Fenno Sporttia

Nyt bloggaillaan hieman vanhasta ja uudesta. Olen toki tehnyt löytöjä kirpputoreilta tuossa tahattoman bloggaustaukoni aikanakin. Tämän vaatteen ostopaikkaa en enää muista, mutta iloitsen sen löytymisestä kovasti.

Osuustukkukaupan(OTK) Fenno Sport paitamekko on ihana piritys vaatekaappiini. Mahtaisiko malli olla peräisin sieltä 70-luvulta. Se sopii päälle mielettömän hyvin ja on malli minun makuuni! Olen päässyt sitä käyttämään vain harvoja kertoja, mutta toiveikkaana odottelen kesän lämpimiä kelejä. Mielessäni olen nimennyt tämän ns. picnic-mekoksi. Unelmoinkin jo puistossa kahvittelusta leninki päällä ja heilutellen paljaita varpaita vienossa kesätuulessa.
Todellisuus saattaa kuitenkin olla, että kahvit lentävät kaaressa olkani yli, kun juoksen kiljuen karkuun mehiläisiä, ampiaisia ja muita pörriäisiä.

Mutta saahan sitä unelmoida! :)

Hieman mekko asiaa tutkailleena löysin monia kuvia Fenno Sport:n vaatteista. Kuvat ovat peräisin arjenhistoria.fi verkkoportaalin esine- ja valokuvakokoelmista.
Voi kuinka hauskoja ovatkaan nuo mainoskuvat ja onpa hyvä, että olemme saaneet värit käyttöön kuviimme. Oman garderobini sisuksesta olisi saattanut moni vaate jäädä ostamatta, mikäli postimyyntikuvasto olisi huokunut mustaa ja valkoista.

Näihin mustavalkoisiin kauniisiin kuviin onkin hyvä päättää postaukseni tälläkertaa. Tässä vielä tuunausvimmassani tekemäni korvikset. Kesän reissuille on hyvä ottaa mukaan oikeanlaiset jalkineet!

A - B - C - ja kaikki loputkin kai

Kirppareilla on taas kierretty niin, että päähän koskee. Mitään ihmeellisiä löytöjä ei ole eteeni sattunut, mutta jotain sentään.
Turun kutakuinkin ainut itsemyynti kirpputori on viimein nostanut päänsä "kuopasta" ja siirtynyt ulkotiloihin. Minulla on ko. kirppikseen niin sanottu viha-rakkaus-suhde. On mukavaa nähdä millaiset ihmiset myyvät tavaroita ja toisinaan kaupankäyntikin on hauskaa. Talvi ja syysaikaan en oikein jaksa moisella kirppiksellä(parkkihallissa) käydä sillä on myös mukava nähdä nuo myytävät tuotteet. Parkkihalli on niin pimeä ja tunkkainen paikka, ettei mielenkiintoni myytäviin tavaroihin oikein jaksa pysyä kasassa.
Kesäisin kuitenkin kirppis ns. nostetaan hallista ulos ja tavaratkin saavat myynnin kannalta oleellisen valonsa. Tuolloin tulee tehtyä löytöjä ja toisinaan hintaakin saa neuvoteltua järkeväksi.

Tässä viimeiset löytöni.

Nuo kirjaimet ja numerot löysin koteloita kääntelemällä. Ihmettelin alkuun, että mitä ihmeen rasvaisia rasioita myyjällä oli pöydässään ja mieleeni tuli lähinnä suksien voitelutarpeisto. Kun nappasin yhden rasian käsiini ja yllätyin sen painosta, oli minun pakko kurkistaa sisään. Hinta saatiin sovittua järjelliseksi ja mukaani lähti kahdet erikokoiset kirjaimet ja yhdet numerot. Nyt taitaa olla minun aika opetella kirjoittamaan. :)

Marien metsästys

Olen jo aikaa sitten löytänyt omaan käteeni  sopivat ja silmää miellyttävät juomalasit. Oikeastaan löysin isoäitini kaapeista vain yhden lasin, jonka sain hänen luvallaan ottaa käyttöön. Kyseessä on Riihimäen lasitehtaan tuotokset tavallista arkea varten.Olenmyös huomannut sen, että omat lasini menevät vähän väliä rikki, mutta mummolan lasit kestää vuodesta toiseen, joten tahdon samanlaiset.

