Tietokirjoja ja elämäkertoja, osa 2

Vielä muutama tietokirja ja elämäkerrallinen tarina :)

Anne Pennanen: Pako päihdehelvetistä

Into, 2021, nonfiktio

Pako päihdehelvetistä on Jennan tarina karusta lapsuudesta ja nuoruudesta aikuisuuteen, jossa asiat alkavat pikkuhiljaa palata hyville uomille. Tarinaansa kertoessaan Jenna on ollut kuusi vuotta ilman päihteitä ja hänen tavoitteena on saada kaikki huostaanotetut lapsensa takaisin. Pitkä ja kivikkoinen tie on siis vielä edessä, mutta toivottavasti suurempi osa on jo jäänyt taakse.

     Tälläiset selviytymistarinat ovat tärkeitä. Ne ovat tärkeitä niin samoista asioista kamppaileville kuin näistä asioista tietämättömille. Tälläiset tarinat avaavat silmiä, jos ne on oikein tehty. Tämän kirjan kohdalla, en ole täysin varma asiasta. Varmasti se auttaa joitakin, mutta itse koin, että Jennan matka ei ole vielä niin varmoissa uomissa, että siitä olisi pystynyt kirjoittamaan vielä kirjaa. Kaikki se katkeruus yhteiskuntaa ja ymmärtämättömyys omia tekemisiään kohtaan huokui tästä kirjasta. Ehkä muutaman vuoden kuluttua tilanne olisi ollut jo eri ja tästä kirjasta olisi voinut saada enemmän irti.

Laura Roininen: Perhe parrasvaloissa

Avain, 2021, ****, nonfiktio, novelli

Perhe parrasvaloissa on kokoelma kymmenen perheen tarinasta. Nämä perheet ovat kaikki erilaisia ja "ydinperheen" mallia venyttäviä. Nopealukuinen teos avaa erilaisia perhemalleja kattavasti. Sen tavoitteena on laajentaa käsitystämme erilaisista perheistä ja mielestäni se onnistuu tässä tavoitteessa. En kuitenkaan ollut aivan varma tätä lukiessani, että kenelle tämä kirja oli suunnattu.

Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta

Suomalaisen kirjallisuuden seura/SKS, 2020, ****, nonfiktio, historiallinen

Pullopostia Seilin saarelta on kirja Saima Rahkosesta ja hänen elämän vaiheista. Samalla kirja pitää sisällään mielenterveyden hoidon vaiheita. Tämä oli hyvä tietoteos ja koskettava tarina, jonka taustalla on suuri työmäärä. Yksinkertaisesti vain viihdyin tämän kirjan parissa alusta loppuun saakka ja olisin halunnut vielä tietää enemmän.

Adam Kay: Kolme yövuoroa jouluun on

Art House, 2020, ****, Ari Jaatinen, nonfiktio, huumori

Kolme yövuoroa jouluun on on Adam Kayn toinen nuoren lääkärin päiväkirja, joka on julkaistu. Kohta voi vähän kirpaista julkaistiin suomeksi 2019 ja se jakoi lukijoita kahteen leiriin. Osa tykkäsi paljonkin, osa taas ei päässyt Kayn huumorin syövereihin sisälle. Itse kuuluin tähän ensimmäiseen joukkoon ja tästä syystä päätin tarttua myös tähän kirjaan. Enkä pettynyt. Kirja jatkoi hyvin edeltäjänsä jäljissä ja sai naurua aikaan. 

Richard Shepherd: Epäluonnolliset syyt

WSOY, 2020, *****, Veera Kaski, nonfiktio, mysteeri

Epäluonnolliset syyt sukeltaa ruumiinavausten maailmaan oikeuslääkärinä toimineen Shepherdin muistelmissa. 30 vuotta oikeuslääkärinä Iso-Britanniassa toiminut Shepherd on ollut monissa tapauksissa mukana ja hän on nähnyt jos jonkinlaista kuolemaa. Kirja avaa hyvin näitä tapauksia ja samalla sukelletaan Shepherdin omaan elämään ja hänen työnsä vaikutuksiin. Tämä oli teos, jota oli vaikea jättää kesken. Luin muutaman tarinoista fyysisestä kirjasta ja loput kuuntelin äänikirjana. Markus Järvenpää sopi hyvin lukijaksi tälle kirjalle.

Tietokirjoja ja elämäkertoja, osa 1

Seuraavaksi vuorossa muutama nonfiktiivinen, hyvin informatiivinen kirja :)

Anna-Sofia Nieminen & Niku Hooli: Aikuisten perhe 

Kosmos, 2019, ***, nonfiktio, novelli

Aikuinen perhe on kirja ihmisistä, ketkä ovat valinneet lapsettomuuden. Kirjan idea on lähtenyt liikkeelle kirjailijoiden omasta kriisistä, ja jollain tasolla se myös näkyi kirjaa lukiessa. Haastatteluista koostuva kirja oli mielenkiintoista luettavaa. Henkilökohtaisesti en saanut tätä lukiessa mitään sen ihmeellisempiä ahaa-elämyksiä, mutta ehkä vähemmän aihetta miettineelle niitäkin tulee.

Elina Jokinen: Säröjen kauneus

Tuuma, 2020, ***, nonfiktio, self help

Luin Säröjen kauneus -kirjan äänikirjana, joitain pätkiä luin fyysisestä kirjasta. Kirja luo kirjaparin Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi kirjan kanssa, jonka luin hieman tämän teoksen jälkeen. 

