Victoria Aveyard: Maailmojen murtaja

Pimeys on valtaamassa Allwardin. Viimeinen maailmat yhdistävä kehrä on sammuttanut jo tuhat vuotta sitten, ja sen myötä ovat katkenneet yhteydet eri ulottuvuuksien välillä. Nyt jokin on muuttumassa. Vallanhimoinen Taristan aikoo verenperintönsä voimalla avata kehrät, vapauttaa muinaisen jumaluuden ja syöstä maailman kaaokseen.

Jopa syrjäisessä satamakaupungissa asustelevat Corayne an-Amarat tuntee lähestyvän pimeyden. Pian totuus valkenee hänelle: hän on kehräverinen, Taristanin ainoa sukulainen ja muinaisen suvun viimeinen jäsen, joka voi pelastaa tuhoaan kohti ajautuvan maailman. Avukseen Corayne saa sekalaisen seurueen: Aseenkantajan, jonka on valittava kotinsa ja kunniansa välillä. Kuolemattoman, joka janoaa kostoa rikotun valan vuoksi. Verenhimoisen ja joukoistaan karkotetun palkkamurhaajan. Muinaisen noidan, joka verhoaa ennustukset arvoituksiksi. Väärentäjän, jolla on luurankoja kaapissaan. Palkkionmetsästäjän, jolla on mielessä kosto.

     Victoria Aveyard on tullut itselle aikaisemmin tutuksi hänen Hopea-sarjasta, josta olen ehtinyt lukea kaksi ensimmäistä osaa. Huomatessani, että hänen uusin kirjansa ilmestyisi myös suomeksi, halusin tarttua siihen mahdollisimman nopeasti. Saatuani paksun kirjan käteeni, aloitin sen lukemisen innoissani. Jonkin aikaa luettuani vaihdoin kuitenkin äänikirjan kuunteluun.

     Odotukseni olivat melko korkealla, mutta kirja ei aivan yltänyt näihin odotuksiin. Mielenkiintoni tarinaa tai sen hahmoja kohtaan jäi valjuksi koko kirjan matkalta. Tätä lisäsi vielä se ongelma, että hahmoja tuntui olevan aivan liikaa, eikä yksikään jäänyt kunnolla mieleen. Maailma oli kirjassa ehkä ainoa asia, mistä oikeasti pidin ja juonikin osittain. Harmikseni en vielä kuitenkaan osaa sanoa, tartunko jatko-osaan kun se joskus ilmestyy. Tai sitten minun pitäisi antaa tälle vielä uusi mahdollisuus, paremmalla hetkellä.

Realm Breaker
Suomentanut: Jussi Korhonen

Äänikirjan lukija: Inkeri Hyvönen
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Maailmojen murtaja #1
Kustantaja: Aula & Co (2021)

Kirjailijan muut teokset: Punainen kuningatar, Lasinen miekka
Arvosana: ***

Mikki Lish & Kelly Ngai: Taikuuden talo

Hedy ja Spencer lähetetään jouluksi isoisänsä hoivoon taloon, joka on pullollaan taiakesineitä, joihin ei missään nimessä saa koskea. Pölyisiin kehyksiin alkaa ilmestyä viestejä, jotka johdattavat lapset kadonneen isoäitinsä kohtalon jäljille. Mitä heidän taikuri-isoisänsä salaa heiltä? Apunaan täytetty (puhuva) hirvenpää, (myöskin puhuva) karhuntalja ja joukko (sillä hetkellä) ruumiistaan irtautuneita henkiä, ja vastassaan hirveät gargoilit ja pahantahtoiset korpit, Hedy ja Spencer lähtevät selvittämään totuutta.

     Taikuuden talo on uuden lapsille suunnatun kirjasarjan avausosa ja se seuraa Hedy ja Spencerin seikkailuja heidän isoisänsä taikaesineitä sisältävässä talossa. Kirja tempaisi nopeasti mukaansa ja piti hyvin tahtinsa loppuun saakka. Pientä jännitystäkin oltiin kirjaan saatu mukaan, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, ettei nuoremmille lukijoillekin soveltuisi.

     Kirjassa keskitytään hyvin paljon juonen kehittymiseen ja sen eri vaiheisiin. Hahmokuvaustakin on, mutta se on jäänyt hieman taka-alalle. Päähenkilöt kuitenkin tulevat lukijalle riittävän tutuksi, jotta tarinasta ei putoa kyydistä. 

     Kokonaisuutena siis sellainen kirja, jota voin suositella lämpimästi (myös vanhemmillekin lukijoille). Mielenkiintoinen, viihdyttävä ja sopiva myös iltasatuna luettavaksi.

The house on Hoarder Hill
Suomentanut: Terhi Kuusisto
Genre: lapset, fantasia

Äänikirjan lukija: Rosanna Kemppi
Kustantaja: Aula Co
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 3,75

Muissa blogeissa: Hemulin kirjahylly
Helmet2020:

4. Kannessa ja kuvauksessa monta henkilöä

30. Kirjassa pelastetaan ihminen

42. Kirjassa isovanhempia

49. Julkaistu 2020

Victoria Aveyard: Lasinen miekka

Nortan kuningaskunnassa kuohuu - punaisten keskuudessa muhii kansannousu ja hopeiset ovat varpaillaan. Heidän ylivaltaansa on ilmestynyt punainen särö nimeltä Mare Barrow, jonka kyky hallita sähköä ja salamoita on ennennäkemätön jopa mahtavia kykyjä hallitsevien hopeisten keskuudessa.
Kostonhimoinen prinssi Maven on kruunattu Nortan kuninkaaksi, ja hän on päättänyt napata Maren. Ajojahdin kiihtyessä Mare ystävineen lähtee etsimään itsensä kaltaisia punahopeisia uusverisiä Punakaartin avuksi taistelemaan hopeisia sortajia vastaan. Samalla hän joutuu kohtaamaan sisällään kuohuvan pimeyden. Onko hän muuttumassa samanlaiseksi hirviöksi kuin hopeiset vastustajansa?
Vallasta syrjäytetty prinssi Cal, Mavenin isoveli, seuraa Maren mukana, eivätkä heidän tunteensa toisiaan kohtaan ole sammuneet. Mutta keneen Mare voi todella luottaa ja millaisen hinnan hän on valmis maksamaan kansansa vapaudesta?

     Lasinen miekka on Hopea -sarjan toinen osa ja ensimmäisen osan jälkeen minulle jäi korkeat odotukset tälle osalle. No, nämä odotukset eivät aivan täyttyneet, mikä näkyi muun muassa siinä, että kirjan lukeminen kesti yllättävän kauan. Lukemisen jälkeen minun oli pakko käydä Goodreadsissa katsomassa näiden kahden osan välinen ero annetuissa tähdissä ja kyllä, tämä toinen osa on saanut hieman huonommat arvostelut (toki tähtien antajiakin on tuplasti vähemmän). Joka tapauksessa, sain luettua kirjan loppuun ja se ei vienyt kaikkea innostustani sarjan jatkon osalta.
     Lasinen miekka jatkaa juuri siitä mihin ensimmäinen osa jäi. Edelleen on hopeaveriset (heillä on voimia/erityiskykyjä, miksi niitä nyt haluaakin kutsua) sekä punaveriset (ne tavalliset tallaajat, joita sorretaan). Ja sitten on tietysti meidän päähenkilömme Mare, joka ensimmäisessä osassa joutui hopeisten hoviin ja sai selville, että vaikka hänen verensä on punaista, hänellä on voimia/erityiskykyjä. Sen lisäksi on vielä Punakaarti, joka yrittää syöstä vallan hopeisilta ja joihin Mare on entisen kruununprinssi Calin kanssa liittynyt. Nyt siis taistelu on kesken. Pako on kesken. Kaikki on kesken. Punakaarti on hyökännyt hopeisten joukkoon ja sota on lähtenyt käyntiin. Mare saa tietää pala palalta kuinka suuri organisaatio Punakaarti lopulta onkaan ja kuinka paljon ympäröivien seutujen väki tukee kaartin toimintaa. Mare myös saa selville, että häntä pelätään ja että Cal on elossa vain hänen takiaan.

     "Jos minä olen miekka, olen lasista tehty, ja tunnen jo hajoavani sirpaleiksi."

     Kaikesta toiminnasta riipumatta, tämän kirjan alku tuntui jotenkin todella hitaalta ja asioiden paljastaminen tapahtui hyvin tiputellen. Sitten kun päästiin kirjan viimeiselle kolmannekselle, toiminta rysähti käyntiin ihan kunnolla ja sitten ei enää hidasteltu. Tästä johtuen kirja ei tuntunut kovin tasapainoiselta ja jäin kaipaamaan siltä jotain, mikä on vaikea selittää.
     Ensimmäisessä osassa Maren luonne oli jollain tasolla ärsyttävä, se ei kuitenkaan haitannut juurikaan itseäni (tai ainakaan nyt en muista niin olleen). Tässä toisessa osassa taas, en tykännyt Maresta yhtään ja häntä kohtaan kokemani arvostus (jos sitä sellaiseksi voi alunperinkään kutsua) katosi kyllä kokonaan ja hänet olisi voinut heivata tästä sarjasta pois. Hänessä ei tuntunut tapahtuvan juurikaan kasvua muuhun suunta kuin kieroksi, juonittelevaksi tytöksi, joka kaipaa kotiin mutta ei myönnä sitä. Ja tämän kaiken lisäksi itseäni häiritsi Maressa se, että hän tuntui ajattelevan, että on kaiken keskipiste ja kaikki kulminoituu häneen. Vaikka tapahtumien edetessä kävi aika selväksi, että näin ei ehkä sittenkään ole.

     "Pelkään yksinäisyyttä enemmän kuin mitään muuta. Miksi siis teen näin? Miksi työnnän rakkaimpani luotani ja pakenen heitä? Mikä minussa on vialla?
     En tiedä.
     Enkä tiedä, miten voin lopettaa sen."

Glass Sword
Suomentanut: Jussi Korhonen
Genre: fantasia, nuoret, romantiikka, scifi
Sarja: Hopea #2
Kustantaja: Aula & Co
Julkaisuvuosi: 2016, suom. 2017

Kirjailijan muut teokset: Punainen kuningatar
Arvosana: ***½
Goodreads: 3,91

Muissa blogeissa: Unelmien aika, Sivujen välissä
Helmet2020: 4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä, 9. Kirjassa kohdataan pelkoja, 28. Tulevaisuudesta kertova kirja, 30. Kirjassa pelastetaan ihminen, 39. Kirjassa lennetään
PopSugar2020: 9. A book with a map, 34. A book you meant to read in 2019, 50. A book with a main character in their 20s
Goodreads2020: 3. You are prompted to read because of something you read in 2019, 4. Set in a place/time that you wouldn't want to live, 10. A book that is between 400-600 pages, 18. By an author you've only read once before, 19. A fantasy book, 22. A book with the major theme of survival

Leigh Bardugo: Varjo ja riipus

Alina Starkov on teini-ikäinen orpotyttö ja rivisotilas, joka tietää ettei välttämättä selviä hengissä ensimmäisestä vaelluksestaan Varjojen maan halki. Varjojen maa on yliluonnollisen pimeä ja synkkä alue, jota asuttavat lukemattomat ihmislihaa syövät hirviöt. Se katkaisee ravkalaisten pääsyn merelle, ja retkikunnat ylittävät alueen säännöllisesti kuljettaakseen meritse tulevia tarvikkeita. Kun Alinan rykmentti joutuu raivoisan hyökkäyksen kohteeksi, Alinen uinuneet voimat heräävät tämän pelastaessa parasta ystäväänsä hirviöiden kynsistä.
Tieto Alinan poikkeuksellisesta kyvystä leviää ja hänet pestataan grishojen eliittisotajoukkoihin. Grishat ovat ihmisiä, joilla on erilaisia maagisia voimia. Joukkojen pahamaineinen johtaja Darkling uskoo, että Alinan voima riittää tuhoamaan Varjojen maan ja yhdistämään sodan rikki repimän valtakunnan, mutta vain Alina itse pystyy hallitsemaan kesyttämätöntä kykyään. Ravkaan kohdistuvan uhan kasvaessa menneisyyden salaisuudet alkavat paljastua Alinalle ja hän ymmärtää, että ne voivat tuhota paitsi hänen kotimaansa myös kaiken mitä hän rakastaa.

   Fantasiaa, seikkailua, romantiikkaa... jos kaipaat sitä, niin tässä on kirja juuri sinulle. Omalla tavallaan kevyttä, mutta kuitenkin sen verran fantasiapainotteista, että et unohda olevasi epätodellisessa maailmassa vieraana.
     Varjo ja riipus aloittaa trilogian, mutta myös isomman sarjakokonaisuuden. Se luo pohjan maailmalle, kertoo taian muodostumisesta ja sen periaatteista sekä esittelee tärkeimmät hahmot ja heidän ajatuksensa lukijalle. Se ei anna vastausta kaikkiin kysymyksiin, se ei ehkä ole täydellinen kokonaisuus, mutta se loi ainakin minuun halun lukea ja tietää lisää tästä taianomaisesta ja salaisuuksia sisältävästä maailmasta. Kirja on Bardugon esikoisteos, mikä näkyy kirjan tekstissä ja tarinan etenemisessä. Se ei ole niin monipuolinen ja moniulotteinen kuin voisi olla, mutta se on riittävästi näitä asioita, jotta hahmoihin voi rakastua.
   Tarinan hahmot ovat nuoria (suurimmaksi osaksi) ja heillä on pitkä matka oppia, mutta onneksi heidän eteensä heitetään ratkaistava ongelma toisensa perään ja lopulta he voivat juhlia. Vai voivatko sittenkään? Juonellisesti tämä teos on hieman ennalta-arvattava, mutta halusin antaa sen anteeksi, sillä tämän lukeminen oli niin suuri nautinto. Tämä kirja luo hyvän ja vakaan pohjan muun tarinan kehitykselle ja uskon seuraavien osien nousevan tämän pohjalta korkealle taivaisiin. En voi siis kuin vain suositella. Jos nuorille aikuisille suunnattu fantasia on se sinun juttusi.

Shadow and Bone
Suomentanut: Jussi Korhonen
Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: Grishaversumi #1 (Shadow and Bone Trilogy)
Kustantaja: Aula & Co
Julkaisuvuosi: 2012 suom. 2019

Arvosana: ****½
Goodreads: 4,03

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar

Veri jakaa ihmiset kahteen kastiin - punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota lähes jumalallisia voimia omaava hopeinen eliitti hallitsee.
     Mare Barrow on 17-vuotias punainen taskuvaras ja joutumassa pian sotaväkeen. Tilanne muuttuu yllättäen, kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeisten ylivaltaa, ja suojellakseen ystäväänsä Mare päätyy hopeisten keskuuteen. Siellä hänelle ja hopeisten hoville valkenee, että punaiseta verestä huolimatta Marella on oma, kuolettava voimansa.
     Maresta tehdään hopeisten prinsessa, mutta maailmassa, jossa vallankumous ja rakkaus sekä valta ja oikeus kamppailevat, ei mikään ole mustavalkoista ja kuka tahansa voi pettää kenet tahansa.

