Søren Sveistrup: Kastanjamies (Dekkariviikko 2022)

Ministeri Rosa Hartungin 12-vuotias tytär katosi selittämättömästi vuosi sitten. Samana päivänä kun hän palaa töihin sairauslomalta, löytyy Kööpenhaminan lähiöstä nuori äiti julmasti murhattuna, ilman toista kättä. Läheisestä leikkimökistä löytyy kahdesta kastanjasta tikulla koottu ukko. Kun pian löytyy toinen nuori nainen, jonka molemmat kädet on irrotettu, jälleen kastanjaukko vierellään, alkaa poliisin kilpajuoksu aikaa vastaan. Murhaajan karmea suunnitelma on vasta käynnistynyt.

     Kastanjamies on "Jälkiä jättämättä"-sarjasta tutun käsikirjoittajan esikoisromaani. Kirja on kerännyt suurta suosiota ja sen pohjalta on myös ilmestynyt Netflix-sarja. Itse en ole tähän tv-sarjaan ehtinyt tutustua ja kirjan lukemisen jälkeen mietin, tulenko tutustumaankaan (kirja sai jo riittävästi mielikuvituksen laukkaamaan). 

     Jo kirjan ensimetreiltä on selvää, että kirja imaisee lukijan mukaansa ja pitää otteessaan loppuun saakka. Lyhyet luvut luovat nopeasti etenevän tarinan lukijan silmien eteen, paljastaen karmeita ja jännittäviä kohtauksia hyvällä tahdilla. Meno ei kuitenkaan ole liian kiivasta, vaan epäilyksiä tekijästä ehtii muodostaa kaikessa rauhassa.

     Kuten jo mainitsin, tämä kirja sai oman mielikuvitukseni laukkaamaan. Mikäli raa'at kuvaukset ja jännitys ei ole sinun juttusi, en voi suositella tätä kirjaa. Mutta jos tämä ei ole ongelma, suosittelen tätä ehdottomasti. En vain voinut laskea kirjaa käsistäni ja olisin voinut jatkaa lukemista vielä kauemminkin (vaikka tämä onkin n. 500 sivua jo valmiiksi). Mikäli Sveistrup julkaisee vielä joskus toisen kirjan, tulen tarttumaan siihenkin (sitten kun se on suomennettu, sillä tanska ei itseltä oikein taivu).

Kastanjemanden
Suomentanut: Antti Saarilahti

Genre: aikuiset, jännitys, mysteeri, trilleri
Kustantaja: Otava (2018, suom. 2019)

Arvosana: *****

Muissa blogeissa: Kirjarouva, Kirsin kirjanurkka, Rakkaudesta kirjoihin, Kuristava kirsikka, Kirjameren alla

Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen (Dekkariviikko 2022)

Tukholman kaduilla asuvia kerjäläisiä vaanii sarjamurhaaja. Poliisit epäilevät tappajan olevan mielenvikainen, yksinäinen tekijä. Pian kuitenkin selviää, että murhien takana on järjestäytynyt taho, jolla on pirullinen suunnitelma. Samaan aikaan joukko ystäviä ja sukulaisia kerääntyy suremaan kunnianhimoista nuorta poliisia – äitiä, tytärtä ja sisarta. 

     Kerjäläinen on Sofie Sarenbrantin suositun kirjasarjan viides osa. Kirja on ilmestynyt suomeksi jo muutama vuosi sitten, mutta itse olen tutustunut sarjaan vasta tämän vuoden puolella. Olen lukenut nämä viisi osaa melko nopealla aikataululla, mutta nyt tulen pitämään pienen tauon näistä. Sarjan aikaisemmat osat eivät ole nousseet suosikkeihini, eikä tämä osa tehnyt poikkeusta. 

     Tämä osa jatkaa samalla tyylillä kuin aikaisemmat osat. Tarina etenee omalla joutuisalla tahdillaan ja juonenkäänteitäkin mahtuu matkaan mukaan ihan hyvällä tahdilla. Näistä käänteistä kuitenkin jäi uupuumaan yllätyksellisyys ja jännitys. Mikäli olet tykännyt aikaisemmista osista, en usko tämän osan olevan poikkeus. Itse kuitenkin jäi kaipaamaan jotain uutta verrattuna aikaisempaan.

     Suurimpana ongelmana tässä sarjassa koen henkilöhahmot. He ovat sopivan erilaisia ja eri hahmojen äänet on eroteltavissa. Jostain syystä hahmot kuitenkin tuntuvat hieman kaikesta muusta maailmasta irrallisilta. Aivan kuin he olisivat olemassa vain tässä hetkessä, ilman menneisyyttä tai tulevaisuutta. Tätä ajatusta on vaikea selittää lyhyesti tai fiksusti, mutta kuitenkin. Toki tilanne ei ole kaikkien hahmojen kohdalla tämä, mutta jokaisessa osassa on tuntunut olevan ainakin muutamia tällaisia hahmoja.

     Näin viisi osaa sarjaa luettuani ymmärrän, miksi jotkut tästä tykkää. Tämä on hieman kevyempää luettavaa, eikä keskity vain todistusaineiston keräämiseen. Tärkeässä roolissa on erilaiset ihmissuhteet ja elämä kriiseineen. Ehkä jollain hahmolla voisi olla hieman pienempiäkin kriisejä välillä? Ehkä minun on kuitenkin nyt aika todeta, että ainakaan tässä hetkessä tämä ei ole minulle suunnattu kirjasarja. Saatan vielä joskus tarttua seuraaviin osiin, mutta sen näkee sitten myöhemmin.

Tiggaren
Suomentanut: Helene Bützow

Genre: jännitys, rikos, mysteeri
Sarja: Emma Sköld #5
Kustantaja: WSOY (2016, suom. 2019)

Kirjailijan muut teokset: Lepää rauhassa, Kuoleman kintereillä, Avoimet ovet, Osasto 73
Arvosana: ***

Muissa blogeissa: Luetut kirjat, Kirjakaapin kummitus, Kirjasähkökäyrä, Kuunnellut äänikirjat, Kuristava kirsikka

Sofie Sarenbrant: Osasto 73

Rikostarkastaja Emma Sköld herää koomasta sairaalassa. Hänen viimeisin muistikuvansa on se, kuinka hän viisi kuukautta aikaisemmin jätti pienen vauvansa hoitoon ja lähti tallille ratsastamaan.

Emman sairaalassaolon aikana hänen kumppaninsa entinen tyttöystävä on pitänyt vauvasta huolta ja näyttää viihtyvän liiankin hyvin roolissaan.

Emma yrittää kuumeisesti muistaa yksityiskohtia ratsastusonnettomuudesta ja on vakuuttunut siitä, että tapaukseen liittyy jotain hämärää. Niin kauan kuin Emma makaa teho-osastolla, hän on turvassa, mutta kun hänet sijoitetaan osastolle numero 73, kuka tahansa pääsee hänen lähelleen. Mutta miksi kukaan haluaisi hänelle pahaa?

     Osasto 73 on Sofie Sarenbrantin tunnetun kirjasarjan neljäs osa, joka oli toinen suomennettu teos. Viime vuonna myös aiemmin suomentamattomat kaksi ensimmäistä osaa tulivat suomeksi ja vasta silloin alkoi oma matkani näiden kirjojen parissa. Sarjan kolmas osa päättyi kutkuttavaan paljastukseen, joten tartuin tähän melko suurella mielenkiinnolla. 

     Haluaisin sanoa tykänneeni tästä kirjasta enemmän. En voi kuitenkaan olla huomioimatta sitä, että ensimmäiset reilu sata sivua tuntui hieman joutokäynniltä ja kirjaan tarttumisen sijaan tuli tehtyä kaikkea muuta. Sen jälkeen kyllä tapahtumat alkoivat edetä ja lukeminen nopeutui. Silti, kun kirjaa oli vain kolmasosa enää jäljellä, en ollut kovin kiinnostunut siitä mihin tarina olisi menossa. 

     Jäin myös kaipaamaan suurempaa jännitettä. Juoni oli sellainen, että jännitteelle olisi ollut mahdollisuus, mutta lopputulos jätti itseni hieman kylmäksi. Ehkä osittain tämä johtui siitä, että kirja ei missään kohtaa kunnolla saanut minua napattua kyytiinsä. Ehkä tämä johtui siitä, että olisi kaivannut kirjan hahmoille hieman vielä lisää lihaa luiden ympärille. Kuten aikaisemmissakin osissa, tässä oli monta näkökulmaa joista tarinaa lähdettiin purkamaan. Emman lisäksi päästiin näkemään mm. Emman isän elämää sekä Emman työkaverin tekemisiä. Olisin kuitenkin kaivannut vielä lisää tietoa myös näistä hahmoista, ehkä jatkossa saamme tutustua heihinkin paremmin.

