"Tehdas" toimii

Lienee kai aika paljastaa se mistä aiemmin vaikenin.
Olen koko ajan koruja virkatessani miettinyt mahtaisiko näille olla kysyntää muutoinkin kuin blogissa kommenttien muodossa. Olenhan tehnyt niitä lahjaksi ja muutamia tilauksesta, mutta pääsääntöisesti olen toiminut tutussa ympäristössä. Kohta saan kuiten nähdä ja kokea kuinka korujen käy.

Pääsin nimittäin erään käsityöläisen "siipien suojaan" ja sitä myötä messuille. Olemme olleet tuttavia jo hetken aikaa ja juttelimme ohimennen tulevista etapeita, töistä ja muusta mukavasta. Hän mainitsi lähtevänsä Billnäsiin Kädentaito 2011 -messuille ja ideoi oitis, että voisin tehdä muutamia koruja mukaan. Tottahan toki siitä innostuin(tällaista tilaisuuttahan olen hautomon nurkassa toivonut) ja ryhdyin heti valloittamaan keittiötä tarvikkeillani. Nyt muutama viikko on vierähtänyt ja tuloksena on puutuneet sormet ja  52 korua, jotka lähtevät maailmalle. En oikein osaa odottaa tulevalta mitään muuta, kuin kokemusta. Ei se ota, jos ei annakaan.

Messut järjestetään siis Billnäs ruukin tiloissa (n. 120km Turusta ja 80km Helsingistä Tammisaareen päin) 29.-31.7.2011 ja tokihan sinne on itsekin mentävä näitä sormia ulkoiluttamaan. Tarkempia tietoja tapahtumasta löytyy ruukin omilta sivuilta.

En ole kyseisessä paikassa koskaan käynyt, mutta uskon suuresti, että tapahtuma ja miljöö on näkemisen arvoinen. Olempa kuullut koko paikkakunnan kaunesta pelkkää hyvää, joten jos messuhulina alkaa päivän myötä nyppiä, niin kupillinen  kahvia terassilla ei kuulosta kummemalta.
Ken nyt tästä blogitekstistä innostui, niin uskallan kokemattakin ehdottaa pientä kesäretkeä tuona viikonloppuna tuonne Pinjaisten kylään.

Koru korusta -vaihto

Hetki taaksepäin Anna Saltunraitilta bloggaili hamahelmi-askarteluistaan. Ihastuin hänen "8-bittisiin" tuotoksiinsa niin, että päätin tilata yhden itselleni. Siinä tovi mietittiin millä maksukonstilla tilauksen hoitaisimme. Päätimme kuitenkin ryhtyä koruvaihtoon. Minä tosin tiesin hieman osviittaa mitä tulin saamaan ja tokihan blogiani seuranneena hänkin osasi aavistaa oman korunsa luonteen.

Onpa hauskaa suunnitella ja toteuttaa korua ihmiselle, joka itsekin tekee kaikenlaista. Blogituttavina voi hieman vakoilla toisen tyyliä hänen lataamista kuvista ja kirjoittamista teksteistä, mutta tarkemmin mietittynä emmehän me tunne lainkaan. Tai ei niin hyvin, että osaisi varmaksi sanoa: "Tästä hän pitää!"
Pieni jännitys tekee vaihdosta entistä hauskempaa.

Minä hihkuin ilosta, kun avasin hänen pakettinsa. Annoin vapaat kädet päättää mikä koru olisi kyseessä(rintakoru, kaulakoru, tms. ) ja minkä kokoinen korusta tulisi. Ainoana toiveena oli "Life 1up" -tatti ja sen sain. Toinen oli valmis rintakoru ja toinen tuli rintakorupohjan kanssa irtonaisena. Taidan kuitenkin kiinnittää sen taakse magneetin. Suuret kiitokset!!

Get a life

Anna sai postin tuomana minulta tällaisen korun. Hänen mietteitään vaihdosta ja korusta löytyy täältä.

Tämän tyylisen vaihdon voisi järjestää isommankin porukan kesken..... Löytyisiköhän innokkaita? Laitetaan idea hautomoon.

Ohimenevä rakkaudenaalto?

Rakkaudenaalto taisi pyyhkäistä ylitseni, kun eilen illalla tuli(normaalista poiketen) katsottua ns. paksua romanttista draamaa ja virkattua hieman koruja. Onhan tämä ohimenevää? :)
Elokuvan tarina oli hyvä ja sen hahmot muistuttivat minua postimerkistä, joka lojui idea-laatikkoni pohjalla.
Tämä tanssiva pari odottaa vielä valmistuvaa koruaan.

