Niin loppuu maailma - sellaisena kuin me sen tunnemme, Erlend Loe

Vihdoin uusi teos lempikirjailijaltani!

Syy siihen, miksi monet kulkivat penkin ohi niin nopeasti, Doppler ajatteli, piili todennäköisesti siinä, että suurin osa kaikesta mitä he olivat ostaneet oli maksanut enemmän kuin mihin heillä olisi ollut varaa.

Olen ollut Erlend Loe -fani jo yli kymmenen vuotta. Niinpä innostuin suunnattomasti, kun sain tietää, että Loelta on vihdoin ja viimein suomennettu uutta materiaalia. Olen odottanut tätä hetkeä vuodesta 2011 lähtien, jolloin Loen edellinen aikuisille suunnattu ja suomeksi käännetty teos, Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa, ilmestyi. 

Niin loppuu maailma (Slutten på verden slik vi kjenner den, julk. 2015/2016) jatkaa Loen Doppler-saagaa varmalla otteella. Yhteiskunnan normeihin ja kulutushysteriaan suhtaudutaan kriittisesti, ja siinä sivussa käsitellään ongelmallista suhdetta omaan perheeseen, jonka Andreas Doppler hylkäsi koettuaan tietynlaisen valaistumisen päähän kohdistuneen iskun seurauksena. Pitkään metsässä yhdessä Bongo-hirven kanssa asuttuaan Doppler yrittää palata kotiin, mutta sepä ei olekaan aivan niin yksinkertaista..

Niin loppuu maailma oli viihdyttävä ja nopeakäänteinen teos, joka yllätti minut moneen kertaan. Loen tausta leffojen maailmassa näkyi selvästi, niin elokuvallisia monet kohtaukset olivat. Ne saattoi suorastaan nähdä silmien edessä. Esimerkiksi tämä Tolkien-vaikutteinen skenaario oli varsin hypnoottinen:

Samalla hetkellä kun Egil Hegel nousi jaloilleen, Doppler heitti puuronhämmentimen kauniissa kaaressa liekkejä kohti. Sadat silmäparit seurasivat sen lentoa. Dopplerin kasvoille levisi itsevarma hymy. Hän oli pelastunut heidät kaikki. Hän oli pelastanut koko maailman. Hän oli taistellut pahoja voimia vastaan ja oman henkensä uhalla, luonnonvoimia ja vastustajia uhmaten noussut tulivuoren reunalle ja heittänyt kirotun esineen ikuisiin liekkeihin. Pahan esineellistymän liitäessä ilman halki Doppler oli kuulevinaan keijukaisten hentoa laulua, joka oli kuin metsän huminaa:

Puuronhämmennin kokoaa heidät, puuronhämmennin löytää heidät, puuronhämmennin ottaa heidät valtaansa ja kietoo heidät pimeyteen. Synkässä pohjoisessa, varjojen maassa.

Hänen hymynsä hyytyi kuitenkin, kun hän näki syrjäsilmällä miten salamannopea Egil Hegel kaatoi Sensei Arntzenin pyörätuolin, otti kaksi isoa harppausta ja ponnisti nuotiota kohti. Se oli täysin mahdoton tiikerinloikka. 

Niin loppuu maailma lunasti odotukseni, ja toi Dopplerin tarinaan monta uutta yllättävää twistiä. Olen todella iloinen, että Loe päätti herättää Dopplerin henkiin vielä kerran, ja näin pitkä Erlend Loe -puutoskauteni sai päätöksensä. Miika Nousiaisen teokset ovat toimineet hyvänä korvikkeena, mutta kyllä Loe on sentään aina Loe.

Liebster Awards -tunnustus & haaste

Kiitokset tunnustuksesta ja haasteesta, Marjatta! :)

Sain Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia -blogin Marjatalta Liebster Award -tunnustuksen ja hauskan kysymyshaasteen, joka toi välittömästi mieleen lapsuudessa täytetyt slämärit. Tartutaanpa siis toimeen! :)

Haasteen säännöt

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Vastaukseni Marjatan kysymyksiin

1. Mistä maasta löytyy lempikirjailijasi? Mainitse 1-5 kirjailijaa, mutta tietysti eri maista.

Iso-Britannia: J. R. R. Tolkien & J. K. Rowling

Norja: Erlend Loe

Suomi: Pasi Ilmari Jääskeläinen & Veikko Huovinen

2. Mainitse edellisen kysymyksen kirjailijan/kirjailijoiden kirja, josta olet postannut ja linkki olisi myös kiva.

Tässä puhuttiin kirjasta yksikössä, mutta minä päätin mennä ihan all the way. Eli:

J. R. R. Tolkienin tuotanto on ollut blogissani esillä melko laajasti: Silmarillion, The story of Kullervo, The adventures of Tom Bombadil, Satujen valtakunta & Lohikäärmevuori eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin ovat kaikki saaneet omat bloggauksensa. Lisäksi olen sivunnut Tolkienia myös monissa muissa teksteissäni. Vuosien varrella olen kirjoittanut muun muassa loistavasta Loru Sorbusten Herrasta -parodiasta, Tolkien-tutkimuksesta ja Tolkienin intertekstuaalisista yhteyksistä ja vaikutuksesta muuhun kirjallisuuteen.

J. K. Rowling ei ole saanut täällä huomiota aivan yhtä paljoa, koska ehdin lukemaan hänen oleellisimman tuotantonsa läpi moneen kertaan jo ennen blogini perustamista. Toki joitain kirja-arvioita silti löytyy: Kuoleman varjelukset, Fantastic Beasts and Where to Find Them, sekä Robert Galbraith -pseudonyymillä julkaistu Käen kutsu. Paikka vapaana -teos odottelee vielä hyllyssäni lukuvuoroaan, & Harry Potter and The Cursed Child parts I & II on totta kai luettava mahdollisimman pian.

Norjalainen Erlend Loe on ehkä pitkäaikaisin kirjailijarakkauteni kautta aikojen. Myös hänen tuotantonsa on kuitenkin ollut täällä blogissani esillä varsin vähän, koska Loe ei valitettavasti ole blogini olemassaoloaikana julkaissut yhtäkään uutta kirjaa joka olisi suomennettu. Siitä en ole aivan ajan tasalla, olisivatko kolme uusinta, suomentamatta jäänyttä kirjaa (Fvonk, 2011, Vareopptelling, 2013 & Slutten på verden slik vi kjenner den, 2015) saatavilla englanniksi. Pakkohan ne olisi saada lukea!

Kaksi Erlend Loe -aiheista kirjabloggausta minulta tästä ikävästä kirjapulasta huolimatta kuitenkin löytyy: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa & Kurt kuriirina.

Kotimaisista kirjailijoista Pasi Ilmari Jääskeläinen, tuo reaalifantasian kruunaamaton kuningas, on ollut blogissani esillä kolmesti. Sielut kulkevat sateessa on yksi parhaista suomalaisista kirjoista kautta aikojen, Lumikko ja yhdeksän muuta oli kutkuttavan erilainen ja mystinen, eikä Harjukaupungin salakäytävätkään ollut lainkaan hassumpi. Jääskeläistä voi suositella lämpimästi kaikille maagisen realismin ystäville.

Veijaritarinoistaan ja nokkelasta huumoristaan tunnettu Veikko Huovinen on ajaton klassikko, johon en kyllästy varmasti koskaan. Bloggaukset olen kirjoittanut Hamstereista ja Kylän koirista. 

3. Kuinka monta kirjaa on kotikirjastossasi - suunnilleen?

Todella paha kysymys! En ole koskaan laskenut, mutta määrä pyörii sadoissa, ja minulla on suoraan sanottuna hieman säilytysongelmia kirjojeni kanssa. Varsinkaan yliopisto-opintoihini liittyvän kurssi- ja lähdemateriaalin jatkuva kertyminen ei auta asiaa lainkaan. Nykyisin pyrinkin välttelemään kirjojen ostamista omaksi, ja käytän ennemmin kirjaston palveluita.

4. Kirjahyllysi aarre?

Jean- Louis Gouraudin & Yann Arthus Bertrandin taideteoksen tunnusmerkit täyttävä Hevoset -tietokirja, jota hehkutin taannoisessa Tietohaaste-bloggauksessani. Lisäksi olen sangen tyytyväinen kirjahyllyni Tolkien-kokoelmaan, ja myös joogaan ja buddhalaiseen filosofiaan liittyvää kirjallisuutta on kertynyt mukavasti.

5. Mitä harrastat lukemisen ja bloggaamisen lisäksi?

Kirjoitan paitsi blogia, myös väitöskirjaa. Olen ollut jatko-opiskelijana Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella vuodesta 2014. Tutkin fantasiakirjallisuudesta käytyjä verkkokeskusteluja intertekstuaalisuuden ja faniuden näkökulmista.

Kaivattua vastapainoa lukemiselle ja kirjoittamiselle saan astangajoogasta, ratsastamisesta ja akvaarioharrastuksesta.

Joogaleirillä Turun saaristossa, Houtskarissa.

6. Luetko yhtä kirjaa kerrallaan vai montaa samanaikaisesti?

Kuten blogini nimestäkin voi päätellä, ei kirjoja voi minun mielestäni koskaan olla liian monta kesken yhtä aikaa. Minulla on jatkuvasti lukupuolissa viidestä kymmeneen nidettä, ja lueskelen niitä eteenpäin vuorotellen, pitkälti fiilispohjalta. Pelkästään käsilaukustani löytyy juuri tällä hetkellä neljä eri teosta. Jotkut eivät suostu lähtemään kotoaan ilman meikkiä, minä taas en ilman kirjaa.

7. Missä ja mihin aikaan vuorokaudesta luet pääsääntöisesti?

Työmatkoja ajaessani, kotitöitä tehdessäni ja joogatessani kuuntelen usein äänikirjoja. Varsinaista lukemista harrastan erityisesti iltaisin ennen nukkumaanmenoa, sekä työpaikan ruoka- ja kahvitauoilla.

8. Jos kirjoittaisit kirjan, mikä olisi sen aihe?

Väitöskirjani on työn alla. Aiheesta lisää kohdassa viisi.

9. Syksyn hyvät ja huonot puolet?

Näin hevosenomistajana vihaan syksyllä alkavaa loimitusrumbaa, ja ratsastuslenkkejä häiritseviä syyssateita. Toisaalta on mukavaa, kun pahimmat tappohelteet ovat takana päin, enkä enää sula turvaliivini ja kypäräni sisään samalla, kun parikymmentä paarmaa seuraa minua ja hevostani kaikkialle.

Islanninhevostammani Brynja frá Hertsby.

10. Hullaannutko joulusta?

En. Hullaannun laadukkaasta arjesta ja hyvistä rutiineista.

11. Kuinka nollaat nuppisi?

Yksi tärkeimmistä nollaamiskeinoista minulle on jokakesäinen astangajoogaleiri, jolta palaan aina uutena ihmisenä. Tänä vuonna aion osallistua lisäksi vipassana-meditaatiokurssille. Arkena rentoudun ennen kaikkea lähtemällä hevosteni kanssa lenkille metsään, ja tekemällä sen jälkeen mahdollisimman pitkän ja rauhallisen joogaharjoituksen loppurentoutuksineen. Myös akvaarion pöyhiminen uuteen uskoon on aina yhtä palkitsevaa ja rauhoittavaa. 

Kysymykseni palkinnon saajille

1. Lempikirjagenresi ja miksi? Entä mitä kirjallisuussuuntausta välttelet?
2. Mitä syksyn uutuusteoksia odotat eniten?
3. Mitä ei kirja-aiheisia blogeja seuraat säännöllisesti?
4. Mitä lehtiä luet?
5. Kuunteletko äänikirjoja ja jos kuuntelet, millaisissa tilanteissa?
6. Onko sinulla muita kulttuuriharrastuksia kirjojen lisäksi, kuten elokuvissa käynti tai konsertit? Suosituksia?
7. Minkä suositun kirjailijan teoksia et halua lukea?
8. Millaista musiikkia kuuntelet lukiessasi, vai luetko ennemmin hiljaisuudessa?
9. Bloggaatko kaikista lukemistasi kirjoista ja jos et, miksi?
10. Paras kesämuistosi tältä vuodelta?
11. Mikä kirja sinulla on juuri nyt kesken ja mitkä ovat vaikutelmasi siitä tällä hetkellä?

Haastan mukaan Reader, why did I marry him? -blogin Ompun, Sonjan lukuhetket -blogin Sonjan, Mustelumon Hennin, Hyönteisdokumentti-blogin Hdcanisin sekä Rinkka ja nojatuoli -blogin Nellun! :)

Blogger recognition award

Kiitokset haasteesta, Henni! :)

Mustelumo-blogin Henni muisti minua hauskalla, bloggaamisen metatasoon pureutuvalla blogihaasteella:

Ohjeet palkituille:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.

5. Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

Ajatus oman kirjablogin perustamisesta syntyi mielessäni syyskuussa 2011, kun luin Kaiken voi lukea! -blogin Jorin bloggauksen lempikirjailijani Erlend Loen teoksesta Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa. Kirjoitin Jorin postaukseen pitkän ja monisyisen kommentin, ja jostain syystä tämän nimenomaisen kommentin julkaiseminen epäonnistui. Tämä harmitti minua kovin, mutta tuo vuorovaikutusyritykseni herätti kuitenkin mielessäni tunteen siitä, että kirja-aiheisten tekstien kirjoittaminen verkkoon voisi olla kiinnostava harrastus. Ajatus blogin perustamisesta alkoi siis pikkuhiljaa itämään, ja vuotta myöhemmin, lokakuussa 2012, julkaisin ensimmäiset postaukseni. Ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Ohjeita aloitteleville bloggaajille

1. Valitse aihealue, joka inspiroi sinua toden teolla. Lähtökohdat blogille ovat hyvät, kun tuntee palavaa halua kirjoittaa, ja huomaa suunnittelevansa bloggauksia innoissaan tuon tuostakin. Toisaalta ei kannata ottaa paineita, jos ajan kuluessa blogi jää välillä taka-alalle, ja postausvälit venyvät. Kyse on kuitenkin harrastuksesta, ei työstä, ja tärkeintä on tekemisen ilo. Ei ole yhtä oikeata postaustahtia. Yksi bloggaa monta kertaa viikossa, toinen muutaman kerran vuodessa, kaikki on sallittua.

2. Jos valokuvaus on juttusi, hyödynnä sitä blogissasi. Jokainen bloggari on erilainen, mutta itselleni kirjan henkeen sopivien, itse otettujen kirjavalokuvien ottaminen on yksi bloggauksen innostavimmista puolista, koska rakastan valokuvausta. Omia kuvia käyttäessä postauksesta tulee myös mukavan persoonallinen, ja parhaassa tapauksessa jotain oleellista kirjan sisällöstä välittyy suoraan valokuvasta. 

On myös mainittava, että luen itse mieluiten blogeja, joissa on runsaasti kauniita valokuvia. Yksi esimerkki tästä on Anna J:n satukirjamainen Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -kirjablogi, jota lukiessa tulee aina hyvälle tuulelle ihan vain sivuston ulkoasua ihastellessa. Lisäksi toinen kunniamaininta on ehdottomasti annettava Lue, ihminen! -blogin Juhanille, jonka korkeatasoiset ja luovasti sommitellut valokuvat yllättävät ja ihastuttavat kerta toisensa jälkeen. Sanoisin, että välillä Juhanin kirjavalokuvat lähestyvät jo taidetta. Hänen bloginsa ansiosta aloin näkemään kirjojen valokuvaamisen uusin silmin, ja panostamaan omankin blogini valokuviin entistä enemmän.

3. Ole vuorovaikutuksessa muiden bloggarien kanssa. Kirjabloggaus on harrastuksena vuorovaikutteinen, ja siksi kannattaa ehdottomasti vierailla kanssabloggaajien sivustoilla lukemassa ja kommentoimassa. Välillä kommenttiosiot ovat jopa postauksen parasta antia, kun keskustelu pääsee kunnolla vauhtiin. Lukeminen voi olla mitä sosiaalisin harrastus! :)

Haaste eteenpäin

Vuosien saatossa "Seuraamiani blogeja" -otsikon alle on kertynyt suuri joukko kiinnostavia blogeja. Tässä niistä kymmenen, joita muistan Blogger recognition awardilla:

Kirjanurkkaus

Anna minun lukea enemmän -blogin Annami

Tarinoiden syvyydet -blogin Nina Mari

Lukuisa -blogin Laura

Pieni kirjasto -blogin Katri

Matkalla Mikä-Mikä-Maahan - blogin Anna J.

Lue, ihminen! -blogin Juhani

Lukutoukan kulttuuriblogin Krista

Nipvet-blogin Juha Makkonen

Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa.

Haastevastaus

(my-ear-trumpet.tumbrl.com)

Kiitokset haasteesta, Juha!

Kirjabloggarikollegani Juha haastoi minut mukaan kirjabloggarien keskuudessa kiertävään kysymyshaasteeseen. Kuten Juhakin, myös minä aion rikkoa haasteen alkuperäisiä sääntöjä. Säännöt kuuluivat seuraavasti:

1. Jokaisen haastajan pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata saamiinsa 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa.¨

5. Postauksessa tulee kertoa, ketkä on haastettu.

6. Ei takaisin haastamista.

Tämä haaste on levinnyt jo niin laajalle, että en tällä kertaa haasta ketään mukaan. Kiitokset kuitenkin Juhalle erinomaisista, juuri sopivasti aivojani aktivoineista kysymyksistä. =) Ja nyt haasteen pariin:

Tiesitkö että..

1. Hyacinth Bucket on idolini, ja Iso-Britannia suosikkimaani.

2. Pystyn kerimään lampaan puolessa tunnissa (sakset, ei kone). Tänä keväänä olen parturoinut 12 lammasta.

3. Mielestäni pääkaupunkiseudun surkeat liikenneopasteet ovat rikos ihmisyyttä vastaan, ja kehät helvetin esikartano.

4. Käsilaukkuni on niin painava, että autoni luulee sitä ihmiseksi, ja rankaisee varoitusäänellä, jos laukkuni turvavyö ei ole kiinni.
5. DVD-hyllyni katsotuin levy on Anton Corbjinin vuonna 1993 kuvaama Depeche Moden Devotional Tour -tallenne. Palaan siihen säännöllisin väliajoin. Myös One Night in Paris - The Exiter Tour 2001 on erinomainen.

6. Kun olen surullinen, katson Alejandro Gonzalez Inarritun elokuvia. Erityisesti 21 Grammaa -elokuva koskettaa minua.

7. Soudan venettä aina väärinpäin.

8. Olen kofeiiniyliherkkä.

9.  Lempifilosofini on Immanuel Kant. Kategorinen imperatiivi on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin looginen, mutta myös erittäin haastava. 

10. Elämä tuntuu merkityksellisemmältä, kun saa olla tien päällä hevostrailerin kanssa.

11. Sain juuri päätökseen informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median opinnot (laaja sivuaine, 63 op), ja minulla on nyt virallinen pätevyys informaatio- ja kirjastoalan työtehtäviin.

Bonus: Tarkkasilmäiset voivat bongata serkku-
poikani säännöllisin väliajoin Ykköset!
-lehden mainoskuvista.
-I'm so proud xoxo

Haastevastaukset

1. Mitä vikaa internetissä on ja miten korjaisit sen?

Liikaa erillisiä käyttäjätilejä, minkä seurauksena esimerkiksi minulla on erilaisia salasanoja ja käyttäjätunnuksia järkyttävä määrä. Vaadin sormenjälkitunnistusta kaikkii koneisiin ja sovelluksiin.

2. Mikä kreikkalainen jumala olet?
Artemis, koska eläimet.

3. Mitä terveisiä haluaisit lähettää Wirginia Woolfille?
Kiitos Majakasta, se oli loistelias.
"I'm rooted, but I flow."

4. Jos Nobel-komiteasta soitettaisiin ja pyydettäisiin tekemään valinta tämänvuotisesta kirjallisuuspalkinnosta, kuka voittaisi? Oletetaan tällä kertaa, että et saa valita itseäsi.
Pasi Ilmari Jääskeläinen.

5. Minkä kirjan lukemista välttelet tietoisesti?

Välttelen Sofi Oksasen tuotantoa. Kaksi kirjaa olen häneltä lukenut ja niiden perusteella totesin, että Oksasen koukeroinen ja inhorealistinen synkistely ei ole minua varten, olipa se miten hyvin kirjoitettua tahansa. Minä tarvitsen kirjoihini ripauksen lämpöä

6. Mitä mieltä olet kirjallisuuden klassikoiden uudelleen kirjoittamisesta/modernisoinnista/tehostamisesta?
Ne voi olla ihan hauskoja! Ainakin Loru Sorbusten Herrasta voitti minut puolelleen. Nauroin kyyneleet silmissä. Ylpeys ennakkoluulo ja zombit kiinnostaisi myös.

7. Mitkä olisivat ensimmäiset rautaiset toimenpiteesi kulttuuriministerinä?
Nostaisin kirjastot uudelleen arvoonsa, ja pysäyttäisin sulkemis- ja irtisanomiskierteen.

Kirjastojen haasteena on aina ollut se, miten ne perustelevat olemassaolonsa. Tämä voi olla haastavaa, koska kirjastotyö on ennaltaehkäisevää ja ylöspäin rakentavaa toimintaa, jonka positiivisia vaikutuksia yhteiskuntaan voi olla vaikea konkretisoida koviksi luvuiksi. Tutkijat ovat kuitenkin todenneet, että "Laita yksi raha kirjastoon, ja saat neljä rahaa takaisin.".

Kirjastojen toiminta-ajatushan on seuraava:

- Kirjasto avaa ovet sivistykseen, oppimiseen ja virkistykseen, ja sitä kautta hyvinvointiin.

- Kirjasto säilyttää, välittää ja turvaa kulttuuriperintöä.

- Kirjasto edistää ja turvaa tasa-arvoa.

Lyhyesti voisi siis sanoa, että kirjastojen tarjoama tieto ja virkistys on hyväksi ihmisille, ja lisäksi kirjasto suojelee kulttuuriperintöämme. Näistä syistä kirjastomäärärahoja ei saa leikata.

- Siteerasin yllä jonkin verran PIKI-kirjastojen johtajaa, Tuula Haavistoa. Olin seuraamassa hänen erinomaista luentoaan Tampereen yliopistossa pari vuotta sitten. 

8. Mikä on erikoisin kirjanmerkki, jota olet käyttänyt?
Sellainen pehmoseepra-kuminauha -härpäke. 

9. Mistä vokaalista olisit valmis luopumaan? Mikä vokaali suomen kielestä puuttuu?
Olisin valmis luopumaan ruotsalaisesta o-kirjaimesta, eli å:sta, koska käytän sitä niin vähän. Ottaisin tilalle saksalaisen y:n, eli ü:n, koska se olisi ihan überhieno lisä suomen kieleen.

10. Oletetaan, että 800 vuoden päästä arkeologit kaivavat esiin nykyisen asuntosi. Löytöä pidetään erityisen merkittävänä. Miksi?
Ulkorakennuksesta löytyy vuonna 1849 tehty kirkkoreki alkuperäisillä koristemaalauksilla. Tällaisia ei ihan joka ladosta löydykään.

11. Mikä kirja minun pitäisi ehdottomasti lukea?
Erlend Loen Supernaiivi. Siinä eksistentiaalinen tuska jalostuu hauskaksi ja sympaattiseksi kertomukseksi, jota ei voi jättää kesken. Lempikirjailijani ehkä paras, ja ehdottomasti kuuluisin teos.

Erlend Loe (bookforum.ua)

Kurt kuriirina, Erlend Loe

Loen seuraavaa aikuisille suunnattua kirjaa odotellessa

Vuonna 2012 suomennettu Kurt Kuriirina on Kurt-sarjan kuudes teos. Tämä sarja on suunnattu nuorille, ja joissakin Satakirjastojen kirjastoissa tämä oli luokiteltu jopa lastenkirjaksi. Tarina on kuitenkin sen verran pitkä ja väkivaltainen, että ihan pienelle lapselle tämä ei sovellu. Niinpä luokittelu lastenkirjaksi ei ole perusteltua, vaikka mukana onkin melko paljon kuvia, ja teksti on fonttikooltaan suhteellisen isoa.

Tartuin tähän teokseen, koska olin jo lukenut kaikki Loen aikuisille kirjoittamat kirjat ja tiesin, että osa aikuisistakin Loe-faneista pitää Kurt-sarjasta. Tarina kertoo siis trukkikuski Kurtista, joka lähtee vaaralliselle matkalle sisällissodan puhjettua Norjassa. Sisällissodan syy on se että pohjoisnorjalaiset eivät halua luovuttaa verorahojaan etelänorjalaisten tyhjänpäiväisiin hankkeisiin, kuten oopperaan ja ennestään hyvien teiden korjailuun.

Kurt kuriirina oli loemaisen hauska, mutta kohderyhmä näkyi liian selkeästi. Ensinnäkin Loe puhuttelee nuoria lukijoitaan välillä suoraan. Lisäksi hahmot olivat kovin litteitä, esimerkiksi pääpahis nimeltä Hektor oli turhan karikatyyrimäinen ja yksiulotteinen hahmo. Plussaa on tosin annettava siitä, että hän syystä tai toisesta kantoi aina saukkoa sylissään hieman samaan tapaan, kuin Austin Powers -elokuvien pääpahis, Dr. Evil kantaa kaljua kissaansa. Lisäksi löysin intertekstuaalisia yhteyksiä myös Star Warsiin ja Taru Sormusten Herrasta -trilogiaan.

Hektor Hellfokk jäi istumaan ja taputtelemaan saukkoaan vielä hyväksi toviksi ennen kuin rauhoittui taas. Hän oli vähän kaksisuuntaista tyyppiä, mutta hankittuaan lemmikkisaukon hänestä oli tullut hitusen parempi.

Juoni kantoi tiettyyn pisteeseen asti. Sitten tuli tunne, että tarinaa oli venytetty liiaksi, ja aloin pitkästymään. Tämän liian pitkitetyn kerronnan huomasi myös Turun Sanomien kirja-arvostelija Maria Viertola.

Jos syvyyden puutetta ei oteta huomioon, on Kurt henkilöhahmona taattua Loea. Yksinäinen susi, joka tekee päättömiä asioita. Melkein saman tien mieleeni tuli Doppler, tuo Doppler- ja Volvon Kuorma-autot -teoksien individualistinen päähenkilö, joka Kurtin tapaan jättää perheensä ja lähtee omille teilleen. Sävyltään ja loppuratkaisultaan Kurtin tarina on tietenkin kiltimpi, koska kyseessä on nuorille lukijoille suunnattu teos.

Humoristiset yksityiskohdat kuuluivat
kirjan vahvuuksiin:.
"Öisin jokiporo laiduntaa suotasangoilla
ja päivisin se lojuu vedessä ja torkkuu, kun
taas talvisin se jäädyttää itsensä niin, että
vain turpa jää pinnalle. Sitä ollaan yritetty
kesyttää, mutta jokiporo on niin ovela, että
 lopputuloksena on aina ollut kesyttäjän kuolema."

Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa, Erlend Loe

Varoitus: Sisältää juonipaljastuksia.

