Sini Helminen: Veden vallassa

Marin äiti on kadonnut vuosia sitten, ja isä on höyrähtänyt uskomaan Kalevalan kummajaisiin. Lapsuuden bestis Jessika ja hänen jenginsä tuntuvat koulussa vaistoavan Marin jokaisen kipukohdan. Sekä kännykän että koulun oven avaaminen vaativat rohkeutta. Koulun nurkilla norkoilee vieras, vihreätukkainen nuorukainen, jolla on häiritsevä katse.
Kylvyssä Mari löytää ihostaan sileän suomun, mikä saa hänet tolaltaan. Kummallinen naapurintyttö Tuulia raottaa Marille maailmaa, jonka olemassaolosta hänellä ei ole ollut aavistustakaan. Isä varoittaa Maria menemästä järveen, mutta jokin kutsuu aaltojen alta. Jokin, jota vääristyneessä vedenalaisessa maailmassa on vaikea tunnistaa vaaraksi.

     Veden vallassa jatkaa Väkiveriset -sarjaa itsenäisenä jatko-osana. Ensimmäisten kahden osan jälkeen mietin pitkään, haluanko vielä jatkaa sarjan lukemista. Päätin kuitenkin antaa tälle ja jatkossa vielä viimeisellekin osalle mahdollisuuden, vaikka aikaisemmat osat ovat olleet mielestäni keskivertoja.
     Veden vallassa seuraa Maria ja nyt tarinaa siivittää vedenväki suomalaisesta mytologiasta. Ahti ja Vellamo huollettavineen ja tarinoineen tulevat tutuiksi, kun Meri löytää säärestään kalansuomun. Mukana on myös totta kai Tuulia, joka on tuttu opastaja jo aikasemmista osista.
     Aikaisempien kahden osan tavoin, tämän kirjan juoni meni hyvin pitkälti samoja polkuja. Aikaisemmin se ei niin paljoa häirinnyt itseäni, mutta tässä se alkoi jo tuntua hieman toistolta ja puuduttavalta. Pääosan Meri oli "erilainen" nuori, kuten aikaisempien osienkin päähenkilöt ovat olleet. Tällä kertaa kyseessä oli kiusaaminen. Merin entinen paras ystävä oli kiusaajajengin pahin tekijä, eikä missään vaiheessa tähän oikein löytynyt syytä tai tarkoitusta. Aihe jäi hieman vajaaksi, kun keskittyminen meni veden alla olemiseen ja sen maailman kuvailuun. Henkilökohtaisesti jäin kaipaamaan jotain vielä lisää.
    Yleisesti tämä kirja ei oikein saanut pidettyä otteessaan. Vaikka tämä teos voisi olla nopea herkkupala, itselläni meni lukemiseen turhan kauan. Juonellisesti tämä teos oli ihan mielenkiintoinen, mutta kun toisten osien lukemisesta on niin vähän aikaa, tämä oli ennalta-arvattava, eikä suuria ihmeellisyyksiä mahtunut matkalle mukaan. Päähenkilön kehityskaari kiusattuna yritettiin tuoda esiin, mutta siihen olisi tarvinnut paneutua paljon enemmän, että varsinaista kehitystä olisi ehtinyt tapahtua. Nyt asiat jäivät hyvin avonaisiksi (toki jotkut tykkäävät siitä).
     Yhtenä syynä tähän asioihin pureutumattomuuteen voi olla se, että kirjan tarina eteni sellaista vauhtia eteenpäin, että kovin syvällisiin asioihin ei voitu jäädä junnaamaan. Lopussa oli kuitenkin mukava huomata seikka, joka liitti tämän kirjan ensimmäiseen osaan. Tämä sai mielenkiintoni viimeistä osaa kohtaan heräämään ja uskon, että tulen vielä tarttumaan siihenkin. Lisäksi Helmisen kirjoitustyyli on sellainen mistä pidän, mutta tämän kirjan kohdalla tietyt seikat vain pisti enemmän silmään. Toki asennoitumiseni kirjaan kohtaan voi olla hieman "väärä" ihan siitäkin syystä, että tämä kirja on tarkoitettu nuoremmille lukijoille, kuin ne kirjat joihin yleensä tartun.

