J.S. Meresmaa: Khimaira

19-vuotiaalla suomenvenäläisellä Saralla on intohimona valokuvaaminen ja Anna Ahmatovan runot, allaan vintage-moottoripyörä ja takana lääkiksen pääsykokeet. Käsipuolessa Saralla keikkuu uusi tyttöystävä Iina, joka on myös Saran ex-poikaystävän tyttöystävä - yhteisestä sopimuksesta. Monimutkaistako? Ehkä vähän, mutta milloin elämä ei sitä olisi.

Lisämutkia matkaan tuo se, ettei Sara ole kertonut vanhoillisille vanhemmilleen lesboudestaan saati monisuhdejärjestelyistä. Hänellä on jo jalka oven välissä omaan, itsenäiseen elämään. Ja vaikka kotitalo on komea, sen sisällä kaikuu tyhjyys, joka valtaa tilaa Saran sisältä päivä päivältä enemmän. Hän tuntee seisovansa kuilun reunalla.

     Khimaira on jatkoa viime vuonna ilmestyneelle Dodolle, mutta nyt tarinaa kerrotaan Saran näkökulmasta. Dodossa päästiin hieman enemmän tutustumaan Iinaan ja nyt sukellettiin toiseen syvään päähän Saran pään sisään. Säeromaanin muotoon oli saatu laitettua paljon asiaa, vaikka kirjassa ei sivuja ole ihan hirveästi. Ehkä joihinkin asioihin olisi voitu myös pysähtyä enemmän ja jättää jotain pois?

     Pienestä "ylitäytöstä" huolimatta tykkäsin tästä säeromaanista todella paljon. Se koukutti yhtä hyvin kuin Dodo, vaikka yliluonnolliselta vaikuttavat elementit oli jätetty pois. Khimaira kosketti ja liikautti, mikä varmasti oli myös sen tarkoitus. Meresmaa on taitava sanojen kanssa ja varsinkin näissä säeromaaneissa hän pääsee tätä taitoaan esittelemään. Toivon vain, että pääsisin vielä kolmannessa osassa Tuukan pään sisään ja näkemään, mitä hän ajattelee polyamorisesta suhteesta kahteen tyttöön.

Genre: säeromaani, nuoret, LGBT
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2021

Kirjailijan muut teokset: Dodo
Arvosana: *****
Goodreads: 3,98

Muissa blogeissa: Kirjojen keskellä, Kirjapöllön huhuiluja

Elina Pitkäkangas: Hukan perimät

Lykantropia-viruksen runtelemassa maailmassa ihmiset ovat oppineet kunnioittamaan kahta asiaa: kaupungin suojamuuria ja ihmissusia metsästävää sotilasjärjestö Jahtia. 

Kun nuorelle aliupseerioppilaalle Alexander Bergille tarjoutuu tilaisuus osallistua maineikkaan kapteeni Väinö Ollikaisen metsästyspartioon, Alex on onnensa kukkuloilla. Todellisuus muurin toisella puolella ei kuitenkaan vastaa kuvitelmaa, ja komennus pakkashuuruisena susien yönä on kaikkea muuta kuin kunnianhohtoinen.

     Elina Pitkäkankaan Kuura-trilogia ei ole itselleni ennestään tuttu, vaikka olen kyllä suunnitellut jossain vaiheessa lukevani sen. Nyt kun trilogiaan ilmestyi esiosa, päätin tarttua siihen. Itseäni hieman jännitti onko siitä vain haittaa, että en ole tutustunut sarjaan aikaisemmin. Huomasin kuitenkin hyvin nopeasti, että sillä ei ollut väliä. Tarina imaisi mukaansa ja kiinnostus sarjaa kohtaan vain kasvoi.

     Hukan perimät sijoittuu siis aikaan ennen trilogian tapahtumia. Kirja keskittyy kertomaan Väinön ja Alexin tarinat. He ovat osa Jahtia, järjestöä joka suojelee ihmisiä ihmissusilta. Yksi komennus muuttaa kuitenkin heidän molempien elämän lopullisesti.

     Lukiessani tätä kirjaa, sen ensimmäinen puolisko ei saanut minua kunnolla mukaansa. Itseäni ei kiinnostanut niin paljoa Jahdin toiminta, kuin mitä sitä kuvattiin. Ajatukseni saattaisi olla hyvinkin erilainen, jos olisin lukenut trilogian ennen tätä. Toisessa puoliskossa päästiin enemmän tekemisiin ihmissusien kanssa ja nähtiin sitä puolta maailmasta. Itseäni se kiinnosti huomattavasti enemmän ja puolisko tulikin luettua hyvin nopeasti.

     Hukan perimät oli mielenkiintoista luettavaa ja se eteni hyvässä tahdissa. Ihmiskohtalot koskettivat ja raakuudesta ei ollut puutetta. Siinä suhteessa koenkin tämän hieman erilaiseksi kuin muut nuorille suunnatut fantasiakirjat. Tämä ei ollut omalla tavallaan kevyttä luettavaa, vaan joistain kohtia melko synkkääkin ja jännittävää.

Genre: nuoret, fantasia
Sarja: Kuura #0,5
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 4,11

Muissa blogeissa: Siniset helmet, Kirjapöllön huhuiluja
Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 9. Kohdataan pelkoja, 11. Vaihtoehtohistoria, 30. Pelastetaan ihminen, 33. Tapahtuu muodonmuutos, 34. Nimessä luontoon liittyvä sana, 42. Kirjassa on isovanhempia, 49. Julkaistu 2020 
PopSugar2020: 1. Published 2020, 33. At least four-star rating on Goodreads
Goodreads2020: 10. Between 400-600 pages, 19. A fantasy, 22. With the major theme of survival, 48. Published 2020

J.S. Meresmaa: Dodo

Yksinhuoltajaäidin kasvattamalla Iinalla on edessään paha paikka. Arvosanoja pitäisi nostaa, jotta lukiosta ja aikanaan yliopisto-opinnoista tulisi totta. Iina tuntuu kuitenkin onnistuvan vain poissaolojen määrän nostamisessa. Hänellä on syitä. Ensinnäkin on Tuukka. Poikaystävää on nykyään vaikea saada aamuisin edes sängystä ylös, saati hoitamaan asioitaan. Toiseksi on Dodo, heidän vaarallinen salaisuutensa. Luonnontieteellinen ihme, joka vaatii huolenpitoa 24/7.
Sitten äiti pakottaa Iinan kesäksi isän luokse maalle. Isän, joka valitsi mieluummin viinan kuin Iinan, ja jota Iina ei ole nähnyt vuosiin. Että sellainen unelmien kesä edessä.

     Suomalaisten säeromaanien uutuus Dodo päätyi vihdoin omaan lukupinooni ja totta kai halusin lukea sen mahdollisimman nopeasti. Oma säeromaaneihin tutustumiseni alkoi niin vahvalla teoksella (Yksi), että en uskonut minkään kirjan pääsevän samalle tasolle. Meresmaan Dodo kuitenkin oli vahva lukukokemus, joka jäi mieleen pidemmäksi aikaa.

     Dodo on lyhyt katsaus lukioon haluavan Iinan elämään. Kaikki ei kuitenkaan ole aivan niin täydellisesti, kuin voisi olla ja kesä tuokin suuria muutoksia nuoren elämään. Säeromaani tuo upealla tavalla esiin ajatuksia, mietteitä ja sitä epävarmuutta, mikä tuossa iässä varmasti kaikilla on ainakin jollain tasolla ollut. Teos laittaa miettimään sen tarkoitusta ja tarinaa vielä viimeisenkin sivun jälkeen.

     Kirjassa päästään hieman tutustumaan siihen, millaista on kohdata isä vuosien jälkeen. Pelko siitä, millainen hän on, humalainen vai selvinpäin. Lisäksi on oudot tuntemukset rinnassa, kun Iina näkee Saran. Sara on Iinan poikaystävän Tuukan eksä, mutta he ovat kaikki kolme hyvissä väleissä. 

     Dodo oli pakko ahmia kerralla ja olisin mielelläni lukenut sitä vielä kauemmin. Suosittelen ehdottomasti tarttumaan tähän (niin nuoret kuin vanhemmatkin), jos et vielä jostain kumman syystä ole niin tehnyt.

Genre: säeromaani, nuoret, LGBT+, fantasia
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: *****
Goodreads: 3,99

Muissa blogeissa: Siniset helmet, Yöpöydän kirjat, Kirjapöllön huhuiluja, Bibbidi Bobbidi Book
Helmet2020: 21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta, 27. Säeromaani, 46. Kirjassa on sauna, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 1. Published 2020, 20. The title caught your attention
Goodreads2020: 1. Title doesn't contain A, T or Y, 9. Can be read in a day, 23. Features LGBT+ character, 48. Published 2020

Sini Helminen: Veden vallassa

Marin äiti on kadonnut vuosia sitten, ja isä on höyrähtänyt uskomaan Kalevalan kummajaisiin. Lapsuuden bestis Jessika ja hänen jenginsä tuntuvat koulussa vaistoavan Marin jokaisen kipukohdan. Sekä kännykän että koulun oven avaaminen vaativat rohkeutta. Koulun nurkilla norkoilee vieras, vihreätukkainen nuorukainen, jolla on häiritsevä katse.
Kylvyssä Mari löytää ihostaan sileän suomun, mikä saa hänet tolaltaan. Kummallinen naapurintyttö Tuulia raottaa Marille maailmaa, jonka olemassaolosta hänellä ei ole ollut aavistustakaan. Isä varoittaa Maria menemästä järveen, mutta jokin kutsuu aaltojen alta. Jokin, jota vääristyneessä vedenalaisessa maailmassa on vaikea tunnistaa vaaraksi.

     Veden vallassa jatkaa Väkiveriset -sarjaa itsenäisenä jatko-osana. Ensimmäisten kahden osan jälkeen mietin pitkään, haluanko vielä jatkaa sarjan lukemista. Päätin kuitenkin antaa tälle ja jatkossa vielä viimeisellekin osalle mahdollisuuden, vaikka aikaisemmat osat ovat olleet mielestäni keskivertoja.
     Veden vallassa seuraa Maria ja nyt tarinaa siivittää vedenväki suomalaisesta mytologiasta. Ahti ja Vellamo huollettavineen ja tarinoineen tulevat tutuiksi, kun Meri löytää säärestään kalansuomun. Mukana on myös totta kai Tuulia, joka on tuttu opastaja jo aikasemmista osista.
     Aikaisempien kahden osan tavoin, tämän kirjan juoni meni hyvin pitkälti samoja polkuja. Aikaisemmin se ei niin paljoa häirinnyt itseäni, mutta tässä se alkoi jo tuntua hieman toistolta ja puuduttavalta. Pääosan Meri oli "erilainen" nuori, kuten aikaisempien osienkin päähenkilöt ovat olleet. Tällä kertaa kyseessä oli kiusaaminen. Merin entinen paras ystävä oli kiusaajajengin pahin tekijä, eikä missään vaiheessa tähän oikein löytynyt syytä tai tarkoitusta. Aihe jäi hieman vajaaksi, kun keskittyminen meni veden alla olemiseen ja sen maailman kuvailuun. Henkilökohtaisesti jäin kaipaamaan jotain vielä lisää.
    Yleisesti tämä kirja ei oikein saanut pidettyä otteessaan. Vaikka tämä teos voisi olla nopea herkkupala, itselläni meni lukemiseen turhan kauan. Juonellisesti tämä teos oli ihan mielenkiintoinen, mutta kun toisten osien lukemisesta on niin vähän aikaa, tämä oli ennalta-arvattava, eikä suuria ihmeellisyyksiä mahtunut matkalle mukaan. Päähenkilön kehityskaari kiusattuna yritettiin tuoda esiin, mutta siihen olisi tarvinnut paneutua paljon enemmän, että varsinaista kehitystä olisi ehtinyt tapahtua. Nyt asiat jäivät hyvin avonaisiksi (toki jotkut tykkäävät siitä).
     Yhtenä syynä tähän asioihin pureutumattomuuteen voi olla se, että kirjan tarina eteni sellaista vauhtia eteenpäin, että kovin syvällisiin asioihin ei voitu jäädä junnaamaan. Lopussa oli kuitenkin mukava huomata seikka, joka liitti tämän kirjan ensimmäiseen osaan. Tämä sai mielenkiintoni viimeistä osaa kohtaan heräämään ja uskon, että tulen vielä tarttumaan siihenkin. Lisäksi Helmisen kirjoitustyyli on sellainen mistä pidän, mutta tämän kirjan kohdalla tietyt seikat vain pisti enemmän silmään. Toki asennoitumiseni kirjaan kohtaan voi olla hieman "väärä" ihan siitäkin syystä, että tämä kirja on tarkoitettu nuoremmille lukijoille, kuin ne kirjat joihin yleensä tartun.

Genre: fantasia, lapset, nuoret
Sarja: Väkiveriset #3
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2018

Kirjailijan muut teokset: Kaarnan kätkössä, Kiven sisässä
Arvosana: **½
Goodreads: 3,71

Muissa blogeissa: Lukijan roolissa, Yöpöydän kirjat, Kirsin kirjanurkka
Helmet2020: 13. Kirjassa eksytään, 20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja, 30. Kirjassa pelastetaan ihminen, 33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos, 34. Kirjan nimessä luontoon liittyvä sana, 37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa, 46. Kirjassa on sauna
PopSugar2020: 34. Meant to read in 2019
Goodreads2020: 3. Prompted to read because of something you read in 2019, 19. A fantasy book, 33. About a non-traditional family, 52. Related to time 

Emma Luoma: Vain huonoja vaihtoehtoja

Vastavalmistunut lääkäri Junita Laine palaa lapsuutensa kotikaupunkiin auttamaan veljeään Jeroa, joka on halvaantunut onnettomuudessa. Työ paikallisessa terveyskeskuksessa panee Junitan heti koville, potilaat eivät hoidu yhtä helposti kuin oppikirjoissa. Kotona murjottava Jerokin tuntuu ventovieraalta.
Kaupungissa alkaa tapahtua outoja onnettomuuskia, ja Junitan ja Jeron kynnykselle ilmestyy nimettömiä uhkauksia. Junita purkaa ahdistustaan juoksemiseen, punaviiniin sekä vertaistukeen, jota hän saa työkavereiltaan - erityisesti kollegalta, johon hän ihastuu vastoin suunnitelmiaan.
Kun viimeisin onnettomuus osuu liian lähelle, on Junitan selvitettävä, mitä kaupungissa oikeastaan tapahtuu ja kuka on nimettömien uhkauksien takana. Jerokin tuntuu salailevan jotakin. Voiko Junita luottaa enää edes omaan veljeensä?

     Takakannen tekstin perusteella odotin jotain jännittävää, ehkä vähän huumoria ja toimintaa joka ei jätä kylmäksi. Sain melkein sitä mitä odotin, huumoria toki oli vähemmän kuin kaipasin. Mutta kaikkea ei voi saada, eihän? Kustantajan sivuilla oli tällainen teksti: "Täydellinen paketti jännityksen, sairaalasarjojen ja chick lit-vivahteiden ystäville." En tiedä kuulunko aivan täysin tuohon joukkoon, mutta tämä kirja oli silti lukemisen arvoinen ja voin suositella sitä koko sydämestäni niille, ketkä tällaisista kirjoista pitää.
     Kirja lähtee liikkeelle siitä kun Junita muuttaa Jyväskylästä veljensä luokse, joka on joutunut pyörätuoliin. Näiden kahden välit ovat tulehtuneet monta vuotta sitten ja sen huomaa. Muutenkin heidän yhteiselonsa ei suju aivan mutkattomasti. Varsinkin kun talon etuovelle alkaa ilmestyä outoja asioita, kynttilöitä, eläimenraatoja... Lisäksi Junita aloittaa vanhan kotikuntansa terveysasemalla yhdeksänkuukauden pestinsä, mikä osoittautuu hankalammaksi kuin koulunpenkillä oli osannut kuvitella. Ja jos ongelmia ei vielä ole riittävästi, niin Junitan takaraivossa hakkaa pelko ex-miehestä, upeasta Pyrystä joka ei olekaan niin ihana kuin ulospäin näyttää. Tätä kaikkea kuitenkin pehmentää upea lääkärikollega.
     Alkuun kirja tuntui hieman tönköltä. Tai sitten kaipaan vähän menevyyttä kirjalta, mitä tämän alku ei aivan suonut. Loppua kohti kuitenkin tarina lähti paranemaan ja loppu oli jo aivan mahtavaa luettavaa. Jäin melkeinpä kaipaamaan lisää. Viimeisille sivuille oli saatu paljon toimintaa, jännitystä ja yllätyksiä. Koko kirjan edestä. Lopun ansiosta tästä kirjasta muodostui hyvä lukukokemus, jolle voin vaivatta antaa useammankin tähden.
     Vaikka kyseessä on Luoman esikoiskirja, ei se tullut kovin pahasti esiin. Tarina eteni jouhevasti ja loogisesti. Lisäksi kirjoituksesta huomasi sen, että Luoma on itsekin lääkäri, sillä lääketieteellisiä asioita oli avattu ja niistä oli kerrottu paremmin kuin ehkä yleensä. Tätä kautta tarinaan tuli todentuntuisempi tunnelma, mikä vain paransi lukukokemusta. Lisäksi hahmot oli luotu mielestäni hyvin, vaikka jäinkin hieman kaipaamaan parempaa selvittelyä ihmissuhteiden kehittymiseen liittyen. Mutta kaikkea ei voi saada ja eihän tämän kirjan ideanakaan ollut keskittyä ihmissuhteisiin, vaan mysteeriin ja sen selvittämiseen.

Nimi: Vain huonoja vaihtoehtoja
Kirjailija: Emma Luoma
Genre: jännitys, chick lit
Sivumäärä: 349
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ****

Sini Helminen: Kiven sisässä

Nörttipoika Pekon tuttu ja turvallinen maailma muuttuu äkillisesti mummon kuollessa. Jo ennen hautajaisia perhe muuttaa maalta mummon vanhaan asuntoon Helsingin Kallioon. Taakse jäävät vanhat kaverit, edessä on uusi koulu ja uusi kotikaupunki, joka tuntuu oudolla tavalla tutulta. Eräänä iltana oven taakse pöllähtää vielä kummallinen naapuri, jonka hunnuteltuilta kasvoilta pilkistävät kiehtovat silmät.
Koulussa Pekko tapaa erikoisen Tuulian, joka kiskoo hänet irti Minecraftin syövereistä keskelle todellista, hengenvaarallista peliä. Mummon kuolema ei ollutkaan onnettomuus vaan raaka murha. Ja tappaja on yhä vapaalla jalalla. Pekko joutuu huomaamaan kantavansa sisällään salaisuutta, josta moni on valmis maksamaan viattomien verellä.

     Kiven sisässä on itsenäinen jatko-osa Väkiveriset-sarjassa. Ainoa hahmo, joka esiintyy molemmissa kirjoissa on outo Tuulia, josta ei oikein vieläkään saa kunnolla otetta tämän kirjan perusteella. Hänestä ei paljon kerrota, hän vain on ja auttaa uusia salaisuuden selville saajia. Sen lisäksi, että Tuulia on edelleen hieman mysteeri, ei tässä kirjassa myöskään kauheasti paneuduttu siihen mytologiaan, joka tässä koko sarjassa on pohjalla. Kuitenkin tässä kirjassa oli kerrottu asioista enemmän ja paremmin kuin ensimäisessä osassa, siitä suuri plussa. Edelleen olisin kuitenkin kaivannut jotain lisää. Enemmän tietoa. Enemmän jotain.
     Tässä osassa Minecraft oli selkeäsi isossa osassa tarinaa. Omasta mielestäni ehkä vähän liikaakin. Näin ihmisenä kuka ei ole koskaan kyseistä peliä pelannut, ei oikein saanut mitään irti niistä kohdista, joissa pelattiin ja kuvailtiin pelin etenemistä. Ja näitä vaiheita oli melko paljon, eivätkä ne oikein tuntuneet vievän mitään eteenpäin. Pitkin kirjaa oli myös paljon viittauksia pelistä löytyviin hirviöihin, joista ei oikein saanut tarttumapintaa ja Pekon ajatukset jäivät tämän takia vähän vaisuiksi.
     Kokonaisuudessaan tämä kirja oli ihan luettava. Kuten ensimmäinenkin osa. En kuitenkaan koe mitään suurta hinkua ottaa käsiini seuraavaa osaa. Vaikka tämä osa oli parempi kuin edellinen, ei tämä silti ollut mitenkään ihmeellinen ja niin mielenkiintoinen. Perus kirja, joka ei sisältänyt mitään menestystarinaa. Voin suositella tätä kirjaa niihin hetkiin, kun muuta ei ole ja haluaa lukea jotain missä ei tarvitse ihan hirveästi miettiä mitä tapahtuu. Toki tämä kirja jätti jonkin verran kysymyksiä päähän roikkumaan, että jos vastauksia kaipailee, ei tähän kirjaan kannata tarttua. Lisäksi tämän kirjan lopetus oli sellainen, että se jätti suuren kysymysmerkin pään päälle pyörimään. Homma jätettiin niin auki, että luulisi pääsevänsä lukemaan jatkoa seuraavasta osasta. Näin ei kuitenkaan ole, sillä sarjan seuraava osa on itsenäinen jatko-osa. Ehkä sitten sarjan viimeisessä osassa saamme kuulla hieman jatkoa tämän kirjan lopetukseen liittyen.

Nimi: Kiven sisässä
Kirjailija: Sini Helminen
Genre: fantasia
Sarja: Väkiveriset #2
Sivumäärä: 220
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2017

Kirjailijan muut teokset: Kaarnan kätkössä
Arvosana: ***½

Lukuhaasteet: Helmet19 (16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajalla), PopSugar19 (8. Kirja harrastuksesta)

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä

Suomalaista mytologiaa, jännitystä ja romantiikkaa yhdistelevä Väkiveriset-sarjat punoutuu neljän teeman ympärille: metsän, vuoren, veden ja maan.
Bling. Yksi känninen kännykkäkuva ja Pinjan elämä on pilalla. Poikaystävä ja kympin koenumerot ovat historiaa, ja nipottava äiti pakottaa hänet kesätöihin. Puistohommissa Pinja kohtaa erikoisen Virven, pihkantuoksuisen punapään, jota kohtaan hän tuntee selittämätöntä vetoa. Pinjan on kuitenkin vaikea päästää ketään lähelleen, sillä hän kantaa selässään varjeltua salaisuutta, jonka juurista hänen on pakko saada tietää enemmän.
Pinjaa kiusaavat hallusinaatiot Tuulia-nimisestä tytöstä, joka inttää hänen suonissaan virtaavan metsänväen verta. Sitten kuvioihin ilmestyy vielä komea nahkatakkipoika, joka häikäisee Pinjan niin, ettei hän huomaa tämän silmien punaista vivahdetta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Tämä kirja oli vuonna 2018 Kuvastaja-palkinnon ehdokkaana. Palkinto kuitenkin meni tuolloin Elina Rouhiaisen kirjalle, mutta tämän teoksen luettuani olisin hyvin voinut kuvitella palkinnon eri kirjalle (toki en ole vielä tuohon silloin palkinnon voittaneeseen kirjaan ehtinyt tutustua). Tämä kirja piti kyllä otteessaan alusta loppuun asti, vaikka ei ihan täydellinen teos ollutkaan.

     "Odotin Tauno Palon aiakisia hirsiaittoja, mutta sen sijaan minua odottaa näky, joka tuo enemmän mieleen risteytymän siirtolapuutarhaa ja kasvitieteellisen viktoriaanisia kasvihuoneita. Selvästikään Tapio ei ole aivan yhtä patavanhoillinen kuin Marraksen isä.
     Tapiolan muurit eivät Hiitolan tavoin kätke taakseen pikkukaupunkia: aidat vain rajoittavat osan metsästä, luovat turvallisen suojamuurien ihmisten maailmaa vastaan. Paitsi että metsä muurien sisäpuolella ei ole aivan samanlainen kuin sen ulkopuolella. Se on liian rehevää, liian vihreää, kuin olisi asettanut päähänsä Smaragdikaupungin vihreät lasit tai joku olisi leikkinyt kuvankäsittelyohjelmalla. Eikä tämä metsä ole Suomen karua havumetsää, ei, siinä on sekaisin tammia, pihlajia, tuomia, katajia, koivuja ja jopa sypressejä. Violetit metsäkurjenpolvet ja valkeat metsätähdet kukkivat vierekkäin, mustikka- ja puolukkavarvut notkuvat suurista, mehevistä marjoista, vaikka niiden ei pitäisi tähän aikaan vuodesta vielä olla muuta kuin hempeitä haaveen aavistuksia mehiläisten tuntosarvissa. Omenat hehkuvat valkean kuulaina ja punertavina puiden oksilla ja pihlajanmarjat loistavat kirpakan oransseina."

     En ole itse kovin paljoa tutustunut Suomen mytologiaan, joten tähän kirjasarjaan tutustuminen tuntui mielenkiintoiselta ja hyvältä idealta. Saisi jonkinlaisen paremman käsityksen, ehkä. Tämän ensimmäisen kirjan avulla pääsi tutustumaan metsän väkeen ja hiisiin. Hyvä alku siis. Kuitenkin tämän kirjan kautta sai vain pintaraapaisun ja kaikki keskittyi aikalailla kirjan loppuun. Alku oli hidas ja oikeastaan mitään ei tapahtunut. Sitten viimeisillä sivuilla sattui ja tapahtui senkin edestä. Ja sitten taas hidastettiin, kuvailtiin maisemaa ja tapahtumia. Tämän jälkeen kirja jo oikeastaan loppuikin. Ilman sen suurempaa lopetusta.
     Sarjan osat ovat itsenäisiä teoksia, mikä tosiaan näkyi vähän tämän kirjan lopussa. Asioita jätettiin roikkumaan, mutta silti ei tullut sellaista oloa, että näihin kysymyksiin saisi vielä vastauksen myöhemmin. Toivon kuitenkin, että seuraavissa osissa hahmoja ja varsinkin niitä mytologisia hahmoja avataan hieman lisää ja kerrotaan heistä enemmän. Kunnolla. Nyt heistä mainittiin pari, mutta ei menty sen syvemmälle.
     Kirjan tarina eteni mukavasti, vaikka itse olisinkin halunnut toiminnan alkavan jo vähän aikaisemmin. Tämä oli kirja, jonka lukemista voin kyllä suositella. Tämä ei kuitenkaan ollut kirja, jonka haluaisin omaan kirjahyllyyni. Yhden lukukerran kokemus siis, eikä siitäkään kovin paljoa jäänyt mieleen. Hahmoista ei kerrottu paljoakaan, vaikka sitä oli muutaman kohdalla vähän yritetty. Kuitenkaan sellaista täysin kokonaista kuvaa ei tuntunut tulevan kenestäkään, edes päähahmosta.

Nimi: Kaarnan kätkössä
Kirjailija: Sini Helminen
Genre: nuoret, fantasia, LGBT, romantiikka
Sarja: Väkiveriset #1
Sivumäärä: 220
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2017

Arvosana: ***½

Lukuhaasteet: Helmet19 (5. Kotimaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokas)