Søren Sveistrup: Kastanjamies (Dekkariviikko 2022)

Ministeri Rosa Hartungin 12-vuotias tytär katosi selittämättömästi vuosi sitten. Samana päivänä kun hän palaa töihin sairauslomalta, löytyy Kööpenhaminan lähiöstä nuori äiti julmasti murhattuna, ilman toista kättä. Läheisestä leikkimökistä löytyy kahdesta kastanjasta tikulla koottu ukko. Kun pian löytyy toinen nuori nainen, jonka molemmat kädet on irrotettu, jälleen kastanjaukko vierellään, alkaa poliisin kilpajuoksu aikaa vastaan. Murhaajan karmea suunnitelma on vasta käynnistynyt.

     Kastanjamies on "Jälkiä jättämättä"-sarjasta tutun käsikirjoittajan esikoisromaani. Kirja on kerännyt suurta suosiota ja sen pohjalta on myös ilmestynyt Netflix-sarja. Itse en ole tähän tv-sarjaan ehtinyt tutustua ja kirjan lukemisen jälkeen mietin, tulenko tutustumaankaan (kirja sai jo riittävästi mielikuvituksen laukkaamaan). 

     Jo kirjan ensimetreiltä on selvää, että kirja imaisee lukijan mukaansa ja pitää otteessaan loppuun saakka. Lyhyet luvut luovat nopeasti etenevän tarinan lukijan silmien eteen, paljastaen karmeita ja jännittäviä kohtauksia hyvällä tahdilla. Meno ei kuitenkaan ole liian kiivasta, vaan epäilyksiä tekijästä ehtii muodostaa kaikessa rauhassa.

     Kuten jo mainitsin, tämä kirja sai oman mielikuvitukseni laukkaamaan. Mikäli raa'at kuvaukset ja jännitys ei ole sinun juttusi, en voi suositella tätä kirjaa. Mutta jos tämä ei ole ongelma, suosittelen tätä ehdottomasti. En vain voinut laskea kirjaa käsistäni ja olisin voinut jatkaa lukemista vielä kauemminkin (vaikka tämä onkin n. 500 sivua jo valmiiksi). Mikäli Sveistrup julkaisee vielä joskus toisen kirjan, tulen tarttumaan siihenkin (sitten kun se on suomennettu, sillä tanska ei itseltä oikein taivu).

Kastanjemanden
Suomentanut: Antti Saarilahti

Genre: aikuiset, jännitys, mysteeri, trilleri
Kustantaja: Otava (2018, suom. 2019)

Arvosana: *****

Muissa blogeissa: Kirjarouva, Kirsin kirjanurkka, Rakkaudesta kirjoihin, Kuristava kirsikka, Kirjameren alla

Jännitystä ja poliiseja, osa 2

Ensimmäisen osan dekkareista ja jännäreistä voit käydä lukemassa täältä. Nyt kuitenkin vuorossa vielä kolme kirjaa lisää tuohon listaan.

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta (Älskaren från huvudkontoret)

****, 2015, Gummerus 2017, Sari Kumpulainen, Pimeän puoli, mysteeri, rikos, jännitys, trilleri

     Kun jää pettää alta aloittaa Camilla Greben suositun kirjasarjan. Tapahtumat lähtevät vyörymään eteenpäin ruumiin löydyttyä: naisen pää on hakattu irti ja laitettu pystyyn ruumiin viereen. Kirjan tarina kerrotaan kolmesta näkökulmasta, jotka yhdistyvät loppua kohti mentäessä toisiinsa. Mukaan mahtuu niin murhatutkintaa, ihmissuhdedraamaa kuin jokaisen hahmon oman elämän kamppailuja.

     Luin kirjan viime syksynä ja omat muistikuvat tästä teoksesta ovat hyvin hatarat. Jollain tasolla muistan tykänneeni tästä ja lukemiseen ei ole mennyt kovin montaa päivää. Silti, neljästä annetusta tähdestä huolimatta, ei tämä ole mikään mieleenpainuvin kirja ollut. Seuraava osa kuitenkin jo odottaa lukuvuoroa hyllyssä, joten siihen pitäisi vielä jossain vaiheessa tarttua.

Lucy Foley: Jahti (The Hunting Party)

***½, 2018, Otava 2020, Satu Leveelahti, mysteeri, jännitys, trilleri, rikos

     Murhamysteeri lumisissa maisemissa. Alusta asti on selvää, että mistä uhri on löytynyt, mutta kaikki muu selviää pitkin tarinaa. Lomaporukkaa käydään melkeinpä hahmo kerrallaan läpi ja heidän menneisyys avautuu lukijalle. Joihinkin hahmoihin pureudutaan tarkemmin ja heidän yhteydet muodostavat verkkoja, jotka ulottuvat pidemmälle kuin aluksi kuvittelee olevan mahdollista.

     Tarina piti ihan hyvin otteessaan, mutta itseäni niin monesta hahmosta kertominen hieman häiritsi. Lisäksi joidenkin hahmojen historiasta kerrottiin mielestäni myös sellaisia asioita, jotka olisi voinut jättää pois. Hieman tiivistettynä kirja olisi siis pitänyt paremmin otteessaan. Juoni oli kuitenkin sen verran mielenkiintoinen, että kirjan sai luettua helposti loppuun saakka. Pieniä ennalta-arvattavia asioita alkoi tarinan myötä esiintyä, mitkä tuli vasta myöhemmin kunnolla esille. Ensimmäiseksi dekkariksi kuitenkin ihan hyvä kokonaisuus.

Jo Nesbø: Valtakunta (Kongeriket)

***½, 2020, Johnny Kniga, Outi Menna, mysteeri, jännitys, trilleri

     Valtakunta on tunnetun Jo Nesbøn mihinkään kirjasarjaan kuulumaton kirja verisiteestä. Kirjan keskiössä ovat Roy ja Carl, sekä veljesten historia nykyisyyden rinnalla. Mustasukkaisuudella on suuri osuus tarinassa ja vaikka tämä ei mitään suurta jännitystä tai yllätyksiä tuonut mukanaan, oli tämä ihan viihdyttävää luettavaa. Tämän luettuani mietin vain, että miksi en vielä ole ehtinyt tutustumaan tämän enempää Nesbøn kirjoihin. Katsotaan, jos tähän tulisi vielä muutos. 

     Tämän lukemisen jälkeen olen ehtinyt jo lukea kirjailijan kaksi myöhemmin ilmestynyttä kokoelmateosta (Mustasukkainen mies, Rottien saari).

Jännitystä ja poliiseja, osa 1

Seuraavana vuorossa muutama jännitystä täynnä oleva kirja, niin itsenäisiä teoksia kuin pari eri sarjojen osaa :)

C.J. Tudor: Liitu-ukko

WSOY, 2018, ****, Raimo Salminen, lukija: Aku Laitinen, jännitys, mysteeri, kauhu, äänikirja

     C.J. Tudorin Liitu-ukko on trilleri, joka pitää otteessaan alusta loppuun saakka. Tarina kulkee kahdessa aikatasossa, vuodessa 1986 Eddien lapsuudessa ja vuodessa 2016 Eddien aikuisuudessa. Kahden aikatason tapahtumat kietoutuvat yhteen ja täydentävät toisiaan, luoden jännittävän ja mielenkiintoisen asetelman. 

     Kuuntelin kirjan äänikirjana ja välillä oli vaikea pysyä perillä siitä, missä mennään. Kirja löytyy myös omasta hyllystäni, joten ehkä vielä tartun siihenkin. Tudor osaa luoda riittävästi jännitystä ilman, että se menee yli. Odotan innolla sitä hetkeä, kun tartun seuraavaan Tudorin kirjaan.

Arttu Tuominen: Verivelka

WSOY, 2019, ****, Delta #1, jännitys, mysteeri, trilleri

     Verivelka aloittaa Arttu Tuomisen suosiota niittäneen Delta-sarjan. Kirjassa päästään tutustumaan Jari Paloviitaan, jonka on tehtävä päätöksiä esille tulleessa murhatutkinnassa. Jännitystä kirjasta löytyy, mutta sen lisäksi keskitytään hahmoihin ja heidän ajatuksiin ja historiaan. Omalla kohdallani tämä toimi, mutta kaikille se ei ehkä ole se kiinnostavin asetelma kirjalle. Suosittelen kuitenkin tarttumaan tähän kirjaan ja tutustumaan Tuomisen tyyliin. 

Blake Crouch: Pimeää ainetta

Tammi, 2017, ****, Ilkka Rekiaro, jännitys, scifi

     Pimeää ainetta on jännitystä ja scifiä sekoittava kirja kvanttifyysikosta ja rinnakkaistodellisuuksista. Se on omalla erikoisella ja sekavalla tavallaan koukuttava ja hämmentävä ja vaikeasti kuvailtava. Yleensä tällaiset kirjat menevät itsellä yli ymmärryksen ja niin meni tämäkin, mutta siitä huolimatta tämä oli viihdyttävä ja kuitenkin sen verran ymmärrettävä, että tykkäsin tästä. Se tuntui ehjältä kirjalta, mutta liika ajattelu tätä lukiessa on kielletty. Blake Crouch ei ole itselle kovin tuttu ennestään, vaikka hänen Wayward Pines -sarjan kaksi ensimmäistä osaa löytyykin hyllystäni. Ehkä tulen tämän kirjan innoittamana tarttumaan niihinkin pian.

Lars Kepler: Nukkumatti

Tammi, 2013, ****, Anu Koivunen, Joona Linna #4, jännitys, mysteeri

     Nukkumatti jatkaa Lars Keplerin tunnettua kirjasarjaa. Jännitystä, kauhua ja raakoja kohtauksia on luvassa myös tässä osassa. Mikäli aikaisemmat sarjan osat ovat olleet sinun juttusi, tähän osaan on myös syytä tarttua. Mikäli sarja ei ole ennestään tuttu, en ehkä ensimmäiseksi tarttuisi tähän osaan.

