Tietokirjoja ja elämäkertoja, osa 1

Seuraavaksi vuorossa muutama nonfiktiivinen, hyvin informatiivinen kirja :)

Anna-Sofia Nieminen & Niku Hooli: Aikuisten perhe 

Kosmos, 2019, ***, nonfiktio, novelli

Aikuinen perhe on kirja ihmisistä, ketkä ovat valinneet lapsettomuuden. Kirjan idea on lähtenyt liikkeelle kirjailijoiden omasta kriisistä, ja jollain tasolla se myös näkyi kirjaa lukiessa. Haastatteluista koostuva kirja oli mielenkiintoista luettavaa. Henkilökohtaisesti en saanut tätä lukiessa mitään sen ihmeellisempiä ahaa-elämyksiä, mutta ehkä vähemmän aihetta miettineelle niitäkin tulee.

Elina Jokinen: Säröjen kauneus

Tuuma, 2020, ***, nonfiktio, self help

Luin Säröjen kauneus -kirjan äänikirjana, joitain pätkiä luin fyysisestä kirjasta. Kirja luo kirjaparin Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi kirjan kanssa, jonka luin hieman tämän teoksen jälkeen. 

Kovin paljoa tästä ei jäänyt mieleen. Kyllä tämän kuunteli ilman ongelmaa, mutta ei se sen suuremmin herättänyt ajatuksia. Ehkä jos olisin lukenut tämän kokonaan fyysisenä kirjana, olisin saanut tästä enemmän irti.

Ina Mikkola: Runkkarin käsikirja

Into, 2020, ***, nonfiktio, feminismi, self help

Runkkarin käsikirja oli kirja, johon tartuin hieman epäröiden, mutta samalla odotukseni olivat korkealla. Loppujen lopuksi olin hieman pettynyt lopputulokseen. Samalla tämä oli kuitenkin ihan kelpo kirja aiheeseen tutustuvalle, ilman että tarvii mennä kovin syvälle aiheeseen. Jotkin kielellisistä valinnoista särähti omaan korvaan ja kirjan luettuani mietin, olisiko näitä valintoja muuttamalla kirjasta saadun hieman ajattomamman.

Marja Kihlström: Oikeilla nimillä

Kosmos, 2020, *****, nonfiktio

Oikeilla nimillä on seksuaalikasvatusopas, johon mielestäni kaikkien olisi hyvä tarttua. Kirja on hyvä perusteos aiheeseen ja auttaa käsittelemään niin omaa kuin toistenkin seksuaalisuutta. Teos alkaa oman seksuaalisuuden pohtimisella ja tämän jälkeen syvennytään kasvun eri vaiheisiin.

Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso - Ei koira muttei mieskään / Mercedes Bentso - Totuus ja tunnustus

Johnny Kniga, 2019/2020, omaelämäkerrallinen, feminismi

Ei koira muttei mieskään ja Totuus ja tunnustus ovat Linda-Maria Roineen eli Mercedes Bentson omasta elämästä ja hänen kokemuksista kertovia kirjoja. 

Ei koira muttei mieskään käy läpi Roineen elämää vaihe vaiheelta, joskus hieman edestakaisin kulkien. Kirja oli nopea lukea, mutta joissain kohtia se tuntui hieman toistavalta ja yksitoikkoiselta. Kirjan tekemisessä on ollut mukana myös Venla Pystynen.

Totuus ja tunnustus ottaa enemmän kantaa yhteiskunnalliseen ajatteluun. Tykkäsin tästä hieman enemmän ja tätä voisin jopa lähteä suosittelemaan. Tämä vain oli kaikessa yksinkertaisuudessaan silmiä avaava teos.

Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen

Paperilla toinen on kirja naiseudesta ja äidiksi kasvamisesta. Emmi-Liia Sjöholm kirjoittaa omasta elämästään, seksistä, tarpeesta miellyttää miehiä, 14-vuotiaana tehdystä abortista, siitä kun hänestä tuli parikymppisenä äitipuoli, kuinka hän lopulta sai oman lapsen, rakkaudesta, halusta, itsensä etsimisestä ja vähän löytämisestäkin.