Pitkään näitä etsin kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista ja vaikka mistä(molempia,mutta eteenkin kuvassa vasemmalla olevia). Riihimäen laseista Lumihiutale on likimainkin samankaltainen kuin tämä omani, muttei mielestäni yhtä kaunis. Kölytessäni jälleen isoäitini vintillä löysin sattumalta tavarakasan alta ko. laseja neljä lisää. Voi kuinka sitä voikin pieni ihminen olla löydöstään iloinen. Luulen, että se viimeinenkin kuudesta lymyää tuon vintin uumenissa.

Koska minulla oli nyt laseja useampi, jätin varsinaisen metsästyksen sikseen. Hieman mietin noiden lasien nimeä, kun ei sitä tuntunut kukaan tietävän. Arkilaseiksi moni niitä väitti eikä se mielestäni paha nimi ollut, koska selvensi hyvin käyttötarkoituksen.
Eikös se niin ole, että "löydät sen mitä etsit, kunhan lopetat etsimisen"? Niin kävi näidenkin kanssa. Eräällä kirpparikierroksella minua nimittäin katsoi loosin uumenista suoraan silmiin kyseinen lasi kuusikko alkuperäisessä pakkauksessaan. Tätä ostosta ei tarvinnut kovin kauaa miettiä. Marithan ne ja loisto kunnossa ja hintaa paketilla vaivaiset 5€.

Nimi selvisi siinä samalla, kun käyttämättömät lasit sujahtivat ostoskoriin. Kun pakettia hieman kääntelee, niin arvelen revenneestä hintalapusta, että nämä ovat ostettu aikanaan K-Portsasta hintaan 5,30mk. Arveluksi menee siitä syystä, että hintalappu on hieman revennyt.
Nyt on pieni ihminen iloinen ja voi siirtyä muihin keräilyihin ja löytöihin!

Hautomon edellä

Tätä blogia aloittaessani tuli mietittyä mitä mahtaisin kirjoitella. Hyvin nopeasti se kuitenkin selveni. Minulla kun tuppaa olemaan sata ja yksi projektia menossa ja tulossa, joten niistä olisi helppo kirjoittaa. Suurin osa niistä projekteista saa alkunsa jostain turhan tarpeellisesta ideasta ja jos jokin mutka tulee matkaan, niin siirrän sen hautomon puolelle.
Tässä kirjoitellessa on kulunut päälle pari vuotta ja vielä on tehtävää ja niistä kirjoittamisen intoa piisaa.

Samalla kirpparikierroksella, josta kirjoittelin aiemmassa bloggauksessani, näin (toisin kuin yleensä) projektiani pidemmälle. Itse projekti on väsätä laatikoita: nikkaroiden, tuunaten, säilytykseen, seinään kiinni....koko ajatus on vielä kovin levällään hautomon "lattialla", joten aika näyttää. Sen kuitenkin tiesin, että jossain vaiheessa laatikot tarvitsevat vetimet. Minullahan on jo valmiina maalaamani puiset viisi numeronupia ja pari 60-luvun vedintä. Koska en kuitenkaan tiedä montako laatikkoa väsään tai millaisia, niin eihän vedinten vaihtoehtoja voi olla liikaa. Eteenkin, kun kirpparilta löytyi hienoja, keskenään samanlaisia kahvoja ruuveineen 10kpl liiankin edulliseen hintaan. Ei kai sitä voi muuta, kun kiittää, kumartaa ja ostaa pois. :)
Ja jos jostain syystä nämä vetimet eivät mene laatikkoprojektiini, niin en usko, että minulla on vaikeuksia sijoittaa niitä jonnekin muualle.

Tervetuloa 2013

Tästä se lähtee! Laiskottelut on laskoteltu ja nyt odottaa työt tekijäänsä. Tämä koskee niin harrastuksellista- ja kodin hoidollista työtä kuin elannollistakin. Minulla oli mainio mahdollisuus olla vapaalla kaikki välipäivät ja pari päivää ennen joulua. Mainiolta  ja tarpeelliselta tuo vapaa tuntui ennen joulua, mutta jo tapanina olin kyllästyä siihen. Oli kehitettävä siis itselleen edes jotain tekemistä.
Uusia projekteja en aloittanut ja vanhoja en jostain syystä viitsinyt jatkaa, joten kirpparille kävivät askeleet. Löytöbloggaus olkoon siis ensimäinen tämän vuoden teksti.

Onneksi lähdinkin kiertelemään sillä löysin monia mainioita juttuja. Yritin kovasti löytää itselleni uusia farkkuja ja löysinkin. Hieman jäi kyllä hatuttamaan se fakta, että hyvin istuvat farkut löytyivät lasten puolelta. Tyttöjen ale rekki tarjosi minulle 164cm pöksyt. Ymmärrän kolikon kääntöpuolelta sen, että moni nainen kamppailee isojen tyttöjen -osastoa vastaan. Toivon heidän olevan edes siitä tyytyväisiä, että ovat ainakin kiinni naisten vaatteissa. Aika lannistavaa on nimittäin ostaa vaatteita lasten osastolta, kun ikää on miltei 30v.

No asia sikseen... Hatutukseni vaihtui hatutteluun, kun toisella kirpparilla vastaan tuli loosi, josta niitä hattuja löytyi useampi. Aikaa niiden sovittamiseen meni huomattavasti enemmän, kuin housuhin. Olen jo aiemmin kertonut yrityksistäni hillitä hattuostoksiani ja tällä kertaa onnistuin. Jätin kaikki kauniit mustat hatut loosiin(koska olivat niin samankaltaisia, kuin mitä omistan jo nyt) ja nappasin mukaani ruskean komistuksen.
Samalta kirpparilta löysin myös ihanan korun, jonka ikä ja muu historia on minulle vielä arvoitus. Tiedän kauneuden lisäksi vain, että leiman mukaan Vuorisalmella on ollut näppinsä pelissä. Olisiko kyseessä Juhani Vuorisalmi?

Kierrellessä löytyi myös yllä näkyvä leninkivyö. Se oli pakko napata mukaan kauniin solkensa vuoksi. Kaappieni kätköistä kaivoin esiin myös kauan sitten ostamani henkselit, joissa nipsut on myös koristeltu kelloin. Yski nipistimistä on löystynyt pahasti, joten on yritettävä hieman korjailla.

Päivä Portsassa

Tämä päivä on jo pitkään ollut kirjattuna kalenteriini. Olen "varjellut" ko. sunnuntaita, etten vahingossakaan sovi tapaamisia/tekemistä sille päivälle, sillä Port Arthurissa oli pihamarkkinat.
Jo vuodesta 2005 alken asukkaat ovat koonneet tarpeettomat tavaransa pihoilleen ja myyneet eteenpäin. Toisilla pihoilla myyntipöytien lisäksi on eläväämusiikkia ja jotkut myyvät leivonnaisia ja kahvia. Jotkut asukkaat päästävät uteliaimmat markkinavieraat kurkkimaan ihan kotiin asti. Tapahtuma on paisunut vuosivuodelta ja vetää ostajia hyvin paikalle lähikunnistakin. Ja vaikka mitään ostettavaa ei löytyisikään, niin päiväkävely ihanilla pihoilla(joihin normaalisti ei ole asiaa ulkopuolisilla) on sen arvoista. Seuraavalla kerralla otan kyllä askelmittarin mukaan. :D

Lähdin avoiminmielin kurkkimaan ja etsimään aarteita. Korvantakana oli toive vihreistä korkokengistä ja auringonpaisteesta. Toisen sain eikä toinenkaan toive ollut kovin kaukana. Kokonaiset kymmenen euroa sain kulutettua ja jos olisin ollut autolla liikenteessä olisi mennyt kaksikymppiä. Onneksi tarakalla on hankala kuljettaa lipastoa, eikä se olisi kotiikaan mahtunut. Nämä pienemmät ostokset kuljetin kotiin omina aarteinani.

Kuvasta uupuu vielä Englantilainen vihreä tunika, joka istui kuin valettu. Taka-alalla oleva pienempi laukku on "taitettava"; se suurenee matkakokoiseksi kassiksi. Se oli ensimäinen ostokseni ja osoittautui hyvinkin tarpeelliseksi. Jos minä saan näin paljon uusia juttuja, niin pitäähän kotiinkin viedä jotain. Hauskaa siis, että miltei viimeiseltä pihalta löytyi tuo Pyraminx. Se ei ole Rubic, mutta se on vanha, aito, toimiva ja ennen kaikkea hauska.

Siinä kävellessä ja katsellessa tulee helposti nälkä. Eräältä pihalta leijui niin herkullinen grillimakkaran tuoksu, etten voinut vastustaa kiusausta. (Näin jälkikäteen harmittaa, ettei minulla ollut kameraa mukana; yritän siis kuvailla tarkkaan.) Makkaraa oli myymässä veljekset ikää ehkä n. 5 ja 8 vuotta. Toinen heistä nipin napin ylsi grillille. Grillin edessä oli suuri punainen mainoskyltti, jossa luki "REHELLISTÄ MAKKARAA".  Olihan sitä pakko ostaa!

Kävin poikien kanssa seuraavan keskustelun:
Minä: Tahtoisin ostaa yhden makkaran.
Vanhempi Poika: Kuinkas kärventynyttä sää tahot?(Kysymys esitettiin selvästi, reippaasti ja niin kuuluvalla äänellä, ettei epäselvyyksiä voinut syntyä.)
Minä: Reunimmainen passaa hyvin.
Vanhempi Poika: Se olis kaks euroa, kiitos!
Tämän sanottuaan hän ojensi makkaran veljelleen, jonka edessä matalalla pöydällä oli sinapit, ketsupit ja muut tykötarpeet.
Nuorempi Poika kysyi yhtä kuuluvasti: Mitäs muuta tähä sekotetaan?
Minä nauruani pidätellen: Laita kaik vaan.
Nuorempi Poika: Selvä! Ole hyvää ja nautiha! Nuorempi pojista kumarsi ja pokkasi vielä asiakaspalvelunsa päätteeksi.
Niin minä tein ja hyvältä maistuikin!! Peukut pystyyn hyville kauppamiehille!

Löytöjä turhautumisesta huolimatta

Olen potenut viimeaikoina suurta turhautumista kirpputoreilla. Vika ei ole tavaran määrässä, laadussa eikä oikeastaan hinnassakaan. Jostain syystä olen kai tullut kronkeliksi. Löydöistä tuntuu puuttuvan se tietty ainutlaatuisuuden tuntu.
En tiedä saako selityksestäni mitään tolkkua, mutta toivon jonkun ymmärtävän. Itse taidan ymmärtää sen, että on pidettävä paussi. Annettava ajan kulua tai käytävä jossain aivan muualla.
Kirjataan kuitenkin ylös niitä löytöjä, joita olen kaikesta huolimatta tehnyt.

Pienet kahvikupit ovat alkaneet kiehtoa minua entistä enemmän. Olen huomannut, että moni myyjä tuo kuppeja myyntiin koko kuuden sarjana tai vähintään pareittain. Yritän siis aina hamuilla niiden yksittäisten kuppien perään ja toisinaan onnistun.
Olen aiemmin löytänyt kellonrannekkeen ja nyt löytyi toinen(eivät onneksi ole samanlaiset). Vielä kaipaan siis kellotaulua, jotta nahkaranneke pääsee käyttöön.

Takkien mallit olivat niin klassisen kauniita ja hinta niin huokea, että olihan kaava-arkki napattava mukaan. Nyt pitää vain toivoa, että suuremman takin suurin koko olisi sopiva itselleni, koska muuten tehdään vain hieman enemän töitä takin eteen.

SA-Kaupan myynnistä lähdin hakemaan nahkahanskoja, maihareita ja pyykkipusseja. Niitä ei löytynyt, vaan tulin kotiin lääkintälaukun, metallirasian ja tikkausneulojen kanssa.
Yläkuvan kengät eivät tosin löytyneet puolustusvoimilta vaan pelastusarmeijalta. Kävi tuuri pyörähtäessäni liikkeessä, sillä heillä oli menossa kenkien ale (-80%).
Varpaat ja sormet eivät riitä laskemaan niitä kertoja, kun tuossa liikkeessä olen vieraillut. Kuitenkin vasta nyt huomasin, että heillä on myös alakerta. Ihan piti pudistaa päätään, kuinka pöhkö sitä onkaan viipottaessa kaupasta toiseen. Alakerta oli täytetty huonekaluilla, kirjoilla, harrastetavaralla ja astioilla. Eli juuri niillä, mitä itse kirppareilla katselen. Tottahan sieltä löytyikin muutamia juttuja askartelijan mukaan. Hattuun ihastuin, vaikka siinä olikin muutama purkaantuma. Ehkä nauha satiinia ja nahkaa saa sen jälleen kuosiin.

 Myös nämä pikkuruiset napit ja kukat pomppasivat ostoskoriini vastustelematta. Lusikka tuli mukaan ainoastaan hehkuvien väriensä puolesta. Mihinkään en sitä tarvitse, mutta eiköhän se paikkansa jostain löydä.

Loosimyyntikirpparilta löytyi hieman musiikkia ja pari opusta. Lontoo on paikka, jonne jonain päivänä tahdon ehdottomasti mennä. Tämä teos on painettu 1984, joten sen perusteella en ryhdy reissuohjelmaa suunnittella.
"Rubikin kuution uusi maailma" vuodelta 1982 lähti kotiin ihan viihdearvonsa vuoksi. Aikanaan se on maksanut 19,50mk ja nyt 0,50€. Jos olisin ostanut kirjan sen varsinaiseen hintaan, niin olisi hatuttanut. Nyt ei niinkään, vaikka lehdiltä ei löydykään juuri muita vinkkejä, kuin kuution käyttöä noppana. Meillä kuutio pyörii ja viihdyttää ihan hyvin sen varsinaisessa tarkoituksessaan.
Kirjan alkulehdiltä löytyi hauska kohta: "Jos sinulla on parannusehdotuksia tämän kirjan pelimuunnelmiin tai omia Rubik-ideoita, joista haluaisit keskustella, voit ottaa yhteyden kustantajaan."

Käytännöllisempää

Viimeaikojen kirpparilöydöt ovat olleet pääsääntöisesti käytännöllisiä. Sen vuoksi en ole niistä oikein jaksanut kirjoitellakaan. Nauhoja, nappeja ja tuohon kaappiprojektiin tulleita juttuja. Uutta hametta tosin olen metsästänyt. Eikös se useimiten olekin niin, että etsimääsi et löydä, mutta kaikkea muuta kyllä?

Löydöt ovat kuitenkin olleet niin hyviä ja edullisia, että kaikista olen ollut kovinkin iloinen. Kuten näistä kansioista/kirjoista.
Sininen on kansio postimerkeille. Usein noita löytyy huonossa kunnossa ja aika hurjaan hintaan, mutta tämä yksilö oli jotain aivan muuta. En keräile postimerkkejä, mutta tässähän säilön helposti kaikki koruja/kortteja varten hamstraamani pikkuruiset kuvat. Kun inspiraatio kaipaa ponnetta, niin helposti selaillen löydän varmasti etsimäni.
Toinen on vanha valokuvaalbumi, joka (yllättävää kyllä) oli sisuksistaan kutakuinkin koskematon, vaikka ulkokuori oli ottanutkin osumia auringolta. Löysin isoäitini kätköistä laatikollisen vanhoja käpristyneitä valokuvia hänen nuoruusajoiltaan. Sovimme laittavamme ne hieman parempaan järjestykseen. Mikä sopisikaan paremmin niille, kuin albumi, joka kantaa samaa havinaa historiasta.

Hamekin löytyi! Joskin tämä pöytäliina pitää vain muuttaa sellaiseksi. Kuosi oli niin houkutteleva, etten malttanut jättää sitä kirpparin hyllylle. Kesällä siis pääsen taas pyörähtelemään "uudessa" kellohameessa.

Salaisen kirppisystävän sydämellinen lähetys

Otin osaa Possumamman järjestämään Salaisen kirppisystävän lähetykseen. Olen tainnut jäädä näihin koukkuun...
Tälläkertaa aihe oli kovinkin sydämellinen. Siis lähetyksen piti sisältää jotain kirpparilta löydettyä, jotain herkkua ja jotain itsetehtyä, jossa olisi sydämiä. Tällaisen lähetyksen hain postista viime keskiviikkona ja kiirehän sitä oli ryhtyä avaamaan. Viimepäivät ovat kuluneet kuitenkin niin tiukalla aikataululla, etten ole ehtinyt aiheesta kirjoittamaan. Parempi siis myöhään kuin ei silloinkaan.

Minun salainen kirppisystäväni paljastui Mummu-Ruususeksi. Hän kirjoittaa blogia Unelmia omasta kodista ja Mummu-Ruususen kortit. Jälkimäisessä olenkin vieraillut useaan ihastelemassa hänen kättensä töitä. Nyt sain itselleni yhden noista kauniista korteista. Perhosia, pitsiä, kiekuraa, kukkia ja tietysti niitä sydämiä.

Mitä muuta paketista paljastui?
Ystäväni on selkeästi käynyt kurkkimassa bloggauksiani tarkkaan, koska lähetys ei sisältänyt mitään turhaa. Pääasiallisesti askartelutarkkeita(leimasimia, värikyniä, pitsiä ja muita nauhoja ja kukkia), mutta myös "keräilemiäni" sisustusjuttuja. Kaksi vanhaa kirjaa löysivät oitis paikkansa muiden kirjojen joukosta. Sydämen muotoinen ilmoitustaulu etsii vielä hieman paikkaansa, mutta ihastuin siihen niin, että varmasti esille pääsee. Luulen, että se on myös omin kätösin tehty. Neljä solmiota kartuttavat materiaalivarastojani tulevan kesän hametta varten. Ja tietysti paketista löytyi myös herkkuja täytelakun muodossa. Namit syötiin siltä istumalta ja kukkia ja nauhojankin olen jo ehtinyt käyttää omissa korttitekeleissäni.

Suuren suuret kiitokset kaikukoon Mummu-Ruususelle!!
Tämä paketti oli aivan ihana ja piristi päivääni hurjasti.
Kokosin itse pakettia Katille, Hipsulaisen helmeilyt -blogin taakse. Hänen raportointinsa vaihtolahjan tiimoilta voit lukea täältä.

Pilkahdus Palkintoa

Minullahan on nyt menossa arvonta, jonka palkinnosta en ollut ihan varma. Lupasin sen kuvaavan jollakin tavalla itseäni. Mietin, mietin ja mietin mitä se mahtaisi olla ja lopputulos oli hyvä sekamelska. Siis jotain kirpparilta, jotain itsetehtyä ja jotain yllätystä.
Lupasin myös, etten paljastaisi palkintoa. Tämän lupauksen aion pitää ainakin osittain, mutta annan kuitenkin pienen pilkahduksen tulevasta.

Ihastuin näihin metallisiin kynttilälampetteihin kerran ja pidän niistä edelleen. Nyt kun koti alkaa olla reerassa, niin huomaan, etten kuitenkaan löydä niille paikkaa. Toivon siis, että uusi koti antaa niille uuden mahdollisuuden.
Mikäli ihastut myös, niin käyhän osallistumassa synttärikemuarvontaan.

Myöhemmin sitten kerron toisesta pienestä palkinnon pilkahduksesta...
Huom! Tähän blogitekstiin kommentoimalla ei osallistu arvontaan.

Kirja kuin koru

Kirpparit vetivät jälleen puoleensa. Löytösaaliista osa lähtee lahjaksi, mutta jäihän minullekin jotain. Olen hurjan ihastunut vanhoihin kirjoihin. Kuinka taidolla ne onkaan tehty. Tämän pienen virsikirjan nahkaiset kannet kiinnittivät heti huomioni muiden kirjojen joukosta.

Kirja on kooltaan vain 7cm x 11cm ja veisuja se sisältää 3cm verran sillä pelkkiin kansipahveihin menee 1cm. Miksi erityishuomio mitoissa? No eipä kirjakokoelmastani tähän päivään mennessä ole löytynyt näin pikkuista kirjaa, jossa olisi näin vahvat kannet. Kauneinta ja huomion arvoisinta kansissa kuitenkin on niiden kuvionti. Nahkapakotus on mitä kaunein näkemäni! Niin tarkka ja koristeellinen.

Kirja on hyväksytty vuonna 1886 ja painettu Turussa 1889. Omistus kirjoituksessa kuitenkin lukee 'Frans Asola, Ruskonkappeli ostettu 1824' tai siltä kirjoitus ainakin näyttää. Luulen kuitenkin erehtyväni tuosta vuosiluvun kakkosesta. Se taitaa olla yhdeksäinen tai sitten kirjoittajalle on tullut pieni kömmähdys.
Kirja on nuorin omistamistani kirjoista 1800-luvun puolelta.

