Lopotti, Tommi Kinnunen

Kun tarina on liian raskas

En yleensä juuri jaksa innostua kotimaisista, vakavalla poljennolla kerrotuista tarinoista, joista ei löydy fantasiaa tai muuta lisämaustetta. Ne kun saavat minut lähinnä pitkästymään ja laskevat mielialaani. Tommi Kinnusen esikoisromaani, Neljäntienristeys, teki kuitenkin vaikutuksen jopa minuun mitä suuremmissa määrin, kiitos yllätyksellisen juonen, joka jaksoi pitää mielenkiintoani yllä. Valitettavasti Neljäntienristeyksen sukusaagaa jatkanut Lopotti (julk. 2016) ei yltänyt samaan. 

Kuuntelin Lopotin kyllä tunnollisesti loppuun asti, mutta se ei ollut minun tarinani. Kirjan päähenkilöistä Helena oli liian katkera, Tuomas taas muuten vain turhan epäonninen. Jos näistä kahdesta pitäisi valita se kiinnostavampi hahmo, olisi se toki Tuomas, koska hän sentään yritti tarinan loppupuolella toteuttaa suurta, yhteiskunnalliseltakin kannalta mielenkiintoista unelmaansa, tosin se(kin) päättyi huonosti. Voihan ankeuden ankeus. 

Tarkennuksena sanottakoon, että pidän siitä miten Kinnunen kirjoittaa, mutta en siitä, mistä hän kirjoittaa. Kerronta on elävää ja taidokasta, mutta se kuljettaa henkilöhahmoja liian ikäviin suuntiin.

Neljäntienristeys, Tommi Kinnunen

No jopas

Synkähkö, kotimainen romaani, joka käsittelee muun muassa sotaa ja eri sukupolvien välisiä kähinöitä. Kansikuva mitäänsanomaton.. Hmph. Tästä saattaa hyvinkin tulla joko puuduttavaa, tai kerrontatyylistä riippuen jopa vastenmielistä..
- Mutta! Eipäs tullutkaan.

Tommi Kinnusen hurjan määrän ylistystä (syystäkin) saanut, ja Finlandia-ehdokkaaksikin kivunnut Neljäntienristeys (julk. 2014) on todellakin varsin taidokas esikoisromaani. Räväkästi alkanut tarina nappasi minut otteeseensa jo aivan ensimetreillä, ja kiinnostukseni säilyi vahvana aina kulmakarvoja kohottaneeseen lopun ilmiantoon asti.

Tai noh, tarinan keskivaiheilla äänessä olleet nuoremmat sukupolvet olivat suhteellisen värittömiä, ja heidän funktionsa tuntuikin olevan lähinnä kapinallisten vanhempien sukupolvien peilaaminen. Mutta nuo vanhemmat hahmot: rohkea ja määrätietoinen Maria-kätilö, temperamenttinen Lahja-tytär ja itseään ruoskiva Onni-vävy..
-Vau. Jopa äänikirjaakin kuunnellessa nuo kolme ihmistä menivät kuin varkain ihoni alle, ja hengitin yhdessä heidän kanssaan; tunsin jokaisen liikkeen ja eleen. Olen vaikuttunut. Erityisesti Lahjan viimeiset hetket nostivat pitkälti kyyneleet silmiini.

Kirjabloggarin kannalta Neljäntienristeykseen liittyy kuitenkin yksi ongelma: miten kirjoittaa tästä teoksesta spoilaamatta sitä? Neljäntienristeys kun kantaa pitkään sisällään merkittävää salaisuutta, joka aukeaa lukijalle hitaasti mutta varmasti, lopulta kaiken selittäen.

Helsingin Sanomien arviossa tämä tärkeä osatekijä paljastettiin harmillisen suoraan. Itse en halua lähteä samalle linjalle, joten totean vain: erinomainen käänne! Tätä tulokulmaa ei kotimaisissa, menneisiin vuosikymmeniin sijoittuvissa teoksissa ole vielä todellakaan kulutettu loppuun. Päinvastoin: voin ilokseni todeta, että Kinnunen pääsi yllättämään minut. Well done!

Väitöskirjasuunnitemia

Gradunaikaisia tunnelmia.

Tämä on vain pakko tehdä

Kun valmistuin toukokuussa 2012 filosofian maisteriksi, haaveilin jo tuolloin väitöskirjan teosta. Esimerkiksi gradun lähdekirjojen palauttaminen aiheutti vieroitusoireita, ja otin kopiota niistä "ihan vaan varoiksi" js "sitten kun..". Graduni ohjaajat ja tarkastajat olivat myös yksimielisiä: minun kannattaisi tehdä väitöskirja, viedä tutkimustani eteenpäin. Tänä keväänä päätin vihdoin tarttua asiaan. 

Niinpä siis kirjoitankin parhaillaan tohtorihakuun tarvittavaa väitöskirjan tutkimussuunnitelmaa, ja dl. lähenee lähenemistään. Saas nähdä, miten tässä käy. Otetaanko minut jatko-opiskelijaksi vai ei. Tutkimusaiheeni on poikkitieteellinen, siinä yhdistyvät kirjallisuus ja viestintä.

Viihteellinen lukuharrastukseni, ja sen myötä myös tämä kirjablogi joutuvat siis toistaiseksi hieman syrjäään. Esimerkiksi Tommi Kinnusen kuumakin kuumempi Neljäntienristeys odottelee kyllä kutsuvana hyllyssäni, mutta en valitettavasti ehdi tarttumaan siihen, ennen kuin väitöskirjani tutkimussuunnitelma on palautuskunnossa. Harmi sinänsä, koska tilasin teoksen itselleni maksullisena kaukolainana, ja nyt joudun palauttamaan sen lukemattomana, kiitos kirjavarauksista johtuvan lainanuusintakiellon. Mutta noh, ainahan voin palata asiaan myöhemmin, ja juuri nyt minun kertakaikkiaan vain on priorisoitava. Haave jatko-opinto-oikeudesta menee kaiken muun edelle.

Yksi tähänastisen elämäni hienoimmista hetkistä: valmistuminen
Vaasan yliopiston viestintätieteiden laitokselta.