Kädenulottuvilla

Keväällä ja kesällä sitä tulee vietettyä paljolti aikaa pihalla ja hyvä niin. Sormet mullassa huomasin, että olisi kiva saada ulos jotain sisustuksellista... ihan kuin kukkaistutukset eivät riitä. Puutarhan pientyökalut kaipasivat oman paikkansa ja grillin tarpeistoakin juostiin aina milloin mistäkin hakemaan.

Tässä apuun tuli vanha ikkunan karmi, jonka aikanaan olen tuunannun säilytyskalusteeksi askartelukaappiini. Sille ei enää ollut tarvetta kaapissa(koska kaappiakaan ei enää ole), joten se sai siirtyä pihan puolelle. Nyt siinä roikkuu niin lastat ja pihdit sulassa sovussa haran, lapion ja leikkureitten kanssa.
Muita pihalla tarvittavia esineitä kokosin komeuden viereen.

Lennähtipä perhoskakin innkunan rivalle ihmettelemään

Nyt ne on kaikki siinä kädenulottuvilla! Samalla osallistun arvontaan. Tämän kilpailun ovat järjestäneet yhteistyössä cuponation.fi sekä Pieni lintu -blogi.

Pojat pussiin

Nyt lähti vanha ja epäkäytännöllinen pyykkipoikapussi vaihtoon! Se oli aivan tavallinen pussukka, jossa oli kiristysnauha eikä mitään muuta. Olen kyllästynyt siihen, että noukin poikia aina lattian tasosta ja jos roikotan pussia, niin sen suu menee tiukasti suppuun. Kehitetäänpä siis jotain helpompaa...

Pian sain idean henkariin laitettavasta pussista. Sen suu (tai muutamakin) olisi aina avoin pyykkipoikien tulla ja mennä. Sen saisi myös ripustusvaiheessa roikkumaan itse pyykkitelineeseen, joten tähän loppuisivat kyykistelyt. Vanhaa pussia säilytin aina laatikossa poissa katseilta, mutta uudesta voisi tehdä niin kivan näköisen, että sitä kehtaisi pitää esillä.
Tuumasta toimeen ja pian tuotos on valmis.

Jämäkankaistakin pääsin hieman eroon, kun tarve ei ollut suuri. Koristeeksi piirsin pojan ensin paperille ja tikkasin sitten viivojen mukaan kuvan kankaaseen.
Kun olen tovin jo käyttänyt pussukkaa arjessa, voin kertoa, että pyykkipoikien kanssa ripustaminen on hauskempaa ja helpompaa. Näinkin pienistä arkisista asioista voi ihmisen ilo olla suuri pitkäänkin.

Kylven kukissa

Jo aikaa sitten löytyi roskiksesta aivan ihastuttava ja hyvässä kunnossa oleva yhden naisen kylpyamme. Se oli toki raahattava omiin nurkkiin, vaikka ei minnekään mahtunut. Hautomon asiahan tämä palju on.
No nyt sitä on raahattu useampaan osoitteeseen ajatuksella, että kyllä se vielä jonnekin sijoittuu. Onneksi näin, sillä nyt se on saanut oivan paikan pihalta ja siirtynyt pois hautomosta.

Istuttelin iloisena siihen kukkia ja lopputulos on mielestäni kaunis, kun maahumala pursuaa reunan yli. Olenko tulossa vanhaksi, kun innostun kaunistamaan kukilla? :) Hyötykasvithan on aina olleet enemmän "mun juttu". Viereensä amme sai aiheeseen sopivan ämpärin, joissa viihtyy mansikka kasvattaen kesänaposteltavia(hiukan tutumpi kasvatettava). Muutama perhonen lennähti vielä koristamaan koko komeutta. Ne olen aikanaan tehnyt savipajalla ja valmistuttuaan en niillekään meinannut sopivaa paikkaa löytää. Kaikki näyttäisi loksahtavan paikalleen, kun niiden aika koittaa.

Vielä loppuun kuva teksteistä, joita innostuin työstämään noilla kirpparilta ostamillani punsseleilla. Saattaa olla, että näillä naputtelen itseni iloksi ja naapureiden hetkelliseksi harmiksi muutaman tekstin lisää.

