Pajtim Statovci: Bolla

Arsimilla on vaimo, mutta kun hän tapaa Pristinan yliopistolla lääketiedettä opiskelevan Milosin, hän ei voi kuin ottaa tavaransa ja seurata. Heidän välilleen syttyy tulinen suhde, joka jatkuu, kunnes sota ajaa Arsimin perheineen maanpakoon. Kun Arsim vuosia myöhemmin palaa yksin sodan runnomaan Pristinaan, herää epätoivo. Mitä Milosille, ja mitä heille, oikein tapahtui?

     Kaunokirjallisuuden Finlandia -palkinnon viime vuonna saanut Bolla tuntui takakannen tekstin perusteella sellaiselta, että jättäisin sen väliin. Halusin kuitenkin kokeilla ja laitoin kirjan varaukseen. Kun sitten sain tämän palkitun teoksen käsiini, hämmästyin sen paksuutta. Tai oikeastaan sitä, että kirja ei ollut kovin paksu. Olin jostain syystä odottanut melkein viidensadan sivun opusta, mutta sainkin luettavakseni kirjan, jossa on vähän yli kaksisataa sivua. Uskoni siihen, että saisin tämän luettua ilman suurempia ongelmia, alkoi kasvaa.
     Bolla sijoittuu Kosovoon, jossa sota runtelee maisemaa. Arsim tapaa miehen, Milosin, ja heidän välilleen syntyy suhde. Sota kuitenkin ajaa miehet erilleen, kun Arsim lähtee pakoon perheensä kanssa. Vuodet kuluvat ja miehet elävät omaa elämäänsä niillä keinoin, jotka heille annetaan. Milos joutuu sodan kynsiin ja pyrkii selviytymään. Arsim kokee uuden maailman outona ja hän ei kykene kunnolla sopeutumaan. Erilaisten vaiheiden kautta Arsim joutuu palaamaan takaisin kotimaahansa ja hän päättää etsiä Milosin.
     Joiltain osin tykkäsin tästä. Kirjan tarina oli mielenkiintoinen ja koskettava. Kertomus oli jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen oli mielestäni paras. Siinä päästiin keskittymään kahden miehen väliseen suhteeseen. Se oli osa, jonka lukeminen eteni nopeasti ja vailla ongelmia. Toiset kaksi osaa eivät sitten oikein mielestäni toimineetkaan niin hyvin, mutta toisaalta niiden merkitys kokonaisuuden kannalta oli tärkeä.
     Arsim alkoi jo ensimmäisen osan aikana tuntua hieman vastenmieliseltä hahmolta ja kirjan loppua kohden mentäessä, ajatus vain vahvistui. Hänen tekojen syitä ei kuitenkaan selitetty kovin hyvin, joten vastenmielisyys vain lisääntyi. Entä sitten Milos? Hänen ajatuksistaan kerrottiin muistikirjan pätkien muodossa. Muuten hän kuitenkin jäi vähän tyhjäksi hahmoksi. Olisin halunnut tietää hänestä ja hänen vaiheistaan enemmän.
     Kirjan luettuani en ollut aivan varma omista ajatuksistani sen suhteen, tykkäsinkö tästä kirjasta paljon vai oliko tämä aivan kamala. Jokin tässä vain omalla kohdallani tökki, mutta Statovcin tyyli jotenkin herätti mielenkiintoni.

Genre: sota, LGBT+, historiallinen, romantiikka
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ***½
Goodreads: 4,08

Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 7. Rikotaan lakia
PopSugar2020: 23. Won an award in 2019, 33. At least four star rating on Goodreads
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 23. Featuring an LGBT+ character, 27. A historical fiction, 39. By an author whose name you're not quite sure how to pronounce 

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät

Heitä on viisi. Tulisieluinen Linda, joka ottaa ohjat käsiinsä. Hiljainen Katri, joka myötäilee siskoaan. Pehmeä Aada, joka vilkuilee komeaa Peetua. Jenny, joka vain etsii jännitystä. Ja Bea, joka parhaiten heistä ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu.
Tehtaantytöt on heitetty vallattuun huvilaan hoitamaan haavoittuneita keväällä 1918 - ilman kokemusta tai koulutusta. Vaikka kaikki saattoi hetken kuulostaa seikkailulta, on todellisuus kauhea ja vakava. Kun Peetu kannetaan paareilla sisään, on leikki viimeistään ohi ja tytöillekin annetaan aseet käteen.

