Jännitystä ja poliiseja, osa 1

Seuraavana vuorossa muutama jännitystä täynnä oleva kirja, niin itsenäisiä teoksia kuin pari eri sarjojen osaa :)

C.J. Tudor: Liitu-ukko

WSOY, 2018, ****, Raimo Salminen, lukija: Aku Laitinen, jännitys, mysteeri, kauhu, äänikirja

     C.J. Tudorin Liitu-ukko on trilleri, joka pitää otteessaan alusta loppuun saakka. Tarina kulkee kahdessa aikatasossa, vuodessa 1986 Eddien lapsuudessa ja vuodessa 2016 Eddien aikuisuudessa. Kahden aikatason tapahtumat kietoutuvat yhteen ja täydentävät toisiaan, luoden jännittävän ja mielenkiintoisen asetelman. 

     Kuuntelin kirjan äänikirjana ja välillä oli vaikea pysyä perillä siitä, missä mennään. Kirja löytyy myös omasta hyllystäni, joten ehkä vielä tartun siihenkin. Tudor osaa luoda riittävästi jännitystä ilman, että se menee yli. Odotan innolla sitä hetkeä, kun tartun seuraavaan Tudorin kirjaan.

Arttu Tuominen: Verivelka

WSOY, 2019, ****, Delta #1, jännitys, mysteeri, trilleri

     Verivelka aloittaa Arttu Tuomisen suosiota niittäneen Delta-sarjan. Kirjassa päästään tutustumaan Jari Paloviitaan, jonka on tehtävä päätöksiä esille tulleessa murhatutkinnassa. Jännitystä kirjasta löytyy, mutta sen lisäksi keskitytään hahmoihin ja heidän ajatuksiin ja historiaan. Omalla kohdallani tämä toimi, mutta kaikille se ei ehkä ole se kiinnostavin asetelma kirjalle. Suosittelen kuitenkin tarttumaan tähän kirjaan ja tutustumaan Tuomisen tyyliin. 

Blake Crouch: Pimeää ainetta

Tammi, 2017, ****, Ilkka Rekiaro, jännitys, scifi

     Pimeää ainetta on jännitystä ja scifiä sekoittava kirja kvanttifyysikosta ja rinnakkaistodellisuuksista. Se on omalla erikoisella ja sekavalla tavallaan koukuttava ja hämmentävä ja vaikeasti kuvailtava. Yleensä tällaiset kirjat menevät itsellä yli ymmärryksen ja niin meni tämäkin, mutta siitä huolimatta tämä oli viihdyttävä ja kuitenkin sen verran ymmärrettävä, että tykkäsin tästä. Se tuntui ehjältä kirjalta, mutta liika ajattelu tätä lukiessa on kielletty. Blake Crouch ei ole itselle kovin tuttu ennestään, vaikka hänen Wayward Pines -sarjan kaksi ensimmäistä osaa löytyykin hyllystäni. Ehkä tulen tämän kirjan innoittamana tarttumaan niihinkin pian.

Lars Kepler: Nukkumatti

Tammi, 2013, ****, Anu Koivunen, Joona Linna #4, jännitys, mysteeri

     Nukkumatti jatkaa Lars Keplerin tunnettua kirjasarjaa. Jännitystä, kauhua ja raakoja kohtauksia on luvassa myös tässä osassa. Mikäli aikaisemmat sarjan osat ovat olleet sinun juttusi, tähän osaan on myös syytä tarttua. Mikäli sarja ei ole ennestään tuttu, en ehkä ensimmäiseksi tarttuisi tähän osaan.

Lars Kepler: Tulitodistaja

Nuorisokodista löytyy raa'asti surmattu teinityttö, mutta todistajia ei ole eikä kukaan puhu poliisille. Voiko syyllinen olla toinen tyttö? Poliisin vihjepuhelimeen alkaa tulla omituisia, epätoivoisia soittoja. Joona Lina matkustaa syrjäiseen Birgitta-kotiin tutkimaan mysteeriä, jonka takaa paljastuva totuus roihuaa julmana.

     Tulitodistaja on itsenäinen jatko-osa Joona Linna -sarjassa. Toisen osan jälkeen itselleni tuli pieni epätoivo, että toivottavasti jossain kohtaa kirjojen sisältö ja juoni muuttuvat mielenkiintoisemmiksi. Ja nyt, näin tapahtui. Tämä osa oli alusta loppuu mielenkiintoinen, tarina eteni reippaasti ja juonen käänteitä oli riittävän usein. Ylimääräistä kerrontaa ei ollut niin paljon kuin aikaisemmissa osissa. Toki itse olisin halunnut lukea hieman enemmän Joonan elämästä, mutta tässä osassa siitä tuli niin isoja paljastuksia, että ehkä pitää jättää seuraaviinkin osiin jotain.