Kevään varjostin

Tuossa taannoin onnistuin hienosti hajottamaan ystäväni pöytävalaisimen varjostimen. Tarkoitukseni oli kovinkin hyvä, sillä olin lamppua siirtämässä, jotta se ei menisi rikki. No kalahtipa kupu sittenkin patteriin ja säpäleiksihän tuo lasinen kaunistus meni. Siinä sitten yhdessä tuumin mietittiin, että mennään varjostin ostoksille.
Hieman myöhemmin sain mahdollisuuden kokeilla Powertex kankaankovetin ainetta ja innostuin luomaan lamppuun ihan uniikin varjostimen. Työ valmistui muutamien kokeilujen kautta. Mielessäni oli liljamalli, jota muovasin työtä tehdessä. Maalaus, hionta ja muut viimeistelyhommat tein aikalailla fiiliksen mukaan.

Kangas oli ihan harsoa, jota laitoin useammankerroksen. Sävyinä käytin ainoastaan mustaa, valkoista, hopeaa ja harmaan erisävyjä.

Keittiöjakkara

Jokaisesta kodista löytyy jokin huonekalu, joka on hurjan tarpeelinen. Uskon, että kodeista löytyy myös sellainen huonekalu, jonka ulkonäkö ei ole mairitteleva. Minulla nuo ominaisuudet kulminoituvat yhteen ja samaan mööpeliin, keittiöjakkaraan. En tulisi toimeen ilman sitä tai tuolloin ainakin säilytystilaa olisi hurjan paljon vähemmän käytössäni.

Jakkara on aivan tavallinen puisine astimineen ja metalli jalkoineen. En voi käsittää mikä järki on ollut lakata astimet jo tehtaalla, sillä sukan alla ne ovat hurjan liukkaat. Tai ymmärrän toki lakkauksen pinnan kestävyyden kannalta, mutta kun minä mätkähdän metrin korkeudelta nokilleni, niin se pinta on kiukustani rikki kuitenkin. Taas tovi sitten meinasin horjahtaa sen päältä vain liukkauden vuoksi.
Kyseisellä huonekalulla/tarve-esineellä ei myöskään ole kämpässäni tiettyä paikkaa, koska se on mielestäni kovin ruma. Yleensä se jää seisomaan juuri siihen paikkaan missä sitä viimeksi on tarvittu. Mikäli vieraita tuppaa kylään, niin jakkara siirtyy tieltä asunnon huomaamattomimpaan nurkkaan häpeämään.

Jakkara sai minut miettimään hetken ja ryhtymään toimeen. Olin muutama viikko sitten tehnyt heräteostoksen valkoisen keinonahan suhteen ja nyt totesin sen olevan hyvä materiaali tähän projektiin. Suuria muutoksia en tehnyt, mutta liukkauden sain pois verhoilemalla astimet. Nyt jakkara on myös hieman sisustuksellisempi, joten sen ei tarvitse hävetä enää ulkokuortaan. Saatan vielä laittaa nahkaa löysästi roikkumaan poikkipuolista, niin voin jakkaran alla säilyttää esim. lehtiä.

Koko keittiö sai myös uuden ilmeen pienellä vaivalla, kun vaihdoin verhot. Ne vilahtivatkin jo aiemman bloggaukseni kuvissa. Ihastuin verhoihin heti nähtyäni ja (vaikka itse sanonkin) ne sopivat kotiini, kuin nappi nenän päähän. Näkyypä kuvassa toinenkin ihastukseni kohde, Ottava -lamppu.

Nopeasti ja äkkiä

Sisustusinto jatkuu ja halu saada kakki valmiiksi nyt heti, vain voimistuu. Eräänä päivänä istuskellessani keittiön pöydän ääressä katselin ympärilleni ja huomasin "minulla on halpa kämppä". Naurahdin ääneen tuolle tokaisulleni, mutta jäin kuitenkin ajatusta miettimään. Kallein ostamani huonekalu on sänky. Kaikki loput on ostettu kirpputoreilta ja käytettyinä netistä tai haettu lahjoituksena, saatu ystäviltä ja peritty. Unohtamatta kuitenkaan omia värkkäilyjäni.

