Haaveita toteuttamassa

Naisen laukku on ihmeitä täynnä; eikö? Ja juuri oikean laukun löytäminen on toisinaan haaste... joka joskus pitää selättää. Olen varmasti jo useampaan otteeseen maininnun pitäväni kaikista asusteista ja somisteista yhtäläisesti. Mikään ei vie voittoa toiselta, mutta kaikkia on oltava sopiva valikoima. Kuulun siis omasta mielestäni siihen hameväen osaan, joka sallii sopivasti ja edullisesti turhamaisuutta elämäänsä kauniiden asioiden muodossa.

Olen jo noin vuoden ajan ihaillut erästä käsilaukkua Disaster Design mallistosta ja odottanut vain aikaa, jolloin rohkenisin sen ostaa. Laukku ei ole kallein näkemäni, mutta nykyisessä opiskelijataloudessa kaikki ns. ylimääräiset ostokset kirpaisevat hieman kukkarossa. 

Oli miten oli, päätin toteuttaa haaveeni ja marssin Salon Ihanaiset myymälään ja ostin viikonloppulaukun Paper Planet. 

Haaveitteni laukku on juuri sitä mitä ajattelinkin. Tarpeeksi iso pienen viikonloppureissun tekoon ja arkena koulu tarvikkeiden kuljetukseen, mutta tarpeeksi kevyt vaikka kaupunkikävelylle. Ja mitä tulee sen ulkonäköön, niin onhan se kaunis. Aika jännää on se, että laukku on omaan makuuni yllättävän vaaleanpunainen, mutta jostain kumman syystä sei ei häiritse silmääni lainkaan...

Samalla kertaa hommasin itselleni lompakon samalta valmistajalta. Olen pärjännyt pienen pussukkani kanssa jo pitkään, mutta haaveet ovat senkin kohdalla olleet hieman isommat. Onko niin, että tämä yhden vuoden lisäys ikään on saanut ihmisen pään muuttumaan hieman sofistikoituneempaan suuntaan? Tuskin kuitenkaan sillä pilke silmäkulmassa näkyy sisäosan pilkuissa, tekstissä tai jossain muualla.

Iki vanha pikkukukkaroni pääsee siis viettämään ns. eläkepäiviä.

"Penny for your thoughts"

Valkoista keramiikkaa

On syöty hyvin ja rentouduttu laiskotteluun asti. Kohta koittaa uusi vuosi ja tulossa on kaikenlaista jännää. Kelaan kuitenkin hieman aikaa taaksepäin ja näytän niitä keramiikkapajan tuotoksiani, jotka jäivät odottelemaan aikaansa. Sanomattakin taitaa olla selvää, että nämä menivät joulupukin pussiin ja siksi niitä ei julkaistu aiemmin. Kävikö teillä tuo iloinen ja hassu ukko? Meillä kävi, kahdesti. :)

Olemme erään sukulaiseni kanssa jutelleet siitä, kuinka meitä hatuttaa kahviastiastoissa eräs ongelma. Nekkoja on aina vain yksi, vaikka (ainakin meidän pöydissä) kahvin sekaan tarjottavia litkuja on sekä maito että kerma. Tuolloin yleensä toinen laitetaan astiastoon kuuluvaan nekkaan ja toinen on sitten jossain. Välillä se "sivullisen osaan" jäänyt litku, joka usein on maito, on vain härskisti omassa purkissaan ja mahdollisesti jääkaapin uumenissa. Ottakoon sieltä ken tahtoo.
Eihän tällainen nyt ole etiketin mukaista lainkaan saati sitten hyvää kestitystä. Kuulostaa siltä, että noudattaisimme tarkasti jotain tiettyä kahviprotokollaa, mutta se ei pidä paikkaansa. Jokaisen esteetikon silmään varmasti ottaa, jos nekat ovat eriparia tai sitten saatan tehdä härskin yleistyksen. Oli miten oli.

Ongelma ratkesi, kun päästin ajatuksen taas lentoon. Olkoot tölkeissään sitten molemmat.

Ilman kommelluksia ei tämäkään keramiikkatyö mennyt ja probleema tuli taas lasituksen kanssa. Tein siis kaksi settiä, joista toisen lasitin mustalla. Jotain mystistä tapahtui mustan lasitteen kanssa ja sen enempää selittelemättä ne päätyivät hyllyn päälle koristeiksi. Virheistään oppii ja jos omaa yhtä itsepäisen luonteen, kuin minulla ei anna periksi. Siis kunhan keramiikkapajan ovet taas alkuvuodesta aukeavat, niin pääsen kokeilemaan tölkkejäni uudelleen.