     Tulitodistaja alkaa siitä kun nuorisokodista löytyy yöllä kuollut tyttö. Tutkinta lähtee käyntiin ja Joona kutsutaan tarkkailijaksi, sillä hän ei voi toimia varsinaisena tutkijana sisäisen tutkinnan aikana. Joonan tuntien hän ei kuitenkaan voi jättää asiaa muiden hoidettavaksi, vaan alkaa tutkia tapausta niillä valtuuksilla, mitä hänellä vielä on. Samaan aikaan sisäinen tutkinta etenee ja Joonan tulevaisuus on vaakalaudalla.
     Juoni oli riittävän jännittävä koko ajan, mutta ei kuitenkaan vienyt yöunia. Epävarmuus murhaajasta pysyi hyvin aivan loppuun asti ja asiat etenivät jouhevasti. Kirjan kerronta piti mielenkiintoa yllä ja luinkin tämän kirjan vain muutamassa päivässä. Huolimatta siitä, että tässä teoksessa sivuja oli melkein viisisataa (ainakin pokkarissa). Nyt odotan vain sopivaa hetkeä ottaa seuraava osa käsittelyyn.

Eldvittnet
Suomentanut: Elina Uotila
Genre: jännitys, rikos
Sarja: Joona Linna #3
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2011 (suom. 2012)

Kirjailijan muut teokset: Hypnotisoija, Paganini ja paholainen
Arvosana: *****

Lukuhaasteet: Helmet19 (7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt)

Lars Kepler: Paganini ja paholainen

Ruotsin asevientipäätöksistä vastaava Carl Palmcrona löydetään hirttoköydestä edustuskodistaan Östermalmilta. Tyhjässä huoneessa ei ole mitään, minkä päälle hän olisi voinut kiivetä. Silti tapaus vaikuttaa itsemurhalta.

     Tukholman edustalta löytyy kuollut nainen holtittomasti ajelehtivasta moottoriveneestä. Naisen keuhkot ovat täynnä vettä, mutta vaatteet ja vene eivät ole märkiä. Onko kyseessä onnettomuus?

     Suomalaistaustainen rikoskomisario Joona Linna alkaa tutkia kuolemia ja löytää niiden väliltä yhteyden. Samalla hän oivaltaa, että kolmaskin ihminen on hengenvaarassa.

     Syksyllä tutustuin tähän kirjasarjaan ensimmäisen osan, Hypnotisoijan, merkeissä. Nyt päädyin vihdoin ja viimein lukemaan toista osaa. Ensimmäisen osan tavoin tämä kirja piti otteessaan varsin hyvin, alusta loppuun asti. Keskivaiheilla kirjaa tapahtui aina silloin tällöin jotain, mikä sai sydämen pamppaileemaan ja mielen valpastumaan. Verrattuna kuitenkin kirjan alkuun tai loppuun, ei keskiosa ollut kovin jännittävä. Mikä tosin on dekkareille tyypillistä. Alussa homma lähtee käyntiin ja sitten vetkutellaan, kunnes homma selviää.

     "- Nähdään vartin päästä Sankt Göranin sairaalan kappelissa, Joona sanoo ja irrottaa tietokoneen seinästä, ottaa sen kainaloonsa ja lähtee kävelemään kahvilan ovelle.

     Kahvilan pitäjä katsoo hyvin hämmentyneen näköisenä ja yrittää asettua Joonan tielle.

     - Tietokone ei lähde minnekään.

     - Se on pidätetty, Joona sanoo ystävällisesti.

     - Mistä sitä epäillään?

     Mies jää seisomaan paikoilleen ja katsoo Joonan perään kasvot kalpeina. Joona heilauttaa vapaata kättään ja menee ulos auringonpaisteeseen."