     Lukiessani trilogioita, usein toinen osa tuntuu sellaiselta ns. "välikirjalta", joka punoo hahmojen tarinaa yhteen, vailla sen suurempaa juonellista tarkoitusta. Mielestäni nämä "välikirjat" voisi trilogioista usein jättää kirjoittamatta. Pidemmissä kirjasarjoissa tälläisia "välikirjoja" voi tulla useammin, mutta rikossarjoissa harvemmin niitä on itselle tullut vastaan. Osasto 73 kuitenkin tuntui tällä kertaa "välikirjalta". Loppua kohti päästäessä kirja sai merkityksensä jatkon kannalta (tai näin ainakin oletan), mutta muuten se tuntui hieman turhalta kirjalta. Kyllä tämän luki, mutta sarjan jatkamisen suhteen heräsi pieniä epäilyjä. Onneksi seuraava osa kuitenkin on jo kirjastosta lainassa, joten siihen ainakin tulen vielä tarttumaan.

Avdelning 73
Suomentanut: Annamari Typpö

Genre: jännitys, mysteeri
Sarja: Emma Sköld #4
Kustantaja: WSOY (2015, suom. 2019)

Kirjailijan muut teokset: Lepää rauhassa, Kuoleman kintereillä, Avoimet ovet
Arvosana: ***½

Muissa blogeissa: Luetut kirjat, Kirjakaapin kummitus, Kirjasähkökäyrä, Kuristava kirsikka

Sofie Sarenbrant: Avoimet ovet

Asuntonäytön jälkeisenä aamuna kuusivuotias Astrid löytää isänsä tapettuna vierashuoneesta. Merkkejä murtautumisesta ei ole, ja surma-aseena on käytetty perheen omaa keittiöveistä. Astrid väittää nähneensä jonkun yöllä huoneessaan, jonkun, joka silitti hänen poskeaan.

Rikospoliisi Emma Sköld ryhtyy tutkimaan juttua. Kun kuolema vierailee toisen asuntoesittelyn yhteydessä, on selvitettävä, mitä rauhallisella asuinalueella oikein tapahtuu.

     Avoimet ovet on Sofie Sarenbrantin kirjasarjan kirjoista ensimmäinen, joka suomennettiin vaikka kyseessä onkin jo sarjan kolmas osa. Viime vuoden lopulla ensimmäiset kaksi osaa sai myös suomenkielisen version ja luin ne ennen tähän osaan tarttumista. Monille sarjaan tutustuneille tämä kirja on kuitenkin ollut se ensikohtaaminen hahmojen kanssa, enkä voinut olla miettimättä tätä kirjaa lukiessani. 

     Tarina lähtee aikaisemmista osista tutulla rauhallisella tahdilla etenemään ja tulevaa murhaa pohjustetaan erinäisiin hahmoihin tutustumalla. Jännitettä on hieman enemmän kahteen ensimmäiseen osaan verrattuna, mutta ei sitä vieläkään ole niin paljoa, että yöunia menettäisi. Hahmojen keskusteluiden kautta päästään etenemään kohti loppua ja lyhyet luvut edistävät nopeaa luettavuutta. 

     Kirjaan mahtui muutamia epäloogisuudessaan hämmentäviä tapahtumia. Suurimpana mieleen jäi kahta murhaa yhdistävä tekijä. Tekijä, joka on jostain syystä jäänyt huomaamatta ensimmäistä kuolemaa tutkittaessa. Tai itse ainakin ajattelen, että tiettyjen asioiden puuttuminen tulisi huomioida murhatutkinnassa.

     Näkökulmia ja hahmoja vilisee tässä kirjassa samoin kuin aikaisemmissakin kirjoissa. Onneksi päähenkilöt olivat jo itselle tuttuja, koska tässä kirjassa heihin ei juuri syvennytty. Henkilökaartin keskellä en päässyt selvyyteen tekijästä kuin vasta viimeisillä sivuilla. Tästä syystä loppu hämmensikin juuri sopivasti, ja haluan päästä lukemaan seuraavan osan mahdollisimman nopeasti.

Visning pågår
Suomentanut: Veijo Kiuru

Genre: jännitys, rikos, mysteeri
Sarja: Emma Sköld #3
Kustantaja: WSOY (2014, suom. 2019)

Kirjailijan muut teokset: Lepää rauhassa, Kuoleman kintereillä
Arvosana: ****

Muissa blogeissa: luetut.net, Kirjakaapin kummitus, Luetut kirjat, Ankin kirjablogi, Kirjasähkökäyrä, Tahdon lukea kirjan, Tuulevin lukublogi

Jännitystä ja poliiseja, osa 2

Ensimmäisen osan dekkareista ja jännäreistä voit käydä lukemassa täältä. Nyt kuitenkin vuorossa vielä kolme kirjaa lisää tuohon listaan.

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta (Älskaren från huvudkontoret)

****, 2015, Gummerus 2017, Sari Kumpulainen, Pimeän puoli, mysteeri, rikos, jännitys, trilleri

     Kun jää pettää alta aloittaa Camilla Greben suositun kirjasarjan. Tapahtumat lähtevät vyörymään eteenpäin ruumiin löydyttyä: naisen pää on hakattu irti ja laitettu pystyyn ruumiin viereen. Kirjan tarina kerrotaan kolmesta näkökulmasta, jotka yhdistyvät loppua kohti mentäessä toisiinsa. Mukaan mahtuu niin murhatutkintaa, ihmissuhdedraamaa kuin jokaisen hahmon oman elämän kamppailuja.

     Luin kirjan viime syksynä ja omat muistikuvat tästä teoksesta ovat hyvin hatarat. Jollain tasolla muistan tykänneeni tästä ja lukemiseen ei ole mennyt kovin montaa päivää. Silti, neljästä annetusta tähdestä huolimatta, ei tämä ole mikään mieleenpainuvin kirja ollut. Seuraava osa kuitenkin jo odottaa lukuvuoroa hyllyssä, joten siihen pitäisi vielä jossain vaiheessa tarttua.

Lucy Foley: Jahti (The Hunting Party)

***½, 2018, Otava 2020, Satu Leveelahti, mysteeri, jännitys, trilleri, rikos

     Murhamysteeri lumisissa maisemissa. Alusta asti on selvää, että mistä uhri on löytynyt, mutta kaikki muu selviää pitkin tarinaa. Lomaporukkaa käydään melkeinpä hahmo kerrallaan läpi ja heidän menneisyys avautuu lukijalle. Joihinkin hahmoihin pureudutaan tarkemmin ja heidän yhteydet muodostavat verkkoja, jotka ulottuvat pidemmälle kuin aluksi kuvittelee olevan mahdollista.

     Tarina piti ihan hyvin otteessaan, mutta itseäni niin monesta hahmosta kertominen hieman häiritsi. Lisäksi joidenkin hahmojen historiasta kerrottiin mielestäni myös sellaisia asioita, jotka olisi voinut jättää pois. Hieman tiivistettynä kirja olisi siis pitänyt paremmin otteessaan. Juoni oli kuitenkin sen verran mielenkiintoinen, että kirjan sai luettua helposti loppuun saakka. Pieniä ennalta-arvattavia asioita alkoi tarinan myötä esiintyä, mitkä tuli vasta myöhemmin kunnolla esille. Ensimmäiseksi dekkariksi kuitenkin ihan hyvä kokonaisuus.

Jo Nesbø: Valtakunta (Kongeriket)

***½, 2020, Johnny Kniga, Outi Menna, mysteeri, jännitys, trilleri

     Valtakunta on tunnetun Jo Nesbøn mihinkään kirjasarjaan kuulumaton kirja verisiteestä. Kirjan keskiössä ovat Roy ja Carl, sekä veljesten historia nykyisyyden rinnalla. Mustasukkaisuudella on suuri osuus tarinassa ja vaikka tämä ei mitään suurta jännitystä tai yllätyksiä tuonut mukanaan, oli tämä ihan viihdyttävää luettavaa. Tämän luettuani mietin vain, että miksi en vielä ole ehtinyt tutustumaan tämän enempää Nesbøn kirjoihin. Katsotaan, jos tähän tulisi vielä muutos. 

     Tämän lukemisen jälkeen olen ehtinyt jo lukea kirjailijan kaksi myöhemmin ilmestynyttä kokoelmateosta (Mustasukkainen mies, Rottien saari).

Jo Nesbø: Rottien saari ja muita kertomuksia

Viisi kertomusta yhteiskunnan raunioilta.

Rikoskertomukset kiertävät maailmaa. Yhteistö niille on se, että maailmaa sellaisena kuin me sen tunnemme ei ole. Ja ihmisen henki on hiuskarvan varassa.