     Punainen kuningatar oli kaikessa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoinen, mukaansatempaava ja upea lukuelämys, jonka en olisi halunnut loppuvan. Tämä kirja piti otteessaan alusta loppuun, eikä tylsiä hetkiä päässyt syntymään. Koko ajan oli jotain, mutta samaan aikaan tapahtumia ja melskettä ei ollut liikaa.
     Tämä kirja on kuvaus tulevaisuuden maailmasta, jossa kansa on jakautunut kahtia. Toiset palvelee ja toiset hallitsee. Ne ketkä hallitsevat, ovat voimakkaita henkilöitä ja heidän hallintansa perustuu osin pelkoon. Sitten eräänä päivänä valtakunnan hallitsevissa osissa tapahtuu isku, jonka takana on Purppurakaarti. Punaisista (ja ehkä jopa hopeisistakin) henkilöistä koostuva joukko, joka haluaa tasa-arvoista kohtelua kaikille. Samaan aikaan kuninkaan silmien alle ilmestyy Mare, tyttö jolla on voimia, vaikka hänen verensä on punaista.
     Kirjan tapahtumat lähtevät nopeasti liikkeelle ja seikkailu saa alkaa. Kehen voi luottaa, kun jokainen voi pettää sinut. Maren maailma muuttuu yhdessä päivässä niin paljon, että häntä aletaan kouluttamaan kuninkaan hoviin sopivaksi. Hänestä tulee prinsessa. Hän tutustuu kahteen upeaan mieheen, veljeksiin, Cal ja Maven. Hän ei tunnista omia tunteitaan, mutta lukija kyllä ymmärtää hänen vaikeutensa sitäkin paremmin. Lisäksi on Lucas, joka toimii Maren saattajana joka paikkaan ja pitää hänet aisoissa, että mitään ei pääse tapahtumaan.

     "Lucas tulkitsee hiljaisuuteni järkytykseksi, mutta hän on väärässä. Minä tunnen raivoa.
     Jokainen voi pettää kenet tahansa."

     Tykkäsin tästä kirjasta todella paljon. Se ei ole täydellinen, mutta se on sellainen, jonka pariin voin aivan hyvin lähteä uudestaan. Ja tämä kirja oli todellakin sellainen, että haluan lukea jatko-osat. Päähenkilössä oli piirteitä, jotka itseäni ärsyttivät, mutta se nyt on aivan normaalia. Olisin halunnut muistutella hänen alkuperäisiä ajatuksia kirjan loppua kohti mentäessä, mutta jokainen tehkööt omat virheensä ja niiden virheiden kautta tämä itse sarja lähteekin rakentumaan varmasti aivan uusiin mittoihin. Olin hieman peloissani kolmiodraama-asetelman vuoksi, mutta se pidettiin onneksi pienenä, eikä noussut pääosaan missään vaiheessa. Ja koska päähenkilön ymmärrys omista asioistaan oli niin pieni, niin ei tullut edes sellaisia päänsisäisiä kohtauksia, missä mietittäisiin kahden miehen välillä.

Nimi: Punainen kuningatar (Red Queen)
Kirjailija: Victoria Aveyard
Suomentanut: Jussi Korhonen
Genre: fantasia, nuoret, scifi, romantiikka
Sarja: Hopea #1
Sivumäärä: 451
Kustantaja: Aula & Co
Julkaisuvuosi: 2015 (suom. 2016)

Arvosana: ****½

Lukuhaasteet: PopSugar19 (11. Kirjan kannessa vaate tai asuste)
Muissa blogeissa: Yöpöydän kirjat, Oksan hyllyltä, Kirjakko ruispellossa, Lukutoukan kulttuuriblogi, Ullan luetut kirjat

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija

Auschwitzin tatuoija perustuu tositapahtumiin slovakialaisen Lale Sokolovin vaiheista ja uskomattomasta selviytymisestä Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirillä. Se on henkilökohtainen selviytymistarina ja kertomus toivosta ja rohkeudesta sekä pysäyttävä kuvaus yhdestä maailmanhistorian kammottavimmista ajanjaksoista.
Lale on keskitysleirin vanki, joka saa tehtäväkseen tatuoida numerot toisten vankien käsivarsiin. Työ leirin tatuoijana tarkoittaa, että Lale on muihin vankeihin nähden varsin turvassa. Lale todistaa kauheita tapahtumia - mutta myös urheita tekoja ja myötätuntoa ja käyttää omaa asemaansa auttaakseen muita vankeja.
Vuonna 1942 Lale kohtaa tatuointijonossa uuden vangin, Gitan, ja rakastuu saman tien. Lale vaatii Gitaa pysymään hengissä, jotta he voisivat mennä naimisiin.

     En koe olevani oikea henkilö arvostelemaan tätä tarinaa. Näitä henkilöitä. Tästä syystä en anna tälle teokselle sen ihmeellisempää arvosanaa, vaan kerron muuten oman mielipiteeni kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista. En ole myöskään tutustunut muihin Auswitzista kertoviin tarinoihin ja kirjoihin, joten en voi verrata tätä sisältöä mihinkään. Jos kuitenkin haluat tietää mitkä tähdet annoin tälle teokselle Goodreadsissa (sillä siellä on kai pakko antaa jotain tähtiä kun merkkaa kirjan luetuksi), annoin kolme.
     Kirjan tarina on aikalailla kerrottu takakannessa. Toki ei kaikkea. Eikä ihan loppua. Minäkään en halua spoilata loppua, joten en kerro tapahtumista Lalen ja Gitan tapaamisen jälkeen. Täytyy kuitenkin muistaa, että Lale kertoi oman ja Gitan tarinan Heather Morrisille, ja tästä tarinasta tehtiin romaani. Romaani, joka on kerännyt niin ihastusta kuin vihastusta.

     "He sopertelevat lohdutuksen sanoja Gitalle. Poissa. Enää ei tule muistoja. Hän tuntee sisällään kauhean tyhjyyden. Hän kääntyy ystäviensä puoleen ja kysyy katkonaisella, murtuneella äänellä: "Luuletteko, että voisin itkeä? Vain vähäsen?""

     Kuten rakkaustarinat yleensä, tämä teos on toivoa antava ja sitä kautta hellyyttävä ja ihmeellinen. Koskettava. Kertomus vangeista on mieleenpainuva, väristyksiä aiheuttava. Ahdistava. Sitä tämä teos on, todella. Samalla tämä kirja on kalju kertomus näistä henkilöistä. Tämä kirja ei avaa hahmojen tarinaa. Ei heitä itseään. Tarina vain puskuttaa eteenpäin pysähtymättä kertaakaan kertomaan sitä, millaisia vangit ovat. Edes päähahmoista ei muodostu kokonaista, ei edes puolikasta kuvaa, johon tukeutua kun hahmottelee henkilöitä mielessään.

     "Lale ajattelee päivämäärää, huhtikuun neljän 1944. Kun hän näki sen työlistoissaan sillä viikolla, sana huhtikuu oli pistänyt hänen silmäänsä. Huhtikuu, mitä erityistä on huhtikuussa? Sitten hän tajusi. Kolmen viikon kuluttua hän on ollut täällä kaksi vuotta. Kaksi vuotta. Miten hän on onnistunut siinä? Miten hän yhä hengittää, kun niin monet eivät?"

     Tämä teos kertoo asiat niin kuten ne olivat. Tästä tarinasta ei saa oikein muuta irti. Mutta jos se ei sinua lukijana haittaa, suosittelen tarttumaan tähän teokseen. Se on sen arvoinen. Itse en kuitenkaan kokenut tätä kirjaa sellaisena, että haluaisin palata sen pariin enää uudelleen. Tämä oli kerralla nähty. Ehkä toisella kerralla siitä huomaisi jotain uutta. Jotain ihmeellistä, mutta itse en tätä pääse näkemään tai kokemaan. Silti, suosittelen lämpimästi antamaan kirjalle edes sen yhden mahdollisuuden.

Nimi: Auschwitzin tatuoija (The Tattooist of Auschwitz)
Kirjailija: Heather Morris
Suomentanut: Pekka Tuomisto
Genre: historiallinen
Sivumäärä: 286
Kustantaja: Aula & Co.
Julkaisuvuosi: 2018 (suom. 2019)

Arvosana: ei arvostelua

Lukuhaasteet: Helmet19 (32. Kirjan nimessä on ammatti), PopSugar19 (38. Kirja perustuu tositapahtumiin)