Kovin paljoa tästä ei jäänyt mieleen. Kyllä tämän kuunteli ilman ongelmaa, mutta ei se sen suuremmin herättänyt ajatuksia. Ehkä jos olisin lukenut tämän kokonaan fyysisenä kirjana, olisin saanut tästä enemmän irti.

Ina Mikkola: Runkkarin käsikirja

Into, 2020, ***, nonfiktio, feminismi, self help

Runkkarin käsikirja oli kirja, johon tartuin hieman epäröiden, mutta samalla odotukseni olivat korkealla. Loppujen lopuksi olin hieman pettynyt lopputulokseen. Samalla tämä oli kuitenkin ihan kelpo kirja aiheeseen tutustuvalle, ilman että tarvii mennä kovin syvälle aiheeseen. Jotkin kielellisistä valinnoista särähti omaan korvaan ja kirjan luettuani mietin, olisiko näitä valintoja muuttamalla kirjasta saadun hieman ajattomamman.

Marja Kihlström: Oikeilla nimillä

Kosmos, 2020, *****, nonfiktio

Oikeilla nimillä on seksuaalikasvatusopas, johon mielestäni kaikkien olisi hyvä tarttua. Kirja on hyvä perusteos aiheeseen ja auttaa käsittelemään niin omaa kuin toistenkin seksuaalisuutta. Teos alkaa oman seksuaalisuuden pohtimisella ja tämän jälkeen syvennytään kasvun eri vaiheisiin.

Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso - Ei koira muttei mieskään / Mercedes Bentso - Totuus ja tunnustus

Johnny Kniga, 2019/2020, omaelämäkerrallinen, feminismi

Ei koira muttei mieskään ja Totuus ja tunnustus ovat Linda-Maria Roineen eli Mercedes Bentson omasta elämästä ja hänen kokemuksista kertovia kirjoja. 

Ei koira muttei mieskään käy läpi Roineen elämää vaihe vaiheelta, joskus hieman edestakaisin kulkien. Kirja oli nopea lukea, mutta joissain kohtia se tuntui hieman toistavalta ja yksitoikkoiselta. Kirjan tekemisessä on ollut mukana myös Venla Pystynen.

Totuus ja tunnustus ottaa enemmän kantaa yhteiskunnalliseen ajatteluun. Tykkäsin tästä hieman enemmän ja tätä voisin jopa lähteä suosittelemaan. Tämä vain oli kaikessa yksinkertaisuudessaan silmiä avaava teos.

Katri Norrlin & Nelli Kenttä: Vitun ruma

"Somen takia koen itseni päivittäin iljettäväksi."

Sosiaalinen media luo ulkonäköpaineita ja maailma pyörii ulkonäön ympärillä. 

Vitun ruma on vaikuttava kirja ulkonäöstä ja epäreiluista kauneusihanteista tänä päivänä. Teoksessa pureudutaan aiheisiin incel-liikkeestä OnlyFansiin ja thinspirationista male gazeen.

     Nuorille selkeästi suunnattu Vitun ruma on kirja ulkonäköpaineista, feminismistä ja kauneusihanteista. Isot teemat käsitellään nopeasti, melko pintapuolisesti, sen enempää kuitenkaan mihinkään takertumatta. Tiedon tulvaa on kevennetty kirjailijoiden välisillä viestiketjuilla, heidän seuraajilta saaduilla kommenteilla ja julkisuudesta tuttujen henkilöiden haastatteluilla. Ulkoasusta on yritetty tehdä mahdollisimman paljon nuoren silmää miellyttävä, mikä saattaa hieman tökkiä vanhemman lukijan kohdalla.

     Ensiksi, haluan ottaa esiin (kuten moni muukin ennen minua) kirjan nimen. Se oli yksi syy, miksi päätin tähän kirjaan tutustua bongatessani sen uutuuskirjojen katalogista. Se pysäytti ja sai mielenkiintoni heräämään. Halusin tietää, miksi kirjalle on valittu moinen nimi. Kirjan luettuani, en saanut vastausta tähän kysymykseeni. En vain voi vieläkään ymmärtää, millaisen prosessin päätteeksi ollaan päädytty tähän lopputulokseen. Mutta en voi kieltää sitä, etteikö se olisi huomiota herättävä ja varmasti sitä kautta kirja on saanut enemmän huomiota osakseen.

     En ole täysin varma, onko tätä kirjaa mainostettu kuinka paljon "tietokirjana", mutta sellaisella mielikuvalla itse tähän tartuin. Tästä syystä tätä lukiessani itseäni häiritsi, että lähteisiin viittamista ei ollut kuin muutamissa kohdissa. Lähdeluettelo kuitenkin löytyi lopusta, siitä plussaa. Tähän liittyen myös tuntui, että kirja vain toi esiin paljon erilaisia teemoja ja ajatuksia, sen enempää kuitenkaan analysoimatta näitä. Jäin siis kaipaamaan syvemmälle menemistä ja moniuloitteisuutta monen aiheen kohdalla. Tämä analyysin puute häiritsi myös kirjailijoiden itsensä tuottaman kyselyn pohjalta luoduissa kaavioissa. Koko sivun vievät kuvakaaviot olisivat mielestäni kaivanneet myös hieman avaamista tai ainakin niiden tuloksista olisi voinut olla edes lyhyet maininnat tekstissä. Nyt ne tuntuivat jäävän hieman irralliksi tekstiin verrattuna.

