Søren Sveistrup: Kastanjamies (Dekkariviikko 2022)

Ministeri Rosa Hartungin 12-vuotias tytär katosi selittämättömästi vuosi sitten. Samana päivänä kun hän palaa töihin sairauslomalta, löytyy Kööpenhaminan lähiöstä nuori äiti julmasti murhattuna, ilman toista kättä. Läheisestä leikkimökistä löytyy kahdesta kastanjasta tikulla koottu ukko. Kun pian löytyy toinen nuori nainen, jonka molemmat kädet on irrotettu, jälleen kastanjaukko vierellään, alkaa poliisin kilpajuoksu aikaa vastaan. Murhaajan karmea suunnitelma on vasta käynnistynyt.

     Kastanjamies on "Jälkiä jättämättä"-sarjasta tutun käsikirjoittajan esikoisromaani. Kirja on kerännyt suurta suosiota ja sen pohjalta on myös ilmestynyt Netflix-sarja. Itse en ole tähän tv-sarjaan ehtinyt tutustua ja kirjan lukemisen jälkeen mietin, tulenko tutustumaankaan (kirja sai jo riittävästi mielikuvituksen laukkaamaan). 

     Jo kirjan ensimetreiltä on selvää, että kirja imaisee lukijan mukaansa ja pitää otteessaan loppuun saakka. Lyhyet luvut luovat nopeasti etenevän tarinan lukijan silmien eteen, paljastaen karmeita ja jännittäviä kohtauksia hyvällä tahdilla. Meno ei kuitenkaan ole liian kiivasta, vaan epäilyksiä tekijästä ehtii muodostaa kaikessa rauhassa.

     Kuten jo mainitsin, tämä kirja sai oman mielikuvitukseni laukkaamaan. Mikäli raa'at kuvaukset ja jännitys ei ole sinun juttusi, en voi suositella tätä kirjaa. Mutta jos tämä ei ole ongelma, suosittelen tätä ehdottomasti. En vain voinut laskea kirjaa käsistäni ja olisin voinut jatkaa lukemista vielä kauemminkin (vaikka tämä onkin n. 500 sivua jo valmiiksi). Mikäli Sveistrup julkaisee vielä joskus toisen kirjan, tulen tarttumaan siihenkin (sitten kun se on suomennettu, sillä tanska ei itseltä oikein taivu).

Kastanjemanden
Suomentanut: Antti Saarilahti

Genre: aikuiset, jännitys, mysteeri, trilleri
Kustantaja: Otava (2018, suom. 2019)

Arvosana: *****

Muissa blogeissa: Kirjarouva, Kirsin kirjanurkka, Rakkaudesta kirjoihin, Kuristava kirsikka, Kirjameren alla

Outi Moisio: Kun äänesi löysi minut

Lukion viimeisellä luokalla oleva Emilia saa roolin uuden koulunsa musikaalista. Mukana on myös aina aurinkolaseja pitävä mielettömän upeasti laulava Johan, joka ei jostain syystä haluaisi Emiliaa lähelleen. Musikaaliharjoitusten lomassa Emilia ihastuu Johaniin ja tunne tuntuu olevan molemmin puoleinen, ainakin välillä. Emilia alkaa kuitenkin pian nähdä outoa valoa Johanin ympärillä. Käsittämättömät katoamiset kesken dueton saavat hänet epäilemään, että Johanilla on jotain salattavaa. Kun totuus lopulta paljastuu, se laittaa uusiksi Emilian uskomukset, toiveet ja tulevaisuuden.

Emilian tapaaminen saa Johanin elämän sekaisin. Tunteet, ja erilaiset säännöt, repivät häntä kahteen suuntaan, ja kun hän lopulta paljastaa Emilialle salaisuutensa, ei takaisin ole enää paluuta.

     Outi Moision viime vuoden lopulla ilmestynyt Kun äänesi löysi minut osui silmääni Facebookissa Moision mainostamana. Kirjan kuvaus sai kiinnostukseni heräämään, joten laitoin kirjan heti varaukseen kirjastosta. Se, että kirja on ensimmäinen osa kahden kirjan sarjasta, vain lisäksi varmuuttani haluta tarttua tähän. Kun kirja sitten vihdoin päätyi omaan lukupinooni työpöydän kulmalle, tartuin siihen heti mahdollisuuden tullessa. 

     Mikäli tämä kirja olisi julkaistu noin viisi vuotta sitten, olisin varmasti rakastunut tähän. Silloin lukupinossani oli useita samantyylisiä kirjoja: paranormaalia nuorten kirjallisuutta yltiöpäisellä romantiikalla höystettynä. Nyt tämä kirja ei päässyt omissa käsissäni sille tasolle, kun se voisi jonkun muun kohdalla päästä. Ja tästä syystä suosittelen kaikkia tarttumaan siihen ja kokeilemaan, toimisikö tämä sinun kohdalla paremmin.

     Ei tämä kirja huonokaan ollut, en vain ehkä ollut juuri tämän kirjan kohdeyleisöä. Itselle tämä kirja oli hieman liian tasapaksu ja hitaasti etenevä teos, täynnä nuorta rakkautta, joka vie jalat alta jokaisessa kulmassa ja käänteessä. Jäin myös kaipaamaan hahmoilta jotain lisää, nyt he jäivät hieman etäisiksi. Tämä tosin osin selittyy sillä, että tarina kerrotaan Emilian näkökulmasta ja Johanin ajatuksista saadaan käsitys vain muutamissa kohdissa lyhyesti ja ytimekkäästi.

     Kuten sanottu, kirjassa oli suuressa roolissa romantiikka ja sen käänteet. Joskus en edes ymmärtänyt kaikkien käänteiden syytä. Ehkä se vain oli nuoren rakkauden aikaan samaa tunteiden vaihtelua laidasta laitaan ilman sen kummempaa syytä? Joillekin tämä toimii varmasti paremmin kuin itselle, nyt se aiheutti lähinnä ärsytystä. 

     Mikäli kiinnostuksesi kirjaa kohtaan heräsi, mutta fantasia ei ole sinun juttusi, suosittelen silti tähän tarttumista. Vaikka kirjaa voi kuvailla fantasian alle kuuluvaksi, fantasian elementit ovat hyvin pienessä roolissa ja sitä ei tungeta väkisin lukijalle. Jos taas olet fantasian rakastaja, tämä kirja voi silti olla sinulle sopiva. Fantasiaa oli mielestäni juuri sopivissa määrin. Ja vaikka se herätti kysymyksiä, toivon näihin tulevan vastauksia sarjan toisessa osassa.

     Yhtenä tärkeänä tekijänä kirjassa kulkee mukana musiikki. Kirjan loppuun onkin listattu liuta kappaleita, joihin on viitteet myös tekstin seassa. Listauksesta löytyi niin itselle tuttuja kuin tuntemattomiakin kappaleita. Koin tämän ihanana lisänä, vaikka itse en kappalelistaa hyödyntänytkään lukiessani. 

Genre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Kadonnut ääni #1
Kustantaja: BoD (2021)

Arvosana: ***

Muissa blogeissa: Kirjapöllön huhuiluja

Maisku Myllymäki: Holly

Minkälainen nainen asuu yksin lintusaarella?

Holly on kerronnaltaan vaikuttava ja tunnelmaltaan tihenevä esikoisromaani kahden naisen kamppailusta huomionkipeyden, häpeän ja salaisuuksien aallokoissa.

Luontolehdessä toimittajana työskentelevä Eva saapuu saarelle harvinaisen lintuhavainnon perässä. Hän ei tunne havainnon tehnyttä naista, Hollya, entuudestaan. Saarta kiertäessä ja harvinaista lintua etsiessä kiikari alkaa vähitellen kääntyä ja tarkentua naisia kohti. Miksi maineikas näyttelijä asuu saarella yksin? Entä etsiikö Eva saarelta jotain muutakin kuin lintua?

Viikko Hollyn vieraana mullistaa Evan elämän. Alkaa muodonmuutos.

     Maisku Myllymäen esikoisteos Holly on noussut suosioon heti ilmestymisensä jälkeen. Tämän keskustelun myötä päätin itsekin tutustua tähän kirjaan ja muutaman kuukauden sitä kirjastosta odotettuani, pääsin vihdoin lukemaan tämän sykähdyttäneen tarinan. Kaikesta keskustelusta huolimatta en ollut aivan tietoinen siitä, mitä kirjan tarina toisi tullessaan, mikä varmasti oli vain hyvä asia.

     Luin viime syksynä Susanna Clarken Piranesin ja silloin ajatukseni olivat samanlaisessa sekasorrossa kuin tämänkin kirjan jälkeen. Molemmat kirjat ovat kauniita teoksia omalla tavallaan, mutta minulta osa tästä hienoudesta on jäänyt varmasti havaitsematta. En ole lukijana kovinkaan analyyttinen ja tällaisia kirjoja lukiessa sen huomaa selvästi: teoksessa on havaittavissa monia tasoja ja taiteellista kauneutta, mutta lukijana en saa siitä kunnolla kiinni ja kirjan lukemisen jälkeen ainoa ajatukseni on, että jotain suurta jäi nyt havaitsematta. Tämä tekee myös kirjan suuremman arvioinnin haastavaksi, sillä tuntuu, että niin iso osa kirjasta on jäänyt ulottumattomiin.

     Holly on käänteitä täynnä oleva kirja ja loppua kohti mentäessä jännitys astuu myös kuvioihin. Jotkin asiat ovat ennalta-arvattavia ja odotettavissa, mutta tämän kirjan loppu kyllä pääsi yllättämään. Hahmojen kohtalot jättivät jälkensä ja vaikka tämä kirja ei ollut omiaan itselleni, haluaisin tietää lisää näistä kahdesta naisesta. 

Genre: aikuiset, realistinen fiktio
Kustantaja: WSOY (2021)

Arvosana: ***½

Muissa blogeissa: Satunnainen ohikulkija, Kirjasähkökäyrä, Luetut, lukemattomat, Suketus, Kirjan jos toisenkin ja monessa muussa

Balli Kaur Jaswal: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille

Lontoossa asuva Nikki on koko elämänsä yrittänyt etääntyä sikhiyhteisöstä ja murtaa vanhoillisia perinteitä. Kun Nikkin isä yhtäkkiä menehtyy, perhe joutuu taloudelliseen ahdinkoon. Kartuttaakseen kassaa Nikki hankkii työpaikan luovan kirjoittamisen opettajana.

Pian hänelle valkenee, että lähes kaikki opiskelijat ovat lukutaidottomia punjabilaisia leskiä. Luovan kirjoittamisen sijaan Nikki huomaa opettavansa aakkosia. Mutta kun yksi naisista löytää eroottisia tarinoita sisältävän kirjan ja lukee sitä luokassa ääneen, leskiin syttyy aivan uudenlainen opiskeluinto. Perinteisten asujen alla pulppuaa varsinainen luovuuden lähde, kun naiset alkavat kertoa tarinoitaan. Pian sana oppitunneista leviää naisyhteisön keskuudessa kulovalkean tavoin ja luokkahuoneen seinät pullistelevat osallistujista. Ei aikaakaan kun skandaalin ainekset ovat kasassa.

     Tähän kirjaan törmätessäni, sen enempää kirjan sisältöön tutustumatta, lisäsin sen lukulistalleni. Kirjan nimi kiehtoi sen verran, että en voinut tehdä muutakaan. Sitten luin jostain, että kirja ei sisällä, kuten itse olin nimen perusteella kuvitellut, tarinan leskien kertomuksia novellien tapaan. Tällöin päätin poistaa kirjan lukulistaltani. Seuraavan kerran kirja ilmestyi lukulistalleni, kun huomasin sen olleen Reese's Book Clubin kuukauden kirjana aikaisemmin. Ja lopulta päädyin kuuntelemaan sen äänikirjana syksyn aikana.

     Kirjaa aloittaessani ajatukseni olivat hieman sekavia, en ollut vieläkään varma olisiko kirjan lukeminen hyvä vai huono idea. Tai siis, ei mikään kirja varmasti koskaan täysin huono idea ole, mutta olisi sitä läjä muitakin kirjoja, joihin tutustua. Yritin kuitenkin aloittaa kuuntelun avoimin mielin. Tarina lähti hyvin käyntiin ja mietin, että tästä voi tulla vielä ihan hyvä kuuntelukokemus. Ja niin, ei siitä nyt ihan huono kokemus tullut, mutta olisin voinut käyttää tämän kuunteluajan johonkin muuhunkin kirjaan.

     Yksinkertaisesti sanottuna tämä kirja tuntui hieman sekavalta. Kuuntelemisen jälkeen en oikein tiennyt, yrittikö tämä kirja olla romantiikka vai jännitystä sisältävä kirja, kummankin osuus jäi heikoksi suoritukseksi. Lisäksi leskien eroottiset tarinat eivät ollee oikein omaan makuuni. Hahmot olivat hyvin luotuja ja erilaisia, mutta hekään eivät saaneet kiinnostustani kovin korkealle. Sekavuudestaan huolimatta loppu oli kuitenkin saatu joten kuten parsittua kokoon. Ja kyllä, näen miksi jotkut ovat tykänneet tästä (ehkä itsekin olisin, jos olisin alusta asti kirjaan ensimmäisen kerran törmätessäni ymmärtänyt, mistä on kyse), mutta henkilökohtaisesti tämä jää yhdeksi kirjaksi, josta en muista pian enää mitään.

Erotic Stories for Punjabi Widows
Suomentanut: Inka Parpola

Äänikirjan lukija: Maija Lang
Genre: romantiikka, chick lit, mysteeri
Kustantaja: Sitruuna (2017, suom. 2021)

Arvosana: **

Muissa blogeissa: Luetut kirjat, Kirjojen kuisketta, Satunnainen ohikulkija

B.B. Alston: Amari ja yön veljet

Siitä lähtien, kun 13-vuotiaan Amari Petersin isoveli katosi jäljettömiin, Amari on jaksanut toivoa hyviä uutisia. Kouluvuoden viimeisenä päivänä Amari löytää veljensä huoneesta tikittävän salkun ja kutsun Yliluonnollisten asiain viraston pääsykokeisiin. Paljastuu, että hänen veljensä on ollut Viraston salainen agentti ja kadonnut kesken vaarallisen tehtävän.

Amari itse joutuu vaikeuksiin heti Virastoon saavuttuaan. Hänen yliluonnolliset kykynsä paljastuvat laittomiksi ja pian hänen epäillään olevan mukana salajuonessa, joka uhkaa koko yliluonnollista maailmaa. Amari ei kuitenkaan voi luovuttaa, ei nyt kun hän on vihdoin saamassa selville, mitä hänen veljelleen todella tapahtui.

     B.B. Alstonin Amari ja yön veljet keräsi suosiota ilmestyessään, varsinkin englannin kielisessä kirjatubessa. Kun kirja sitten ilmestyi suomeksi, päätin tarttua siihen melkeinpä heti. Aloitin kirjan lukemisen fyysisenä kirjana, mutta se ei saanut niin hyvin imaistua mukaansa, että päädyin kuuntelemaan loput kirjasta Yasmine Yamajakon lukemana.

     Amari ja yönveljet on Alstonin lapsille/nuorille suunnattu esikoisromaani. Kirjan takakannen teksti sai mielenkiintoni heräämään ja odotin innolla kirjan lukemista. Tarina lähti hyvin käyntiin ja hahmot oli hyvin luotuja ja mielenkiintoisia. Jokin tarinassa kuitenkin omalla kohdalla tökki sen verran, että kirja jäi keskinkertaiseksi lukukokemukseksi. Ehkä nuoremmalle yleisölle toimii paremmin. Yön veljet jäivät kuitenkin vielä niin suureksi mysteeriksi, että tartun ehkä jatko-osaan kun se joskus ilmestyy.

Amari and the Night Brothers
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Äänikirjan lukija: Yasmine Yamajako
Genre: fantasia, lapset, nuoret, seikkailu
Kustantaja: Otava (2021)

Arvosana: ***

Muissa blogeissa: Annin tarinablogi, Kirjasähkökäyrä

Rachel Griffin: The Nature of Witches

Clara Densmore is an Everwitch.

For centuries, witches have maintained the climate, their power peaking in the season of their birth. But their control is faltering as the atmosphere becomes more erratic. All hope lies with Clara, whose rare magic is tied to every season.

     The Nature of Witches on kesällä ilmestynyt uutuusromaani, joka päätyi omalle lukulistalle ilman, että tiesin tästä oikeastaan mitään. Griffinin esikoisteos on fantasiaa, joka kertoo ilmastonmuutoksesta ja maailman pelastamisesta. Ja tietenkin tämä taakka on laskettu yhden nuoren naisen harteille, joka ei haluaisi olla asian kanssa missään tekemisissä. Clara on everwitch eli noita, jolla on voimia jokaisena vuodenaikana. Muilla noidilla heidän voimat on sidottu vuodenaikoihin ja he pystyvät tekemään taikojaan vain sinä vuodenaikana, jolloin he ovat syntyneet.

