Fenno Sporttia

Nyt bloggaillaan hieman vanhasta ja uudesta. Olen toki tehnyt löytöjä kirpputoreilta tuossa tahattoman bloggaustaukoni aikanakin. Tämän vaatteen ostopaikkaa en enää muista, mutta iloitsen sen löytymisestä kovasti.

Osuustukkukaupan(OTK) Fenno Sport paitamekko on ihana piritys vaatekaappiini. Mahtaisiko malli olla peräisin sieltä 70-luvulta. Se sopii päälle mielettömän hyvin ja on malli minun makuuni! Olen päässyt sitä käyttämään vain harvoja kertoja, mutta toiveikkaana odottelen kesän lämpimiä kelejä. Mielessäni olen nimennyt tämän ns. picnic-mekoksi. Unelmoinkin jo puistossa kahvittelusta leninki päällä ja heilutellen paljaita varpaita vienossa kesätuulessa.
Todellisuus saattaa kuitenkin olla, että kahvit lentävät kaaressa olkani yli, kun juoksen kiljuen karkuun mehiläisiä, ampiaisia ja muita pörriäisiä.

Mutta saahan sitä unelmoida! :)

Hieman mekko asiaa tutkailleena löysin monia kuvia Fenno Sport:n vaatteista. Kuvat ovat peräisin arjenhistoria.fi verkkoportaalin esine- ja valokuvakokoelmista.
Voi kuinka hauskoja ovatkaan nuo mainoskuvat ja onpa hyvä, että olemme saaneet värit käyttöön kuviimme. Oman garderobini sisuksesta olisi saattanut moni vaate jäädä ostamatta, mikäli postimyyntikuvasto olisi huokunut mustaa ja valkoista.

Näihin mustavalkoisiin kauniisiin kuviin onkin hyvä päättää postaukseni tälläkertaa. Tässä vielä tuunausvimmassani tekemäni korvikset. Kesän reissuille on hyvä ottaa mukaan oikeanlaiset jalkineet!

Kädenulottuvilla

Keväällä ja kesällä sitä tulee vietettyä paljolti aikaa pihalla ja hyvä niin. Sormet mullassa huomasin, että olisi kiva saada ulos jotain sisustuksellista... ihan kuin kukkaistutukset eivät riitä. Puutarhan pientyökalut kaipasivat oman paikkansa ja grillin tarpeistoakin juostiin aina milloin mistäkin hakemaan.

Tässä apuun tuli vanha ikkunan karmi, jonka aikanaan olen tuunannun säilytyskalusteeksi askartelukaappiini. Sille ei enää ollut tarvetta kaapissa(koska kaappiakaan ei enää ole), joten se sai siirtyä pihan puolelle. Nyt siinä roikkuu niin lastat ja pihdit sulassa sovussa haran, lapion ja leikkureitten kanssa.
Muita pihalla tarvittavia esineitä kokosin komeuden viereen.

Lennähtipä perhoskakin innkunan rivalle ihmettelemään

Nyt ne on kaikki siinä kädenulottuvilla! Samalla osallistun arvontaan. Tämän kilpailun ovat järjestäneet yhteistyössä cuponation.fi sekä Pieni lintu -blogi.

Tervetuloa 2013

Tästä se lähtee! Laiskottelut on laskoteltu ja nyt odottaa työt tekijäänsä. Tämä koskee niin harrastuksellista- ja kodin hoidollista työtä kuin elannollistakin. Minulla oli mainio mahdollisuus olla vapaalla kaikki välipäivät ja pari päivää ennen joulua. Mainiolta  ja tarpeelliselta tuo vapaa tuntui ennen joulua, mutta jo tapanina olin kyllästyä siihen. Oli kehitettävä siis itselleen edes jotain tekemistä.
Uusia projekteja en aloittanut ja vanhoja en jostain syystä viitsinyt jatkaa, joten kirpparille kävivät askeleet. Löytöbloggaus olkoon siis ensimäinen tämän vuoden teksti.

Onneksi lähdinkin kiertelemään sillä löysin monia mainioita juttuja. Yritin kovasti löytää itselleni uusia farkkuja ja löysinkin. Hieman jäi kyllä hatuttamaan se fakta, että hyvin istuvat farkut löytyivät lasten puolelta. Tyttöjen ale rekki tarjosi minulle 164cm pöksyt. Ymmärrän kolikon kääntöpuolelta sen, että moni nainen kamppailee isojen tyttöjen -osastoa vastaan. Toivon heidän olevan edes siitä tyytyväisiä, että ovat ainakin kiinni naisten vaatteissa. Aika lannistavaa on nimittäin ostaa vaatteita lasten osastolta, kun ikää on miltei 30v.

No asia sikseen... Hatutukseni vaihtui hatutteluun, kun toisella kirpparilla vastaan tuli loosi, josta niitä hattuja löytyi useampi. Aikaa niiden sovittamiseen meni huomattavasti enemmän, kuin housuhin. Olen jo aiemmin kertonut yrityksistäni hillitä hattuostoksiani ja tällä kertaa onnistuin. Jätin kaikki kauniit mustat hatut loosiin(koska olivat niin samankaltaisia, kuin mitä omistan jo nyt) ja nappasin mukaani ruskean komistuksen.
Samalta kirpparilta löysin myös ihanan korun, jonka ikä ja muu historia on minulle vielä arvoitus. Tiedän kauneuden lisäksi vain, että leiman mukaan Vuorisalmella on ollut näppinsä pelissä. Olisiko kyseessä Juhani Vuorisalmi?

Kierrellessä löytyi myös yllä näkyvä leninkivyö. Se oli pakko napata mukaan kauniin solkensa vuoksi. Kaappieni kätköistä kaivoin esiin myös kauan sitten ostamani henkselit, joissa nipsut on myös koristeltu kelloin. Yski nipistimistä on löystynyt pahasti, joten on yritettävä hieman korjailla.

Roskislöytöjä

Dyykkaaminenhan on Suomessa rangaistava teko. Jokatilanteessa en oikein ymmärrä miksi. Toisinaan tuntuu, että niitä ihmisiä, jotka heittävät hyvää ja kunnossa olevaa tavaraa roskiin, pitäisi rangaista. Ei sitä ihmistä, joka tavaran käy hakemassa. Eikös kierrätystä pitäisi kannustaa?
Siihen en ota kantaa, että joku noukkii ruokansa roskiksesta. Kukin kai omalla tavallaan.
Sitä en hyväksy, että noukitaan jotain ja heitetään se seuraavassa käänteessä pusikkoon. Puhun nyt  nimenomaan niistä tavaroista, jotka pääsevät uudelleen käyttöön.

Minäpä taannoin vein roskia ja löysin "vaihturiksi" jotain mieleistä. Tervetuloa siis sakottamaan. :)
Nämä kaavat nököttivät lehtiroskiksen päällä ei siis roskiksessa. Luulisin niin, että hän joka on ne roskiksille vienyt toivoikin, että joku ne sieltä nappaa. Kiitos hänelle! Mahtaisiko näiden kaavojen kanssa syntyä minulle uusi mekko pikkujouluihin?! Katsotaan.

Metalliroskis on aina arvoitus... Sieltä voi löytää niin säilyketölkkejä kuin peilejäkin ja kaikkea siltä väliltä.
Tämä mukavan retro tölkki löytyi ihan äskettäin. Mietin uskaltaisinko avata sitä ja mitä kammottavaa sen sisältä saattaisi löytyä. Rohkaistuin ja huomasin, että purkki oli sisältä tyhjä ja vielä siistimpi kuin ulkokuorestaan.

Seuraavat löydökseni ovat myös roskakatos löytöjä ja täysin toimivia. Lamppu tuli sattumalta mukaan ja varjostimien runkoja olen etsinyt jo hetken. Toisinaan juuri se minkä perässä juoksee kirppareita läpi löytyykin aivan nurkan takaa. Toistaiseksi tuo kohtalaisen suuri pöytävalaisin viettää aikaansa kellarissa. Säästän sen sitä hetkeä varten, jolloin intoudun sitä hieman tuunailemaan.

