana. Muuten voi käydä aika pitkäksi illalla. Sinne sai ottaa yhden ihmisen mukaan. Vaihtoehtoina mulla oli iskä ja miesystävä. Miesystävä sanoi, että jos isäsi lähtee niin se olisi hyvä. Soitin iskälle, niin hän oli heti valmis lähtemään. Iskä ei asu samalla paikkakunnalla, niin hänen piti ajaa tänne edellisenä iltana veljensä luo. Me viettettiin miesystävän kanssa kaikki illat yhdessä ennen leikkaukseen menoa. Se oli hänellekin kova pala. En paljoa nukkunut edellisenä yönä. Puoli kaksi meni nukkumaan ja lähtö oli seitsemältä, kun aika oli olla Helsingissä klo.11.00. Iskä tuli mut hakemaan täältä ja miesystävä oli herännyt kanssa aikaseen, että pääsi mut vielä saattamaan.

Siitä se matka alkoi. Kerran pyähdyttiin juomaan kahvia ja syömään. Oltiin Helsingissä ajoissa. Käytiin kuuntelemassa omahoitajan ja lääkärin luona. Sit multa otettiin verikoe ja keuhkokuva. Sen jälkeen päästiin hotelliin, jos saatiin olla yksi yö ennen leikkaukseen menoa. Siinä jäi reilusti aikaa viettää iskän kaa. Käytiin vähän ostamassa evästä lähikaupasta ja mentiin hotellihuoneeseen syömään. Sen jälkeen käyntiin kävelyllä ja minä ostin hotellista matkamuistoksi lehmän.Sitten juotiin kahvit ja käytiin taas kävelyllä. Tultiin takaisin ja katsottiin mihin aikaa on ruoka. Mentiin vielä vähäksi aikaa huoneeseen ja soitin monta kertaa miesystävälle tämän yhden päivän. Kahdeksan aikoihin mentiin syömään, kun mun piti olla syömättä ja juomatta puolen yön jälkeen. Kahdentoista jälkeen käyntiin nukkumaan, mutta enhän minä nukahtanut vasta kun puoli kaksi ja seitsemältä aamulla piti olla sairaallassa.

Ostamani lehmä.

Meillä oli hotellissa yhdeksäs kerros. Oli hyvät näkymät. Mukavaa viettää iskän kanssa omaa aikaa. Iskän on minulle tärkeämpi henkilö lapsuudesta, koska meillä on niin paljon yhteisiä muistoja.

Seuraavalla kerralla jatkan leikkaus päivästä. Anteeksi jos tulee kirjoitusvirheitä. Nää yhdyssanat ei ole oikein mun juttu. :)

Pitkästä aikaa Moi!

Ajattelin herätellä tätä blogia henkiin. Nämä vuodet on olleet täynnä tapahtumia. Viime vuosi jäi kokonaan väliin, mutta aion kertoa siltä sen sydän leikkauksen. Toivottavasti tätä joku nyt vielä seuraa.

Ihanaa joulua

Nyt voi hetken aikaa huokaista, herkutella ja katsoa muutama jouluelokuva. Ihanaa, mukavaa joulua tai vapaapäiviä!

Sydän

No niin pitkästä aikaa täällä. Ajattelin ruveta ahkerasti kirjoittaa, vaan ei. Mulle iski loppu kesästä sairaus joka vei viideksi viikoksi sairaalaan. Ihan muusta syystä lähdin terveyskeskusella käymään, mutta päivän päätteeksi olin sairaala osastolla eikä silloin vielä tiedetty mikä vaivaa. Sen viikon sisällä selvisi, että sydämessä on läppävika. Voitte kuvitella kuinka kauhistuin.

En viitsi tarkempaa selitellä sairaala oloaikoja. Eihän kukaan tykkää olla sairaallassa. Siellä kävi pari ikävää tapahtumaa, mutta selvittiin. Loppu aika olikin vain odottelimista, kun pääsee kotiin. Neljä viikkoa mulle laitettiin antibioottia suoraan suoneen kuusi kertaa päivässä eli neljän tunnin välein. Voi sinä aikana kyllä liikkua, mutta ei huvita lähteä sen tippaletkun kaa kävelemään. No lopulta pääsin kotia ja olin onnellinen. Koti tuntui nyt todella arvokkaalta paikalta. Sen kun olet käymättä viisi viikkoa ollenkaan oven ulkopuolella, niin ulkoilmakin tuntui raikkaalta. Sen aikana mun iho kuivu ja hiuksia lähti päästä enemmän kuin laki sallii. Niin varasin kampaajan ja leikkasin polkkatukan ja voin sanoa että olen erittäin tyytyväinen tähän. Nyt en enää pitempiä hiuksia haluakkaan.

Minulla on leikkaus Meilahdessa ja mut parin viikon jälkeen kutsuttiin sinne tutkimuksiin. Ihan oikeasti minua jännitti. Ihan uusi sairaala ja vieraat ihmiset, mutta pakko mennä. Siellä ei kuulemma kauan pidetä. Minäkin olin vain pari yötä, mutta silti iski ikävä jo kotiin. Siellä ei ollut ketään joka oisi voinut tulla mua moikkaamaan. Maanantaista keskiviikkoon, kun pääsin pois. Voitte vaan uskoa kun lääkäri sanoi että leikkaus tehdä ensi vuonna kuinka helpottunut olin. Nyt voin rauhassa valmistautua jouluun. Tietysti käydään kontrolli käynneillä viereissä kaupungissa, mutta silti. Taksi matkan aikana ajattelin, että nyt mun täytyy tehdä asioita joista todella tykkään.