Liebster Awards -tunnustus & haaste

Kiitokset tunnustuksesta ja haasteesta, Marjatta! :)

Sain Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia -blogin Marjatalta Liebster Award -tunnustuksen ja hauskan kysymyshaasteen, joka toi välittömästi mieleen lapsuudessa täytetyt slämärit. Tartutaanpa siis toimeen! :)

Haasteen säännöt

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Vastaukseni Marjatan kysymyksiin

1. Mistä maasta löytyy lempikirjailijasi? Mainitse 1-5 kirjailijaa, mutta tietysti eri maista.

Iso-Britannia: J. R. R. Tolkien & J. K. Rowling

Norja: Erlend Loe

Suomi: Pasi Ilmari Jääskeläinen & Veikko Huovinen

2. Mainitse edellisen kysymyksen kirjailijan/kirjailijoiden kirja, josta olet postannut ja linkki olisi myös kiva.

Tässä puhuttiin kirjasta yksikössä, mutta minä päätin mennä ihan all the way. Eli:

J. R. R. Tolkienin tuotanto on ollut blogissani esillä melko laajasti: Silmarillion, The story of Kullervo, The adventures of Tom Bombadil, Satujen valtakunta & Lohikäärmevuori eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin ovat kaikki saaneet omat bloggauksensa. Lisäksi olen sivunnut Tolkienia myös monissa muissa teksteissäni. Vuosien varrella olen kirjoittanut muun muassa loistavasta Loru Sorbusten Herrasta -parodiasta, Tolkien-tutkimuksesta ja Tolkienin intertekstuaalisista yhteyksistä ja vaikutuksesta muuhun kirjallisuuteen.

J. K. Rowling ei ole saanut täällä huomiota aivan yhtä paljoa, koska ehdin lukemaan hänen oleellisimman tuotantonsa läpi moneen kertaan jo ennen blogini perustamista. Toki joitain kirja-arvioita silti löytyy: Kuoleman varjelukset, Fantastic Beasts and Where to Find Them, sekä Robert Galbraith -pseudonyymillä julkaistu Käen kutsu. Paikka vapaana -teos odottelee vielä hyllyssäni lukuvuoroaan, & Harry Potter and The Cursed Child parts I & II on totta kai luettava mahdollisimman pian.

Norjalainen Erlend Loe on ehkä pitkäaikaisin kirjailijarakkauteni kautta aikojen. Myös hänen tuotantonsa on kuitenkin ollut täällä blogissani esillä varsin vähän, koska Loe ei valitettavasti ole blogini olemassaoloaikana julkaissut yhtäkään uutta kirjaa joka olisi suomennettu. Siitä en ole aivan ajan tasalla, olisivatko kolme uusinta, suomentamatta jäänyttä kirjaa (Fvonk, 2011, Vareopptelling, 2013 & Slutten på verden slik vi kjenner den, 2015) saatavilla englanniksi. Pakkohan ne olisi saada lukea!

Kaksi Erlend Loe -aiheista kirjabloggausta minulta tästä ikävästä kirjapulasta huolimatta kuitenkin löytyy: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa & Kurt kuriirina.

Kotimaisista kirjailijoista Pasi Ilmari Jääskeläinen, tuo reaalifantasian kruunaamaton kuningas, on ollut blogissani esillä kolmesti. Sielut kulkevat sateessa on yksi parhaista suomalaisista kirjoista kautta aikojen, Lumikko ja yhdeksän muuta oli kutkuttavan erilainen ja mystinen, eikä Harjukaupungin salakäytävätkään ollut lainkaan hassumpi. Jääskeläistä voi suositella lämpimästi kaikille maagisen realismin ystäville.

Veijaritarinoistaan ja nokkelasta huumoristaan tunnettu Veikko Huovinen on ajaton klassikko, johon en kyllästy varmasti koskaan. Bloggaukset olen kirjoittanut Hamstereista ja Kylän koirista. 

3. Kuinka monta kirjaa on kotikirjastossasi - suunnilleen?

Todella paha kysymys! En ole koskaan laskenut, mutta määrä pyörii sadoissa, ja minulla on suoraan sanottuna hieman säilytysongelmia kirjojeni kanssa. Varsinkaan yliopisto-opintoihini liittyvän kurssi- ja lähdemateriaalin jatkuva kertyminen ei auta asiaa lainkaan. Nykyisin pyrinkin välttelemään kirjojen ostamista omaksi, ja käytän ennemmin kirjaston palveluita.

4. Kirjahyllysi aarre?

Jean- Louis Gouraudin & Yann Arthus Bertrandin taideteoksen tunnusmerkit täyttävä Hevoset -tietokirja, jota hehkutin taannoisessa Tietohaaste-bloggauksessani. Lisäksi olen sangen tyytyväinen kirjahyllyni Tolkien-kokoelmaan, ja myös joogaan ja buddhalaiseen filosofiaan liittyvää kirjallisuutta on kertynyt mukavasti.

5. Mitä harrastat lukemisen ja bloggaamisen lisäksi?

Kirjoitan paitsi blogia, myös väitöskirjaa. Olen ollut jatko-opiskelijana Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella vuodesta 2014. Tutkin fantasiakirjallisuudesta käytyjä verkkokeskusteluja intertekstuaalisuuden ja faniuden näkökulmista.

Kaivattua vastapainoa lukemiselle ja kirjoittamiselle saan astangajoogasta, ratsastamisesta ja akvaarioharrastuksesta.

Joogaleirillä Turun saaristossa, Houtskarissa.

6. Luetko yhtä kirjaa kerrallaan vai montaa samanaikaisesti?

Kuten blogini nimestäkin voi päätellä, ei kirjoja voi minun mielestäni koskaan olla liian monta kesken yhtä aikaa. Minulla on jatkuvasti lukupuolissa viidestä kymmeneen nidettä, ja lueskelen niitä eteenpäin vuorotellen, pitkälti fiilispohjalta. Pelkästään käsilaukustani löytyy juuri tällä hetkellä neljä eri teosta. Jotkut eivät suostu lähtemään kotoaan ilman meikkiä, minä taas en ilman kirjaa.

7. Missä ja mihin aikaan vuorokaudesta luet pääsääntöisesti?

Työmatkoja ajaessani, kotitöitä tehdessäni ja joogatessani kuuntelen usein äänikirjoja. Varsinaista lukemista harrastan erityisesti iltaisin ennen nukkumaanmenoa, sekä työpaikan ruoka- ja kahvitauoilla.

8. Jos kirjoittaisit kirjan, mikä olisi sen aihe?

Väitöskirjani on työn alla. Aiheesta lisää kohdassa viisi.

9. Syksyn hyvät ja huonot puolet?

Näin hevosenomistajana vihaan syksyllä alkavaa loimitusrumbaa, ja ratsastuslenkkejä häiritseviä syyssateita. Toisaalta on mukavaa, kun pahimmat tappohelteet ovat takana päin, enkä enää sula turvaliivini ja kypäräni sisään samalla, kun parikymmentä paarmaa seuraa minua ja hevostani kaikkialle.

Islanninhevostammani Brynja frá Hertsby.

10. Hullaannutko joulusta?

En. Hullaannun laadukkaasta arjesta ja hyvistä rutiineista.

11. Kuinka nollaat nuppisi?

Yksi tärkeimmistä nollaamiskeinoista minulle on jokakesäinen astangajoogaleiri, jolta palaan aina uutena ihmisenä. Tänä vuonna aion osallistua lisäksi vipassana-meditaatiokurssille. Arkena rentoudun ennen kaikkea lähtemällä hevosteni kanssa lenkille metsään, ja tekemällä sen jälkeen mahdollisimman pitkän ja rauhallisen joogaharjoituksen loppurentoutuksineen. Myös akvaarion pöyhiminen uuteen uskoon on aina yhtä palkitsevaa ja rauhoittavaa. 

Kysymykseni palkinnon saajille

1. Lempikirjagenresi ja miksi? Entä mitä kirjallisuussuuntausta välttelet?
2. Mitä syksyn uutuusteoksia odotat eniten?
3. Mitä ei kirja-aiheisia blogeja seuraat säännöllisesti?
4. Mitä lehtiä luet?
5. Kuunteletko äänikirjoja ja jos kuuntelet, millaisissa tilanteissa?
6. Onko sinulla muita kulttuuriharrastuksia kirjojen lisäksi, kuten elokuvissa käynti tai konsertit? Suosituksia?
7. Minkä suositun kirjailijan teoksia et halua lukea?
8. Millaista musiikkia kuuntelet lukiessasi, vai luetko ennemmin hiljaisuudessa?
9. Bloggaatko kaikista lukemistasi kirjoista ja jos et, miksi?
10. Paras kesämuistosi tältä vuodelta?
11. Mikä kirja sinulla on juuri nyt kesken ja mitkä ovat vaikutelmasi siitä tällä hetkellä?

Haastan mukaan Reader, why did I marry him? -blogin Ompun, Sonjan lukuhetket -blogin Sonjan, Mustelumon Hennin, Hyönteisdokumentti-blogin Hdcanisin sekä Rinkka ja nojatuoli -blogin Nellun! :)

Hamsterit, Veikko Huovinen

"Silmät kiiluen hän mietti etukäteen tulevien varastojensa erinomaisuutta"

Pohjoistuuli kulkee väsymättä Suomen metsissä. Koko metsien jättiläisturkki pölisee, ikään kuin joku väkevä käsi ruiskuttaisi sinne DDT-pulveria ajaakseen täit ja punkit pois. Mäkien harjoilla liehuu jatkuvasti valkea sihisevä liina. Onkelopuut naukuvat, lahot kuuset luopuvat pelistä ja kaatuvat ryskyen. Oksia sataa hangelle.

Mutta oravat nukkuvat naavaisissa pesissään herttaiset hännät pörhöllään. Milloin päähän pälkähtää, pistäytyvät käpyvarastoillaan. Metsähiiret makaavat selällään, toinen takajalka heitettynä toisen päälle, ja pureskelevat puolukoita lounaaksi ja päivälliseksi. Niiden päällä on paksu hanki. Mutta sitä hauskempaa on lepäillä lahokannossa, ja käydä salatunnelia pitkin marjakasalla.

Jos minun pitäisi ehdottaa, mikä äänikirja jokaisen näillä leveysasteilla elävän kanssaihmisen kannattaisi kuunnella näin keskellä jäisintä talvea, olisi se ehdottomasti Veikko Huovisen Hamsterit (julk. 1957). Tässä teoksessa jos missä osataan nimittäin toden teolla nautiskella tästä pimeimmästä vuodenajastamme kaikin mahdollisin tavoin. Lumeen, pakkaseen ja myrskyihin suhtaudutaan hyväntuulisen uteliaasti ja rentoutuen; nyt on oikea hetki käpertyä takkatulen ääreen ja syödä hyvin. Tai jos ulos lähdetään, otetaan tuulesta ja tuiskusta kaikki irti: 

Hevosmiehet katselevat rullakartiinien raoista, että "tuleepas rekikelit". Kilpahiihtäjät syöksyvät yhtenä miehenä lumisiin metsiin. Vankikarkurit ovat iloissaan, kun lumi peittää jäljet.

Hamsterit-kirjan keskiössä oleva miesparivaljakko, Hamsteri ja Rurik, valmistautuu talveen erityisen suurella innolla. Pitkin syksyä ukot hamstraavat kaikkea mahdollista säilykkeistä ja palvilihasta aina rommiin ja lampaankarvaliiveihin asti, jotta tuleva talvi sujuisi mahdollisimman mukavasti, ja lumen kerääntyessä nietoksiksi ei tarvitsisi kulkea kuin korkeintaan tuvan ja ruoka-aitan väliä.

