"Tehdas" toimii

Lienee kai aika paljastaa se mistä aiemmin vaikenin.
Olen koko ajan koruja virkatessani miettinyt mahtaisiko näille olla kysyntää muutoinkin kuin blogissa kommenttien muodossa. Olenhan tehnyt niitä lahjaksi ja muutamia tilauksesta, mutta pääsääntöisesti olen toiminut tutussa ympäristössä. Kohta saan kuiten nähdä ja kokea kuinka korujen käy.

Pääsin nimittäin erään käsityöläisen "siipien suojaan" ja sitä myötä messuille. Olemme olleet tuttavia jo hetken aikaa ja juttelimme ohimennen tulevista etapeita, töistä ja muusta mukavasta. Hän mainitsi lähtevänsä Billnäsiin Kädentaito 2011 -messuille ja ideoi oitis, että voisin tehdä muutamia koruja mukaan. Tottahan toki siitä innostuin(tällaista tilaisuuttahan olen hautomon nurkassa toivonut) ja ryhdyin heti valloittamaan keittiötä tarvikkeillani. Nyt muutama viikko on vierähtänyt ja tuloksena on puutuneet sormet ja  52 korua, jotka lähtevät maailmalle. En oikein osaa odottaa tulevalta mitään muuta, kuin kokemusta. Ei se ota, jos ei annakaan.

Messut järjestetään siis Billnäs ruukin tiloissa (n. 120km Turusta ja 80km Helsingistä Tammisaareen päin) 29.-31.7.2011 ja tokihan sinne on itsekin mentävä näitä sormia ulkoiluttamaan. Tarkempia tietoja tapahtumasta löytyy ruukin omilta sivuilta.

En ole kyseisessä paikassa koskaan käynyt, mutta uskon suuresti, että tapahtuma ja miljöö on näkemisen arvoinen. Olempa kuullut koko paikkakunnan kaunesta pelkkää hyvää, joten jos messuhulina alkaa päivän myötä nyppiä, niin kupillinen  kahvia terassilla ei kuulosta kummemalta.
Ken nyt tästä blogitekstistä innostui, niin uskallan kokemattakin ehdottaa pientä kesäretkeä tuona viikonloppuna tuonne Pinjaisten kylään.

Koru korusta -vaihto

Hetki taaksepäin Anna Saltunraitilta bloggaili hamahelmi-askarteluistaan. Ihastuin hänen "8-bittisiin" tuotoksiinsa niin, että päätin tilata yhden itselleni. Siinä tovi mietittiin millä maksukonstilla tilauksen hoitaisimme. Päätimme kuitenkin ryhtyä koruvaihtoon. Minä tosin tiesin hieman osviittaa mitä tulin saamaan ja tokihan blogiani seuranneena hänkin osasi aavistaa oman korunsa luonteen.

Onpa hauskaa suunnitella ja toteuttaa korua ihmiselle, joka itsekin tekee kaikenlaista. Blogituttavina voi hieman vakoilla toisen tyyliä hänen lataamista kuvista ja kirjoittamista teksteistä, mutta tarkemmin mietittynä emmehän me tunne lainkaan. Tai ei niin hyvin, että osaisi varmaksi sanoa: "Tästä hän pitää!"
Pieni jännitys tekee vaihdosta entistä hauskempaa.

Minä hihkuin ilosta, kun avasin hänen pakettinsa. Annoin vapaat kädet päättää mikä koru olisi kyseessä(rintakoru, kaulakoru, tms. ) ja minkä kokoinen korusta tulisi. Ainoana toiveena oli "Life 1up" -tatti ja sen sain. Toinen oli valmis rintakoru ja toinen tuli rintakorupohjan kanssa irtonaisena. Taidan kuitenkin kiinnittää sen taakse magneetin. Suuret kiitokset!!

Get a life

Anna sai postin tuomana minulta tällaisen korun. Hänen mietteitään vaihdosta ja korusta löytyy täältä.

Tämän tyylisen vaihdon voisi järjestää isommankin porukan kesken..... Löytyisiköhän innokkaita? Laitetaan idea hautomoon.

Ohimenevä rakkaudenaalto?

Rakkaudenaalto taisi pyyhkäistä ylitseni, kun eilen illalla tuli(normaalista poiketen) katsottua ns. paksua romanttista draamaa ja virkattua hieman koruja. Onhan tämä ohimenevää? :)
Elokuvan tarina oli hyvä ja sen hahmot muistuttivat minua postimerkistä, joka lojui idea-laatikkoni pohjalla.
Tämä tanssiva pari odottaa vielä valmistuvaa koruaan.