Onko tämä nyt hyvä vai huona asia? Mitä tämä kertoo minusta tai kukkarostani? Tuskin yhtään mitään. Pitäisikö minun juosta Design -myymälään ostamaan hurjalla hinnalla jokin muotoilun multihuipentuma kotiini katseen vangitsijaksi? Ei! Toivoisin kovin, että minä ja myös luonani vierailevat ystävät voisimme viettää aikaa ilman kahleita. Eivätkä sellaiset tänne "moderniin mummolaan" sopisi.

Pitää siis jatkaa omaan malliin. Hautomon uumenista kaivoin erään tuunausprojektin, joka on odottanut paikkaa ja aikaa. No aikaa tosin ei ollut, kuin 10min ennen töihin lähtöä. Suunnaton innostus ei kuitenkaan antanut rauhaa ja sai minut pika pikaa hakemaan kaikki tarpeet esille. Nyt se on tehtävä, vaikka myöhästymisen uhalla. Lehtitelineet turhanpäiväisistä vinyyleistä muodostuivat ja kiinnittyivät kaapin syrjään n. kuudessa minuutissa. Illalla hieman jatkoin projektia kiinnittäen keskiöihin mieleiset pahviläpyskät, koska en halunnut niissä lukevan "The Best Bossa nova From Columbia" tai mitään vastaavaa.

Vaikka minä hötkyilen ja kiiruhdan, niin onneksi joku osaa ottaa lunkisti. :)

Paskahuussin uusi ilme

Aloitetaan siis siitä minne kaikki viimeistään päätyy... tai ehkä kuitenkin siitä tilasta, mikä ensimäisenä valmistui. :)
Kevään tullen sitä tahtoo uusia asioita piristämään ja itse olen ottanut sisustuksen kohteekseni. Olisi kai itsessänikin jotain tuunattavaa, mutta se hoituu alati vuoden mittaan. Nämä nikkarointi projektit ottavat vähemmän aikaa ja pitkäjänteisyyttä(eteenkin omalla tyylilläni tehtynä), joten niitä on helpompi suorittaa. Varsinkin jos kukkaron nyörit kestävät.

WC:n kohdalla ei tarvinnut paljoa miettiä pudjettia, sillä kaikki esim. kalusteet mitä olin tilaan suunnitellut, löytyivät omasta takaa. Loput mitä toivoin tuunasin saamistani materiaaleista. Pinterest oli kyllä suuri ideoiden lähde tässäkin projekstissa. Eihän kaikkien tuunausjuttujen tarvitse olla idealtaan omia, kunhan vain miellyttää omaa silmää.
Valitettavasti en napannut kuvaa entisestä näkymästä, mutta tuskin on vaikeaa kuvitella pelkkää valkoista kopia. Yhden hyllyn asennan vielä valaisimen ylle katon rajaan, jotta saan sinne piiloon muutamat pesuaineet ja tukkupakkauksen paperit. En kuitenkaan malttanut odottaa bloggauksen julkaisun kanssa sen hyllyn kiinnittämistä, joten saatte kuvitella hitusen lisää tummaa puuta.
Se mitä kuvissa ei näy on lattialla oleva musta pyöreä matto ja oven vieressä roikkuvat harmaan ruudulliset pyyhkeet.

Hautomon edellä

Tätä blogia aloittaessani tuli mietittyä mitä mahtaisin kirjoitella. Hyvin nopeasti se kuitenkin selveni. Minulla kun tuppaa olemaan sata ja yksi projektia menossa ja tulossa, joten niistä olisi helppo kirjoittaa. Suurin osa niistä projekteista saa alkunsa jostain turhan tarpeellisesta ideasta ja jos jokin mutka tulee matkaan, niin siirrän sen hautomon puolelle.
Tässä kirjoitellessa on kulunut päälle pari vuotta ja vielä on tehtävää ja niistä kirjoittamisen intoa piisaa.

Samalla kirpparikierroksella, josta kirjoittelin aiemmassa bloggauksessani, näin (toisin kuin yleensä) projektiani pidemmälle. Itse projekti on väsätä laatikoita: nikkaroiden, tuunaten, säilytykseen, seinään kiinni....koko ajatus on vielä kovin levällään hautomon "lattialla", joten aika näyttää. Sen kuitenkin tiesin, että jossain vaiheessa laatikot tarvitsevat vetimet. Minullahan on jo valmiina maalaamani puiset viisi numeronupia ja pari 60-luvun vedintä. Koska en kuitenkaan tiedä montako laatikkoa väsään tai millaisia, niin eihän vedinten vaihtoehtoja voi olla liikaa. Eteenkin, kun kirpparilta löytyi hienoja, keskenään samanlaisia kahvoja ruuveineen 10kpl liiankin edulliseen hintaan. Ei kai sitä voi muuta, kun kiittää, kumartaa ja ostaa pois. :)
Ja jos jostain syystä nämä vetimet eivät mene laatikkoprojektiini, niin en usko, että minulla on vaikeuksia sijoittaa niitä jonnekin muualle.

Pöllö

Olen syksyn mittaan ravannut ahkerasti työn, kodin ja keramiikkapajan välillä. Suuria suunnitelmia toteuttaen ja uusia asioita kokeillen. Olen savesta vääntänyt erilaisia juttuja, mutta en koskaan ole laittanut niihin lasitetta. Ei kai aiemmin ole ollut mahdollisuutta.
Tällä viikolla pääsin hakemaan työni. Muutamat työt jäävät odottamaan bloggaustaan, mutta pöllöstäni kerron oitis.

Jep siis väänsin ensikertaa jotain muuta, kuin kippoja ja kuppeja. Idea lähti yksinkertaisesti siitä, että tahdoin tehdä jotain, joka esittäisi jotain. :) Pöllö oli ensimäinen, mikä mieleen juolahti ja rakusavi ensimäinen savi, mikä "varastosta" vastaan tuli. Tuumasta toimeen.
Makkaratekniikka opeteltiin jo alakoulussa, joten turvallisin menetelmin lähdin liikkeelle. Kaikki muu menikin sitten fiiliksen mukaan ja luultavasti kaikkia oppikirjoja ohittaen.

Kun työn muovausvaihe oli valmis, olin siihen kovin tyytyväinen. Parempi laittaa syrjään kuivumaan polttoa varten.
Kului useampi viikko, kun odottelin tulevaa lasituskertaa. Ajattelin, että lasittaisin  koko komeuden mattalasitteella. Tosin itse lasitushetkellä huomasin veteleväni pintaan kiiltävää.... mikä moka! Onneksi hyvät neuvot tulivat apuun. Yritin korjata työn parhaani mukaan.

Olin niin pettynyt, että mietin monesti mahtaako pöllöparka onnistua lainkaan. Toisaalta yritin pitää pääni pystyssä ajatellen, että kyllä sen avulla varmasti joku paperipino pysyy paikoillaan ulkonäöstä huolimatta. Kun viimein näin sen valmiina... kauhistuin. "Ei hyvä, ei lainkaan suunnitelmien mukainen, ei vaan ei." Raahasin möykkyni kuitenkin kotiin ja katsoin sitä uudestaan. "Ei juku! Kotioloissahan tuo pöllöni näyttää hyvältä!"

Valmistui vihdoin

Kämppä on ollut jo pitkään ihan mullin mallin. Kesken jääneitä projekteja siellä, täällä ja tuolla. Syy niiden lojumiseen on ollut puuttuvat materiaalit tai "teen sen loppuun kohta"-mentaliteetti. Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja saanut muutamia eteenpäin ja osan ihan valmiiksi asti. Seuraava kuuluu vihdoin jälkimäiseen ryhmään.

Kirpparilta löysin edullisesti kaksi lasten piirtämää taulua. En ostanut näitä noiden kuvien vuoksi vaan itse karmien. Olin saanut jo aiemmin kälyltäni aivan mielettömän kaunista tapettia erästä toista projektia varten. Se homma on vielä kesken, mutta sen lomassa syntyi tämä taulu idea. Eli tapetista seinille taulut(ei mitenkään omaperäistä).

 

Kauniit ne olivat sellaisenaankin, mutta halusin jotain lisää. Se ,mitä, selvisi minulle kaupunkikävelyllä. Kun älyää katsoa ylös voi löytää jotain inspiroivaa. Äkkiä kotiin!!

Unikammariin taidepläjäys päätyi ja sieltä tulee aikanaan löytymään myös toinen tapettiprojektinikin.
Koko projektiin tarvittiin karmit, tapettia, pahvia, nahkaa, teippiä, sakset ja inspiraatio(miten tämänkin tekeminen kesti niin kauan?).

Ostoksia ja lukukokemuksia

Kun tytöt käyvät shoppailemassa, pyörittelevät miehet päätään.
Tosin tälläkertaa ei pyörittely johtunut kuluneesta ajasta, ostojen tarpeellisuudesta, rahan kulutuksesta tai tavaran määrästä. Kävin nimittäin ystäväni kanssa ostoksilla omaan tyyliimme sopivalla tavalla. Täsmäiskut tehtiin seuraaviin liikkeisiin: K-rauta, Hong Kong-tavaratalo, Biltema, Ikea ja Jättirätti. Kaksi jälkimmäistä rikkovat hieman linjaa olemalla ns. akkainliikkeitä. Huomioitavaa on kuitenkin, että kaikkein pisimpään pyörimme noissa listan alkupään liikkeissä.

Minun ostoslistalta löytyi Kiva-kalustelakka ja valkoista kangasta. Kaikki muu olisi herätteitä, mutta myös tarkoin harkittuja. Siihen ainakin yritin pyrkiä ja onnistuinkin.

Ostosreissun jälkeen olin aivan kuitti. Siispä kotisohvan ei tarvinnut houkutella minua kovinkaan paljon. Kirja käteen ja löhöilemään. Nappasin ensimäisen kirjan, joka käteen sattui ja varmistin, etten sitä ollut vielä lukenut. Pääsin kirjassa yli puolivälin ja olin jo raivoa täynnä. Niin huonoa tarinan kerrontaa en ole toistaiseksi lukenut. Eipä ihme, että opus oli aikanaan kirjaston poistojen joukossa. Koko ilta pilalla.

Eilen päätin kääntää koko lukukokemukseni voitoksi. Mitä opin? Mikäli luen huonon kirjan, on hyvä olla varma teoksen omistussuhteista.

Ei makiaa masun täydeltä

Kaikenlaisia herkkuja löytyy juhlien kahvipöydistä. Leivoksia, karkkeja, pasteijoita, täytekakkua.... lista on varmasti loputon.
Mietin, että mikäli pöydän päätyyn laittaisi purukumit esille hauskalla tavalla, niin tulisiko niitä aikuistenkin otettua.

Tämä purkka"kone" lähti kyllä koristamaan pöytää muualle, mutta saatan tehdä vastaavan itsellenikin.
Projektiin tarvitaan: Saviruukku + tassi, pyöreä lasikulho(tuikkukuppi), maalia, kuumaliimaa, nauhaa ja iso helmi(itse käytin vanhan hiiren palloa) ja tietysti sitä purkkaa.

Vinttikin voi olla kaunis

Olen nauttinut täysin siemauksin lomastani ja tehnyt juuri niitä asioita, joita ei normaalisti ehdi. Viimeiset kaksi päivää olen käytännössä asunut varastoissa pahvilaatikoiden keskellä. Nyt rupeama on valmis ja alaselkä huutaa hunajaa, mutta onneksi pääsee saunaan.
Itseäni aina kiinnostaa mitä ja miten muut ihmiset tavaroitaan varastoivat ja sen vuoksi tämänkin tekstin kirjoitan. Myynnissähän on kaikenlaisia säilytysjärjestelmiä, mutta minusta tuntuu hieman turhalta satsata suurta rahasummaa niihin, kun vähemmällikin pärjää(vaikka varastoitavaa onkin paljon). Ainut asia jota kaipaisin meidän varastoihin on hyllykkö.