C.J. Tudor: The other people

Driving home one night, stuck behind a rusty old car, Gabe sees a little girl's face appear in the rear window. She mouths one word: "Daddy". It's his five-year-old daughter, Izzy.

He never sees her again.

Three years later, Gabe spends his days and nights travelling up and down the motorway, searching for the car that took his daughter, refusing to give up hope, even though most people believe that Izzy is dead.

Fran and her daughter, Alice, also put in a lot of miles on the motorway. Not searching. But running. Trying to keep one step ahead of the people who want to hurt them. Because Fran knows the truth. She knows what really happened to Gabe's daughter.

Then, the car that Gabe saw driving away that night is found, in a lake, with a body inside and Gabe is forced to confront events, not just from the night his daughter disappeared, but from far deeper in his past.

His search leads him to a group called The Other People.

If you have lost a loved one, The Other People want to help. Because they know what loss is like. They know what pain is like. They know what death is like.

There's just one problem... they want other people to know it too.

     C.J. Tudor on tullut aikaisemmin ilmestyneistä kirjoistaan (Liitu-ukko ja Paluu pimeästä) tutuksi, mutta itse en ole niihin ehtinyt vielä tutustumaan. Nyt kuitenkin tartuin Tudorin uutuuskirjaan, joka ilmestyi tammikuussa 2020. Suomennos on luultavasti tulossa, ehkä jopa ensi vuonna. 

     The other people kertoo tarinan Gabesta, jonka maailma romahtaa eräänä päivänä, kun hänelle ilmotetaan hänen vaimon ja lapsen kuolleen. Gabe ei kuitenkaan luovu toivosta, sillä hän uskoo nähneensä tyttärensä kotimatkallaan. Kukaan ei kuitenkaan tunnu uskovan Gabea, varsinkaan kun hänen talosta löytynyt kuollut tyttö todistetaan Gaben tyttäreksi.

     Kirja lähti heti liikkeelle tapahtumien keskeltä, mikä oli hyvä asia. Sen jälkeen asiat alkoivat sekavoitua ja lankojen yhdistäminen tuntui vähän haastavalta. Kysymyksiä putkahteli mieleen kirjan puoleen väliin mennessä useampia ja harvaan niistä tuli vastaus. Onneksi kuitenkin loppupuoliskolla kysymykset alkoivat saamaan myös niitä kaivattuja vastauksia, vaikka jotkut asiat jäivät edelleen hieman hämärän peittoon.

     Kirjaan oli liitetty pieni maagisen realismin elementti, minkä merkitys hieman jäi itselle epäselväksi. Omaan makuun sen olisi voinut jättää kokonaan pois, sillä sitä ei juurikaan avattu ja sen merkitys tuntui epämääräiseltä lisältä. Siitä huolimatta tykkäsin kirjasta todella paljon, mutta ymmärrän myös niitä ihmisiä, jotka eivät ole tästä kirjasta innostuneet.

Genre: jännitys, trilleri, kauhu, mysteeri
Kustantaja: Ballantine Books
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 3,86

Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

42. Kirjassa isovanhempia

49. Julkaistu 2020

Camilla Läckberg: Hopeasiivet

Juuri kun Faye luuli, että kaikki on hyvin, hänen elämänsä järkkyy taas. Hän on rakentanut uuden elämän ulkomailla, ex-puoliso Jack on vankilassa, ja Revenge-yritys menestyy. Mutta kun yritys aiotaan lanseerata Yhdysvaltoihin, uhkaa bisnestä yllättävä vaara, ja hänen on pakko palata Tukholmaan.

Faye on menettämässä kaiken, minkä eteen hän on uurastanut. Mutta onnistuuko hän nousemaan tuhkasta ja ottamaan vallan takaisin? Luottonaisensa avulla Faye aikoo kamppailla sen puolesta mikä on hänen - hän aikoo pelastaa itsensä ja ne, joita rakastaa.

     Hopeasiivet ovat jatkoa Kultahäkille, joka ainakin omalla kohdallani oli tavallaan pieni pettymys. Kultahäkki toi ristiriitaiset fiilikset ja mietin pitkään, haluanko oikeasti jatkaa sarjan parissa. Päätin kuitenkin antaa Hopeasiiville mahdollisuuden, enkä ole varma, oliko se oikea päätös. 

     Hopeasiivet jatkavat Fayen tarinaa pari vuotta Kultahäkin tapahtumien jälkeen. Kirja jatkaa samalla polulla kuin ensimmäinen osa, kalliita tuotemerkkejä vilahtelee tekstissä enemmän kuin tarpeeksi, muutama seksikohtaus on saatu ujutettua tarinaan ilman sen suurempaa syytä, jännitystä ei ole juuri yhtään. Kuuntelin kirjasta suurimman osan, enkä tiedä olisinko kyennyt lukemaan fyysistä kirjaa loppuun. Tämä versio Läckbergistä ei vain nappaa omalla kohdallani, vaikka hyviäkin piirteitä kirjoista löytyy. En usko, että tulen tarttumaan kolmanteen osaan ainakaan heti sen ilmestyttyä.

Vingar av silver
Suomentanut: Aleksi Milonoff
Genre: jännitys, mysteeri, trilleri
Sarja: Faye #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Jääprinsessa, Saarnaaja, Noita, Kultahäkki
Arvosana: **½
Goodreads: 3,17

Muissa blogeissa: Kirjojen kuisketta, Kuunnellut äänikirjat
Helmet2020:

3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti

7. Rikotaan lakia

49. Julkaistu 2020

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Syrjäisen maaseutukartanon tanssiaisiin kutsuttu Aiden Bishop saa kylmäävän tiedon: juhlapäivän iltana klo 23 kartanon tytär Evelyn murhataan.

Evelyn ei kuitenkaan kuole ainoastaan kerran. Kun hänet on murhattu, kartanon vieraat heräävät mystisesti aina uudelleen samaan tanssiaispäivään.

Painajaismaisen kierteen katkaistakseen Aidenin on löydettävä murhaaja, ennen kuin rikosta ehtii edes tapahtua.

     Evelynin seitsemän kuolemaa tuli itselleni tutuksi alunperin englanninkielisestä booktubesta heti kirjan julkaisun aikoihin. Suomennosta odotellessani jännitys ja odotukset kasvoivat melko paljon. Kun sitten viimein sain tämän kirjan käsiini, en pystynyt laskemaan sitä käsistäni ennen loppua.

     Kirja kertoo Aiden Bishopista, joka yrittää selvittää Evelynin murhaa. Homma ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa, vaan tutkimustapa on erilainen. Aiden herää joka aamu eri henkilönä, jolla on jotain tekemistä Evelynin kuoleman kanssa. Ennen viimeistä päivää Aidenin tulee kertoa, miten ja miksi joku murhaa Evelynin. Samalla hän yrittää pelastaa Annan, naisen, jonka nimeä hän huutaa ensimmäisenä aamunaan ollessaan metsässä.

     Evelynin seitsemän kuolemaa oli tehty mielestäni melko onnistuneesti. Juoni oli mielenkiintoinen ja ainakin minut kirja piti hyvin otteessaan. Pieniä paloja totuudesta julkaistiin hyvällä tahdilla ja jännitys pysyi loppuun asti. Lukijana itse ainakin olin lopusta aivan pihalla ja ehkä se oli tarkoituskin. Ongelmaksi kuitenkin nousi monta näkökulmaa ja se, että näissä eri näkökulmissa pompittiin vähän liiankin usein. Vaikka luin tätä ihan fyysisenä kirjana ja sain välillä vilkuilla kirjan etuosassa olevaa nimilistaa, en aina pysynyt ihan kaikesta selvillä. En tiedä miten olisin selvinnyt, jos olisin kuunnellut tätä äänikirjana. 

The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää
Genre: mysteeri, trilleri, fantasia, aikuiset, scifi, historiallinen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 3,90

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjanmerkkinä lentolippu, Luetut.net, Maailmankirjat, Tuijata, Kirjoihin kadonnut, Kuiske, Kartanon kruunaamaton lukija, Annelin lukuvinkit
Helmet2020:

7. Kirjassa rikotaan lakia

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

45. Esikoiskirja

49. Julkaistu 2020

Erin Kelly: Kiviäidit - Naistenviikko 2020

Marianne kasvoi vanhan viktoriaanisen mielisairaalan varjossa, joka vainoaa häntä yhä hänen unissaan. Marianne oli 17-vuotias lähtiessään pakoon kaupunkia, perhettään, poikaystäväänsä Jesseä - ja ruumista, jonka he hautasivat. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Mariannen on pakko palata, ja hän tuntee heti menneisyyden kuristavan otteen. Yhä katkera Jesse uhkaa viimein paljastaa totuuden.

Marianne tekisi mitä vain vaaliakseen rakentamaansa elämää ja tytärtään, jonka ei halua koskaan kuulevan menneisyydestään. Mutta Marianne ei tiedä koko tarinaa - eikä hän ole ainoa, joka on valmis epätoivoisiin tekoihin varjellakseen salaisuuksia.

     Erin Kelly on kirjoittanut useamman psykologisen trillerin, mutta ymmärtääkseni Kiviäidit oli vasta toinen suomennettu teos. Aikaisemmin suomennettu Älä pimeään jää ilmestyi vuonna 2019 (alkuperäiskielellä 2017), mutta itse en ole siihen vielä ehtinyt tarttua. Voi olla, että vielä joskus tutustun siihenkin kirjaan, mutta nyt ei ole sen aika.