Löytöjä turhautumisesta huolimatta

Olen potenut viimeaikoina suurta turhautumista kirpputoreilla. Vika ei ole tavaran määrässä, laadussa eikä oikeastaan hinnassakaan. Jostain syystä olen kai tullut kronkeliksi. Löydöistä tuntuu puuttuvan se tietty ainutlaatuisuuden tuntu.
En tiedä saako selityksestäni mitään tolkkua, mutta toivon jonkun ymmärtävän. Itse taidan ymmärtää sen, että on pidettävä paussi. Annettava ajan kulua tai käytävä jossain aivan muualla.
Kirjataan kuitenkin ylös niitä löytöjä, joita olen kaikesta huolimatta tehnyt.

Pienet kahvikupit ovat alkaneet kiehtoa minua entistä enemmän. Olen huomannut, että moni myyjä tuo kuppeja myyntiin koko kuuden sarjana tai vähintään pareittain. Yritän siis aina hamuilla niiden yksittäisten kuppien perään ja toisinaan onnistun.
Olen aiemmin löytänyt kellonrannekkeen ja nyt löytyi toinen(eivät onneksi ole samanlaiset). Vielä kaipaan siis kellotaulua, jotta nahkaranneke pääsee käyttöön.

Takkien mallit olivat niin klassisen kauniita ja hinta niin huokea, että olihan kaava-arkki napattava mukaan. Nyt pitää vain toivoa, että suuremman takin suurin koko olisi sopiva itselleni, koska muuten tehdään vain hieman enemän töitä takin eteen.

SA-Kaupan myynnistä lähdin hakemaan nahkahanskoja, maihareita ja pyykkipusseja. Niitä ei löytynyt, vaan tulin kotiin lääkintälaukun, metallirasian ja tikkausneulojen kanssa.
Yläkuvan kengät eivät tosin löytyneet puolustusvoimilta vaan pelastusarmeijalta. Kävi tuuri pyörähtäessäni liikkeessä, sillä heillä oli menossa kenkien ale (-80%).
Varpaat ja sormet eivät riitä laskemaan niitä kertoja, kun tuossa liikkeessä olen vieraillut. Kuitenkin vasta nyt huomasin, että heillä on myös alakerta. Ihan piti pudistaa päätään, kuinka pöhkö sitä onkaan viipottaessa kaupasta toiseen. Alakerta oli täytetty huonekaluilla, kirjoilla, harrastetavaralla ja astioilla. Eli juuri niillä, mitä itse kirppareilla katselen. Tottahan sieltä löytyikin muutamia juttuja askartelijan mukaan. Hattuun ihastuin, vaikka siinä olikin muutama purkaantuma. Ehkä nauha satiinia ja nahkaa saa sen jälleen kuosiin.

 Myös nämä pikkuruiset napit ja kukat pomppasivat ostoskoriini vastustelematta. Lusikka tuli mukaan ainoastaan hehkuvien väriensä puolesta. Mihinkään en sitä tarvitse, mutta eiköhän se paikkansa jostain löydä.

Loosimyyntikirpparilta löytyi hieman musiikkia ja pari opusta. Lontoo on paikka, jonne jonain päivänä tahdon ehdottomasti mennä. Tämä teos on painettu 1984, joten sen perusteella en ryhdy reissuohjelmaa suunnittella.
"Rubikin kuution uusi maailma" vuodelta 1982 lähti kotiin ihan viihdearvonsa vuoksi. Aikanaan se on maksanut 19,50mk ja nyt 0,50€. Jos olisin ostanut kirjan sen varsinaiseen hintaan, niin olisi hatuttanut. Nyt ei niinkään, vaikka lehdiltä ei löydykään juuri muita vinkkejä, kuin kuution käyttöä noppana. Meillä kuutio pyörii ja viihdyttää ihan hyvin sen varsinaisessa tarkoituksessaan.
Kirjan alkulehdiltä löytyi hauska kohta: "Jos sinulla on parannusehdotuksia tämän kirjan pelimuunnelmiin tai omia Rubik-ideoita, joista haluaisit keskustella, voit ottaa yhteyden kustantajaan."

Kirja kuin koru

Kirpparit vetivät jälleen puoleensa. Löytösaaliista osa lähtee lahjaksi, mutta jäihän minullekin jotain. Olen hurjan ihastunut vanhoihin kirjoihin. Kuinka taidolla ne onkaan tehty. Tämän pienen virsikirjan nahkaiset kannet kiinnittivät heti huomioni muiden kirjojen joukosta.

Kirja on kooltaan vain 7cm x 11cm ja veisuja se sisältää 3cm verran sillä pelkkiin kansipahveihin menee 1cm. Miksi erityishuomio mitoissa? No eipä kirjakokoelmastani tähän päivään mennessä ole löytynyt näin pikkuista kirjaa, jossa olisi näin vahvat kannet. Kauneinta ja huomion arvoisinta kansissa kuitenkin on niiden kuvionti. Nahkapakotus on mitä kaunein näkemäni! Niin tarkka ja koristeellinen.

Kirja on hyväksytty vuonna 1886 ja painettu Turussa 1889. Omistus kirjoituksessa kuitenkin lukee 'Frans Asola, Ruskonkappeli ostettu 1824' tai siltä kirjoitus ainakin näyttää. Luulen kuitenkin erehtyväni tuosta vuosiluvun kakkosesta. Se taitaa olla yhdeksäinen tai sitten kirjoittajalle on tullut pieni kömmähdys.
Kirja on nuorin omistamistani kirjoista 1800-luvun puolelta.

Kirpparilta tulivat mukaan myös nuo ihanat napit. Siipi-napit ovat keramiikkamatamin, Minna Lindenin, käsialaa. Ne saivat ajatukseni hyrräämään... Minne itse ne laittaisit?

Kirpparilta, kerättyä ja löydettyä

Toisinaan tulee koluttua sukulaisten vinttejä siinä toivossa, että löytäisi jotain mielenkiintoista. Viime löytöretkellä etsin vanhoja mustavalkovalokuvia, mutta niitä ei tullut vastaan. Vanha keittokirja tupsahti kuitenkin käteeni ja se oli aarre jos mikä.

Kirja on painettu Tampereella vuonna 1914 ja aikanaan se on maksanut yhden markan. Osa sivuista on kärsinyt ihan irtoamiseen asti, mutta onneksi kuitenkin kaikki sivut ovat tallella. Reseptit on laadittu aina 10:lle hengelle ja jo kannessa ilmoitetaan niiden olevan yksinkertaisia ja helppohintaisia. Jokaiselle raaka-aineelle on laskettu oma hintansa. Kirjassa kuitenkin kerrotaan niiden olevan keskimäärä, koska

"ruokatavarain hinta on enemmän tai vähemmän vaihteleva paikkakunnallisten olojen, vuodenaikain ja sisääntuonnin mukaan."

Patapaistia, puolapuuroa, olutsoppaa, ruoholaukkakastiketta ja bannukakkoa...

Vintin kätköistä löytyi myös suuri pullo, jonka äitini on täyttänyt keräämillään korkeilla. Se muutti nyt meille ja löysi paikkansa keittiön ikkunalaudalta. Sen kylkeen onkin mukava koota sesongittain vaihtuvia asetelmia. Kukakohan niitäkin asetelmia mahtaa vaihdella?(nähtäväksi jää)
Muuttipa meille myös uusi kahvipurkkikin, jonka löysin kirpparilta. Jo pitkään ovat jauhot, kahvit ja leseet olleet aarikan peltipurkeissa, mutta nyt toivon muutosta. Vanhat saavat mennä ainakin hetkeksi lomailemaan sitä mukaa, kun uusia löytyy. Saattaa olla, että tämä muuttaminen on aiheuttanut pienen uudistumis- ja sisustamisinnon kehittymisen.

Etsin myös tuossa taannoin pikkuruisia pulloja tai oikeastaan vain yhtä. Sekin tupsahti esiin vintiltä, mutta ihan omista tavaroistani. Kun omaa hamsterin luonteen ja kanan muistin, niin ei välttämättä tule mieleen mitä on aiemin ostanut, saanut tai säästänyt. Nyt enää pitänee putsata tulostin, jotta saan pulloon etiketin tehtyä.

Kansalliseepos ja kunnon käsityö

Juuri ennen joulua tein pienen kirpparikierroksen keskellä keskustaa. Eipä haaviin tarttunut paljoakaan, koska mielessä pyöri vain tonttuilutarpeet. Ei sellaista reissua kuitenkaan ole olemassa, ettei yhtään mitään mukaan tulisi. Kolutessani viimeistä keskustan kirpparia taisin osua napakymppi löytöön.