     Tartuin kirjaan innolla, mutta hyvin nopeasti epäilyksiä alkoi nousta pintaan. Suurimpana tekijänä oli Claran asenne, joka ärsytti ihan ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Hänellä oli omat suunnitelmansa voimiensa kanssa ja tästä suunnitelmasta puhuttiin aika lailla kirjan viimeiselle sivulle asti. Suuri taakka teki siis päähenkilöstä ärsyttävän. Asia, jonka kanssa pystyin joten kuten elämään ja päädyin lukemaan kirjan loppuun saakka.

     Ongelmistaan huolimatta, tämä oli helposti luettava kirja. Esikoisteokseksi oikein hyvä, mutta toki parannettavaakin vielä on. Oliko tämä sitä samaa kuin moni muukin nuorten fantasiakirja ennen tätä? Olihan tämä. Sen suhteen tämä ei esitellyt mitään uutta ja mullistavaa, juonellisestikin tämä oli aika ennalta-arvattava. Tykkäsin kuitenkin tämän kirjan maailmasta ja siitä, miten ajankohtainen tämä kirja oli. Loppua kohti päästäessä suorastaan jo ahmin tätä kirjaa. 

Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Kustantaja: Sourcebooks 
Julkaisuvuosi: 2021

Arvosana: ****
Goodreads: 4,02

Delia Owens: Suon villi laulu

Sydäntä särkevä kasvutarina, murhamysteeri ja lumoava kertomus luonnon kauneudesta.

Kun pohjoiscarolinalaiselta suolta löytyy kylän oman kultapojan ruumis, epäilykset kääntyvät Kya Clarkiin, joka asuu marskimaan reunalla. Kouluja käymätön juopon tytär, köyhää valkoista roskasakkia - vai jotain aivan muuta? Kya on oppinut selviytymään yksin, ystävystymään suon eläinten kanssa ja lukemaan sen vesiä ja mättäitä. Mutta hänkin kaipaa rakkautta, ja kun villi luonto kohtaa ihmisten maailman, ei mikään ole enää entisellään.

     Suon villi laulu on suuren suosion saanut kirja Kyasta, marskimaalla asuvasta tytöstä, ja hänen kasvustaan naiseksi. Tämän tarinan rinnalla selvitetään marskimaalla kuoleen miehen tapausta. Kirjaa on ylistetty sen luontokuvauksesta, koskettavasta kasvutarinasta ja kaikesta muusta. Omat ajatukseni ovat soutaneet ja huovanneet tämän kirjan kohdalla, mutta lopulta ajattelin antaa tälle mahdollisuuden. Tartuin siis hyvin skeptisesti äänikirjaan, jonka Sanna Majuri luki hyvin taidokkaasti.

     Kirjan kuuntelun jälkeen ajatukseni olivat melko ristiriitaiset. Koin, että kirjassa oli paljon hyvää, mutta toisaalta siinä oli myös äänikirjana vaiheita, jotka olisin voinut vain skipata. Mikäli olisin tarttunut tähän fyysisenä kirjana, en suoraan sanottuna usko, että olisin saanut luettua tätä loppuun saakka.

     Kehuttua luonnon kuvausta ja suon monimuotoisuuden kerrontaa oli paljon, ja ymmärrän miksi jotkut ovat tätä kirjaa tästä kehuneet. Itseeni tämä ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta, olisin hyvin voinut jättää nämä pätkät vähemmälle. Kyan kasvutarina taas, sen koin melko mielenkiintoisena, vaikkakin joiltain osin se ei tuntunut kovin uskottavalta. Ryysyistä-rikkauksiin -tarinoita tarvitaan kuitenkin aina lisää ja tässä kirjassa se oli sentään Kyan alkuperän vuoksi erilainen. Mitä sitten taas tulee kirjan mysteeriin, en ollut tämän fani. En vain jostain syystä päässyt siitä osuudesta kunnolla selvyyteen ja sen käsittely tuntui puuduttavalta, varsinkin loppua kohti mentäessä.

     Yksinkertaisesti sanottuna: äänikirjana toimi itselleni juuri ja juuri, mutta fyysisenä kirjana arvioni olisi jäänyt varmasti vielä huonommaksi. Kuunnellessani ymmärsin kuitenkin, miksi jotkut ovat tästä niin paljon tykänneet. Minun olisi vain pitänyt luottaa ensimmäiseen ajatukseeni tästä kirjasta, sillä ei tämä loppujen lopuksi ollut ihan se oma juttuni.

Where the Crawdads Sing
Suomentanut: Maria Lyytinen

Äänikirjan lukija: Sanna Majuri
Genre: mysteeri, romantiikka, historiallinen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2020

Arvosana: ***
Goodreads: 4,46

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjaluotsi, Paljon melua kirjoista, Maailmankirjat, Raijan kirjareppu, Annelin kirjoissa, Leena Lumi, Tuijata, Lumiomena, Kirjakaapin avain, Ruusun nimi, Kirjarikas elämäni, Kirjoihin kadonnut, Melkein maalla, Lillin lukunurkka, Kirjakaapin kummitus, Nannan kirjakimara

Tomi Adeyemi: Veren ja luun lapset

He tappoivat äitini.

He tukahduttivat magiamme.

He yrittivät haudata meidät.

Nyt me nousemme.

Zélie muistaa, kuinka Orïshan maat humisivat magiaa. Yhdet sytyttivät tulia, toiset houkuttelivat aaltoja - ja Zélien äiti kutsui kuolleiden sieluja. Kaikki muuttui sinä yönä, kun magia katosi. Julman kuninkaan käskystä Zélien äiti tapettiin ja hänen kansansa jätettiin vaille toivoa. 

Nyt Zéliellä on mahdollisuus tuoda magia takaisin. Karanneen prinsessan ja oman veljensä avulla Zélien on voitettava nopeudessa ja oveluudessa prinssi, joka haluaa tuhota kaiken lopullisesti.

Orïshan maat ovat täynnä vaaroja, mutta suurin vaara piilee Zéliessä itsessään. Hän kamppailee hallitakseen voimiaan - ja vastustaakseen vihollista, joka vetää häntä oudosti puoleensa.

     Veren ja luun lapset on ilmestynyt suomeksi muutama vuosi sitten ja omaan hyllyyni se päätyi melkeinpä heti ilmestymisensä jälkeen. Olin kuullut kirjasta niin paljon hyvää, että olisin halunnut päästä lukemaan sen heti. Toisin kuitenkin kävi. Muut kirjat ovat syystä tai toisesta kiilanneet tämän eteen ja kuten moni muukin oman hyllyni teoksista, jäi tämä aivan liian pitkäksi aikaa vaille huomiotani. Nyt kuitenkin päätin siirtää muut kirjat syrjään ja tartuin tähän teokseen, sillä mielenkiintoni tätä kohtaan ei ollut laantunut yhtään.

     Veren ja luun lapset edustaa aika tavanomaista nuorten fantasiaa, romantiikalla höystettynä. Juonikuvio on monista aiemmin ilmestyneistä teoksista tuttu ja siitä tätä kirjaa on moni kritisoinut. Itseäkin hieman häiritsi juonen arvattavuus, mutta tarina imaisi minut niin syvälle, että kokonaisuuden kannalta se ei häirinnyt liikaa. 

     Sarjan avausosaksi tässä oli riittävästi jännitystä, tarina eteni nopealla tahdilla ja hahmot tuntuivat todellisilta. Eriarvoisuus on tärkeässä osassa läpi kirjan ja kapina kytee pinnan alla. Maailma on hyvin luotu ja se tuntui ainakin itsestä mielenkiintoiselta. Paljon jätettiin myös kertomatta, ehkä tähän tulee muutos jatko-osissa. Esikoisromaaniksi kuitenkin hyvä alku ja en malta odottaa, että pääsen toisen osan pariin (joka myös löytyy jo omasta hyllystä, mutta toivottavasti tulen tarttumaan siihen nopeammin kuin tähän).

Children of Blood and Bone
Suomentanut: Outi Järvinen
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu, romantiikka
Sarja: Orïshan perintö #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2019

Arvosana: *****
Goodreads: 4,09

Muissa blogeissa: Yöpöydän kirjat, Kirjapöllön huhuiluja, Auringonlaskuissa, Oksan hyllyltä

Diana Gabaldon: Muukalainen

Toinen maailmansota on juuri ohi, kun Claire ja Frank Randall lähtevät lomalle Frankin esi-isien synnyinseudulle Skotlannin ylämaalle.

Sillä aikaa kun Frank tutkii vanhoja papereita, Claire vaeltelee nummilla ja keräilee lääkekasveja. Pahaa aavistamtta Claire astuu muinaisen kivikehän halkeamaan. Yhtäkkiä hän löytää itsensä keskeltä 1700-lukua ja klaanisotien riepomaa Skotlantia.