Kirpparilta tulivat mukaan myös nuo ihanat napit. Siipi-napit ovat keramiikkamatamin, Minna Lindenin, käsialaa. Ne saivat ajatukseni hyrräämään... Minne itse ne laittaisit?

Laukun tarve

Käväisin aamutuimaan kirpparilla etsiskelemässä laukkua. Tarve oli mustalle, pienellä, läpälliselle laukulle. Valitettavasti sitä ei sattunut kohdalle, mutta niinhän se on, että harvoin kirpparilta löytää juuri sen etsimänsä. Muita juttuja kyllä löytyi.

Peltinen teepurkki, josta sain oitis idean tehdä itselleni säästöpankin. Olen ajatellut jo pitkään, että voisin pitää harrastusrahat erillään arjen "kassasta". Etiketit vain pois ja reikä pohjaan, niin luulempa, että tuosta tulee ylösalaisin käännettynä ihan kelpo rahasto.

 Löysin myös kuva-albumin, jonka kansiin ihastuin täysin. Välilehdetkin olivat vielä tallella. Muutama levy lähti myös mukaan. Nämä ovat niin naarmuisia, etten usko niiden enää soivan, mutta enköhän niistä jotain jännää kehitä. Hautomossa siis hyrrää.

Paras löytöni oli kuitenkin saapikkaat. Katselin viime syksynä vanhoja talvikenkiäni ja totesin niiden joutavan kaatopaikalle. Tähän päivään mennessä olen hiihtänyt ulkosalla perus lenkkareissa, mutta nyt sekin muuttuu. Nappasin mukaani hurjaan 4,50€ hintaan kauniit nahkaiset saapikkaat. Minä sitten niin pidän luistinnauhoituksesta ja siitä, että jalka näyttää sirolta. Näistä löytyy molemmat ominaisuudet ja kokokin on juuri sopiva.

Kirpparilta, kerättyä ja löydettyä

Toisinaan tulee koluttua sukulaisten vinttejä siinä toivossa, että löytäisi jotain mielenkiintoista. Viime löytöretkellä etsin vanhoja mustavalkovalokuvia, mutta niitä ei tullut vastaan. Vanha keittokirja tupsahti kuitenkin käteeni ja se oli aarre jos mikä.

Kirja on painettu Tampereella vuonna 1914 ja aikanaan se on maksanut yhden markan. Osa sivuista on kärsinyt ihan irtoamiseen asti, mutta onneksi kuitenkin kaikki sivut ovat tallella. Reseptit on laadittu aina 10:lle hengelle ja jo kannessa ilmoitetaan niiden olevan yksinkertaisia ja helppohintaisia. Jokaiselle raaka-aineelle on laskettu oma hintansa. Kirjassa kuitenkin kerrotaan niiden olevan keskimäärä, koska

"ruokatavarain hinta on enemmän tai vähemmän vaihteleva paikkakunnallisten olojen, vuodenaikain ja sisääntuonnin mukaan."

Patapaistia, puolapuuroa, olutsoppaa, ruoholaukkakastiketta ja bannukakkoa...

Vintin kätköistä löytyi myös suuri pullo, jonka äitini on täyttänyt keräämillään korkeilla. Se muutti nyt meille ja löysi paikkansa keittiön ikkunalaudalta. Sen kylkeen onkin mukava koota sesongittain vaihtuvia asetelmia. Kukakohan niitäkin asetelmia mahtaa vaihdella?(nähtäväksi jää)
Muuttipa meille myös uusi kahvipurkkikin, jonka löysin kirpparilta. Jo pitkään ovat jauhot, kahvit ja leseet olleet aarikan peltipurkeissa, mutta nyt toivon muutosta. Vanhat saavat mennä ainakin hetkeksi lomailemaan sitä mukaa, kun uusia löytyy. Saattaa olla, että tämä muuttaminen on aiheuttanut pienen uudistumis- ja sisustamisinnon kehittymisen.

Etsin myös tuossa taannoin pikkuruisia pulloja tai oikeastaan vain yhtä. Sekin tupsahti esiin vintiltä, mutta ihan omista tavaroistani. Kun omaa hamsterin luonteen ja kanan muistin, niin ei välttämättä tule mieleen mitä on aiemin ostanut, saanut tai säästänyt. Nyt enää pitänee putsata tulostin, jotta saan pulloon etiketin tehtyä.

Kansalliseepos ja kunnon käsityö

Juuri ennen joulua tein pienen kirpparikierroksen keskellä keskustaa. Eipä haaviin tarttunut paljoakaan, koska mielessä pyöri vain tonttuilutarpeet. Ei sellaista reissua kuitenkaan ole olemassa, ettei yhtään mitään mukaan tulisi. Kolutessani viimeistä keskustan kirpparia taisin osua napakymppi löytöön.

Minikalevala kahdessa osassa!!!
Ensin otin kirjat käsiini vain sen vuoksi, että ne näyttivät suloisilta. Vain noin 10cm kanttiinsa ja kannetkin ihan kelpo kunnossa. Kääntelin ja huomasin, että kyseessä oli kansalliseepoksemme ja sitten huomasin hinnan(enkä ollut uskoa silmiäni) 0,25€/kpl. Kaikki 50 runoa pikkuruisissa kansissa ala Karjala-kustantamo, Petroskoi 1981.

Käväisin myös eräässä kauppakeskuksessa, jonne olivat kerääntyneet paikalliset käsityöläiset kojuineen. Sieltä oli aivan pakko ostaa mukaan tuo kuvassa näkyvä Terraviivan magneetti. Se vain osui silmään ja kauneudellaan hurmasi. Pitäähän sitä tukea kunnon käsityötä ja paikallista yrättäjyyttä.
Nämä taisivat olla lahjoja itselleni tänä jouluna.

10. kalenteriluukku

Vihdoin jännittävä odotus kolmen luukun sarjasta on ohi. Aamulla avasin viimeisen luukun ja sieltä paljastui kaunis rannerengas. Nyt on koko sarja koossa!! Suuri kiitos!!!
Nyt on ryhdyttävä laittautumaan, jotta ehdin pikkujouluihin ilman suurta hoppua.

Tähän samaan laitan myös kuvan löydöstäni tämän aamuiselta kirpparikierrokselta. "Saa ottaa"-korit on mielestäni aina löytöjä täynnä.

Postista päivää

Harvemmin olen näin innoissani ollut jouluisista asioista ennen joulukuuta. Nyt on aihetta, koska olen itse tehnyt ja saanut hieman erityyppisen joulukalenterin, kuin nuo saksalaiset suklaakalenterit.

Useamman kuukauden on blogini sivupalkissa roikkunut kuva/nappi Salaisen kirppisystävän joulukalenteriin. Lyhykäisyydessään homma toimii näin:
Hyvä tovi sitten ilmottautui muutama kourallinen intohimoisia kirpparin kiertäjiä Possumamman järjestämään joulukalenteriin. Hän, arvovaltaisena perustajana, arpoi jokaiselle salaisen parin ja informoi jokaista osallistujaa. Kiltteinä tonttuina vastasimme kysymyksiin, jotka avaavat hieman tietoja itsestämme kalenterin toteuttajalle. Sitten alkoi yllätysten metsästys ja kujeileva kurkkiminen toistemme blogeihin tietysti salassa. Yllätyksiä etsittiin kirppareilta ja kierrätyskeskuksista(tai mistä ikinä), tehtiin itse ja osa valittiin hyvin vapaasti. Kun kaikki oli valmiina, ne lähetettiin arvotulle parille kauniin kortin kera.

Juuri äsken kävin minäkin hakemassa oman kalenterini postista.
Luulin, että intoni laantuu, kun olen oman kalenterini saanut valmiiksi ja toimitettua. Mitä vielä! Aivan kuin pieni lapsi hypistelin saamiani paketteja ja tuijotin allakkaa hieman harmissani. Vielä on odotettava muutama yö ennen ensimäisen paketin avaamista.

Kalenterini sain Pirkolta, Elämäni matkat -blogin takaa. Ja vaikka kuinka pyytelisit anteeksi valmiskorttia tai paketointiasi, niin hyvää työtä olet tehnyt!! Minulla ei nimittäin ole harmainta aavistustakaan siitä, mitä nuo sisältävät ja kortti on kaunis. Toivottavasti kätesi paranee kuitenkin niin, että saat omat pakettisi auki :)

Näissä tunnelmissa onkin hyvä ryhtyä glögin lämmtykseen.