Eeva ja Espanjatar

Korujeni kuva-aiheet liikkuvat yleensä naisissa, perhosissa ja kukissa. Toki muitakin käytän, jos vain sopivia löydän.
Leimaamattomat postimerkit ovat tähän mennessä näyttäytyneet parhaiksi kuvalähteiksi. Ne kun ovat tarkkoja ja pääsääntöisesti pieniä. Kuuluutankin siis niidenperään....eli jos joku lukija omistaa useampia itselleen turhia postimerkkejä, niin otan ilomielin vastaan!
Nämäkin kuvat ovat alkujaan postimerkeistä.

Eeva

Espanjatar

Korulahjoja elämän suuriin käänteisiin

Itse kuva koruun löytyi idealaatikkoni pohjalta ja nyt sen käyttäminen tuntui ajankohtaiselta. Kun sukuun on tulossa lisäystä, alkaa mietteet pyöriä lahjojen hankinnassa. Jotain pientä, kaunista ja henkilökohtaista...
Tätä korua tuskin annan tulevalle äidille, koska en ole lopputulokseen ihan tyytyväinen, mutta ehkäpä hän saa jotain vastaavaa.
Tuota tehdessäni päätin tehdä myös ristin. Eipä sekään jää odottamaan laatikkoon seuraavaksi 15 vuodeksi, vaan taitaa lähteä myyntiin.

Susi ja mystinen tyttö

Uusimpia tuokoksia ovat nämä kiilteellä pinnoitetut korut. Aiemmin tilasin ulkomailta kirkkaita kapusseja kuvien ns. suojaksi. Ne toimivat mainiosti ja käytän niitä varmasti jatkossakin. Oli kuitenkin kehiteltävä jotain muita konsteja, koska viimeaikoina posti tuntui takkuavan tosissaan ja helmitilaukset viivästyivät usealla kuukaudella. Pelkkä kuva näyttää kauniilta, mutta ei ole käytön kannalta se kestävin juttu.
Hyvän mietintäurakan jälkeen löysin suht. edullisen liiman, joka kuivuessaan tekee kirkkaan lakkamaisen pinnan. Se ei ole koholla, kuten helmet, mutta toimii koruissa hyvin. Mielestäni kuva tulee esiin enemmän(vaikka ei se noissa valokuvissa näy) ja säilyy huomattavasti parempana pidempään.

Näitä pikkuruisia kuvia metsästän jatkuvasti. Koluan läpi postimerkit, ilmaisjakelut ja kaikki missä vähänkään voisi olla tarkkoja pikkukuvia. Onneksi noita löytyy yllättävän paljon, joten enää korukuvan esteenä on vain oma mielikuvani/ajatukseni.

Kivikoruja

Hikisin sormin olen urakoinut koruja. Ihania lankoja ja kauniita kivi- ja akryylikapusseja on tupsahtanut postiluukusta, joten onhan niitä heti päästävä kokeilemaan. Syy miksi koruista bloggailu on ollut vähäistä viimeaikoina on se, että olen hieman harjoittanut tuotekehittelyä ja tehnyt useita kokeiluja. Osa ideoista onkin tuottanut tulosta. Nämä toimet olen tehnyt tulevaa ajatellen, mutta siitä kerron myöhemmin, kun aika on kypsä.
Tässä kuitenkin muutama koru näytille.

Oma lempparini

On pakko näyttää myös ystävältä saamani avaimenperä, joka valloitti täysin!! Oma avainnippu on aika piukassa, mutta ehkäpä laitan tuon killumaan työavaimiin kollegoja "kauhistuttamaan" ;)