Clairen on pakko hyväksiä uskomaton tosiasia: hän on siirtynyt ajasta toiseen ja hänestä on tullut muukalainen, sassenach. Pian hän tutustuu punatakkikapteeni Jonathan Randalliin ja moneen muuhun Frankin tarinoista tuttuun aikalaiseen. Frankin esi-isät eivät Clairea kuitenkaan viehätä - sen sijaan salskea nuori skotti alkaa vetää Clairea vastustamattomasti puoleensa.

Claire saa pian vakoojan ja noidan leiman otsaansa, siksi oudolta hän sairaanhoitajan taitoineen vaikuttaa. MacKenzien klaanin suojissa hän kokee pakoretken toisensa perään. Ja pian Claire saa havaita, että hänellä on aviomies yhdessä ja rakastettu toisella vuosisadalla.

     Omasta hyllystäni on jo muutaman vuoden (?) ajan löytynyt Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan seitsemän osaa. Järkäleimäisiä pokkareita, jotka ovat tuijottaneet minua syyttävästi, kun olen valinnut niiden vierestä luettavaksi kirjoja. Nyt päätin ottaa härkää sarvista ja tartuin sarjan ensimmäiseen osaan. Helpottaakseni luku-urakkaa, otin kirjan myös äänikirjana kuunteluun.

     Muukalainen on Gabaldonin esikoisromaani, joka aloittaa mainetta saaneen kirjasarjan. Sarja nousi uudelleen pinnalle sen pohjalta tehdyn tv-sarjan mukana ja sitä kautta itsekin tutustuin Gabaldonin tuotantoon. En ole tv-sarjaa katsonut, sillä halusin lukea kirjat ensin (ainakin osan niistä). Sarjan katsominen on siis venynyt venymistään, ehkä nyt päädyn aloittamaan sen katsomisen, kun sain ensimmäisen kirjan vihdoin luettua. 

     Kirjan juoni, hahmot ja maailma imaisivat mukaansa aivan alusta alkaen. Omalla tavallaan tämä oli kevyttä luettavaa, mutta samalla tämä ei ollut kevyttä. Romantiikan keskellä on valtataisteluja ja taistelua itsensä kanssa. Mikä on oikein ja mikä väärin? Onko väärin rakastaa kahta miestä, kahdella eri aikakaudella? Onko halu jäädä suurempi kuin halu lähteä?

     Ennen kirjaan tarttumista olin tietoinen, että kirja sisältää useita seksikohtauksia. Niiden määrä pääsi silti yllättämään tarinan edetessä. Itselleni ne eivät olleet ongelma, mutta ehkä vähempikin olisi riittänyt. Näiden kohtausten lisäksi kirjassa oltiin lähellä raiskausta niin monta kertaa, että koen pakolliseksi mainita siitäkin, varoituksen sanana niille, ketkä eivät halua sitä kokea kirjoissa.

     Lukiessani ymmärsin hyvin, miksi tämä kirja(sarja) on suosittu. Gabaldon osaa luoda aidon tuntuisen maailman ja hahmot. Tämä oli mielenkiintoinen sarjan avausosa ja aion kyllä jatkaa sarjan lukemista (en ehkä ihan heti, mutta kuitenkin joskus).

Outlander
Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Genre: fantasia, historiallinen, romantiikka, aikuiset
Sarja: Matkantekijä #1

Äänikirjan lukija: Karoliina Kudjoi
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 1991, suom. 2002

Arvosana: ****
Goodreads: 4,23

Muissa blogeissa: Cillan kirjablogi

Beth O'Leary: Kimppakämppä

Kustannustoimittaja Tiffy on vailla asuntoa sikamaisen kalliissa Lontoossa. Yöhoitaja Leonilla on yhden makuuhuoneen asunto ja kova tarve rahalle. He päätyvät loistavaan ratkaisuun, jota heidän ystävänsä pitävät hulluna: Tiffy nukkuu sängyssä yöt ja Leon päivät, eikä heidän tarvitse edes tavata toisiaan.

Mutta kun yhteiseloon sotkeutuu romanttisia tunteita, menneisyyden traumoja ja vankilassa väärin perustein istuvia veljiä, kämppikset kohtaavat hankalampia haasteita kuin toisen pesemättömät tiskit keittiön altaassa.

     Kimppakämppä oli pitkään kirjalistalla, jonka kirjoihin en ajatellut koskaan koskevani. Jostain syystä kuitenkin päätin pistää kirjan varaukseen ja kun se saapui kirjastoon haettavaksi, olin edelleen kahden vaiheilla. Jokin tässä kirjassa vain ei saanut minua innostumaan. Kun sitten aloin vihdoin lukemaan kirjaa, se nappasi minut niin nopeasti mukaansa, että en pystynyt lopettamaan ennen viimeistä sivua.

     "Totta kai olen utelias ja googlaan hänet. Leon Twomey ei ole kovin tavallinen nimi, joten löydän hänet Facebookista ilman, että minun täytyy turvautua niihin epämiellyttäviin stalkkeritekniikoihin, joita tarvitsen kalastellessani Butterfingersille uusia kirjailijoita muilta kustantajilta."

     Kimppakämppä on rento ja viihdyttävä kirja, jossa on kuitenkin myös niitä synkkiä sävyjä pinnan alla. Tiffyn ja Leon elämässä on asioita, jotka vaikuttavat heidän nykyiseen elämään, eikä aina niin positiivisesti. Aiheita käsitellään huumorin kautta, mutta silti vakavasti. Ja kuten yleensä, kirja on melko ennalta-arvattava, mutta itseäni se ei tässä häirinnyt. Kirja vain tempaisi niin hyvin mukaansa, että pienet ongelmat eivät häirinneet.

The Flatshare
Suomentanut: Taina Wallin
Genre: romantiikka, chick lit, realistinen fiktio
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: ****½
Goodreads: 4,12

Muissa blogeissa: Kirsin book club, Kartanon kruunamaton lukija, Kirjakaapin avain, Bibbidi bobbidi book, Annelin lukuvinkit, Kirjakaapin kummitus, Oksan hyllyltä, Paljon melua kirjoista
Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

30. Kirjassa pelastetaan ihminen

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

41. Kirjassa laitetaan ruokaa/leivotaan

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

49. Julkaistu 2020

John Gwynne: Malice

A black sun is rising...

Young Corban watches enviously as boys become warriors under King Brenin's rule, learning the art of war. He yearns to wield his sword and spear to protect his king's realm. But that day will come all too soon. Only when he loses those he loves will he learn the true price of courage.

The Banished Lands has a violent past where armies of men and giants clashed shields in battle, the earth running dark with their heartsblood. Although the giant-clans were broken in ages past, their ruined fortresses still scar the land. But now giants stir anew, the very stones weep blood and there are sightings of giant wyrms. Those who can still read the signs see a threat far greater than the ancient wars. Sorrow will darken the world, as angels and demons make it their battlefield. Then there will be a war to end all wars.

     John Gwynne on kerännyt jonkin verran mainetta fantasiasarjoillaan ja päätin nyt tarttua hänen esikoisteokseensa. Malice aloittaa neliosaisen fantasiasarjan ja valitettavasti sitä ei ole ainakaan vielä suomennettu. 

     Malice kertoo tarinaa useamman henkilöhahmon näkökulmasta ja täytyy myöntään, että itse menin niissä välillä hieman sekaisin. Kaupunkeja ja kyliä vilisi, eikä hahmoista meinannut tulla loppua. Kirjan edetessä päähenkilöt kuitenkin alkoivat hahmottua ja lopussa pysyi todella hyvin jo perillä siitä, kuka on kukakin ja mitä heille on tapahtunut.

     Kirja kertoo ajasta, jolloin sota on alkamaisillaan. Kuninkaat alkavat kerätä joukkoja ja liittolaisia, toisiin luottaminen on vaikeaa. Tärkeimpinä päähenkilöinä nousivat esiin nuori Corban sekä prinssi Nathair. Heidän matkaansa oli mielenkiintoista lukea ja odotan suurella jännityksellä, miten näiden kahden käy.

     Juonellisesti Malice eteni verkkaisesti ja loppuun oli kasattu suurimmat toimintakohtaukset. Itseäni tämä verkkaisuus ei kuitenkaan haitannut, sillä sen aikana saatiin hyvin luotua laajaa kuvaa maailmasta. Hahmoista taas olisin kaivannut lisää ulkoisen olemuksen kerrontaa. Nyt se puoli jäi hieman vaisuksi ja samalla hahmojen tekemisten miettiminen vaikeutui. Kokonaisuutena tämä oli kuitenkin sen verran hyvä ja mielenkiintoinen, että aion todellakin jatkaa seuraavien osien pariin jossain vaiheessa.

Genre: fantasia
Sarja: The Faithful and the Fallen #1
Kustantaja: Tor
Julkaisuvuosi: 2012

Arvosana: ****
Goodreads: 4,14

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Syrjäisen maaseutukartanon tanssiaisiin kutsuttu Aiden Bishop saa kylmäävän tiedon: juhlapäivän iltana klo 23 kartanon tytär Evelyn murhataan.

Evelyn ei kuitenkaan kuole ainoastaan kerran. Kun hänet on murhattu, kartanon vieraat heräävät mystisesti aina uudelleen samaan tanssiaispäivään.

Painajaismaisen kierteen katkaistakseen Aidenin on löydettävä murhaaja, ennen kuin rikosta ehtii edes tapahtua.

     Evelynin seitsemän kuolemaa tuli itselleni tutuksi alunperin englanninkielisestä booktubesta heti kirjan julkaisun aikoihin. Suomennosta odotellessani jännitys ja odotukset kasvoivat melko paljon. Kun sitten viimein sain tämän kirjan käsiini, en pystynyt laskemaan sitä käsistäni ennen loppua.

     Kirja kertoo Aiden Bishopista, joka yrittää selvittää Evelynin murhaa. Homma ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa, vaan tutkimustapa on erilainen. Aiden herää joka aamu eri henkilönä, jolla on jotain tekemistä Evelynin kuoleman kanssa. Ennen viimeistä päivää Aidenin tulee kertoa, miten ja miksi joku murhaa Evelynin. Samalla hän yrittää pelastaa Annan, naisen, jonka nimeä hän huutaa ensimmäisenä aamunaan ollessaan metsässä.

     Evelynin seitsemän kuolemaa oli tehty mielestäni melko onnistuneesti. Juoni oli mielenkiintoinen ja ainakin minut kirja piti hyvin otteessaan. Pieniä paloja totuudesta julkaistiin hyvällä tahdilla ja jännitys pysyi loppuun asti. Lukijana itse ainakin olin lopusta aivan pihalla ja ehkä se oli tarkoituskin. Ongelmaksi kuitenkin nousi monta näkökulmaa ja se, että näissä eri näkökulmissa pompittiin vähän liiankin usein. Vaikka luin tätä ihan fyysisenä kirjana ja sain välillä vilkuilla kirjan etuosassa olevaa nimilistaa, en aina pysynyt ihan kaikesta selvillä. En tiedä miten olisin selvinnyt, jos olisin kuunnellut tätä äänikirjana. 

The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää
Genre: mysteeri, trilleri, fantasia, aikuiset, scifi, historiallinen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 3,90

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjanmerkkinä lentolippu, Luetut.net, Maailmankirjat, Tuijata, Kirjoihin kadonnut, Kuiske, Kartanon kruunaamaton lukija, Annelin lukuvinkit
Helmet2020:

7. Kirjassa rikotaan lakia

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

45. Esikoiskirja

49. Julkaistu 2020

Elina Backman: Kun kuningas kuolee - Naistenviikko 2020

Nuori tyttö löytyy kuolleena Tainionvirrasta vuonna 1989. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin toimittaja Saana Havas kiinnostuu tytön epäselväksi jääneestä kohtalosta. Onko pinnan alla vaaninut paha herännyt? Kannattaako vaiettuja salaisuuksia paljastaa?

Samaan aikaan Helsingissä tapahtuu raaka murha, ja rikosylikomisario Jan Leino tiimeineen hälytetään paikalle. Jan pelkää pahoin, että rituaalimurhaaja on vasta aloittanut. 

     Kun kunigas kuolee on kotimaisen dekkarigenren uuden tulokkaan Elina Backmanin esikoisromaani ja samalla sarjan avaus. Kirjan tarina sijoittuu Helsinkiin ja Hartolaan, pieneen kuntaan Päijät-Hämeessä. Henkilöhahmoja on useampi ja lukija pääsee kulkemaan kahdessa aikatasossa.

     En tiedä olenko lähiaikoina vain sattunut tarttumaan useaan otteeseen dekkariin, jossa käsitellään nykyajan lisäksi myös jotain mennyttä murhaa... vai onko näitä vain ilmestynyt lähivuosina useampia? Joka tapauksessa, en tiedä olenko tällaisen asetelman fani. Tässä teoksessa tapahtumat oli kuitenkin hyvin saatu yhdistettyä, mikä hieman paransi omaa ajattelutapaani tätä kirjaa kohtaan.

     Kirja kerrotaan useamman hahmon näkökulmasta, niin murhia tutkivien kuin murhaajankin. Tämä ei lähtökohtaisesti ole mielestäni mikään ongelma. Joissain tapauksissa (kuten tässä kirjassa) usean näkökulman kautta kuitenkin kirjaan tuntuu tulevan myös niitä turhia täytepätkiä enemmän kuin itse toivoisin. Jotkut kirjan luvuista vain tuntuivat hieman irrallisilta muuhun tarinaan verrattuna, vaikka niissä saatiinkin tuotua esiin joitain asioita päähenkilöistä.

     Kun kuningas kuolee kertoo pääsääntöisesti Saanasta ja Janista. Tämän lisäksi saamme tietoa Janin kollegasta Heidistä. Saana on toimittaja, joka on saanut potkut kesän kynnyksellä. Hän lähtee kesän viettoon Hartolaan ja alkaa siellä tutkia vanhaa nuoren tytön kuolemaa. Saana haluaisi tehdä tapauksesta podcastin tai jutun tai kirjan tai jotain. Hän ei ole aivan varma vielä, mutta jotain hän haluaa keräämillään tiedoilla tehdä. Jan taas saa tutkittavakseen Helsingissä tapahtuneen murhan. Hänen yksi tiimin jäsenistä on Heidi, viskiä juova ja nuuskaa käyttävä sinkkunainen. 

     Kun kuningas kuolee ei ollut huono sarjan avaus, mutta ei se myöskään hiponut täydellisyyttä. Vaikka kirjan tarina oli hyvä, se ei aina tuntunut etenevän kovin sutjakkaasti. Kirjan romanttinen osuus ei ollut mieleeni, en tiedä miksi samoja juttuja pitää laittaa joka kirjaan. Tämän lisäksi Saanasta kertovissa pätkissä oli omaan makuuni liikaa "mitä muissa dekkareissa poliisit nyt tekisivät"-lauseita. Toki ensimmäistä murhaansa tutkiva saattaa ajatella näin, mutta en silti halua lukea samaa asiaa useampaan otteeseen kirjan aikana. Lisäksi toivoisin, että kirjan murhatutkinnat eivät perustuisi aiempiin dekkareihin (elokuviin tai kirjoihin), vaan ne olisivat lähempänä todellisuutta.

Genre: jännitys, rikos, trilleri
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,85

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Tuijata, Luetut.net, Kirjojen kuisketta, Kuunnellut äänikirjat, Annelin lukuvinkit, Kulttuuri kukoistaa, Kirjakaapin kummitus
Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

7. Kirjassa rikotaan lakia

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

45. Esikoiskirja

49. Vuonna 2020 julkaistu

Naistenviikon kunniaksi blogissa nyt seitsemänä päivänä naisen kirjoittaman kirjan arvio.

Käy lukemassa lisää Tuijatan blogista: Naistenviikko 2020.

Aiemmat julkaisut:

1. Kesämyrsky (Siiri Enoranta)

Stephen Chbosky: Elämäni seinäruusuna

Charlie on lukion ensimmäisellä luokalla. Hän on ikäistään älykkäämpi, mutta ujo ja sisäänpäin kääntynyt, mikä tekee uusiin ihmisiin tutustumisesta vaikeaa. Charlie on seinäruusu, joka haluaisi heittäytyä mukaan elämään, mutta oman pään vangiksi on helppoa jäädä. Väistämättä Charlien on kuitenkin kohdattava tuntematon maailma: ensimmäiset treffit, suudelmat ja bileet, uudet ystävät, seksi ja The Rocky Horror Picture Show. Ne maagiset hetket, kun äärettömyyden tunteeseen riittää ajokortti ja täydellinen kokoelmakasetti. Mutta vaikka seinän vierustalta näkee kaiken tarkasti, Charlie ei voi jäädä sivustakatsojaksi loppuelämäkseen. Joskus on otettava selvää, miltä elämä tuntuu keskellä tanssilattiaa.

     Elämäni seinäruusuna on kirja, jonka lukemista olen miettinyt siitä asti, kun kirjasta tehty elokuva julkaistiin. Elokuva jätti jälkensä itseeni ja halu lukea kirjaa kasvoi pikkuhiljaa. Samalla kuitenkin hieman jännitin kirjaan tarttumista. Mitä jos se ei olekaan niin hyvä, kuin elokuva oli?

     Elämäni seinäruusuna on moderni klassikko, kasvukertomus, ajatuksia herättävä teos. Se on kertomus Charliesta, joka miettii liikaa, eikä tästä syystä elä elämäänsä. Hän saa opettajaltaan luettavaksi kirjoja ja ohjeen lakata miettimästä asioita puhki. Charlie tutustuukin yllättäen kahteen pari vuotta vanhempaan nuoreen ja täten hänen elämänsä muuttuu. Lukion ensimmäinen vuosi on tästä syystä hyvin erilainen, kuin Charlie ensin kuvitteli.

     Kirja oli hyvin kirjoitettu. Kirja koostuu Charlien "ystävälle" lähettämistä kirjeistä, joissa hän kertoo vuoden aikaisia tapahtumia. Kirjeet ovat hyvin pohdiskelevia ja tapahtumia hyvin kuvailevia. Hahmoihin ei kuitenkaan syvennytä juuri lainkaan, minkä itse koin hieman ongelmalliseksi. Päiväkirjamaiset kirjeet myös tekivät kirjan perusluonteelta sellaisen, että varsinaista juonta ei tuntunut olevan. Oli vain sarja tapahtumia vuoden ajalta ja jotkin niistä liittyivät toisiinsa. 

     Charlien vuoden kuvaukseen mahtuu paljon ja kasvua on havaittavissa enemmänkin. Kirjassa on mukana hieman romantiikkaa ja tärkeitä aiheita. Mukaan on myös tungettu paljon pilven polttoa ja muita huumeita, joka omaan korvaan kuulosti hieman yliampuvalta (johtuu varmaan vain kulttuurieroista). Muuten kirja oli kyllä ihan viihdyttävä, pidin kuitenkin enemmän elokuvasovituksesta (yllätys itsellenikin).

The Perks of Being a Wallflower
Suomentanut: Jussi Korhonen
Genre: nuoret, realistinen fiktio, romantiikka, klassikko, LGBT
Kustantaja: Basam Books
Julkaisuvuosi: 1999, suom. 2010

Arvosana: ***½
Goodreads: 4,20

Helmet2020: 

4. Kuvauksessa monta ihmistä

16. Kirjalla kirjassa tärkeä rooli

34. Kirjan nimessä luontoon liittyvä sana

45. Esikoisromaani

Elina Rouhiainen: Kesytön

Raisa Oja on 17-vuotias Kallion kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku, jonka elämä sortuu kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Rakas Helsinki jää taakse, kun Raisa lähetetään asumaan keskelle Kainuun korpea. Hukkavaaran erikoisessa kylässä hänen ainoana toiveenaan on selvittää miksi hänen äitinsä on pitänyt menneisyytensä salassa.

Kaiken hämmennyksen keskellä Raisan elämään astuu Mikael Sarri. Mikael on koulun vaikutusvaltaisin poika, jonka merkilliset silmät tuntuvat hakeutuvan yhä useammin Raisan suuntaan. Mutta uskaltaako Raisa edes unelmoida Mikaelista, jota muut kunnioittavat ja pelkäävät ja jonka tyttöystävä on jäätävän kaunis? Kun uskomaton totuus Hukkavaarasta alkaa vähitellen selvitä Raisalle, ei paluuta entiseen enää ole. Ja salaisuudet ovat vasta alkaneet paljastua.

     Silloin kun tämä kirja ilmestyi, luin sen heti ja rakastuin. En kuitenkaan silloin päässyt sarjan lukemisessa loppuun asti, joten päätin nyt tarttua tähän uudelleen. Muistikuvien ollessa hieman hatarat, tämä kirja nappasi mukaansa alusta alkaen ja oli jännitystä täynnä.

     Elina Rouhiaisen kirjoitukset ovat olleet aina sellaisia, mistä olen tykännyt. Tämän esikoisteoksen kohdalla ajatukseni eivät ole muuttuneet. Juoni vetää lukijan mukaansa ja pitää otteessaan. Kun lopun alku alkaa, sitä vain haluaa tietää lisää ja tarttua jatko-osaan heti, kun sen saa käsiinsä. 

     Kirjan päähenkilöt, Raisa, Mikael ja syrjitty Niko. Hahmojen kuvaukset onnistuivat mielestäni hyvin ja erilaisuus pääsi kukoistamaan. Nuoren mielen omituiset koukerot tulivat hyvin esiin ja kyllä hahmojen tekemiset ja sanomiset saivat myös hymyn huulille. 

     Itse jäin hieman kaipaamaan lisää tietoa ihmissusista ja heidän käyttäytymisestään. Toisaalta ehkä oli ihan hyvä, että asiasta ei jauhettu liikaa. Kirja kuitenkin jätti sen verran kysymyksiä avoimeksi, että jatko-osat on pakko päästä lukemaan.

Genre: nuoret, fantasia
Sarja: Susiraja #1
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2012

Kirjailijan muut teokset: Muistojenlukija, Aistienvartija
Arvosana: ****
Goodreads: 3,58

Helmet2020: 4. Kannessa monta ihmistä, 33. Tapahtuu muodonmuutos, 45. Esikoiskirja 
Goodreads2020: 10. Between 400-600 pages, 19. A fantasy

Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija

Padua on ruusupuutarhan ympäröimä lontoolainen talo, jonka omistaa iäkäs kirjailija Anthony Peardew. Kirjailijan apuna työskentelee nelikymppinen Laura, joka pakenee ihmissuhteiden haavoittuvuutta Paduan ruusuntuoksuisiin huoneisiin ja pysähtyneeseen aikaan.
Neljäkymmentä vuotta aiemmin nuori Eunice kiiruhtaa pitkin Lontoon Bloomsbury Streetiä työhaastatteluun. Vihreä ovi, kolkutus. Ennen kuin Eunice on edes ehtinyt astua kynnyksen yli, hän on umpirakastunut sen toisella puolella seisovaan mieheen.

     Ruth Hoganin esikoisromaani on erilainen, mukaansa tempaava kirja, jonka lukeminen on viihdyttävää ja tunteita herättävää. Ajatus siitä, että joku keräisi pudottamamme/kadottamamme tavarat ja haluaisi meidän saavan ne takaisin, on erilainen. Kadonneiden tavaroiden vartija on kuitenkin tarina juuri tästä.
     Kirja alkaa kahdesta ajasta, jotka loppua kohden löytävät kiinnekohtansa toisistaan. Ihmisten tarinat nivoutuvat yhteen ja lukija saa huomata näitä yhtymäkohtia pitkin matkaa. Itselle kuitenkin tuli jossain kohtaa sellainen olo, että jääkö minulta nyt joitain kohtia ymmärtämättä, sillä jopa ihmisten puheilla oli vielä myöhemminkin vaikutuksensa.
     Eunice on matkalla työhaastatteluun 70-luvulla. Hän näkee matkallaan miehen, joka on selvästi odottamassa jotakuta. Koputtaessaan tulevan työnantajansa oveen, taustalla soi hälytysajoneuvon äänet. Eunice on kuitenkin niin jännittynyt, että ei huomaa tätä. Oven avaa vihdoin kustannusalalla työskentelevä Pommikone ja heidän yhteinen matkansa alkaa.
     Nykyisyydessä Laura on kokenut kovia ja hänen itsetuntonsa ja itsekunnioituksensa ovat pohjamudissa. Hän on juuri eronnut ja nyt etsii suuntaa elämälleen. Kirjailija Anthonyn apurina hän saa jonkinlaisen merkityksen ja päivät etenevät ilman suurta tuskaa. Anthonylla on salaisuus, joka on kuljettanut häntä elämässä eteenpäin. Nyt hänen on kuitenkin aika siirtää tämä salaisuus eteenpäin. Samalla hän toivoo, että Laura olisi onnellinen ja tutustuisi naapurissa asuvaan tyttöön.
     Kirjan tarina eteni verkkaiseen tahtiin ja se oli mielenkiintoinen alusta loppuun asti. Kirjan idea oli mielestäni mielenkiintoinen, mutta kirjan alku ei oikein saanut minua vakuuttumaan. Keskellä tarinaa oli yhtäkkiä kertomuksia kadonneista esineistä. Myöhemmässä osassa kirjaa maagisen realismin muoto ilmestyi tarinaan mukaan. Valitettavasti se tuntui hieman väkisin väännetyltä. Naapurin tyttö tiesi vain esineitä koskettamalla niiden tarinan. Itse olisin kaivannut tähän hieman parempaa selvitystä.
     Tarinan hahmot olivat samaistuttavia ja miellyttäviä. Heillä oli historiansa ja omat oikkunsa. Samalla kirjaan oli saatu tuotua aiheita, joita ei ole liikaa kirjallisuudessa. Voin siis lämpimästi suositella tämän kirjan lukemista. Jos kuitenkin kaipaa jotain menevää ja nopeatempoista kirjaa, tämä ei ole paras valinta siinä kohtaa. Kadonneiden tavaroiden vartija sopii siihen hetkeen, kun kaipaa kevyttä irtiottoa arjesta ja on valmis tunteiden vietäväksi.

