Haaveita toteuttamassa

Naisen laukku on ihmeitä täynnä; eikö? Ja juuri oikean laukun löytäminen on toisinaan haaste... joka joskus pitää selättää. Olen varmasti jo useampaan otteeseen maininnun pitäväni kaikista asusteista ja somisteista yhtäläisesti. Mikään ei vie voittoa toiselta, mutta kaikkia on oltava sopiva valikoima. Kuulun siis omasta mielestäni siihen hameväen osaan, joka sallii sopivasti ja edullisesti turhamaisuutta elämäänsä kauniiden asioiden muodossa.

Olen jo noin vuoden ajan ihaillut erästä käsilaukkua Disaster Design mallistosta ja odottanut vain aikaa, jolloin rohkenisin sen ostaa. Laukku ei ole kallein näkemäni, mutta nykyisessä opiskelijataloudessa kaikki ns. ylimääräiset ostokset kirpaisevat hieman kukkarossa. 

Oli miten oli, päätin toteuttaa haaveeni ja marssin Salon Ihanaiset myymälään ja ostin viikonloppulaukun Paper Planet. 

Haaveitteni laukku on juuri sitä mitä ajattelinkin. Tarpeeksi iso pienen viikonloppureissun tekoon ja arkena koulu tarvikkeiden kuljetukseen, mutta tarpeeksi kevyt vaikka kaupunkikävelylle. Ja mitä tulee sen ulkonäköön, niin onhan se kaunis. Aika jännää on se, että laukku on omaan makuuni yllättävän vaaleanpunainen, mutta jostain kumman syystä sei ei häiritse silmääni lainkaan...

Samalla kertaa hommasin itselleni lompakon samalta valmistajalta. Olen pärjännyt pienen pussukkani kanssa jo pitkään, mutta haaveet ovat senkin kohdalla olleet hieman isommat. Onko niin, että tämä yhden vuoden lisäys ikään on saanut ihmisen pään muuttumaan hieman sofistikoituneempaan suuntaan? Tuskin kuitenkaan sillä pilke silmäkulmassa näkyy sisäosan pilkuissa, tekstissä tai jossain muualla.

Iki vanha pikkukukkaroni pääsee siis viettämään ns. eläkepäiviä.

"Penny for your thoughts"

Tervetuloa 2013

Tästä se lähtee! Laiskottelut on laskoteltu ja nyt odottaa työt tekijäänsä. Tämä koskee niin harrastuksellista- ja kodin hoidollista työtä kuin elannollistakin. Minulla oli mainio mahdollisuus olla vapaalla kaikki välipäivät ja pari päivää ennen joulua. Mainiolta  ja tarpeelliselta tuo vapaa tuntui ennen joulua, mutta jo tapanina olin kyllästyä siihen. Oli kehitettävä siis itselleen edes jotain tekemistä.
Uusia projekteja en aloittanut ja vanhoja en jostain syystä viitsinyt jatkaa, joten kirpparille kävivät askeleet. Löytöbloggaus olkoon siis ensimäinen tämän vuoden teksti.

Onneksi lähdinkin kiertelemään sillä löysin monia mainioita juttuja. Yritin kovasti löytää itselleni uusia farkkuja ja löysinkin. Hieman jäi kyllä hatuttamaan se fakta, että hyvin istuvat farkut löytyivät lasten puolelta. Tyttöjen ale rekki tarjosi minulle 164cm pöksyt. Ymmärrän kolikon kääntöpuolelta sen, että moni nainen kamppailee isojen tyttöjen -osastoa vastaan. Toivon heidän olevan edes siitä tyytyväisiä, että ovat ainakin kiinni naisten vaatteissa. Aika lannistavaa on nimittäin ostaa vaatteita lasten osastolta, kun ikää on miltei 30v.

No asia sikseen... Hatutukseni vaihtui hatutteluun, kun toisella kirpparilla vastaan tuli loosi, josta niitä hattuja löytyi useampi. Aikaa niiden sovittamiseen meni huomattavasti enemmän, kuin housuhin. Olen jo aiemmin kertonut yrityksistäni hillitä hattuostoksiani ja tällä kertaa onnistuin. Jätin kaikki kauniit mustat hatut loosiin(koska olivat niin samankaltaisia, kuin mitä omistan jo nyt) ja nappasin mukaani ruskean komistuksen.
Samalta kirpparilta löysin myös ihanan korun, jonka ikä ja muu historia on minulle vielä arvoitus. Tiedän kauneuden lisäksi vain, että leiman mukaan Vuorisalmella on ollut näppinsä pelissä. Olisiko kyseessä Juhani Vuorisalmi?

Kierrellessä löytyi myös yllä näkyvä leninkivyö. Se oli pakko napata mukaan kauniin solkensa vuoksi. Kaappieni kätköistä kaivoin esiin myös kauan sitten ostamani henkselit, joissa nipsut on myös koristeltu kelloin. Yski nipistimistä on löystynyt pahasti, joten on yritettävä hieman korjailla.

Uusi vanhoja hattuja

Nämä hatut ovat viimeisimpiä aarteitani. Ajoittuvat noin 40-luvulle ja ovat ikäisekseen ok kunnossa. Tietysti niihin pitää vaihtaa kuminauha yms., mutta koille ne eivät onneksi ole maistuneet. Takaraivolle asettuvat hatut on yksiä mieleistäni kauneimpia hattumalleja. Niitä tosin löytää aika harvoin.
Punainen hattu on vielä mysteeri. Se on aikanaan ollut väriltään oikeinkin kirkas, mutta aurinko on päässyt haalistamaan huovan väriä aika reippaasti. Mahtaakohan sitä kyetä värjäämään niin, ettei malli kärsi? Eikä pinnasta tulisi koppurainen?
Kuvassa näkyvät ketunpäät ovat peruja loppettaneesta turkisliikkeestä.

 

Nuo kun vetää päähän, niin tulee olo kuin olisi filmitähti. Vielä hiukset ja meikki kuosiin, niin on valmiina kuvauksiin. :)

Hattuhullu

Miten ihmeessä minusta tuli hattuhullu? Tuota olen miettinyt aina silloin, kun löydän uuden hatun tai kun joku tuttavistani huomio asiaa. Yksiselitteistä vastausta tuskin hulluuteeni löytyy. Kysy keneltä tahansa mieheltä, niin vastaus on "Nainen". Pitää varmasti paikkansa, mutta tunnen kuitenkin naisia, jotka eivät hattujen päälle perusta. Tuo vastaus on myöskin niin tylsä, että sivuutan sen mielelläni.

Tämän kysymyksen tiimoilta on mentävä lapsuuteen asti. Ei niin, että omat vanhempani olisivat käyttäneet hattuja. Itseasiassa olen nähnyt heidän vain pitävän pipoja ja pantoja ja niitäkin vain pakkasen sanelemista ehdoista. Kyse on siitä mitä tuolloin kuulin radiosta ja mitä näin tv:stä. Muistan miettineeni "Mikä ihme on knalli?" kuunnellessani radiokuunnelmaa Knalli ja sateenvarjo. Kun kerran ko. hatun näin komeilemassa Charles Chaplinin päässä, niin olihan sellainen saatava.
Hulluuteni syntyä ei ainakaan hillinnyt televiisorista katsomani elokuvat Hercule Poirot:sta. Niissä kohteliaat ja komeat miehet ja sievät naiset hattuineen tekivät kyllä pikkutyttöön vaikutuksen. Erityisesti muistan vanhoista elokuvista Miss Felicity Lemonin (hänellä oli varmasti hattu joka viikonpäivälle) ja näistä uudemmista Ariadne Oliverin (pantoja sulkakoristein). Tähän soppaan, kun vielä lisätään kotimaiset kaunottaret(Helena Kara, Regina Linnanheimo, Lea Joutseno ja monet muut) niin eiköhän syntyperä hulluudelle ala jo selvitä.

Siltikään knallia en tähän päivään mennessä ole omistanut.
Nykyään yritän hillitä hattuhulluuttani hieman kehnoin tuloksin. Olen kuitenkin onnistunut siinä, ettei minulla ole ylettömiä määriä esim. mustia hattuja tai tyyliltään samanlaisia. Siitä pidän kuitenkin kiinni, että on oltava hattu joka säähän (ja toisinaan myös kengät).

Se miksi juuri nyt tätä asiaa ja ylipäänsä pukeutumistani mietin on Kansallismuseo. Juuri niin. Törmäsin aivan sattumalta Kansallismuseon Kuinka pukeudun-kyselyyn. Hyviä kysymyksiä, joihin on yllättävän hauska laatia vastauksia (ihan vaikka vain mielessään).
Olisi mukavaa lueskella myös muiden bloggaajien pienistä hulluuksista ja eteenkin niiden synnystä.

Ennen, jälkeen ja 360°

Portsan pihamarkkinoilta tuli ostettua yhdet siniset kengät. Markkinoista kerroinkin aiemmin (täällä), mutta nyt on korkkareiden vuoro. Ystäväni ja tuttavani, jotka ovat nähneet tai kuulleet ostoksestani ovat olleet hieman ihmeissään. Eivät kuulema osaa kuvitella minua sinisissä kengissä. Pidänhän minä sinisiä farkkujakin, mutta ovat he kyllä aivan oikeassa noin sanoessaan. Sininen ei nyt yksinkertaisesti ole ns. minun värini.

Ostin kengät kuitenkin niiden kauniin mallin ja mahtavan kokoisien korkojen vuoksi. Olen jo pitkään haaveillut vihreistä korkokengistä, mutten ole sopivia löytänyt. Värin sävy, kenkien malli tai materiaali on aina ollut jollain tavalla kehno. Nämä popot ovat kuitenkin aivan toinen juttu.

Kävin hakemassa vaalean vihreää maalia ja suuntasin kotiin. Toinen maali löytyi minulta jo ennestään ja koristuksia en ollut vielä edes miettinyt. Teippasin kenkien korot, yksityiskohdat ja sisäosat ylivuotojen varalta. Sitten pensseli pieneen ja paskaiseen käteen ja maalia sutimaan. Sainpa laittaa testiin ikonimaalarin taitoni töpötellessäni koristetikkauksien välejä. Voin kertoa, ettei se olle oma lajini, mutta uhrauksia tarvitaan projektien eteen. Viimeiseksi vielä puntaroin koristuksia, mutta päädyin helmiin.

Seuraavissa kuvissa näkyy kengät valmiina miltei joka kulmasta. Ei ihan koko kierrosta kenkien ympäri, mutta ei paljon puutukaan. Mikäli joskus kyllästyn näihin, niin saatan vielä piristykseksi maalata korkoihin kuvioita; tilaa niissä ainakin piisaa. Kiitos myyjälle kengistä ja Jänölle helmistä.
Nämä olivat minulle uudet kengät, mutta suosittelen kaikille kenkien tuunausta mikäli olette vanhoihin kyllästyneitä. Pienellä vaivalla, luovalla hulluudella ja suurella sydämellä saa aikaan paljon mieleistä.

T-paita tuunailua

T-paita tuunailuja on pinterest ja muut ideapankit piukassa. Taitaa vaatekappale olla kohta yhtä uusiokäytetty kuin sukkahousutkin. Laukkuja, biletopeja, hedelmäpusseja, hiuslaitteita ja mitä kaikkea. Olihan minunkin siis pakko tehdä itselleni moinen huivi/koru, jonka mallin olin nähnyt jossain aiemmin.

Korun ulkonäkö on mielestäni hauskan rosoinen ja hyvä vastapaino muille koruilleni(eteenkin helmille). Oli kuitenkin keksittävä se jokin juttu, mikä toimisi sinä pisteenä siellä Ii:n päällä. Apua ei tarvinnut onneksi etsiä kauaa sillä nappasin lankakorin päältä tuhkakupin.
Juuri niin, tuhkakupin.
Sain kyseisen kauniin esineen vain hetki sitten. Se oli löytynyt jostain vintin/varaston uumenista ja oli löytäjälleen tarpeeton, mutta kiinnitti huomion(muistuttaen minusta...kai!?). Ihastuin siihen heti nähdessäni, mutten vielä silloin tiennyt minne kuppi mahtaisi sopia.

Ylimmän kuvan keltaiselle paidalle kehittelin toisenlaista käyttötarkoitusta, mutta se joutaa hautomoon vielä hetkeksi. Siitä ehkä hieman myöhemmin juttua, jos ikinä valmistuukaan.

Sweet Pea in Hair

Olen jo ajat sitten ihastunut näihin Sweet Pea leimasimiin, mutta en ole saanut niitä kuitenkaan hommattua. No viimein muutama viikko taaksepäin tupsahti moinen myyntiin juuri sopivasti. No mukaanhan se lähti.
Muutto hulinoissa ja kämpän kuntoon laittamisessa on kuitenkin mennyt suurin osa vapaa-ajastani, joten en ole päässyt sitä kokeilemaan.

Eilen yöllä silmät ristissä sain ispiraation vanhasta hiussoljesta. Kaivoin leimasimeni ja muut tarpeet esiin ja ryhdyin töihin. Mietin hetken miltä instalaatio mahtaisi näyttää virkein silmin katsottuna ja totesin tänään, ettei lainkaan hassummalta.
Hyvää pikkujoulua kaikille ja muistakaahan, että ihan tavallisenakin päivänä voi laittaa parasta päälle ja hemmotella itseään!!

 

 

Nintendon viehätystä

Nyt on vuorossa "vanhaa kamaa". Siis sepustusta koruista, jotka tein viimekesänä.
Tulossa oli kahden nuoren rakastavaisen iso juhla; tuo avioon astuminen. Vaatteet oli jo katsastettu ajat sitten, mutta jotain vielä uupui. Kuten on tapani, yritän aina keksiä jotain ns. katseen kiinnittävää pukeutumiseen. Välillä vaate toisinaan kengät tai laukku joskus jotain aivan muuta(toisinaan onnistun tai sitten en), mutta tällä kertaa koru. Tarkalleenottaen oli tehtävä korut myös miehelle, jotta kokonaisuus olisi kutakuinkin täydellinen.

Idea lähti vyönsoljesta, joka tuotiin muutama vuosi sitten Japanin maalta avokilleni syntymäpäivälahjaksi/tuliaisiksi(sanotaan suoraan: olen soljesta kateellinen).

Päätettiin siis yhteistuumin lähteä kokonaan 8-bittiselle linjalle. Massat vain esiin ja väsäämään. Pari iltaa siinä vierähtikin pipertäessä silmäneulan ja askartelupuikkojen kanssa. Uuni poltti muutamat ja minä sössin osan tuotoksista, mutta onneksi säästyi juuri tarvittava määrä korujen tekoon.
Herra sai solkensa kaveriksi Tetris-kalvosinnapit(n. 2x2cm) ja NES Zapper-solmioneulan(pit. n. 5cm). Itselleni tein Tetris-palikoista korut korviin ja kaulalle(n. 3cm). Hauskat niistä tuli ja mukaavaa palautettakin saivat nuorten sekä vanhempien keskuudessa.

Origameja helteen keskellä

Viimeviikolla oli hattuni kovassa käytössä toisin kuin tänään sateen keskellä. Hyvä olikin, että painoin hatun päähäni, koska muuten olisin varmasti saanut mojovan pistoksen auringosta.
Loppuviikosta kuitenkin tuumasin, että kaipaan jotain piristystä. Näin ollen päätin vääntää korun hattuuni (sanottakoon) omalla tyylilläni...

En ole ihan varma siitä kelpuutetaanko teostani p*skishaasteeseen #94, jonka teemana on "pelkkää paperia". Tuohan ei ole kortti, mutta täyttää haasteen antaman teeman. Ymmärrän kyllä, jos ei.
Origamit ovat kiehtoneet jo hetken, vaikka en niitä ole montaa työstänytkään. Tuo "Alexander swallowtail butterfly" on mielestäni tähän mennessä kaunein näkemäni/taittelemani perhonen ja tällä kertaa käytin siihen sanomalehteä jostain tuolta kaukaa. Olen aijemmin tehnyt kortin perhosia koristeena käyttäen . Liljat ovat ihan tavallista ohutta paperia. Koko komeus on kiinni vanhalla hattuneulalla, jonka olen aikanaan löytänyt kirpputorilta.

Aurinko paistaa, mutta jotain on unohtunut...

