Kellopeli eli kuinka kaikki vedettiin käyntiin, Philip Pullman

 

Pullmanin goottilainen taidonnäyte

Kaikki alkoi eräänä talvi-iltana, kun kaupunkilaiset kerääntyivät Valkoisen hevosen majataloon. Tuuli lennätti lunta alas vuorilta ja sai kirkonkellot liikahtelemaan rauhattomasti tornissa..

Philip Pullman on kirjailija, joka on aiemmin ollut minulle tuttu pääasiassa Universumien tomu -kirjasarjasta. Nyt, monen sattuman kautta, pääsin kuitenkin tarttumaan hieman vähemmän ajallisia resursseja vaativaan Pullman-tarinaan, jossa on kuitenkin sama viehätys, kuin Pullmanin pidemmissäkin teoksissa. Itselleni Kellopeli, eli kuinka kaikki vedettiin käyntiin (Clockwork or all wound up, 1996) toi mieleen ennen kaikkea Pinokkion, ja Tim Burtonin elokuvatuotannon. Siinä on jotain kiehtovalla tavalla vinksahtanutta ja tummaa. 

Tämä kauhuvetoinen nuortenkirja imaisi minut mukaansa kertaistumalta, sen verran hyvin se oli kerrottu, tai pitäisikö sanoa koottu. Sillä toden totta: tässä tarinassa kaikki on paikallaan, ja toimii hyvin yhteen, aivan kuten sveitsiläisissä kelloissakin. 

Kuinka halpa voi kirja olla?

Erittäin halpa.

Ostan melko vähän kirjoja niiden korkeiden hintojen, ja Suomen kirjastojen erinomaisen toimivuuden takia. Nyt tuli kuitenkin vastaan sellainen tarjous, että edes minä en voinut jättää sitä väliin:

Hintaa vähemmän, kuin huoltoasemalta ostetussa suklaalevyssä!

Olen jo aiemmin lukenut Philip Pullmanin (1946) Universumien tomu -trilogian ensimmäisen osan (Kultainen kompassi, julk. 1995), ja pidin siitä suunnattomasti. Erityisesti daimonit hurmasivat minut. Tämän vappuani piristäneen löydön myötä minulla ei ole vaihtoehtoja: tarvitsen myös Salaperäisen veitsen! Koska piru vie, totta kai satuin löytämään juuri trilogian päätösosan (Maaginen kaukoputki, julk. 2000) sieltä alekorista.

Mutta noh, kärsivällisyyttä. Kirjastotkin ovat auki jälleen ylihuomenna..
Ja toisin kuin sormien läpi valuva ajan hiekka, universumien tomu ei katoa minnekään. Luotan siihen.