     Rottien saari ja muita kertomuksia on Jo Nesbøn toinen kokoelmakirjoista. Viime vuonna luin Mustasukkainen mies ja muita kertomuksia, enkä voinut sanoa sen olleen oma suosikkini. Tästä syystä tartuin tähän teoksen hieman ristiriitaisin tuntein ja mietin jättäväni koko kirjan lukematta. Onneksi kuitenkin lähdin kuuntelemaan tätä äänikirjana, sillä tämä oli parempi kuin Mustasukkainen mies. Ei tämäkään mikään mieleenpainuvin kirja ollut, mutta kaksi näistä viidestä kertomuksesta oli sellaisia, että olisin voinut jatkaa niiden lukemista kauemminkin. Kirjan ensimmäinen ja viimeinen tarina nousivat suosikeiksi, kolme muuta oli ihan ok, muttei aiheuttanut sen suurempia tunteita. Tasalaatuisempi teos ei kuitenkaan jäänyt mitenkään erityisesti mieleen. 

 

"Jossakin lähellä takoo lipputangon naru tuulessa salkoa vasten. Katselen kaupunkia. Se vaikuttaa oudon rauhalliselta. Mutta 90-kerroksisen pilvenpiirtäjän katolta ei tietenkään näe kaduilla pakenevia tai metsästäviä ihmismuurahaisia. Ei kuule mukiloitavien huutoja, armonpyyntöjä, varmistimen naksahdusta kun aseen piippu kohoaa. Mutta laukaukset kuulee. Jonkin yksittäisen moottoripyörän mylväisyt. Ja nyt pimeän laskeuduttua myös näkee tulipalot."

Rottien saari: Tämä ensimmäinen kirjan kertomuksista oli myös pisin. Tämä mahdollisti selkeästi paremman pohjustuksen ja sai mielenkiinnon herämään. Tarina sijoittuu viruspandemian jälkeiseen aikaan, kun yhteiskunta on romahduksen partaalla. Selviytymiskamppailu vahvojen ja heikkojen välillä on ottanut vallan ja jokainen on valmis tekemään mitä vain saadakseen nähdä huomisen. Kertomus eteni hyvällä vauhdilla ja piti mielenkiinnon loppuun asti.

"Kärpänen istahtaa minun kädelleni. Tuijotan sitä. Kärpäsen keskimääräinen elinikä on 28 päivää. Tietääkö kärpänen itse sen? Toivoisiko se pitempää elämää? Mitä kärpänen tekisi, jos sille tarjottaisiin pitempi elämä sillä ehdolla, että se tuhoaisi kaikki muistot rakkaimmistaan, omista saavutuksistaan, parhaista päivistään ja hetkistään? Kumman se valitsisi?"

Makulaattori: Toisen kertomuksen päähenkilö yrittää keksiä lääkkeen ikuisen elämän saamiseksi, samalla kun hän yrittää estää vaimonsa ennenaikaisen kuoleman. Tarina etenee hyvällä tahdilla, mutta se ei ollut mitenkään yllättävä. Tarina jäi etäiseksi ja unohtui äkkiä mielestä.

Kaskaat: Kolmas kertomus on rinnakkaistodellisuuksien mysteeriä käyttävä tarina rakkaudesta ja ystävyydestä. Tämä oli ihan mielenkiintoinen tarina, mutta olisin kaivannut siihen lisää yllättävyyttä. Nyt se oli vain tarina, jonka kuuntelee kyllä kerran, mutta ei siitä juuri mitään jäänyt mieleen.

"Jossain rääkyy lintu rumasti. Tai ehkä se on jokin muu eläin, Ken ei tiedä. Hän nostaa lasiputkilon kohti valkoista aurinkoa, työntää neulan pehmeän muovikannen läpi ja vetää mäntää ylös niin, että kirkas ja hiukan kellertävä neste imeytyy ruiskuun. Hikipisara löytää tiensä hänen tuuheiden kulmakarvojensa alta, hän mutisee kirouksen, kun hien suola kirvelee silmässä."

Seerumi: Kirjan lyhin tarina kertoo rikkaasta isästä ja huumeriippuvaisesta pojasta. Tarinalla oli pituutta n. 30 sivua, eikä siinä ajassa ehtinyt herätä kunnolla mielenkiintoa juonta tai hahmoja kohtaan. Lopun jännite jäi hieman vajaaksi ja siksi se ei päässyt yllättämään ansaitsemallaan tavalla.

Musta hevonen: Kirjan viimeinen tarina päätti teoksen mielenkiintoisesti ja sopivan koukuttavasti. Tykkäsin tästä, sillä tässä oli jännitettä ja juonenkäänteitä tasaiseen tahtiin. Hahmot jäi tässäkin hieman valjuiksi, mutta toisaalta sataan sivuun ei ehdi kovin ihmeellistä pohjaa luomaankaan.

Rotteøya og andre fortellinger
Suomentanut: Pirkko Talvio-Jaatinen

Äänikirjan lukija: Jukka Pitkänen
Genre: mysteeri, novellikokoelma, scifi
Kustantaja: Johnny Kniga (2021)

Kirjailijan muut teokset: Isänsä poika, Verta lumella, Macbeth, Lepakkomies, Torakat, Mustasukkainen mies
Arvosana: ***½

Muissa blogeissa: Kirjarouvan elämää

Sofie Sarenbrant: Kuoleman kintereillä

Tukholman 35. maratonin lähtölaukaus pamahtaa kylmänä heinäkuun lauantaina. Kohta startin jälkeen yksi miesjuoksijoista lyyhistyy maahan ja kuolee. Ennen pitkää reitin varrelta löytyy myös murhattu nainen. Poliisin Emma Sköldin piti olla paikalla vain kannustamassa sisartaan Josefinia, mutta vapaapäivästä ei tulekaan mitään. Vaara voi vaania edelleen. 

Sekunttikellon raksuttaessa paljastuu, että vuotta aikaisemmin käynnistyi kohtalokas tapahtumasarja, jonka on määrä purkautua juuri tänään. Kaikki riippuu nyt Emma Sköldistä.

     Emma Sköld sarjan toinen aikaisemmin suomentamaton osa Kuoleman kintereillä tutustuttaa lukijan taas hieman paremmin Emma Sköldin maailmaan Tukholman poliisissa. Ensimmäisen osan tapahtumista on kulunut noin vuosi ja siinä ajassa on ehtinyt tapahtua. Emman ura on edennyt ja parisuhde on kokenut muutoksen. 

     Myös suhde omaan siskoon on selkeästi parempi, sillä Emma on lupautunut lähteä kannustamaan siskoaan maratonin aikana. Suunnitelmiin tulee kuitenkin muutoksia, muutamankin kerran. Taistelu aikaa vastaan alkaa, Emmalla on vain maratonin ajan aikaa löytää murhaaja.

     Kuoleman kintereillä on nopeatempoinen romaani alusta alkaen. Kuten ensimmäisessäkin osassa, näkökulmia on useita ja tarinan keskiössä oleviin hahmoihin päästään tutustumaan pala palalta paremmin. Tarina etenee niin nykyhetkessä maratonin aikana, kuin vuoden takaisissa tapahtumissa. Menneet tapahtumat etenevät pikkuhiljaa nykyisyyteen ja ratkaisun hetki lähenee.

     Sarjan ensimmäiseen osaan verraten tämä teos sisälsi hieman enemmän jännitystä ja toimintaa. Nopeasti etenevä tarina oli mahdotonta laskea käsistä, mutta aina välillä ehti pudistella päätään Emman toiminnalle. Lisäksi en voinut olla miettimättä, ehtisikö oikeasti kaiken Emman edestakas liikkumisen tekemään yhden maratonin aikana? Vaikka kyllähän siinä useampi tunti oli aikaa, mutta silti. Kokonaisuutena tästä jäi kuitenkin sellainen "ihan ok" olo, kuten ensimmäisestäkin osasta. Ehkä minun tulee siis vielä tutustua seuraaviin osiin, että ymmärtäisin sarjan suosion.

Andra andningen
Suomentanut: Leena Virtanen

Genre: jännitys, mysteeri, rikos
Sarja: Emma Sköld #2
Kustantaja: WSOY (2013, suom. 2021)

Kirjailijan muut teokset: Lepää rauhassa
Arvosana: ***½

Jännitystä ja poliiseja, osa 1

Seuraavana vuorossa muutama jännitystä täynnä oleva kirja, niin itsenäisiä teoksia kuin pari eri sarjojen osaa :)

C.J. Tudor: Liitu-ukko

WSOY, 2018, ****, Raimo Salminen, lukija: Aku Laitinen, jännitys, mysteeri, kauhu, äänikirja

     C.J. Tudorin Liitu-ukko on trilleri, joka pitää otteessaan alusta loppuun saakka. Tarina kulkee kahdessa aikatasossa, vuodessa 1986 Eddien lapsuudessa ja vuodessa 2016 Eddien aikuisuudessa. Kahden aikatason tapahtumat kietoutuvat yhteen ja täydentävät toisiaan, luoden jännittävän ja mielenkiintoisen asetelman. 