Minikalevala kahdessa osassa!!!
Ensin otin kirjat käsiini vain sen vuoksi, että ne näyttivät suloisilta. Vain noin 10cm kanttiinsa ja kannetkin ihan kelpo kunnossa. Kääntelin ja huomasin, että kyseessä oli kansalliseepoksemme ja sitten huomasin hinnan(enkä ollut uskoa silmiäni) 0,25€/kpl. Kaikki 50 runoa pikkuruisissa kansissa ala Karjala-kustantamo, Petroskoi 1981.

Käväisin myös eräässä kauppakeskuksessa, jonne olivat kerääntyneet paikalliset käsityöläiset kojuineen. Sieltä oli aivan pakko ostaa mukaan tuo kuvassa näkyvä Terraviivan magneetti. Se vain osui silmään ja kauneudellaan hurmasi. Pitäähän sitä tukea kunnon käsityötä ja paikallista yrättäjyyttä.
Nämä taisivat olla lahjoja itselleni tänä jouluna.

Löytöjen viikonloppu

Vihdoin taas oli aikaa kierrellä kirpparilla ja hyvä, että olikin. Tuli löydettyä vaikka ja mitä ihan pilkkahintaan.
Uudet housut olivat etsinnän alla, koska kaikki vanhat ovat liian isoja. Toki mielessä pyöri myös kaikki muu kestometsästyksen alla oleva ja tietysti viimehetken löydöt "salaisen kirppisystävän joulukalenteria" varten.

Lauantai aamun saaliiksi itselleni tuli puinen korurasia, pieni perkolaattori, farkut ja korsettitoppi. Perkolaattorista olen erityisen innoissani. Se nyt on vain IHANA!!! Myös korsettitoppi oli mainio löytö jo istuvuutensa puolesta.

Sunnuntain saldo olikin yllätys. Tai yllätys oli jo se, että kävin kirpparilla, koska se ei alkuperäiseen suunnitelmaan kuulunut. Piti käydä kamera kädessä kävelyllä ihanassa säässä, mutta pääsin vain förille asti.

En vain voinut vastustaa kiusausta Penkojaisista, jotka järjestettiin lähellä sijaitsevalla kirpparilla.
Mukaan lähti useampi kynttilämansetti askarteluun purettavaksi, pitsinauhaa, kahdet housut, eläinkortteja (myös askarteluun) ja Mauri Kunnaksen jouluinen neljän kuution palapeli. Sunnuntain löydöistä on pakko mainita, että yhteishinnaksi tuli jopa 1,10€. Penkojaisten hinnat oli siis naurettavan alhaalla!

Perkolaattorien kokoelma kasvaa. Kuvan oikeassa laidassa oleva on se, jonka löysin lauantaina (hintaan 2€ ja kaikki osat tallessa).

Talvi tulee pahvilaatikoissa

Olenpa ollut kiireinen, kun huomaan syyskuun bloggausten jääneen vähäiseen. Kaikki viime aikojen tekoseni ovat olleet jonkin sortin lahjoja tai muuten salassa pidettäviä (vielä hetken), etten niistä ole tohtinut kirjoittaa. Pienen hetken löydän kuitenkin kuulumisille.

Viime talvena takkiini tuli armoton reikä. Onneksi se on korjattavissa, mutta tapaus osoitti, että minun on aika hankkia uusi. Uusi...minulleko.. no, vaikka huutokaupasta ostettu takki onkin vanha on se minulle uusi. Enkä usko, että löytäisin suoraan kaupasta silmää miellyttävää takkia. Tänä vuonna olen ajoissa varautunut pakkasiin, kunhan vielä käytän takin pesulan kautta.

Muutenkin puhaltelee uudet tuulet pitkin kodin muovimattoa. Muutettiin olohuoneen järjestystä, mutta huomattiin, ettei muutos ole riittävä. Siispä muutamme kokonaan uuteen asuntoon. No onhan sitä uutta kotia etsitty jo tovin, mutta nyt sellainen siunaantui juuri haluamaltamme alueelta.
Olen aivan intoa piukassa!!! Muutaman viikon päästä saamme avaimet kouraan ja sitten alkaa armoton pahvilaatikkojen kanto.