Tölkit eivät suinkaan olleet ainoita keramiikkaesineitä, jotka tänä jouluna vaihtoivat omistajaa. Sain nimittäin lahjaksi muutaman "pahvimukin". Taidan pitää tuikitavallisista muodoista ja veikeistä ideoista, koska minusta ne ovat aivan ihanat! Ja koska ne ovat hieman rutussa, saa kupeista hyvän otteen. Kiitos!!

Ai niin... Eihän valkoinen keramiikka tai senkoomin nekat olleet täysin tässäkään. Ostin nimittäin itselleni joululahjaksi vihdoin ja viimein Newtonin. Tätä nekkaa olen toivonut jo kauan. Herättäköön se hämmennystä kahvipöydässä siihen asti, kunnes tölkkien uusi tuotanto on valmis.

 

Kirja kuin koru

Kirpparit vetivät jälleen puoleensa. Löytösaaliista osa lähtee lahjaksi, mutta jäihän minullekin jotain. Olen hurjan ihastunut vanhoihin kirjoihin. Kuinka taidolla ne onkaan tehty. Tämän pienen virsikirjan nahkaiset kannet kiinnittivät heti huomioni muiden kirjojen joukosta.

Kirja on kooltaan vain 7cm x 11cm ja veisuja se sisältää 3cm verran sillä pelkkiin kansipahveihin menee 1cm. Miksi erityishuomio mitoissa? No eipä kirjakokoelmastani tähän päivään mennessä ole löytynyt näin pikkuista kirjaa, jossa olisi näin vahvat kannet. Kauneinta ja huomion arvoisinta kansissa kuitenkin on niiden kuvionti. Nahkapakotus on mitä kaunein näkemäni! Niin tarkka ja koristeellinen.

Kirja on hyväksytty vuonna 1886 ja painettu Turussa 1889. Omistus kirjoituksessa kuitenkin lukee 'Frans Asola, Ruskonkappeli ostettu 1824' tai siltä kirjoitus ainakin näyttää. Luulen kuitenkin erehtyväni tuosta vuosiluvun kakkosesta. Se taitaa olla yhdeksäinen tai sitten kirjoittajalle on tullut pieni kömmähdys.
Kirja on nuorin omistamistani kirjoista 1800-luvun puolelta.

Kirpparilta tulivat mukaan myös nuo ihanat napit. Siipi-napit ovat keramiikkamatamin, Minna Lindenin, käsialaa. Ne saivat ajatukseni hyrräämään... Minne itse ne laittaisit?

Kansalliseepos ja kunnon käsityö

Juuri ennen joulua tein pienen kirpparikierroksen keskellä keskustaa. Eipä haaviin tarttunut paljoakaan, koska mielessä pyöri vain tonttuilutarpeet. Ei sellaista reissua kuitenkaan ole olemassa, ettei yhtään mitään mukaan tulisi. Kolutessani viimeistä keskustan kirpparia taisin osua napakymppi löytöön.

Minikalevala kahdessa osassa!!!
Ensin otin kirjat käsiini vain sen vuoksi, että ne näyttivät suloisilta. Vain noin 10cm kanttiinsa ja kannetkin ihan kelpo kunnossa. Kääntelin ja huomasin, että kyseessä oli kansalliseepoksemme ja sitten huomasin hinnan(enkä ollut uskoa silmiäni) 0,25€/kpl. Kaikki 50 runoa pikkuruisissa kansissa ala Karjala-kustantamo, Petroskoi 1981.

Käväisin myös eräässä kauppakeskuksessa, jonne olivat kerääntyneet paikalliset käsityöläiset kojuineen. Sieltä oli aivan pakko ostaa mukaan tuo kuvassa näkyvä Terraviivan magneetti. Se vain osui silmään ja kauneudellaan hurmasi. Pitäähän sitä tukea kunnon käsityötä ja paikallista yrättäjyyttä.
Nämä taisivat olla lahjoja itselleni tänä jouluna.

Ensimäinen kalenteriluukku

Vihdoin alkaa tämä joulukalenterin kutkuttavien luukkujen availu.
Ensimäinen luukku/paketti oli muodoltaan kovin litteä ja hurjan kevyt. En juurikaan ehtinyt miettiä mitä paketissa olisi voinut olla, kun se oli jo auki.

Aivan mahtavaa!! Joulutouhuthan useilla alkavat siivouksesta tai ainakin se suoritetaan jossain vaiheessa. 1.luukusta paljastui Design Pylsy:n jouluinen tiskirätti. Tämä tonttujoukko toivottaa joulukuun tervetulleeksi ja herättelee hieman kokovuoden uinunutta joulumieltä.
Suuret kiitokset Suomalaisesta Designista!! Mahtaisiko olla niin, että salainen kirppisystäväni olisi piipahtanut toissaviikonloppuna Tampereen kädentaitomessuilla?!

Universoja kastelahjaksi

Kesällä bloggailin Billnäsin kädentaitomessuista ja sieltä löytyneistä ihanuuksista. Nukketaiteilija Tuija Leinosen haltijat olivat mielestäni parasta mitä messuilta jäi käteen (yhtään kuitenkaan väheksymättä muita kokemuksia ja löytöjä).

Tilasin syksyllä universoja muutaman, koska sain idean kastelahjaan. Projekti eteni hitaasti, mutta varmasti. Hyppien edestakaisin itse tekemisen ja hautomon välillä, sulatellen kierrätyslasia, tuunaillen nikkaroitua runkoa ja kiroten viimehetkellä loppuvaa siimaa.
Nyt se on kuitenkin valmis ja annettu eteenpäin.

Muutama kuva siitä mistä ajatus lähti, miten työ eteni ja mitä tästä kaikesta sitten tulikaan...
Pakko kyllä myöntää, että valmiin työn kuvaaminen oli kinkkistä! Nämä versot, kun olivatkin ujoja tapauksia tai eivät ainakaan pelanneet yhteen taustan ja kuvaussuunnan kanssa.

Versot ovat pituudeltaan noin 20cm. Eli pieniä ja sieviä.

Siinä se nyt on, mobile!
Ja sanomattakin taitaa olla selvää se(sanon kuitenkin), ettei tarkoitus ole päästä lasta tätä käpälöimään, vaan koristaa lastenhuonetta omalla persoonallisella tavalla.
Siispä toivotan pienokaisen tervetulleeksi maailmaan ja sukuun! Suuret kiitokset Tuijalle, haltijaemolle, jota ilman tämä idea ei olisi saanut siipiä!! Samalla myös onnittelut kaikille isille!!

Neulemakuupussi

Aloin jo aikaa sitten neuloa makuupussia sukuun syntyvälle pienokaiselle. Ohjeen löysin Drops Designin vanhasta vauvamallistosta. "Eskimo" -langan sijasta käytin Novitan "Sirkus" -lankaa, johon taisin ihastua boleroa väsätessä. Niin pehmoista ja niin sileää.
Makuupussi oli miltei yhdellä hujauksella valmis ja jäi odottamaan käyttäjäänsä syntyväksi.

Neiti päätti tulla maailmaan viimekuun puolella, mutta muuton ja yleisen härdellin vuoksi pääsin antamaan paketin vasta tällä viikollla. Lähtipä paketin mukana myös viimeinen räkäjänö(ostettujen juttujen ohella).
Huomenna mennäänkin jo ristiäisiin, joten höpisen siitäkin lahjasta pian.

Pieni picnic nostalgiaan

Nämä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan nostalgiset tuotteet tuskin koskaan saavat tarpeeksi ihailua osakseen. Oma suosikkini on ehdottomasti Messina ja Rio Cola. Voi kumpa tuota jälkimäistä saisi vielä mehujäänä siinä mainiossa pakkauksessa!! Ihan oman luokan designia niin tuotteet kuin pakkauskin.
Jenkki-kassi on löytö muutamien vuosien takaa ja on ollut ahkerassa käytössä. Kassin toinen puoli on myös kovinkin nostalginen. Lalliksella on oltu kuuntelemassa monia keikkoja ja parit häätkin on siellä vietetty.

Nautintojenpäivä

Nyt on hehkutettava muiden tekemistä ihanuuksista, jotka tuottivat minulle suurta iloa.
Poikkeuksellisesti oli vapaata keskellä viikkoa. Päätin pyhittää päivän nautinnolle ja ulkoilulle. Suuntasin askeleeni ensin kirpparille(ensimäinen nautinto) ja sitten torille suunnitelmissa kesän miltei ensimäinen jäätelö(toinen nautinto). Tämä kaikki tapahtui ihanan auringon alla(kolmas nautinto), joten oli hyvä pitää hattu ja aurinkolasit päässä.

Kirpparilta löytyi jotain aivan ihastuttavaa. Keramiikka Matamin eli Minna Lindénin tekemä sormus. Se kuuluu siipiperhe -sarjaan, josta minulla on jo pieni taulu. Taulu etsii toistaiseksi vielä paikkaa, mutta luulenpa, että haen myöhemmin siihen sopivan kellon ja nakuttelen ne keittiön seinään. Tällöin pieni taulu/seinälautanen ei näytä ihan niin yksinäiseltä. Näitä Matamin ihania tuotoksia voi käydä kurkkimassa lindengalleriassa ja sieltä löytyvät myös niiden ostopaikat.

Torille kun pääsin vaihtui jäätelö toiseen herkkuun. Iso koju suurine herkkupaloinen ja ihanine väreineen houkutteli enemmän. Kyseessä oli käsintehtyä toffeeta. Näin suklaa-allergikkona olen kiinnostunut muista makuhermoja kutkuttavista elämyksistä. Toki löytyi noiden toffeiden seasta myös suklaan ystäville herkkupaloja. The British Fudge Company:n koju toimi irtokarkki fiiliksellä eli hinta määräytyi painon mukaan ja makuja oli tarjolla ainakin 50. Itse valitsin ananas-(keltainen), minttu-lakritsa-(musta/viheä), viski-(vaalean ruskea) ja salmiakkitoffeeta(musta/ruskea), joista ensimäisenä mainittu oli pienoinen pettymys, mutta muut korjasivat potin moninkertaisesti kotiin. NAM!! Suosittelen näitä herkkuja muillekin makean nälkäisille!

Vielä kotiin päästyäni nautin hieman kieroon kasvanutta olutta. Tätä pulloa en tohtisi edes avata, mutta samaa merkkiä nauttii mielellään kuumana päivänä. 

Made in Turku Finland

Usein tulee haikailtua vanhojen tavaroiden ja muotojen perään, mutta piristävää on katsastaa myös uutta. Kirpparikierroksen innoittama kirjoitankin tekstin nykypäivän designista ja eteenkin yhdestä yrityksestä, jonka tuotteet ovat yhtäpaljon mieleeni, kuin nuo vanhat.

Tonfisk Design Oy tuli tutuksi minulle viime vasta syksynä, vaikka yhtiö onkin perustettu jo 1999. Viisaat ja luovat päänsä löivät yhteen taiteen maisterit Brian Keaney ja Tony Alfström heti koulusta valmistuttuaan. Nyt jo yli 10 vuoden taipaleen jälkeen näkyy yrityksen valikoimassa mm. Susanna Hoikkalan, Jenni Ojalan, Tanja Sipilän, Anna Palomaan suunnittelemia tuotteita. Keaney ja Alfstöm vievät Suomalaista designia yli 30 maahan ja ulkomailla he ovat Turun Sanomien mukaan saaneetkin jo "suitsutusta ja palkintoja".

Yhtiö pyörii nykyään Turussa, koska Helsingin toimitilat kävivät liian pieneksi. Tuotannon yhteidessä on myös tehtaanmyymälä. Tonfisk:n ensimäisiä tuotteita olivat Warm- sarjan teekannu ja mukit, mutta nykyään löytyy tarjoitu- ja kattausastioiden lisäksi myös tuotteita sisustukseen ja vapaa-aikaankin. Mielestäni parhaimpia tuotteita ovat oivaltava Newton -maito & sokerisetti ja herkkä Sula -tuikkulyhty.

Aikaisemmin kirjoitin tekstin lahjasta, jonka sain salaiselta sydänystävältä. Julkaisin siinä ottamani kuvan, jossa näkyy joululahjaksi saamani Sula -tuikkulyhty. Pienet lyhdyt luovat mielestäni taianomasta tunnelmaa valon leikkiessä sen sisällä. Tänään kirpputorilla näin kahden naisen nyrpistelevän nenäänsä käännellessään kädessään myynnissä olevaa Sulaa. Minun onnekseni he eivät ymmärtäneet mitä hypistelivät ja jättivät sen paikalleen, vaan eipä tainnut myyjäkään tietää mitä myi. Kolmesti piti minunkin hinta tarkistaa! Myöhemmin kierroksellani kuulin noiden naisten supattavan toisilleen, että "nuori tyttö ostaa ostaa sen rikkinäisen kapistuksen..":)

Saattaapi lyhty näyttää rikkinäiseltä, mutta nyt minulla on niitä kaksi aivan ehjää. Mainiointa noissa tuikuttimissa on se, ettei toista samanlaista ole.