Pitsiä, pellavaa ja puntarointia

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka rakastaa filmikameroita(jostain ihmeen syystä). Kun dikikamerat tekivät tuloaan, niin kuvan vakaajat eivät vielä olleet sillä tasolla, mikä olisi ollut minulle hyvä. Kuvat olivat aina, siis aina, heilahtaneita ja hyvän otoksen ottaminen koetteli kärsivällisyyttä linssin molemmin puolin. No aika ja tekniikka menee eteenpäin...sentään.
Oman dikikamerani hommasin muutama vuosi sitten pihiyksissäni kipparilta. Halusin ensin kokeilla onko tuo kuvaamisenmuoto minua varten ennen kuin ostan kallista kameraa. Ihan passeliltahan kuvaaminen tuntuu. Ainut miinuspuoli mielestäni on kameroiden pieni koko. Pidän siitä, että laite pysyy reilusti kädessä sievistelemättä. 
Tuon kirpparikameran kanssa olen kuvia ottanut jo pitkään. En tohdi kertoa mikä on merkki tai malli, mutta se tieto linee jo tarpeeksi, että kamera käy kahdella AA-paritolla.:) Niitä kuluu kiitettävästi ja kuullessani muiden hehkutuksia akkujen kätevyydestä haluaisin itsekin akullisen.
Uuden kameran hankitaa ja sen tarpeellisutta puntaroidessani sain apua ystävältäni. Hän antoi uuden kameransa minulle käpisteltäväksi/tutkittavaksi kotiin. Kuvia räpsiessäni tunne uuden hankkimisesta vain voimistui. Ihan samaa kameraa en minun tarpeillani tarvita vaan hieman vaatimattomampikin kävisi.

Uudet väsäämäni tyynyt pääsivät testiin ensimäisenä sitten kukat, eläimet ja lopuksi ihmiset. Kuvat olivat huomattavasti skarpimpia ja valotusten kanssa ei tarvinnut niin paljon miettiä. Toisaalta tuo kameran koko on edelleen mieltäni painava juttu. Toivottavasti siihenkin tottuu.
Kuvakollaasissa yläpuolella olevat kuvat on otettu vanhalla kameralla ja alla uudella. Kummankaan kanssa kuvatessa ei ole käytetty salamaa ja käytössä on ollut kuva-asetus Macro. Ainoastaan oikeanpuoleiset kuvat on rajattu uudelleen. Kuvia ei voi verrata keskenään, koska niitä ei ole otettu samassa luonnonvalossa tai edes samana päivänä. Jostain syystä vain halusin tehdä tuon kollaasin. Onpahan näytillä ainakin uudet mummotyyliset tyynyni;) Puntaroiminen siis jatkuu...

Ruusuja rakkaalle

Lumi yllättää joka vuosi autoilijat, mutta vappusää yllättää aina minut. Onhan se kuitenkin epävakaa miltei yhtä todennäköisesti kuin lumi sataa talvisaikaan taivaalta. Juhlasta selvittiin suuremmitta vammoitta, vaikka hieman vilu hetkellisesti tulikin.

Hurja rypäs noita pyhiä on tässä kuunvaihteessa. Pääsiäinen, vappu ja kohta onkin äitien päivä. Tuota viimeistä mainitsemaani ajatellen aloinkin valmistella kukkia ja paremmin sanoen ruusuja. Lahjoituksena sain vanhaa piikkilankaa ja itse kukat virkkasin luonnonvalkeasta villasekoitelangasta. Langan tekee mielestäni kauniiksi siihen löyhästi kiedottu helmiäisen valkoinen efektikuitu. Eipä taida piikkilanka olla ainut vanha asia, jota näissä ruusuissa tuli käytettyä, koska vyötettä hieman tutkittuani löysin tekstin "Made in BRD".

Näin taas sain jotain persoonallista ja kestävästi kierrätettyä aikaan.

Enpä huomannut aiemmin, että ruusuni ovat karvaisia.:) Näyttävät luonnossa vain muhkeilta ja kimmeltäviltä (lankakin on sileää), mutta kuvassa todellakin ovat karvaisia. Kaipa tämä on ihka uusi lajike.

Helenin huivi

Arki on koittanut pitkän vapaan jälkeen. Tämä ei lainkaan ole huono asia, vaan vipinä pitää mielen virkeänä. Viimeisenä vapaapäivänäni alkoi joutenolo hieman jo harmittaa ja jotain tekemistä oli keksittävä. Toki muistin vältellä niitä ns. pakollisia toimia.:)
Lankakorista pilkisti esiin muutama kerä Novitan Helen -lankaa ja niitä hetken pyöritellessäni päätin tehdä huivin. Koukku nro. 8 viuhumaan ja pian hartiahuivi olikin valmis. Tuon heittää ihan mieluusti olkien ylle kesäisenä iltana. Jos muistan jokseenkin oikein, niin taitaa minulla olla sävyyn sopivaa vihreätä kangastakin... taisin juuri tehdä itselleni hommia mekon/hameen muodossa...

Pitsinen piristeruiske

Koru"tehdas" on ollut hyvän hetken jäissä ja on vielä tovin, koska osa tarvikkeista on jumiutunut jostain syystä maailmalle. Toivottavasti kohta tulevat, niin pääsisin purkamaan ideoitani ulos pääkopastani.

Muutamia juttuja olen kuitenkin saanut aikaiseksi ja niistä tässä eräs tuotos. Kevät ja kesä on tulossa tai ainakin ne on tilattu. Tällä fiiliksellä lähdin tekemään siroa hiuspantaa. Pannan pohjaväri on musta, joten toisten kukkien väri tuli tavallaan valmiina. Turkoosi väri lähti lankalaatikon arkistosta ja ajatuksesta, että jotain raikasta sen pitää olla. Toivottavasti tämä piristää omistajaansa ja ehkä jopa muitakin ihmisiä.

Pieni koru piristää päivää

Minullahan noita koruja riittää varmaan yksi vuoden jokaiselle päivälle. Taas tuli yhdet korvikset tehtyä. Tällä kertaa en kuitenkaan tehnyt niitä itselleni, vaan tilauksesta. Saattaa kuitenkin olla, että jonakin päivänä heiluu omissa korvissanikin pikkuruiset sydämet. Tuli niistä niin suloiset.

Susi lampaiden vaatteissa

Joululahjaksi tämäkin koru lähti tilauksesta. Ohje nuorana sille oli, että saaja pitää susista ja lila/sininen/turkoosi ovat hänen lempivärejään.
No suden kuva oli eksynyt inspiraatio laatikkooni ja nyt siis sain sille käyttöä. Koska kuvan sinistä lankaa minulla ei varastossa ollut ja lila väri olisi mielestäni sotinut muiden sävyjen kanssa, niin päätin tehdä klassisen mustan kehyksen. Kuvan päälle laitoin kirkkaan kapussin, jotta kuva tulisi kunnolla esiin ja tälläkertaa onnistuin siinä ilman ilmakuplia.
Sen enempää tai vähempää miehiä sorsimatta tein myös asiat helpoksi paketoimisen suhteen. Hieman nauhaa, aaltopahvia ja muutama "timantti". "Hyvää joulua"-tagi onnistui leimasimen ja Distress inkin avulla paremmin kuin odotin. Pohjana sillä on puusta sahattu pala, jolle näytin vain hieman hiomapaperia. Onhan se niin, että jos ruuanlaitossa "puhtaus on puoli ruokaa" niin kättentöissä "pakkaus on puoli tuotetta".

 

Talviperho

Mitä parhain päivä tälle blogikirjoitukselle. Ulkona tuulee ja ensilumi tulee vauhdilla alas. Onneksi olen täällä kahvikuppini kanssa lämpimässä villasukat jalassa.

Kuka sanoi, etteivät perhoset lennä talvella?
Ainakin tämä yksilö heräsi eloon juuri talven tullen ja toivottavasti lentelee ihmisten ilona useasti. Pohjana on valmis litteä panta, joka on leveimmästä kohtaa n.4cm. Virkkaamani lanka on 100% puuvillaa ja sitä koristelin muutamilla pienillä lasihelmillä. Helmilaatikkoni pohjalta löysin käyttämättömäksi jääneen kivikapussin, joka pienen tiedon haun jälkeen paljastuikin ruusukvartsiksi. Se sopi hiuspannan väriin ja tähän käyttötarkoitukseen mainiosti. Tahdoin tehdä jotain herkkää ja näyttävää, koska jo pohjan koko antoi siihen hyvän mahdollisuuden. Virkkuu tapani oli jälleen luokkaa "intuitiolla mennään" ja tästä syystä tuli purattua työ useaan kertaan. Lopputulos, kun on se ratkaisevin tekijä. Mielestäni onnistuin tässä tavoitteessa erinomaisesti ja uskallan olla talviperhosta ylpeä.
Voi olla, että jatkossa tulen tekemään muitakin perhosia...

Talviperho 

Pieniä koristuksia

Itselläni ainakin on hurjan paljon koruja ja niin on varmasti myös muilla naisilla. Vaikka pidänkin perusteellisesta pukeutumisesta ja itsensä tälläämisestä, niin löytyy niitä aamuja, jolloin se ei vain luonnistu lainkaan. Näitä hetkiä ja korun valintaa helpottamaan teinkin muutaman hiuskorun/-pinnin. Samalla syntyi myös rintaneula, jonka kiinnitin muuten kovin tylsän näköiseen takkiini (näkyy kuvista viimeisessä). Ei siis muuta, kuin tukka kuosiin kauniisti ja baanalle.

Junttius voi olla kaunista

Astutaanpa taas näihin tutumpien käsitöiden maailmaan, eli "kokeelliseen" virkkaukseen. Tämä kyseinen työ tuli tilauksesta ja tuttavani toimitti minulle siihen kuvan. Hieman pähkäilin miten tuon saan nätisti raameihin, koska kiiltokuvan pituus oli niin suuri verrattuna sen leveyteen. Toisaalta kuva on mielestäni niin hauska, että sen vuoksi tein mielelläni muutaman hukkasilmukan. Siinä se nyt on komean junttimainen mäyrä, koira vai supi kaukoputki kainalossa, piippu suussa mukavasti kaulakorun keskellä.

Puikot ja koukut kuriin

Nyt on hyvä olla, kun on työvälineet nätisti paikoillaan. Samalla tuli katsottua, että kaikki puikot ja kaukut on hyvässä kunnossa. Huomasin, että muutamia koukku kokoja oli tulaten ja muutama neule- ja sukkapuikko puuttui. Tässä siis aiemin mainittu kotelo, jonka väkersin sinä yhtenä tuottoisena päivänä. Ihastuin kankaan kuosiin heti ensisilmäyksellä. Tabletteinahan tätä myytiin ja muistivat kassallakin mainita, kuinka kauniin kattauksen näillä loihtisi. Uskon sen, vaikka oma käyttötarkoitukseni olikin hieman erilainen.

Kivien kokeilua

Kun koruihin ei löytynyt oikeanlaista kuvaa, niin on kehitettävä jotain muuta kaunistusta. Uusi koru oli kuitenkin saatava, kun uudet juhlat oli tulossa. Löysin askartelulaatikkoeni pohalta kierimästä muutaman kapussin ja päätin kokeilla. Kivinen tie oli löytäessäni oikeanlaista pitävää liimaa, mutta se pulma ratkaistiin onneksi vähemmällä histen repimisellä. Sinisävyinen kapussi on simpukkaa ja vihreä akryyli kissansilmä. Valkoinen pitsikoru on menossa vielä "jäykistys"-käsittelyyn, joten toistaiseksi näyttää hieman veltolta.

Camén kauneutta

Olen aina pitänyt camé koruja suunnattoman kauniina. Löytämäni kirkas akryylikapussi antoi mahdollisuuden toteuttaa korun hyvinkin pienestä kuvasta. Harmi vain, että kyseiset kapussit ovat Suomessa hieman kiven alla tai hinnoissaan. Korussa ne toimivat kuitenkin niin mainiosti, että lisätilausta saatan kuitenkin tehdä myöhemmin.
Kuvan koko on vain n. 1cm x 1cm, mutta kapussin ansiosta se suurenee kokoon 2,5cm x 1,8cm.

Tämä projekti menee kyllä hautomoon, koska tekovaiheessa kuvan ja kapussin väliin sujahti muutama ilmakupla. Johtuuko tämä sitten tekijän hitaudesta vai liiman kuivumisesta... se seikka sentään on ratkaistavissa.

Kilpailun innoittama

Tosiaan kilpailusta innostuneena sain aikaan jotain muutakin. Itse kilpailuun en taida ottaa osaa, koska ideani menetti innostuksen jo ensisilmukan kurvissa. Muiden tuotoksia kyllä voi käydä äänestämässä idanhelmi.net sivustolla tai ainakin käydä kurkkimassa. Tosin yleisö äänestys kisan voittajasta alkaa vasta myöhemmin, kun kilpaan osallistuminenkin on toistaiseksi käynnissä. Korut ovat kuitenkin olleet yleensä valtavan kauniita ja hyviä ideapankkeja.

Mutta tästä innostuksen puuskasta. Olen jo pitemään miettinyt yksinkertaisen kaunista ns. y-tyypin kaulakorua ja nyt nuhaisena sain siihen inspiraation. En tiedä sumensiko nuha/tukkoisuus estetiikan tajuani, mutta mielestäni korusta tuli hyvin sievä. Luultavasti näitä teen muutamia lisää hieman eritavoin, jotta taidot hioutuvat ja ideat karttuvat. Tässä kuitenkin tuo ensimmäinen korvakorujen kera. Vihreät helmet ovat simpukkahelmiä ja nuo pienet siemenen muotoiset akryyli -kissan silmiä. Muuten koru on tavalliseen tapaan virkattua puuvillalankaa.