Søren Sveistrup: Kastanjamies (Dekkariviikko 2022)

Ministeri Rosa Hartungin 12-vuotias tytär katosi selittämättömästi vuosi sitten. Samana päivänä kun hän palaa töihin sairauslomalta, löytyy Kööpenhaminan lähiöstä nuori äiti julmasti murhattuna, ilman toista kättä. Läheisestä leikkimökistä löytyy kahdesta kastanjasta tikulla koottu ukko. Kun pian löytyy toinen nuori nainen, jonka molemmat kädet on irrotettu, jälleen kastanjaukko vierellään, alkaa poliisin kilpajuoksu aikaa vastaan. Murhaajan karmea suunnitelma on vasta käynnistynyt.

     Kastanjamies on "Jälkiä jättämättä"-sarjasta tutun käsikirjoittajan esikoisromaani. Kirja on kerännyt suurta suosiota ja sen pohjalta on myös ilmestynyt Netflix-sarja. Itse en ole tähän tv-sarjaan ehtinyt tutustua ja kirjan lukemisen jälkeen mietin, tulenko tutustumaankaan (kirja sai jo riittävästi mielikuvituksen laukkaamaan). 

     Jo kirjan ensimetreiltä on selvää, että kirja imaisee lukijan mukaansa ja pitää otteessaan loppuun saakka. Lyhyet luvut luovat nopeasti etenevän tarinan lukijan silmien eteen, paljastaen karmeita ja jännittäviä kohtauksia hyvällä tahdilla. Meno ei kuitenkaan ole liian kiivasta, vaan epäilyksiä tekijästä ehtii muodostaa kaikessa rauhassa.

     Kuten jo mainitsin, tämä kirja sai oman mielikuvitukseni laukkaamaan. Mikäli raa'at kuvaukset ja jännitys ei ole sinun juttusi, en voi suositella tätä kirjaa. Mutta jos tämä ei ole ongelma, suosittelen tätä ehdottomasti. En vain voinut laskea kirjaa käsistäni ja olisin voinut jatkaa lukemista vielä kauemminkin (vaikka tämä onkin n. 500 sivua jo valmiiksi). Mikäli Sveistrup julkaisee vielä joskus toisen kirjan, tulen tarttumaan siihenkin (sitten kun se on suomennettu, sillä tanska ei itseltä oikein taivu).

Kastanjemanden
Suomentanut: Antti Saarilahti

Genre: aikuiset, jännitys, mysteeri, trilleri
Kustantaja: Otava (2018, suom. 2019)

Arvosana: *****

Muissa blogeissa: Kirjarouva, Kirsin kirjanurkka, Rakkaudesta kirjoihin, Kuristava kirsikka, Kirjameren alla

Rick Riordan: Kesän miekka

Äitinsä kuoleman jälkeen Magnus Chase on asunut yksin Bostonin kaduilla ja pysytellyt hengissä nokkeluutensa avulla. Magnuksen 16-vuotispäivänä eno, jota hän ei ole nähnyt sitten lapsuutensa, löytää hänet ja kertoo uskomattoman uutisen: Magnus on muinaisen viikinkijumalan poika, ja hänen on etsittävä isänsä kadonnut miekka estääkseen maailmanlopun taistelun, ragnarökin, alkamisen.

Ennen kuolemaansa äiti varoitti Magnusta pysymään kaukana enostaan. Mutta ennen kuin Magnus ehtii miettiä asiaa, hän joutuu Kesän miekkaa etsivän tulijättiläisen hyökkäyksen kohteeksi. Hänen on tehtävä kohtalokas valinta: pelastaako oma henkensä vai satoja viattomia. Joskus ainoa tapa aloittaa uusi elämä on kuolla...

     Kesän miekka on Rick Riordanin seuraavan kirjasarjan avausosa. Tällä kertaa kaivaudutaan skandinaaviseen mytologiaan. Yhdeksän maailmaa jumalineen, jättiläisineen ja muine hahmoineen avautuu Riordanille tutulla opettavaisella, mutta humoristisella tavalla. Vuoden alussa lukemani Kanen aikakirjat -trilogia jätti itsellä hieman toivomisen varaan, joten tartuin tähän hieman epäröiden. Ennakkoluuloni pyyhkäistiin kuitenkin heti roskakoriin ja hotkaisin kirjan hetkessä.

     Kesän miekka alkaa päähenkilömme Magnus Chasen kuolemalla, jolloin hän päätyy valkyriansa Samin kuljettamana Valhallaan. Uusi maailma avautuu Magnukselle ja ennen kuin hän ehtii edes ymmärtämään kaikkea, hänet työnnetään keskelle maailmanlopun tapahtumia. Ja kuka muukaan voisi olla avain maailmanlopun estämiseen, kuin meidän Magnus? Ensimmäisenä tehtävänä on estää Fenris-sutta pääsemästä irti kahleistaan. On siis aika kirjoittaa kohtalo uusiksi ja tarttua miekkaan. 

     "Salissa tuntui vain nuotion rätinä ja putouksen kohina. Muuten oli haudanhiljaista. Tuhannet soturit olivat jähmettyneet hämmästyksestä katsomaan, kun nuo valkoisiin pukeutuneet naiset liitivät lattian poikki minua kohti.

     "Sam?" kuiskasin. "Sam, mistä on kyse?"

     Kirves putosi hänen kädestään.

     "Nornat", hän sanoi. "Nornat ovat tulleet itse povaamaan kohtalosi.""

     Magnuksen lisäksi kirjassa tutustutaan hänen apujoukkoihin: valkyriana toimiva Samirah, kuuro Hearthstone ja muotitietoinen Blitzen. (Kaksi viimeistä on myös paljon muuta, mutta ei liikaa juonipaljastuksia.) Kirjassa on paljon samanlaisuuksia Riordanilta aiemmin ilmestyneiden Percy Jacksonista ja muista puolijumalista kertovien kahden kirjasarjan kanssa, varsinkin hahmoja vertailtaessa. Itseäni tämä ei häirinnyt, mutta olisihan se mukavampi lukea erilaisista hahmoista eri kirjasarjoissa.

     Itse koin ongelmallisimpana kirjan juonen, joka oli kyllä tapahtumia täynnä, mutta jotain jäi silti puuttumaan. Jäin kaipaamaan suurempia juonikuvioita, mutta nyt tunnuttiin vain hypittävän paikasta toiseen. Maailmanloppu on Riordanin kirjoihin tutustuneelle ennestään tuttu kuvio, joten olisin kaivannut sen lisäksi vielä jotain muuta. Tämän kirjan kohdalla juoni tuntui vain osalta suurempaa kokonaisuutta, mutta pienemmillä kohtaamisilla siitä oli saatu venytettyä kirjan verran tekstiä.

     "Uusi haukahdus järistytti sviittiä. Atriumin lattialle putoili katkenneita oksia.

     "Mi-mikä tuolla ylhäällä on?" kysyin polvet tutisten. Ajattelin nornien ennustusta, jossa minut oli nimetty pahuuden airueksi. "Onko siellä... Susi?"

