Ensikosketukseni japanilaisen kirjailijaneron tuotantoon
Hienovireisellä kerronnallaan ja maagisella realismillaan kansainvälisen yleisön hurmannut Haruki Murakami on ollut minulle toistaiseksi tuntematon suuruus. Ainoastaan Norwegian Woodin elokuvaversio on tullut joskus katsottua, muuten olen seurannut tämän japanilaissensaation voittokulkua vain matkan päästä.
Nyt silmiini osui kuitenkin äänikirjaversio Murakamin teoksesta Värittömän miehen vaellusvuodet (julk. 2014), joten päätin vihdoin ottaa selvää, mistä kaikki oikein puhuvat.
Kuuntelukokemuksena tämä 36-vuotiaan Tsukuru Tazakin sovintomatka oli sangen rauhallista, jopa meditatiivista kuunneltavaa. Ajoittain hieman puuduttavaa, ajoittain hypnoottisen kaunista. Kirjavalintana juuri tämän teos ei ollut minulle varmaankaan se paras Murakamin tuotannosta, koska hänelle tunnusomainen ja minun suuresti arvostamani maaginen realismi jäi puuttumaan.
Tätä vahinkoa kuitenkin paikkasi hienosti päähenkilön vierailu Suomeen. Voin rehellisesti sanoa, että se hetki, kun Tsukuru Tazaki käyskenteli Helsingin kaduilla oli yksi hienoimmista, mitä olen pitkään aikaan äänikirjoja kuunnellessani kokenut.