Nyt muistin, kun luin ihanista aurinkolaseista "70-luvulta päivää!"-blogissa, että näistä omistani on pitänyt kertoa. Terveiset vaan Ninnulle ja kiitos muistutuksesta!:)

Aurinkolasit ovat löytö jo viime kesältä, jolloin en vielä omannut blogia ja jostain syystä ne eivät talven harmaina päivinä tulleet mieleenikään. Tänään lasit olivat käytössä pitkän odottelun jälkeen. Jostain syystä olen saanut sellaisen päähänpinttymän, ettei minulle pienilinssiset lasit sovi, joten kaapista löytyy useammat puolinaaman peittävät komistukset. Nämä kyseiset ovat kuitenkin ainoat aidosti vanhat lasit sieltä 60-70 -lukujen taitteesta. Merkiltään Solnova ja nopean googlailun tuloksena(hyvin nopean) selvisi, että yhtiön kotimaa on Italiassa.

Saatan kyllä näyttää hieman huvittavalta nuo nenällä ja vihreä potan mallinen pyöräilykypärä päässä(mikäs sotamies se siellä?), mutta on vain todettava, ettei minun silmiäni haittaa sen koomin aurinko kuin kärpäsetkään.

Helenin huivi

Arki on koittanut pitkän vapaan jälkeen. Tämä ei lainkaan ole huono asia, vaan vipinä pitää mielen virkeänä. Viimeisenä vapaapäivänäni alkoi joutenolo hieman jo harmittaa ja jotain tekemistä oli keksittävä. Toki muistin vältellä niitä ns. pakollisia toimia.:)
Lankakorista pilkisti esiin muutama kerä Novitan Helen -lankaa ja niitä hetken pyöritellessäni päätin tehdä huivin. Koukku nro. 8 viuhumaan ja pian hartiahuivi olikin valmis. Tuon heittää ihan mieluusti olkien ylle kesäisenä iltana. Jos muistan jokseenkin oikein, niin taitaa minulla olla sävyyn sopivaa vihreätä kangastakin... taisin juuri tehdä itselleni hommia mekon/hameen muodossa...

Minäkö mustis?

Taas on touhuttu hurjasti kaikkea, mutta vielä ei ole valmista näyttää. Käsitöiden parista nimittäin irtaannuin kirpparille. Ehdotus sinne lähdöstä tuli yhtä yllättäen kuin päätöskin. Hyvä, että tuli lähdettyä, koska kotiin tuli halvalla uutta.
Olen jo pitkään kironnut paistinpannujeni huonoa kuntoa ja päättänyt vaihtaa ne pikkuhiljaa uusiin/parempiin. Nyt neljällä eurolla mukaan lähti valurautainen paistinpannu ja pienellä käsittelyllä sain siitä kuin uuden. Kyllä rauta on parasta. Kuvan lettupannukin otti hieman öljyä pintaansa siinä samalla, vaikka sen olenkin hankkinut jo aiemmin.
Lisää mustaa tuli käsilaukun muodossa. Mielestäni ihana nahkalaukku on todella jykevä ja tuskin koskaan käytetty. Sen kuviointi otti silmään hyllystä ensimäisenä ja hinnan nähtyäni en voinut jättää sitä ostamatta.

Kirpputorilta arkeen, juhlaan ja aivan vallan muuhun

Viime viikonloppuna olin pitkästä aikaa könyämässä kirpputorilla. Tarkoitus oli mennä jo aamuvarhain pelipaikoille, mutta nukkumatti veti tämän asia suhteen pidemän korren. Viimein kuitenkin sain revittyä itseni ylös, ulos ja löytöretkelle.

On hyvä pitää toisinaan pidempiä taukoja kirpparien kiertelyssä ainakin, jos kyseessä ovat vuokrapöydät. Helposti käy niin, että muistaa jo katsoneensa jonkun tutulta näyttävän pöydän eikä lainkaan huomaa sinne tulleita uusia aarteita. Toisena vaihtoehtona on myös se tosiasia, ettei pöytään ole tullut mitään uutta.
Kun siis kaikki näyttää samalta, niin pidä paussi.

Tällä minun retkelläni miltein kaikki oli uusinta uutta. Onhan siitä kuitenkin jo kolme viikkoa, kun viimeksi noita hyllyvälejä kiertelin. Vuokrapöydälliset kirpparit ovatkin minulle mieluisimpia tavaroiden katselu- ja ostopaikkoja. Niissä kun pääsee ihan rauhassa puntaroimaan ostopäätöstä ilman kenenkään jorinoita ja myyntipuheita.

Mennäänpäs kuitenkin asiaan. Haaviin tarttui tälläkertaa tällaisia aarteita:

• Puolustusvoimien laukku oli aivan pakko saada. Olen etsinyt arkilaukkua kesäiseen menoon, joka vielä sopisi yhteen aikoinaan hankkimani Ruotsin lotta-hameen kanssa. No eipä tuo nyt kovin kesäistä fiilistä tuo, mutta taas hieman tuunausta niin saan siitä varmasti sopivan. 
• Läjäpäin löytyi myös numerotarroja, jotka tulevat varmasti käyttöön askartelussa.
• Kirjekuirilaukku. Jonkun vanha, mutta minulle uusi. Oman iltalaukkuni myin eteenpäin, kun oli ns. loppunkäytetty. Hyvässä kunnossa, mutta minun matkassani jo liikaa nähnyt.
• Pieni peili. Ihana kukkakuvio emali pinnotteella ja sisältä löytyy sekä normaali, että suurentava peili. Näkee sitten kaikki rypyt ja näpyt.
• Tietysti nauhoja  ja varsinkin nyplättyä pitsiä. Ihanaa ja niin paljon (5m)
• Keskellä komeilevat punaiset avokkaat sopivat jalkaan kuin valettu. Kierrätin vielä suutarin kautta, jotta korkolaput olisivat tuliterät. Nyt kelpaa sitten tepastella tulevissa pikkujouluissa.

Puhelinlaukku #1

Vihdoin, vihdoin sain sen toteutettua. Laukku on ollut jo pitkään kaapinpohjalla, idea on muhinut kunnolla, mutta toteutus ja puhelin uupuivat. Tällaisen laukun olen nähnyt ensikertaa vuonna 2006 ja jo silloin innostuin. Laitoin sen kuitenkin hautomoon ennalta määrittelemättömäksi ajaksi, jotta kaikki tarpeet ym. olisi haalittu ja aikaa piisaisi tekoon ja suunnitteluun. Hyvän tovin projeksti olikin hautomossa, vaikka olinkin törmännyt muiden teoksiin blogeja selaillessani. En siis lainkaan voi ottaa tätä ideaa omiin nimiini, vaan voin vain todeta suunnitelleeni oman version. Nyt se kuitenkin tapahtui.... oma puhelinlaukkuni! Tästä on hyvä olla iloinen!

Näistä lähdettiin liikkeelle. Isoäidin vintiltä löytyi kaksi risaa puhelinta, jotka luovutettiin vapaaseen käyttööni. Kuten huomaa, puhelimet ovat lojuneet pitkään ja ovat tästä syystä kovinkin likaisia. Niitä on myös käytetty ahkeraan, koska pakeliitti on kellastunut osittain paljonkin.

Minulla on siis suunnitelmissani tehdä kaksi laukkua; yksi arkeen ja toinen juhlaan. :) Päätin kuitenkin aloittaa tästä kellertävästä, joka on kai joskus ollut kerman värinen tai luonnon valkea. Siinä numerolevy on niin herkullisen värinen. Joten ei muuta, kuin purkamaan ja putsaamaan!

Kaikki tarvittavat osat esillä ja muutkin vielä tallella. Eihän sitä tiedä, jos niistäkin jotain keksii...
Vannon kyllä ihmesienen nimeen, koska osa kellastumistakin oli tipotiessään. Kaikkia pinttymiä en kuitenkaan jaksanut hinkata, mutta onneksi tuon saa purattua uudestaan, jos "siivoisinto" iskee.

Tässä siis tuo laukku, joka oli ostettu tätä tarkoitusta varten. Taitaa tästä laukusta tulla mainio pikkujoululaukku. Jotain pientä, jotain punaista ja jotain oikein veikeää.
Muutaman tunnin aktiivisen ruuvailun ja ähellyksen jälkeen oli kassi valmis. Hieno, vaikka itse sanonkin.
Toinen on edelleen hautomossa, mutta luulempa ettei enää kauaa.