     Yksi kevät sijoittuu vuoteen 1918, kun punaiset ja valkoiset taistelivat toisiaan vastaan. Kirja seuraa viittä nuorta tyttöä/naista, jotka yrittävät selvitä sodan melskeessä parhaansa mukaan vaihe vaiheelta. Tarina on koskettava ja sydäntä riipaiseva.
     Lyhyeksi kirjaksi tämä tarina pitää sisällään paljon. On salaisuuksia, on ihastumisia, on kuolemaa, on surua. On viisi sielua, jotka ovat yhdessä, mutta kuitenkin niin erillään. Aikana, jolloin jokainen huolehti omasta itsestään.
     Ennen kirjan aloittamista en tiennyt mistä tämä kertoo, mikä voi olla hyvä asia. Jos olisin ennen kirjan lainaamista tiennyt kirjan tarinasta jotain, en ehkä olisi päätynyt ottamaan tätä hyllystä ja kantamaan kotiini. Sotatarinat eivät ole ehkä ihan niin oma juttuni. Tämä kuitenkin on nuorten kirja, mikä hieman jo antaa osviittaa siitä, että tämä ei kuulu niihin raaimpiin sotakertomuksiin. Lisäksi tässä ei mennä niin syvälle ajatuksiin ja tapahtumiin, kuin muuten ehkä olisi menty.
     Olen lukenut Lähteenmäeltä aikaisemminkin muutaman teoksen ja jo niiden kirjojen kohdalla tykkäsin hänen kerrontatyylistä. Asiallinen, mutta ei liian synkkä, vaikka aihe antaisi siihen mahdollisuuden. Tämä teos jatkaa tätä linjaa, enkä siis voinut kuin ihastua ja rakastua. Hahmoista kerrotaan juuri sen verran kuin on tarpeen. Tarina etenee hyvällä vauhdilla. Lukijan mielenkiinto pysyy yllä alusta loppuun asti. Mitä muuta sitä voisi toivoa nuorten kirjalta, joka kertoo Suomen historiasta ja sen kauheasta ajanjaksosta?

Genre: nuoret, sota, historiallinen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Muita teoksia: Iskelmiä

Arvosana: ****
Goodreads: 3,55

Jan Guillou: Arnin perintö

Tarunhohtoinen kuvaus Arnin lapsenlapsesta Birgeristä, paremmin tunnettu Birger Jarlina, joka oli Tukholman perustaja ja Ruotsin yhdistäjä. Birger oli kaukana pyhimyksestä. Hän oli synnynnäinen voittaja, jota moraaliset tai käytännön esteet eivät pidätelleet. Hänen perustamistaan laeista, koti-, kirkko-, ja naisrauhasta, muodostui valtion sääntöjen tukipilari 600 vuodeksi eteenpäin.

     Arnin perintö on itsenäinen jatko-osa aikaisemmin tänä vuonna lukemalleni trilogialle. Se seuraa Birgeria, Arn Magnussonin pojanpoikaa aikana, jolloin Arn ja hänen poikansa ovat kuolleet sodassa tanskalaisia vastaan. Nyt maassa vallitsee taas rauha, mutta kuninkaan kruunu ei ole varmoissa käsissä ja epävarmuus kurkistelee nurkan takana etsien hyvää aikaa iskeä.
     Kuten aikaisempien osien kohdalla, sodasta kertominen ja kruunun perillisestä vääntäminen eivät ole niitä asioita, joista itse tykkään lukea. Ja mitäpä muuta tämä osa olisi ollut kuin juuri sitä. Kerronta oli aivan yhtä hyvää ja luontevaa kuin aikaisemminkin. Valitettavasti tarina kuitenkaan ei tuntunut etenevän kovin kovaa tahtia ja oma mielenkiinto ei meinannut pysyä mukana aivan loppuun asti.
     Ristiretki trilogian ja tämän itsenäisen osan kohdalla kuitenkin on ollut mukavaa se, että on päässyt tutustumaan (joskin fiktiivisesti) Ruotsin historiaan. Se on kiinnostava, mutta kuitenkaan aiheesta ei ole tullut muuten lueskeltua. Eli jos tästä pitää jotain positiivista löytää, niin historiallinen aspekti. Valitettavasti muuten tämä sarja ei kuulu niihin, joihin palaisin joskus uudelleen.