Genre: fantasia, lapset, nuoret
Sarja: Väkiveriset #3
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2018

Kirjailijan muut teokset: Kaarnan kätkössä, Kiven sisässä
Arvosana: **½
Goodreads: 3,71

Muissa blogeissa: Lukijan roolissa, Yöpöydän kirjat, Kirsin kirjanurkka
Helmet2020: 13. Kirjassa eksytään, 20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja, 30. Kirjassa pelastetaan ihminen, 33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos, 34. Kirjan nimessä luontoon liittyvä sana, 37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa, 46. Kirjassa on sauna
PopSugar2020: 34. Meant to read in 2019
Goodreads2020: 3. Prompted to read because of something you read in 2019, 19. A fantasy book, 33. About a non-traditional family, 52. Related to time 

Sini Helminen: Kiven sisässä

Nörttipoika Pekon tuttu ja turvallinen maailma muuttuu äkillisesti mummon kuollessa. Jo ennen hautajaisia perhe muuttaa maalta mummon vanhaan asuntoon Helsingin Kallioon. Taakse jäävät vanhat kaverit, edessä on uusi koulu ja uusi kotikaupunki, joka tuntuu oudolla tavalla tutulta. Eräänä iltana oven taakse pöllähtää vielä kummallinen naapuri, jonka hunnuteltuilta kasvoilta pilkistävät kiehtovat silmät.
Koulussa Pekko tapaa erikoisen Tuulian, joka kiskoo hänet irti Minecraftin syövereistä keskelle todellista, hengenvaarallista peliä. Mummon kuolema ei ollutkaan onnettomuus vaan raaka murha. Ja tappaja on yhä vapaalla jalalla. Pekko joutuu huomaamaan kantavansa sisällään salaisuutta, josta moni on valmis maksamaan viattomien verellä.

     Kiven sisässä on itsenäinen jatko-osa Väkiveriset-sarjassa. Ainoa hahmo, joka esiintyy molemmissa kirjoissa on outo Tuulia, josta ei oikein vieläkään saa kunnolla otetta tämän kirjan perusteella. Hänestä ei paljon kerrota, hän vain on ja auttaa uusia salaisuuden selville saajia. Sen lisäksi, että Tuulia on edelleen hieman mysteeri, ei tässä kirjassa myöskään kauheasti paneuduttu siihen mytologiaan, joka tässä koko sarjassa on pohjalla. Kuitenkin tässä kirjassa oli kerrottu asioista enemmän ja paremmin kuin ensimäisessä osassa, siitä suuri plussa. Edelleen olisin kuitenkin kaivannut jotain lisää. Enemmän tietoa. Enemmän jotain.
     Tässä osassa Minecraft oli selkeäsi isossa osassa tarinaa. Omasta mielestäni ehkä vähän liikaakin. Näin ihmisenä kuka ei ole koskaan kyseistä peliä pelannut, ei oikein saanut mitään irti niistä kohdista, joissa pelattiin ja kuvailtiin pelin etenemistä. Ja näitä vaiheita oli melko paljon, eivätkä ne oikein tuntuneet vievän mitään eteenpäin. Pitkin kirjaa oli myös paljon viittauksia pelistä löytyviin hirviöihin, joista ei oikein saanut tarttumapintaa ja Pekon ajatukset jäivät tämän takia vähän vaisuiksi.
     Kokonaisuudessaan tämä kirja oli ihan luettava. Kuten ensimmäinenkin osa. En kuitenkaan koe mitään suurta hinkua ottaa käsiini seuraavaa osaa. Vaikka tämä osa oli parempi kuin edellinen, ei tämä silti ollut mitenkään ihmeellinen ja niin mielenkiintoinen. Perus kirja, joka ei sisältänyt mitään menestystarinaa. Voin suositella tätä kirjaa niihin hetkiin, kun muuta ei ole ja haluaa lukea jotain missä ei tarvitse ihan hirveästi miettiä mitä tapahtuu. Toki tämä kirja jätti jonkin verran kysymyksiä päähän roikkumaan, että jos vastauksia kaipailee, ei tähän kirjaan kannata tarttua. Lisäksi tämän kirjan lopetus oli sellainen, että se jätti suuren kysymysmerkin pään päälle pyörimään. Homma jätettiin niin auki, että luulisi pääsevänsä lukemaan jatkoa seuraavasta osasta. Näin ei kuitenkaan ole, sillä sarjan seuraava osa on itsenäinen jatko-osa. Ehkä sitten sarjan viimeisessä osassa saamme kuulla hieman jatkoa tämän kirjan lopetukseen liittyen.

Nimi: Kiven sisässä
Kirjailija: Sini Helminen
Genre: fantasia
Sarja: Väkiveriset #2
Sivumäärä: 220
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2017

Kirjailijan muut teokset: Kaarnan kätkössä
Arvosana: ***½

Lukuhaasteet: Helmet19 (16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajalla), PopSugar19 (8. Kirja harrastuksesta)

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä

Suomalaista mytologiaa, jännitystä ja romantiikkaa yhdistelevä Väkiveriset-sarjat punoutuu neljän teeman ympärille: metsän, vuoren, veden ja maan.
Bling. Yksi känninen kännykkäkuva ja Pinjan elämä on pilalla. Poikaystävä ja kympin koenumerot ovat historiaa, ja nipottava äiti pakottaa hänet kesätöihin. Puistohommissa Pinja kohtaa erikoisen Virven, pihkantuoksuisen punapään, jota kohtaan hän tuntee selittämätöntä vetoa. Pinjan on kuitenkin vaikea päästää ketään lähelleen, sillä hän kantaa selässään varjeltua salaisuutta, jonka juurista hänen on pakko saada tietää enemmän.
Pinjaa kiusaavat hallusinaatiot Tuulia-nimisestä tytöstä, joka inttää hänen suonissaan virtaavan metsänväen verta. Sitten kuvioihin ilmestyy vielä komea nahkatakkipoika, joka häikäisee Pinjan niin, ettei hän huomaa tämän silmien punaista vivahdetta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Tämä kirja oli vuonna 2018 Kuvastaja-palkinnon ehdokkaana. Palkinto kuitenkin meni tuolloin Elina Rouhiaisen kirjalle, mutta tämän teoksen luettuani olisin hyvin voinut kuvitella palkinnon eri kirjalle (toki en ole vielä tuohon silloin palkinnon voittaneeseen kirjaan ehtinyt tutustua). Tämä kirja piti kyllä otteessaan alusta loppuun asti, vaikka ei ihan täydellinen teos ollutkaan.

     "Odotin Tauno Palon aiakisia hirsiaittoja, mutta sen sijaan minua odottaa näky, joka tuo enemmän mieleen risteytymän siirtolapuutarhaa ja kasvitieteellisen viktoriaanisia kasvihuoneita. Selvästikään Tapio ei ole aivan yhtä patavanhoillinen kuin Marraksen isä.
     Tapiolan muurit eivät Hiitolan tavoin kätke taakseen pikkukaupunkia: aidat vain rajoittavat osan metsästä, luovat turvallisen suojamuurien ihmisten maailmaa vastaan. Paitsi että metsä muurien sisäpuolella ei ole aivan samanlainen kuin sen ulkopuolella. Se on liian rehevää, liian vihreää, kuin olisi asettanut päähänsä Smaragdikaupungin vihreät lasit tai joku olisi leikkinyt kuvankäsittelyohjelmalla. Eikä tämä metsä ole Suomen karua havumetsää, ei, siinä on sekaisin tammia, pihlajia, tuomia, katajia, koivuja ja jopa sypressejä. Violetit metsäkurjenpolvet ja valkeat metsätähdet kukkivat vierekkäin, mustikka- ja puolukkavarvut notkuvat suurista, mehevistä marjoista, vaikka niiden ei pitäisi tähän aikaan vuodesta vielä olla muuta kuin hempeitä haaveen aavistuksia mehiläisten tuntosarvissa. Omenat hehkuvat valkean kuulaina ja punertavina puiden oksilla ja pihlajanmarjat loistavat kirpakan oransseina."

     En ole itse kovin paljoa tutustunut Suomen mytologiaan, joten tähän kirjasarjaan tutustuminen tuntui mielenkiintoiselta ja hyvältä idealta. Saisi jonkinlaisen paremman käsityksen, ehkä. Tämän ensimmäisen kirjan avulla pääsi tutustumaan metsän väkeen ja hiisiin. Hyvä alku siis. Kuitenkin tämän kirjan kautta sai vain pintaraapaisun ja kaikki keskittyi aikalailla kirjan loppuun. Alku oli hidas ja oikeastaan mitään ei tapahtunut. Sitten viimeisillä sivuilla sattui ja tapahtui senkin edestä. Ja sitten taas hidastettiin, kuvailtiin maisemaa ja tapahtumia. Tämän jälkeen kirja jo oikeastaan loppuikin. Ilman sen suurempaa lopetusta.
     Sarjan osat ovat itsenäisiä teoksia, mikä tosiaan näkyi vähän tämän kirjan lopussa. Asioita jätettiin roikkumaan, mutta silti ei tullut sellaista oloa, että näihin kysymyksiin saisi vielä vastauksen myöhemmin. Toivon kuitenkin, että seuraavissa osissa hahmoja ja varsinkin niitä mytologisia hahmoja avataan hieman lisää ja kerrotaan heistä enemmän. Kunnolla. Nyt heistä mainittiin pari, mutta ei menty sen syvemmälle.
     Kirjan tarina eteni mukavasti, vaikka itse olisinkin halunnut toiminnan alkavan jo vähän aikaisemmin. Tämä oli kirja, jonka lukemista voin kyllä suositella. Tämä ei kuitenkaan ollut kirja, jonka haluaisin omaan kirjahyllyyni. Yhden lukukerran kokemus siis, eikä siitäkään kovin paljoa jäänyt mieleen. Hahmoista ei kerrottu paljoakaan, vaikka sitä oli muutaman kohdalla vähän yritetty. Kuitenkaan sellaista täysin kokonaista kuvaa ei tuntunut tulevan kenestäkään, edes päähahmosta.

Nimi: Kaarnan kätkössä
Kirjailija: Sini Helminen
Genre: nuoret, fantasia, LGBT, romantiikka
Sarja: Väkiveriset #1
Sivumäärä: 220
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2017

Arvosana: ***½

Lukuhaasteet: Helmet19 (5. Kotimaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokas)