J.K. Rowling: Harry Potter ja Kuoleman varjelukset

Harry Potterilla on lähes mahdoton tehtävä: hänen on etsittävä ja tuhottava loput Voldemortin hirnyrkit. Täysi-ikäisen Harryn on jätettävä kodikas ja turvallinen Kotikolo ja seurattava polkua, joka on hänelle viivoitettu. Harry ei ole koskaan ennen tuntenut itseään näin yksinäiseksi. Hän on täynnä kysymyksiä, joiden ratkaisut ovat täysin hämärän peitossa. Ja aika käy vähiin, Voldemort joukkoineen on aivan Harry kintereillä.

     Viimeinen Harry Potter. Kirja, jonka sisällöstä minulla ei ollut kovin hyviä muistikuvia, vaikka olen tämän tullut joskus lukeneeksi pariinkin kertaan. Elokuvat tulin katsoneeksi vähän aikaa sitten, mutta nyt tätä lukiessani tajusin, että kirjan ja elokuvien välillä on aika paljon eroavaisuuksia. Pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät tästä kirjasta paremman ja mielenkiintoisemman kuin elokuvat ovat.
     Kuten ole jo aikaisempien kirjojen kohdalla sanonut, Harry Potter on niin tunnettu ja luettu kirjasarja, että en ala sen tarkemmin avaamaan tämän kirjan tapahtumia. Tämä kirja on täynnä toimintaa, salaisuuksia, epävarmuutta, uskollisuutta ja paljon muita asioita, että eihän tätä kirjaa voi muuta kuin rakastaa. Kyllä, tässä kirjassa kuten muissakin Pottereissa on asioita jotka ärsyttävät. Henkilökohtaisesti en voi kuitenkaan olla niin kriittinen sarjan kirjoja kohtaan, että ne loppujen lopuksi vaikuttaisivat mielipiteeseeni.

Harry Potter and the Deadly Hallows
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Harry Potter #7
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2007, suom. 2008

Kirjailijan muut teokset: Viisasten kivi, Salaisuuksien kammio, Azkabanin vanki, Liekehtivä pikari, Feeniksin kilta, Puoliverinen prinssi
Arvosana: *****
Goodreads: 4,61

J.K. Rowling: Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Silta sortuu, ihmisiä murhataan ja pyörremyrsky riehuu maan länsiosassa. Lontoossa kolea ja leppymätön sumu ei hellitä, vaikka on heinäkuu. Jotain on selvästi pielessä. Lisäksi Dumbledoren vierailu keskeyttää Harry loman.
Harry harteille kasataan yhä enemmän vastuuta, mutta apua hän saa Dumbledoren yksityistunneista. Tummasävyinen ja henkeäsalpaavan jännittävä toiseksi viimeinen osa paljastaa uusia asioita Harrysta, Dumbledoresta, Kalkaroksesta ja ennen kaikkea Voldemortista.

     Harry Pottereiden lukeminen sai taas jatkua ja vuorossa oli Puoliverinen prinssi. Kirja, jonka sisältö ei ollut aivan niin hyvin muistissa kuin aikaisemmat (elokuvan katsomisen takia toki pääpointit olivat muistissa).
     Ensimmäisen osan pienestä pojasta ollaan tultu pitkä tie tähän tilanteeseen ja Rowlingin kirjoituskin on kehittynyt. Tämä kirja on yksi lempiosistani, kirjan tapahtumien takia ja sen takia, että hahmot jotenkin syventyvät vielä lisää. Samalla kuitenkin tämä tuntuu väliosalta ennen viimeistä loppusilausta. Harry saa tietää hirnyrkeistä, mutta kuitenkaan niistä ei kerrota kaikkea. Nuorten suhdekuviot etenevät ja muuttuvat, joten kolmikon välinen dynamiikka kokee muutoksia.
     Loppujen lopuksi en kuitenkaan voi olla antamatta tälle kirjalle viittä tähteä, sillä nostalgisuus ja muu vain nostavat niin paljon päätään, että "pienet" ongelmat eivät haittaa.

Harry Potter and the Half-Blood Prince
Suomentanut: Jaana Kapari
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Harry Potter #6
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2005 suom. 2006

Kirjailijan muut teokset: Viisasten kivi, Salaisuuksien kammio, Azkabanin vanki, Liekehtivä pikari, Feeniksin kilta
Arvosana: *****
Goodreads: 4,56

J.K. Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta

Harry kohtaa ankeuttajat ennne kuin lukuvuosi Tylypahkassa ehtii alkaa, koulun uusi opettaja Dolores Pimento ottaa hänet silmätikukseen ja arpea särkee polttavasti. Lisäksi Harry näkee merkillisiä unia, että pelkää menettävänsä järkensä. Harryn ongelmat johtuvat Voldemortin kasvavista voimista ja taistelu häntä vastaan vaatii järeämpiä keinoja. Dumbledore kokoaan avuksi Feeniksin kiltaa, mutta se ei miellytä Taikaministeriötä. Onko Harryn käytävä yksin taisteluun pahaa vastaan?
     Kuva syvenee, tunnelma tihenee. Lukuvuoden aikana tapahtuu ja paljastuu asioita, jotka mullistavat Harryn elämän.

     Harry Pottereiden uudelleen lukemiseni alkaa pikkuhiljaa saavuttamaan sen vaiheen, kun oikeasti alkaa tapahtua. Feeniksin killassa on niin paljon asioita, että kirjan paksuus ei tunnu edes häiritsevän kun tarina vain vie menneessään ja pitää otteessaan. Nyt kirjan lukemisen jälkeen voisin aloittaa sen uudelleen alusta, sillä vaikka olen lukenut kirjan joskus aikoja sitten useaan otteeseen, tuntuu kuin jotain uutta tulisi aina huomattua.
     Feeniksin kilta on täynnä nuoruuden kasvua, henkistä ja fyysistä. On huutoa, raivoa, itkua, naurua. Kaikkea sekaisin. Aina ei edes tiedä, että mitä pitäisi tuntea. Rowling onkin saanut hyvin kuvailtua tuota vaihetta nuoren elämässä, varsinkin Harryn näkökulma tulee hyvin esiin. Kun kaikki ei mene nappiin ja ongelmia vain kasaantuu, menee paremmillakin ihmisillä hermo.
     Kuten muissakin osissa, suuri osa kirjasta painottuu siihen aikaan jonka Harry ystävineen viettää koulussa. Tässä osassa kuitenkin paremmin tuodaan esille sitä, mitä siellä koulussa tehdään ja mitä siellä oikeasti tapahtuu. Toki hyvin suuri osa kouluvuodesta vain ohitetaan, mutta paljon myös kerrotaan sellaista mitä ei ennen ole kerrottu. Oppitunteja kuvaillaan enemmän. Elämää tuntien ulkopuolella kuvaillaan enemmän. Lisäksi päästään tutustumaan uusiin hahmoihin ja joihinkin vanhoihin hahmoihin vielä paremmin. Kokonaisuutena tämä osa on ehkä paras tähän astisista Pottereista.

Nimi: Harry Potter ja Feeniksin kilta (Harry Potter and the Order of the Phoenix)
Kirjailija: J.K. Rowling
Suomentanut: Jaana Kapari
Genre: fantasia, nuoret
Sarja: Harry Potter #5
Sivumäärä: 1050
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2003 (suom. 2004)

Kirjailijan muut teokset: Viisasten kivi, Salaisuuksien kammio, Azkabanin vanki, Liekehtivä pikari
Arvosana: *****

J.K. Rowling: Harry Potter ja Liekehtivä pikari

Harry Potter ja Liekehtivä pikari on yksi sarjan lempiosistani, sillä tässä alkaa vihdoin ja viimein tapahtua. Alusta loppuun asti. Sen lisäksi tässä kirjassa ystävyyssuhteisiin tulee uusia kuvioita, eikä kaikki ole aina ruusuilla tanssimista. Aikaisempiin osiin verrattuna tässä osassa on siis enemmän draamaa ja suhdekiemuroita, joiden seassa tarvitsee rämpiä, löytääkseen takaisin perille. Tässä osassa mukaan kuvoihin tulee myös ihastumiset ja niiden vaikeus. Tämä on myös ensimmäinen osa, jonka aikana lukijan (tai ainakin minun) silmäkulmasta vierähtää kyynel jos toinenkin. Väkisin. Ihan sama kuinka montaa lukukertaa on jo takana, kyyneleet tulee samassa kohtaa. Aina.
     Tähän asti sarja on ollut hieman sitä, että eletään vuosi kerrallaan. Mitään sen suurempaa ei satu. Tässä osassa kuitenkin sattuu ja tapahtuu asioita, jotka jatkavat kulkuaan seuraavissa osissa. Nyt se tarina vasta alkaa. Ihan kunnolla. Ja ehkä juuri sen takia pidän tästä osasta niin paljon. Vihdoin tarina saa kunnolla merkityksen ja asioilla on suuria vaikutuksia tulevaan.
     Koska Harry Potterit ovat varmasti melkeinpä kaikille edes jollain tasolla tuttuja, en ala sen enempää kertomaan kirjan juonesta tai sen tapahtumista. Jos et ole vielä lukenut tätä kirjaa (tai katsonut edes elokuvaa), suosittelen sen tekemään. Ei tarvitse välttämättä edes tutustua aikaisempiin osiin, ellei välttämättä halua.