     Julkisuuden henkilöiden haastattelut olivat mielestäni hyvä lisä kaiken tiedon keskelle. Olisin kuitenkin kaivannut hieman moninaisempaa näkökulmaa tähän, sillä kirjan yhtenä suurena teemana oli moninaisuuden hyväksyminen. Entä kirjailijoiden välinen viestittely? Sen olisi voinut jättää kokonaan pois. Ne tuntuivat vain katkaisevan koko homman, eivätkä antaneet lukijalle mitään uutta muun tekstin keskellä. 

     Kokonaisuutena tämä kirja oli hyvä tietopaketti aiheesta ja toimii hyvin "esittelykirjana", mikäli aihe ei ole ennestään tuttu. Nuorille ja muille ulkonäköpaineista kärsiville varmasti opettavainen kirja ja saa aikaan pohdintaa. 

Genre: nonfiktio, feminismi
Kustantaja: Into
Julkaisuvuosi: 2021

Arvosana: ***
Goodreads: 3,31

Yksittäisten sarjakuvien kokoelma, osa 2

Vielä kertaalleen lisää sarjakuvia, sitten päästään seuraavanlaisiin teoksiin :)

Junji Ito: Uzumaki

2013, ****, kauhu, fantasia

Uzumaki on mangaa kauhun suositulta tekijältä, Junji Itolta. Uzumaki kertoo kaupungista, jonka spiraali on ottanut valtaansa ja leviää leviämistään. Itse en ole mikään kauhukirjallisuuden ystävä, mutta päätin silti tarttua tähän teokseen. Tämä oli hyvä, mielenkiintoinen, erilainen ja tyyliltään koukuttava. Tätä oli vain pakko jatkaa ja kauhulla odottaa, millaisia piirroksia seuraavalta sivulta ilmestyy. En voi suositella tätä kaikille, koska kuvat olivat joskus niin vastenmielisiä, että itsekin teki mieli vain sulkea kirja ja jättää koko homma kesken. Eli omalla vastuulla tarttuisin tähän teokseen.

Kevin Panetta & Savanna Ganucheau: Bloom

2019, *****, romantiikka, YA, LGBT

Bloom on ihanan sympaattinen kasvutarina, joka sijoittuu suurelta osin leipomon arkeen. Ari on päättänyt koulunsa ja haluaisi muuttaa isoon kaupunkiin bändinsä kanssa. Perheen leipomo jäisi kuitenkin tällöin ilman pyörittäjää ja Ari on valintojen edessä. Sarjakuva oli alusta loppuun sydäntä särkevä lukukokemus, jonka kokisin uudelleen ihan koska vain.

Ari Folman: Anne Frankin päiväkirja

2019, ****, Tammi, historiallinen, nonfiktio

Kaikki varmasti tietävät Anne Frankin ainakin jollain tasolla, on ainakin kuullut hänestä. Hänestä kertovia kirjoja ja hänen päiväkirjoja on julkaistu jos minkälaisessa muodossa, mutta itse en ole syystä tai toisesta näihin ennen tarttunut. Nyt kuitenkin päätin aloittaa hänen tarinaan tutustumisen helposta päästä, sarjakuvan avulla.

Koskettava tarina toimi ihan hyvin sarjakuvan muodossa, toki paljon tuntui jäävän myös kertomatta. Mikäli haluaa pikaisen käsityksen Anne Frankista, tämä toimii siihen hommaan vallan mainiosti. Omalla kohdallani en ole vielä aivan varma, herättikö tämä myös kiinnostuksen alkuperäisteokseen tarttumisesta.

Mariko Tamaki & Jillian Tamaki: This One Summer

2014, **, YA, realistinen fiktio

This One Summer on tarina ystävyydestä, elämän hankaluudesta ja kasvusta. Rose ja hänen perheensä matkustaa joka kesä kesämökille ja siellä on vastassa Rosen hyvä ystävä Windy. Tänä kesänä kaikki tuntuu kuitenkin muuttuneen, Rosen vanhemmat riitelevät koko ajan ja Rose yrittää etsiä tekemistä mökin ulkopuolelta. Draamalta ei kuitenkaan voi välttyä sielläkään.

Luin tämän sarjakuvan toukokuun alkupuolella, eikä minulla ole tällä hetkellä tästä juurikaan muistikuvia. Se kertoo siis jotain tästä teoksesta. Odotin tältä jotain suurta, sillä sarjakuva on ollut ehdolla jos minkälaisiin palkintoihin ja kanteenkin on päätynyt muutaman palkinnon tarra. Tämä jätti kuitenkin vähän kylmäksi.

Tillie Walden: On a Sunbeam

2018, ***, scifi, fantasia, LGBT, romantiikka, YA

On a Sunbeam on avaruusseikkailu kadonneen rakkauden löytymisestä. Tarinaa keskittyy päähenkilön ajatuksiin, tunteisiin ja matkaan. Siinä sivussa päästään pätkittäin tutustumaan upeasti luotuun avaruuteen, josta olisi voitu näyttää enemmänkin paloja. Sarjakuva oli miellyttävää luettavaa, mutta ainakaan itselleni se ei jäänyt juurikaan mieleen.

