Kirja: Up To Me
Kirjailija: M. Leighton
Gengre: romantiikka, erotiikka, aikuiset
Sarja: The Bad Boys #2
Sivumäärä: 289
Julkaisuvuosi: 2013
For Olivia,
romantic bliss has never felt so right as it does with Cash. Unpredictable,
except when it comes to satisfying her desires, Cash’s bad boy reputation is
well-earned, but he’s turning his life around with the one woman who accepts
him for who he is.
Until strangers
from the past turn Olivia and Cash’s world upside down. What they want is
something only Cash can give them. And if he doesn't deliver, then they’re
taking the one thing that Cash values the most.
Olivia always
knew that in falling for Cash she was likely to get burned. But this new threat
is beyond anything she imagined. Now she has to trust Cash with her life — and
for Olivia that’s much easier than letting go, and trusting him with her heart.
Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "Down To You"
Arviointi: Koska ensimmäinen osa oli niin hyvä, minun oli ihan pakko lukea tämä toinenkin osa heti perään. Ja vaikka nämä ovatkin samaa sarjaa, niin tämän kirjan kohdalla tuntui siltä kuin olisin taas aloittanut jonkun uuden sarjan. Tästä oli poistettu kaikki turhat seksikohtaukset ja jäljelle jätetyistä tehty vieläkin koskettavampia. Poisjätettyjen "ylimääräisten" asioiden tilalle oli tuotu toimintaa, dialogeja ja aivan mahtava Olivian äiti! En oikeasti voinut kuin nauraa tämän kylmälle ja niin vähän-välittävälle persoonalle. Ja tiedän, se ei ollut kauhean kohteliasta mutta minkäs teet. Joku hänessä vain sai hymyn huulilleni, vaikka eihän sellaisen äiti olisi mikään hauska asia.
Muutenkin oli mukava, että hahmoista kerrottiin enemmän, vaikka ei heistä vieläkään saanut aivan eheää kuvaa luotua. Jotenkin aina vain tunnuttiin hieman sivuuttavan esim. jonkun lapsuutta tai ajatusten kulkua, mutta sen syvemmälle ei koskaan päästy. Ja silti kun juoni eteni niin joskus tuntui, että pienet lisätiedot tietyistä asioista olisivat auttaneet ymmärtämään enemmän,, ja paljon.
Se että tässä kirjassa ensimmäisessä osassa alkanut mielenkiintoinen juoni jatkui, tuntui jotenkin hieman väkisin tehdyltä. Tuntui siltä kuin Leighton olisi yrittänyt tunkea johonkin väliin hieman ammuskelua ja pahoja poikia. Ja sitten taas seuraavalla sivulla pääsi lukemaan siitä kun Olivia miettii, että onko hän rakastunut Cashiin tai, että pitäisikö hänen vain lähteä ennen kuin on liian myöhäistä. Ja tosi asia on, että silloin oli jo liian myöhäistä lähteä! Herran Jumala sentään, yksi hahmoista on kidnapattu ja tämä yksi miettii, että jos hän nyt lähtisi niin hän voisi jatkaa joten kuten elämäänsä ilman Cashia. Olisin niin mielelläni halunnut sanoa hänelle, että "sorry girl, it's too late"...
"“I’ll want you with me forever. I never want to spend another night without you. Ever. I can’t stand the thought of something happening to you. I can’t stand the thought of us fighting. I can’t stand the thought of you being anything other than deliriously happy. With me.”
“Then consider me deliriously happy. With you. Always.”
“Always,” I repeat as I cover her mouth with mine. She sighs again as I move inside her. This time, I breathe it in, her breath
becoming a part of me as much as she herself has become a part of me. And that’s the way I like it, because I don’t
plan on giving either of them back. Not
now, not ever."
Arvosana: 9