     "Ei vaan jotain paljon pahempaa", Blitzen vastasi. "Siellä on Orava.""

     Muutamaan otteeseen kirjassa mainittiin myös Annabeth Chase, joka on tuttu aikaisemmista Riordanin kirjoista. Annabeth pääsi myös vierailemaan tässä kirjassa ja puheista päätellen hän (ja toivottavasti muutama muukin puolijumala) saattaisi esiintyä myös jatko-osissa. Tämä seikka vain lisää intoani tarttua seuraaviin kirjoihin.

The Sword of Summer
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Magnus Chase #1
Kustantaja: Otava (2015, suom. 2016)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri, Punainen pyramidi, Liekehtivä valtaistuin, Pedon varjo

Arvosana: ****

     En muistanut lukeneeni tätä kirjaa aikaisemmin, mutta vuonna 2016 olin kirjoittanut kirjasta tänne blogiini arvion. Poistin tuon arvion, sillä en halua kahta arviota samasta kirjasta (lisäksi se sisälsi sen verran juonipaljastuksia, että ehkä parempi näin). Tässä yksi ote silloisesta arviostani, joka eroaa tämän hetken fiiliksistä jonkin verran: 

"Minun on kuitenkin pakko myöntää, että olin myös hieman pettynyt tähän kirjaan. Se oli vain ihan liian verrattavissa Percy Jackson -sarjan ensimmäiseen osaan. Tuntui kuin Riordanin ensimmäinen kirja olisi kirjoitettu uudelleen, jumalat ja hahmojen nimet vain oli erit. Molemmissa kirjoissa poika menettää äitinsä hirviölle. Poikaa pitää silmällä hahmo, joka näyttää ihmiseltä ja on hänen ystävä. Molemmissa kirjoissa lumovoima estää "normaaleja kuolevaisia" näkemästä taikaesineitä. Päähenkilö on kaikkien mielestä idiootti joka ei osaa yhtään mitään ja hänen tarvitsee joka hetki todistella itseään. Itseäni nämä (ja monet muut) yhtäläisyydet ärsyttivät suunnattomasti, mikä hieman häiritsi tätä lukukokemusta." 

     Annoin silloin kirjalle kuitenkin kolme ja puoli tähteä, eli en kuitenkaan kokenut kirjaa täysin huonoksi kuitenkaan.

Jännitystä ja poliiseja, osa 2

Ensimmäisen osan dekkareista ja jännäreistä voit käydä lukemassa täältä. Nyt kuitenkin vuorossa vielä kolme kirjaa lisää tuohon listaan.

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta (Älskaren från huvudkontoret)

****, 2015, Gummerus 2017, Sari Kumpulainen, Pimeän puoli, mysteeri, rikos, jännitys, trilleri

     Kun jää pettää alta aloittaa Camilla Greben suositun kirjasarjan. Tapahtumat lähtevät vyörymään eteenpäin ruumiin löydyttyä: naisen pää on hakattu irti ja laitettu pystyyn ruumiin viereen. Kirjan tarina kerrotaan kolmesta näkökulmasta, jotka yhdistyvät loppua kohti mentäessä toisiinsa. Mukaan mahtuu niin murhatutkintaa, ihmissuhdedraamaa kuin jokaisen hahmon oman elämän kamppailuja.

     Luin kirjan viime syksynä ja omat muistikuvat tästä teoksesta ovat hyvin hatarat. Jollain tasolla muistan tykänneeni tästä ja lukemiseen ei ole mennyt kovin montaa päivää. Silti, neljästä annetusta tähdestä huolimatta, ei tämä ole mikään mieleenpainuvin kirja ollut. Seuraava osa kuitenkin jo odottaa lukuvuoroa hyllyssä, joten siihen pitäisi vielä jossain vaiheessa tarttua.

Lucy Foley: Jahti (The Hunting Party)

***½, 2018, Otava 2020, Satu Leveelahti, mysteeri, jännitys, trilleri, rikos

     Murhamysteeri lumisissa maisemissa. Alusta asti on selvää, että mistä uhri on löytynyt, mutta kaikki muu selviää pitkin tarinaa. Lomaporukkaa käydään melkeinpä hahmo kerrallaan läpi ja heidän menneisyys avautuu lukijalle. Joihinkin hahmoihin pureudutaan tarkemmin ja heidän yhteydet muodostavat verkkoja, jotka ulottuvat pidemmälle kuin aluksi kuvittelee olevan mahdollista.

     Tarina piti ihan hyvin otteessaan, mutta itseäni niin monesta hahmosta kertominen hieman häiritsi. Lisäksi joidenkin hahmojen historiasta kerrottiin mielestäni myös sellaisia asioita, jotka olisi voinut jättää pois. Hieman tiivistettynä kirja olisi siis pitänyt paremmin otteessaan. Juoni oli kuitenkin sen verran mielenkiintoinen, että kirjan sai luettua helposti loppuun saakka. Pieniä ennalta-arvattavia asioita alkoi tarinan myötä esiintyä, mitkä tuli vasta myöhemmin kunnolla esille. Ensimmäiseksi dekkariksi kuitenkin ihan hyvä kokonaisuus.

Jo Nesbø: Valtakunta (Kongeriket)

***½, 2020, Johnny Kniga, Outi Menna, mysteeri, jännitys, trilleri

     Valtakunta on tunnetun Jo Nesbøn mihinkään kirjasarjaan kuulumaton kirja verisiteestä. Kirjan keskiössä ovat Roy ja Carl, sekä veljesten historia nykyisyyden rinnalla. Mustasukkaisuudella on suuri osuus tarinassa ja vaikka tämä ei mitään suurta jännitystä tai yllätyksiä tuonut mukanaan, oli tämä ihan viihdyttävää luettavaa. Tämän luettuani mietin vain, että miksi en vielä ole ehtinyt tutustumaan tämän enempää Nesbøn kirjoihin. Katsotaan, jos tähän tulisi vielä muutos. 

     Tämän lukemisen jälkeen olen ehtinyt jo lukea kirjailijan kaksi myöhemmin ilmestynyttä kokoelmateosta (Mustasukkainen mies, Rottien saari).

Rick Riordan: Pedon varjo

Kanen sisarukset Carter ja Sadie tiesivät saavansa koulutusta taikavoimien käytössä saattaakseen muinaisten Egyptin jumalten järjestyksen jälleen maailmaan. Mutta heillä ei ollut aavistustakaan, että maailma suistuisi samalla täydelliseen sekasortoon.

Kaaoksen käärme Apep uhkaa tuhota koko maailman. Taikurit ovat kääntyneet toisiaan vastaan, ja jumalat ovat katoamassa. Lisäksi Kanen sisarusten rinnalla taistelleista ystävistä toinen on kadottamassa elämänvoimansa ja toinen pitää aisoissa vanhuudenhöperöä Ra-auringonjumalaa.

Syöksyessään hengenvaarallisesta seikkailusta toiseen sisarukset yrittävät olla ajattelematta, että he ovat vain pari nuorta, joiden tehtävänä on estää maailmaa syöksymästä omaan tuhoonsa.