Joku saattaa ihmetellä miksi puhun varastoista. Selvennettäköön, että meillä on sekä kellari että vintti.
Kellari on suurinpiirtein samaa kokoluokkaa, kuin keskiverto kerrostalon häkkivarasto. Päätin aloittaa urakkani sieltä, koska halusin päästä ovesta sisään ja ko. päivänä paistoi aurinko, joten vintti olisi kuin sauna. Pääsääntöisestihän tuo pikku koppi on täynnä niitä huonekaluja, joihin en tahdo kosteusvaurioita. Toki sieltä löytyy muutakin rompetta ja vain harvoihin on koskettu muuton jälkeen. Pääsin siis testaamaan hermojani tilan ahtaudessa ja tetristaitojani tavaran suhteen. Reilu viisi tuntia myöhemmin olin saanut kellarin siihen pisteeseen, että tiesin mistä mitäkin löytyy ja olin plokannut useampia juttuja kirpparille vietäväksi. Tavaroiden keskelläkin oli tilaa tanssia vaikka valssia. Ei sitä tilaa nyt hurjasti ole, mutta uskallan väittää, että linnanjuhlien tanssilattialla on vähemmän tilaa paria kohden. Siksi itsenäisyyspäivän tanssiat näyttävätkin enemän viluisilta ampiaisilta, kuin tanssimisesta nauttivilta ihmisiltä.

Tikkaat ja patjan raato lähti vielä muualle.

Seuraavana aamuna singahdinkin vinttiin. Talossamme on vain kahdeksan huoneistoa ja koko avoin vintti on jaettu suht tasaisesti kunkin huoneiston kesken varastotiloihin. Kooltaan meidän komero on huikea, mutta vino katto ottaa toki oman veronsa.
 
Alku kesästä meidän taloon tehtiin kattoremppa. Olin siirtänyt kamat kahteen isoon kekoon pressujen alle. Pressut pois, lattian lakaisu ja syvä huokaus. Pölyä oli harjauksen jäljiltä niin paljon ilmassa, että huokaukseni urakalle muuttui nopeasti köhinäksi. Parempi antaa irtopölyn laskeutua ja ryhtyä vasta tovin päästä tosi toimiin.
"Tuonne keittiötarpeet, tuonne arkistoitavat, tuonne..." huomasin juttelevani ajatuksia ääneen ja viittilöiväni siihen malliin, että ohjeistaisin työväkeä(itseäni). Kaipa se selkeytti suunnitelmia, koska pian olivat tavarat paikoillaan. Keskelle vinttikomeroa jäi muutaman pahvilaatikon kokoinen torni, joka huusi: "Avaa, katso ja järjestä". Niiden pahvilaatikoiden sisältähän löytyi juuri sellaisia tavaroita, joita luulin hävittäneeni tai myyneeni kirpparilla. Muutamat joutivat suoraan kirppari laatikkoon, mutta muutamien kohdalla sydän pomppasi huojentuneena löytymisestä. Jess!!!

Esimerkiksi tätä hattua olen etsiskellyt pitkään!

Siinä siivoillessa ja tavaroita ihastellessani huomasin hieman sisustavanikin. Viime talvelta muistan kuinka kylmä betonilattia olikaan, joten levitin maton tyhjälle tilalle. Sisällä asunnomme on aika vähän säilytystilaa, joten osa tavaroista on vintissä ja niitä tulee sieltä haettua tarvittaessa. Laitoin sellaiset esille, jotta helposti löytäisin. Muutamia tavaroita en vain halunnut piilottaa takaisin laatikoihin, joten laitoin ne esille. Nyt vintissäkin olisi mukava käydä eikä olo olisi tuskastunut. Ei enää ivallissia "Happy Hunting" mietteitä.
Kyllä vinttikin voi olla viihtyisä ja kaunis.

Enter Home

Toisinaan on hyvä tehdä jotain huisin yksinkertaista ja helppoa, mutta silti hauskaa.
Vanha pajusta väsätty ovikoriste sai väistyä uuden tieltä. Tämä uusi kyltti kuvaa ehkä paremmin kodin asukkeja. Siinä samassa rytinässä tein kaksi kylttiä, joista toinen tulee aikanaan killumaan meidän ovessa tai jonkun toisen ovessa.