Eeva ja Espanjatar

Korujeni kuva-aiheet liikkuvat yleensä naisissa, perhosissa ja kukissa. Toki muitakin käytän, jos vain sopivia löydän.
Leimaamattomat postimerkit ovat tähän mennessä näyttäytyneet parhaiksi kuvalähteiksi. Ne kun ovat tarkkoja ja pääsääntöisesti pieniä. Kuuluutankin siis niidenperään....eli jos joku lukija omistaa useampia itselleen turhia postimerkkejä, niin otan ilomielin vastaan!
Nämäkin kuvat ovat alkujaan postimerkeistä.

Eeva

Espanjatar

Korulahjoja elämän suuriin käänteisiin

Itse kuva koruun löytyi idealaatikkoni pohjalta ja nyt sen käyttäminen tuntui ajankohtaiselta. Kun sukuun on tulossa lisäystä, alkaa mietteet pyöriä lahjojen hankinnassa. Jotain pientä, kaunista ja henkilökohtaista...
Tätä korua tuskin annan tulevalle äidille, koska en ole lopputulokseen ihan tyytyväinen, mutta ehkäpä hän saa jotain vastaavaa.
Tuota tehdessäni päätin tehdä myös ristin. Eipä sekään jää odottamaan laatikkoon seuraavaksi 15 vuodeksi, vaan taitaa lähteä myyntiin.

Susi ja mystinen tyttö

Uusimpia tuokoksia ovat nämä kiilteellä pinnoitetut korut. Aiemmin tilasin ulkomailta kirkkaita kapusseja kuvien ns. suojaksi. Ne toimivat mainiosti ja käytän niitä varmasti jatkossakin. Oli kuitenkin kehiteltävä jotain muita konsteja, koska viimeaikoina posti tuntui takkuavan tosissaan ja helmitilaukset viivästyivät usealla kuukaudella. Pelkkä kuva näyttää kauniilta, mutta ei ole käytön kannalta se kestävin juttu.
Hyvän mietintäurakan jälkeen löysin suht. edullisen liiman, joka kuivuessaan tekee kirkkaan lakkamaisen pinnan. Se ei ole koholla, kuten helmet, mutta toimii koruissa hyvin. Mielestäni kuva tulee esiin enemmän(vaikka ei se noissa valokuvissa näy) ja säilyy huomattavasti parempana pidempään.

Näitä pikkuruisia kuvia metsästän jatkuvasti. Koluan läpi postimerkit, ilmaisjakelut ja kaikki missä vähänkään voisi olla tarkkoja pikkukuvia. Onneksi noita löytyy yllättävän paljon, joten enää korukuvan esteenä on vain oma mielikuvani/ajatukseni.

Kivikoruja

Hikisin sormin olen urakoinut koruja. Ihania lankoja ja kauniita kivi- ja akryylikapusseja on tupsahtanut postiluukusta, joten onhan niitä heti päästävä kokeilemaan. Syy miksi koruista bloggailu on ollut vähäistä viimeaikoina on se, että olen hieman harjoittanut tuotekehittelyä ja tehnyt useita kokeiluja. Osa ideoista onkin tuottanut tulosta. Nämä toimet olen tehnyt tulevaa ajatellen, mutta siitä kerron myöhemmin, kun aika on kypsä.
Tässä kuitenkin muutama koru näytille.

Oma lempparini

On pakko näyttää myös ystävältä saamani avaimenperä, joka valloitti täysin!! Oma avainnippu on aika piukassa, mutta ehkäpä laitan tuon killumaan työavaimiin kollegoja "kauhistuttamaan" ;)

Tavarataidetta

Huomasin kaapin nurkassa kehyksen, jonka olen ajat sitten ostanut tuunattavaksi. Päätin siis ryhtyä toimeen ja nopeasti kyhäsin laatikosta(kehys) näköiseni. Tapettia takaseinään ja ulkoreinoihin ja pienet naulat vielä kulmiin. Sisällä on äitini nyplätty hääkruunu ja pikkuruinen verkonpaino. Saattaa olla, että laitan vielä yhden tai kaksi avainta lisää...aika näyttää. Paikan tämä taidepläjäys sai eteisestä; siellä on muutenkin punaista siis sinne se sopii:)

Kiitoksena kortti ja kakku

Saamistani pitsiliinoista, matkalaukusta ja muista ihanuuksista tuli tarve kiittää konkreettisemmin. Sain muutaman liinan ja käsityötarpeita vielä lisää ja tuntui siltä, ettei pelkkä sana riittänyt kertomaan, kuinka arvostan näitä lahjoja.
En minä mikään leipurimestari ole ja tuskin edes oppipoikakaan, mutta hyydytetyn juustokakun osaan tehdä. Vanilja-Ananasjuustokakkun ojensin tällaisen kortin kera.  Korttiin kirjoitin reseptin kyseiseen herkkuun, joten siitä on iloa pidempäänkin.

Voisinpa jakaa tuon ohjeen, jos joku muukin herkutella tahtoo.
Vanilja-Ananasjuustokakku

Pohja:
200g Digestivekeksejä (laitan siirappipipareita joulun aikaan)
100g voita
Murskaa keksit, sulata voi ja yhdistä. Taputtele vuuanpohjalle tasaisesti.

Täyte:
5kpl Liivatelehteä
2,5dl Kermaa
200g Vanilja-tuorejuustoa
1tlk (n. 200g) Ananasmurskaa
3dl Tomusokeria
1rkl Vaniliinisokeria
1/2dl anasmehua
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Valuta ananasmurskasta liika neste pois, mutta säästä 1/2dl myöhempää käyttöä varten. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuusta, tomusokeri, vaniliinisokeri ja ananakset. Sekoita huolellisesti.
Purista pehmenneistä liivatteista liika vesi ja liuota ne miltei kiehuvaan ananasmehuun. Anna jäähtyä. Lisää seos ohuena nauhana täytteeseen kokoajan sekoittaen ja kaada lopuksi pohjan päälle.
Laita koko komeus hyytymään jääkaappiin vähintään 4h:ksi, mutta mielellään yön yli.

Pieni koru piristää päivää

Minullahan noita koruja riittää varmaan yksi vuoden jokaiselle päivälle. Taas tuli yhdet korvikset tehtyä. Tällä kertaa en kuitenkaan tehnyt niitä itselleni, vaan tilauksesta. Saattaa kuitenkin olla, että jonakin päivänä heiluu omissa korvissanikin pikkuruiset sydämet. Tuli niistä niin suloiset.

Pitsiä ja naiskauneutta

Hyvin sievä ja lievä varoituksen sananen: Sisältää paljasta pintaa.

Minua vaivaa pahanlaatuinen startiitti, enkä tästä johtuen ole saanut väsättyä mitään käsityötä hetkeen valmiiksi. Kirppareita on tullut kuitenkin kierrettyä, joten bloggailen siis löydöistäni. Muutama retki niille perus apajille on tehty tuloksetta, mutta nopeat kipaisut keskustan kirppareilla ovat tuottaneet tulosta. Pääsääntöisesti haaviin on jäänyt keittiövälineitä ja muuta kodin perustavaraa, mutta näistä pienistä helmistä haluan tarinani jakaa.

Pitsi on mielestäni ihan ykkös juttuja! Nyt en kuitenkaan tarkoita sellaista harsomaista pitsiä, jota usein vaatteissa käytetään vaan oikein kunnon pitsiä. Oli tekniikka sitten nypläys, virkkuu, sormeilu tai reikäompelu, niin pitsi on n.90% varmuudella mieleeni. Kirpputorit ovat tällaisia liinoja täynnä, mutta usein niistä saa pulitaa aikamoisia summia. Viime aikojen reissuilla olen kuitenkin osunut juuri oikeisiin paikkoihin tai oikeaan aikaan. Kerran sydämeni taisi hämmennyksestä jättää muutaman lyönnin lyömättä, kun jäin ihastelemaan kauneutta ja huomasin hinnan. Olihan pikkuliinat siis pakko ottaa mukaan.

Viimeaikoina olen myös saanut hyvin täydennystä keräilyharrastukseeni. Tässä vaiheessa tutut voisivat kyllä naurahtaa sitä, että ylipäänsä nimeän jonkun tietyn asian keräilyni kohteeksi. Hamsterin vikaa siis lötyy välillä niinkin paljon, että itseäni hirvittää. Luokittelen kai keräilyn kohteeni "metsästyksen" mukaan, koska näitä kortteja ja valokuvia saa toisinaan tosissaan etsiä. No mitä ihmeen kortteja ja valokuvia sitten kerään? Taidekortteja ja erityisesti kauniita alastonkuvia ihmisistä. En tiedä mistä moinen viiraus, mutta silmääni kiehtoo kehon muodot, liike ja varsinkin vanhojen valokuvien nostalgisuus ja esteettisyys. Näin kauniiden pitsien rinnalla on siis oiva tilausuus esitellä myös kortteja.

 Kaikki kortit ovat siis vanhoja, osa kiertäneitä, jotkut ulkomailta ja toiset ihan kotoisesta Suomesta. En ole niin nuuka korttien kunnon suhteen vaan kuvan aihe on minulle tärkeämpi. En kuitenkaan kerää ihan mitä nakukuvia tahansa. Kokoelmiini pääsevät vain ne, jotka ovat enemmänkin ajatuksellisia, taiteellisia ja "kertovat tarinaa", kuin ne, joista loistaa pelkkä pornografia. Selvensiköhän tuo mitään?
Tuo yllä oleva ajatuksissaan ajelehtivan nuoren naisen kuva on yksi suosikeistani.