Mariko Tamaki & Rosemary Valero-O'Connell: Laura Dean Keeps Breaking Up With Me

2019, ***, romantiikka, LGBT

Sarjakuva Freddystä, kuka haluaisi vain olla Laura Deanin kanssa, joka ei kuitenkaan tunnu kykenevän pysymään parisuhteessa. Suhteensa kanssa kipuillessa Freddyn parasystävä alkaa lipua myös kauemmas, sillä hän ei jaksa olla enää Freddyn tukena. Freddy saa neuvoja oman tilanteensa helpottamiseksi, mutta haluaako hän tehdä viimeiset suuret päätökset?

Sarjakuva tuntui tulevan minua vastaan joka puolella, joten lopulta päätin tarttua siihen. Tämä kuitenkin päätyi hieman pettymykseksi itselle, lähinnä päähenkilön tyhmyyden vuoksi. Tarina ei napannut kunnolla mukaansa, eikä se saanut aikaan juurikaan hyviä tunteita. Ihan luettava sarjakuva, mutta olisin voinut jättää lukemattakin.

Yksittäisten sarjakuvien kokoelma, osa 1

Vuorossa olisi seuraavaksi kokoelma yksittäisiä sarjakuvia, joista jokainen kosketti jollain tavalla :)

Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki

Suuri Kurpitsa, 2014, ****, nonfiktio, historiallinen

Olen lukenut aikaisemmin Takalolta Memento morin ja se oli niin upea teos, että halusin tutustua enemmänkin tämän sarjakuvataiteilijan tuotantoon. Ensimmäisenä käteen tarttui hänen toinen omaelämäkerrallinen sarjakuvansa, joka kertoo matkasta talon ostoon ja sen remontointiin.

En tykännyt tästä ihan niin paljoa kuin Memento morista, mutta tämäkin oli koskettava ja kauniisti tehty teos. Takalon piirrostyyli on miellyttävää katseltavaa ja tarina eteni hyvällä tahdilla. Aion jatkossakin tarttua hänen teoksiinsa, sen verran vakuuttavia nämä kaksi häneltä lukemaani teosta ovat olleet.

Petra Tanninen: Erityisen herkkää elämää

Nemo, 2019, ***, nonfiktio, realistinen fiktio, mielenterveys

Erityisen herkkää elämää kertoo nimensä mukaiseti eristyisherkän elämästä lyhyinä välähdyksinä ja tuokioina. Lyhyet, yhden sivun mittaiset kohtaukset olivat samaistuttavia ja selkeitä. Tämä teos ei kuitenkaan aivan yltänyt odotuksieni tasolle ja jäin kaipaamaan jotain enemmän. Toimii hyvänä keskustelun avaajana, mutta sen syvällisemmin en lähtisi tätä analysoimaan.

Noelle Stevenson: Nimona

HarperCollins, 2015, ****, fantasia, nuoret, LGBT

Nimona on Stevensonin esikoissarjakuva, joka on mielenkiintoinen alusta loppuun asti. Piirrostyyli on riittävän yksinkertainen ja juoni pysyy kasassa hyvin. Sarjakuvan hahmot ovat erilaisia ja viihdyttäviä. Tarinan edetessä oli mukava tarkastella päähenkilömme Nimonan kehitystä muodonmuuttajana ja ihmisenä. Yksinkertaisesti tämä oli miellyttävä ja nopealukuinen englannin kielinen sarjakuva, jota voin suositella myös muille tutustuttavaksi.

Kay O'Neill: The Tea Dragon Society

Oni Press, 2017, *****, lapset, fantasia, LGBT

The Tea Dragon Society on hempeän kevyttä luettavaa, joka sopii niin lapsille kuin vanhemmillekin lukijoille. Kirjassa Greta löytää tea dragonin ja täten tutustuu unohduksiin jäävän lohikäärmeiden hoitoon. Teos on saanut myös kaksi jatko-osaa, joita ei ainakaan omasta kirjastostani valitettavasti ole saataville. Silti ajatuksissani on vielä joskus päästä nekin lukemaan, oli tämän sen verran sympaattinen ja ihana lukukokemus.

Raina Telgemeier: Ghosts

Graphix, 2016, ****, realistinen fiktio, nuoret, fantasia

Olen tutustunut Telgemeierin tuotantoon hänen omaan elämään pohjautuvien teosten parissa. Nyt kuitenkin vuorossa oli fantasian elementtejä sisältävä Ghosts, joka oli myös mielenkiintoinen teos. Kirjan siskosten välinen ystävyys ja heidän kehittyminen ihmisinä kuvattiin kauniisti ja tarina eteni hyvällä tahdilla.

Raina Telgemeier: Drama

Graphix, 2012, ***, realistinen fiktio, romantiikka, nuoret, lapset

Drama kertoo Calliesta, joka haluaa päästää mukaan koulun näytelmään. Lopulta hän päätyy näytelmän kulisseihin lavasuunnittelijaksi. Draamaa on luvassa niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin. Hyvällä tahdilla etenevä sarjakuva, joka oli mukava lukea, mutta ei jäänyt erityisemmin mieleen.