     Pedon varjo on egyptin mytologialla maustetun Kanen aikakirjat trilogian päätösosa. Kuten aikaisemmat kaksi osaa, olen lukenut tämänkin kirjan joskus aikaisemmin, mutta siitä kerrasta ei ole mitään muistikuvia. Edes nyt lukiessani ei tullut sellaista oloa, että tämä olisi jollain tavalla tuttu. Ehkä se kertookin jotain silloisesta lukukerrasta ja epäilen, että tämän kerran jälkeen tilanne olisi jotenkin muuttunut.

     Mikäli trilogian toinen osa Liekehtivä valtaistuin olikin mielestäni hieman ensimmäistä osaa parempi, tämä päätösosa ei jaksanut innostaa missään vaiheessa. Tämä oli hieman lyhyempi kuin aikaisemmat osat, mutta sen lukemiseen meni silti kauemmin. Tulin tätä lukiessani ajatelleeksi, että Sadien ja Carterin kohtalo eivät missään kohtaa nousseet itselle huolenaiheeksi. Eikä heidän ystävienkään. Mikäli minulla ei olisi tällä hetkellä tavoitteena lukea kaikkia Riordanin kirjoja, olisin jättänyt tämän kirjan kesken useaan otteeseen. Kirjalle antamani kolme tähteä ovat olemassa vain siksi, että Riordan osaa kyllä kirjoittaa. Tämä kirja(sarja) ei vain nyt ollut minulle.

The Serpent's Shadow
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Kanen aikakirjat #3
Kustantaja: Otava (2012, suom. 2013)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri, Punainen pyramidi, Liekehtivä valtaistuin
Arvosana: ***

Rick Riordan: Liekehtivä valtaistuin

Vakuuttavaa fantasiaa - uskomattomat juonenkäänteet heittelevät lukijaa kuin egyptiläisten keksimä vipuvarsi!

Siitä lähtien kun muinaiset Egyptin jumalat vapautettiin nykymaailmaan, Kanen sisarukset Carter ja Sadie. Heillä ei myöskään ole aikaa harjoittaa yliluonnollisia kykyjään käytännössä.

Kaikki apu on tarpeen, kun Apep-käärme, pahin mahdollinen vihollinen ja kaaoksen ruumillistuma, on virkoamassa. Jos sisarusten ei onnistu estää kaaoksen voimia, koittaa maailmanloppu.

     Kanen aikakirjat jatkuvat, Liekehtivä valtaistuin vievät Sadien ja Carterin heidän matkallaan eteenpäin. Tapahtumia mahtuu jokaiselle sivulle ja hetken hengähdystaukoa ei ole luvassa.

     Olen joskus aikaisemmin tullut lukeneeksi tämän kirjan, mutta muistikuvia siitä lukukokemuksesta ei juurikaan ole. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, lähinnä se oli vain hyvä asia. Hyvällä vauhdilla etenevä tarina oli taattua Riordanin laatua ja tätä oli miellyttävää lukea. Jostain syystä tämä ei kuitenkaan ensimmäisellä puoliskolla saanut pidettyä ihan kokonaan mielenkiintoani yllä, ja lukeminen eteni tästä syystä alkuun hieman hitaasti. Loppupuolisko kuitenkin imaisi mukaansa paremmin ja teki tästä lukukokemuksesta paremman.

     Tässä osassa oli samat henkilökohtaiset ongelmat, kuin ensimmäisessä osassa. Näistä huolimatta tykkäsin tästä hieman enemmän ja lähdenkin paremmilla mielin lukemaan trilogian päätösosaa.

The Throne of Fire
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Kanen aikakirjat #2
Kustantaja: Otava (2011, suom. 2012)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri, Punainen pyramidi
Arvosana: ****

Rick Riordan: Punainen pyramidi

Taikavoimia, seikkailua ja Egyptin kiehtovaa mytologiaa!

Äitinsä kuoleman jälkeen Canen sisarukset Carter ja Sadie tapaavat vain harvoin. Sadie jää asumaan Lontooseen, Carter sen sijaan matkustaa egyptologi-isänsä kanssa ympäri maailmaa.

Sisarukset vieraantuvat toisistaan, heillä ei ole enää juuri mitään yhteistä. Ei ennen jouluaattoa, jolloin isä vie heidät British Museumiin, lupaa "korjata kaiken" - ja aloittaa aiheuttamalla mittavan räjähdyksen. Samalla hän tulee vapauttaneeksi muinaisen Egyptin pahamaineisimman jumalan Sethin.

     Punainen pyramidi aloittaa uuden Riordanin kirjasarjan, tällä kertaa kyseessä on trilogia muinaisen egyptin mytologiaa hyväksi käyttäen. Riordanin Percy Jacksonista kertovat kirjat ovat yksiä suosikkejani ja tämä kirja jatkaa laadukasta työtä. Ainoa miinus tämän sarjan kohdalla on se, että egyptin mytologia ei ole lähimpänä omaa sydäntä ja sen kautta tämä sarja ei kiinnosta ihan niin paljoa, kuin muut Riordanin kirjat. Olen tullut lukeneeksi koko trilogian silloin, kun se ilmestyi, mutta muistikuvia tuosta lukemisesta ei ole jäänyt.

     Kirja on laadukasta Riordania: hahmot ovat mielenkiintoisia ja aidon tuntuisia, tarina etenee vauhdikkaasti, kirja pitää lukijan otteessa alusta loppuun saakka. Tarina kerrotaan vuorotellen Carterin ja Sadien näkökulmasta, ja tämä sopii kirjalle hyvin. Valitettavasti itseäni ei kovin paljon jäänyt kiinnostamaan heidän jatkonsa. Maailma on loppumassa ja sisarusten tehtävänä on pelastaa se, vaikka he vasta muutama päivä sitten saivat tietää sukunsa salaisuuden. Tavoitteenani on kuitenkin saada luettua Riordanin kaikki kirjat (osa uudelleen), joten tulen jatkamaan trilogian parissa.

The Red Pyramid
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: nuoret, fantasia, seikkailu
Sarja: Kanen aikakirjat #1
Kustantaja: Otava (2010, suom. 2011)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri
Arvosana: ***

Rick Riordan: Olympoksen veri

Teini-ikäiset vastaan maaemon lapset.

Vaikka Argo II:n miehistö on monesti onnistunut pitämään Gaian unessa, maaemon herääminen on entistä lähempänä. Gaian lapset, gigantit, ovat jo nousseet Tartaroksesta vahvempina kuin koskaan. Heidät täytyy pysäyttää ennen Spesin - toivonjumalattaren - juhlia, joissa Gaia aikoo vuodattaa puolijumalten verta herätäkseen ja tuhotakseen maailman.

Percy ei voi olla ihmettelemättä, miten kourallinen teini-ikäisiä voi tuhota Gaian hirviömäiset gigantit varsinkaan, kun heidän on samalla estettävä sota roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalten välillä.