     Kiviäidit sai minut takakannen tekstin avulla innostumaan ja tarttumaan itseensä. Mielisairaaloihin liittyvät kirjat ovat jostain syystä itseäni kiinnostavia ja kahden ajan kuvaukset tuntuivat mielenkiintoisilta. En ole varma, olivatko odotukseni jotenkin liian korkeat, mutta tämä kirja ei aivan lunastanut niitä ja tästä syystä kirja oli pieni pettymys.

     Kirjan hahmot olivat hyvin luotuja ja todentuntuisia, mutta samalla jäin kaipaamaan lisää. Itseäni henkilökohtaisesti häiritsi liikaa Mariannen kontrollin tarve omaan tyttäreensä liittyen. Tätä asiaa painotettiin mielestäni liikaa ja Mariannen ajatukset pyörivät samoja ratoja, tehden turhaa toistoa. Kahdesta muusta keskiössä olevasta hahmosta, Jessestä ja Helenistä, olisin kaivannut lisää kerrontaa. Se mitä heistä kerrottiin, oli hyvin tehty, mutta silti he jäivät hieman etäisiksi, tärkeästä roolistaan huolimatta.

     Entä kirjan juoni sitten? Omaan makuuni tämä kirja oli hieman tylsä ja loppuratkaisu huono. Odotin jotain paljon suurempaa ja ihmeellisempää. Kirjan lukemiseen meni enemmän aikaa kuin sivumäärään nähden olisi tarvinnut. Mietin kirjan kesken jättämistä ainakin pariin otteeseen. Psykologinen vivahde kirjassa kuitenkin toimi ihan hyvin ja osittain siitä syystä kirja sai enemmän kuin kaksi tähteä.

Stone mothers
Suomentanut: Päivi Pouttu-Delière
Genre: trilleri, mysteeri, psykologinen
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: **½
Goodreads: 3,55

Muissa blogeissa: Kirjoihin kadonnut, Leena Lumi, Kuunnellut äänikirjat, Kirjasähkökäyrä
Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

7. Kirjassa rikotaan lakia

9. Kirjassa kohdataan pelkoja

34. Kirjan nimessä luontoon liittyvä sana

42. Kirjassa on isovanhempia

49. Vuonna 2020 julkaistu

Naistenviikon kunniaksi blogissa nyt seitsemänä päivänä naisen kirjoittaman kirjan arvio.

Käy lukemassa lisää Tuijatan blogista: Naistenviikko 2020.

Aiemmat julkaisut:

1. Kesämyrsky (Siiri Enoranta)

2. Kun kuningas kuolee (Elina Backman)

3. Armonvuosi (Kim Liggett)

Elina Backman: Kun kuningas kuolee - Naistenviikko 2020

Nuori tyttö löytyy kuolleena Tainionvirrasta vuonna 1989. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin toimittaja Saana Havas kiinnostuu tytön epäselväksi jääneestä kohtalosta. Onko pinnan alla vaaninut paha herännyt? Kannattaako vaiettuja salaisuuksia paljastaa?

Samaan aikaan Helsingissä tapahtuu raaka murha, ja rikosylikomisario Jan Leino tiimeineen hälytetään paikalle. Jan pelkää pahoin, että rituaalimurhaaja on vasta aloittanut. 

     Kun kunigas kuolee on kotimaisen dekkarigenren uuden tulokkaan Elina Backmanin esikoisromaani ja samalla sarjan avaus. Kirjan tarina sijoittuu Helsinkiin ja Hartolaan, pieneen kuntaan Päijät-Hämeessä. Henkilöhahmoja on useampi ja lukija pääsee kulkemaan kahdessa aikatasossa.

     En tiedä olenko lähiaikoina vain sattunut tarttumaan useaan otteeseen dekkariin, jossa käsitellään nykyajan lisäksi myös jotain mennyttä murhaa... vai onko näitä vain ilmestynyt lähivuosina useampia? Joka tapauksessa, en tiedä olenko tällaisen asetelman fani. Tässä teoksessa tapahtumat oli kuitenkin hyvin saatu yhdistettyä, mikä hieman paransi omaa ajattelutapaani tätä kirjaa kohtaan.

     Kirja kerrotaan useamman hahmon näkökulmasta, niin murhia tutkivien kuin murhaajankin. Tämä ei lähtökohtaisesti ole mielestäni mikään ongelma. Joissain tapauksissa (kuten tässä kirjassa) usean näkökulman kautta kuitenkin kirjaan tuntuu tulevan myös niitä turhia täytepätkiä enemmän kuin itse toivoisin. Jotkut kirjan luvuista vain tuntuivat hieman irrallisilta muuhun tarinaan verrattuna, vaikka niissä saatiinkin tuotua esiin joitain asioita päähenkilöistä.

     Kun kuningas kuolee kertoo pääsääntöisesti Saanasta ja Janista. Tämän lisäksi saamme tietoa Janin kollegasta Heidistä. Saana on toimittaja, joka on saanut potkut kesän kynnyksellä. Hän lähtee kesän viettoon Hartolaan ja alkaa siellä tutkia vanhaa nuoren tytön kuolemaa. Saana haluaisi tehdä tapauksesta podcastin tai jutun tai kirjan tai jotain. Hän ei ole aivan varma vielä, mutta jotain hän haluaa keräämillään tiedoilla tehdä. Jan taas saa tutkittavakseen Helsingissä tapahtuneen murhan. Hänen yksi tiimin jäsenistä on Heidi, viskiä juova ja nuuskaa käyttävä sinkkunainen. 

     Kun kuningas kuolee ei ollut huono sarjan avaus, mutta ei se myöskään hiponut täydellisyyttä. Vaikka kirjan tarina oli hyvä, se ei aina tuntunut etenevän kovin sutjakkaasti. Kirjan romanttinen osuus ei ollut mieleeni, en tiedä miksi samoja juttuja pitää laittaa joka kirjaan. Tämän lisäksi Saanasta kertovissa pätkissä oli omaan makuuni liikaa "mitä muissa dekkareissa poliisit nyt tekisivät"-lauseita. Toki ensimmäistä murhaansa tutkiva saattaa ajatella näin, mutta en silti halua lukea samaa asiaa useampaan otteeseen kirjan aikana. Lisäksi toivoisin, että kirjan murhatutkinnat eivät perustuisi aiempiin dekkareihin (elokuviin tai kirjoihin), vaan ne olisivat lähempänä todellisuutta.

Genre: jännitys, rikos, trilleri
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,85

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Tuijata, Luetut.net, Kirjojen kuisketta, Kuunnellut äänikirjat, Annelin lukuvinkit, Kulttuuri kukoistaa, Kirjakaapin kummitus
Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

7. Kirjassa rikotaan lakia

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

45. Esikoiskirja

49. Vuonna 2020 julkaistu

Naistenviikon kunniaksi blogissa nyt seitsemänä päivänä naisen kirjoittaman kirjan arvio.

Käy lukemassa lisää Tuijatan blogista: Naistenviikko 2020.

Aiemmat julkaisut:

1. Kesämyrsky (Siiri Enoranta)

Adrian McKinty: Ketju

Jätit juuri lapsesi bussipysäkille. Puhelimesi soi. Tuntematon soittaja kertoo siepanneensa tyttäresi.

Nyt sinun on maksettava lunnaat - ja vuorostasi kaapattava jonkun muun lapsi. Tyttäresi vapautetaan vasta kun uhrisi vanhemmat nappaavat seuraavan lapsen. Jos nämä ehdot eivät toteudu, lapsesi tapetaan.

Uhri. Selviytyjä. Sieppaaja. Rikollinen. Sinusta tulee näitä kaikkia. Olet nyt osa Ketjua.

     Ketju on tämän kevään uutuuskirja, jota odotin innolla jo alkuvuodesta alkaen. Kirjan lähtöasetelma kuulosti niin koukuttavalta ja hämmentävältä, että sormeni syyhysivät päästä kirjan kimppuun. Odotukseni olivat hyvin korkealla, vaikka McKintyn kirjat eivät ole itselleni ennestään tuttuja.

     Ketju lähtee heti toiminnalla liikkeelle ja toimintaa riittää kyllä ihan loppumetreille saakka. Tylsiä täytekohtia ei juurikaan ole. Luvut ovat lyhyitä. Kirja oli vain aivan pakko ahmia mahdollisimman nopeasti. Kahteen osaan jaoteltu kirja oli tasapainoinen ja mielenkiintoinen kokonaisuus.

     Kirjan ensimmäinen osa keskittyy Racheliin ja hänen siepatun tyttären tapaukseen. Toinen osa taas keskittyy enemmän itse Ketjuun ja sen toiminnan selvittämiseen. Hahmokuvaukselle ei ollut jätetty paljoa tilaa, mikä ei itseäni tällä kertaa häirinnyt oikeastaan yhtään. Juoni oli niin vetoisa, että se riitti tässä kirjassa itselleni. Kuvauksen puuttumisesta johtuen kuitenkin kirjan romanttinen pieni osuus tuntui hieman irralliselta, sillä sitä ei oltu pohjustettu juuri lainkaan.

     Ketju oli mielestäni siis upea lukukokemus ja riittävän jännittävä kirja. Silti tämä ei aivan yltänyt omalla kohdallani viiteen tähteen. Yhtenä tekijänä oli kirjan jotkut epäloogisuudet, jotka pistivät itselläni aivan liikaa silmään. Ja tietenkin tuo yllä mainittu romantiikka, jonka kyllä näki tulevan, mutta olisi kaivannut hieman lisää lihaa ympärilleen. Mutta muuten, koukuttava kirja, jota todella suosittelen niille, ketkä takakannen tekstistä innostuvat.