The Keeper of the Lost Things
Suomentanut: Susanna Tuomi-Giddings
Genre: romantiikka, aikuiset, maaginen realismi
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2017, suom. 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 3,81

Muissa blogeissa: Luetut kirjat, Kirjojen kuisketta, Kirsin kirjanurkka, Annelin kirjoissa, Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirsin book club
Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 9. Kohdataan pelkoja, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 45. Esikoiskirja, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 15. Involving social media, 35. A three-word title, 47. More than 20 letters in title
Goodreads2020: 48. Published 2020

Harri Veistinen: Kotitekoisen poikabändin alkeet

15-vuotias Rene Kolppanen on selvinnyt yläkoulusta noudattamalla isoveljensä sääntöjä:
A) Älä tee itsestäsi numeroa.
B) Ole huomaamaton.
C) Ole keskiverto.
D) Älä rakastu koulun kauneimpiin tyttöihin.
Pian Rene voi jättää taakseen koulun, kylän ja ihmiset. Kuka nyt haluaisi jäädä Kiukaisille? Siellä ei tapahdu mitään, eikä tule koskaan tapahtumaankaan. Kukaan kuuluisa ei ole koskaan tullut Kiukaisilta.
Mutta juuri kun maali häämöttää, Rene alkaa epäillä. Onko vaatimattomuus ja näkymättömyys sittenkään minkään väärti? Kolme kuukautta ennen koulun loppua Rene saa hullun idean. Jos kerran tähdet eivät tule heidän luokseen, heidän pitää mennä niiden luokse. Tai tarkemmin ottaen heidän pitää itse ryhtyä sellaisiksi. Poikabändiksi.
Koulun kaunein tyttökin alkaa pitää paikallista poikabändiä, jos nyt ei maailman siisteimpänä, niin ainakin hyvänä vitsinä. Mutta mikä alkaa heittona (coverbiisit, taustanauhat, hauska koreografia ja rutkasti itseironiaa), muuttuu pian oikeaksi yritykseksi. Rene saa huomata, että joskus elämässä kannattaa uskaltaa. Vai kannattaako?

     Kuuntelin Veistisen esikoisteoksen Kotitekoisen poikabändin alkeet äänikirjana ja mietin hetken, että kirjoitanko tänne kirjasta mitään. Kirja on huumoripläjäys nuorista, yhdeksännellä luokalla olevista hahmoista, jotka perustavat poikabändin. Kirja eteni hyvässä tahdissa ja kyllä aina välillä se sai enemmänkin kuin hymyn huulille. Voin siis hyvillä mielin sanoa, että viihdyin hyvin tätä kirjaa kuunnellessani.
     Keskellä kirjan tarinaa oli paljon "liitteitä", jotka ainakaan äänikirjaa kuunnellessa eivät heti kuulostaneet hyvältä. Ne tulivat yllättäen ja joskus olivat vain muutaman sanan pitkiä. Kirjan edetessä näihin liitteisiin kuitenkin alkoi jo tottua, mutta ei niistä kovin moni tuntunut tuovan kauheasti lisäarvoa kirjan tarinalle. En tiedä miten nämä liitteet vaikuttavat, kun lukee fyysistä kirjaa, mutta itse en nyt silti ihan lämmennyt niille.
     Kirja oli mielestäni hyvä kuvaus nuoren kasvusta ja siitä, miten äkkiä ajatukset lähtevät lentoon. Kirjassa oli hieman suhdekuvioitakin, mikä oli ihan kiva lisä poikabändin perustamisen lisäksi. Kirja oli nopeasti kuunneltu, eikä loppu jättänyt ainakaan minua kylmäksi.

Genre: nuoret, huumori
Kustantaja: S&S

Äänikirjan lukija: Ville-Veikko Niemelä
Julkaisuvuosi: 2016

Arvosana: ****
Goodreads: 3,55

Muissa blogeissa: Koulukirjastonhoitajat, Tuhansia sivuja, Kirjojen keskellä
Helmet2020: 9. Kohdataan pelkoja, 18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä, 45. Esikoiskirja
PopSugar2020: 24. A subject you know nothing about, 47. More than 20 letters in its title
Goodreads2020: 5. First book in a series, 9. Can be read in a day, 25. Related to the arts

Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen

Paperilla toinen on kirja naiseudesta ja äidiksi kasvamisesta. Emmi-Liia Sjöholm kirjoittaa omasta elämästään, seksistä, tarpeesta miellyttää miehiä, 14-vuotiaana tehdystä abortista, siitä kun hänestä tuli parikymppisenä äitipuoli, kuinka hän lopulta sai oman lapsen, rakkaudesta, halusta, itsensä etsimisestä ja vähän löytämisestäkin.

     Kun katselin alkuvuodesta tämän kevään uutuuskirjoja, tämä sai mielenkiintoni heräämään. Pistin kirjan heti varaukseen. Ennen kuin sain kirjan käsiini, ehdin kuitenkin lukea useampia kommentteja kirjasta, vaikka yritinkin välttää niitä parhaani mukaan. Nämä kommentit saivat innostukseni hieman laantumaan. Kun sitten vihdoin sain kirjan käsiini, minulla oli hieman ristiriitaiset tunnelmat.
     Paperilla toinen on nopealukuinen kertomus Sjöholmin elämän eri vaiheista. Kirja on koskettava kuvaus yhden ihmisen elämästä, enkä tästä syystä halua antaa tälle tähtiarviota tällä kertaa. Muutamia asioita minun on kuitenkin aivan pakko sanoa tästä, ilman itse tarinan sisällön kritisointia.

     "Olin seurustellut suomiräppärin kanssa ja hankkinut reisitaskuhousut.
     Olin rakastanut denimkeräilijää ja pukeutunut peltimäisiin farkkuihin, jotka eivät edes ehtineet mukautua päälleni ennen suhteen päättymistä.
     Olin hullaantunut huumeiden viihdekäyttäjään, alkanut polttaa satunnaisesti pilveä ja kääntänyt pääni, kun hän veti viivoja.
     Olin ihastunut mieheen, joka piti minusta enemmän kuin minä hänestä. Opettelin pitämään hänestä.
     Olin ihastunut mieheen, josta pidin enemmän kuin hän piti minusta. Muutin itseäni, jotta hän asettuisi kanssani aloilleen."

     Kertomus etenee kolmessa eri aikatasossa. Tässä kirjassa eri aikatasot eivät kuitenkaan toimineet kovin hyvin, sillä eri aikatasoissakin tapahtumissa hypittiin eteen ja taakse. Lukijana oli vaikea pysyä perässä, että missä nyt mennään ja mikä oli ennen mitä. Lopulta päätin, että en edes yritä pysyä kärryllä aikajanasta ja luin luvut erillisinä osina toisistaan. Näin kirja ei tuntunut aivan yhtä sekavalta.
     Sen lisäksi, että tapahtuma-ajat hyppelivät miten sattui, miehiä vilisi tekstissä enemmän kuin tarpeeksi. Olisin kaivannut näiden mies-seikkailujen väliin jotain muutakin. Nyt kuitenkin kirjan idea tuntui vain olevan esitellä mieshistoriaa, sen hyviä ja huonoja kohtia. Muulla tavalla päähenkilöön ei päässyt tutustumaan. Ehkä se oli kirjailijan tarkoituskin, mutta näin lukijana se ei innostanut lukemaan.

Genre: muistelma
Kustantaja: Kosmos
Julkaisuvuosi: 2020

Goodreads: 2,92

Helmet2020: 3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 42. Isovanhempia, 45. Esikoiskirja, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 1. Published 2020, 15. Involving social media, 25. With only words in the cover, 50. Main character in their 20s
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 48. Published in 2020

Wilhelmiina Palonen: 206 pientä osaa

Äiti tekee kansainvälistä uraa, isä ei halua poikaa elämäänsä. Koulussa Alvaria tarttuu kuitenkin kädestä luuranko, joka seuraa häntä kotiin. Se kertoo julmia iltasatuja eikä anna rauhaa, mutta osaa olla myös lempeä.
Toisessa ajassa 20-luvulla Helli tajuaa, että on rakkauden vuoksi valmis vaikka rikkomaan lakia. Teko vie hänet kauas kotoa. Hän tuntee ja näkee, mitä on olla epätoivottu - imee itseensä samoja tarinoita, joita Alvarkin kuulee kuiskauksena pimeästä.