     ""Olen jättänyt kertomatta teille yhden jutun", Harry sanoi. "Lauantaiaamuna heräsin siihen että arpeani vihloi taas."
     Ron ja Hermione reagoivat miltei täsmälleen niin kuin Harry oli kuvitellut omassa huoneessaan Likusteritiellä. Hermione haukkoi henkeä ja alkoi oitis ehdotella, mitä pitää tehdä, mainitsi kasan tietokirjoja ja ties kenet Albus Dumbledoresta Tylypahkan ylihoitajaan, matami Pomfreyhyn.
     Ron vain näytti typertyneeltä. "Mutta - eihän hän siellä ollut? Tiedät-kai-kuka? Tai siis - viimeksi kun sinun arpeasi sattui, silloinhan hän oli Tylypahkassa.""

Nimi: Harry Potter ja Liekehtivä pikari (Harry Potter and The Goblet of Fire)
Kirjailija: J.K. Rowling
Suomentanut: Jaana Kapari
Genre: fantasia, nuoret
Sarja: Harry Potter #4
Sivumäärä: 768
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2000 (suomeksi 2001)

Kirjailijan muut teokset:  Viisasten kivi, Salaisuuksien kammio ja Azkabanin vanki
Arvosana: ****½

Lukuhaasteet: Helmet19 (12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan), PopSugar19 (27. Kirjassa on sukupuuttoon kuollut/kuvitteellinen olento)

J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki

Harry Potter ja Azkabanin vanki on suositun ja ympäri maailmaa tunnetun nuorille (ja miksei aikuisillekin) suunnatun sarjan kolmas osa. Nyt Harry on päässyt vähän paremmin perille velhojen maailmaan ja hänen kolmas vuosi Tylypahkassa saa alkaa. Kesäloman loppu ei kuitenkaan suju aivan niin kuin Harry oli sen alunperin suunnitellut. Välikohtaus Marge-tädin kanssa saa Harryn pelkäämään, että hänet erotetaan koulusta (alaikäiset eivät saisi taikoa). Velhomaailmassa kuitenkin kuhisee ja Harry armahdetaan. Pian hän saa kuulla miksi. Ja siitä alkaa tätä kirjaa verhoava seikkailu.
     Azkabanin vanki on mielestäni selkeästi parempi kuin kaksi aikaisempaa osaa. Tässä oikeasti tapahtuu, alusta asti. Kunnolla. Sen lisäksi melko alussa Harry saa kuulla ennustuksia, jotka käyvät toteen. Myöhemmin hän kuulee uusia ennustuksia, mitkä jäävät vaivaamaan mieltä kun Harry huomaa, että ainakin osa ennustuksesta toteutuu. Tässä kirjassa siis alku yhdistyy loppuun, eikä vain lopussa tapahdu jotain suurta ja ihmeellistä.

     "Kun päivät sujahtelivat ohi, Harry alkoi katsella ulkona kulkiessaan näkyisikö Ronia ja Hermionea. Moni Tylypahkalainen kävi nyt Viistokujalla, kun lukukauden alku oli niin lähellä. Harry tapasi rohkelikkotoverinsa Seamus Finniganin ja Dean Thomasin Hienoissa huispausvarusteissa, missä hekin töllistelivät Tulisalamaa. Hän myös törmäsi pyöreäkasvoiseen ja unohtelevaiseen Neville Longbottomiin Säilä & Imupaperin edessä. Harry ei jäänyt rupattelemaan; Neville oli ilmeisesti kadottanut kirjalistansa ja sai toruja hirmuisen näköiseltä mummiltaan. Harry toivoi, ettei Nevillen mummi vain saisi tietää, että hän oli esiintynyt Nevillenä paetessaan taikaministeriötä." s. 62

     Lisäksi tässä kirjassa tutustutaan kahteen lempihahmooni koko sarjassa (myönnetään, niitä lempihahmoja on aika monta). Nyt kuitenkin tarkoitan professori Lupinia ja Sirius Mustaa. He tuntuvat niin sympaattisilta alusta asti (okei, ei ehkä Sirius vaikuta aivan alusta asti) ja lopussa heidän menneisyydestään kerrotaan paljon. Ja tietenkin tuo menneisyys liittyy Harryyn, miten muutenkaan. Lupinin ansiosta Harry oppii paljon uutta ja onnistuu pelastamaan kaksi henkeä.
     Azkabanin vanki jatkaa siis samaa teemaa kuin kaksi aikaisempaa osaa, mutta on mielestäni vielä parempi. Tässä jotenkin tapahtuu enemmän, jolloin lukijana on vaikeampi laskea kirjaa kädestä. Lisäksi ainakin lopussa huomasin hymyileväni sivuja lukiessani. Muuten nämä kirjat aikalailla menee vakavalla naamalla, eikä tässäkään suoranaista huumoria ollut. Paitsi hahmojen luonteen muodossa. Tuollaiset pienet asiat kuitenkin tekevät kirjasta sen mitä se on. Ja nyt se tekee tästä kirjasta yhden suosikeistani, vaikka en tälle täysiä tähtiä voikaan antaa. Vielä ei olla päästy siihen täydellisyyteen, mitä tiedän näistä kirjoista löytyvän.

Nimi: Harry Potter ja Azkabanin vanki (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban)

Kirjailija: J.K. Rowling
Suomentanut: Jaana Kapari
Genre: fantasia
Sarja: Harry Potter #3
Sivumäärä: 456
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1999 (suomennettu 2000)

Sarjassa aiemmin ilmestyneet: Viisasten kivi, Salaisuuksien kammio
Arvosana: ***½
Lukuhaasteet: Helmet19 (33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan), PopSugar19 (7. Suosikki kirja, jonka luet uudelleen)

J.K. Rowling: Harry Potter ja Salaisuuksien kammio

Nimi: Harry Potter ja Salaisuuksien kammio (Harry Potter and the Chamber of Secrets)
Kirjailija: J.K. Rowling
Suomentanut: Jaana Kapari
Genre: fantasia
Sarja: Harry Potter #2
Sivumäärä: 365
ISBN: 978-951-31-8488-9
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1998 (suomennettu 1999)
Luettu: tammi-helmikuu 2019

Sarjassa aiemmin ilmestyneet: Harry Potter ja Viisasten kivi

Ankea kesäloma Dursleyn perheen luona päättyy vauhdikkaasti, kun noitakoulusta tutut Weasleyn veljekset hakevat Harryn luokseen lentävällä Anglialla. Ensimmäistä kertaa Harry pääsee tutustumaan oikeaan velhoperheeseen.
     Sekopäinen Dobby-tonttu on varoittanut Harrya palaamasta takaisin Tylypahkaan, mutta mikään ei saisi Harrya jäämään sieltä pois. Jostain syystä Harry ja Ron Weasley eivät pääse Tylypahkan pikajunan kyytiin ja kun he lopulta saapuvat kouluun, on vastaanotto kirjaimellisesti murskaava. Pian koulussa alkaa tapahtua kummia.

Arvostelu: Toinen klassikkosarjan teos. Tuo ihmeellinen salaisuuksien kammio. Viisasten kiven kohdalla mainitsin, että se ei ole suosikkini sarjan kirjoista. Salaisuuksien kammiokaan ei ole suosikkini, mutta on se jo parempi kuin ensimmäinen osa. Minun mielestä. Vieläkään ei päästä sinne huippusuoritukseen, mutta lähellä ollaan. (Tai sitten vain olen lukenut nämä kirjat jo niin monta kertaa, että kaikki asiat eivät jaksa innostaa kuten ensimmäisellä lukukerralla.)
     Tässä toisessa osassa saadaan tutustua uusiin, mielenkiintoisiin hahmoihin. Ihan ensimmäisenä haluan mainita Gilderoy Lockhartin, kuka on aivan mahtava hahmo, vaikka ärsyttävä onkin. Hänellä on oma kirjasarjansa, jossa hän kuvailee "omia" kykyjään ja kokemuksiaan. Kirjan lopussa kuitenkin selviää asian oikea laita, mikä on jo koko kirjan paistanut muiden hahmojen naamoilta. Silti, hänessä on jotain, mistä tykkään. Ehkä hänessä on niin paljon itsevarmuutta, että se jotenkin puhuttelee.
     Toisena hahmona tulee Ginny (joka, kyllä, vilahtaa myös ensimmäisessä osassa). Ginny on yksi lempihahmoistani koko sarjan aikana. Hän on tarinaa ajatellen sivussa, mutta jotenkin hän on ihanan puhutteleva ja rakastettava hahmo. Vielä tässä alussa, hän on ihana pieni nuori lapsi, kuka haluaa vain hyväksyntää (perheeltään, muilta ja Harrylta). Hänessäkin on jotain, mihin tarttua ja mitä kokee omakseen. Hänessä on helppo nähdä pieni pala itseään.

     "Harry juoksi eteiskäytävää keittiöön ja tunsi vatsansa kovertuvan ontoksi.
     Petunia-tädin mestariluomusjälkiruoka, kermavaahtokeko sokeroituine orvokkeineen, leijui katonrajassa. Dobby kyhjötti kyyryssä nurkkakaapin päällä.
     "Ei", Harry kähisi. "Ole kiltti... ne tappavat minut..."
     "Harry Potterin täytyy luvata, ettei hän mene enää kouluun -"
     "Dobby... ole kiltti."
     "Hänen täytyy luvata, ettei mene."
     "Minä en voi!"" luku 2, sivu 27

     Salaisuuksien kammio keskittyy alussa siihen, että Harry ei saisi mennä kouluun. Tähän säätämiseen kuluu mukavasti kolmasosa kirjasta. Sitten päästään vihdoin vaikeuksien kautta voittoon ja Harry on koululla. Hommat eivät kuitenkaan mene niin kuin niiden pitäisi, vaan kangistettuja oppilaita (ja haamu sekä kissa) alkaa löytyä Tylypahkan käytäviltä. Ja totta kai, kukapas muu kuin Harry, alkaa tutkia tätä mysteeriä. Mysteerin selvitys ei kuitenkaan oikein etene, kunnes päästään kirjan loppuun ja hupsista, homma on ratkennut. Melkolailla sama kaava kuin ensimmäisessä osassa. Yllätyksiä paljon, mutta loppupeleissä lopun arvaa paljon ennen viimeistä sivua. Silti, loppuun asti on pakko päästä ja lopputulos saatava selville.
Arvosana: ***

J.K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi

Nimi: Harry Potter ja Viisasten kivi (Harry Potter and Philosopher's stone)
Kirjailija: J.K. Rowling
Suomentaja: Jaana Kapari
Genre: fantasia
Sarja: Harry Potter #1
Julkaisuvuosi: 1997 (suomeksi 1998)
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 335
ISBN: 978-951-31-8487-2
Luettu: Tammikuu 2019

Harry Potterin tavallinen ja surkea elämä muuttuu täysin, kun hän saa 11-vuotispäivänään merkillisen kirjeen. Kirje on kutsu Tylypahkaan velhojen ja noitien kouluun ja se avaa Harrylle kokonaan uuden kiehtovan maailman. Samalla Harry saa kuulla totuuden vanhemmistaan, heidän kuolemastaan, taikavoimista ja kirouksesta.
     Tylypahkassa Harry opiskelee taikuuden alkeita, kuten muodonmuutoksia, taikajuomien tekoa, loitsuja ja suojautumista pimeyden voimilta. Koulunkäynti on hauskaa, mutta henkeäsalpaavan jännittäväksi se muuttuu, kun Harry ryhtyy ratkomaan kiehtovaa arvoitusta ystäviensä Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin kanssa.

Arvostelu: Tunnetun ja miljoonia kertoja luetun sarjan ensimmäinen osa. Itse olen lukenut teoksen niin monta kertaa, että en ole jaksanut laskea edes kaikkia. Lukemisen syy on yleensä se, että haluan lukea muut sarjan osat, enkä halua jättää yhtä tai kahta osaa lukematta. Jo siitä sekä antamieni tähtien perusteella voi ehkä ymmärtää, että tämä ensimmäinen osa ei ole suosikkini. Vaikka täytyy myöntää, että kokonaisuuden kannalta se on tärkeä. Eikä kyseessä nyt ihan täysin huono kirja ole, myönnetään.
     Miksi siis vain kaksi ja puoli tähteä? Siksi, että inhoan kirjasarjoissa täytekirjoja. Mitään ei oikeastaan tapahdu, kerrotaan vain asioita sieltä ja täältä ja hups, viimeinen sivu kääntyy esiin. Sellaisena pidän Viisasten kiveä. Tärkeänä kirjana hahmojen sun muun takia, mutta muuten tylsänä sanahelinänä. Asiat eivät juurikaan mene eteenpäin, kerrotaan vain luku kerrallaan jostain pienestä jutusta, joista sitten pitäisi muodostua kokonaisuus kansien väliin.
     Nyt jotkut Potter-fanit voivat kirota minut ties minne, mutta ei voi mitään. Itsekin lukeudun noihin faneihin, mutta joskus on kohdattava totuus ja myönnettävä, että tämä ensimmäinen teos aloittaa uskomattoman tarinan, yksinään se ei ole sitä. Lisäksi valitettavaa on, että suomennetussa versiossa Hagridin vuorosanat eivät ole niin hyvin käännetty kuin toivoisi. Mutta tämän asian voi tietenkin korjata lukemalla englannin kielisen teoksen.
Arvosana: **1/2
Haasteet: Helmet19, PopSugar19, Harry Potter, Kirjahyllystä, Aikuisten lukudiplomi (Lastu), Satakirjastot lukuhaaste, Keski-kirjastojen lukuhaaste, Aikuisten lukudiplomi (Keski), Reading Challenge

J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi

 Nimi: Harry Potter ja kirottu lapsi (Harry Potter and the Cursed Child)
Kirjailija: J.K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Genre: fantasia, nuoret
Sarja: Harry Potter #8
Sivumäärä: 432
ISBN: 978-951-31-9276-1
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016
Luettu: 1/17

Kahdeksas tarina.

Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin.

     Harry Potterilla ei ole koskaan ollut helppoa, ja vaikeuksia riittää nytkin kun hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja kolmen kouluikäisen lapsen isä. Samaan aikaan kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan vastuksekseen suvun henkisen perinnön taakan. Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa pahaenteisesti yhteen sekä isä että poika oppivat ikävän totuuden: toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista.

Kirjailijan muut teokset: Harry Potter -sarja
Arvostelu: Harry Potterit ovat olleet osa lapsuuttani ja nuoruuttani ja oli todella innoissani kun kuulin tästä tulevasta kahdeksannesta kirjasta. Se tosi asia, että kirja ilmestyi näytelmänä, ei hidastanut innostustani. Minulla ei ole näytelmien lukemisesta mitään muuta kokemusta kuin Shakespearen "Romeo ja Julia" sekä Ibsenin "Nukkekoti". Tiesin siis hieman mihin varautua, joten lukemisen vaikeus ja aukot tarinassa eivät haitanneet kovin paljoa.
     Näytelmää lukiessani näin sieluni silmin tarinan ja hahmot. Rakastuin aivan totaallisesti Scorpiukseen, Draco Malfoyn poikaan. Hän oli hyvin samanlainen kuin Draco, mutta ilman esitystä. Hän oli yksinäinen, mutta lempeä ja toiveikas. Hän oli myös alistunut kohtaloonsa, haluten pelastaa maailman.
     Vastaan tuli myös paljon tilanteita joiden aikana tuli sellainen olo, että "mitä juuri tapahtui". Vanhoja hahmoja oli muokattu oikein kovalla kädellä. Harryn ja hänen pojan Albuksen väleistä oli tehty kauhean dramaattiset ja jotenkin siinä tunnuttiin menevän hieman yli. Ronista oli tehty näytelmän hupiukko, vielä enemmän kuin ennen.
     Tarinan juoni eteni oikein mukavasti koko ajan eteenpäin. Välillä seurattiin Albuksen ja Scorpiuksen matkaa ja sitten siirryttiin Harryn ja hänen ystävien luokse. Siinä samalla hypeltiin hieman ajassa ja saatiin kuulla suuria salaisuuksia. Yksi jopa Voldemortiin liittyen. Loppujen lopuksi maailma sai taas hieman lisäaikaa itselleen.
     Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, että luin tämän ja tulen sen vielä joskus varmasti lukemaan uudestaan. Valitettavasti minun on myös pakko myöntää, että tämä ei ollut aivan sen veroinen kuin odotin. Toki tässä Rowling ei päässyt näyttämään kirjoittamis-taitojaan, ainoastaan mielikuvituksensa.
Arvosana: ***½