Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika

Aurinkoisena lauantaiaamuna kalifornialaisessa esikaupungissa 11-vuotias Julia saa vanhempiensa kanssa tietää, että maapallon pyöriminen on alkanut hidastua. Television täyttävät uutiset, jotka kertovat vuorokauden pidentyneen melkein tunnin yhden yön aikana. Viikkojen kuluessa päivät ja yöt pitenevät pitenemistään ja maan painovoima alkaa kasvaa. Linnut, vuorovedet ja ihmisten käytös luisuvat sekasortoon.

Maailman täyttyessä vaaroista Julian täytyy kohdata myös muutokset itsessään ja omassa pienessä maailmassaan: hänen vanhempiensa välille kasvava kuilu, ensirakkauden mukanaan tuoma haavoittuvuus, kasvava yksinäisyys ja yllättävä, lannistumaton rakkaus.

     Ihmeiden aika on yhdenlainen maailmanlopun kuvaus, jossa maapallon pyöriminen hidastuu päivä päivältä ja maailman tasapaino alkaa horjua. Kirjan päähenkilönä toimii Julia, joka kertoo omaa tarinaansa hieman vanhempana. En ollut ennen kirjan aloittamista tietoinen tästä kerronnan muodosta, joten useammat tekstin viittaukset tulevaan hieman häiritsivät. 

     Maailmanloppu ei tule usein esiin lukemissani kirjoissa. Tai ei ainakaan samalla tavalla kuin tässä kirjassa, näin lopullisesti. Tässä lopun kuvaus oli aidon oloista ja asiat etenivät hyvällä tahdilla. Muutoksista kerrottiin pikkuhiljaa ja lukijana pysyi hyvin perässä siitä, että missä mennään.

     Pyörimisnopeuden hidastumisen seurauksena ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään, kelloaikalaisiin ja todellista aikaa käyttäviin. Kelloajasta tulee "maailmanaika" ja kaikki pyörii tämän ajan mukaan. Todellista aikaa käyttävät joutuvat siis sopeutumaan kellon määräämän tahdin lisäksi pitenevään vuorokauteen. Ja kuten aina kaikki erilainen saa aikaan reaktion, todellista aikaa käyttävät saavat päällensä vihaa ja epäilyksiä. 

     Ihmeiden aika oli omalla tavallaan hyvin nopeasti luettava ja mielenkiintoinen kirja. Kuitenkaan itse en kokenut tätä niin ihmeellisenä ja uskomattamana, kuin olin kuvitellut. Itselleni tämä oli hyvistä puolistaan huolimatta hieman keskivertoa parempi kirja, enkä oikein osaa selittää syytä tähän. Jäin kaipaamaan hieman laajempaa kuvausta, hieman enemmän juonta.

The age of miracles
Suomentanut: Pirkko Biström
Genre: scifi, fantasia, nuoret, aikuiset
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2012, suom. 2020

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,65

Muissa blogeissa: Hemulin kirjahylly, Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjapöllön huhuiluja, Kirjasähkökäyrä, Kirjan vuoksi
Helmet2020:

28. Tulevaisuudesta kertova kirja

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

42. Kirjassa on isovanhempia

49. Julkaistu 2020

Kirja: Vieras

Kirja: Vieras (The Host)

Kirjailija: Stephenie Meyer
Suomentaja: Pirkko Biström
Gengre: aikuiset, scifi
Julkaisuvuosi: 2008 (suomeksi 2009)
ISBN: 978-951-0-34712-6

     Pienet näkymättömät tunkeilijat ovat valloittaneet maapallon. Ne ovat asettuneet asumaan ihmisten pään sisään vieden ruumiilta heidän omat sielunsa. Suurin osa ihmiskuntaa on jo tuhoutunut, kun yksi viimeisimmistä jäljellä olevista ihmisistä, Melanie Stryder, napataan.
     Tunkeutujaa, jolle annetaan Melanien vartalo, kutsutaan Vaeltajaksi. Hän on saanut nimensä siitä, että on ennen Melanieen siirtymistä asunut muilla planeetoilla ja ollut osa muita olioita. Häntä on varoitettu ihmisenä elämisen haasteista, tunnekuohuista ja muistoista. Uudessa kehossaan hän joutuu kuitenkin kohtaamaan odottamattomia vaikeuksia: hänen vartalonsa entinen omistaja kieltäytyy luovuttamasta mieltään tunkeilijalle ja haihtumasta pois.
     Vaeltaja yrittää selailla Melanien ajatuksia toivoen pääsevänsä maapallolla vielä sinnittelevän ihmisten vastarintaliikkeen jäljille. Melanie kuitenkin täyttää päänsä kuvilla miehestä, jonka hän uskoo yhä elävän jossakin piileskellen. Vaeltaja ei enää voi erottaa itseään ruumiinsa haluista, joten hänkin alkaa kaivata miestä, joka sielujen pitäisi tuhota. Melaniesta ja Vaeltajasta tulee tahtomattaan liittolaiset, kun he lähtevät vaaroja uhmaten etsimään miestä, jota he kumpikin rakatavat.

Muita kirjailijan kirjoja: "Houkutus", "Uusikuu", "Epäilys", "Aamunkoi"
Arviointi: Tämän kirjan lukemisen kohdalla tuli todellinen haaste eteen: minun piti lukea kirjan seitsemänsataa (700) sivua viidessä (5) päivässä ja elettävä muuta elämää siinä samalla. Lisää vaikeusastetta muodosti se, että kirjan alku ei tuntunut kovinkaan kiinnostavalta, eikä myöskään loppu. Keskellä oli parinsadan mittainen kiinnostava jakso minkä pystyi lukemaan melko nopeasti. Tämä hieman auttoi ajan kannalta, vaikka ei kauhean paljoa. 
     En osaa sanoa mikä kirjasta teki sellaisen kuin se oli: hyvän ja mielenkiintoisen, mutta samalla hieman pitkäveteisen ja tylsähkön. Ehkä se johtui siitä, että olin katsonut elokuvan jo aikaisemmin ja se toi tietynlaisia odotuksia kirjaa kohtaan. Tai sitten se vain johtui siitä, että kirjan kieli ja teksti ei vain napannut lievän pitkäveteisyytensä ja samoihin asioihin juuttumisensa takia. 

     "Ian päästi hiljaisen, synkän naurahduksen. "Minulla ei ole mitään hätää. Ja suoraan sanoen Vael tarvitsee vähän enemmän apua kuin käden. En tiedä oletko... sopeutunut tilanteeseen niin hyvin, että pystyt auttamaan. Katsos kun -"
     Ian jätti lauseen hetkeksi kesken, kumartui ja vetäisi minut syliinsä. Minä haukoin henkeä, kun liikahdus hytkäytti kylkeä. Jared ei päästänyt kättäni irti. Sormenpäät alkoivat muuttua punaisiksi.
     "- kun minusta hän on todellakin saanut tarpeeksi liikuntaa tältä päivältä. Mene sinä edeltä keittiöön."
     Miehet tuijottivat toisiaan sillä välin kun sormenpäät alkoivat muuttua sinipunaisiksi.
     "Kyllä minä pystyn kantamaan hänet", sanoi Jared lopulta hiljaisella äänellä.
     "Pystytkö?" Ian kysyi haastavasti. Hän työnsi minut kauemmaksi vartalostaan.
     Tarjosi minua."

Arvosana: 8-