     Kuuntelin kirjan äänikirjana ja välillä oli vaikea pysyä perillä siitä, missä mennään. Kirja löytyy myös omasta hyllystäni, joten ehkä vielä tartun siihenkin. Tudor osaa luoda riittävästi jännitystä ilman, että se menee yli. Odotan innolla sitä hetkeä, kun tartun seuraavaan Tudorin kirjaan.

Arttu Tuominen: Verivelka

WSOY, 2019, ****, Delta #1, jännitys, mysteeri, trilleri

     Verivelka aloittaa Arttu Tuomisen suosiota niittäneen Delta-sarjan. Kirjassa päästään tutustumaan Jari Paloviitaan, jonka on tehtävä päätöksiä esille tulleessa murhatutkinnassa. Jännitystä kirjasta löytyy, mutta sen lisäksi keskitytään hahmoihin ja heidän ajatuksiin ja historiaan. Omalla kohdallani tämä toimi, mutta kaikille se ei ehkä ole se kiinnostavin asetelma kirjalle. Suosittelen kuitenkin tarttumaan tähän kirjaan ja tutustumaan Tuomisen tyyliin. 

Blake Crouch: Pimeää ainetta

Tammi, 2017, ****, Ilkka Rekiaro, jännitys, scifi

     Pimeää ainetta on jännitystä ja scifiä sekoittava kirja kvanttifyysikosta ja rinnakkaistodellisuuksista. Se on omalla erikoisella ja sekavalla tavallaan koukuttava ja hämmentävä ja vaikeasti kuvailtava. Yleensä tällaiset kirjat menevät itsellä yli ymmärryksen ja niin meni tämäkin, mutta siitä huolimatta tämä oli viihdyttävä ja kuitenkin sen verran ymmärrettävä, että tykkäsin tästä. Se tuntui ehjältä kirjalta, mutta liika ajattelu tätä lukiessa on kielletty. Blake Crouch ei ole itselle kovin tuttu ennestään, vaikka hänen Wayward Pines -sarjan kaksi ensimmäistä osaa löytyykin hyllystäni. Ehkä tulen tämän kirjan innoittamana tarttumaan niihinkin pian.

Lars Kepler: Nukkumatti

Tammi, 2013, ****, Anu Koivunen, Joona Linna #4, jännitys, mysteeri

     Nukkumatti jatkaa Lars Keplerin tunnettua kirjasarjaa. Jännitystä, kauhua ja raakoja kohtauksia on luvassa myös tässä osassa. Mikäli aikaisemmat sarjan osat ovat olleet sinun juttusi, tähän osaan on myös syytä tarttua. Mikäli sarja ei ole ennestään tuttu, en ehkä ensimmäiseksi tarttuisi tähän osaan.

Sofie Sarenbrant: Lepää rauhassa

Kuuluisa näyttelijätär löytyy tajuttomana Tukholman ylellisestä Yasuragi-kylpylähotellista. Läheisessä huoneessa makaa iäkäs pariskunta kuolleena. Mikään ei viittaa rikokseen, mutta kun ulkoa kuumasta lähteestäkin löytyy ruumis, kylpylän johdon on myönnettävä, että jotain on tekeillä. Emma Sköld Nackan poliisista huomaa pian kamppailevansa sekä aikaa että tavallista pirullisempaa murhaajaa vastaan.

     Lepää rauhassa on Emma Sköld sarjan aikaisemmin julkaisematon ensimmäinen osa. Moni on aikaisemmin tutustunut sarjaan kolmannesta osasta alkaen, sillä jostain syystä kustantaja halusi nyt vasta julkaista myös sarjan kaksi ensimmäistä osaa suomeksi. Miksi tälläiseen suomentamisjärjestykseen on päädytty? Sitä miettii varmasti kaikki, ketkä ovat tästä sarjasta kuulleet. Itse en ole tullut lukeneeksi sarjassa aiemmin suomennettuja osia, sillä ne eivät jostain syystä ole nousseet niin ylös omassa lukupinossa. Sittemmin kuulin, että myös nämä ensimmäiset osat suomennettaisiin, joten jäin odottamaan näiden ilmestymistä. Nyt kun odotukseni palkittiin, pääsinkin siis tutustumaan sarjan alkuun ilman ennakkoajatuksia hahmoista.

     Kirjan alku oli hieman hidasta ja näin päästiin tutustumaan tapahtumien keskiössä oleviin hahmoihin rauhassa. Hahmot tuntuivatkin eheiltä ja jokaisella oli omat kriisinsä kannettavana. Ehkä jotain positiivisiakin hetkiä olisi kirjaan mahtunut, mutta nyt niitä sai oikein kaivaa. Ennen kirjaan tarttumista itselle tuli vastaan muutamia negatiivisia kommentteja päähenkilöämme Emmaa koskien (myöhemmin sarjassa ilmestyneiden osien ajalta) ja tässäkin osassa saatiin jo viitteitä niistä asioista, joista kaikki lukijat eivät ole tykänneet. Vielä nämä Emman ajatusmallit eivät ainakaan itseäni häirinneet, mutta katsotaan tuleeko tilanteeseen muutos sarjan edetessä.

     Juonen suhteen alku oli siis hieman tahmea ja lukemiseni meinasi herpaantua. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin tulla enemmän tapahtumia ja loppua kohti mentäessä ei meinannut enää pysyä perässä. Jännitystä en voi sanoa tässä kirjassa juurikaan olleen, mutta se ei lukemista haitannut. Poliisin suorittamien kuulustelujen myötä asiat etenivät hyvällä tahdilla, ei ollut liikaa teknisellä näytöllä yms. prässäilyä. Usean hahmon näkökulmasta kerrottu tarina sai selkeän lopun. 

     Ei tämä mielestäni ollut mikään paras mahdollinen dekkari, mutta ei tämä huonoimpienkaan joukkoon päätynyt. Keskiverto teos, jonka luki mukavan nopeasti. Tartun tästä heti seuraavaan osaan ja sitten pääsenkin tutustumaan niihin aikaisemmin suomennettuihin osiin.

Vila i frid
Suomentanut: Leena Virtanen

Genre: jännitys, mysteeri, rikos
Sarja: Emma Sköld #1
Kustantaja: WSOY (2012, suom. 2021)

Arvosana: ***½

Muissa blogeissa: Kirjasähkökäyrä, Kaksi sivullista

Muutama poiminta syksyn luetuista

Vuoden vaihteesta on kulunut jo pieni hetki ja viime vuonna lukemistani kirjoista moni on vielä mainitsematta täällä blogin puolella. Muutamia kokoelma- postauksia on tulossa vielä kirjoista, joita tulin lukeneeksi viime vuonna ennen elokuuta. 

Nyt kuitenkin halusin nostaa esille pari kirjaa, jotka luin tai kuuntelin syys-joulukuun aikana. Näiden joukkoon mahtuu niin lapsille, nuorille kuin aikuisille suunnattuja kirjoja. Ja jokainen niistä on omalla tavallaan suosittelemisen arvoinen.

Sarah Penner: Myrkynkeittäjä

HarperCollins, 2021, Päivi Paju (suomentaja), Vilma Kinnunen (äänikirjan lukija), historiallinen, maaginen realismi, mysteeri

"Sääntö nro 1: Myrkkyä ei saa ikinä käyttää toisen naisen vahingoittamiseen.

Sääntö nro 2: Murhaajan ja uhrin nimet täytyy merkitä apteekkarin kirjaan."

     Kuuntelin Myrkynkeittäjän äänikirjana ja olin sen lumoissa koko kirjan ajan. Useammassa ajassa ja henkilönäkökulmassa kulkeva kirja oli viihdyttävä, mutta tunteikas. Liikutuksen keskellä kirjassa oli myös riittävästi kepeyttä. Kirjan salaisuudet kutkuttivat ihanasti ja myrkynkeittäjän puodissa olisi voinut viettää kauemminkin aikaa. 

Aiden Thomas: Hautausmaan pojat

Karisto, 2021, Inka Parpola (kääntäjä), nuoret, fantasia, mysteeri

"Yltäkylläinen YA-romaani yhdistelee murhamysteeriä, kummitustarinaa ja romantiikkaa."

     Hautausmaan pojat on nuorille suunnattua kirjallisuutta, jossa on haamuja, rakkautta ja vähemmistön etujen ajamista. Ajankohtaiselta tuntuvaa kirjaa voin suositella myös hieman vanhemmallekin lukijalle. Tämä vain oli juuri niin ihanaa luettavaa, kuin kommenteista olen päässyt lukemaan. Ihastuttavat hahmot vetivät tarinaa eteenpäin ja olisin voinut jäädä heidän matkaan pidemmäksi aikaa.

Dess Terentjeva: Ihana

WSOY, 2021, säeromaani, nuoret

Ihana oli lasten ja nuorten Finlandia -ehdokkaana vuonna 2021, mutta omalle lukulistalle se päätyi jo ennen ehdokkuutta. Syynä oli se, että kyseessä on säeromaani ja vielä kotimainen sellainen. Eihän sellaista voi jättää lukematta.

Valitettavasti omaan lukukokemukseen vaikutti pieni ähky säeromaaneista ja tämä ei sykähdyttänyt niin paljoa, kuin se varmasti olisi voinut. Jäin kaipaamaan sanoilla leikittelyä, suuria tunteita, uusia ajatuksia, mieleen jäämistä. Näiltä osin tämä teos ei kuitenkaan yltänyt asettamaani näkymättömään tavoitteeseen. Voi myös olla, että en ihan ollut kirjan kohderyhmää.

Susanna Clarke: Piranesi

WSOY, 2021, Helene Bützow (kääntäjä), fantasia, mysteeri, maaginen realismi

"Ihmismieli on labyrinteistä mutkikkain. Hypnoottinen ja älykäs fantasiaromaani, joka palkitsee lukijansa moninkertaisesti." (Werner&Jarl)

     Jokaiseen vuoteen mahtuu ainakin yksi "mitä juuri luin"-kokemus. Tänä vuonna Piranesi oli yksi näistä kirjoista. Aloitin sen fyysisenä kirjana ja meinasin jo jättää homman kokonaan kesken, kunnes vaihdoin äänikirjaan ja kitkuttelin sen avulla loppuun. Oliko loppu sen arvoinen? Ei välttämättä. Tämä varmasti on yksi niistä kirjoista, joita joko rakastaa tai sitten ei. Tällä kertaa itse en niinkään päässyt tämän kirjan hienouden sisään ja loppuratkaisu oli pieni pettymys.

Anja Portin: Radio Popov

S&S, 2020, lapset, satu

"Jännittävä ja humoristinen, lämminhenkinen tarina tuo mieleen lastenkirjallisuuden rakastetuimmat klassikot, Astrid Lindgrenin ja Marjatta Kurenniemen saturomaanit." (Kustantamo S&S)

     Radio Popov on lastenkirja, joka aikuisenkin kannattaa lukea. Se on tarina yksinäisyydestä, lapsuudesta ja oivalluksista. Kirjan alku ei tuntunut kovin ihmeelliseltä, mutta loppua kohti tarina parani. Tämä oli ihana ja sympaattinen lukukokemus, enkä yhtään ihmettele, miksi se sai lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon vuonna 2020. Itse tutustuin tähän äänikirjan muodossa, mutta olen miettinyt, että tutustuisin myös fyysiseen kirjaan ja siinä samalla Miila Westin kuvituksiin.

Balli Kaur Jaswal: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille

Lontoossa asuva Nikki on koko elämänsä yrittänyt etääntyä sikhiyhteisöstä ja murtaa vanhoillisia perinteitä. Kun Nikkin isä yhtäkkiä menehtyy, perhe joutuu taloudelliseen ahdinkoon. Kartuttaakseen kassaa Nikki hankkii työpaikan luovan kirjoittamisen opettajana.

Pian hänelle valkenee, että lähes kaikki opiskelijat ovat lukutaidottomia punjabilaisia leskiä. Luovan kirjoittamisen sijaan Nikki huomaa opettavansa aakkosia. Mutta kun yksi naisista löytää eroottisia tarinoita sisältävän kirjan ja lukee sitä luokassa ääneen, leskiin syttyy aivan uudenlainen opiskeluinto. Perinteisten asujen alla pulppuaa varsinainen luovuuden lähde, kun naiset alkavat kertoa tarinoitaan. Pian sana oppitunneista leviää naisyhteisön keskuudessa kulovalkean tavoin ja luokkahuoneen seinät pullistelevat osallistujista. Ei aikaakaan kun skandaalin ainekset ovat kasassa.

     Tähän kirjaan törmätessäni, sen enempää kirjan sisältöön tutustumatta, lisäsin sen lukulistalleni. Kirjan nimi kiehtoi sen verran, että en voinut tehdä muutakaan. Sitten luin jostain, että kirja ei sisällä, kuten itse olin nimen perusteella kuvitellut, tarinan leskien kertomuksia novellien tapaan. Tällöin päätin poistaa kirjan lukulistaltani. Seuraavan kerran kirja ilmestyi lukulistalleni, kun huomasin sen olleen Reese's Book Clubin kuukauden kirjana aikaisemmin. Ja lopulta päädyin kuuntelemaan sen äänikirjana syksyn aikana.

     Kirjaa aloittaessani ajatukseni olivat hieman sekavia, en ollut vieläkään varma olisiko kirjan lukeminen hyvä vai huono idea. Tai siis, ei mikään kirja varmasti koskaan täysin huono idea ole, mutta olisi sitä läjä muitakin kirjoja, joihin tutustua. Yritin kuitenkin aloittaa kuuntelun avoimin mielin. Tarina lähti hyvin käyntiin ja mietin, että tästä voi tulla vielä ihan hyvä kuuntelukokemus. Ja niin, ei siitä nyt ihan huono kokemus tullut, mutta olisin voinut käyttää tämän kuunteluajan johonkin muuhunkin kirjaan.

     Yksinkertaisesti sanottuna tämä kirja tuntui hieman sekavalta. Kuuntelemisen jälkeen en oikein tiennyt, yrittikö tämä kirja olla romantiikka vai jännitystä sisältävä kirja, kummankin osuus jäi heikoksi suoritukseksi. Lisäksi leskien eroottiset tarinat eivät ollee oikein omaan makuuni. Hahmot olivat hyvin luotuja ja erilaisia, mutta hekään eivät saaneet kiinnostustani kovin korkealle. Sekavuudestaan huolimatta loppu oli kuitenkin saatu joten kuten parsittua kokoon. Ja kyllä, näen miksi jotkut ovat tykänneet tästä (ehkä itsekin olisin, jos olisin alusta asti kirjaan ensimmäisen kerran törmätessäni ymmärtänyt, mistä on kyse), mutta henkilökohtaisesti tämä jää yhdeksi kirjaksi, josta en muista pian enää mitään.

Erotic Stories for Punjabi Widows
Suomentanut: Inka Parpola

Äänikirjan lukija: Maija Lang
Genre: romantiikka, chick lit, mysteeri
Kustantaja: Sitruuna (2017, suom. 2021)

Arvosana: **

Muissa blogeissa: Luetut kirjat, Kirjojen kuisketta, Satunnainen ohikulkija

Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä

Nora ei ole nähnyt lapsuudenystäväänsä vuosiin, kunnes eräänä päivänä hän saa kutsun tämän polttareihin, joita vietetään talossa metsän keskellä kaukana maaseudulla. Mutta jokin menee vikaan, pahasti vikaan.

Nora herää sairaalasta loukkaantuneena ja muistinsa menettäneenä.

Joku on murhattu. Mitä mökillä oikein tapahtui? Voiko Nora itse olla murhaaja?

Synkimmillä salaisuuksilla on tapana paljastua.

     Olen tullut lukeneeksi pari Waren uusinta teosta, Lukitut ovet ja Lumimyrsky, ja nyt päädyin tarttumaan hänen ensimmäiseen jännäriin. Warelta on tätä kirjaa ennen julkaistu salanimellä nuorille suunnattua fantasiaa (näitä ei ole suomennettu). Aikaisemmin lukemani teokset ovat olleet viihdyttäviä, mutta ne eivät ole tehneet sen suurempaa vaikutusta. Tämä teos jatkaa valitettavasti samalla linjalla.

     Synkän metsän siimeksessä alkaa sillä tiedolla, että jotain on mennyt pahasti pieleen polttareissa ja tarinan kertoja, Nora, on päätynyt sairaalaan. Tarina etenee Noran näkökulmasta niin sairaalassa, polttareissa kuin menneisyydessä. Lopulta palaset alkavat loksahdella paikalleen ja päästään kohti loppuratkaisua. 

     Omalla painollaan etenevä tarina on nopeasti luettavaa, mutta ei jäänyt sen suuremmin mieleen. Hahmoista löytyi enemmän ja vähemmän ärsyttäviä piirteitä, joiden sokkelossa lukijana yritti luovia ja saada käsitystä siitä, miksi nämä ihmiset ovat päätyneet näihin polttareihin. Jotkin vihamieliset silmäykset jäivät kokonaan vaille vastausta ja loppu tuntui hieman "helpolta" ratkaisulta. Nora on rikoskirjailija ja hän muistaa mainita tästä muutamaankin otteeseen yrittäessään ratkaista tapahtumia, mutta hänen tekonsa eivät aina tunnu kovin järkeviltä.

     Kuten aikaisemmin Warelta lukemani kirjat, ei tämäkään ollut mikään suurta jännitystä sisällään pitävä teos. Pieniä murusia oli ripoteltu sinne tänne, painottuen kirjan loppupuoliskolle. Nämä murenat eivät kuitenkaan luoneet yhdessä kovin jännittävää tai ahdistavaa olotilaa ainakaan omalla kohdalla. Ja kuten aikaisemmin lukemieni osien jälkeen, jäin kaipaamaan suurempaa jännitettä loppua kohti mentäessä. Tämä oli hyvä välikirja, mutta ei se kovin suuria tunteita herättänyt. Silti, jostain käsittämättömästä syystä, tulen varmasti lukemaan Warelta vielä muitakin kirjoja.

In a dark, dark wood

Suomentaja: Oona Nyström

Genre: mysteeri

Kustantaja: Otava (2015, suom. 2017)

Arvosana: ***

Aikaisemmin luetut: Lukitut ovet, Lumimyrsky 

Muissa blogeissa: Kirjarikas elämäni, Amman kirjablogi, Lumiomena, Kirjasähkökäyrä, Kulttuuri kukoistaa, Unelmien aika, Sivumerkkejä, Yksi luku vielä, Kirjakaapin avain, Järjellä ja tunteella

Delia Owens: Suon villi laulu

Sydäntä särkevä kasvutarina, murhamysteeri ja lumoava kertomus luonnon kauneudesta.

Kun pohjoiscarolinalaiselta suolta löytyy kylän oman kultapojan ruumis, epäilykset kääntyvät Kya Clarkiin, joka asuu marskimaan reunalla. Kouluja käymätön juopon tytär, köyhää valkoista roskasakkia - vai jotain aivan muuta? Kya on oppinut selviytymään yksin, ystävystymään suon eläinten kanssa ja lukemaan sen vesiä ja mättäitä. Mutta hänkin kaipaa rakkautta, ja kun villi luonto kohtaa ihmisten maailman, ei mikään ole enää entisellään.

     Suon villi laulu on suuren suosion saanut kirja Kyasta, marskimaalla asuvasta tytöstä, ja hänen kasvustaan naiseksi. Tämän tarinan rinnalla selvitetään marskimaalla kuoleen miehen tapausta. Kirjaa on ylistetty sen luontokuvauksesta, koskettavasta kasvutarinasta ja kaikesta muusta. Omat ajatukseni ovat soutaneet ja huovanneet tämän kirjan kohdalla, mutta lopulta ajattelin antaa tälle mahdollisuuden. Tartuin siis hyvin skeptisesti äänikirjaan, jonka Sanna Majuri luki hyvin taidokkaasti.

     Kirjan kuuntelun jälkeen ajatukseni olivat melko ristiriitaiset. Koin, että kirjassa oli paljon hyvää, mutta toisaalta siinä oli myös äänikirjana vaiheita, jotka olisin voinut vain skipata. Mikäli olisin tarttunut tähän fyysisenä kirjana, en suoraan sanottuna usko, että olisin saanut luettua tätä loppuun saakka.

     Kehuttua luonnon kuvausta ja suon monimuotoisuuden kerrontaa oli paljon, ja ymmärrän miksi jotkut ovat tätä kirjaa tästä kehuneet. Itseeni tämä ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta, olisin hyvin voinut jättää nämä pätkät vähemmälle. Kyan kasvutarina taas, sen koin melko mielenkiintoisena, vaikkakin joiltain osin se ei tuntunut kovin uskottavalta. Ryysyistä-rikkauksiin -tarinoita tarvitaan kuitenkin aina lisää ja tässä kirjassa se oli sentään Kyan alkuperän vuoksi erilainen. Mitä sitten taas tulee kirjan mysteeriin, en ollut tämän fani. En vain jostain syystä päässyt siitä osuudesta kunnolla selvyyteen ja sen käsittely tuntui puuduttavalta, varsinkin loppua kohti mentäessä.

     Yksinkertaisesti sanottuna: äänikirjana toimi itselleni juuri ja juuri, mutta fyysisenä kirjana arvioni olisi jäänyt varmasti vielä huonommaksi. Kuunnellessani ymmärsin kuitenkin, miksi jotkut ovat tästä niin paljon tykänneet. Minun olisi vain pitänyt luottaa ensimmäiseen ajatukseeni tästä kirjasta, sillä ei tämä loppujen lopuksi ollut ihan se oma juttuni.

Where the Crawdads Sing
Suomentanut: Maria Lyytinen

Äänikirjan lukija: Sanna Majuri
Genre: mysteeri, romantiikka, historiallinen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2020

Arvosana: ***
Goodreads: 4,46

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjaluotsi, Paljon melua kirjoista, Maailmankirjat, Raijan kirjareppu, Annelin kirjoissa, Leena Lumi, Tuijata, Lumiomena, Kirjakaapin avain, Ruusun nimi, Kirjarikas elämäni, Kirjoihin kadonnut, Melkein maalla, Lillin lukunurkka, Kirjakaapin kummitus, Nannan kirjakimara

Jo Nesbo: Mustasukkainen mies ja muita kertomuksia

Motiivina mustasukkaisuus, ratkaisuna murha - viisi variaatiota.

Epäilys. Mustasukkaisuus. Kateus. Teeskentely. Valehtelu. Jännityksen mestarin tiiviit rikostarinat vievät pimeyden ytimeen.

Mustasukkaisuus on murhan motiiveista kiehtovimpia. Siihen kietoutuu vahvimpia tuntemiamme tunteita, jotka suistavat varomattoman raiteiltaan. Ja seuraamukset voivat olla peruuttamattomia.

     Jo Nesbo on kerännyt mainetta suositulla Harry Hole -sarjallaan ja sen lisäksi hän on kirjoitellut myös lastenkirjoja ja yksittäisiä mysteerejä aikuisille. Mustasukkainen mies on seitsemän novellin kokoelma, johon alunperin suhtauduin odottavaisesti, kunnes minua vastaan tuli muutama kommentti, ennen kuin kirja ehti itselleni lainaan. Yritin kuitenkin lähteä lukemaan teosta avoimin mielin, ilman ennakkoluuloja (tai ennakko-odotuksia).

     Kokoelman seitsemän novellia olivat hyvin erilaisia ja eritasoisia, tästä syystä kirjan arviointi kokonaisuutena oli vaikeaa ja päätin antaa sille keskiarvon niistä tähdistä, jotka annoin yksittäisille novelleille. Jotkin novelleista oli hyvinkin viihdyttäviä ja mielestäni onnistuneita. Mutta sitten sinne joukkoon mahtui myös niitä, joiden tarkoitusta jäin miettimään. Käydäänpä siis muistiinpanojani läpi jokaisen novellin kohdalla erikseen:

1. Lontoo, ***½: Tämä oli ihan luettava novelli, joka ei jäänyt sen suuremmin mieleen. Piti hyvin otteessaan ja loppu pääsi ehkä jopa hieman yllättämään. Hyvä aloitus kokoelmalle, jäin odottamaan innolla lisää.

2. Mustasukkainen mies, **: Kirjan pisin novelli (yli 100sivua, kun muut oli selkeästi alle 50sivuisia), tästä syystä hieman hirvitti aloittaa lukemista. Melko nopeasti tuli selväksi, että novellissa jaaritellaan ja sitä olisi voinut mielestäni lyhentää. Juoni ei yllättänyt, eikä saanut kunnolla kiinnostusta heräämään missään vaiheessa.

3. Jono, **: Lukemiseeni saattoi vaikuttaa edeltävän novellin tylsyys, mutta tämäkään ei juuri tunteita herättänyt. Tuntui, että ei päässyt kunnolla alkuun ennen kuin jo loppui. Käsitteli hyvin rasismia, tästä syystä olisin voinut lukea enemmänkin.

4. Jätteitä, **: Kolmas peräkkäinen plääh-kokemus. Lopputulos arvattavissa, eikä juurikaan herättänyt tunteita lukiessa.

5. Tunnustus, ****: Teoksen paras ja mielenkiintoisin novelli. Tässä oli jännitystä ja yllättävyyttä, tykkäsin todella (tai sitten asiaan vaikutti aikaisemmat ei-niin-mielenkiintoiset novellit).

6. Odd, *: Ja takaisin pohjalle.. En ymmärtänyt mikä oli novellin idea ja mitä siinä tapahtui. Yksinkertaisesti ei toiminut itselle sitten yhtään.

7. Korvakoru, **: Alkoi mielenkiintoisesti, mutta loppu tyssäsi kesken ja homma levisi käsiin. Odotin parempaa kirjan lopetusta, mutta nyt jäi hieman huono maku suuhun.

Sjalusimannen og andre fortellinger
Suomentanut: Pirkko Talvio-Jaatinen
Genre: mysteeri, novelli
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2021

Kirjailijan muut teokset: Isänsä poika, Verta lumella, Macbeth, Lepakkomies, Torakat
Arvosana: **½
Goodreads: 3,39

Muissa blogeissa: Kirjarouvan elämää, Mummo matkalla, Hemulin kirjahylly

C.J. Tudor: The other people

Driving home one night, stuck behind a rusty old car, Gabe sees a little girl's face appear in the rear window. She mouths one word: "Daddy". It's his five-year-old daughter, Izzy.

He never sees her again.

Three years later, Gabe spends his days and nights travelling up and down the motorway, searching for the car that took his daughter, refusing to give up hope, even though most people believe that Izzy is dead.

Fran and her daughter, Alice, also put in a lot of miles on the motorway. Not searching. But running. Trying to keep one step ahead of the people who want to hurt them. Because Fran knows the truth. She knows what really happened to Gabe's daughter.

Then, the car that Gabe saw driving away that night is found, in a lake, with a body inside and Gabe is forced to confront events, not just from the night his daughter disappeared, but from far deeper in his past.

His search leads him to a group called The Other People.

If you have lost a loved one, The Other People want to help. Because they know what loss is like. They know what pain is like. They know what death is like.

There's just one problem... they want other people to know it too.

     C.J. Tudor on tullut aikaisemmin ilmestyneistä kirjoistaan (Liitu-ukko ja Paluu pimeästä) tutuksi, mutta itse en ole niihin ehtinyt vielä tutustumaan. Nyt kuitenkin tartuin Tudorin uutuuskirjaan, joka ilmestyi tammikuussa 2020. Suomennos on luultavasti tulossa, ehkä jopa ensi vuonna. 

     The other people kertoo tarinan Gabesta, jonka maailma romahtaa eräänä päivänä, kun hänelle ilmotetaan hänen vaimon ja lapsen kuolleen. Gabe ei kuitenkaan luovu toivosta, sillä hän uskoo nähneensä tyttärensä kotimatkallaan. Kukaan ei kuitenkaan tunnu uskovan Gabea, varsinkaan kun hänen talosta löytynyt kuollut tyttö todistetaan Gaben tyttäreksi.

     Kirja lähti heti liikkeelle tapahtumien keskeltä, mikä oli hyvä asia. Sen jälkeen asiat alkoivat sekavoitua ja lankojen yhdistäminen tuntui vähän haastavalta. Kysymyksiä putkahteli mieleen kirjan puoleen väliin mennessä useampia ja harvaan niistä tuli vastaus. Onneksi kuitenkin loppupuoliskolla kysymykset alkoivat saamaan myös niitä kaivattuja vastauksia, vaikka jotkut asiat jäivät edelleen hieman hämärän peittoon.

     Kirjaan oli liitetty pieni maagisen realismin elementti, minkä merkitys hieman jäi itselle epäselväksi. Omaan makuun sen olisi voinut jättää kokonaan pois, sillä sitä ei juurikaan avattu ja sen merkitys tuntui epämääräiseltä lisältä. Siitä huolimatta tykkäsin kirjasta todella paljon, mutta ymmärrän myös niitä ihmisiä, jotka eivät ole tästä kirjasta innostuneet.

Genre: jännitys, trilleri, kauhu, mysteeri
Kustantaja: Ballantine Books
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 3,86

Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

42. Kirjassa isovanhempia

49. Julkaistu 2020

Grady Hendrix: Horrorstör

Jotain outoa on meneillään Orskin huonekalumyymälässä Ohion Clevelandissä. Valvontakameroissa ei näy mitään epätavallista, mutta joka aamu tavaratalosta löytyy rikottuja Kjërring-kirjahyllyjä, hajonneita Glans-juomalaseja ja tuhottuja Liripip-vaatekaappeja. Kauppa ei käy, ja tavaratalonjohtajat ovat epätoivoisia.

Ratkaistakseen arvoituksen kolme työntekijää ilmoittautuu vapaaehtoisiksi tekemään 9-tuntisen yövuoron. Aamun pikkutunneilla he partioivat tavaratalossa, tutkivat outoja sattumuksia ja kokevat lopulta karmaisevia yllätyksiä.

     Horrorstör on kirja, joka kiehtoi minua ennen kuin tartuin siihen. En ole kovin ihmeellinen kauhukirjallisuuden kuluttaja, joten halusin tarttua tähän klassiseen kummitustarinaan. Pieni huumorin ripaus ei ollut huono asia, sillä ajattelin sen hieman pehmentävän kirjan kauhuja.

     Horrorstör oli mielenkiintoinen lukukokemus. Alku oli melko hidas, hahmot olivat hieman valjut, huumoria en itse löytänyt eikä kauhun kokemuksiakaan juuri ollut. Silti, omalla tavallaan, tämä oli ihan miellyttävä kirja lukea, vaikka se ei ollutkaan kovin ihmeellinen. Kommentteja lukiessani huomasin muutaman maininneen kirjan lopetuksen. Omalla kohdallani tuo ei ollut ongelma, vaikka kirjalle ei olekaan tulossa jatkoa. 

Suomentanut: Anna Kalpio
Genre: kauhu, huumori, mysteeri
Kustantaja: Lector Kustannus
Julkaisuvuosi: 2014, suom. 2015

Arvosana: ***
Goodreads: 3,64

Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

13. Kirjassa eksytään

30. Kirjassa pelastetaan ihminen

Camilla Läckberg: Hopeasiivet

Juuri kun Faye luuli, että kaikki on hyvin, hänen elämänsä järkkyy taas. Hän on rakentanut uuden elämän ulkomailla, ex-puoliso Jack on vankilassa, ja Revenge-yritys menestyy. Mutta kun yritys aiotaan lanseerata Yhdysvaltoihin, uhkaa bisnestä yllättävä vaara, ja hänen on pakko palata Tukholmaan.

Faye on menettämässä kaiken, minkä eteen hän on uurastanut. Mutta onnistuuko hän nousemaan tuhkasta ja ottamaan vallan takaisin? Luottonaisensa avulla Faye aikoo kamppailla sen puolesta mikä on hänen - hän aikoo pelastaa itsensä ja ne, joita rakastaa.

     Hopeasiivet ovat jatkoa Kultahäkille, joka ainakin omalla kohdallani oli tavallaan pieni pettymys. Kultahäkki toi ristiriitaiset fiilikset ja mietin pitkään, haluanko oikeasti jatkaa sarjan parissa. Päätin kuitenkin antaa Hopeasiiville mahdollisuuden, enkä ole varma, oliko se oikea päätös. 

     Hopeasiivet jatkavat Fayen tarinaa pari vuotta Kultahäkin tapahtumien jälkeen. Kirja jatkaa samalla polulla kuin ensimmäinen osa, kalliita tuotemerkkejä vilahtelee tekstissä enemmän kuin tarpeeksi, muutama seksikohtaus on saatu ujutettua tarinaan ilman sen suurempaa syytä, jännitystä ei ole juuri yhtään. Kuuntelin kirjasta suurimman osan, enkä tiedä olisinko kyennyt lukemaan fyysistä kirjaa loppuun. Tämä versio Läckbergistä ei vain nappaa omalla kohdallani, vaikka hyviäkin piirteitä kirjoista löytyy. En usko, että tulen tarttumaan kolmanteen osaan ainakaan heti sen ilmestyttyä.

Vingar av silver
Suomentanut: Aleksi Milonoff
Genre: jännitys, mysteeri, trilleri
Sarja: Faye #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Jääprinsessa, Saarnaaja, Noita, Kultahäkki
Arvosana: **½
Goodreads: 3,17

Muissa blogeissa: Kirjojen kuisketta, Kuunnellut äänikirjat
Helmet2020:

3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti

7. Rikotaan lakia

49. Julkaistu 2020

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Syrjäisen maaseutukartanon tanssiaisiin kutsuttu Aiden Bishop saa kylmäävän tiedon: juhlapäivän iltana klo 23 kartanon tytär Evelyn murhataan.

Evelyn ei kuitenkaan kuole ainoastaan kerran. Kun hänet on murhattu, kartanon vieraat heräävät mystisesti aina uudelleen samaan tanssiaispäivään.

Painajaismaisen kierteen katkaistakseen Aidenin on löydettävä murhaaja, ennen kuin rikosta ehtii edes tapahtua.

     Evelynin seitsemän kuolemaa tuli itselleni tutuksi alunperin englanninkielisestä booktubesta heti kirjan julkaisun aikoihin. Suomennosta odotellessani jännitys ja odotukset kasvoivat melko paljon. Kun sitten viimein sain tämän kirjan käsiini, en pystynyt laskemaan sitä käsistäni ennen loppua.

     Kirja kertoo Aiden Bishopista, joka yrittää selvittää Evelynin murhaa. Homma ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa, vaan tutkimustapa on erilainen. Aiden herää joka aamu eri henkilönä, jolla on jotain tekemistä Evelynin kuoleman kanssa. Ennen viimeistä päivää Aidenin tulee kertoa, miten ja miksi joku murhaa Evelynin. Samalla hän yrittää pelastaa Annan, naisen, jonka nimeä hän huutaa ensimmäisenä aamunaan ollessaan metsässä.

     Evelynin seitsemän kuolemaa oli tehty mielestäni melko onnistuneesti. Juoni oli mielenkiintoinen ja ainakin minut kirja piti hyvin otteessaan. Pieniä paloja totuudesta julkaistiin hyvällä tahdilla ja jännitys pysyi loppuun asti. Lukijana itse ainakin olin lopusta aivan pihalla ja ehkä se oli tarkoituskin. Ongelmaksi kuitenkin nousi monta näkökulmaa ja se, että näissä eri näkökulmissa pompittiin vähän liiankin usein. Vaikka luin tätä ihan fyysisenä kirjana ja sain välillä vilkuilla kirjan etuosassa olevaa nimilistaa, en aina pysynyt ihan kaikesta selvillä. En tiedä miten olisin selvinnyt, jos olisin kuunnellut tätä äänikirjana. 

The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää
Genre: mysteeri, trilleri, fantasia, aikuiset, scifi, historiallinen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 3,90

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjanmerkkinä lentolippu, Luetut.net, Maailmankirjat, Tuijata, Kirjoihin kadonnut, Kuiske, Kartanon kruunaamaton lukija, Annelin lukuvinkit
Helmet2020:

7. Kirjassa rikotaan lakia

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

45. Esikoiskirja

49. Julkaistu 2020

Erin Kelly: Kiviäidit - Naistenviikko 2020

Marianne kasvoi vanhan viktoriaanisen mielisairaalan varjossa, joka vainoaa häntä yhä hänen unissaan. Marianne oli 17-vuotias lähtiessään pakoon kaupunkia, perhettään, poikaystäväänsä Jesseä - ja ruumista, jonka he hautasivat. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Mariannen on pakko palata, ja hän tuntee heti menneisyyden kuristavan otteen. Yhä katkera Jesse uhkaa viimein paljastaa totuuden.

Marianne tekisi mitä vain vaaliakseen rakentamaansa elämää ja tytärtään, jonka ei halua koskaan kuulevan menneisyydestään. Mutta Marianne ei tiedä koko tarinaa - eikä hän ole ainoa, joka on valmis epätoivoisiin tekoihin varjellakseen salaisuuksia.

     Erin Kelly on kirjoittanut useamman psykologisen trillerin, mutta ymmärtääkseni Kiviäidit oli vasta toinen suomennettu teos. Aikaisemmin suomennettu Älä pimeään jää ilmestyi vuonna 2019 (alkuperäiskielellä 2017), mutta itse en ole siihen vielä ehtinyt tarttua. Voi olla, että vielä joskus tutustun siihenkin kirjaan, mutta nyt ei ole sen aika.

     Kiviäidit sai minut takakannen tekstin avulla innostumaan ja tarttumaan itseensä. Mielisairaaloihin liittyvät kirjat ovat jostain syystä itseäni kiinnostavia ja kahden ajan kuvaukset tuntuivat mielenkiintoisilta. En ole varma, olivatko odotukseni jotenkin liian korkeat, mutta tämä kirja ei aivan lunastanut niitä ja tästä syystä kirja oli pieni pettymys.

     Kirjan hahmot olivat hyvin luotuja ja todentuntuisia, mutta samalla jäin kaipaamaan lisää. Itseäni henkilökohtaisesti häiritsi liikaa Mariannen kontrollin tarve omaan tyttäreensä liittyen. Tätä asiaa painotettiin mielestäni liikaa ja Mariannen ajatukset pyörivät samoja ratoja, tehden turhaa toistoa. Kahdesta muusta keskiössä olevasta hahmosta, Jessestä ja Helenistä, olisin kaivannut lisää kerrontaa. Se mitä heistä kerrottiin, oli hyvin tehty, mutta silti he jäivät hieman etäisiksi, tärkeästä roolistaan huolimatta.

     Entä kirjan juoni sitten? Omaan makuuni tämä kirja oli hieman tylsä ja loppuratkaisu huono. Odotin jotain paljon suurempaa ja ihmeellisempää. Kirjan lukemiseen meni enemmän aikaa kuin sivumäärään nähden olisi tarvinnut. Mietin kirjan kesken jättämistä ainakin pariin otteeseen. Psykologinen vivahde kirjassa kuitenkin toimi ihan hyvin ja osittain siitä syystä kirja sai enemmän kuin kaksi tähteä.

Stone mothers
Suomentanut: Päivi Pouttu-Delière
Genre: trilleri, mysteeri, psykologinen
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: **½
Goodreads: 3,55

Muissa blogeissa: Kirjoihin kadonnut, Leena Lumi, Kuunnellut äänikirjat, Kirjasähkökäyrä
Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

7. Kirjassa rikotaan lakia

9. Kirjassa kohdataan pelkoja

34. Kirjan nimessä luontoon liittyvä sana

42. Kirjassa on isovanhempia

49. Vuonna 2020 julkaistu

Naistenviikon kunniaksi blogissa nyt seitsemänä päivänä naisen kirjoittaman kirjan arvio.

Käy lukemassa lisää Tuijatan blogista: Naistenviikko 2020.

Aiemmat julkaisut:

1. Kesämyrsky (Siiri Enoranta)

2. Kun kuningas kuolee (Elina Backman)

3. Armonvuosi (Kim Liggett)

Adrian McKinty: Ketju

Jätit juuri lapsesi bussipysäkille. Puhelimesi soi. Tuntematon soittaja kertoo siepanneensa tyttäresi.

Nyt sinun on maksettava lunnaat - ja vuorostasi kaapattava jonkun muun lapsi. Tyttäresi vapautetaan vasta kun uhrisi vanhemmat nappaavat seuraavan lapsen. Jos nämä ehdot eivät toteudu, lapsesi tapetaan.

Uhri. Selviytyjä. Sieppaaja. Rikollinen. Sinusta tulee näitä kaikkia. Olet nyt osa Ketjua.

     Ketju on tämän kevään uutuuskirja, jota odotin innolla jo alkuvuodesta alkaen. Kirjan lähtöasetelma kuulosti niin koukuttavalta ja hämmentävältä, että sormeni syyhysivät päästä kirjan kimppuun. Odotukseni olivat hyvin korkealla, vaikka McKintyn kirjat eivät ole itselleni ennestään tuttuja.

     Ketju lähtee heti toiminnalla liikkeelle ja toimintaa riittää kyllä ihan loppumetreille saakka. Tylsiä täytekohtia ei juurikaan ole. Luvut ovat lyhyitä. Kirja oli vain aivan pakko ahmia mahdollisimman nopeasti. Kahteen osaan jaoteltu kirja oli tasapainoinen ja mielenkiintoinen kokonaisuus.

     Kirjan ensimmäinen osa keskittyy Racheliin ja hänen siepatun tyttären tapaukseen. Toinen osa taas keskittyy enemmän itse Ketjuun ja sen toiminnan selvittämiseen. Hahmokuvaukselle ei ollut jätetty paljoa tilaa, mikä ei itseäni tällä kertaa häirinnyt oikeastaan yhtään. Juoni oli niin vetoisa, että se riitti tässä kirjassa itselleni. Kuvauksen puuttumisesta johtuen kuitenkin kirjan romanttinen pieni osuus tuntui hieman irralliselta, sillä sitä ei oltu pohjustettu juuri lainkaan.

     Ketju oli mielestäni siis upea lukukokemus ja riittävän jännittävä kirja. Silti tämä ei aivan yltänyt omalla kohdallani viiteen tähteen. Yhtenä tekijänä oli kirjan jotkut epäloogisuudet, jotka pistivät itselläni aivan liikaa silmään. Ja tietenkin tuo yllä mainittu romantiikka, jonka kyllä näki tulevan, mutta olisi kaivannut hieman lisää lihaa ympärilleen. Mutta muuten, koukuttava kirja, jota todella suosittelen niille, ketkä takakannen tekstistä innostuvat.

The Chain
Suomentanut: Antti Saarilahti
Genre: trilleri, mysteeri, jännitys
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: ****½
Goodreads: 3,81

Muissa blogeissa: Luetut.net, Kuunnellut äänikirjat, Kirjasähkökäyrä
Helmet2020:

7. Kirjassa rikotaan lakia

30. Kirjassa pelastetaan ihminen

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

49. Vuonna 2020 julkaistu kirja