Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistelma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistelma. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Shauna Reid: Dieettitytön huimat seikkailut

Tämän kirjan ohjeilla ei pääse kesäksi rantakuntoon, mutta sen sijaan voi saada inspiraation opetella terveellinen elämäntapa.

Shauna Reid alkoi kirjoittaa blogiaan The Amazing Adventures of Dietgirl opiskelijatyttönä synnyinmaassaan Australiassa vuonna 2001, jolloin hän painoi 160 kiloa. Kuuden vuoden
kuluttua hän oli naimisissa Skotlannissa ja painoi puolet vähemmän. Dieettitytön huimat seikkailut -kirja perustuu blogimerkintöihin, joihin Reid kirjasi sekä onnistumisensa että epäonnistumisensa. Hän kirjoittaa edelleen ja kannustaa lukijoita terveellisten elämäntapojen pariin.

Tartuin kirjaan - pakko myöntää - hieman tirkistelynhaluisena. Ajatus yli puolitoistasataa kiloa painavasta parikymppisestä, joka lähtee lenkille, oli yhtä aikaa sekä huvittava, hurja että kannustava. En ole koskaan kamppaillut suuren ylipainon kanssa, mutta tiedän kyllä, millaista on miettiä syömisiään ja pakottaa itsensä lenkille. Totta kai halusin tietää, miten käy, vaikka arvasin, ettei tätä kirjaa olisi julkaistu, jos päähenkilö olisi laihduttuaan lihonut kaiken takaisin.

Shauna Reid yllätti minut tekstillään, vaikka kannen perusteella oli lupa odottaa rentoa otetta. Hän suhtautuu itseensä ja painoonsa enimmäkseen huumorilla. Aamuvarhaiset "lepakkolenkit", Painonvartija- ja kuntosalikokemukset hän kuvaa huvittavasti, välillä surkuhupaisasti. Hän hallitsee itseironian ja osaa myös kritisoida painoon ja ulkonäköön keskittynyttä maailmaamme. Hän analysoi ylipainonsa syitä ja sen seurauksia, paikoin kipeän henkilökohtaisesti.

Kirja ei sisällä varsinaisia dieetti- tai kuntoiluohjeita, vaan se on kuvaus yhden naisen matkasta maailman toiselle puolelle ja uuteen elämäntapaan. Reid aloitti Painonvartijoissa, mutta siirtyi sitten nostamaan painoja kuntosalille. Hän tarkastelee hyvin laihdutusbisnestä ja suhtautuu ylipäätään järkevästi laihduttamiseen - paria ylilyöntiä lukuunottamatta. Hän sanoo, että tärkein muutos oli ajattelutavan muutos: ruoka ja syöminen eivät enää ole hänelle vihollisia, vaan ystäviä, jotka auttavat häntä pysymään vahvana ja terveenä.

Shauna Reidin kirja toi mieleeni Janne Jääskeläisen Läski syö miestä -kirjan, josta olen kirjoittanut aiemmin ja joka myös kirjoittaa rennosti, vaikka asenne laihduttamiseen on miehisempi.

Suosittelen Dieettityttöä ilman muuta kaikille painonsa kanssa pyristeleville. Myös blogi ja sen seurana oleva Two Fit Chicks and a Microphone -podcast on kurkkaamisen arvoinen.

lauantai 2. elokuuta 2008

Kati Tervo: Kesäpäiväkirja (2008)


Luen mielelläni muistelmia ja päiväkirjoja. Pidän kovin esim. Merete Mazzarellan kirjoista, joissa hän kertoo elämästään ja samalla yleisemminkin ihmisluonnosta. Kati Tervon kirja ei kuitenkaan innostanut. Hän kertoo tapahtumia kesän 2007 ajalta, joka päivä toukokuusta elokuuhun.

Tervo tarinoi kaupunki- ja mökkielämästä, perheestään ja suvustaan. Eniten minua kiinnostivat muistelut isovanhemmista, mutta nekin jäivät jotenkin irrallisiksi tapauksiksi. Välillä lukiessa ei tiennyt, mitä aikaa muistelmat koskivat, koska suurin osa merkinnöistä oli selvästi kuhunkin päivään liittyviä tyyliin "tänään kävimme torilla", ja lapsuudenperhettä koskevat muistot samalla tavalla päiväyksen alla.

Kirja sopi luettavaksi lämpimän päivän aikana patiolla istuen, kun ajatus välillä kuljeskeli pääskyjen lennossa ja oman pihan hommissa.