     Gaian herääminen on yhä vain lähempänä ja nuoret puolijumalat ovat tiukkojen paikkojen edessä. Olympoksen veri tuo päätökseen viisiosaisen kirjasarjan, aikaisemmille osille tutulla vauhdikkaalla ja menevällä tyylillään. Olen näiden Riordanien kirjojen fani ja tykkäsin myös tästä. Pienenä miinuksena tässä kirjassa kaikkien vauhdikkaiden käänteiden keskellä koin kirjan lopun, tapahtumat tuntuivat loppuvan niin nopeasti, että meinasin pudota kyydistä. Tai sitten tämä tunne tuli vain siitä, että ihana kirjasarja sai päätöksensä. Oli syy mikä tahansa, tämä sarja (ja myös tätä edeltävä Percy Jacksonista kertovat oma sarjansa) on yksi suosikeistani ja voisin lukea tämän vaikka kuinka monta kertaa uudelleen.

The Blood of Olympus
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: nuoret, fantasia, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #5
Kustantaja: Otava (2014, suom. 2015)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo
Arvosana: ****½

Rick Riordan: Haadeksen talo

Kun Percy ja Annabeth putoavat rotkoon, joka syöksee heidät Tartaroksen syövereihin, viiden muun puolijumalan on etsittävä Haadeksen talo ja lukittava Kuoleman ovi, josta sielut voivat siirtyä manalasta kuolevaisten maailmaan. Sillä välin Percy ja Annabeth matkaavat halki Tartaroksen tavatakseen muut puolijumalat Kuoleman oven toisella puolella.

Aikaa ei ole paljon. Eikä Leo voi olla ihmettelemättä, miten Kuoleman ovi voitaisiin lukita kummaltakin puolelta niin, etteivät Percy tai Annabeth jäisi loukkuun toiselle puolelle.

     Haadeksen talo on Olympoksen sankarit -sarjan neljäs osa ja seikkailu ihanien hahmojen kanssa jatkuu. Tällä kertaa ongelmana on Kuoleman ovi ja nuoret puolijumalat matkaavat sitä kohti, osa Maan päällä ja osa Manalassa. Kummankin joukon matkan varrelle mahtuu tapahtumia ja lukija saa vain nauttia kyydistä.

     Riordanin kirjoitustyyli on mukaansa tempaavaa ja tapahtumia riittää jokaiselle sivulle. Tässä kirjassa jännitys alkaa tiivistyä, kun päästään vielä lähemmäs sitä päämäärää, josta jo kirjasarjan alussa on ollut puhetta. Eihän tätä kirjaa voi siis kuin rakastaa ja kirjan käsistä laskeminen on hankalaa.

The House of Hades
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #4
Kustantaja: Otava (2013, suom. 2014)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki
Arvosana: *****

Rick Riordan: Athenen merkki

Juuri kun Annabeth saa vihdoin tavata poikaystävänsä Percyn, roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalien täytyy yhdistää voimansa ja toteuttaa vanha ennustus. Sen mukaan - jollei asioihin puututa - maanjumalatar Gaia herättää puoliunessakin henkiin hirviöitä ja tuhoaa herättyään ensin jumalat ja sitten koko maailman.

Annabethin ja Percyn ystävineen pitää estää hirviöiden pääsy maailmaan sulkemalla Kuoleman ovi. Paha vain, ettei kenelläkään ole aavistustakaan, missä tämä ovi sijaitsee.

     Athenen merkki on Olympoksen sankareista kertovan sarjan kolmas osa. Kahden aikaisemman osan joukot ovat yhdistyneet ja nyt tavoitteena on hakea Athenen merkki ja yrittää sen avulla saada sotaisat ajatukset haudattua. Ongelmia on kuitenkin luvassa, jokaisen nurkan takana.

     Athenen merkki on kuten aikaisemmatkin osat, mielenkiintoinen kirja ja se viihdyttää alusta loppuun. Jokin tässä osassa kuitenkin teki omalle lukukokemukselleni sen, että päätin antaa puolikkaan tähden vähemmän. Ehkä tarina tuntui hieman liian hajanaiselta välillä? En osaa ihan varmaksi sanoa. Joka tapauksessa, ei tämäkään kirja huono ollut ja kesti kyllä uudelleen lukemisen.

The Mark of Athena
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #3
Kustantaja: Otava (2012, suom. 2013)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika
Arvosana: ****½

Rick Riordan: Merenjumalan poika

Percy Jackson herää painajaiseen. Kaksi käärmehiuksista rouvaa väittää Percyn tappaneen näiden sisaruksen Medusan - ja yrittää kostoksi saada hänet hengiltä. Mutta painajainen ei olekaan unta. Percy joutuu muistinsa menettäneenä omituiseen leiriin, jonka asukit väittävät olevansa "puolijumalia".

Percy muistaa vain oman nimensä ja jonkun Annabeth-tytön nimen. Tiedoilla ei pitkälle pötkitä, kun tehtävänä on yhdistää roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalten leirit ja vapauttaa kuolema, Thanatos, ennen kuin maaemo Gaia herää ja tuhoaa maailman.

     Olympoksen sankarit -sarjan toisessa osassa päästään taas Percy Jacksonin matkaan. Percy on menettänyt muistinsa ja hän yrittää selvitä hengissä outojen otusten kynsistä. Outoon leiriin päästyä hän tutustuu puolijumaliin ja saa pari ystävää, joiden kanssa on hyvä joutua seikkailuun.

     Tässä Riordanin kirjoista kirjoittaessa tuntuu, että olen vain toistellut samoja lauseita ja ajatuksia, eikä mielessäni ole nyt mitään uutta tai lisättävää. Merenjumalan poika vei minut samalla tavalla mennessään, kuin aikaisemmatkin Riordanin kirjat. Juoni etenee nopealla tahdilla ja kirjan loppua kohti tapahtumat sen kuin lisääntyvät. Uudet hahmot tuovat maailmaan uutta eloisuutta ja herättävät uudenlaista mielenkiintoa. Olen vain niin rakastunut näihin kirjoihin.

The Son of Neptune
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #2
Kustantaja: Otava (2011, suom. 2012)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari
Arvosana: *****

Rick Riordan: Eksynyt sankari

Minne katosi Percy Jackson?

Percy Jacksonin katoaminen pakottaa uuden sukupolven puolijumalat tositoimiin maailman pelastamiseksi.

Kun Jason herää bussissa, hänellä ei ole aavistustakaan, missä hän on. Vieressä istuu kaunis tyttö Piper ja edessä ilvehtii ylivilkas teini, joka väittää olevansa hänen paras ystävänsä Leo. Auto kuljettaa luokkaretkelle ongelmanuoria ja nuorisorikollisia, joita opettaja pitää kurissa pesäpallomailan avulla.

     Eksynyt sankari on omalla tavallaan jatkoa Percy Jacksonista kertovalle Riordanin sarjalle, nyt kuitenkin matkaan lisätään läjä uusia puolijumalia ja matka kohti ennustusten toteutumista jatkuu. Tässä kirjassa päästään tutustumaan Jasoniin ja hänen ystäviin Piperiin ja Leoon. Hahmojen maailma laajenee, ja niin laajenee myös lukijan. Aikaisempi Riordanin kirjasarja on kattanut vain osan puolijumalien maailmasta.

     Olen tullut lukeneeksi tämän osan jo aikaisemmin, joten kirjan tapahtumat olivat jollain tavalla muistissa ja ennen lukemista. Silti tämä oli aivan yhtä miellytävää luettavaa tälläkin kertaa. Levähdystaukoja ei lukijalle anneta, vaan tapahtumat seuraavat toisiaan valtavalla vauhdilla. Muutamalta istumalta luettu kirja paksuudestaan huolimatta, siitä on nuorten fantasia tehty. Ja sarjan uudet hahmot? Kyllä, he ovat aivan yhtä ihania kuin vanhatkin tutut.

The Lost Hero
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #1
Kustantaja: Otava (2010, suom. 2011)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota
Arvosana: *****

B.B. Alston: Amari ja yön veljet

Siitä lähtien, kun 13-vuotiaan Amari Petersin isoveli katosi jäljettömiin, Amari on jaksanut toivoa hyviä uutisia. Kouluvuoden viimeisenä päivänä Amari löytää veljensä huoneesta tikittävän salkun ja kutsun Yliluonnollisten asiain viraston pääsykokeisiin. Paljastuu, että hänen veljensä on ollut Viraston salainen agentti ja kadonnut kesken vaarallisen tehtävän.

Amari itse joutuu vaikeuksiin heti Virastoon saavuttuaan. Hänen yliluonnolliset kykynsä paljastuvat laittomiksi ja pian hänen epäillään olevan mukana salajuonessa, joka uhkaa koko yliluonnollista maailmaa. Amari ei kuitenkaan voi luovuttaa, ei nyt kun hän on vihdoin saamassa selville, mitä hänen veljelleen todella tapahtui.

     B.B. Alstonin Amari ja yön veljet keräsi suosiota ilmestyessään, varsinkin englannin kielisessä kirjatubessa. Kun kirja sitten ilmestyi suomeksi, päätin tarttua siihen melkeinpä heti. Aloitin kirjan lukemisen fyysisenä kirjana, mutta se ei saanut niin hyvin imaistua mukaansa, että päädyin kuuntelemaan loput kirjasta Yasmine Yamajakon lukemana.

     Amari ja yönveljet on Alstonin lapsille/nuorille suunnattu esikoisromaani. Kirjan takakannen teksti sai mielenkiintoni heräämään ja odotin innolla kirjan lukemista. Tarina lähti hyvin käyntiin ja hahmot oli hyvin luotuja ja mielenkiintoisia. Jokin tarinassa kuitenkin omalla kohdalla tökki sen verran, että kirja jäi keskinkertaiseksi lukukokemukseksi. Ehkä nuoremmalle yleisölle toimii paremmin. Yön veljet jäivät kuitenkin vielä niin suureksi mysteeriksi, että tartun ehkä jatko-osaan kun se joskus ilmestyy.

Amari and the Night Brothers
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Äänikirjan lukija: Yasmine Yamajako
Genre: fantasia, lapset, nuoret, seikkailu
Kustantaja: Otava (2021)

Arvosana: ***

Muissa blogeissa: Annin tarinablogi, Kirjasähkökäyrä

Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä

Nora ei ole nähnyt lapsuudenystäväänsä vuosiin, kunnes eräänä päivänä hän saa kutsun tämän polttareihin, joita vietetään talossa metsän keskellä kaukana maaseudulla. Mutta jokin menee vikaan, pahasti vikaan.

Nora herää sairaalasta loukkaantuneena ja muistinsa menettäneenä.

Joku on murhattu. Mitä mökillä oikein tapahtui? Voiko Nora itse olla murhaaja?

Synkimmillä salaisuuksilla on tapana paljastua.

     Olen tullut lukeneeksi pari Waren uusinta teosta, Lukitut ovet ja Lumimyrsky, ja nyt päädyin tarttumaan hänen ensimmäiseen jännäriin. Warelta on tätä kirjaa ennen julkaistu salanimellä nuorille suunnattua fantasiaa (näitä ei ole suomennettu). Aikaisemmin lukemani teokset ovat olleet viihdyttäviä, mutta ne eivät ole tehneet sen suurempaa vaikutusta. Tämä teos jatkaa valitettavasti samalla linjalla.

     Synkän metsän siimeksessä alkaa sillä tiedolla, että jotain on mennyt pahasti pieleen polttareissa ja tarinan kertoja, Nora, on päätynyt sairaalaan. Tarina etenee Noran näkökulmasta niin sairaalassa, polttareissa kuin menneisyydessä. Lopulta palaset alkavat loksahdella paikalleen ja päästään kohti loppuratkaisua. 

     Omalla painollaan etenevä tarina on nopeasti luettavaa, mutta ei jäänyt sen suuremmin mieleen. Hahmoista löytyi enemmän ja vähemmän ärsyttäviä piirteitä, joiden sokkelossa lukijana yritti luovia ja saada käsitystä siitä, miksi nämä ihmiset ovat päätyneet näihin polttareihin. Jotkin vihamieliset silmäykset jäivät kokonaan vaille vastausta ja loppu tuntui hieman "helpolta" ratkaisulta. Nora on rikoskirjailija ja hän muistaa mainita tästä muutamaankin otteeseen yrittäessään ratkaista tapahtumia, mutta hänen tekonsa eivät aina tunnu kovin järkeviltä.

     Kuten aikaisemmin Warelta lukemani kirjat, ei tämäkään ollut mikään suurta jännitystä sisällään pitävä teos. Pieniä murusia oli ripoteltu sinne tänne, painottuen kirjan loppupuoliskolle. Nämä murenat eivät kuitenkaan luoneet yhdessä kovin jännittävää tai ahdistavaa olotilaa ainakaan omalla kohdalla. Ja kuten aikaisemmin lukemieni osien jälkeen, jäin kaipaamaan suurempaa jännitettä loppua kohti mentäessä. Tämä oli hyvä välikirja, mutta ei se kovin suuria tunteita herättänyt. Silti, jostain käsittämättömästä syystä, tulen varmasti lukemaan Warelta vielä muitakin kirjoja.

In a dark, dark wood

Suomentaja: Oona Nyström

Genre: mysteeri

Kustantaja: Otava (2015, suom. 2017)

Arvosana: ***

Aikaisemmin luetut: Lukitut ovet, Lumimyrsky 

Muissa blogeissa: Kirjarikas elämäni, Amman kirjablogi, Lumiomena, Kirjasähkökäyrä, Kulttuuri kukoistaa, Unelmien aika, Sivumerkkejä, Yksi luku vielä, Kirjakaapin avain, Järjellä ja tunteella

Rick Riordan: Jumalten sota

Newyorkilainen ongelmanuori Percy Jackson on valmistautunut koko vuoden puoliveristen leirillä sotaan Kronosta vastaan. Titaanien valtias armeijoineen on vahvempi kuin koskaan, ja puoliveristen leiristä Kronoksen joukkoihin siirtyneet luopiot vain vahvistavat sitä. Percyn on pysäytettävä ajan ruhtinas ennen kuin tämä hävittää koko länsimaisen sivistyksen.

Kun olympolaisten ja titaanien välinen armoton sota syttyy New York Cityn kaduilla, Percy muistaa vanhan ennustuksen ja alkaa epäillä, että taisteleekin omaa kohtaloaan vastaan.

     Jumalten sota päättää Percy Jackson -sarjan ja meno on sen mukaista. Viimeinen suuri taistelu maailman pelastamiseksi on käsillä ja Percy Jackson muiden puoliveristen kanssa on tiukan paikan edessä. Onnistuvatko he voittamaan vai onko tuntemamme länsimainen maailma mennyttä?

     Menoa ja melskettä sisältävä sarja ei voi saada muunlaista lopetusta, kuin Jumalten sota tarjoaa. Asiat etenevät vauhdilla, ystävyys on koetuksella ja epäilys tulevaisuudesta on läsnä joka sivulla. Tarinaa on pakko vain lukea eteenpäin, ilman taukoja. Ja ennen kuin huomaakaan, kirja on tullut päätökseensä ja jää kaipaamaan lisää. Ihanat hahmot kasvavat myös tämän teoksen aikana ja heistä tulee vieläkin rakastettavampia. Puoliveristen maailma vain on paikka, johon on välillä pakko pistäytyä, vaikka kirjat olisi lukenut aikaisemminkin moneen kertaan.

The Last Olympian
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Percy Jackson #5
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2009, suom. 2010

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu
Arvosana: *****
Goodreads: 4,50

Tomi Adeyemi: Veren ja luun lapset

He tappoivat äitini.

He tukahduttivat magiamme.

He yrittivät haudata meidät.

Nyt me nousemme.

Zélie muistaa, kuinka Orïshan maat humisivat magiaa. Yhdet sytyttivät tulia, toiset houkuttelivat aaltoja - ja Zélien äiti kutsui kuolleiden sieluja. Kaikki muuttui sinä yönä, kun magia katosi. Julman kuninkaan käskystä Zélien äiti tapettiin ja hänen kansansa jätettiin vaille toivoa. 

Nyt Zéliellä on mahdollisuus tuoda magia takaisin. Karanneen prinsessan ja oman veljensä avulla Zélien on voitettava nopeudessa ja oveluudessa prinssi, joka haluaa tuhota kaiken lopullisesti.

Orïshan maat ovat täynnä vaaroja, mutta suurin vaara piilee Zéliessä itsessään. Hän kamppailee hallitakseen voimiaan - ja vastustaakseen vihollista, joka vetää häntä oudosti puoleensa.

     Veren ja luun lapset on ilmestynyt suomeksi muutama vuosi sitten ja omaan hyllyyni se päätyi melkeinpä heti ilmestymisensä jälkeen. Olin kuullut kirjasta niin paljon hyvää, että olisin halunnut päästä lukemaan sen heti. Toisin kuitenkin kävi. Muut kirjat ovat syystä tai toisesta kiilanneet tämän eteen ja kuten moni muukin oman hyllyni teoksista, jäi tämä aivan liian pitkäksi aikaa vaille huomiotani. Nyt kuitenkin päätin siirtää muut kirjat syrjään ja tartuin tähän teokseen, sillä mielenkiintoni tätä kohtaan ei ollut laantunut yhtään.

     Veren ja luun lapset edustaa aika tavanomaista nuorten fantasiaa, romantiikalla höystettynä. Juonikuvio on monista aiemmin ilmestyneistä teoksista tuttu ja siitä tätä kirjaa on moni kritisoinut. Itseäkin hieman häiritsi juonen arvattavuus, mutta tarina imaisi minut niin syvälle, että kokonaisuuden kannalta se ei häirinnyt liikaa. 

     Sarjan avausosaksi tässä oli riittävästi jännitystä, tarina eteni nopealla tahdilla ja hahmot tuntuivat todellisilta. Eriarvoisuus on tärkeässä osassa läpi kirjan ja kapina kytee pinnan alla. Maailma on hyvin luotu ja se tuntui ainakin itsestä mielenkiintoiselta. Paljon jätettiin myös kertomatta, ehkä tähän tulee muutos jatko-osissa. Esikoisromaaniksi kuitenkin hyvä alku ja en malta odottaa, että pääsen toisen osan pariin (joka myös löytyy jo omasta hyllystä, mutta toivottavasti tulen tarttumaan siihen nopeammin kuin tähän).

Children of Blood and Bone
Suomentanut: Outi Järvinen
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu, romantiikka
Sarja: Orïshan perintö #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2019

Arvosana: *****
Goodreads: 4,09

Muissa blogeissa: Yöpöydän kirjat, Kirjapöllön huhuiluja, Auringonlaskuissa, Oksan hyllyltä

Robin Hobb: Kuninkaan salamurhaaja

Nuori Fitz, ylhäisen prinssin äpäräpoika, on selvinnyt juuri ja juuri hengissä ensimmäisestä tehtävästään salamurhaajana, kun häntä jälleen tarvitaan.

     Siitä on aikaa, kun luin Näkijän taru -trilogian ensimmäisen osan, mutta onneksi tämän kirjan alussa oli nopea kertaus menneistä tapahtumista. Pääsin siis heti tarinaan sisälle, kun muistia oli päästy virkistämään ja hahmot tuntuivat heti tutuilta, ilman pitkää taukoa välillämme. 

     Robin Hobb on suosittu kirjailija, jonka kirjat ovat järkälemäisiä. Omistamassani pokkarissa on yli 750 sivua, nämä täynnä pientä pränttiä. Tämä oli yksi syy, miksi tartuin hieman hapuillen tähän kirjaan. Lisäksi pelotti se hidastempoisuus, jonka muistin ensimmäisestä osasta. Tai ei ehkä niinkään hidastempoisuus, vaan todella monisyinen tarina, jonka etenemisessä kestää väkisinkin. Lukemisen aloitettuani tuo monisyinen tarina ja maailma imaisivat minut mukaansa ja luin teoksen nopeammin kuin alkuun kuvittelin (silti siinä meni muutama viikko).

     Robin Hobb osaa luoda monimutkikkaita hahmoja ja juonikuvioita, jotka hahmottaa pikkuhiljaa, tapahtumien edetessä. Kuninkaan salamurhaaja on kirja, jonka lukemisessa voi mennä hetki, mutta se on sen arvoista. Tämä oli kirja, jota mietin vielä sen lukemisen jälkeenkin. Ja uskon, että vielä joskus päädyn lukemaan tämän uudelleen ja silloin ymmärrän vielä jotain uusia yksityiskohtia, jotka nyt jäivät huomaamatta. Uskon myös, että en ihan heti tartu trilogian päätösosaan, mutta toivottavasti tauko ei veny niin pitkäksi kuin näiden kahden ensimmäisen osan välillä.