Aivan kuten Huovisen ehkä kuuluisimmassa teoksessa, 13 vuotta myöhemmin ilmestyneessä Lampaansyöjissä (julk. 1970), myös tässä tarinassa seurataan hyvää ruokaa rakastavien ystävysten omanlaatuisia edesottamuksia. Kummankin kirjan ytimessä on ennen kaikkea leppoisa elämästä nauttiminen.

Olen kuunnellut Huovisen Hamsterit-äänikirjan nyt jo useasti, ja yhä vain tämä hyväntuulinen ja lämminhenkinen talvikertomus jaksaa ihastuttaa minua. Se on kuin lämmin huopa, jonka sisään on mukava kääriytyä, kun ulkona on kylmää ja pimeää.

Kylän koirat, Veikko Huovinen

"Suomen hauskimmaksi sanottun koirakirja pohjautuu Veikko
Huovisen omiin havaintoihin. Koirat liikehtivät laumoina, päi-
vystävät kauppojen, koulujen ja muiden julkisten laitosten pihoilla,
seuraavat silmä kovana ihmisten puuhia, nuuskivat, nostavat jalkaa,
leikkivät, mekastavat ja pyyhkäisevät välillä huimaan juoksuun.."

Koiran rapsuttaminen on rakkauden työtä

Vuosina 1927-2009 elänyt Veikko Huovinen on yksi kotimaisista lempikirjailijoistani. Hänen tekstinsä ovat hyväntuulisen hauskoja ja maanläheisiä, kuitenkaan terävää havinnointia unohtamatta: Huovinen taitaa satiirin erinomaisesti niin halutessaan. Nykyajan vinkkelistä voisi todeta, että Huovinen on kuin hyväntuulinen Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja.

Kylän koirat -teoksen (julk. 1962) kuuntelin Esa Saarion tulkitsemana äänikirjana. Saarion leppoisa ja vakaa ääni sopi Huovisen tekstille täydellisesti. Se tosin jäi harmittamaan, että nyt en nähnyt kirjassa mukana olleita, Huovisen itse ottamia valokuvia, joita Katja kehui omassa blogitekstissään. Nyt onkin harkinnassa, että josko ostaisin tämän kirjan omaksi.

Arkirealismia vuosikymmenien takaa

Kylän koirat -kirjassa Huovinen tekee matkan koirien maailmaan. Tapahtumapaikka on pieni kylä 1960-luvun Suomessa, ja tarinoissa esiintyy niin pieniä ja pörröisiä seurakoiria kuin suuria ja sekarotuisia kulkukoiriakin. Niin, ja tekeepä itse susikin lyhyen, kylän koirien ja niiden isäntien primitiivisiä vaistoja nostattavan visiittinsä.

On myönnettävä, että eläydyin välillä turhankin voimakkaasti hyvin elävästi kerrottuihin koirakertomuksiin. Kyllä siinä meinasi lentää suussa olleet suklaanmakuiset palautusjuomat auton tuulilasiin, kun tarinassa alettiin erittelemään yksityiskohtaisesti koirien vierailua tunkiolla, tuolla laskiämpärien haisevalla tyhjennyspaikalla. Mutta no, Huovisella ei ole tapana kaunistella todellisuutta, joten suotakoon tämä hänelle.

Aww

Lempikoirani oli ehdottomasti pieni Nappe, joka vihasi ulkoilua kylmässä talvikelissä. Näin sieluni silmin Napen epätoivoisen katseen ja hassut loikat ja pinkaisut, kun se odotteli pääsyä takaisin lämpimiin sisätiloihin.

Näitä terhakoita koiratarinoita ei kertakaikkiaan voi kuunnella tulematta hyvälle tuulelle. Tämän teoksen huonoin puoli olikin sen lyhyys (kolme cd:tä). Muistan, miten äänikirjan loppupuolella kuuntelin juuri hymyillen Huovisen lempeää tarinointia siitä, miten hän on monesti ihaillut suloisia koiranpentupesueita pesäpahvilaatikon reunan yli, ja sitten yhtäkkiä kuulinkin äänen: "Tähän päättyy Veikko Huovisen teos Kylän koirat."
-Eiii! Haluan lisää!