Dystopia, joka saa George Orwellinkin kalpenemaan
Margaret Atwoodin moninkertaisesti palkittu Orjattaresi-klassikkodystopia (The Handmaid's Tale, julk. 1985) oli yllättävän rankka lukuelämys. Vuosia sitten näkemäni elokuvaversio kun oli lähinnä jännittävä ja oudon kieroutunut, ei niinkään ahdistava.
Samoin Johanna Sinisalon kirjoittama Handmaid's Talen suomiversio, vuonna 2013 ilmestynyt Auringon ydin, oli ennen kaikkea mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Niinpä en osannutkaan ennalta varautua Orjattaren tarjoamaan HC-tason toivottomuuteen ja kolkkouteen. Tämä teos ylsi synkkyydessään George Orwellin kuuluisaakin kuuluisamman Vuonna 1984 -dystopian tasolle, ja ylikin.
Samoin Johanna Sinisalon kirjoittama Handmaid's Talen suomiversio, vuonna 2013 ilmestynyt Auringon ydin, oli ennen kaikkea mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Niinpä en osannutkaan ennalta varautua Orjattaren tarjoamaan HC-tason toivottomuuteen ja kolkkouteen. Tämä teos ylsi synkkyydessään George Orwellin kuuluisaakin kuuluisamman Vuonna 1984 -dystopian tasolle, ja ylikin.
Ahdistavuudesta huolimatta en missään vaiheessa edes harkinnut jättäväni "käveleväksi kohduksi" värvätyn naisen tarinaa kesken, sen verran taitavasti Atwood kirjoitti. Hän osasi kuvailla niin ihmisiä kuin ympäristöäkin poikkeuksellisen elävästi, tuoden näin inhottavan tarinansa hyvin lähelle lukijaa.
Lisäksi juoneen oli istutettu kiitettävissä määrin pieniä koukkuja, jotka tarjosivat palkitsevia ahaa-elämyksiä lukemisen edistyessä. Kirjan alkupuolella päähenkilö, "Frediläinen", muun muassa löytää huoneestaan latinankielisen kaiverruksen, jolle annetaan selitys vasta parisataa sivua myöhemmin. Tällaiset detaljit yhdessä taidokkaan kielen kanssa tekevät Orjattaresta kirjan, joka kannattaa lukea useaan kertaan. Ensimmäisellä kierroksella kun voi mennä vielä paljon ohitse.
Lisäksi juoneen oli istutettu kiitettävissä määrin pieniä koukkuja, jotka tarjosivat palkitsevia ahaa-elämyksiä lukemisen edistyessä. Kirjan alkupuolella päähenkilö, "Frediläinen", muun muassa löytää huoneestaan latinankielisen kaiverruksen, jolle annetaan selitys vasta parisataa sivua myöhemmin. Tällaiset detaljit yhdessä taidokkaan kielen kanssa tekevät Orjattaresta kirjan, joka kannattaa lukea useaan kertaan. Ensimmäisellä kierroksella kun voi mennä vielä paljon ohitse.
Synkkä todellisuus
Orjattaresi on feministinen dystopia, jonka inspiraationa kirjaa tutkinut Paul Brians pitää ennen kaikkea teoksen kirjoittamista edeltäneen aikakauden poliittista ilmapiiriä:
The defeat of the Equal Rights Amendment, the rise of the religious right, the Election of Ronald Reagan, and many shorts of backlash (mostly hugely misinformed) against the women's movement led writers like Atwood to fear that the antifeminist tide could not only prevent further gains for women, but turn back the clock.
Mutta vaikka tämän kirjan kirjoittamisesta on jo lähes kolmekymmentä vuotta aikaa, ja Ronald Reagankin on jo haudattu, ovat Atwoodin kirjan teemat valitettavasti edelleen hyvin ajankohtaisia, aivan kuten Raijakin omassa bloggauksessaan totesi. Voisi jopa sanoa, että Atwoodin pelot ovat muuttuneet todeksi:
Mitä tulee esimerkiksi Atwoodin kirjassa esiintyvään ehkäisy- ja aborttikieltoon, esitettiin Georgian osavaltiossa vuonna 2011 lakimuutosta, joka olisi kriminalisoinut paitsi abortit, myös keskenmenot. Rangaistukseksi näistä "rikoksista" ehdotettiin kuolemaa.. Eikä Georgia ole ainoa laatuaan, sillä Tennesseessä keskenmeno todella kriminalisoitiin aivan hiljattain, ja tämä äärimmäinen suuntaus on ilmeisesti yleistymässä laajemmaltakin Amerikassa.
Frediläisen kohtalo vangittuna siitoseläimenä on puolestaan saanut tosielämän vastineensa Aasiassa. Siellä rikkaiden kansanosien suosima lainakohtujen käyttö on nimittäin linkittynyt ihmiskauppaan ja vapaudenriistoon, mikäli lukemaani artikkelia on uskominen. Totuus on tarua karmivampi..
The defeat of the Equal Rights Amendment, the rise of the religious right, the Election of Ronald Reagan, and many shorts of backlash (mostly hugely misinformed) against the women's movement led writers like Atwood to fear that the antifeminist tide could not only prevent further gains for women, but turn back the clock.
Mutta vaikka tämän kirjan kirjoittamisesta on jo lähes kolmekymmentä vuotta aikaa, ja Ronald Reagankin on jo haudattu, ovat Atwoodin kirjan teemat valitettavasti edelleen hyvin ajankohtaisia, aivan kuten Raijakin omassa bloggauksessaan totesi. Voisi jopa sanoa, että Atwoodin pelot ovat muuttuneet todeksi:
Mitä tulee esimerkiksi Atwoodin kirjassa esiintyvään ehkäisy- ja aborttikieltoon, esitettiin Georgian osavaltiossa vuonna 2011 lakimuutosta, joka olisi kriminalisoinut paitsi abortit, myös keskenmenot. Rangaistukseksi näistä "rikoksista" ehdotettiin kuolemaa.. Eikä Georgia ole ainoa laatuaan, sillä Tennesseessä keskenmeno todella kriminalisoitiin aivan hiljattain, ja tämä äärimmäinen suuntaus on ilmeisesti yleistymässä laajemmaltakin Amerikassa.
Frediläisen kohtalo vangittuna siitoseläimenä on puolestaan saanut tosielämän vastineensa Aasiassa. Siellä rikkaiden kansanosien suosima lainakohtujen käyttö on nimittäin linkittynyt ihmiskauppaan ja vapaudenriistoon, mikäli lukemaani artikkelia on uskominen. Totuus on tarua karmivampi..
| Orjattaresi alkaa Raamattu-sitaatilla, johon Atwoodin luoma teokraattinen yhteiskunta perustaa toimintansa. |