     Minulla ei ole tästä kirjasta kuin ylistäviä kommentteja. Tämä herätti niin paljon erilaisia tunteita naurusta itkuun, että niitä on vaikea listata tähän. Tarina etenee tasaista tahtia, punoen yhteen paljon hahmoja, joiden roolit on kuitenkin loppuun asti helppo muistaa. Tarina on uskottava ja kirjan päättyessä jäin epätoivoisesti miettimään, miten tästä selvitään?

Royal Assassin
Suomentanut: Sauli Santikko
Genre: aikuiset, fantasia, seikkailu
Sarja: Näkijän taru #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1996, suom. 1997

Kirjailijan muut teokset: Salamurhaajan oppipoika
Arvosana: *****
Goodreads: 4,22

Säeromaanien loistoa, osa 1

Kulunut vuosi on ollut tapahtumia täynnä ja postausten julkaiseminen on jäänyt taka-alalle. Kirjat on ollut hyvä tapa rentoutua ja erilaisia teoksia onkin tullut luettua vino pino. Nyt kun ajattelin taas ryhdistäytyä täällä blogin puolella, julkaisen "muutaman" kokoelmapostauksen lyhyillä saateteksteillä näistä luetuista kirjoista. Johonkin väliin varmasti mahtuu myös yksittäisistä kirjoista julkaisuja :)

Ajattelin, että nämä kokoelmat voitaisiin aloittaa säeromaaneilla. Nämä kirjat ovat nopeita lukea ja voin suositella kaikkia.

Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais

Otava 2021, **

Veera Salmi on aikaisemmin kirjoittanut mm. lapsille suunnatun Puluboi ja Poni -kirjasarjan, mihin itse en ole päässyt tutustumaan. Nyt kuitenkin tartuin hänen uutuusteokseensa, uuteen kotimaiseen säeromaaniin. 

Olin niinku aurinko paistais kertoo ensirakkaudesta koronakevään aikana, samaan aikaan kun äiti ei poistu huoneestaan ja Gabrielin tulee huolehtia myös pikkusiskostaan. Nopealukuinen kirja tuli ahmaistua yhdessä illassa, mutta sen suurempia tunteita tämä ei itsessäni herättänyt. Sanoilla leikkimistä oli jonkin verran, mutta se tuntui hieman teennäiseltä. Nyt tämä tuntui enemmänkin vain säeromaanilta, joka olisi hyvin voinut olla myös normaalin romaanin muodossa kirjoitettu.

Jacqueline Woodson: Ruskea tyttö unelmoi

Brown Girl Dreaming 2014, S&S 2021, Katja Laaksonen, ***½, historiallinen

Ruskea tyttö unelmoi on muistelmateos lapsuudesta ja nuoruudesta. Rotuerottelu ja taistelu omista oikeuksista on käynnissä. 

Tasaisella tahdilla etenevä teos, josta olisin toivonut tykkääväni enemmän. Jostain syystä jäin kuitenkaan kaipaamaan jotain lisää, tunnetta ja ajatuksia. Mietin vain, että jos olisin lukenut kirjan alkuperäiskielellä, olisin saanut tästä enemmän irti...

Jason Raynolds: Minuutin mittainen ikuisuus

Long Way Down 2017, Otava 2021, Niko Toiskallio, ****

Jason Raynolds on palkittu kirjailija ja runoilija, jonka säeromaani ilmestyi alkuvuodesta myös suomeksi. Minuutin mittainen ikuisuus kertoo viisitoistavuotiaasta Willistä, joka on lähdössä kostamaan veljensä murhaa. Hissimatka alaspäin on elämää muuttava ja saa Willin horjumaan päätöksensä kanssa.

Koskettava ja ajatuksia herättävä kirja jäi mieleen pitkäksi aikaa. Ehkä vielä joskus päädyn lukemaan tämän toisen kerran ja pääsen vielä enemmän pintaa syvemmälle.

Thanhha Lai: Inside out & back again

2013, ****, historiallinen

Inside Out & Back Again on Vietnamin sodan jaloista Yhdysvaltoihin pakenevan perheen tarina lapsen näkökulmasta. Säeromaanin muodossa kerrottu tarina etenee tasaista tahtia, tunnetta täynnä jokaisella rivillä. Elämä Vietnamissa ja Yhdysvalloissa on hyvin erilaista ja Lai osaa hienosti sanoilla taituroida nuo maisemat lukijan eteen. Kirjailijan omakohtainen kokemus on varmasti tuonut oman mausteensa kirjan tarinaan, niin koskettava tämä teos oli lukea.

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

Terävän humoristinen romaani iskee siekailematta uuvahtaneen avioliiton kipupisteisiin.
Heli Valkonen on epätoivoisesti rakastunut aviomieheensä. Mutta Matin ei tee mieli. Hän vain pelaa tietokonepelejä repsahtaneissa fleece-housuissa. Hartiahieronta on hänestä parasta läheisyyttä. Kun hienovaraisista vihjeistä, kauniista puheista ja hemaisevista asuista ei ole apua, Heli turvautuu suoraan ja yhä suorempaan toimintaan - turhaan.
"Kulta, nyt ei ole hyvä hetki." Lauhkeasti ja nöyryyttävästi Matti torjuu puolisonsa lähestymiset.
Missä vaiheessa hehku lopahti, ja he alkoivat puhua toisilleen kuin potilaat: "Mites sun niskat?" Hiljainen makuuhuone johtaa tilanteisiin, joihin Heli ei ole välttämättä halunnut. Mutta hän ei tahdo kuolla suruun.

     Anna-Leena Härkönen on omalla kohdalla ollut sellainen kirjailija, että haluaisin tykätä hänen kirjoistaan, mutta jostain syystä ne eivät ole olleet suosikkejani. Tästä syystä minulla oli omat ennakkoluuloni tätä kirjaa kohtaan ja sen lisäksi menin vielä lukemaan muutaman kommentin kirjaan liittyen, joka ei helpottanut tilannetta.

     Kuten Härkösen kirjoissa aikaisemminkin, myös tähän on osattu sisällyttää huumoria, vaikka aihe on vakava. Heli on tympääntynyt, kun hän ei saa avioliitossaan enää seksiä, joten hän alkaa miettiä muita vaihtoehtoja. Keskustelu Matin kanssa ei tunnut toimivan ja mies vaikuttaa muutenkin olevan enemmän kiinnostunut kaikesta muusta. Ympärillä arjessa pyörii myös pariskunnan yhteinen tytär.

     Ei kiitos oli mielestäni ihan viihdyttävä kirja. Se herätti ajatuksia, mutta hyviä ratkaisuja se ei antanut. Ihan kelpo kirja siis ja nopea välipala sitä tarvitsevalle. Ei kuitenkaan mikään mahtiteos, josta sen suurempia vastauksia kannattaisi alkaa hakemaan.

Genre: aikuiset, draama, chick lit, huumori
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2008

Äänikirjan lukija: Sari Mällinen

Kirjailijan muut teokset: Häräntappoase, Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia, Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia, Heikosti positiivinen, Avoimien ovien päivä
Arvosana: ***½
Goodreads: 2,90

Helmet2020:

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti

Margaret Atwood: Testamentit

15 vuotta Orjattaresi-romaanin tapahtumien jälkeen Gileadin tasavallan teokraattinen hallinto on yhä vallan kahvassa, mutta ilmassa on merkkejä siitä, että se on alkanut mädäntyä sisältäpäin.

Tällä ratkaisevalla hetkellä kolmen täysin erilaisen naisen elämät risteävät - kenties mullistavin seurauksin. Kaksi heistä on kasvanut rajojen vastakkaisilla puolilla: yksi Gileadissa tärkeän komentajan etuoikeutettuna tyttärenä, toinen Kanadassa, missä hän marssii Gileadin vastaisissa mielenosoituksissa ja seuraa tv-uutisia maan kauheuksista. Nämä kaksi nuorta kuuluvat ensimmäiseen sukupolveen, joka on varttunut uuden valtakauden aikana. Heidän todistajanlausuntonsa punoutuvat yhteen kolmannen äänen kanssa: yksi hallinnon hirmuvallan toimeenpanijoista kerää salaisuuksia ja käyttää niitä armottomasti edukseen.

     Testamentit on jatkoa Orjattaresi-kirjalle. Itselleni Orjattaresi oli pienoinen pettymys, joten tartuin hieman haparoivin käsin tähän osaan. Kirjan lukemisen jälkeen minulla oli hieman sellainen olo, että olisin voinut jättää kirjan lukemattakin. Tämä ei silti tarkoita, että tämä olisi ollut huono kirja.

     Siitä on aikaa, kun luin sarjan ensimmäisen osan, joten en kauheasti osannut yhdistää tämän kirjan tapahtumia menneeseen. Joitain muistijälkiä tämä kirja kuitenkin sai aktivoitumaan, mutta niin vähän, että en osaa näitä yhtäläisyyksiä alkaa erottelemaan. Henkilöhahmot olivat jotkut tuttuja, mutta suuri osa oli uusia. Hahmojen kuvaukset toimivat ja heidän tarinat etenivät hyvällä tahdilla. Tasapaino kolmen naisen tarinoiden välillä oli ihan hyvä ja ne yhdistyivät hyvin loppua kohti mentäessä.

     Kokonaisuutena tämä kuitenkin oli omasta mielestäni ihan hyvä, mutta ei erinomainen. Laatu oli samaa kuin aikaisemmassakin kirjassa, joten sen suhteen ei tule suuria yllätyksiä. Kirja jätti edelleen kysymyksiä jälkeensä, mutta antoi myös vastauksia myös ensimmäisen osan jättämiin aukkoihin. Jos kuitenkin tykkäsit Orjattaresi-kirjasta, niin suosittelen lukemaan myös tämän.

The Testaments
Suomentanut: Hilkka Pekkanen
Genre: scifi
Sarja: Orjattaresi #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019

Kirjailijan muut teokset: Orjattaresi
Arvosana: ***
Goodreads: 4,21

Muissa blogeissa: Tähtivaeltaja, Kirjoihin kadonnut, Donna mobile, Iltaluvut, Ruusun nimi, Luettua elämää, Luettua ja maistettua, Todella vaiheessa
Helmet2020:
4. Kuvauksessa monta ihmistä

6. Kirja nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella

28. Tulevaisuudesta kertova kirja

43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja (Otavan kirjasto)

Katharine McGee: Amerikan kuninkaalliset

Velvollisuus.

Juonittelu.

Kruunu.

Prinsessa Beatricesta on tulossa Amerikan ensimmäinen kuningatar. Kruununperijänä hän on aina tiennyt, mitä häneltä odotetaan. Mutta kun vanhemmat patistavat häntä löytämään itselleen sopivan puolison, velvollisuus tuntuu äkkiä kuristavalta.

Täydellisen sisarensa varjossa prinsessa Samantha saa tehdä melkein mitä haluaa. Bileprinsessaa ei tunnu kiinnostavan juuri mikään... paitsi se ainoa poika, jota hän ei voi saada.

Samanthan kaksoveli, huoleton huliviliprinssi Jefferson, on koko Amerikan unelmävävy - ja autuaan tietämätön kamppailusta, jota kaksi hyvin erilaista nuorta naista käy hänen sydämestään.

     Vaihtoehtohistorialliset kirjat harvoin päätyvät omaan lukemistooni, mutta nyt päätin tarttua sellaiseen. Ketäpä ei kiinnostaisi tietää maailmasta, jossa Amerikassa olisikin kuninkaallisia presidentin sijaan. 

     "Olet kuullut tarinna niin monta kertaa, että pystyt kertomaan sen itsekin: Yorktownin taistelun jälkeen eversti Lewis Nicola pudottautui polvilleen kenraali George Washingtonin eteen ja pyysi koko kansakunnan puolesta, että hän ryhtyisi Amerikan ensimmäiseksi kuninkaaksi."

     Katharine McGee on kirjoittanut aikaisemminkin trilogian, jota en itse ole lukenut. Nyt kuitenkin päätin tarttua hänen uuden trilogian ensimmäiseen osaan ja en tiedä mitä sanoisin tästä kokemuksesta. Olin todella innoissani kirjan ideasta ja odotin jotain maailmaa mullistavaa. Petyin kuitenkin suuresti, sillä omaan makuuni kirjan toteutus hieman ontui. Amerikka oli edelleen maailman napa ja koko muu maailma tuntui vain sivujuonteelta. Lisäksi juonellisesti koko kirja oli vain yhdestä ihmissuhdedraamasta toiseen hyppimistä.

     Yhdestä asiasta kuitenkin tykkäsin. Henkilöhahmoista. He tuntuivat kokonaisilta, kiinnostavilta ja olivat ainakin hieman erilaisia toisiinsa nähden. Kirjan monista ongelmista ainakin osa olisi saatu selvitettyä jo heti alkuunsa puhumalla asioista ääneen, mutta tässäkin tapahtui kehitystä kirjan edetessä. Sitten saapuivat kirjan viimeiset sivut, joilla tämä kaikki kehitys tunnuttiin heittävän viemäristä alas. 

     Amerikan kuninkaalliset oli viihdyttävä kirja, joka ei kuitenkaan jäänyt mitenkään erityisesti mieleen. Lukeminen oli nopeaa, mutta en ole vielä päättänyt, tulenko tarttumaan jatko-osaan (ilmestynyt englanniksi syyskuussa 2020).

American royals
Suomentanut: Outi Järvinen
Genre: nuoret, romantiikka, realistinen fiktio, vaihtoehtohistoriallinen
Sarja: Amerikan kuninkaalliset #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: **½
Goodreads: 3,86

Muissa blogeissa: Amma, Kirjapöllön huhuiluja, Siniset helmet
Helmet2020:

4. Kannessa ja kuvauksessa monta ihmistä

11. Vaihtoehtohistoria

49. Julkaistu 2020