     206 pientä osaa on Palosen esikoisteos. Kirja kertoo tarinaa kolmen hahmon näkökulmasta: luurangon, Alvarin ja Hellin. Luuranko ja Alvar ovat samassa ajassa ja Helli on elänyt menneinä vuosina. Takaosan tekstin luettuani odotin kirjalta jotain uutta ja ihmeellistä. Lukemisen jälkeen mietin, että oliko takakannen teksti jostain muusta kirjasta, vai enkö vain ymmärtänyt lukemaani.
     Luurangossa on 206 osaa. Itselleni ei aivan avautunut se, mitä luuranko tässä kirjassa tarkoitti. Ikäviä ajatuksia? Jotain muuta? Luurangon ajatukset tuntuivat aidoilta, hän pystyi tekemään asioita Alvarin ja hänen äitinsä talossa. Hän kertoi tarinoita pojalle ja poika kertoi tarinoita hänelle. Hän tuntui inhimilliseltä, mutta sitten kuitenkaan ei aivan.
     Alvarin tarina oli hyvin hyppiväinen ja siitä oli mielestäni vaikea saada otetta. Mikä oli hänen tarinan tarkoitus? Kirjassa oli lyhyitä pätkiä hänen arjestaan. Siitä, miten äiti on koko ajan matkoilla ja isällä on huonoja uutisia. Kaikki jäi hieman kaukaiseksi eikä kokonaisuus hahmottunut ainakaan itselleni.
     Entä Helli sitten taas? Hänen tarinaansa olisin voinut lukea yhden kirjan verran. Hän ajatteli, hän toimi, hänellä oli tarkoitus. Hänen karusta matkasta kerrottiin vaihe vaiheelta. Elämästä ajalla, josta itsellä ei ole kokemusta. Jäin kaipaamaan siihen tarinaan jatkoa.
     Näiden kolmen tarinan yhdistelmänä tämä kirja ei mielestäni toiminut kovin hyvin. Hellin ja Alvarin tarinoilla varmasti oli jokin tarkoitus. Tämän yhteyden olisi voinut mielestäni tuoda esiin hieman paremmin. Nyt näiden tarinoiden välille kehitteli mielessään yhteyksiä, koska miksi muuten ne olisivat samojen kansien välissä.
     Esikoisteokseksi tämä ei ollut huono. Kirjan kieli oli kaunista ja sitä luki mielellään. En kuitenkaan ole varma, tartunko jatkossa Palosen kirjoihin, jos hän niitä vielä kirjoittaa.

Genre: realistinen fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: **½
Goodreads: 3,59

Muissa blogeissa: Tuijata
Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 7. Rikotaan lakia, 42. Isovanhempia, 45. Esikoiskirja, 46. Kirjassa sauna, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 1. Published in 2020, 35. With three-word title, 36. With a pink cover, 44. Set in the 1920s
Goodreads2020: 48. Published in 2020

Casey McQuiston: Red, White & Royal Blue

What happens when America's First Son falls in love with the Prince of Wales?

When his mother became President of United States, Alex Claremont-Diaz was promptly cast as the American equivalent of a young royal. Handsome, charismatic, genius - his image is pure millenial-marketing gold for the White House. There's only one problem: Alex has a beef with an actual prince, Henry, across the pond. And when the tabloids get hold of a photo involving an Alex/Henry altercation, U.S./British relations take a turn for the worse.
Heads of family and state and other handlers devise a plan for damage control: Stage a truce between the two rivals. What at first begins as a fake, Instagrammable friendship grows deeper, and more dangerous, than either Alex or Henry could have imagined. Soon Alex finds himself hurling into a secret romance with a surprisingly unstuffy Henry that could derail the presidential campaign and upend two nations. It raises a question: Can love save the world after all? Where do we find the courage, and the power, to be the people we are meant to be? And how can we learn to let our true colors shine through?

     Englannin kielinen kirjatube oli viime vuonna täynnä McQuistonin esikoisromaania. Kaikki lukivat sen, kaikki ylisti sitä. Jo ennen kuin kirjaa oli edes julkaistu, sillä oli Goodreadsissa useampikin viiden tähden arvio annettuna. Tämä kaikki sai oman mielenkiintoni heräämään, mutta nosti myös odotuksiani ehkä liiankin korkealle.
     Kirja on sittemmin saanut jonkin verran kritiikkiä siitä, miten se esittää varsinkin Britannian kuningasperheen. Stereotypiat on monen mielestä päästetty valloilleen ja englantilaiset ovat ahkerasti huomautelleet asiasta. Itse en ole kovin hyvin perillä näistä stereotypioista, mutta kirjassa oli paljon asioita, jotka itselläki pisti silmään ja tuntuivat todella kaukaa haetuilta.
     Lyhyesti kerrottuna, mistä Red, white & royal blue siis kertoo? Se kertoo Yhdysvaltojen presidentin pojasta (Alex) ja Iso-Britannian prinssistä (Henry). Heidän välillään on ennestään hieman vaikea suhde, eikä heitä voi varsinaisesti sanoa ystäviksi. Eräänä päivänä Englannissa järjestetään häät, joissa kaksikko tapaa. Keskustelun tiimellyksessä miehen alut rojahtavat kakun päälle ja tästä lähtee liikkeelle huhuja kaksikon riidoista. Koska kaksi suurta valtiota eivät halua kaksikon olevan riidoissa, yritetään kansa saada uskomaan heidän välillä olevan syvää ystävyyttä. Tästä johtuen kaksikko alkaa tutustua toisiinsa ja tunteet alkavat kuumentua, mutta ei vihasta. Samaan aikaan Yhdysvalloissa on käynnistymässä uudet vaalit ja kaikki skandaalit on vältettävä.
     Kuten sanottu, odotukseni tätä kirjaa kohtaan olivat korkealla. Nopeasti ne kuitenkin romahtivat takaisin normaalille tasolle ja sain kirjan luettua ilman suurempia ongelmia. En kuitenkaan voi sanoa rakastuneeni tarinaan tai sen hahmoihin. Hyvän idean toteutus ei ollut mielestäni kovin onnistunut ja lähinnä lukiessa mietin, että nykytodellisuudessa asiat eivät menisi näin ja puituja ongelmia ei olisi (ainakaan niin suuressa mittakaavassa).
     Suurin ongelma itselläni kirjan kohdalla oli tarinan eteneminen. Tuntui, että koko kirja oli yhdestä "seksi"kohtauksesta toiseen hyppimistä ja kaikki kerronta sen ympäriltä puuttui. Alex ja Henry vain tapasivat toisiaan milloin minkäkin syyn takia ja löysivät itsensä jostain syrjäisestä komerosta suutelemasta toisiaan. Sitten hypättiin seuraavaan samanlaiseen tilanteeseen. Ja seuraavaan... Edes hahmojen kuvaukselle ja heistä kertomiselle ei tuntunut riittävän tilaa. Jopa Alex ja Henry jäivät vähän valjuiksi tapauksiksi ja olisin niin mielelläni lukenut lisää varsinkin Henrystä.
     Yksi hyvä asia kirjassa kuitenkin oli. Ennen lukemista pelkäsin, että tarinassa olisi annettu paljon tilaa poliittiselle keskustelulle, mutta näin ei ollut. Itse en ole kovin suuri politiikan fani, enkä halunnut lukea kovin pitkiä jaaritteluja aiheesta tätä kirjaa lukiessa. Toiveeni onneksi toteutui ja lukeminen ei tuntunut raastavalta.

Genre: LGBT+, realistinen fiktio
Kustantaja: St. Martin's Griffin
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ***
Goodreads: 4,31

Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 9. Kohdataan pelkoja, 15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö, 25. Ollaan saarella, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 39. Lennetään, 42. Isovanhempia, 45. Esikoiskirja
PopSugar2020: 10. Recommended by your favourite vlog, 15. Involving social media, 23. Won an award in 2019, 30. About a world leader, 33. At least four star rating on Goodreads, 36. A pink cover, 50. A main character in their 20s
Goodreads2020: 10. Between 400-600 pages, 15. Set in a global city, 23. Featuring an LGBT+ character, 26. 2019 Goodreads Choice Awards, 33. About a non-traditional family