Arvet efter Arn
Suomentanut: Arvi Tamminen
Genre: historiallinen, sota
Sarja: Ristiretki #4
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2001, suom. 2003

Kirjailijan muut teokset: Tie Jerusalemiin, Temppeliherra, Pohjoinen valtakunta
Arvosana: **½
Goodreads: 3,76

Katja Kettu: Kätilö

Suuri romaani Lapin sodasta.
Kätilö on tosipohjainen kertomus suomalaisnaisen ja SS-upseerin yhteentörmäyksestä Lapin sodan kynnyksellä. Se on väkevä todistus siitä mihin ihminen on valmis rakkauden tähden.

     Kätilön, Vikasilmän, tarina alkaa siitä, miten hän toimii kätilönä pienessä kylässä. Häntä väistellään hänen historian ja silmien takia. Häntä ei pidetä oikein minään. Sitten eräänä päivänä kylään tulee SS-upseeri, joka ei kavahda naisen silmiä. Ihastuminen ja lähes jopa rakastuminen tapahtuu heti, minkä johdosta Vikasilmä haluaa päästä samalle vankileirille töihin sairaanhoitajaksi, missä upseerikin toimii.
     Elämä vankileirillä on karua ja raakaa. Sen aikaa kun suomalaiset ja saksalaiset toimivat samalla puolen, on kuitenkin Vikasilmän parempi olla kuin monen muun. Sodan käydessä kohti loppuaan, alkaa liittolaisista tulla vihollisia ja taistelu elämästä alkaa.
     Kirjan tarina pomppii ajassa kun Vikasilmä on vankileirillä ja ajassa kun hän on Kuolleen Miehen vuonolla ja odottaa upseeria tulevaksi. Lisäksi välillä kerrotaan tarinaa upseerin näkökulmasta. Hänen mietteistään, hänen lääkkeiden käytöstä mielen turruttamiseksi, hänen epätoivostaan. Ja tämän kaiken keskellä päästään lukemaan Kuolleen Miehen kirjeitä hänen tyttärelleen ja näin saadaan täydennystä muun tarinan jättämiin aukkoihin.
     Monimutkainen tarina alkaa hahmottua kirjaa lukiessa ja näin kun olen päässyt takakanteen saakka, haluaisin lukea kirjan uudelleen ja huomata taas uusia asioita. Tämä kirja on upea kertomus, joka pitää lukea jos vähänkään on asiaa miettinyt. Ketun kerronta on jotain niin kaunista, vanhahtavaa ja tarinan aikaan sopivaa. Tekstiä ei ole yritetty romantisoida, vaan asiat kerrotaan kuten ne on. Pitkin kirjaa on luetteloita, jotka saivat ainakin minut hymyilemään niiden kekseliäisyyden ja rivouden takia.

     "Johannes, sinä saatanan epäsikiö, hurtanpoikanen, väriväärä, sinä pilluharja, kulukumulukku, laattakirveli, pelsepuupi, persveivari, ukkometso, sokeriterska, leikoturpa, erillisnäkijä, jänkähiipijä, turskannahkaisten kenkinen komeljanttari."

     Kaikessa kauheudessaan mitä tämä kirja tuo esiin sodan ajoista, pidin siitä todella paljon. Tarina soljui luontevasti eteenpäin, vaikka välillä mietinkin, että missä nyt mennään. Päähahmoista pääsi hyvin jyvälle, muihin hahmoihin ei niinkään keskitytty vaan heidät mainittiin kuin sivumennen, aivan kuin heillä ei olisi sen suurempaa merkitystä kaksikon rakkauden välillä. Tässä kirjassa ei ollut mitään ylimääräistä. Ja rakastuin Ketun tyyliin kirjoittaa. Siinä vain oli jotain niin kaunista. Jotain, mikä sai hymyilemään, vaikka tarina ei sinänsä ole kevyt.

     "Tuijotan kattopalkkia ja se näyttää yhtä hauraalta kuin Näkkälän kattopalkki, joka kuuluu siihen toiseen maailmaan. Siihen jossa olin koskematon ja voimallinen eikä sota saanut minusta otetta. Operaatio Navetan renkkusängyn yllä himmeli kiertää itsensä ympäri hitaasti, hitaasti. Odotan rapaisten saappaitten pysähtyvän vuoteeni vierelle."

Nimi: Kätilö
Kirjailija: Katja Kettu
Genre: romantiikka, sota, historiallinen
Sivumäärä: 339
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2011

Arvosana: ****

Lukuhaasteet: Helmet19 (36. Kirjassa ollaan yksin)