Rasiallinen historiaa

Sain päivänä eräänä(kuitenkin ihan lähiaikoina) ystävältäni pienen rasian, jonka taustaa olen selvitellyt. Se on materiaaliltaan läkkipeltiä ja mitoiltaan 8,5cm x 7cm x1,5cm. Rasian pohjassa on leima O.Y.G.W. Sohlberg A.B. ja kanteen kaiverrettu A R 1942. Tuoksusta päätellen sitä on pidetty kessulaatikkona, mutta epäilen, ettei se sitä ole alkujaan ollut.

Selvittelyn tuloksia:
Kiskossa syntynyt Gabriel Wilhelm Sohlberg(1851-1913) oli läkkiseppä ja tehtailija, jonka 1876 perustamassa peltisepänverstaasta sai alkunsa monialayritys Oy G.W.Sohlberg Ab.
Liikkeen tehdas sijaitsi Helsingissä, Ullanlinnan kaupunginosassa ja oma myymälä Aleksanterinkadulla. Liike teki aluksi erityisesti rakennusten peltikattoja mutta talvisin liikkeessä alettiin myös valmistaa erilaisia peltisepän tuotteita kuten paloruiskuja, sankoja, maitopystöjä, ammeita ym. Myöhemmin avattiin tehdas myös Turkuun, jossa valmistettiin esim. Auri -taskulamppuja tai toisin sanoen käsivalaisinkoteloja.

Sohlbergin yritys muutettiin osakeyhtiöksi 1908. Yhtiön toimitusjohtajaksi tuli G. W. Sohlbergin poika Wilhelm Aleksanteri Sohlberg (1876–1938) ja teknilliseksi johtajaksi toinen poika Toivo Sohlberg. Sohlberg itse jatkoi yhtiön hallituksen puheenjohtajana kuolemaansa saakka.
Oy G.W.Sohlberg Ab:n(GWS) omistaa nykyään rajoitettu määrä vähintään keskisuuria yrityksiä.

Aiheesta kirjoittaa mm. Jyrki Vesikansa 2001 ilmestyneessä kirjassaan: Pellistä Perlokseen- Oy G.W. Sohlberg Ab:n historia 1876-2001.

Olisi hauskaa saada selville mitä tämä rasia on alkunperin pitänyt sisällään. Panoksia, rasvaa, tupakkaa...?

Kirpparilta ja hullujen tehtaalta

Onpa tullut kierrettyä viimeaikoina kirppareita laihoin löydöin.
Ystävien kanssa piristettiin kuitenkin mieltä ja koristeltiin itseämme. Tilattiin siis koruja, kukin oman tarpeensa mukaan. Tällaisia tuli tilattua.

Olen niin ihastunut noihin luu- ja puukorviksiin, joten olihan niitä nytkin saatava. Onneksi muistakin materiaaleista tehdään kauniita koruja, kun tuo kulta on hieman arvokasta ja hopeaa tai rihkamaa tämä hipiäni ei siedä. Tilauspaikkana toimi "Hullujen tehdas" eli Crazy factory ja sitä uskallan suositella muillekin, jotka hakevat uusia lävistyskoruja tai muita kaunistuksia.

No onhan sieltä kirppariltakin jotain pientä löytynyt kuitenkin. Korulaatikkooni pääsivät muoviset nappikorvikset ja rannerenkaat. Myös kokkaustuokioihin hain hieman erilaisempaa menoa. Siinä missä muut haikailevat tulisten ja modernien makuelämysten perään otan minä askeleet alkukantaiseen ja sukellan keskiaikaan. Vielä en ole ehtinyt tuon opuksen mukaan kokkailemaan, mutta Olutkana ja Spelttivanukas tuovat jo veden kielelle.

Vanhoja leluja

Nämä vanhat leikkikalut saavat aina aikaan ns. Aww-tunteen ja toisinaan tuovat muistoja omasta lapsuudesta. Tänään löytyneet toin kotiin vanhassa matkalaukussa, jonka löysin myös kirpparilta. En kuitenkaan napannut siitä kuvaa(on niin samanlainen kuin muutkin), mutta pääsi kartuttamaan eteisessä kasvavaa pinoa.
Nalle ja puiset kuvapalikat lähtevät eteenpäin, mutta rullaluistimet säästän itselläni. Mahtaisivatkohan ne sopia kehyksiin seinälle?(laitetaan hautomoon)

Kultakutri ja kolme karhua