| Mukaan tarttui kolme muumikirjaa.. |
Muumipsykoosi
Viime sunnuntaina kävin vihdoin ja viimein Ateneumin Tove Jansson -näyttelyssä. Ajoitus oli erinomainen, koska näyttelyyn oli sattumalta juuri sinä päivänä vapaa pääsy. Väkeäkin oli tosin sitten liikkeellä melko tavalla, ja välillä tungos häiritsi teoksiin syventymistä. Ystäväni sanoikin minulle: "Mieti, jos sais olla täällä ihan yksin.. miten hienoa se olisikaan.." Tuo on kieltämättä aivan totta. Olenkin tällä hetkellä salaa kateellinen Ateneumin henkilökunnalle, joka saa viettää aikaa Toven teosten lähellä aukioloaikojen ulkopuolella.
| .. ja postikortti. |
Käymisen arvoinen näyttely oli ehdottomasti. Lievästi sanottuna haltioituneita tunnelmiani kuvaa hyvin se, että jossain vaiheessa sanoin ystävälleni: "Mä haluun nää kaikki muumitaulut mun omille seinille. Jokaisen." Katkeruus olikin melkoinen, kun Ateneumin puodissa selvisi, että myynnissä ei ollut minkään sortin muumijulisteita. Tuotteistaminen oli siis jäänyt pahasti puolitiehen. Kirjoja toki ostin, kuten kuvista näkyy, ja niistä ensimmäinen, Taikurin hattu (julk. 1948), on jo luettukin puoleen väliin.
| Ystäväni ostama, mahdollisesti maailman sympaattisin jääkaappimagneetti. |
Parhaiten näyttelystä jäivät mieleen muuminäytelmissä käytetyt, erittäin massiiviset ja jokseenkin pelottavat muumipäähineet, sekä tietenkin sekatekniikalla toteutetut kolmiulotteiset muumikuvaelmat, jotka oli suljettu lasikuutioiden sisälle. Erityisesti Taikurin hattu -tarinasta tuttu kohtaus leijuvine ruokapöytineen, sekä huima Toverukset matkalla yllätysten puutarhaan vangitsivat huomioni pitkäksi aikaa. Pelkästään näiden kuvaelmien takia kannattaa suunnata Ateneumiin.