     Kun katselin alkuvuodesta tämän kevään uutuuskirjoja, tämä sai mielenkiintoni heräämään. Pistin kirjan heti varaukseen. Ennen kuin sain kirjan käsiini, ehdin kuitenkin lukea useampia kommentteja kirjasta, vaikka yritinkin välttää niitä parhaani mukaan. Nämä kommentit saivat innostukseni hieman laantumaan. Kun sitten vihdoin sain kirjan käsiini, minulla oli hieman ristiriitaiset tunnelmat.
     Paperilla toinen on nopealukuinen kertomus Sjöholmin elämän eri vaiheista. Kirja on koskettava kuvaus yhden ihmisen elämästä, enkä tästä syystä halua antaa tälle tähtiarviota tällä kertaa. Muutamia asioita minun on kuitenkin aivan pakko sanoa tästä, ilman itse tarinan sisällön kritisointia.

     "Olin seurustellut suomiräppärin kanssa ja hankkinut reisitaskuhousut.
     Olin rakastanut denimkeräilijää ja pukeutunut peltimäisiin farkkuihin, jotka eivät edes ehtineet mukautua päälleni ennen suhteen päättymistä.
     Olin hullaantunut huumeiden viihdekäyttäjään, alkanut polttaa satunnaisesti pilveä ja kääntänyt pääni, kun hän veti viivoja.
     Olin ihastunut mieheen, joka piti minusta enemmän kuin minä hänestä. Opettelin pitämään hänestä.
     Olin ihastunut mieheen, josta pidin enemmän kuin hän piti minusta. Muutin itseäni, jotta hän asettuisi kanssani aloilleen."

     Kertomus etenee kolmessa eri aikatasossa. Tässä kirjassa eri aikatasot eivät kuitenkaan toimineet kovin hyvin, sillä eri aikatasoissakin tapahtumissa hypittiin eteen ja taakse. Lukijana oli vaikea pysyä perässä, että missä nyt mennään ja mikä oli ennen mitä. Lopulta päätin, että en edes yritä pysyä kärryllä aikajanasta ja luin luvut erillisinä osina toisistaan. Näin kirja ei tuntunut aivan yhtä sekavalta.
     Sen lisäksi, että tapahtuma-ajat hyppelivät miten sattui, miehiä vilisi tekstissä enemmän kuin tarpeeksi. Olisin kaivannut näiden mies-seikkailujen väliin jotain muutakin. Nyt kuitenkin kirjan idea tuntui vain olevan esitellä mieshistoriaa, sen hyviä ja huonoja kohtia. Muulla tavalla päähenkilöön ei päässyt tutustumaan. Ehkä se oli kirjailijan tarkoituskin, mutta näin lukijana se ei innostanut lukemaan.

Genre: muistelma
Kustantaja: Kosmos
Julkaisuvuosi: 2020

Goodreads: 2,92

Helmet2020: 3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 42. Isovanhempia, 45. Esikoiskirja, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 1. Published 2020, 15. Involving social media, 25. With only words in the cover, 50. Main character in their 20s
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 48. Published in 2020

Sita Salminen: Lupa - eroottisia novelleja

Sinun kehosi, sinun lupasi

Tarinat vievät lukijansa niin fantasiat toteuttavaan hierontaan, joogasalin saunan kuumuuteen kuin illantummaan toimistoon.
Kokoelma on nautinnollinen puheenvuoro seksipositiivisuuden puolesta. Novelleissa koetaan sekä roolileikin kutkuttavaa jännitystä että arki-illan tutussa lämmössä syttyvää intohimoa, mutta kiihottavinta on vapaus olla juuri sellainen kuin on.

     Sita Salmisen esikoisteos on novellikokoelma, jonka tarkoitus on olla keho-/seksipositiivisuuden puolesta puhuja ja seksin moninaisuudesta kertoja. Luin useampia kommentteja kirjaan liittyen ennen sen aloittamista, joten tiesin hieman mihin varautua. Monet ovat sitä mieltä, että tämä kokoelma ei ole kovin moniulotteinen eikä novellit eroa muista eroottisista novelleista mitä on aikaisemmin kirjoitettu. Lisäksi kirjaa on kritisoitu sen orgasmikeskeisyydestä ja seksin harrastamisen helppoudesta. Kaikkien lukemieni kommenttien jälkeen olisin ehkä jättänyt tämän lukematta, jos minulla ei olisi ollut niin suurta halua päästä näkemään Salmisen käden jälkeä.
     Kokoelma lähtee liikkeelle kunnon kliseisellä eroottisella tarinalla. Hieronta, joka menee vähän pidemmälle. Jotenkin jäin kaipaamaan ensimmäiseltä novellilta yllätyksellisyyttä ja jotain uutta. Nyt sitä ei ollut tarjolla. Toisesta novellista päästiin kuitenkin hieman moninaisempiin seksuaalisiin kohtaamisiin. Mielestäni kirjan jokainen novelli oli sopivasti erilainen kuin edellinen. Oli heteroseksiä ja homoseksiä. Lisäksi oli kolmenkimppa, tuntemattomia, toisensa tuntevia. Seksiä pyörätuolissa...
     Minun mielestäni novellit usein kaipaavat jotain lisää lyhyeen muotoonsa, eikä tämä kokoelma ollut mikään poikkeus. Hahmoihin ja tarinoihin ei päässyt juurikaan sisälle. Jotkut novellit olivat niin lyhyitä, että niissä ehdittiin juuri ja juuri kertoa aktista ja sitten siirryttiin seuraavaan tarinaan. Ja kyllä minunkin on pakko myöntää, että jokaisessa novellissa kaikki kävi niin helposti ja osapuolet saivat orgasmin nopeasti.
     Kaikesta huolimatta jostain syystä tykkäsin tästä kirjasta. Se ei ollut mikään kovin ihmeellinen taidonnäyte, mutta ainakin kirjan pystyin lukemaan alusta loppuun ilman ongelmia. Kirjan novelleista vain yksi oli mielestäni hieman kyseenalainen ja sen lukeminen ei ollut viihdyttävää.

Genre: erotiikka, aikuiset, novelli
Kustantaja: Kosmos
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ***½
Goodreads: 2,42

Helmet2020: 45. Esikoiskirja
PopSugar2020: 11. An anthology
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 23. Featuring an LGBT+ character

Anni Saastamoinen: Sirkka

Sirkka on statisti, ihmismassaa, kahvilassa kahvia juova nainen (ei repliikkejä), ohikulkija kadulla (ei katsekontaktia), joku, joka painaa hissin nappia juuri ennen sinua, sillä nappia kuuluu painaa tehokkaasti eikä haaskata aikaa haaveiluun ja seisoskeluun. Sirkka on sirkoista sirkoin, statisteista paras, massaan katoava myyrä ja puutarhatonttu. Samalla joku mutta ei kuitenkaan kukaan.
Sirkka on Sirkka.

     Luin viime vuonna Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjat ja sen kohdalla mietin kauan, että tykkäsinkö kirjasta vaiko enkö. Kallistuin silloin siihen suuntaan, että tykkäsin. Nyt tämän kirjan kohdalla jouduin miettimään samaa asiaa. Ja valitettavasti kallistuin toiseen suuntaan. En tarkoita silti, että tämä olisi ollut mitenkään huono kirja ja monet ovat tykänneet tästä paljonkin. Omalla kohdallani tämä kirja ei vain jotenkin nyt napannut.
     Ennen kirjan aloittamista olin omalla tavallani innoissani, mutta jännitin myös lopputulosta. Jo heti alusta lähtien tiesin, että tämä kirja ei tule nousemaan suosikkeihini. Alku oli hidas, tylsä ja ei kovin mielenkiintoinen. Puolessa välissä kirjaa kävin lukemassa muutamia kommentteja kirjasta ja yksi niistä sai minut jatkamaan loppuun asti. Kommentissa todettiin, että sadan sivun jälkeen tulee muutos Sirkan elämään ja tarina paranee.
     Kun sitten pääsin siihen sadan sivun paikkeille, odotin tuota käänteen tekevää muutosta ja toivoin sen tekevän tästä kirjasta mahtavan. Näin ei käynyt. Käänteen aiheuttaja oli jo alusta asti selvä ja muutos Sirkan elämässä ei ollut niin suurta ja ihmeellistä kuin toivoin. Omasta mielestäni kirja ei siis parantunut ja loppu oli melkolailla samanlaista puuduttavaa luettavaa. En voinut olla ajattelematta, että tämä oli hyvin pelkistetty versio Gail Honeymanin Eleanorille kuuluu ihan hyvää -teoksesta. Tämä ajatus häiritsi itseäni koko lukemisen ajan ja ehkä senkin takia tämä kirja tuntui hieman vaisulta.
   Plussaa tässä kirjassa oli Saastamoisen kirjoitustyyli. Tykkään siitä, miten vakavastakin aiheesta hän osaa tehdä kaunista ja ajatuksia herättävää, olematta kuitenkaan liian raskasta luettavaa. Vaikka siis juonellisesti tämä kirja ei napannut, aion kyllä tutustua Saastamoisen mahdollisiin tuleviin kirjoihin, jotta pääsen nauttimaan hänen tyylistään.

Genre: fiktio, huumori
Kustantaja: Kosmos
Julkaisuvuosi: 2019

Kirjailijan muut teokset: Depressiopäiväkirjat
Arvosana: **½
Goodreads: 3,73

Muissa blogeissa: Sivusuhteita, Amman kirjablogi
Helmet2020: 3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti, 34. Nimessä luontoon liittyvä sana, 41. Laitetaan ruokaa/leivotaan
PopSugar2020: 10. Recommended by favorite blog, vlog etc
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 15. Set in a global city, 18. By an author you've only read once before

Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat

Riemastuttava masennuskirja!
Twitterin tunnetuimpiin rääväsuihin kuuluva Anni Saastamoinen kirjoittaa masennuksesta omien kokemustensa perusteella. Depressio on kokonaisen sukupolven sairaus, mutta siitä ei vieläkään osata tai uskalleta puhua. Anni puhuu suoraan ja ymmärtävästi, välillä caps lock pohjassa ja kirosanoja säästämättä. Miltä tuntuu kun ei tunnu miltään? Miksei tunnu miltään? Mistä masennus tuli ja miksi? Onko syy muualla vai itsessä? Voiko siitä parantua?

   Tartuin tähän kirjaan hieman pelokkaana. Halusin jotain nopeaa luettavaa, mutta en tiennyt mitä odottaa tältä kirjalta. Kaikeksi onneksi tämä kirja oli mielenkiintoinen, hyvin tehty, kuvaava teos ja sellainen, jota voin suositella mielelläni myös muille luettavaksi. Tämä oli siis onnistunut lukuvalinta.
     Kirjan aihe, masennus, on rankka aihe, mutta se on saatu tuntumaan hieman kevyemmältä tässä kirjassa. Siitä on saatu luotua asia, jota ei heti sävähdä. Tämä teos ei ole kevyttä lukemista, ehei, mutta silti omalla tavallaan on. Tämä on ronski teos omakohtaisesta kokemuksesta. Tämä kirja ei piilota mitään lukijalta vaan läväyttää silmien eteen masennuksen, sen koko kauheudessaan. Masennuksen. Hoidot. Ajatukset. Muiden ajatukset.
     Rehellisen kuvauksensa asiosta tämä oli ajatuksia herättä teos. Sen takia tämä on teos, joka mielestäni monen olisi hyvä lukea. Niin masennuksesta kärsivien, läheisten, muuten aiheesta kiinnostuneiden ja jopa niiden, ketä aihe ei ehkä niin kauheasti kiinnosta. Tämä kirja on sen verran lyhyt lukea (tai kuunnella), että siihen pystyy vaikka ei niin tekisi mieli. Kirjan lukemisen jälkeen kuitenkin uskon, että jonkinlainen valaistuminen tapahtuu. Pieni tai suuri, se riippuu lukijasta.
     Minun on kuitenkin annettava pieni varoituksen sana. Tämä kirja on oikeasti totuudenmukainen, eikä sitä kautta ehkä niin kaunista luettavaa. Tämä kirja sisältää kirosanoja. Caps lockilla on kirjoitettu kerran jos toisenkin. Lukeminen siis omalla vastuulla.

Nimi: Depressiopäiväkirjat
Kirjailija, äänikirjan lukija: Anni Saastamoinen
Genre: muistelma
Sivumäärä: 157
Kustantaja: Kosmos
Julkaisuvuosi: 2017

Arvosana: ****