Kuinka monta äänikirjaa mahtuu Volkswagen Poloon?

Mobilisoitu äänikirjasto.
134 000 yhteistä ajokilometriä ja vähintäänkin
kymmeniä äänikirjoja takanapäin. 

Das säilytysongelma

Polo on ollut Volkswagenin pitkäaikainen menestys kautta maailman.. Matkustusmukavuus, turvallisuus ja kaiken kattava laadukkuus ovat aina olleet oleellinen osa Polon tavaramerkkiä. 

www.volkswagen.fi

Ostin uskollisen Poloni alle vuorokauden reaktioajalla kolmisen vuotta sitten, kun edellisen autoni (Nissan Sunny) moottori alkoi leikata kiinni kahdensadan kilometrin päässä kotoa. Ensimmäinen asia, jonka uuteen autooni hankin, oli kunnolliset stereot. Eihän sitä matkanteosta mitään tule, jos ei voi samalla kuunnella musiikkia ja äänikirjoja! Ja matkustusmukavuus ennen kaikkea, kuten Volkswagenkin korostaa.

Mutta mutta.. Mitä tehdä, kun innostuu putsaamaan kirjaston hyllyt enemmän ja vähemmän järkälemäisistä äänikirjabokseista ("En kuitenkaan ehdi tänne taas hetkeen, joten otan nyt heti monta:"), ja vasta autolle palatessa tulee mieleen, että "Mihinkäs minä oikein saan nämä tungettua.."? Autossahan ne on pakko pitää, koska siellä niitä kuunnellaankin, ja taas toisaalta tällaisessa suhteellisen kompaktissa volkkarissa ei ole liiemmälti säilytyslokeroita. Lisähaastetta tuo vielä se, että en halua pitää autoni lattialla tai penkeillä irtotavaroita (poikkeukset: käsilaukku, lämmityspiuha ja lumiharja). Seuraavassa kuvasarjassa pyrin ratkomaan tätä logistista ongelmaa, jota Satakirjastojen tarjoamat kahdeksan lainojenuusintakertaa pahentavat vielä entisestään:

Ahtaushaasteessa mukana:

1. Leonie Swann: Murha laitumella, 12 cd:tä 

2. Laila Snellman: Parvekejumalat, 7 cd:tä

3. Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia, 7 cd:tä

4. Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, 7 cd:tä

5. Stephenie Meyer: Epäilys, 16 cd:tä (-Tää on massiivinen!)

6. Jari Tervo: Myyrä, 17 cd:tä 

7. J.K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari, 21 cd:tä (ks. kohta 5.).

Kullanarvoinen syvennys etupaneelissa

Etupaneelin lokeroon solahtaa varsin mukavasti normaali perus-äänikirjaboksi, jossa on sellaiset alle kymmenen cd:tä. Tosin tällöin lokeroon ei enää mahdu vakiokalustoon kuuluvaa Läkerol Dents -askia. Se oli pakko siirtää kuskinpuoleiseen etuoveen. Samoin nenäliinapakkaus ja jääskrapa. Vain kynä ja muistiinpanolehtiö, sekä ohut Post-it -lappunippu saivat jäädä lokeroon. 

Oikea etuovi -Like a glove!

Säilytän tässä ovessa melko usein sateenvarjoani. Nyt se sai kuitenkin tehdä tilaa suomalaiselle ja brittiläiselle kertomakirjallisuudelle. Samoin parkkikiekkoni matkustaa usein juuri tässä syvennyksessä. Nyt sitä ei kuitenkaan ole, koska eräs serkkuni rikkoi sen taannoin pienessä hiprakassa, kun yritti auttaa kuskiaan ikkunoiden raapimisessa.

-Että terkkuja vaan sinne Joensuuhun..
Lieventävänä asianhaarana tosin mainittakoon, että kyseisenä iltana oltiin vietetty pohjalaisia kihlajaisia, joissa ei boolia säästelty.

Kolme pahvista ja siksi varsin kompaktia boksia mahtuivat tähän ovilokeroon just eikä melkein. Pelkääjänpuolen oven käyttämisessä säilytyspaikkana on haittapuolena vain se, että kun ajan, en meinaa ylettyä ottamaan äänikirjaboksia. Olenkin yrittänyt pitää nyrkkisääntönä sitä, että tähän syvennykseen ei laiteta sitä äänikirjaa, joka on kuuntelussa. Tätä voisikin ajatella ennemminkin sellaisena "Kuunnellaan seuraavaksi" -osastona.

Kuskinpuoleinen etuovi -Nyt alkaa olla ongelmia!

Tämä lokero on auton tärkein säilytyspaikka heti etupaneelin syvennyksen jälkeen, koska siihen ylettyy ajon aikana optimaalisesti. Harmi vain, että sen säilytyskapasiteetti on rajallinen. Stephenie Meyerin järkälemäinen, ärsyttävän isoon muoviboksiin pakattu Epäilys-äänikirja vei kaiken tilan, joka jäi yli nenäliinapaketilta ja Läkerol Dents -askilta, joiden niin ikään on hyvä olla ulottuvilla ajon aikana. Boksi oli joka suunnassa niin massiivinen, että hyvä kun mahtui syvennykseen lainkaan. Että kiitoksia vaan sinne WSOY:n suunnille. Tosin hieman epäilen, että tämä saattaa olla joku kirjaston oma viritelmä, ei alkuperäispakkaus.

Fail! -Mihinkäs nämä laitetaan?

Nyt tulisi se Hermionenkin käyttämä Laajennusloitsu tarpeeseen, jotta Harry Potter -äänikirja ja Olssonin romaanikin saataisiin säilytettyä näppärästi. Tässä pelkääjänpaikalla ne eivät voi olla, koska tämä penkki on varattu käsilaukulleni. Puhumattakaan niistä ajomatkoista, kun mukana on myös muita ihmisiä.. Olenkin huomannut, että ensimmäinen asia jonka joudun yleensä tekemään, kun autooni tulee matkustajia, on äänikirjojen raivaus pois tieltä.

Johtopäätös: 

Volkswagenilla on kaksi autojen kokoa sivuavaa slogia: "Small Wonder" & "Think Small". Tämän kokeen perusteella totean, että Polon kohdalla "Think Small" on lähempänä totuutta. Itse en valitettavasti pysty moiseen ajatteluun, kun kyse on äänikirjoista.

Hienoin näkemäni kirjahylly

Pakko mennä lähemmäs tutkimaan.

Tästä katseenvangitsijasta voi löytyä mitä vaan

Kun saavun asuntoon, kiinnitän huomioni ensimmäisenä kirjahyllyyn. Tuo kodin henkisen pääoman keskus vetää minua puoleensa magneetin lailla, ja heti tilaisuuden tullen on pakko päästä vähintäänkin lukemaan kirjojen selkämyksiä, ja mieluiten lehteilemään kiinnostavimpia löytöjä. Juhlissakin minut löytää todennäköisimmin juuri kirjahyllyn välittömästä läheisyydestä. Usein mukaan myös lähtee lainakirja tai pari, jos hyllyn omistaja ei pysy jämäkkänä.

Vierailin viime lauantaina ystäväni Ailan ja hänen kihlattunsa Teron luona Tampereen Hervannassa. Välittömästi astuttuani olohuoneeseen katseeni kiinnittyi tähän hyllyyn. Tai niin, voiko tätä sanoa hyllyksi, kun hyllyjä ei ole? En ole nähnyt tällaista kirjahyllyä missään muualla. Omistajiensa mukaan tämä palvelee kuitenkin loistavasti. Vaikka ottaisit kirjan alimmasta rivistä, eivät ylimmät kirjat tipu. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kirjoja on paljon, aivan kuten kunnon kirjahyllyssä kuuluukin olla. Hyllyn päällä olevat aarteet viimeistelevät kokonaisuuden: poronsarvi, uniikki lasikoriste, savipilli, afrikkalainen patsas, huuliharppu, kauniita kiviä..

Poronsarvi on Lapin tuliainen.

Keltainen lasikoriste on Ailan pikkusiskon puhaltama.

Hyvinkin vaihtelevankokoiset kirjat sulautuvat hyvin yhteen,
 kun hyllyt eivät aseta rajoituksia.

Fantasia, Jack London, New Age, Juha Vuorinen, sadut
ja dekkarit sopuisasti limittäin.

Jack London on ystäväni pitkäaikaisia
suosikkeja.

Viimeksi näin tämän hyllyn kolme vuotta sitten. Silloin lainasin Terolta kosketinsoittaja Ray Manzarekin kirjan Light My Fire - Matkani Doorsin kanssa. Kiinnostavuudestaan huolimatta en ollut vielä tarttunut siihen, ja niinpä toin sen nyt takaisin lukemattomana. Kerroin, että lainaan sen sitten kirjastosta. Tero totesi kuitenkin, että hänestä voin pitää kirjaa niin kauan, että saan sen luettua:

"Jos sä nyt kaikkien näiden vuosien jälkeen toit tämän takaisin, niin kyllä mä uskon, että palautat sen sitten toistekin. Tää on hyvä kirja, ei sun tarvi hakea tätä kirjastosta. Mä luotan suhun."

-Kiitos luottamuksesta, Tero. Aion olla sen arvoinen.

Tero, kirjasi on tallessa =)