     Olen itse vähän huono lukemaan dekkareita, joissa ei tapahdu juuri mitään alun ja lopun välillä. Lukeminen tuntuu osin puuduttavalta ja sitä vain odottaa, että koska taas tapahtuu. Tämän takia harvoin tartun dekkareihin, ellen tiedä niiden sisältävän toimintaa ja jännitystä alusta loppuun (toki tähän on myös olemassa poikkeuksia). Tämäkin sarja on hyvin hehkutettu ja Keplerin nimen takana olevaa pariskuntaa on ylistetty heidän kirjoitustyylistään. Silti, tämä kirja jätti minut jotenkin kylmäksi, sillä kaipasin siltä vähän enemmän. Kyllä, kirjassa on hyvin kuvailtu niitä kohtia missä oikeasti tapahtuu. Ei, sitä tapahtumista ei ollut minulle riittävästi. Sain kuitenkin luettua kirjan alusta loppuun ja olen vakaasti päättänyt lukea koko sarjan. Tiedä sitten, että onko se virhe vai ei.
     Itseäni tässä kirjassa häiritsi ehkä eniten se, että joitain asioita toistettiin. Useampiakin asioita. Ja toistojen välillä ei ollut kuin ehkä pari lukua. Eli ei juuri mitään tämän kirjan lukujenmuodostus-tyylillä, kun osa luvuista oli pari sivua pitkiä. Mielestäni turha toistelu ei vain sovi tälläiseen tiivistunnelmaiseen dekkariin. Varsinkaan, kun nuo toistot eivät mielestäni olleet mitenkään oleellisia ja ihmeellisiä. Ne vain oli, täyttämässä sivuja, kun ei muutakaan keksitty.
     En voi ihan täysin lytätä tätä kirjaa, sillä olihan tämä ihan viihdyttävä lukukokemus. Ei sellainen, että haluaa lukea kirjan heti perään uudelleen, mutta kuitenkin sen verran viihdyttävä, että kirjan lukeminen ei tuntunut turhalta. Ei tämä silti nouse kauhean korkealle lukemieni dekkarien listalla.

Nimi: Paganini ja paholainen (Paganinikontraktet)
Kirjailija: Lars Kepler
Suomentanut: Elina Uotila
Genre: jännitys, rikos
Sarja: Joona Linna #2
Sivumäärä: 621
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2010 (suomennos 2011)

Kirjailijan muut teokset: Hypnotisoija
Arvosana: ***½

Lars Kepler: Hypnotisoija

Nimi: Hypnotisoija (Hypnotisören)
Kirjailija: Lars Kepler
Suomentanut: Saara Villa
Genre: rikos, jännitys
Sarja: Joona Linna #1
Sivumäärä: 608
ISBN: 978-951-31-6063-0
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2009, suom. 2010
Luettu: elokuu 2018

Tukholmalaisen lähiön urheilukentältä löydetään raa'asti murhattu mies. Myöhemmin myös miehen vaimo ja tytär löytyvät surmattuina. Perheen poika Josef on elossa, mutta vakavasti loukkaantunut.
     Suomalaistaustainen rikoskomisario Joona Linna pyytää traumoihin erikoistunutta lääkäriä Erik Maria Barkia hypnotisoimaan Josefin, jotta murhaajan tuntomerkit saataisiin selville. Bark suostuu, vaikka on aiemmin vannonut, ettei enää koskaan hypnotisoi ketään. Samalla hän joutuu mukaan painajaismaisten tapahtumien ketjuun.

Arvostelu: Tämä on sarja, mitä on hehkutettu ja varsinkin uudempia osia on mainostettu kun ne ovat ilmestyneet. Odotin siis innolla, että saisin tämän teoksen käsiini ja pääsisin aloittamaan tämän kehutun sarjan. Noh, kuten näin suurilla odotuksilla arvata saattaa, kirja ei ihan saavuttanut sitä parhainta tasoa. Kyllä, tarina oli hyvin kirjoitettu. Kyllä, lukija ei tiennyt kaikissa kohdissa mitä seuraavaksi tapahtuu. Kyllä, juoni oli ehjä ja jännittävä ja piti lukijan otteessaan. Silti, näin paksuun opukseen olisin kaivannut vielä jotain lisää, sillä välillä tuntui että hommaa pidennettiin aivan turhaan tietyn sivumäärän saavuttamiseksi.
   Tarina etenei omalla painollaan tasaisesti ja varmasti. Asioita ei kerrottu heti suoraan, vaan asiat tulivat ilmi pikkuhiljaa sinne tänne ripoteltuna. Tavallaan asioita venytettiin omaan makuuni hieman liikaa, mutta ei voi mitään. Eniten itseäni kuitenkin häiritsi se, että sarjan nimi on annettu rikoskomisarion mukaan (kuka kyllä tässäkin osassa tietty seikkaili), mutta lähinnä tämä teos käsitteli vain Erik Barkin elämää. Jostain syystä se vain itselle tuntui ongelmalta, sillä olisi ollut kiva tutustua myös Joona Linnaan tässä teoksessa. Ehkä sitten seuraavassa osassa uusi yritys.
Arvosana: ***½