Silvia Hosseini: Tie, totuus ja kuolema - esseitä

Silvia Hosseinin toisessa esseekokoelmassa kuljetaan kohti väistämätöntä - muutaman mutkan kautta. Kokoelmassa pohditaan ruumiillisuutta ja henkisyyttä, rahaa ja valtaa, elämäniloa ja menetystä. Esseet kutsuvat retkille maailmalle ja minuuteen, lukemaan kirjallisuutta ja historiaa sekä etsimään merkityksiä totuttujen totuuksien takana.

     Esseet eivät normaalisti kuulu omaan lukemistooni, mutta joskus sitä haluaa kokeilla jotain uutta ja tällöin käteen voi tarttua myös esseekokoelma. Kirjan kansi ja nimi vain vetivät minua luokseen, enkä voinut vastustaa niiden kutsua. Lisäksi lukupäätökseni muodostumista lisäsivät ne kommentit, joita luin Hosseinin ensimmäisestä esseekokoelmasta ja myöhemmin tästä teoksesta. Odotukseni olivat korkealla ja olin saanut vakuutettua itseni siitä, että tämä kokoelma tulee muuttamaan maailmani. Ja periaatteessa näin olisikin varmasti voinut käydä, tällä kertaa vain näin ei tapahtunut minulle.

     Kaikkien ylistävien ja rakastavien kommenttien keskellä on vaikea myöntää, että itselleni tämä kirja ei toiminut ollenkaan. Teos on jaettu kolmeen selkeään osaan ja jo ensimmäisen osan jälkeen mietin, että jättäisinkö tämän kesken. Päätin kuitenkin jatkaa kirjan parissa, tällä kertaa äänikirjan muodossa, jossa Hosseini toimi itse lukijana. Näin sain kahlattua kirjan loppuun asti. Ja olihan siellä muutamia kohtia, jotka laittoivat minutkin ajattelemaan, sai pohtimaan. Mutta muuten.. ehkä tämä kirja vain ei tullut omaan lukupinooni oikealla hetkellä. Tai sitten jätän essee-kokeiluni taas hetkeksi jäihin ja palaan asian pariin vuoden päästä. Omasta kokemuksestani huolimatta haluan suositella tätä kirjaa muille (varsinkin jos esseet ovat lähempänä sydäntäsi). Hosseini osaa kirjoittaa, en väitä sen kanssa vastaan, joten miksi et tutustuisi tähän teokseen.

Genre: essee, nonfiktio
Kustantaja: Gummerus

Äänikirjan lukija: Silvia Hosseini
Julkaisuvuosi: 2021

Arvosana: **
Goodreads: 3,99

Muissa blogeissa: Helmi Kekkonen, Kirja vieköön, Tuijata, Mitä luimme kerran, Reader, why did I marry him, Kulttuuri kukoistaa

Hallie Rubenhold: Viisi - Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit

Polly, Annie, Elizabeth, Catherine ja Mary Jane eivät koskaan tavanneet, mutta he ovat kuuluisia samasta syystä: heidät murhattiin Lontoon Whitechapelissa vuonna 1888. Murhaaja muistetaan kautta maailman, mutta naiset leimattiin "vain prostituoiduiksi".

     Viisi on Hallie Rubenholdin kokoama teos Viiltäjä-Jackin viidestä naisuhrista. Kirja avaa jokaisen naisen tarinaa yksitellen syntymästä kuolemaa, joidenkin kohdalla on käsitelty myös uhrien vanhempien historiaa pidemällä aikavälillä. Jokaisen naisen tarina on tarkkaan kuvattu, lopun hetkiä lukuunottamatta.

     Viiltäjä-Jackin teot eivät ole itselleni ennestään tuttuja. En ole lukenut aiheesta, eikä se ole tullut muutenkaan esille aikaisemmin (tai ainakaan en muista tällaista tapahtuneen). Tartuin siis suurella mielenkiinnolla kirjaan ja sen sisältöön.

     Viisi oli alusta loppuun mielenkiintoinen ja hyvin koottu kirja. Omaan makuun kirjassa mentiin joissain kohdissa hieman liian yksityiskohtaisesti läpi naisten tarinoita. Ensimmäiseen tarinaan oli lisäksi liitetty paljon tapahtumahetken lainsäädäntöjä, mitkä eivät itseäni niin paljoa kiinnostaneet. Kirjassa myös tuotiin hyvin esille niitä naisten vaiheita, joista ei ollut varmaa tietoa saatavilla. Teos tuo myös hyvin selvästi ja vahvasti esiin päätarkoitustaan, uhreista vain yksi toimi prostituoituna, vaikka heidät kaikki leimattiin alan harjoittajiksi.

The five. Untold lives of the women killed by Jack the Ripper
Suomentanut: Mari Janatuinen
Genre: non-fiktio, rikos, historiallinen

Äänikirjan lukija: Karoliina Kudjoi
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 4,20

Muissa blogeissa: Leena Lumi, Kirja vieköön, Nörttitytöt, Kirjarouvan elämää, Kirjasähkökäyrä, Villasukka kirjahyllyssä, Kirjakaapin kummitus, Donna mobile, Hemulin kirjahylly
Helmet2020:

4. Kannessa/kuvauksessa monta ihmistä

18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

49. Julkaistu 2020

Maiju Markkanen & Tero Tiittanen: Miten täältä pääsee pois?

Hauskimmat ja hirveimmät treffikokemukset. Äidiltä saatu kortsupussi ja muita kaameita kertomuksia ensitreffeiltä.

Maiju Markkasen ja Tero Tiittasen hilpeä kokoomateos Miten täältä pääsee pois? viihdyttävät sekä sinkkuja että entisiä sinkkuja. 

     Miten täältä pääsee pois? on kirja, jonka kuvaus sai minut innostumaan. Odotin oikeasti hauskoja ja hirveitä kokemuksia. Halusin päästä nauramaan ja kauhistelemaan. Ja osittain sainkin näitä toivomiani asioita. Sen lisäksi sain myös tarinoita siltä väliltä, ehkä enemmän kuin kaipasin.

     Luin kirjan melkein kuukausi sitten. Muistikuvani ovat hyvin hatarat, sillä kirja ei ollut mitenkään mieleenpainuvin kokemus. Tämä oli yksi novellikokoelma muiden melko tylsien kirjojen seassa. Se oli nopealukuinen ja omalla tavallaan viihdyttävä, mutta se myös ärsytti. Jotkut treffikokemukset nostivat karvat pystyyn, sillä vaikka kirjan ei takakannen mukaan ole tarkoitus "lynkata tai haukkua treffien toista osapuolta", jotkut kertomuksista tuntuivat juuri siltä.

     Markkanen ja Tiittanen ovat koonneet yhteen ihmisten lähettämiä kokemuksia. Vaikka kirjan kannen mukaan kirja sisältää sekä hauskoja että hirveitä kokemuksia, hauskoja ei ollut kuin nimeksi mukana. Muutamassa kohtaa muistan hymyilleeni, en tainnut naurahtaa kertaakaan. Sen sijaan hirveitä kokemuksia oli paljon ja valitettavasti niiden joukossa oli tarinoita, jotka olisi voinut jättää välistä tai muokata hieman. Maailmaan mahtuu paljon erilaisia ihmisiä erilaisine tapoineen, eikä kaikki aiheet ole sellaisia, joille mielestäni voi nauraa ja väittää epänormaaleiksi.

Genre: nonfiktio, huumori, novellikokoelma
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: **½
Goodreads: 2,45

Helmet2020:

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

49. Julkaistu 2020

Antti Rönkä & Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen

Silloin tällöin onnellinen on isän ja pojan kirjeenvaihto, joka ei väistele kummankaan kipupisteitä eikä heikkouksia. Mitään peittelemättömän puheen lomasta välittyy niin väkevä lämpö ja luottamus, ettei vaikeimmistakaan asioista tarvitse enää vaieta.

     Luin Antti Röngän esikoisteoksen Jalat ilmassa viime vuonna ja tykkäsin siitä todella paljon. Nyt päätin tarttua isän ja pojan välisestä kirjeenvaihdosta kertovaan kirjaan ja odotukseni olivat korkeat. Olin kuullut kirjasta paljon hyvää ja nyt pääsin vihdoin itse tarttumaan tähän. 

     Kirjassa käytävä kirjeenvaihto keskittyy lähinnä kirjoittamiseen, pelkoon ja kirjoittamisen pelkoon, kuten kirjan pidempi nimi kertoo. Tämän lisäksi päästään hieman lukemaan paremmin jo Jalat ilmassa kirjassa esiin tulleita tapahtumia, nyt vähän eri näkökulmasta. Kirjeet ovat avoimia ja itselleni muutama niistä sai kyyneleet silmiin. Niitä oli vain ihana lukea, vaikka samalla oli sellainen olo, että nämä ovat liian yksityisiä, eikä toisten silmille tarkoitettuja.

     Silloin tällöin onnellinen ei ole kovin paksu ja se oli muutenkin nopeaa luettavaa. Kirjeissä oli vakavien aiheiden lisäksi myös huumoria, mikä piti kirjan hyvin tasapainossa. Kokonaisuutena tämä oli toimiva ja jotenkin jäin kaipaamaan lisää. 

Genre: non-fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 4,23

Muissa blogeissa: Helmi Kekkonen, Kirjanmerkkinä lentolippu, Tuijata, Leena Lumi, Kulttuuri kukoistaa, Marjatan kirjat ja mietteet, Kirja vieköön, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
Helmet2020:

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

49. Vuonna 2020 julkaistu

Meeri Koutaniemi & Ann-Mari Leinonen: Vahvaksi rikotut

Teoksessa on äänessä raiskauksesta selvinneet naiset. Seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuu vuosittain Suomessa noin 50 000 ihmistä. Seksuaalinen väkivalta on osa arkipäivää, ja se koskettaa jokaista yhteiskuntaluokkaa, ikäryhmää ja sukupuolta. Vahvaksi rikotut sisältää suomalaisten naisten tarinoita heidän kohtaamastaan seksuaalisesta väkivallasta. 

     Harkitsin kirjaa lukiessani, että kirjoitanko tästä mitään tänne. Mietin, onko minulla oikeutta sanoa tästä kirjasta mitään. Kirja sisältää ihmisten omasta elämästä kertomuksia, eikä minulla ole kokemusta heidän kokemasta tuskasta. Sitten mietin, että jos saa tällä tekstillä jonkun muun kiinnostumaan tästä kirjasta, tämä on sen arvoista.

     Seksuaalinen väkivalta ei ole itselleni vieras asia, mutta siitä kertovat kirjat eivät ole kovin usein päätyneet omalle lukulistalle. Varsinkin kirjat, jotka eivät ole fiktiivisiä, ovat vielä harvemmin edustettuina. Omalla kohdalla tällaisiin kirjoihin tarttuminen on jäänyt pelon takia. Kuinka raskaasti otan tosielämästä kertovat tapahtumat?

     Luin tätä teosta viikon ajan. Kirja sisältää neljätoista kertomusta, joten luin kaksi päivässä. Tahti sopi itselleni todella hyvin. Useamman kertomuksen lukeminen kerralla olisi ollut liikaa. Jo niistä kahdesta tunteet nousivat sen verran pintaan, että tarvitsin hetken rauhoittumiseen. Haluaisin vain halata näitä naisia. Haluaisin viedä heidän kokemukset pois ja auttaa heitä eteenpäin elämässä. Haluaisin muuttaa Suomen lainsäädäntöä seksuaaliväkivaltaan liittyen. Haluaisin muuttaa ihmisten asenteita. Haluaisin, että aiheesta olisi enemmän avointa keskustelua.

Genre: non-fiktio, psykologia
Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2020

Goodreads: 4,58

Helmet2020: 7. Rikotaan lakia, 9. Kohdataan pelkoja, 46. Kirjassa on sauna, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 1. Published 2020, 11. An anthology, 33. At least four-star rating on Goodreads
Goodreads2020: 12. Collaboration between +2 people, 22. Major theme of survival, 48. Published 2020

Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus - ja muita sinkkuelämän iloja

Tervetuloa matkalle sinkkuuden ytimeen! Bikirajatapaus johdattaa ujostelematta ohi Tinder-sydänten kohti sinkkuelämän kiperimpiä kysymyksiä: Miksi ihastun aina vääriin tyyppeihin? Mitä tapahtuu, jos viivyn treffeillä vessassa liian kauan? Mitä yhteistä on deittailulla ja uuden Netflix-sarjan aloittamisella? Mitkä ovat viestin odottamisen viisi vaihetta?

     Bikinirajatapaus on Henriikka Rönkkösen toinen hänen omaan (ja vähän kavereidenkin) elämään pohjautuva kirja sinkkuelämästä. Ensimmäisessä teoksessa päästiin tutustumaan sinkkuelämän perusasioihin ja nyt Rönkkönen avaa sinkkuelämän muita iloja lukijoille. 

     Mielikuvituspoikaystävä ei ollut omasta mielestäni mikään kirjallisuuden helmi, mutta se oli ihan luettava kirja. Tästä syystä päätin tarttua nyt tähän kirjaan. Tinder oli osaa kirjaa, kuten odottaa saattaa, mutta nyt mukana oli myös hieman vakampia asioita. Oli hieman pidempikestoisempia suhteita ja tärkeää puhetta mm. kehopositiivisuudesta ja tyttöihin/naisiin kohdistuvista ulkonäköpaineista. Lyhyesti sanottuna tämä toinen kirja tuntui hieman vakavammalta kuin ensimmäinen teos (tai ainakaan en muista sen olleen samanlainen).

     Kyllä, pissa-kakka -huumoria kylvettiin tässä teoksessa enemmän kuin tarpeeksi. Ei, tämä teos ei saanut oikeastaan yhtään hymyä aikaiseksi kuuntelukerran aikana. Ei, tämäkään ei ollut mielestäni mikään kirjallisuuden helmi. Kyllä, voin suositella tätä kevyeksi välilukemiseksi jos pissa-kakka -huumori ei ärsytä liikaa. Kyllä, aion lukea myös Rönkkösen uutuusromaanin sinkkuelämästä, joka on juuri ilmestynyt. Siitä juttua myöhemmin.

Genre: aikuiset, huumori, non-fiktio
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2018

Äänikirjan lukija: Krista Putkonen-Örn

Kirjailijan muut teokset: Mielikuvituspoikaystävä
Arvosana: ***
Goodreads: 2,76

Helmet2020: 3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti, 35. Käytetään sosiaalista mediaa
PopSugar2020: 15. Involving social media
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 18. By an author you've only read once before

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä

Nimi: Mielikuvituspoikaystävä - ja muita sinkkuelämän perusasioita
Kirjailija: Henriikka Rönkkönen
Genre: huumori
Sivumäärä: 203
Kustantaja: Atena Kustannus Oy
Julkaisuvuosi: 2016
Luettu: helmikuu 2019

Mielikuvituspoikaystävä kertoo kaiken, mitä olet aina halunnut tietää sinkkuelämästä sekä paljon sellaista, mitä et olisi välttämättä halunnut tietää. Henriikka Rönkkösen tarina etenee säädöstä toiseen ja sydänsurusta uuteen ihastumiseen. Matkalla tavataan nännikarvamies, steriili mies ja pienimunainen mies ja pohditaan sinkkuelämän peruskysymyksiä: Mitä iloa dildosta voi olla? Miksi flippaaminen on suomen kielen tärkein sana? Minkälaisia ovat seurustelevien neuvot sinkuille? Miksi ei koskaan saa stalkata?

Hervottoman ronski opus karistaa sinkkuelämästä glitterin ja muistuttaa, että jokaisella sinkkunaisella pitäisi olla oma mielikuvituspoikaystävä.

Arvostelu: Kun tämä kirja ilmestyi, se sai paljon suosiota osakseen. Silloin ajattelin, että minäkin haluan lukea teoksen jossain vaiheessa. Siihen ei vain tuntunut tulevan olevan oikeaa hetkeä, ennen kuin nyt. Otin siis kirjan luettavaksi, sen enempää aiheeseen tutustumatta. Nyt kun kirjoittelin tuota takakannen tekstiä tuohon yläpuolelle, toivoin, että olisin lukenut sen ennen kirjan lukemista. Voi tosin olla, että en olisi sitten päätynyt edes lukemaan koko kirjaa. Sana "opus", olisi ollut tähän syynä. Ja koska en lukenut takakantta, en tiennyt mitä odottaa, kohtasin kirjan mitä en odottanut. Tämä tosiaan oli opus. Sanan varsinaisessa merkityksessä.

     "Peilivertaus
     Miksi takerruin juuri Pasiin? Koska hänen avullaan näin itseni kunnolla ensimmäistä kertaa.
     Ihmiset ovat kuin peilejä. Toiset ovat palapeilejä, toiset kokovartalopeilejä. Palapeilit syntyvät näin: Jokaiselta elämänsä aikana kohtaamaltaan ihmiseltä saa pienen peilitarran. Jokaisen päivän päätteeksi meillä kaikilla on siis kourassaan muutama peilitarra. Osa näistä peileistä on saatu ystäviltä ja tutuilta, sillä he antavat elämänsä aikana niitä monta, osa taas on tullut vaikkapa tuntemattomalta vierustoverilta bussissa. Illalla kotona peilitarrat liimataan seinään, sillä lopulta kaikki haluavat hirmuisesti tietää, minkälainen kuva peilistä heijastuu."

     Odotin jotain kunnon tarinaa. Mutta sainkin luettavakseni lukuja, joilla kaikilla oli jokin sanoma ja idea. Toki jossain taustalla asiat tapahtuivat kronologisesti, mutta pääpointti oli kertoa erilaisia "perusasioita", nimikin sen kertoo. Kun jossain vaiheessa aloin tajuta, että omat odotukseni kirjan suhteen eivät ihan kohdanneet kirjailijan ajatusten kanssa, oli jo liian myöhäistä. Päätin siis lukea kirjan loppuun ja kyllähän se ihan hyvä oli. Ainakin hauska. Naurahdin jopa pari kertaa ääneen. Sen lisäksi joihinkin väleihin oli saatu laitettua jotain oikeasti mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää materiaalia.

     "Joiltakin tyypeiltä saa ison postikortin kokoisen tarran. Ne ovat arvokkaampia kuin muut, koska niistä näkee vähän enemmän kerralla. Mutta niitä saa elämänsä aikana vain muutaman, ehkä parikymmentä. (Minä olen saanut sellaisen esimerkiksi vanhemmiltani, Nallekarhulta ja parhaalta ystävältäni.)
     Vuosien varrella tarroja kertyy jo niin monta, että seinälle alkaa muodostua iso ja upea mutta rikkonainen ja rosoinen peili. Se ei heijasta välttämättä kauhean kirkkaasti, mutta riittävän hyvin kuitenkin. Aina välillä on kiva kurkkia siitä itseään, nähdä vuosi vuodelta enemmän ja enemmän."

     Selvittyäni omasta pettymyksestäni koin kirjan ihan kohtalaiseksi. Ei mikään kovin ihmeellinen ja säväyttävä, mutta ei sieltä huonoimmastakaan päästä. Ihan lukemisen arvoinen siis. Yhden lukukerran. Sen enempää en tälle ehkä aikaani uhraisi. Sen lisäksi tämä oli nopea lukea, sillä sen suurempaa tarinaa ei ollut mihin olisi tarvinnut keskittyä. Hyvää iltalukemista siis (vaikka itse vedin tämän kahdessa päivässä).
     Vaikka kirja käsittelee sinkkuelämän koukeroita, suosittelen tämän lukemista ihan kaikille. Eihän sitä koskaan tiedä, mihin elämä meitä kuljettaa. Mutta kuten kirjassakin mainitaan, jokaisen pitää kokea nuo koukerot ihan itse, eikä opukset siinä mitään auta. Ja sanottakoon vielä (koska laitan kirjan erääseen kohtaan Helmet-haastetta), että kirjan nimi ei julkaisuajankohtana eikä nyt lukemisen jälkeen, ole omaan silmääni sopiva. En tiedä mikä siinä on, mutta itseä tuollaiset pitkät nimet ärsyttävät joissa on niin paljon "tietoa". Lyhyet nimet kunniaan (ellei sitten jotenkin sarjan nimi ole nimessä mukana)!

     "Kun sitten on itse vanha ja ryppyinen, peili alkaa olla melkein valmis. Mutta vain melkein, koska joskus on tullut aikoja, jolloin on repinyt osan tarroista pois, koska ei ole halunnut nähdä, mitä ne näyttävät. Ja kaikkia tarooja ei ole tullut edes liimattua, koska niiden antajat ovat jostain syystä vituttaneet niin paljon. Osa tarroista taas on hävinnyt ja osa on jo haalistunut. Osa on tippunut itsekseen pois.
     Mutta vaikka sitten vanhana voisikin nähdä itsensä lähes kokonaan, on siinä vaiheessa jo niin sokea, ettei erota enää hoitajaa verhoista. Joten lopulta ei koskaan näe itseään kunnolla."

Arvosana: ***

Lukuhaasteet: Helmet19, PopSugar19