Norjalainen Erlend Loe (s. 1969) on ollut yksi lempikirjailijoistani jo vuosia. Erityisesti hänen kirjansa Naisen talloma (Tatt av kvinnen, 2003) kosketti minua. Muistan lisäksi elävästi hetken, kun minun piti lukea oppitunnilla ääneen pätkä Volvon kuorma-autoja (Volvo Lastvagnar, 2006), ja mokasin, koska kohta oli niin hauska, että pokkani petti totaalisesti. Tai kun silloinen poikaystäväni hermostui, kun luin Doppleria (2004) keskellä yötä, ja herätin hänet naurullani. Minusta Loen kirjat ovat samanaikaisesti älykkäitä, koskettavia, sympaattisia ja hauskoja. Samaan pystyy harva, näin äkkiä mieleeni tulee lähinnä suomalainen Sinikka Nopola. Niinpä Loen Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa (Stille dager i Mixing Part, 2009) oli itsestäänselvä lukuvalinta.

 Bror- ja Nina Telemannin Saksaan suuntautuneesta katastrofaalisesta lomamatkasta ja luomisen tuskasta kertova kirja huipentuu Bror Telemannin sekopäiseen, Nigella Lawsonin innoittamaan Lontoo-keikkaan. Minusta tämä kirja on ennen kaikkea kuvaus hermoromahduksesta, jonka aiheuttavat parisuhdeongelmat ja työpaineet. Aluksi Telemannia pitää aivan normaalina miehenä, jolla vaan sattuu olemaan pieniä vaikeuksia kirjoittaa uusi teatterinäytelmä, ja jonka kommunikaatioyhteys vaimoon on poikki. Jossakin kohtaa homma karkaa kuitenkin totaalisesti lapasesta. Telemann esimerkiksi sulkeutuu vessaan, eikä suostu avaamaan ovea mistään hinnasta, ja saa miniaivohalvauksen. Sitten obsessio tv-kokki Nigella Lawsonista ottaa lopullisesti vallan, ja eipä aikaakaan, kun käydään seuraavanlaisita dialogia:

"Minkä takia seinässä lukee Nigella?

Se..se... luki siinä kun muutin."

Olen tutkinut verkossa olevia blogikirjoituksia ja keskusteluja tähän kirjaan liittyen, ja huomannut, että lukijat eivät ole juurikaan lämmenneet tälle teokselle. Asiaa perusteltiin muun muassa sillä, että päähenkilö ei ole kyllin sympaattinen ja samaistuttavissa, ja koska huumori oli laiskaa. Minun on myönnettävä, että itsekin hieman pitkästyin kirjan keskivaiheilla. Alku ja loppu onneksi pelastivat paljon. Kirja esimerkiksi alkaa hauskan sympaattisesti, kuten Loen kirjalta voi odottaakin: 

"(Pieni koira loukkaantui valitettavasti kirjoitusprosessin aikana mutta pääsi pian hoitoon ja voi tällä hetkellä olosuhteisiin nähden hyvin.)"

Lopun totaalinen sekoaminen oli myös viihdyttävä. Keskivaiheilla Telemann kuitenkin jumittaa liikaa luomistuskissaan, ja saa siinä sivussa lukijankin tuskastumaan. Mutta no, jos oli tarkoitus tehdä tällainen tunteensiirto lukijalle, niin siinä ainakin onnistuttiin. Viimeksi koin vastaavan tuntemuksen lukiessani muuten loistavan Harry Potter ja kuoleman varjelukset -kirjan kohtaa, jossa Harry, Ron ja Hermione piileskelivät metsässä, eivätkä tienneet, mitä tehdä seuraavaksi.

Loe on kertonut ammentavansa kirjoihinsa aineksia omasta elämästään, ja hän on itsekin koulutukseltaan elokuvakäsikirjoittaja (vrt. kirjan päähenkilön ammattiin: teatterin dramaturgi). Ehkä Loe siis purkaa tässä kirjassa oman kirjoitusblokkinsa tuottamaa tuskaa? 

Nykyinen Loe-kokoelmani. -Näillä kirjoilla on pysyvä kunniapaikka hyllyssäni.