Matemaattisia olioita tai jaettuja unia, Leena Krohn

Itämaisista filosofioista ammentava novellikokoelma

Olen alkanut pitämään Leena Krohnista toden teolla. Jo Krohnin tuoreempi novellikokoelma Erehdys (julk. 2015) oli hieno elämys, tästä Finlandia-palkitusta Matemaattisia olioita tai jaettuja unia -kirjasta (julk. 1992) puhumattakaan. Olen joogaharrastukseni myötä perehtynyt jonkin verran itämaiseen filosofiaan, ja tämä 12:ta novellin kokoelma näyttää ammentavan hyvin vahvasti juuri tuosta lähteestä. Esimerkiksi seuraavassa pätkässä Krohnin voi nähdä sivuavan Jnana joogaan liittyvää, hindulaista Neti neti -analyysia: 

Ihminen muuttuu samalla tavalla kuin pyörre virrassa. Vaikka vesi joka virtaa vaihtuu, pyörre silti pysyy - se on aina kohdallaan. Vain kahdeksan kuukautta eikä ihmisessä ole enää yhtään samaa molekyyliä. Silti hänen hahmonsa on sama, hän tuntee itsensä ja muut tuntevat hänet. Mikä pitää hänet koossa?

Neti neti -analyysi tarkoittaa "ei tämä, ei tämä" -metodia, jonka avulla pyritään selvittämään, mitä minuus todella on. Onko se yhtä kuin ruumis, mieli, sielu tai aivot? Vai ei mitään edellä mainituista? 

Fantasiakirjailijoilla on tapana ammentaa inspiraatiota saduista, taruista ja myyteistä. Krohnin tapauksessa lähteet tuntuisivat johtavan poikkeukselliseen suuntaan, Intiaan. Poissa ovat esimerkiksi kelttiläiset ja muinaisnorjalaiset mytologiat, joita fantasiassa niin usein käytetään, ja tilalle on otettu hindulainen filosofia, kuten Advaita Vedanta. Virkistävää vaihtelua! Heti kirjan alussa Krohn heittää ilmoille hypoteesin, jonka mukaan hyvin nuoret lapset ovat valaistuneita, mutta iän myötä tämä tila katoaa:

Kun ihminen on hyvin nuori, hän ei irrota vielä itseään ulkomaailmasta eikä kuluvaa hetkeä eilisestä tai huomisesta. Hän on yhtä sekä aikansa että ympäristönsä kanssa. Mutta myöhemmin ihminen ei keskity kokemiseensa vaan siihen, mitä hän on jo kokenut ja mitä hän pian odottaa kokevansa. Eilinen ja huominen eivät jätä häntä rauhaan.

Kaikille tästä teoksesta pitäville suosittelen lämpimästi Suomen suurimpaan joogalehteen, Anandaan, tutustumista. Sen sivuilta voi lukea vastaavanlaisia, itämaista henkisyyttä käsitteleviä artikkeleita ja kolumneja, joskin ei-popularisoituna, alkuperäisessä kontekstissaan.

Matemaattisia olioita tai jaettuja unia -teoksen novelleja voi toki tulkita ilman itämaista filosofiaakin, mutta oman kokemukseni mukaan juuri tuo näkökulma on tämän kirjan kohdalla hyvin hedelmällinen.

Erehdys, Leena Krohn

Outoutettuja kertomuksia

Jälleen on yksi aukko sivistyksessäni paikattu. Olen nimittäin juuri saanut luettua ensimmäisen Leena Krohn -romaanini. Kiitokset tästä kuuluvat kirjastonhoitajalleni, joka suositteli minulle Krohnin ulkoisesti vaatimatonta Erehdys-kirjaa (julk. 2015), joka olisi saattanut jäädä uutuustelineeseen ilman hänen väliintuloaan. Kirjastonhoitaja itse oli pitänyt Krohnin uusimmasta kirjasta kovin, ja luonnehti teosta myös hyvin nopealukuiseksi. Tartuin tähän lukuvinkkiin, enkä joutunut pettymään. Erehdys oli monitasoinen, unenomainen lukukokemus, jonka pariin palaan mielelläni uudestaankin. Yleensä en ole novellimuotoisten teosten ystävä, mutta kun teksti on näin laadukasta, ei novellimaisuuskaan haittaa.

Leena Krohn on yksi Suomen menestyneimpiä fantasia/scifikirjailijoita. Hän on voittanut muun muassa Finlandia-palkinnon ja kirjallisuuden valtionpalkinnon, ja kansiliepeen mukaan hänen kirjojaan on julkaistu kahdellakymmenellä eri kielellä. On kuitenkin laitettava merkille, että Krohnin kirjojen fantasiaelementtejä ei julkisuudessa juuri korosteta. Tämä tuntuu hieman hassulta. Irma Hirsjärvi kirjoitti tästä taannoin väitöskirjassaan: 

..kirjallisuuden kaanonin kaksoiskoodisto erityisesti tieteiskirjallisuutta kohtaan tulee yhä silloin tällöin esiin. Kun kaanoniin hyväksyttyjä scifi-kirjailijoita George Orwellista Ian Banksiin ja Doris Lessingistä Leena Krohniin esitellään Helsingin Sanomissa, termejä "science fiction", "tieteiskirjallisuus" tai "tieteisfiktio" tuskin mainitaan, ellei kyseessä ole fandomiin kuuluva kirjoittaja. 

- Irma Hirsjärvi (2009). Faniuden siirtymiä: suomalaisen science fiction -fandomin verkostot

Fantasiakirjallisuuden puolestapuhujana pidän tällaista genren piilottamista harmillisena. Onneksi tilanne on parantanut vuosi vuodelta, eikä fantasiaa enää pidetä outona marginaali-ilmiönä samalla tavalla kuin ennen. George R. R. Martin, Suzanne Collins, J. K. Rowling ja J. R. R. Tolkien ovat tehneet tehtävänsä. Krohnin kohdalla on lisäksi huomattava, että esimerkiksi Amerikassa hän on menestynyt nimenomaan genrekirjailijana. Vuonna 2005 Krohnin Tainaron-teos oli ehdolla World Fantasy Awardin lyhytromaaniryhmässä.