The Chain
Suomentanut: Antti Saarilahti
Genre: trilleri, mysteeri, jännitys
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: ****½
Goodreads: 3,81

Muissa blogeissa: Luetut.net, Kuunnellut äänikirjat, Kirjasähkökäyrä
Helmet2020:

7. Kirjassa rikotaan lakia

30. Kirjassa pelastetaan ihminen

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

49. Vuonna 2020 julkaistu kirja

Camilla Läckberg: Noita

Nelivuotias Linnea katoaa jäljettömiin maatilalta Fjällbackan liepeiltä, mikä herättää hätäännystä ja nostaa pintaan kipeitä muistoja. Kolmekymmentä vuotta aiemmin täsmälleen samasta paikasta katosi samanikäinen tyttö, joka löytyi myöhemmin kuolleena.
Tuolloin sieppauksesta ja taposta tuomittiin kaksi teinityttöä mutta alaikäisinä he välttivät vankilan. Onko pelkkää sattumaa, että Linnea katoaa juuri silloin kun toinen tuomituista - tätä nykyä palvottu maailmantähti, näyttelijä Marie Wall - palaa paikkakunnalle kuvaamaan uutta elokuvaa?
Patrik Hedström yhdessä Tanumsheden poliisilaitoksen kollegoineen alkaa tutkia, mikä kahta rikosta yhdistää, vai yhdistääkö mikään. Apua he saavat Erica Falckilta, joka on kirjoittamassa vanhasta tapauksesta kirjaa. Tutkinta repii auki monta haavaa ja paljastaa, että salaisuuksien juuret kiemurtelevat 1600-luvulle ja noitaroviolla poltetun naisen langettamaan kiroukseen. Vieraan pelolla on hirvittävät seuraukset.

     Läckberg on saanut itselleen jo paljon mainetta ruotsalaisena dekkarikirjailijana ja itsekin olen hänen kirjojaan lueskellut. Noita on hänen suurimman sarjansa kymmenes osa ja se on hieman paksumpi kuin edeltäjänsä. Itse en ole sarjasta vielä ehtinyt lukea kuin kaksi ensimmäistä ennen tätä, mutta koska tämä oli tutulta lainassa, tartuin tähän vähän aikaisemmin kuin olisin muuten halunnut. Kirjassa tuli jonkin verran paljastuksia siitä, mitä sarjassa tulee tapahtumaan, mutta toisaalta sitä osasinkin odottaa.
     Kuten ainakin sarjan kahdessa ensimmäisessä osassa Jääprinsessassa ja Saarnaajassa, tarinaa kerrotaan useamman hahmon näkökulmasta ja vasta loppumetreillä lukija ymmärtää, miksi nämä kaikki hahmot ovat edustettuina. Tässäkin osassa näitä näkökulmahenkilöitä oli enemmän kuin tarpeeksi ja muutama kymmen sivu meni siihen, että pääsi taas perille heistä kaikista. Tämä onneksi oli kuitenkin asia, johon tottui melko nopeasti ja se ei häirinnyt kovin pitkään. Ainoa miinus tulee kuitenkin siitä, että ennen näkökulman vaihtumista ei kerrota, kenen tarinaa aletaan seuraamaan. Jokaisen vaihdon jälkeen siis meni muutama lause aikaa siihen, että oli perillä tapahtumista.
     Sen lisäksi, että Noita on kirjoitettu miljoonan hahmon näkökulmasta nykyajasta kerrottaessa.. soppaan on lisätty vielä kaksi menneisyyden aikatasoa. Välillä kerrotaan kolmekymmentä vuotta sitten tapahtuneesta murhasta, sillä uudella murhalla on sen kanssa paljon yhteistä. Tämän lisäksi kerrotaan 1600-luvulla eläneestä naisesta. Ja nyt minun on pakko myöntää, että en kirjan loppuun päästyäni ihan kokonaan ymmärtänyt sitä yhteyttä, mikä menneillä oli nykyisyyteen.
     Itse murhatutkinta eteni pienin askelin ja vaikka siinä oli jotain yllätyksiä, ei se ollut mitenkään ihmeellinen. Lähinnä kirjan jännitysaspekti tuli kaikista muista kirjan tapahtumista. Silti tykkäsin tästä. Kirja oli omalla tavallaan kevyttä luettavaa, vaikka kuolemalta ei vältytty.

Häxan
Suomentanut: Outi Menna
Genre: jännitys, rikos, mysteeri, trilleri
Sarja: Fjällbacka #10
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2017

Kirjailijan muut teokset: Jääprinsessa, Saarnaaja, Kultahäkki
Arvosana: ****
Goodreads: 3,90

Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 7. Rikotaan lakia, 24. Kirjailija kirjoittanut yli 20 kirjaa, 30. Pelastetaan ihminen, 37. Ajankohta merkittävä tekijä, 42. Kirjassa isovanhempia
PopSugar2020: 27. Featuring one of the seven deadly sins (kateus), 46. An author who has written more than 20 books
Goodreads2020: 11. Originally published in a year that is a prime number, 41. A mystery, 43. Related to the four horseman of the apocalypse (kuolema), 44. Related to witches

Stefan Ahnhem: Yhdeksäs hauta

Rikostarkastaja Fabian Risk tutkii oikeusministerin merkillistä katoamista Tukholman valtiopäiviltä: riitaisan istunnon jälkeen ministeri ei koskaan astu ulkopuolella odottavaan autoon. Risk joutuu mittavan sumutuksen kohteeksi, mutta samassa sumussa hapuilee Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo. Risk ajautuu yhä syvemmälle korkean tason salaliittoon, joka osoittautuu kylmäävämmäksi kuin kukaan osasi aavistaa.

     Luin pari vuotta sitten Ahnhemin esikosteoksen Pimeään jäänyt ja jokin siinä kirjassa iski niin kovaa, että halusin jatkaa sarjan lukemista. Hetki siinä kuitenkin meni ennen kuin päädyin tarttumaan tähän Yhdeksäs hauta -kirjaan, vaikka kirja on jo hetken aikaa omastakin hyllystä löytynyt.
     Tämä osa jatkaa raakuudessaan samaa linjaa kuin ensimmäinen osa, eli en suosittele tätä kaikkein herkimmille. Ruumiita löytyy paljon pitkin kirjaa ja niiden kuvailu on melko tarkkaa touhua.
     Ensimmäisessä osassa tutuksi tullut Fabian Risk päätyy Ruotsissa johtamaan tutkintaa, joka meneekin syvemmälle kuin aluksi näyttää. Samaan aikaan tanskalainen Dunja tutkii samanlaisia tapauksia omalla maallaan ja lopulta heidän tiet yhdistyvät. Kehen voi luottaa ja kenelle asioista voi puhua?
     Ennen kirjan aloittamista en tiennyt, että ajallisesti tämän osan tapahtumat tapahtuvat ennen ensimmäisen osan tapahtumia. Sen suhteen tämän voi siis lukea ennen ensimmäistä osaa, jos haluaa lukea tapahtumat aikajärjestyksessä. Pimeään jäänyt -kirjassa kerrotaan aika paljon tämän kirjan lopun tapahtumista, joten sen puoleen itse olisin ehkä halunnut lukea tämän ensin. Nyt nuo tapahtumat aiheuttivat suuren tunnekuohun ja mietin, miten Fabian pystyy toimimaan poliisina tuollaisten lukkojen kanssa.
     Kirjan luettuani minun oli pakko todeta, että tämä kirja ei vetänyt samalla tavalla mukanaan kuin ensimmäinen osa. Jotenkin tässä kirjassa oli vaikea pysyä perillä siitä, että kuka tekee, mitä tekee ja missä hän sen tekee. Paikasta ja henkilöstä toiseen hyppiminen ei siis toiminut niin hyvin kuin olisin toivonut. Ja sitten kun ottaa vielä huomioon sen, että lopun tapahtumista ainakin osa oli jo ennalta tiedossa, eivät ne tuntuneet niin yllättäviltä. En kuitenkaan voi antaa tälle alle neljää tähteä, sillä jokin tässä silti sai innostukseni heräämään.

Den nionde graven
Suomentanut: Outi Menna
Genre: jännitys, trilleri, mysteeri, rikos
Sarja: Fabian Risk #2
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2015, suom. 2016

Kirjailijan muut teokset: Pimeään jäänyt
Arvosana: ****
Goodreads: 3,77

Helmet2020: 7. Rikotaan lakia, 30. Pelastetaan ihminen, 37. Ajankohta merkittävä tekijä
PopSugar2020: 34. Meant to read in 2019
Goodreads2020: 18. By an author you've only read once, 41. A mystery, 43. Related to one of the four horsemen of the apocalypse (kuolema), 45. By the same author who wrote one of your best reads in 2018, 52. Related to time

Ruth Ware: Lukitut ovet

Rowan ottaa vastaan hyväpalkkaisen lastenhoitajan pestin täydelliseltä vaikuttavassa perheessä. Hän muuttaa perheen luo ylelliseen älytaloon keskelle Skotlannin jylhiä Ylämaita. Pian unelmatyöstä alkaa kuitenkin paljastua varjoisia puolia.
Hirvittävän tapahtumasarjan päätteeksi yksi perheen lapsista kuolee, ja Rowan löytää itsensä vankilasta odottamassa murhaoikeudenkäyntiä. Rowan kirjoittaa asianajajalleen, mutta hänen on vaikea selittää, mitä talossa oikein tapahtui.
Rowan ei ole viaton. Mutta hän väittää, ettei ole syyllinen - ei ainakaan murhaan. Se tarkoittaa sitä, että joku muu on.

     Ruth Ware on tunnettu aikaisemmista jännitysromaaneistaan, mutta itse en ole vielä niihin päässyt tarttumaan. Nyt kun häneltä tuli uusi suomennettu teos, päätin tarttua siihen ja antaa kirjailijalle mahdollisuuden.
     Lukitut ovet kertoo siis Rowanista, joka hakee lastenhoitajan paikkaa ylelliseen perheeseen. Hänellä on kuitenkin takaa-ajatus, jonka olemassa olosta vähän väliä muistutellaan, mutta josta ei kuitenkaan kerrota oikeastaan mitään ennen loppuhuipennusta. Unelmatyö muuttuu painajaiseksi jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien ja outoja asioita alkaa tapahtua.
     Kirjan alussa Rowan on vankilassa ja hän kirjoittaa kirjettä miehelle, jonka toivoisi asianajajakseen. Kirjeessä hän kertoo tarinansa alusta alkaen. Heti alusta käy selville se, miksi Rowan on päätynyt vankilaan. Henkilökohtaisesti ajattelen, että tämä teki muusta kirjasta melko ennalta-arvattavan, eikä lopun tapahtumat tulleet yllätyksenä. Lisäksi kirjan lopussa on vielä pari kirjettä, joissa homma selitetään niin auki, että oikeastaan koko kirjan tunnelma latistui entisestään.
     Kaikesta huolimatta kirja oli ihan viihdyttävä. Ne kohdat joissa yritettiin luoda hieman jännitystä, toistivat kuitenkin nopeasti itseään. Jos kaipaa kevyttä jännitystä, tämä kirja voisi siinä kohtaa olla oiva valinta. Waren kirjoitustyyli kuitenkin veti puoleensa ja aion jatkossa tarttua myös hänen muihin teoksiinsa.

The Turn of the Key
Suomentanut: Antti Saarilahti
Genre: trilleri, mysteeri, psykologinen, kauhu, aikuiset
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,96

Muissa blogeissa: Luetut.net, Kuunnellut äänikirjat, Annelin lukuvinkit
Helmet2020: 7. Rikotaan lakia, 10. Sijoittuu maahan, jossa vähemmän asukkaita kuin Suomessa, 44. On kirjeenvaihtoa, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 1. Published in 2020, 29. Bird on the cover
Goodreads2020: 16. Set in sparsely populated area, 26. From the 2019 Goodreads Choice Awards, 41. A mystery, 48. Published in 2020, 50. With a silhouette on the cover

Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista

Yhdeksän vierasta kokoontuu kymmeneksi päiväksi ylelliseen hyvinvointihotelliin. Paikka on täysin eristyksissä: tekniset vempaimet kerätään pois ja vieraat opettelevat meditoimaan ja olemaan hiljaa.
Frances tulee retriittiin parantelemaan kipuilevaa selkää, särkynyttä sydäntä ja harvinaisen kivuliasta paperihaavaa. Ylitettävänä on myös hänen kirjailijanuransa pahin kriisi. Samaan aikaan hotelliin majoittuu kahdeksan muuta uuden elämän etsijää. Joukkoon mahtuu pieni perhe, jonka surun kaikki aistivat, väsynyt kotiäiti, jonka ajatukset kiertävät kehää ja aviokriisissa kärvistelevä nuoripari.
Kenelläkään vieraista ei ole aavistusta mitä tuleman pitää. Sen tietää vain arvoituksellinen hotellin johtaja, karismaattinen Masa, joka ei tarjoa asiakkailleen pelkkää kehon puhdistusta ja taiji-liikkeiden harmoniaa, hän haluaa antaa heille jotain paljon enemmän. Jotakin kaiken mullistavaa. Pian paljastuu toimintaohjelma, joka totisesti saa jokaisen vieraan tolaltaan.

     Liane Moriarty ei ole itselleni aikaisemmin tuttu, mutta olen miettinyt hänen kirjojensa lukemista jo kauan. Nyt päädyin lukemaan Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista... enkä tiedä oliko se hyvä asia. Kun katsoo Goodreadsista, tämä kirja on kirjailijan yksi huonoiten arvioitu kirja. Päätin kuitenkin antaa tälle mahdollisuuden ja lähdin lukemaan ennakkoluulottomasti. Moriarty on kuitenkin kehuttu kirjailija ja uskoin tämän kirjan olevan mielenkiintoinen ja mukaansatempaava.
     Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista on neljän ja puolensadan sivun mittainen teos. Kirjasta noin puolet menee siihen, kun kerrotaan joidenkin henkilöiden menneisyydestä ja siitä miten he päätyvät hyvinvointilomalle. Toinen puolisko on sekavaa, "jännittävää" selostusta siitä, miten viimeiset päivät hyvinvointilomalla kuluvat. Moni hahmo jää valjuksi ja heistä ei kerrota juuri lainkaan. Muutamien hahmojen henkilökuvauksesta olisi aivan hyvin voinut nipistää hieman tilaa näille muutamalle tuntemattomaksi jäävälle hahmolle tai sitten vain yksinkertaisesti pari hahmoa olisi pitänyt pudottaa kyydistä jo valmiiksi.
     Puolessa välissä kirjaa mietin, että jätänkö tämän kesken. Hahmojen historiasta kertominen ja jaarittelu eivät innostaneet minua lukemaan. Lukiessani joitain kommentteja kirjasta sain tietää, että puolen välin jälkeen tapahtuu käänne ja loppuosa on parempi. Jatkoin siis lukemista. Ja toki käänne tapahtui, käänne joka ei yllättänyt eikä miellyttänyt. Tämän käänteen jälkeen, kuten jo aikaisemmin sanoin, kirjasta tuli hieman sekava ja väkisin väännetyn oloinen. Myönnän, että loppuosa oli parempi kuin alku, mutta ei loppukaan mikään hyvä minun mielestäni ollut.
     Yhtenä ongelmana kirjassa koin stereotypiat ja tiettyjen asioiden toistamisen. Oli vain uutta urheiluautoaan rakastava mies. Entinen urheilija, jonka elämä on lähtenyt alamäkeen. Äkkirikastunut nainen, joka on käynyt läpi kaikki mahdolliset kauneusleikkaukset, koska hän ei koe itseään kauniina. Parikin vanhempaa naista, jotka haluaa laihduttaa. Ja vaikka todellisuudessa toinen näistä naisista ei halunnut laihduttaa, laihduttamista toistettiin kirjassa monta kertaa. Liian monta kertaa. Yli viisikymppinen nainen ei vain voinut olla tyytyväinen omaan kehoonsa ja elämäänsä. Jossain kohtaa kaikkea tätä oli vain liikaa ja se meni ärsyttävän puolelle.

     "Tyttöjen ajateltiin olevan tunteidensa vietävissä, mutta asia oli aivan päinvastoin. Tytöt hallitsivat tunteensa erinomaisesti. He kieputtivat niitä esillä kuin paraatisauvoja: Nyt minua itkettää! Nyt minua naurattaa! Kukaan ei tiedä mitä teen seuraavaksi! Et ainakaan sinä! Pojan tunteet olivat kuin baseball-räpylä jonka takaa häntä ei nähnyt."

Nine perfect strangers
Suomentanut: Helene Bützow
Genre: chick lit, trilleri, mysteeri, aikuiset
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2019

Arvosana: **
Goodreads: 3,50

Muissa blogeissa: Leena Lumi, Amman lukuhetki, Kirjaluotsi, Lumiomena
Helmet2020: 7. Kirjassa rikotaan lakia, 9. Kohdataan pelkoja, 33. Tapahtuu muodonmuutos, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 37. Ajankohta merkittävä tekijä, 42. Kirjassa isovanhempia
PopSugar2020: 15. Involving social media, 47. More than 20 letters in its title
Goodreads2020: 10. Between 400-600 pages, 22. Major theme of survival, 23. Featuring an LGBT+ character, 28. Book by an Australian author

Camilla Läckberg: Kultahäkki

     Camilla Läckberg, tuo Ruotsin dekkarikuningattareksikin joskus tituleerattu nainen, päätti aloittaa uuden kaksiosaisen kirjasarjan ja valloittaa hieman lisää tilaa kirjamaailmasta. Kultahäkki on kertomus naisesta, joka lähtee pakoon menneisyyttään ja tapaa komean miehen opiskeluidensa aikana. Opiskelut jäävät, kun mies ja hänen ystävänsä perustavat firman, mutta tarvitsevat naisen apua asian etenemiseen. Sitten tulee lapsi, kotiäitiys, yksinäisyys, varakkuus, tyylikäs koti. Mitä sitä nyt voikaan nainen toivoa. Eräänä päivänä nainen kuitenkin saa tietää miehensä petoksesta ja eron jälkeen alkaa matka koston tekoon. Koston, joka ankara, mutta suloinen. Kultahäkki on tarina Matildasta, joka muuttaa nimensä Fayeksi muuttaessa Fjällbackasta Tukholmaan.
     Olen lukenut Läckbergiltä kaksi kirjaa aikaisemmin ja tykännyt molemmista. Tartuin siis innolla tähän teokseen, vaikka siitä kuulemani huhut eivät olleetkaan kovin imartelevia. Halusin kuitenkin antaa tälle mahdollisuuden. Halusin tämän kirjan olevan hyvä ja ihana lukukokemus. Idea vahvasta naispäähenkilöstä jotenkin sai positiiviset ajatukseni aukeamaan ja avasin kirjan innolla. Jo ensimmäiseltä sivulta lähtien tajusin, että tämä kirja ei tule vastaamaan odotuksiani.
     Kirjan kannessa sanotaan, että naisen kosto on kaunis ja karmea. No, kai kirjassa käsiteltävää kostoa voi niinkin kuvailla. Omasta mielestäni se oli vain häiriintyneen naisen käytöstä. Lisäksi kirjan takakannessa kuvaillaan kirjaa psykologiseksi jännitysromaaniksi. En tiedä onko ajatukseni psykologisista jännäreistä tai mysteereistä ihan väärä, mutta en kokenut tätä kovin psykologiseksi. Enkä sen puoleen kyllä jännittäväksikään. Alun paljastuksista lähtien kirjan lopputulos oli jo selvä, eikä kirjan tapahtumien muutkaan jännittävät käänteet olleet kovin ihmeellisiä. Ennalta-arvattavuus latisti tunnelmaa ja "jännitys"romaanista tuli vain eronneen ja katkeran naisen muistelma.
     Kultahäkki olisi voinut olla hyvä lukukokemus, mutta sen saavuttamiseksi olisi tarvinnut muuttaa asioita ja paljon. Eli ehkä se ei olisikaan voinut olla hyvä kokemus. Harmi sinänsä, sillä Läckberg osaa kyllä kirjoittaa ja se taito kyllä näkyy tässäkin kirjassa. Idea ja juoni vain meni siitä, mistä aita oli matalin. Mitä sitten taas tulee uuden identiteetin kehittäneeseen päähenkilöömme Fayeen, en edes tiedä kannattaako minun sanoa hänestä mitään.

     "Viikkoa myöhemmin sain kirjeen. Olin päässyt kauppakorkeakouluun. Kopioin kirjeen, etsin Julian osoitteen, ostin kirjekuoren ja panin kuoreen todisteen opiskelupaikastani sekä Viktorin itselaukaisimella ottaman valokuvan, jossa olen sängyllä nelinkontin ja Viktor on takanani naama nautinnosta vääränä. Kun pudotin kirjeen Julian perheen postilaatikkoon, ajattelin vain yhtä asiaa: kukaan ei saisi enää ikinä nöyryyttää minua.
     Kuukautta myöhemmin ilmoittauduin kauppakorkeakouluun Faye-nimellä. Se on toinen nimeni ja erään äitini lempikirjan kirjoittaja. Matildaa ei enää ollut."

     Fayella oli rankka lapsuus, josta kirjassa kerrotaan pieniä palasia. Hän oli näistä kokemuksista katkera ja päätti näyttää maailmalle. Hänestä annetaan sellainen kuva, että hän on itsenäinen vahva nainen, joka valloittaa maailman yksin ilman kenenkään apua. Näin ei kuitenkaan käy, vaan jostain ilmestyy ihana uskomaton Jack ja homma lähtee ihan raiteiltaan. Yhtäkkiä Faye on miehen lumoissa eikä tajua oman elämänsä parasta. Sitten alkaa se valitus. Miten ei ole työpaikkaa, ystävät ovat kauheita, mies ei enää himoitse minua... Kaikki tämä sai aivoni savuamaan ja Faye muuttui mielessäni ärsyttäväksi naiseksi.
     Fayen valitus omasta elämästään ei kuitenkaan ole kirjassa se pahin asia. Pahinta on ehkä se, miten täytyy lukea muutamasta murhasta, joilla ei ole mitään merkitystä eikä niitä olisi tarvinnut tapahtua. Sitä vain miettii, että miksi? Kuinka sekaisin päähenkilö on? Sitten päästäänkin siihen kauniiseen ja karmeaan kostoon. En edes aloita siitä. Sen verran kuitenkin haluan sanoa, että Faye on juuri sellainen ärsyttävä kaksinaamainen päähenkilö, kenestä on ärsyttävä lukea ja kenen toivoisi hakeutuvan hoitoon. Hänen tekemisillään ei vain ollut mielestäni järjellistä perustetta.

     "Se ei kerta kaikkiaan käynyt päinsä. Ajatus siitä, ettei hän kostaisi kunnolla, alkoi oksettaa. Hän ei voinut luovuttaa, ei halunnut. Mitä se kertoi hänestä ihmisenä? Hänen paras ystävänsä oli sairas, mahdollisesti kuolemansairas. Ja hän vain miettii, miten saisi murskattua Jackin."

     Kirjassa kerrotut pätkät Fayen lapsuudesta olivat lyhyitä pätkiä, mutta jäin kaipaamaan niitä lisää. Olisin halunnut päästä syvemmälle päähenkilömme sielunmaailmaan ja ymmärtää häntä. Näin ei kuitenkaan käynyt ja kun päästiin kirjan loppuun, hämmennyin, vaikka osasinkin odottaa kaikkia niitä yksityiskohtia jotka tulivat esille.
     Entä sitten sarjan toinen osa, aionko lukea sen kun se ilmestyy? En tiedä. Tämä osa ei jäänyt sellaiseen kohtaan, mistä haluaisi vielä jatkaa. Voi kuitenkin olla, että joskus tartun jatko-osaankin sillä haluan luottaa Läckbergin kirjoitustyyliin ja -taitoon. Haluan luottaa siihen, että toinen osa voi olla parempi ensimmäisen osan flopin jälkeen.

En bur av guld
Suomentanut: Aleksi Milonoff
Genre: mysteeri, trilleri, rikos
Sarja: Faye #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019

Kirjailijan muut teokset: Jääprinsessa, Saarnaaja
Arvosana: **½
Goodreads: 3,59

Muissa blogeissa: Kirsin Book Club, Kirjojen kuisketta, Kirjanmerkkinä lentolippu
Helmet2020: 4. Kannessa/kuvauksessa monta ihmistä, 7. Rikotaan lakia, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 39. Kirjassa lennetään, 41. Laitetaan ruokaa/leivotaan, 42. Kirjassa on isovanhempia
PopSugar2020: 15. About/involving social media, 31. With "gold" in the title
Goodreads2020: 15. Set in a global city, 22. With the major theme of survival, 41. A mystery 

Jussi Adler-Olsen: Aakkostalo

James ja Bryan, kaksi brittipilottia, ammutaan koneineen alas toisessa maailmansodassa, ja he päätyvät vihollislinjojen taakse. Miehissä viriää toivo, kun he onnistuvat kiipeämään junaan, joka kuljettaa haavoittuneita SS-miehiä itärintamalta kotiin. He tekeytyvät sairaiksi saksalaissotilaiksi aikomuksenaan paeta myöhemmin.
Sen sijaan he päätyvät Aakkostaloon, suljettuun mielisairaalaan. Jos he paljastuvat, heidät teloitetaan vakoojia. Kuinka kauan voi esittää psyykkisesti sairasta mielen murtumatta oikeasti? Ja ovatko James ja Bryan ainoita tekosairaita?

     Joskus tulee varattua kirjastosta kirjoja, joista ei tiedä mitään ja olettaa asioita. Tämä kirja on yksi niistä. Jos olisin perehtynyt tämän kirjan sisältöön ennen varauksen laittamista, en ehkä olisi päätynyt lukemaan tätä kirjaa.. ainakaan vielä. Ja miksikä näin? Ensinnäkin, en tiennyt tämän olevan Adler-Olsenin esikoisromaani, joka on nyt vain uudelleen suomennettu. Toiseksi, en tiennyt tämän kirjan sijoittuvan toisen maailmansodan synkkiin hetkii. Kolmanneksi, en tiennyt tämän kirjan kertovan "mielisairaista".. tosin tämä seikka ei olisi haitannut, vaikka se olisi ollut tiedossa.
     Näistä kaikista seikoista, jotka olisivat saattaneet hillitä haluani laittaa kirja varaukseen, ei muodostunut kuitenkaan kirjaa lukiessani suuria ongelmia. Luulin ennen kirjan aloittamista, että historiallisten sotaa käsittelevien kirjojen kiintiöni oli täyttynyt vähäksi aikaa, mutta tämä kirja yllätti ja tunkeutui ajatusteni ohi. Varsinaisen sodan kuvaamista oli vain alussa pieni määrä, joten se ei aiheuttanut suuria ongelmia. Mielisairauksia kohtaan kokemani mielenkiinto sai tyydytystä tätä teosta lukiessani, mutta ei niin paljoa, ettenkö olisi jäänyt kaipaamaan lisää. Oikeastaan kirjan luettuani vain se jäi harmittamaan. Olisin kaivannut kirjan alkuun paljon enemmän kerrontaa niistä tunteista, joita mielisairaalassa vietetty aika sai aikaan tekosairaissa.
     Aakkostalon tarina oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa kertoi Bryanin ja Jamesin päätymisestä mielisairaalaan ja siellä olosta. Osa ei ollut kovin jännittävä, mutta se oli mielenkiintoinen ja piti otteessaan. Sitten alkoi toinen osa.. joka ei lähtenyt niin hyvin käyntiin. Melkein sadan sivun verran tunnuttiin kuljettavan joutokäynnillä ja tarina ei ottanut kulkeakseen. Toinen osa sijoittui kolmekymmentä vuotta myöhempään aikaan ja tarinaa kerrottiin lähinnä Bryanin näkökulmasta. Minun on pakko myöntää, että näiden kankeiden sivujen aikana meinasin siirtää kirjan syrjään ja tarttua seuraavaan teokseen. Päätin kuitenkin antaa kirjan lopulle vielä mahdollisuuden ja kyllähän se tarina lähti taas uuteen nousuun.
     Kirjan loppu oli koskettava (niin, että kyyneleet valui), jännittävä ja todella koukuttava. Tarina saatiin hyvin sidottua yhteen ja ensimmäisen osan tapahtumia kuvailtiin uudessa valossa. Esikoisromaaniksi tämä teos oli upea lukukokemus. Kuitenkin minun on pakko myöntää, että tämä ei ole sellainen kirja, joka sopeisi kaikille. Lisäksi hahmot olisivat ehkä kaivanneet vielä hieman lisää lihaa luidensa ympärille, mutta omalla kohdalla juoni ja sen eteneminen sekä muu kerronta korjasi näitä puutteita.

     "Bryen ei saanut heti palautettua mieleen olinpaikkaansa, kun vieraat äänet kohosivat kumeasta kolinasta hauraiksi helähdyksiksi. Sitten hän muisti. Raitiovaunut olivat jo edellisenä iltana toivottaneet hänet tervetulleeksi Freiburgin kaduille, ja nyt ne sanoivat hänelle myös hyvää huomenta."

Alfabethuset
Suomentanut: Katriina Huttunen (ensimmäisen suomennoksen Jorma-Veikko Sappinen)
Genre: historiallinen, trilleri, mysteeri, jännitys
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 1997, suom. 2000 ja 2018

Kirjailijan muut teokset: Pullopostia
Arvosana: ****
Goodreads: 3,64

Helmet2020: 4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa monta ihmistä, 7. Kirjassa rikotaan lakia, 22. Kirjassa on epäluotettava kertoja, 30. Kirjassa pelastetaan ihminen, 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa (tanska), 37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa, 38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa puu, 39. Kirjassa lennetään, 45. Esikoiskirja
PopSugar2020: 5. Set in a city that has hosted the Olympics, 48. Published in the 20th century
Goodreads2020: 4. Set in place/time you wouldn't want to live, 10. 400-600 pages, 11. Originally published in a year that is a prime number, 15. Set in global city, 16. Set in rural/sparsely populated area, 18. By an author you've read once before, 22. The major theme of survival, 27. A history/historical fiction, 40. A book with a place name in the title, 41. A mystery, 52. A book related to time 

Jo Nesbø: Torakat

Norjan Thaimaan-suurlähettiläs löytyy murhattuna bangkokilaisesta bordellista. Oslossa tehdään suunnitelma, jolla on tarkoitus välttää skandaali. Paikalle lähetetään Harry Hole. Jahdatessaan säälimätöntä murhaajaa Hole ajautuu Bangkokin syrjäkujien oopiumluoliin, bordelleihin, vedonlyöntipaikkoihin, strippibaareihin. Kosketusta pedofiilirinkeihin Hole ei voi välttää, pahan kosketusta...

     Harry Hole ja hänen omituisuutensa, vajaavaisuutensa ja erikoisuutensa tulivat esille melko hyvin sarjan avausosassa, Lepakkomiehessä. Torakat jatkaa tämän mielenkiintoisen miehen matkasta kertomista. Lukija ihmettelee yhtälailla Holen lähettämistä Bangkokiin, kuin hänet sinne lähettävä poliisipäällikkö. Ensimmäisen osan loppu ei meinaan jätä epäselväksi sitä, missä kunnossa Hole on ja varmuus hänen huonohappisesta kunnosta tulee esille tässäkin kirjassa jo heti alkumetreillä. Hole kuitenkin osaa yllättää, niin lukijan kuin kirjan Norjassa istuvat poliitikotkin.

     ""Hieno", sanoi Torhus. "Halusimme kuulla mielipiteenne näin nopeasti siksi, että asialla on luonnollisesti kiire. Holen on jätettävä kaikki, mitä hänellä on tällä hetkellä työn alla, ja lähdettävä huomenna."
     No, ehkä tämäntyyppinen komennus on juuri sitä, mitä Hole tällä hetkellä tarvitsee, Møller ajatteli luottavaisesti.
     "Pahoittelen, että joudumme viemään teiltä niin tärkeä miehen", Askildsen sanoi.
     Poliisiosaston päällikkö Bjarne Møller joutui hillitsemään itsensä, jottei olisi purskahtanut nauruun."

     Kuten sarjan ensimmäisessä osassa, ulkomailla tapahtuu murha ja sinne lähetetään Harry Hole. Tarina etenee verkkaisesti ja päämäärätietoisesti heti alusta lähtien. Turhia hyppyjä ei tehdä ja juoni nivoutuu pikkuhiljaa. Ensimmäiseen osaan verrattuna "outoja" tapahtumia kirjoittamisen suhteen ei ole. Nesbon esikoisteokseen verrattuna kehitystä on siis tapahtunut jo nyt.
     Tässä osassa politiikka on suuressa osassa ja sen erinäiset kiemurat, kun joukko kärkihenkilöitä pyrkii pitämään kätensä puhtaina, vaikka niihin on tarttunut liikaa likaa matkan varrella. Itse en ole niin suuri poliittisten ristiriitojen lukija, mutta tämän teoksen kohdalla tuo politiikalla palloilu jotenkin ei häirinnyt niin paljoa. Juoni vei mennessään ja loppu tuli liian nopeasti. Tämän lisäksi kirja esittelee aivan yhtä taitavasti Thaimaan kulttuuria ja maailmaa, kuin ensimmäinen osa teki Australian suhteen.
     Tykkään Nesbon tavasta edetä tarinassa pienin hiiren askelin. Palaset loksahtelevat paikalleen, mutta ennen loppua lukijan on vaikea edes arvata, kuka murhaaja voisi olla. Toki tässä kirjassa joitain epäilyksiä heräsi jo ennen lopun lähestymistä, mutta silti kaiken eteneminen oli hyvin suunniteltua ja järjestelmällistä. Yksinkertaisesti sanottuna tykkäsin tästä ja voin suositella tätä myös muille.

Kakerlakkene
Suomentanut: Outi Menna
Genre: mysteeri, trilleri, rikos
Sarja: Harry Hole #2
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 1998 suom. 2009

Kirjailijan muut teokset: Isänsä poika, Verta lumella, Lisää verta, Macbeth, Lepakkomies
Arvosana: ****
Goodreads: 3,71

Courtney Summers: Sadie

Gold Creekin pienessä kaupungissa 19-vuotias Sadie voi luottaa vain itseensä. Hänen äitinsä jätti Sadien ja tämän pikkusiskon Mattien omilleen, kun tytöt olivat pieniä. Kun Mattie löytyy murhattuna, Sadien koko maailma romahtaa. Poliisilla ei ole epäiltyjä, mutta Sadie on vakuuttunut, että hän tietää tappajan henkilöllisyyden. Nyt hän ei voi levätä ennen kuin on kostanut sisarensa kohtalon. Hinnalla millä hyvänsä.
Radiotoimittaja West McCray omistaa uuden podcastinsa Sadien tarinalle ja yrittää selvittää, mitä oikeastaan tapahtui. Tunsiko Sadie murhaajan? Saiko hän ikinä syyllisen kiinni?

     Kuuntelin tämän kirjan englanniksi, mutta nyt kun teos on julkaistu myös suomeksi, olen miettinyt kirjan lukemista uudelleen. Mennään nyt kuitenkin tähän arvioon, ja otetaan huomioon lähtötilanne.
     Kaksi mysteeriä. Kaksi näkökulmaa. Kaksi eri aikaa.
     Summersin kirjat eivät ole itselleni ennestään tuttuja, mutta päätin tarttua tähän kirjaan lähinnä sen suosion takia. Kehuja on sadellut ja erilaisia ehdokkuuksia on ollut. Miksipä en siis antaisi teokselle mahdollisuutta? Asetelma mysteeristä mysteerin päällä ei tuntunut kovin luontevalta, mutta kaikeksi onneksi tarina oli sujuvaa ja se eteni vaihe vaiheelta kohti loppua. Kuuntelin tätä mielelläni ja olin hieman pettynyt kun se loppui. En sen takia, miten kirja loppui. Vaan sen takia, että olisin halunnut kuulla Sadien matkasta enemmän.
     Alusta asti on selvää Sadien päämäärä, löytää hänen siskon murhaaja. Murhaajan löytäminen on kuitenkin ongelmallista ja matkalla Sadie kohtaa erilaisia ihmisiä ja erilaisia kohtaloita. Hän kokee uusia asioita elämässään ja kasvaa nuorena naisena. Hänen matkaansa varjostaa ja hidastaa kuitenkin eräs hänen ominaisuus, änkyttäminen. Asia, joka kulkee matkassa alusta loppuun ja tekee matkaan mutkia.
     Samalla kun kuljetaan Sadien kertomuksen matkassa, kuullaan välillä podcastia, jossa on haastateltu ihmisiä. West on kiertänyt Sadien jalanjäljissä hänen reittiä ja yrittää löytää totuuden siemenen ihmisten kertomuksista. Mikä on totta? Kuka valehtelee? Miksi totuutta ei kerrota? Tarina piti hyvin otteessaan ja oli kiehtovaa luettavaa. Trilleriksi (nuortenaikuisten sellaiseksi) tämä oli kuitenkin mielestäni hieman vaisu, mutta kyllä siinä hieman jännitystä oli.

Sadie
Suomentanut: Leena Ojalatva
Genre: mysteeri, trilleri, rikos, nuoret
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2018 suom. 2019

Arvosana: ****
Goodreads: 4,18
Muissa blogeissa: Kirjapöllön huhuiluja

Jo Nesbo: Lepakkomies

Rikostutkija Harry Hole on lähetetty Australiaan tutkimaan nuoren norjalaisnaisen murhaa.
Hole saa työparikseen aboriginaalin Andrew Kensingtonin, josta tuntuu kehittyvän myös ystävä. Kun ratkaisu tuntuu olevan käden ulottuvilla, osoittautuu, ettei kumpikaan ole sitä miltä näyttää. Holen oman menneisyyden haamut ajavat hänet vaikeuksiin.

   Jo Nesbo on tunnettu ja suosittu norjalainen kirjailija, kenen esikoisteos Lepakkomies oli minun lukulistallani seuraavaksi. Odotin kokemusta innolla, sillä dekkari-innostukseni on tässä viimeisen vuoden aikana vain yltynyt ja halusin päästä lukemaan minulle suositellun kirjailijan suurta sarjaa. Aikaisemmin olen lukenut Nesbolta muutaman kirjan, jotka ovat jakaneet mielipiteeni kahtia. Yksi floppi, yksi todella hyvä ja kaksi siltä väliltä. En siis ollut aivan varma, mitä odottaa, mutta olin innoissani. Todella.
     Kirja alkaa, kuten harvat dekkarit alkavat, siitä kun etsivä matkustaa paikkaan X (tällä kertaa Australiaan). Murhasta ei puhuta, se selviää vasta myöhemmin. Murhaa ei heti kuvailla, se tulee myöhemmin. Syy Australiaan matkustukseen, tulee myöhemmin. Tämä kaikki sinetöi sen, että minun oli pakko saada luettua kirja mahdollisimman nopeasti. Halusin vastauksia, janosin niitä. Ja mikä parasta, kun yksi kysymys sai vastauksen, tuli uusia kysymyksiä. Juoni oli rakennettu niin, että se ei ollut liian selkeä ja aina välillä tapahtui jotain, mikä esti laskemasta kirjaa alas. Hyvän dekkarin ainekset siis.

     ""Totuus on se, ettei kukaan elä totuudella ja ettei kukaan siksi ole kiinnostunut totuudesta. Se totuus, jonka me muodostamme mielessämme, on vain ihmisten totuudesta saaman hyödyn summa mitattuna sillä, kuinka paljon valtaa kelläkin on."

     En ole itse käynyt Australiassa enkä ole tutustunut aboriginaalien historiaan sen enempää, joten en voi sanoa kuinka totta kirjassa kerrotut asiat olivat. Vanhan uskomuksen tarinat kuitenkin tekivät minuun vaikutuksen ja niiden avulla juoni eteni sutjakkaasti ja luontevasti. Tarinan avulla saatiin myös luotua toisenlainen syvyys tarinaan, joka muuten olisi ehkä ollut liian tavallinen.
     Lepakkomies on Nesbon esikoisteos, mikä näkyy joiltain osin kirjaa lukiessa. Kaikki tapahtumat eivät täysin käy järkeen niiden tapahtuessa, mutta niistä on myöhemmin hyötyä. Lisäksi Harry Hole ei kuuluu niihin päähahmoihin, joihin on helppo samaistua (ainakaan kaikkien), mutta juuri siksi tykkään hänestä. Hän ei ole ärsyttävä, hän on erilainen. Toki samanlaisista ongelmista kärsiviä etsiviä on muissakin sarjoissa. Kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä, vaikka tämä ei olekaan se suosituin muihin sarjan osiin verrattuna.

Flaggermusmannen
Suomentanut: Outi Menna
Genre: trilleri, mysteeri, rikos
Sarja: Harry Hole #1
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 1997 suom. 2001
Kirjailijan muut teokset: Isänsä poika, Verta lumella, Lisää verta, Macbeth

Arvosana: ****½
Goodreads: 3,54

Camilla Läckberg: Jääprinsessa

Vanhaan kotikaupunkiinsa palaava Erica joutuu kohtaamaan lapsuutensa uudestaan, kun ystävä kahdenkymmenen vuoden takaa, säkenöivä Alexandra, löytyy kuolleena tyhjillään olevan talon kylpyammeesta. Vuodet ovat kuljettaneet Ericaa ja Alexandraa eri suuntiin: toisesta on tullut tukholmalainen kirjallisuudentutkija ja toisesta menestyksekäs göteborgilainen taidegalleristi. Onko kaikkia ihmisiä puoleensa vetänyt kaunotar voinut tehdä itsemurhan? Mikä hänen elämässään oli ollut näin pahasti pielessä? Oliko kyseessä sittenkään itsemurha? Talvihorroksessa uinuva Fjällbacka alkaa vähitellen paljastaa salaisuuksiaan. Tuttu ympäristö muuttuukin vieraaksi, mutta onneksi Erican elämään löytyy uusia kiintopisteitä.

   Ennen tämän kirjan lukemista, olin tarttunut saman sarjan toiseen osaan, Saarnaajaan. Nyt siis palasin ajassa hieman taaksepäin ja tiesin joitain asioita ennen kirjan aloittamista. Toisessa osassa ei kuitenkaan ollut kerrottu mitään kovin oleellista tämän osan tarinasta, joten se ei sen kummemmin itseäni haitannut. Tuon toisen osan lukemisen jälkeen minulle jäi hyvät fiilikset Läckbergistä ja hänen tyylistään kirjoittaa. Otin siis sen puolesta tämän osan hieman varovaisesti käsittelyyn, sillä tämä kaikessa olemuksessaan kuitenkin on naisen esikoisteos. Pelkoni olivat kuitenkin turhia ja tämä osa oli aivan yhtä mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu kuin sarjan jatko-osakin.
     Tarina lähtee käyntiin samalla tavalla kuin useimmat muutkin rikosromaanit, murhalla ja siitä kertomisella/kuvailulla. Sitten alkavat tutkinnat, tällä kertaa kahden erillisen tekijän kanssa. Hiljaisen Fjällbackan kylän poliisi ei ole tottunut murhiin, mutta he tarttuvat sen selvittämiseen kuin mihin tahansa muuhunkin hommaan ja ovat valmiita saamaan vastauksia. Samaan aikaan Erica, murhatun naisen lapsuudenystävä alkaa tutkia tapahtunutta, omien intressiensä kautta. Matkan varrella poliisissa työskentelevät Patrik ja Erica tutustuvat, kertoen toisilleen tutkintaan liittyviä asioita. Näin pala palalta salaisuudet alkavat paljastua.
     Tarina etenee miellyttävää tahtia, ei liian nopeasti, mutta kuitenkaan ei jämähdetä paikalleen. Lukija ehtii aivan hyvin prosessoimaan lukemaansa ja pysyy tahdissa mukana. Murhan selvittely etenee ja asioista kerrotaan useammankin hahmon näkökulmasta, mikä on omasta mielestäni virkistävä lisäys. Joskus on kiva lukea muidenkin kuin vain tutkijoiden ajatuksia ja toimia tulosten saamiseksi.
     Ehkä suurin miinus minun mielestäni tässä kirjassa (ja myös toisessa osassa) on lukujen pituus. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka tykkäävät kun luvut ovat lyhyitä ja selkeästi erotettu toisistaan. Valitettavasti Läckberg ei taida kuulua näihin ihmisiin, sillä tässäkin kirjassa luvut olivat parhaimmillaan 50 sivua pitkiä ja pahimmillaan 150+. Toki siinä välissä kerronnan kuvakulma ehti muuttua moneen otteeseen, mutta silti. Se häiritsi itseäni.

Isprinsessan
Suomentanut: Outi Menna
Genre: mysteeri, trilleri, rikos
Sarja: Fjällbacka #1
Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2004

Arvosana: ****
Goodreads: 3,72

Jo Nesbo: Macbeth

Macbeth johtaa poliisin erikoisjoukkoja, Kaartia. Hän on rakastettu johtaja ja äärimmäisen tehokas toimissaan kaupungissa, jota hallitsevat rikollisjoukkiot. Myyttisen Swenon johtama moottoripyöräjengi Norse Riders ja vielä myyttisemmän Hekaten johtama huumejengi.
Macbethin rakastettu, Lady, johtaa pelikasinoa. Niin Ladyn kuin Macbethinkin tausta on karu. Mutta he ovat nousseet hierarkkiassa korkealle.
Tapahtumat johtavat siihen, että tie taivaisiin - ehdottomaan valtaa kaupungissa - näyttää aukenevat pariskunnalle. Siitä heille kuiskutellaan, sinne heitä ohjataan.
Ja niin kaupungissa jossa sataa aina, virtaa vuolaana veri, joka tahrii Macbethin kädet, kunnes kohtalo janoaa hänen vertaan.

     Minulla oli suuret odotukset tämän kirjan suhteen. Myönnän sen. Aloitin kirjan lukemisen innoissani, sillä aikaisemmat Nesbon kirjat ovat olleet sellaisia, jotka voisin hyvin lukea toisenkin kerran. Nyt kuitenkin jouduin pettymään. Ja pahasti. Tämä kirja tuntui alusta asti jotenkin tönköltä ja homma ei vain minun mielestäni toiminut. En tiedä oliko ongelmana se, että tämä oli uudelleen kerrottu versio Shakespearen samannimisestä näytelmästä, vai oliko ongelman taustalla jotain muuta. Oli miten oli, tämän kirjan loppuun lukeminen ei ollut itsestään selvyys ja minulle ei jäänyt mitään halua lukea tätä toista kertaa.
     Olen lukenut alkuperäisen Macbethin joskus vuosia sitten, mutta en muistanut sen juonesta juuri mitään kun tartuin tähän teokseen. Pikkuhiljaa muistikuvat kuitenkin palailivat, sillä tämä teos seurasi hyvinkin tarkkaan alkuperäisiä tapahtumia. Ja ehkä itselläni juuri senkin takia tämä kirja tökki. Juoni eteni niin samalla linjalla, että koko kirja tuntui turhalta lukea, kun tiesi niin tarkkaan, mitä tulee tapahtumaan. Ehkä uudelleen kerrotut versiot eivät vain ole minua varten.
     Henkilöhahmot olivat hyvin luotuja, mutta he olivat joiltain osin hieman alkeellisia. En ole varma, haettiinko tässä kirjassa mennyttä vai tulevaa, mutta joka tapauksessa maailma oli hyvin luotu. Ei ongelmaa sen suhteen. Ongelmani tätä kirjaan kohtaan liittyy enemmänkin kerrontaan. Ja jotkut hahmot vain ärsyttivät itseäni sen verran, että heihin ja heidän päätöksiin meni hermot. Kokonaisuutena tämän kirjan lukeminen oli jotenkin puuduttavaa. En kuitenkaan voi kieltää sitä, etteikö tässä kirjassa olisi ollut myös niitä hyviä vaiheita ja hyviä puolia. Mutta ei tämä kauheasti yli keskinkertaisen kirjan pääse.

Suomentanut: Outi Menna
Genre: mysteeri, trilleri, retelling, rikos
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2018

Kirjailijan muut teokset: Isänsä poika, Verta lumella, Lisää verta
Arvosana: ***½

Lukuhaasteet: PopSugar19 (15. Klassikon uusi versio)