Robin Hobb: Kuninkaan salamurhaaja

Nuori Fitz, ylhäisen prinssin äpäräpoika, on selvinnyt juuri ja juuri hengissä ensimmäisestä tehtävästään salamurhaajana, kun häntä jälleen tarvitaan.

     Siitä on aikaa, kun luin Näkijän taru -trilogian ensimmäisen osan, mutta onneksi tämän kirjan alussa oli nopea kertaus menneistä tapahtumista. Pääsin siis heti tarinaan sisälle, kun muistia oli päästy virkistämään ja hahmot tuntuivat heti tutuilta, ilman pitkää taukoa välillämme. 

     Robin Hobb on suosittu kirjailija, jonka kirjat ovat järkälemäisiä. Omistamassani pokkarissa on yli 750 sivua, nämä täynnä pientä pränttiä. Tämä oli yksi syy, miksi tartuin hieman hapuillen tähän kirjaan. Lisäksi pelotti se hidastempoisuus, jonka muistin ensimmäisestä osasta. Tai ei ehkä niinkään hidastempoisuus, vaan todella monisyinen tarina, jonka etenemisessä kestää väkisinkin. Lukemisen aloitettuani tuo monisyinen tarina ja maailma imaisivat minut mukaansa ja luin teoksen nopeammin kuin alkuun kuvittelin (silti siinä meni muutama viikko).

     Robin Hobb osaa luoda monimutkikkaita hahmoja ja juonikuvioita, jotka hahmottaa pikkuhiljaa, tapahtumien edetessä. Kuninkaan salamurhaaja on kirja, jonka lukemisessa voi mennä hetki, mutta se on sen arvoista. Tämä oli kirja, jota mietin vielä sen lukemisen jälkeenkin. Ja uskon, että vielä joskus päädyn lukemaan tämän uudelleen ja silloin ymmärrän vielä jotain uusia yksityiskohtia, jotka nyt jäivät huomaamatta. Uskon myös, että en ihan heti tartu trilogian päätösosaan, mutta toivottavasti tauko ei veny niin pitkäksi kuin näiden kahden ensimmäisen osan välillä.

     Minulla ei ole tästä kirjasta kuin ylistäviä kommentteja. Tämä herätti niin paljon erilaisia tunteita naurusta itkuun, että niitä on vaikea listata tähän. Tarina etenee tasaista tahtia, punoen yhteen paljon hahmoja, joiden roolit on kuitenkin loppuun asti helppo muistaa. Tarina on uskottava ja kirjan päättyessä jäin epätoivoisesti miettimään, miten tästä selvitään?

Royal Assassin
Suomentanut: Sauli Santikko
Genre: aikuiset, fantasia, seikkailu
Sarja: Näkijän taru #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1996, suom. 1997

Kirjailijan muut teokset: Salamurhaajan oppipoika
Arvosana: *****
Goodreads: 4,22

Robin Hobb: Salamurhaajan oppipoika

Niin kauan kuin tiedetään, Kuutta herttuakuntaa on hallinnut Näkijöiden suku. Mutta ajat ovat muuttuneet ja taistelu vallasta käynyt yhä häikäilemättömämmäksi: barbaarien punalaivat kulkevat pitkin rannikkoa tekemässä tuhojaan, ja kuningas on voimaton.
Sitten kohtalo heittää kuninkaan hoviin nuoren Fitzin, ylhäisen prinssin äpäräpojan. Kateellisten mielestä poika on uhka vallanpitäjille - mutta voisiko hän olla myös avain kuningaskunnan eloonjäämistaistelussa?
Kun kuningas saa tietää, että Fitz on saanut sukunsa perintönä telepaattisen kommunikoinnin ja ennaltanäkemisen lahjan, hän antaa salaa valmentaa poikaa tehtävään, joka vie keskelle Kuuden herttuakunnan valtajuonitteluita ja sotatantereita. Fitzista on tuleva kaikkien aikojen taitavin salamurhaaja Hänen Majesteettinsa palvelukseen, ja monen vaativan taidonnäytteen jälkeen hän saa tehtävistä vaikeimman ja haastavimman...

     Joskus vastaan tulee kirjoja, joiden kohdalla miettii, miksi en ole aikaisemmin törmännyt tähän kirjaan ja lukenut tätä. Tämä kirja on yksi niistä. Kyseessä ei ole mikään uusi teos, mutta se on nyt noussut uudelleen pinnalle, osaksi koska se on saanut "jatkoa" ja sitä kautta päässyt kansan tietoisuuteen. Olen iloinen, että edes nyt pääsin tutustumaan tähän kirjaan, sen maailmaan, sen hahmoihin. Ja täytyy myöntää, että jos olisin nuorempana tätä lukenut, en ehkä olisi jatkanut ensimmäistä kirjaa pidemmälle. Nyt kuitenkin uskon ja toivon, että päädyn lukemaan myös jatko-osat (varsinkin kun ne löytyvät jo hyllystäni).
     Olen enemmän sellaisten kirjojen ystävä, joissa joka sivulla (tai ainakin joka luvussa) tapahtuu jotain ja asiat etenevät hyvää vauhtia. Sellaiset kirjat jaksavat pitää mielenkiintoni yllä ja lukukokemus on nautinnollinen. Tämä kirja ei omalla tavallaan ollut sellainen kirja. Tässä oli kyllä paljon tapahtumia, mutta kerronta hieman latisti tunnelmaa ja teki tästä sitä kautta hieman puuduttava lukea. Itselleni tämä ei siis ollut mikään nopea lukukokemus, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Omaan silmään tämän kirjan kerronta oli liian selostava, en osaa edes kuvailla sitä. Asiat kerrottiin tasapaksusti ja selkeitä juonenkäänteitä ei ollut. Tai oli, mutta ne eivät tulleet mitenkään erityisemmin esille.
     Koko kirjan kestävän monotonisen kerronnan takia odotin hieman pelolla kirjan loppua. Jos se olisi samanlainen kuin koko muukin kirja, en tiedä miten innolla ottaisin seuraavan osan käsiini. Pelkoni osoittautui osin oikeaksi. Kerrontatyyli oli samanlainen kuin muussakin kirjassa (tosin olisin ollut todella yllättynyt, jos ei olisi ollut), mutta lopun tapahtumat tuotiin kuitekin hieman uudessa valossa esille ja mielenkiintoni jatkoa kohtaan kasvoi.
     Entä sitten kirjan hahmot? Fitz, poika, oli alussa vain kuusivuotias ja kirjan lopussa hän oli parikymppinen. Hänen matkansa tuntemattomasta pojasta tunnetuksi äpäräksi oli mielenkiintoinen ja hyvin kerrottu. Toki paljon oli jätetty välistä, mutta yhteen kirjaan on mahdotonta saada koko elämäntarinaa. Hänestä muovautui varsin todentuntuinen olo ja tykästyin häneen valtavasti. Myös muut hahmot oli hyvin luotuja. Jokainen oli erilainen ja heidän persoonallisuutensa tuotiin esille. Heidät pystyi helposti jakamaan annetun kuvan avulla hyviksiin ja pahiksiin. Välimuotoja ei juurikaan ollut.
     Huonoista puolistaan huolimatta tykkäsin tästä kirjasta. Sen lukeminen ei ollut nopeaa, mutta kun sille antoi oman aikansa, se jätti jäljen ja ehkä tämä sarja jopa nousee yhdeksi suosikeistani. Voin siis todellakin suositella tätä kirjaa, jos tähän ei ole vielä ehtinyt tutustumaan.

Nimi: Salamurhaajan oppipoika (Assassin's apprentice)
Kirjailija: Robin Hobb
Suomentanut: Sauli Santikko
Genre: aikuiset, fantasia, seikkailu
Sarja: Näkijän taru #1
Sivumäärä: 445
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1995 (suom. 1996)

Arvosana: ****