Elina Rouhiainen: Uhanalainen

Raisa Oja, 17-vuotias Kallion kasvatti, ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen.

Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.

Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajatumista keskelle repivää taistelua.

Jos edes omiin tunteisiinsa ei voi luottaa - keneen tai mihin voi?

     Uhanalainen on jatkoa hyvin alkaneelle Susiraja sarjalle. Kyseessä ei ole mikään uutuus ja itsekin olen tullut tämän osan joskus lukeneeksi. Sarjan lukeminen jäi kuitenkin silloin syystä jos toisesta kesken, mutta nyt olen korjaamassa tuota vääryyttä. Tästä syystä luin sarjan ensimmäisen ja toisen osan uudelleen, kohta pääseen itselle uusien kirjojen pariin.

     Susiraja on Raisasta ja ihmissusista kertova kirjasarja, joka sijoittuu pitkälti näiden kahden ensimmäisen osan ajan Hukkavaaraan. Salaisuuksia nousee esiin vähän väliä ja nuoret yrittävät selvitä näiden keskellä. Tässä osassa on kulunut jonkin aikaa ensimmäisen osan viimeisimmistä tapahtumista. Raisa on taas Helsingissä, kunnes Hukkavaara kutsuu uudelleen luokseen. Raisa saa tietää uusia asioita Hukkavaaran asukkaista ja samalla hän yrittää saada selvyyttä itsestään.

     Tämä sarja on riittävän kevyttä luettavaa, että siihen voi upota hetkeksi ja jäädä sitten kaipaamaan lisää. Susitarinat ovat niin lähellä sydäntäni, että en voi olla rakastumatta hieman jokaiseen kirjaan, jossa on ihmissusia jossain muodossa. Kirjan romantiikka on nuorille soveltuvaa, ei liian raskasta, mutta kuitenkin koko maailman muuttavaa. Ainoa asia, josta itse en tässä kirjassa juurikaan tykännyt, oli itse Raisa. Hänen ajattelu, päätöksenteko ja kehittyminen kirjan aikana saivat aikaan harmaita hiuksia. 

     Tulin lukeneeksi Kesyttömän melkein kaksi vuotta sitten, toivottavasti tartun kolmanteen osaan hieman nopeammalla tahdilla. Sillä tämän kirjan lopetuksen jälkeen, haluan lisää.

Genre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Susiraja #2
Kustantaja: Tammi (2013)

Kirjailijan muut teokset: Kesytön, Muistojenlukija, Aistienvartija
Arvosana: ****

Rick Riordan: Pedon varjo

Kanen sisarukset Carter ja Sadie tiesivät saavansa koulutusta taikavoimien käytössä saattaakseen muinaisten Egyptin jumalten järjestyksen jälleen maailmaan. Mutta heillä ei ollut aavistustakaan, että maailma suistuisi samalla täydelliseen sekasortoon.

Kaaoksen käärme Apep uhkaa tuhota koko maailman. Taikurit ovat kääntyneet toisiaan vastaan, ja jumalat ovat katoamassa. Lisäksi Kanen sisarusten rinnalla taistelleista ystävistä toinen on kadottamassa elämänvoimansa ja toinen pitää aisoissa vanhuudenhöperöä Ra-auringonjumalaa.

Syöksyessään hengenvaarallisesta seikkailusta toiseen sisarukset yrittävät olla ajattelematta, että he ovat vain pari nuorta, joiden tehtävänä on estää maailmaa syöksymästä omaan tuhoonsa.

     Pedon varjo on egyptin mytologialla maustetun Kanen aikakirjat trilogian päätösosa. Kuten aikaisemmat kaksi osaa, olen lukenut tämänkin kirjan joskus aikaisemmin, mutta siitä kerrasta ei ole mitään muistikuvia. Edes nyt lukiessani ei tullut sellaista oloa, että tämä olisi jollain tavalla tuttu. Ehkä se kertookin jotain silloisesta lukukerrasta ja epäilen, että tämän kerran jälkeen tilanne olisi jotenkin muuttunut.

     Mikäli trilogian toinen osa Liekehtivä valtaistuin olikin mielestäni hieman ensimmäistä osaa parempi, tämä päätösosa ei jaksanut innostaa missään vaiheessa. Tämä oli hieman lyhyempi kuin aikaisemmat osat, mutta sen lukemiseen meni silti kauemmin. Tulin tätä lukiessani ajatelleeksi, että Sadien ja Carterin kohtalo eivät missään kohtaa nousseet itselle huolenaiheeksi. Eikä heidän ystävienkään. Mikäli minulla ei olisi tällä hetkellä tavoitteena lukea kaikkia Riordanin kirjoja, olisin jättänyt tämän kirjan kesken useaan otteeseen. Kirjalle antamani kolme tähteä ovat olemassa vain siksi, että Riordan osaa kyllä kirjoittaa. Tämä kirja(sarja) ei vain nyt ollut minulle.

The Serpent's Shadow
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Kanen aikakirjat #3
Kustantaja: Otava (2012, suom. 2013)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri, Punainen pyramidi, Liekehtivä valtaistuin
Arvosana: ***

Sofie Sarenbrant: Kuoleman kintereillä

Tukholman 35. maratonin lähtölaukaus pamahtaa kylmänä heinäkuun lauantaina. Kohta startin jälkeen yksi miesjuoksijoista lyyhistyy maahan ja kuolee. Ennen pitkää reitin varrelta löytyy myös murhattu nainen. Poliisin Emma Sköldin piti olla paikalla vain kannustamassa sisartaan Josefinia, mutta vapaapäivästä ei tulekaan mitään. Vaara voi vaania edelleen. 

Sekunttikellon raksuttaessa paljastuu, että vuotta aikaisemmin käynnistyi kohtalokas tapahtumasarja, jonka on määrä purkautua juuri tänään. Kaikki riippuu nyt Emma Sköldistä.

     Emma Sköld sarjan toinen aikaisemmin suomentamaton osa Kuoleman kintereillä tutustuttaa lukijan taas hieman paremmin Emma Sköldin maailmaan Tukholman poliisissa. Ensimmäisen osan tapahtumista on kulunut noin vuosi ja siinä ajassa on ehtinyt tapahtua. Emman ura on edennyt ja parisuhde on kokenut muutoksen. 

     Myös suhde omaan siskoon on selkeästi parempi, sillä Emma on lupautunut lähteä kannustamaan siskoaan maratonin aikana. Suunnitelmiin tulee kuitenkin muutoksia, muutamankin kerran. Taistelu aikaa vastaan alkaa, Emmalla on vain maratonin ajan aikaa löytää murhaaja.

     Kuoleman kintereillä on nopeatempoinen romaani alusta alkaen. Kuten ensimmäisessäkin osassa, näkökulmia on useita ja tarinan keskiössä oleviin hahmoihin päästään tutustumaan pala palalta paremmin. Tarina etenee niin nykyhetkessä maratonin aikana, kuin vuoden takaisissa tapahtumissa. Menneet tapahtumat etenevät pikkuhiljaa nykyisyyteen ja ratkaisun hetki lähenee.

     Sarjan ensimmäiseen osaan verraten tämä teos sisälsi hieman enemmän jännitystä ja toimintaa. Nopeasti etenevä tarina oli mahdotonta laskea käsistä, mutta aina välillä ehti pudistella päätään Emman toiminnalle. Lisäksi en voinut olla miettimättä, ehtisikö oikeasti kaiken Emman edestakas liikkumisen tekemään yhden maratonin aikana? Vaikka kyllähän siinä useampi tunti oli aikaa, mutta silti. Kokonaisuutena tästä jäi kuitenkin sellainen "ihan ok" olo, kuten ensimmäisestäkin osasta. Ehkä minun tulee siis vielä tutustua seuraaviin osiin, että ymmärtäisin sarjan suosion.

Andra andningen
Suomentanut: Leena Virtanen

Genre: jännitys, mysteeri, rikos
Sarja: Emma Sköld #2
Kustantaja: WSOY (2013, suom. 2021)

Kirjailijan muut teokset: Lepää rauhassa
Arvosana: ***½

Rick Riordan: Haadeksen talo

Kun Percy ja Annabeth putoavat rotkoon, joka syöksee heidät Tartaroksen syövereihin, viiden muun puolijumalan on etsittävä Haadeksen talo ja lukittava Kuoleman ovi, josta sielut voivat siirtyä manalasta kuolevaisten maailmaan. Sillä välin Percy ja Annabeth matkaavat halki Tartaroksen tavatakseen muut puolijumalat Kuoleman oven toisella puolella.

Aikaa ei ole paljon. Eikä Leo voi olla ihmettelemättä, miten Kuoleman ovi voitaisiin lukita kummaltakin puolelta niin, etteivät Percy tai Annabeth jäisi loukkuun toiselle puolelle.

     Haadeksen talo on Olympoksen sankarit -sarjan neljäs osa ja seikkailu ihanien hahmojen kanssa jatkuu. Tällä kertaa ongelmana on Kuoleman ovi ja nuoret puolijumalat matkaavat sitä kohti, osa Maan päällä ja osa Manalassa. Kummankin joukon matkan varrelle mahtuu tapahtumia ja lukija saa vain nauttia kyydistä.

     Riordanin kirjoitustyyli on mukaansa tempaavaa ja tapahtumia riittää jokaiselle sivulle. Tässä kirjassa jännitys alkaa tiivistyä, kun päästään vielä lähemmäs sitä päämäärää, josta jo kirjasarjan alussa on ollut puhetta. Eihän tätä kirjaa voi siis kuin rakastaa ja kirjan käsistä laskeminen on hankalaa.

The House of Hades
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #4
Kustantaja: Otava (2013, suom. 2014)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki
Arvosana: *****

Rick Riordan: Athenen merkki

Juuri kun Annabeth saa vihdoin tavata poikaystävänsä Percyn, roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalien täytyy yhdistää voimansa ja toteuttaa vanha ennustus. Sen mukaan - jollei asioihin puututa - maanjumalatar Gaia herättää puoliunessakin henkiin hirviöitä ja tuhoaa herättyään ensin jumalat ja sitten koko maailman.

Annabethin ja Percyn ystävineen pitää estää hirviöiden pääsy maailmaan sulkemalla Kuoleman ovi. Paha vain, ettei kenelläkään ole aavistustakaan, missä tämä ovi sijaitsee.

     Athenen merkki on Olympoksen sankareista kertovan sarjan kolmas osa. Kahden aikaisemman osan joukot ovat yhdistyneet ja nyt tavoitteena on hakea Athenen merkki ja yrittää sen avulla saada sotaisat ajatukset haudattua. Ongelmia on kuitenkin luvassa, jokaisen nurkan takana.

     Athenen merkki on kuten aikaisemmatkin osat, mielenkiintoinen kirja ja se viihdyttää alusta loppuun. Jokin tässä osassa kuitenkin teki omalle lukukokemukselleni sen, että päätin antaa puolikkaan tähden vähemmän. Ehkä tarina tuntui hieman liian hajanaiselta välillä? En osaa ihan varmaksi sanoa. Joka tapauksessa, ei tämäkään kirja huono ollut ja kesti kyllä uudelleen lukemisen.

The Mark of Athena
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #3
Kustantaja: Otava (2012, suom. 2013)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika
Arvosana: ****½

Säeromaanien loistoa, osa 1

Kulunut vuosi on ollut tapahtumia täynnä ja postausten julkaiseminen on jäänyt taka-alalle. Kirjat on ollut hyvä tapa rentoutua ja erilaisia teoksia onkin tullut luettua vino pino. Nyt kun ajattelin taas ryhdistäytyä täällä blogin puolella, julkaisen "muutaman" kokoelmapostauksen lyhyillä saateteksteillä näistä luetuista kirjoista. Johonkin väliin varmasti mahtuu myös yksittäisistä kirjoista julkaisuja :)

Ajattelin, että nämä kokoelmat voitaisiin aloittaa säeromaaneilla. Nämä kirjat ovat nopeita lukea ja voin suositella kaikkia.

Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais

Otava 2021, **

Veera Salmi on aikaisemmin kirjoittanut mm. lapsille suunnatun Puluboi ja Poni -kirjasarjan, mihin itse en ole päässyt tutustumaan. Nyt kuitenkin tartuin hänen uutuusteokseensa, uuteen kotimaiseen säeromaaniin. 

Olin niinku aurinko paistais kertoo ensirakkaudesta koronakevään aikana, samaan aikaan kun äiti ei poistu huoneestaan ja Gabrielin tulee huolehtia myös pikkusiskostaan. Nopealukuinen kirja tuli ahmaistua yhdessä illassa, mutta sen suurempia tunteita tämä ei itsessäni herättänyt. Sanoilla leikkimistä oli jonkin verran, mutta se tuntui hieman teennäiseltä. Nyt tämä tuntui enemmänkin vain säeromaanilta, joka olisi hyvin voinut olla myös normaalin romaanin muodossa kirjoitettu.

Jacqueline Woodson: Ruskea tyttö unelmoi

Brown Girl Dreaming 2014, S&S 2021, Katja Laaksonen, ***½, historiallinen

Ruskea tyttö unelmoi on muistelmateos lapsuudesta ja nuoruudesta. Rotuerottelu ja taistelu omista oikeuksista on käynnissä. 

Tasaisella tahdilla etenevä teos, josta olisin toivonut tykkääväni enemmän. Jostain syystä jäin kuitenkaan kaipaamaan jotain lisää, tunnetta ja ajatuksia. Mietin vain, että jos olisin lukenut kirjan alkuperäiskielellä, olisin saanut tästä enemmän irti...

Jason Raynolds: Minuutin mittainen ikuisuus

Long Way Down 2017, Otava 2021, Niko Toiskallio, ****

Jason Raynolds on palkittu kirjailija ja runoilija, jonka säeromaani ilmestyi alkuvuodesta myös suomeksi. Minuutin mittainen ikuisuus kertoo viisitoistavuotiaasta Willistä, joka on lähdössä kostamaan veljensä murhaa. Hissimatka alaspäin on elämää muuttava ja saa Willin horjumaan päätöksensä kanssa.

Koskettava ja ajatuksia herättävä kirja jäi mieleen pitkäksi aikaa. Ehkä vielä joskus päädyn lukemaan tämän toisen kerran ja pääsen vielä enemmän pintaa syvemmälle.

Thanhha Lai: Inside out & back again

2013, ****, historiallinen

Inside Out & Back Again on Vietnamin sodan jaloista Yhdysvaltoihin pakenevan perheen tarina lapsen näkökulmasta. Säeromaanin muodossa kerrottu tarina etenee tasaista tahtia, tunnetta täynnä jokaisella rivillä. Elämä Vietnamissa ja Yhdysvalloissa on hyvin erilaista ja Lai osaa hienosti sanoilla taituroida nuo maisemat lukijan eteen. Kirjailijan omakohtainen kokemus on varmasti tuonut oman mausteensa kirjan tarinaan, niin koskettava tämä teos oli lukea.

Tahereh Mafi: Unravel me

It should have taken Juliette a single touch to kill Warner. But his mysterious immunity to her deadly power has left her shaken, wondering why her ultimate defense mechanism failed against the person she most needs protection from.
She and Adam were able to escape Warner's clutches and join up with a group of rebels, many of whom have powers of their own. Juliette will finally be able to actively fight against The Reestablishment and try to fix her broken world. And perhaps these new allies can help her shed light on the secret behind Adam's - and Warner's - immunity to her killer skin.

     Sarjan ensimmäisessä osassa Juliette tapaa upean pojan, joka voi koskea häntä kuolematta. Tyttö rakastuu poikaan. He karkaavat yhdessä ja löytävät kapinalliset. Tässä osassa kaksikko kehittää omia voimiaan. Adamin kyky selviytyä Julietten kosketuksesta on yksi tutkimuksen aihe. Tämän tutkimuksen kautta selviää asioita, jotka muuttavat kaksikon suhdetta suuntaan jos toiseenkin.
     Samaan aikaan kun Adam yrittää selvittää omia kykyjään ja parantua niiden hallinnassa, jotta suhde Julietten kanssa olisi edelleen mahdollinen... Juliette haikailee toisen miehen perään, joka myös voi koskettaa häntä. Ei siis tunnu olevan väliä miehen luonteella tai muilla piirteillä, jos hän voi koskettaa kuolematta, Juliette kiinnostuu (vaikka ei sitä haluakaan myöntää).
     Suhdekuvioiden lisäksi tässä kirjassa tökki ihan yleisesti Juliette ja hänen ajatuksensa elämästä. Valitusta valituksen perään, vain omaan napaan katsomista, surkuttelua omasta elämästä. Onneksi koko kirja ei ollut tätä ja loppua kohden Juliette kasvoi hahmona, jonka ajatuksista oli jo ihan mukavaa lukea.
     Ennen tätä osaa luin Destroy me -kirjan, joka on siis sarjassa osa 1,5. Sen luettuani tiesin joitain asioita jo tämän kirjan osalta, mikä hieman häiritsi lukukokemusta. Omalla tavallaan sitä vain odotti sitä hetkeä, minkä oli aikaisemmin lukenut. Muutenkin ensimmäiseen osaan verrattuna tämä ei ollut niin viihdyttävä lukukokemus, mutta ei tämä kauhean kauas jäänyt.

Genre: nuoret, scifi, fantasia, romantiikka
Sarja: Shatter me #2
Kustantaja: HarperCollins
Julkaisuvuosi: 2013

Kirjailijan muut teokset: Shatter me, Destroy me
Arvosana: ****
Goodreads: 4,25
Muissa blogeissa: Kirjaston kummitus

Sarah J. Maas: Keskiyön kruunu

Pahan kruunaama
Velvollisuuksien sitoma
Rakkauden repimä

Celaena Sardothien voitti raa'an kamppailun, ja hänestä tehtiin Kuninkaan Miekka, Adarlanin kuninkaan henkilökohtainen salamurhaaja. Celaena ei kuitenkaan kumarra kruunua: salassa hän auttaa kuninkaan vihollisia pakenemaan, sillä hän tietää, että hänen palvelemansa miehen sielu on sysimusta. Jokainen kuolema, jonka Celaena lavastaa, ja jokainen valhe, jonka hän kertoo, on uhka hänen rakkailleen ja hänelle itselleen.
Juonittelu ja salailu mutkistavat hänen välejään kruununprinssi Dorianiin, kuninkaallisen vartioston kapteeniin Chaoliin sekä kapinalliseen prinsessa Nehemiaan. Eikä Celaena ole ainoa, joka hakee oikeutta. Kun sitten salaisuuksien vyyhti johtaa järkyttävään katastrofiin, Celaenan on päätettävä, minkä puolesta hän todella taistelee: vapautensa, sydämensä vai kuningaskunnan kohtalon.

     Keskiyön kruunu jatkaa tarinaa, muutamaa kuukautta myöhemmin Celaenan Miekaksi nimittämisen jälkeen. Hyvin nopeasti selviää, että Celaena ei ole toteuttanut kuninkaan toiveita aivan niin kuin kunigas on suunnitellut, vaan nimetyt henkilöt ovat edelleen elossa ja kuninkaalle on tuotu muuten kuolleiden henkilöiden päitä. Nyt Celaena kuitenkin saa nimen, joka kuuluu tunnetulle henkilölle, hänelle tutulle henkilölle. Celaena saa kuukauden aikaa toimittaa Archerin pää. Samalla Celaena yrittää saada selvyttää Nehemiasta ja hänen tavoitteistaan ja pyytää, että häntä opetettaisiin lukemaan mahtimerkkejä. Tapahtumat alkavat kuitenkin vyöryämään eteenpäin ja Celaena joutuu kohtaamaan tilanteita, joista on vaikea selvitä hengissä.
     Tämä kirja lähti hitaasti liikkeellee. Puoleen väliin mennessä tuntui, että vaikka joitain asioita oli tapahtunut, ei kuitenkaan ollut kunnolla tapahtunut vielä mitään. Sitten alkoi toinen puolisko ja toimintaa tuntui olevan enemmän kuin tarpeeksi. Paljastuksia tuli sieltä ja täältä, osa niinkin yllättäviä, että haluan päästä lukemaan niistä lisää mahdollisimman nopeasti. Kirjassa oli myös muutama käänne, joita ei osannut odottaa, mutta myös sellaisia käänteitä jotka olivat selviä jo paljon ennen niiden tapahtumista. Celaenan sydäntenmurskaaja-luonne tuli tässä kirjassa taas esiin, kuten se tuli ensimmäisessäkin osassa. Ja omalla tavallaan hän tuntui tässä kirjassa vielä vähän tunteettomammalta kuin ensimmäisessä osassa. Tiedä sitten mistä tuo tunne tuli, sillä tunteita tässä kirjassa kyllä oli ja osa kosketti lukijaakin.
     Ensimmäisen kirjan kohdalla laskin itseni TeamDorianiin, ja tämä kirja vahvisti tuota tunnetta. (Ei sillä, että asialla olisi mitään väliä tai sen suurempaa merkitystä, mutta ajattelin nyt mainita tämänkin.) Dorian muodostui tässä kirjassa vielä sympaattisemmaksi hahmoksi kun hän alkoi tajuamaan oman sukunsa salaisuuksia ja asioita. Lisäksi haluan lukea lisää niistä asioista, mitä hän oppii itsestään. Mitä sitten taas tulee Chaoliin, Dorianin hyvään ystävään, vartioston kapteeniin ja Celaenaan rakastuneeseen mieheen... en tiedä vieläkään, että tykkäänkö hänestä vain en. En vain saa kunnolla otetta tuosta epämääräisestä miehestä, joka haluaa palvella kuningasta, mutta kuitenkin haluaa oikeutta kansalle(?).
     Kokonaisuutena tämä kirja oli siis ihan hyvä. Loppu oli selvästi parempi kuin alku, mutta koska kirjan tulisi olla mielenkiintoinen ja erityinen alusta loppuun, en voi antaa tälle niin montaa tähteä kuin loppujen lopuksi haluaisin. Ja jos verrataan tätä teosta ensimmäiseen osaan, ensimmäinen osa oli hieman parempi ja sen tarina kulki jouhevammin. Tämä tuntui alussa siltä, kuin tapahtumia vain odotettaisiin ja siihen väliin kirjotettaisiin pari ylimääräistä lukua. Toki nuokin luvut olivat tärkeitä, mutta eivät niin mielenkiintoisia ja muistettavia.

Nimi: Keskiyön kruunu (Crown of Midnight)
Kirjailija: Sarah J. Maas
Suomentanut: Sarianna Silvonen
Genre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Throne of Glass
Sivumäärä: 451
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2013 (suom. 2018)

Kirjailijan muut teokset: Lasipalatsi
Arvosana: ***½
Muissa blogeissa: Minun mielessä, Expelliarmus, Jatka lukemista, Tylypahkan kirjasto

Lisa R. Jones: Rebeccan kadonneet päiväkirjat

Rebecca Mason kohtaa rikkaan, synkän puoleensavetävän miehen, joka viettelee hänet vastuttamattomasti, vaikka Rebecca aavistaa pahaa. Rebecca antautuu eroottisiin kokemuksiin, jollaisiin ei olisi koskaan kuvitellut uskaltautuvansa. Mutta miten pitkälle hän on valmis menemään miehen vuoksi?

     Rebeccan kadonneet päiväkirjat sisältävät neljä Rebeccan itse kirjoittamaa päiväkirjaa, joista saadaan lukea jo pätkiä varsinaisissa sarjan osissa. Lisäksi tämä sisältää pienen pätkän tarinaa Rebeccan salaisesta rakastajattaresta. Kirja sisältää suurempia ja pienempiä paljastuksia, jotka tulevat ilmi vasta toisessa sarjan osassa, joten jos et ole lukenut vielä itse sarjaa kovin pitkälle, en suosittele vielä tarttumaan tähän kirjaan. Jos taas paljastukset eivät haittaa, niin siitä vain, ota tämä kirja käteen ja etsi itsellesi hyvä asento.
   En voi sanoa olevani kovin suuri "Inside out"-fani (kuten takakannen mukaan tämän lukija voi olla), mutta kun löysin tämän kirjan halvalla, niin päätin ostaa tämän. En ole lukenut varsinaista sarjaa kokonaan ja se hieman pelotti. Tosin minulla oli jo tiedossa totuus Rebeccasta, joten en uskonut tämän teoksen tuovan esille enempää kovin suuria yllätyksiä. Tämän suhteen olin oikeassa. Tämä teos kuitenkin toimii ihan yksittäisenäkin lukukokemuksena, et siis tarvitse koko sitä muuta sarjaa jos haluat lukea tämän. Tämä teos ei oikestaan sisältänyt kiinnekohtia, joista tämän voisi yhdistää sarjaan. Paitsi hahmojen nimet. Muuten maailma tässä teoksessa on aika paljonkin eri, joten ei hätää.
     Minulla oli pienet odotukset sen suhteen, mitä tämä kirja pitäisi sisällään. Sisältäähän sarjakin otteita näistä Rebeccan päiväkirjoista. Tai ei varsinaisesti juuri näistä kirjoista, vaan toisista. Mikä oli iloinen yllätys, ei tarvinnut lukea samoja pätkiä enää uudelleen eri kansien välistä. Tai ainakaan en huomannut, että mukana olisi ollut vanhoja tekstejä.
     Tämä kirja lähtee siis liikkeelle siitä kun Rebecca työskentelee baarissa ja päättää sitten hakea galleriaan töihin. Galleriassa hän tapaa upean ja komean Markin sekä tutustuu muihin gallerian työntekijöihin. Tästä vaiheesta kirjoitetaan jonkin verran kunnes yhtäkkiä hypätään eteenpäin ajassa ja Rebeccalla on rakastaja, Isäntä. Tai tuleva Isäntä, sillä Rebecca ei vielä ole allekirjoittanut sopimusta, sillä hän ei ole aivan varma, haluaako hän kaikkea sitä mitä sopimus tuo tullessaan.
     Jos siis on tottunut sarjan kevyeen erotiikkaan, tässä kirjassa mennään BDSM:n maailmaan niin että rysähtää. Mutta koska kyseessä on kuitenkin päiväkirja-malliin kirjoitettu teksti, ei tämäkään ole mistään rankimmasta päästä. Enemmänkin tätä lukiessa vastaan lyövät Rebeccan tunteet ja ajatukset. Hänen painajaiset. Epävarmuus. Mielestäni tämä kirja olikin juuri siksi hyvä, sillä tämä ei ollut vain luolassa olemisen kerrontaa. Tämä oli jotain muutakin. Tällä kirjalla oli tarkoitus herättää tunteita, tai niin ainakin kuvittelen.

     "Kaikki, mitä me yhdessä teemme, johdattaa minut yhä syvemmälle paikkoihin, joiden tiedän kuvastavan hänen sisäistä helvettiään, enkä silti saa vedetyksi häntä pois sieltä. Sen sijaan hän kiskoo minua yhä syvemmälle synkkään onkaloon, joka on hänen pakopaikkansa. Minulle se ei kuitenkaan enää ole pakopaikka: ei enää, kun jokainen sessio ylittää nautintoni rajat. Eikä hän tajua sitä. Vaikka Isäntänäni hänen olisi tajuttava.
     Kumma kyllä, kun alan taas löytää itseni, tuntuu kuin hän olisi kadottanut minut kokonaan. Tai ehkä minä olen kadottanut hänet. Ajatus kouristaa sydäntäni ilkeästi. Minä rakastan häntä. Miksi olen päästänyt itseni rakastumaan häneen?"

Nimi: Rebeccan kadonneet päiväkirjat (Rebecca's Lost Journals)
Kirjailija: Lisa R. Jones
Suomentanut: Lasse Linna ja Lauri Sallamo
Genre: romantiikka, erotiikka
Sarja: Inside Out
Sivumäärä: 314
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2013

Kirjailijan muut teokset: Ihosi alla, Sisälläni, Paljastus
Arvosana: ****

Lisa R. Jones: Sisälläni

Sara McMillan horjuu kahden maailman välillä: kipeän menneisyytensä ja sähäkän nykyisyytensä. Sara tuntee yhä voimakkaampaa yhteyttä päiväkirjojen Rebeccaan ja on nyt varma, että tälle on tapahtunut jotain pahaa. Kaksi arvaamatonta miestä haluaisi pitää hänet otteessaan, ja toisen käsivarsilla hän joutuu etsimään ja kohtaamaan totuuksia myös itsestään.

     Olen lukenut tämän kirjan aikaisemmin englanniksi (2014) ja silloin kirjoitin tästä arvostelun. Pääset lukemaan sen tästä. Nyt tällä toisella lukukerralla en ole aivan varma pidinkö tästä vai oliko se vain ärsyttävä lukukokemus, jonka aikana taoin useammin kuin kerran kirjaa vasten jalkojani kun olisin halunnut sanoa Saralle pari sanaa hänestä, hänen ajatuksistaan, hän tekemisistään. Sillä kirjoissa ei ole mitään ärsyttävämpää kuin hahmot (yleensä nämä ovat naisia), ketkä jahkailevat, tekevät kärpäsestä härkäsen, luovuttavat oman tahtonsa mukisematta toiselle.. Listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka, ja jokainen kohta sopisi tämän kirjan päähenkilöön, Saraan.
     Ensimmäiseen osaan verrattuna tykkäsin tästä osasta selkeästi vähemmän. Tässä ei tuntunut tapahtuvan mitään, ennen kuin sitten lopussa osoitetaan aseella kohti kasvoja. Muuten kirja oli pelkkää jahkailua. Saran jahkailua hänen päänsä sisällä. Saran ja Chrisin jahkailua heidän suhteensa tilasta. Etsivien jahkailua kun Rebecca ja Saran ystävä Ella ovat kateissa. Pelkkää paikallaan junnaamista, ilman sen suurempaa juonta.
     En voi sanoa, etteikö tämä olisi ollut viihdyttävää luettavaa. Kirjalla oli omat hetkensä. Muuten tämä oli hyvää ja leppoista ajanvietettä, kun ei jaksa miettiä ja murehtia sen suuremmin niitä asioita mitä lukee. Jännityksen määrää ensimmäiseen osaan verrattuna oli myös vähennetty roimasti, joten senkin puolesta kirja oli kevyttä lukemista. Tämä jännityksen, kunnollisen juonen ja ärsyttävän päähenkilön takia kuitenkin tämän kirjan lukemiseen meni se pari kuukautta. Sekin kertoo siis ehkä jotain tästä kirjasta ja siitä, miten "kovasti" halusin ottaa sen käsiini aina tilaisuuden tullen.

Nimi: Sisälläni (Being Me)
Kirjailija: Lisa R. Jones
Suomentanut: Lasse Linna
Genre: romantiikka, erotiikka, aikuiset
Sarja: Inside Out #2
Sivumäärä: 419
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2013

Kirjailijan muut teokset: Ihosi alla
Arvosana: ***½

Päivi Koivisto: 16 tarinaa toivosta

Elämä on tässä ja nyt!

Joskus elämä on kevyttä liitoa, joskus turvallista etenemistä päivästä toiseen. Elämä voi olla välillä tylsää, mutta onneksi toisinaan täynnä iloa ja rakkautta. Ja hetkittäin eteen avautuu mustia kuiluja, jotka kouraiseat vatsanpohjasta.
16 tarinaa toivosta tarjoaa väläyksiä elämästä, toiveista ja toivottomuudesta, tärkeistä asioista. Koskettavia, lohduttavia ja huvittaviakin kertomuksia ihmissuhteista, perheestä ja parisuhteesta, arvoista, uskalluksesta elää, juuri nyt.

     Tämä kokoelmakirja sisältää 14 novellia, kolme runoa yhdeltä kirjailijalta sekä yhden tarinan parin kuvan muodossa. Takakannen perusteella odotin paljon. Odotin jotain yhtenäistä, edes jollain tasolla. Sain pettyä pahasti.
     Kirjan tarinoista vain muutama, yhteensä neljä, oli sellaisia, jotka saivat jonkinlaisen tunnereaktion aikaan. Eivätkä nekään novellit mitään kovin ihmeellisiä olleet, kolme niistä vain oli sen verran surullisia, että tunteet nousi väkisinkin pintaan ja yksi oli hauska. Entä loput novellit? Ne olivat onttoja, tylsiä, ilman tarkoitusta. Suoraan sanoen monen novellin kohdalla mietin, että miksi se on tässä kirjassa, mikä on novellin idea. Ehkä kokemukseni novelleista on liian vähäinen ymmärtääkseni näiden novellien kauneutta, tai sitten ne vain olivat huonoja, eivätkä anna lukijalle mitään.
     Kirjan kannen perusteella itselleni tuli jotenkin sellainen olo, että kansien välissä olisi jotain positiivista (toki surullistakin). Positiivisia tunteita tuli vain muutaman novellin kohdalla. Muuten nämä tarinat olivat aika melankolisia, mikään ei ollut hyvin, parisuhteet olivat joko hajonneet tai pian hajoamassa. Lyhyesti sanottuna, toivosta ei näissä novelleissa tuntunut olevan paljoakaan jäljellä.
     Novellien välisiä kiinnekohtia oli vähän tai ei juuri lainkaan. Jos ei lasketa sitä, että asiat eivät ole hyvin ja elämä ei mene niitä polkuja kuin sen haluaisi menevän. Jotkin novellit sijoittuivat osittain tai kokonaan sairaalaan, mutta muuta selkeästi yhteisiä tekijöitä ei monellakaan novellilla ollut. Tämä on yksi niistä monista asioista jotka ainakin itseäni häiritsi yllättävän paljon. Ja nyt kirjan lukemisen jälkeen en oikeastaan ymmärrä miksi nämä novellit on koottu yhteen. En, vaikka tarkoitus on ollut aikanaan hyvä (jokaisesta kirjasta on lahjoitettu 1 euro Roosa nauha -rahastoon).

     "Hän käänsi autonsa ja valot näyttivät taas pitkälle. Hän hymyili koko loppumatkan. Tuntui hyvältä, että oli taas syksy ja hän saattoi aloittaa uutta. Uudet asiat saivat alkunsa pimeässä. Ne suorastaan vaativat pimeyttä ennen kuin ne alkoivat säteillä ja kasvaa mielessä. Pimeästä ne saivat voimaa. Syksy oli niiden multaa. Onko elämässä alku, keskikohta ja loppu? Jos kertomukset ovatkin loukkuja, joihin hän oli jäänyt kiikkiin kuin syksyllä taloon hiipivä hiiri. Koko juttu on juusto, hän sanoi ja nauroi ääneen." Hannele Huovi, Syötti

Nimi: 16 tarinaa toivosta
Kirjailija: Päivi Koivisto (toimittanut)
Genre: novelli
Sivumäärä: 192
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2013

Arvosana: **

Lukuhaasteet: Helmet19 (34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia)

Salla Simukka: Punainen kuin veri

"Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään."
Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuuluu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee keskelle kansainvälistä huumebisnesvyyhtiä. Alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin Jääkarhun juhliin. Tapahtumien taustalla talvi on kylmempi kuin vuosiin, ja pakkanen kurittaa Tampereen katuja.

     Luin tämän kirjan aikaisemmin silloin, kun kirja oli juuri julkaistu. Pidin tästä jo silloin. En kuitenkaan silloin saanut luettua jostain syystä koko trilogiaa, joten päätin nyt aloittaa aivan alusta ja jatkaa viimeiseen osaan asti. Tällä toisella lukukerralla tämä kirja oli yhtä hyvä kuin viimeksi. Varsinkin kun en muistanut oikeastaan mitään tästä, joten juoni oli yhtä yllätyksellinen kuin ensimmäisellä kerralla.
     Punainen kuin veri kertoo Lumikista joka löytää siis koulun pimiöstä seteleitä. Hän päättää ensin olla puuttumatta asiaan, mutta uteliaisuus vie voiton ja hän menee uudelleen pimiöön. Sillä kertaa setelit ovat kuitenkin poiss ja Lumikin mielenkiinto kasvaa entisestään. Pian hän saa selville, kuka setelit oli vienyt kuivumaan ja miksi ne oli täytynyt kuivattaa. Lumikki yrittää useaan otteeseen irrottautua jutusta, mutta uteliaisuus ja vaarallisiin tilanteisiin joutuminen vievät mukanaan ja Lumikki on hommassa mukana loppuun asti. Matkan varrella saadaan tietää myös lisää huumebisneksestä seteleiden takana ja erään poliisin osuudesta tapahtumiin.
     Kirjan juoni pitää otteessaan alusta loppuun ja hahmot on luotu hyvin. Pääroolissa olevista hahmoista oikein huokuu heidän nuoruus ja epävarmuus. Paitsi Lumikista, kuka tuntuu ikäistään paljon vanhemmalta. Hänen menneisyydestään pääsee lukemaan pieniä pätkiä, mitkä selittävät tätä aikuismaisuutta. Kuitenkaan menneisyydestä ei saa kunnollista kokonaisuutta, vaan siitä haluaa päästää lukemaan lisää seuraavissa osissa.
     Juonessa on myös se hyvä puoli, että se on tiivis. Ei mitään ylimääräistä. Ei mitään liikaa. Ei turhaa jaarittelua, vaan suoraan asiaan. Kirjassa kuitenkin käsitellään tapahtumia monen hahmon näkökulmasta, mikä luo pientä vaikeutta pysyä mukana (varsinkin kun kuuntelin kirjan, en aina ollut heti selvillä siitä, että missä mennään). Homma kuitenkin etenee omalla painollaan ja yllättäviäkin hetkiä tulee vastaan. Lopetus on, kuten pitääkin, sellainen, että haluaa päästä lukemaan jatkoa tarinalle.

Nimi: Punainen kuin veri
Kirjailija: Salla Simukka

Äänikirjan lukija: Anna Saksman
Genre: nuoret, mysteeri, trilleri
Sarja: Lumikki Andersson #1
Sivumäärä: 265
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2013

Kirjailijan muut teokset: Kun enkelit katsovat muualle, Minuuttivalssi, Toisaalla
Arvosana: ****

Lukuhaasteet: Helmet19 (9. Alle 18-vuotiaan suosittelema), PopSugar19 (30. Kirjassa on amatöörietsivä)

Lisa R. Jones: Ihosi alla

Sara McMillan saa käsiinsä tuntemattoman naisen uskaliaan päiväkirjan. Sen eroottinen ja pahaenteinen sisältö sekä järkyttää että kiehtoo häntä, eikä hän voi lakata lukemasta. Missä tuo syntisten fantasioiden kirjoittaja, Rebecca, on nyt?

     "Seison edelleen Chris Meritin teosten keskellä epäuskon mykistämänä, kun jokin sisimmässäni naksahtaa. Minulla on kuuma ja hämmentynyt olo, ja maailma tuntuu kieppuvan ympärilläni. Olen haaskannut tiaisuuden pääsylippuun rahasumman, jota minulla ei ole, mutta kiiruhdan ulos galleriasta niin nopeasti kuin suinkin pääsen. Juoksen ovelle, en sentään aivan kirjaimellisesti, mutta senkin voisin tehdä. Minulla on selittämättömän kuuma ottaen huomioon, että galleriassa on viileää, ja kaipaan kipeästi raitista ilmaa. Minun pitää ajatella. Pitää selvittää, mitä sisimmässäni tapahtuu, sillä se kaikki on minulle aivan uutta." s. 56

     Tätä Jonesin sarjaa on verrattu Fifty Shadesiin jo ihan etukannessakin, tai ainakin tähän suositellaan tarttumaan seuraavaksi. Ja kyllähän näissä kahdessa sarjassa on paljon samoja piirteitä. Nainen, kuka luulee olevansa oman elämänsä herra, mutta on sisältä niin rikki, että kaipaa ja etsii huomioita. Mies, kuka on haavoittunut ja palasina, on rikas ja haluaa kontrolloida kaikkea. Tämän lisäksi tässä kirjassa toinen mies, kuka sopii ensimmäisen kanssa samaan kuvailun muottiin. Tässä kirjassa lähdetään kuitenkin kevyemmin liikkeelle ja BDSM astuu kuvioihin vasta lopussa, eikä silloinkaan tarvitse kovin paljoa asiasta lukea, kun se jo loppuu.
     Tämä kirja oli nopea ja helppo lukea. Kovin paljon ei tarvinnut miettiä, vaikkakin itseäni jäi häiritsemään Saran ystävän "katoaminen". Hän lähti häämatkalle, mutta sen jälkeen ei kuulunut mitään. Aluksi Sara tuntuu olevan huolissaan, mutta jossain kohtaa koko ystävä tuntuu unohtuneen kuin märkä lapanen, eikä koko naista enää mainita. Muutenkin kirjassa on muutamia sellaisia kohtia, joihin kaipaisi hieman lisää selvyyttä. Tosin sarjan ensimmäisessä osassa sellaisia ehkä saakin olla, jos niihin kohtiin tulee vastaukset myöhemmissä osissa. Itseäni jäi kiinnostamaan Chrisin ja Markin välit, sillä ne eivät tuntuneet kovin lämpimiltä, vaikka samalla ne tuntuivat hyvin läheisiltä.
     Kirjaan on saatu sisällytettyä myös hieman jännitystä, liittyen kadonneen Rebeccan varastoon. Sara yrittää selvittää varastoon laitettujen tavaroiden avulla missä Rebecca on ja kun hän käy varastolla, kaikki ei tunnu olevan ihan hyvin. Nämä muutama jännittävä kohta kuitenkin tuntuu jotenkin irtonaiselta muuhun tarinaan verrattuna, mutta ehkä niiden yhteys löytyy seuraavien kansien välistä. Tässä ensimmäisessä osassa on tosiaan paljon sellaisia asioita, joihin haluaisi vastauksen nyt eikä vasta myöhemmin.
     Olen lukenut tämän teoksen aikaisemminkin (2014), englanniksi tosin ja olen silloin kirjoittanut siitä arvostelun tänne blogiini. Sen aikaisia ajatuksiani pääset lukemaan tästä.

Nimi: Ihosi alla (If I were you)
Kirjailija: Lisa R. Jones
Suomentanut: Lasse Linna
Genre: romantiikka, erotiikka
Sarja: Inside Out #1
Sivumäärä: 395
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2012 (suomennettu 2013)

Arvosana: ****

Lukuhaasteet: Helmet19 (35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä)

Anna Todd: After - Törmäyksen jälkeen

Nimi: After - Törmäyksen jälkeen (After We Collided)
Kirjailija: Anna Todd
Suomentanut: Johanna Rossi
Genre: erotiikka, romantiikka
Sarja: After #2
Sivumäärä: 650
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2013 (suomeksi 2015)
Luettu: helmikuu 2019

Sarjassa aiemmin ilmestyneet: After

Tessa ehti vannoa, ettei koskaan antaisi anteeksi Hardinille, mutta sykkivän intohimoista suhdetta ei niin vain lopeteta.

Tessalla on paljon menetettävää. Hardinilla ei ole mitään menetettävää... paitsi Tessa. Törmäyksen jälkeen... elämä ei ole samanlaista.


Arvostelu: Sykähdyttävän sarjan toinen osa. Uusi alku, virheistä oppiminen, uusi yritys. Ja kuten arvata saattaa, Tessa jatkaa samaa rataa kuin ensimmäisessä osassa ja Hardin ei myöskään muutu sen enempää. Ainoa ero ensimmäiseen osaan on se, että nyt päästään lukemaan myös Hardinin mietteitä asioista ja tapahtumista. Lisää syvyyttä siis tarinaan, mikä junnaa vielä enemmän paikallaan kuin aikaisemmin.
     Jokaisessa sarjassa on se yksi osa, jolla ei ole oikeastaan mitään merkitystä tarinan takia, sillä mikään ei etene ja uutta tietoa ei tule juuri yhtään. Tämä osa oli tämän sarjan se kirja. Ja kuten olen usein sanonut, inhoan niitä kirjoja. Ne tulee luettua läpi nopeasti, mutta mitään ei jää käteen. Loppuun sitten pistetään jotain, mikä pysäyttää ja saa lukijan ottamaan seuraavan osan käteen. Ei mitään uutta, ei mitään yllättävää.
     Ensimmäisessä osassa pääsimme tutustumaan Tessaan ja Hardiniin. Heidän suhde alkoi ja "päättyi". Tässä osassa tuo suhde saa uuden mahdollisuuden. Kunnes tapahtuu taas jotain ja mennään taaksepäin reilu matka. Kuitenkin jostain ihmeen syystä kaksikko ei vain voi pysyä erossa toisistaan ja homma jatkaa edestakas soutamista ja huopaamista (kuten kirjassakin moneen kertaan mainittiin tapahtuvan). Tälläisen tarinan kirjoittaminen on varmasti varsin mielekästä, mutta lukijana en innostu. Joihinkin väleihin yritetään pudottaa asioita, mitkä pitäisi mielenkiinnon yllä, mutta aina siinä ei onnistuta. Ja kuten sanottu, loppuun pudotetaan se isoin pommi ja sen jälkeen on vuorossa kiitokset kirjailijalta.

     "Joko meidän täytyy olla yhdessä ja yrittää päästä yli menneisyyden pahoista teoista, tai sitten minun täytyy jättää hänet lopullisesti. Jos jätän hänet, minun täytyy muuttaa pois täältä, kauas pois, ja jättää taakse viimeinenkin muisto elämästäni hänen kanssaan, muuten en ikinä pääse siirtymään eteenpäin.
     Äkkiä tajuan, että kyyneleet ovat loppuneet. On tullut ratkaisun hetki. Ajatus Hardinin jättämisestä tuottaa paljon suurempaa tuskaa kuin hänen tähänastisten tekojensa ajatteleminen.
     En minä voi jättää häntä, tiedän sen.
     Tiedän kuulostavani säälittävältä, mutta minun ei ole mahdollista elää ilman häntä. Kukaan muu ei koskaan voi tehdä minua yhtä onnelliseksi. Kukaan muu ei voi olla hän. Hän on minulle se oikea, juuri niin kuin minä olen hänelle. Minun ei olisi pitänyt ajaa häntä pois. Tarvitsin aikaa ajatella, enkä ole vieläkään ajatellut asioita loppuun, mutta kaipaan häntä jo takaisin. Onko rakkaus aina tällaista? Näin intohimoista ja silti näin helvetin tuskallista? Ei minulla ole aiempaa kokemusta, johon verrata."

     Tätä sarjaa (kuten monia muitakin) on verratty Fifty Shadesiin. Itse en ehkä lähtisi vertaamaan näitä kahta sarjaa. Vaikka molemmat menevät enemmän tai vähemmän erotiikan ja romantiikan puolelle, ei niissä paljon muuten ole yhtäläisyyksiä. Tai no, onhan niissä. Mieshahmot ovat romuttuneita ja heidän tulee muuttua, kun taas naishahmo saa mennä ja tehdä vaikka mitä. Mutta ei tässä tarinassa ole niin paljon menoa ja melskettä. Lähinnä riitelyä ja sitä huopaamista. Silti, ihan luettava sarja ja jos Fifty Shades on ollut hyvä, tykkää tästäkin. Tai ainakin jaksaa lukea loppuun asti, vaikka yllätyksiä ei matkaan paljon mahdukaan.
Arvosana: ***½

Ursula Poznanski: Vii5i

Nimi: Vii5i (Fünf)
Kirjailija: Ursula Poznanski
Suomentanut: Anne Mäkelä
Genre: trilleri, jännitys
Sarja: Beatrice Kaspary #1
Sivumäärä: 426
ISBN: 978-951-796-947-5
Kustantaja: Atena Kustannus Oy
Julkaisuvuosi: 2012 suom. 2013
Luettu: 11/16

Lehmälaitumelta löytyy naisen ruumis. Hänen jalkapohjiinsa on tatuoitu koordinaatit, joiden osoittamassa paikassa odottaa kätkö: muovikelmuun pakattu käsi ja arvoitus, jonka ratkaisu johtaa seuraavalle makaaberille rasialle.
     Murhaaja on luonut äärimmäisen julman geokätköilypelin, jonka avulla hän ohjaa etsivät Beatrice Kasparyn kätköltä kätkölle. Todistaja toisensa jälkeen katoaa tai löytyy kuolleena pian kuulemisen jälkeen, ja poliisin aika alkaa käydä vähiin.

Sarjan muut osat: Sokeat linnut, Äänet
Arvostelu: Tämä kirja tuli luettavakseni geokätköilyn tiimoilta, hyvin aiheeseen sopien. Ilman harrastustani tämä kirja ei olisi koskaan osunut käteeni ja jos olisi, niin en olisi sitä alkanut lukemaan. Ajatus ruumiinosista purkeissa ei vain ole se itseäni innostava ajatus. Nyt kuitenkin minun oli "pakko" lukea tämä, enkä kadu päätöstäni. Kyllä, kirja oli omalla psykologisella tavallaan sairas. Kyllä, sain kirjasta painajaisia. Kyllä, kirja oli niin hyvin kirjoitettu ettei sitä pystynyt lopettamaan. Ja mikä parasta, kirjan tapahtumiin pystyi itsekin hieman osallistumaan kun ratkaisi vihjetehtäviä.

     "Stefan käänsi katseensa Beatricesta Floriniin ja veti tuolin alleen. "Se on eräänainen etsintäharrastus. Ensin joku piilottaa jotain, ja sitten moni muu yrittää löytää sen. Sitä, mikä piilotetaan, kutsutaan kätköksi, englanniksi cache, ja tuo kuvan muovirasia näyttää ihan tyypilliseltä kätkörasialta. Saanko katsoa tarkemmin?""

     Kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, että mitä ihmettä olen lukemassa. Tarina eteni ja vähän väliä esiin ilmestyi ruumiinosia. Välillä taas kerrottiin hyvinkin kauan poliisin työstä, mikä jossain kohtaa alkoi jo hieman puuduttaa. Mutta onneksi sitten taas tapahtui ja juttu meni eteenpäin. Kovin paljoa ei kirjassa perehdytty Beatricen, tai kenenkään muun, elämään sen suuremmin. Joitakin pätkiä oli siellä täällä, mutta silloin kuvailu jäi hyvin pienelle osalle. Kätköjä etsiessä taas kirjailija oli selvästi halunnut, että lukija pystyy näkemään tilanteen mielessään.
     Kirjan loppu ei ollut sellainen kuin odotin. Jännitys pysyi yllä viimeiselle sivulle asti, vaikka murhaaja oltiinkin saatu sitä ennen kiinni. Lopussa jännitys muuttui paljon odottavammaksi, luoden pohjaa halulle lukea lisää. Itse en ehkä tule koskaan lukemaan sarjan muita osia, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Omalla tavallaan haluaisin tietää vielä lisää. Lukea hyvin jäsennettyä tarinaa joka etenee tasaisen tappavaan tahtiin. Toisaalta purkitetut ruumiiinosat alkavat riittä jo minulle ja varmaan jätän seuraavien osien nautinnon muille.

     "Me kaikki päädymme lopulta johonkin rasiaan, Beatrice ajatteli."

Arvosana: ***½

Thanks for the hunt...

Olet löytänyt kätkön.

Arvoituksia, joiden ratkaisuna on koordinaatteja...

Rasioita, joihin on pakattu ruumiinosia...

Todistajia, jotka katoavat pian kuulemisen jälkeen...

Murhaaja on luonut verisen version geokätköilystä, jota ryhtyy selvittämään Salzburgin rikospoliisin etsivä Beatrice Kaspary. Tapaus tuntuu mahdottomalta ratkaista, ja pikkuhiljaa Kaspary alkaa epäillä olevansa itsekin jahdattavana.

L. Marie Adeline: S.E.C.R.E.T Polttava peli

Nimi: S.E.C.R.E.T Polttava peli (S.E.C.R.E.T Shared)
Kirjailija: L. Marie Adeline
Suomentanut: Riie Heikkilä
Genre: erotiikka, aikuiset
Sivumäärä: 315
ISBN: 978-951-1-27387-5
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2013
Luettu: 8/16

Eroottinen seikkailu vie syvemmälle salaseuran sisäpiiriin ja peli kuumenee...

Naisista koostuva salaseura S.E.C.R.E.T toteuttaa jäsentensä salaisimmatkin seksuaaliset fantasiat - ja vapauttaa heidät samalla elämää kahlitsevista rajoitteista. Kolmikymppinen tarjoilija Cassie Robichaud on löytänyt sen ansiosta kuuman ja kiihkeän seksielämän.
     S.E.C.R.E.T:in täysivaltaisena jäsenenä Cassie saa tehtäväkseen opastaa uutta kokelasta Dauphinea ja etsiä täydellisiä miehiä tämän fantasioiden toteuttamiseen. Samalla hän etsii itselleen sitä oikeaa ja huomaa, että ottajia saattaisi olla useampiakin.

Arvostelu: Toinen sarjan osa alkoi siitä, että esiteltiin kirjan uusi tuttavuus Dauphine. Hänestä tuli toinen kirjan kertojista, mikä oli suuri muutos ensimmäiseen osaan jossa oli vain yksi kertoja ja yhden ihmisen näkökulma esillä. Nyt kuitenkin pääsi joka toisessa luvussa näkemään myös toisen henkilön elämää, eikä tarvinnut lukea vain Cassien parisuhde ongelmista. Mikä oli kyllä todella hyvä juttu, sillä en olisi todellakaan jaksanut lukea kokonaista kirjaa siitä, miten henkilö voivottelee omaa elämäänsä ja valintojaan. Oli siis mukavaa vaihtelua lukea myös toisenlaisen hahmon ajatuksista ja seikkailuista.
     Hyvää tässä kirjassa oli myös se, miten hyvin ensimmäisen kirjan asiat kerrattiin kun sille oli tarvetta. Kertaus tapahtui nopeasti ja pääpiirteittäin, mutta se auttoi jopa minun kohdalla vaikka ensimmäisestä osasta ei olekaan kovin kauaa. Kertaus oli kuitenkin hyvin upotettu itse tarinaan, eikä se tuntunut irtonaiselta muusta tekstistä.

     "Pääni lävitse kulki kolme ajatusta, kun sinä aamuna venyttelin itseni hereille omassa sängyssäni Marignyn kaupunginosassa.
     Ajatus numero yksi: Willin kanssa vietetystä unohtumattomasta yöstä oli kulunut kuusi viikkoa.
     Ajatus numero kaksi: olin taas kerran nukahtanut S.E.C.R.E.Tin rannekoru kädessäni. Se ei ollut ollut mikään ongelma siinä vaiheessa kun kultaisia riipuksia oli vain yksi tai kaksi. Nyt niitä kuitenkin oli kymmenen, joten ne puristivat ranteideni herkkää ihoa ja jättivät siihen jäljet.
     Ajatus numero kolme: tänään oli syntymäpäiväni. Kissani Dixie räpytteli minulle silmiään sängyn jalkopäässä. Ojentauduin sitä kohti ja vedin sen syliini, missä se kehräten nukahti uudelleen. Olisipa minulla yhtä hyväet unenlahjat." s. 18

     Muuten tämä toinen osa jatkoi samalla polulla kuin ensimmäinenkin. Kerronta oli sujuvaa ja asiat etenivät nopeaa tahtia kohti päämääräänsä. Yhdessä kohtaa pelkäsin, että kirja muuttuisi kunnon kolmiodraamaksi, mutta kerrankin kirjan päähenkilöstä oli tehty viisas ja itseään kunnioittava nainen, kuka teki tällaisista ajatuksista turhia. Pisteet siis siitä kirjailijalle. Vielä en kuitenkaan voi nielaista helpotuksesta, sillä kolmas osa odottaa hyllyllä lukijaansa ja mitä vain voi löytyä niiden sivujen välistä. Odotan sitä kuitenkin innolla, sillä tämän kirjan loppu sai janoamaan lisää. Toivon vain, että ensimmäisen osan pieni erotiikan osuus tekee paluunsa, sillä tässä osassa kyllä juu vaatteet lensi, mutta kerronta oli vieläkin niukempaa. Mutta, ei kai auta muu kuin ottaa seuraava osa käteen ja toivoa parasta.

     ""Hänen nimensä on Dauphine", Mark ilmoitti yleisölle. "Ja toivon että te kaikki pidätte peukut pystyssä kun pyydän häntä auttamaan minua", hän sanoi näppäillen muutamaa kitarankieltä ja hymyillen minulle. "Toivon että hän... hyväksyy askeleen."
     Yksittäiset sävelet muuttuivat pikku hiljaa kappaleen alkutahdeiksi. Näin tähtiä. Tapahtuuko tämä ihan oikeasti? Ja vielä minulle? Markin bändin jäsenet näyttivät aavistuksen hämmentyneiltä, mutta he yhtyivät mukaan tunnistaessaan riffin.
     "Tiedän kyllä että teillä ei ole aavistustakaan siitä mitä se tarkoittaa", hän sanoi yleisölle hymyillen, "mutta hän kyllä tietää. Etkö tiedäkin, beibe?"" s. 234
Arvosana: ***
Muut sarjassa ilmestyneet: S.E.C.R.E.T Kuuma liekki

L. Marie Adeline: S.E.C.R.E.T Kuuma liekki

Nimi: S.E.C.R.E.T Kuuma liekki (S.E.C.R.E.T)

Kirjailija: L. Marie Adeline

Suomentanut: Riie Heikkilä

Sarja: S.E.C.R.E.T

Genre: erotiikka, aikuiset

Sivumäärä: 314

ISBN: 978-951-1-27386-8

Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2013

Luettu: 8/16

S.E.C.R.E.T

Emme tuomitse. Emme rajoita. Emme häpeä.

Cassie Robichaudin elämä tuntuu junnaavan paikoillaan. Hän on töissä kahvilassa, ja kotona häntä odottaa yksinäinen sänky ja kissa. Sitten Cassie löytää muistikirjan, jonka salaperäinen nainen jättää jälkeensä kahvilaan. Kirjassa on hämmentävän intiimejä ja suoria tunnustuksia naisen seksielämästä sekä kymmenen kohdan ohjelma: antautuminen, rohkeus, luottamus... Kirja johdattaa Cassien S.E.C.R.E.T-nimiseen salaseuraan, jonka tehtävänä on auttaa naisia toteuttamaan kaikkein salaisimmat eroottiset fantasiansa ja ottamaan elämänsä haltuun. Cassiella on edessään kuumia ja kielletyiltäkin tuntuvia kohtaamisia, kun hän alkaa seurata kymmenen kohdan polkua kohti seksuaalista vapautumista ja uutta, intohimoisempaa elämää...

Arvostelu: Noin kuukausi sitten kävelin kirjakaupan (Suomalainen) ohi ja huomasin tarjouksen: 3 pokkaria 15€. Menin selailemaan suuriksi pinoiksi kasattuja kirjoja ja löysin tämän sarjan kolme osaa. Muita mielenkiintoisia kirjoja en sitten löytänytkään, joten otin vain kolme pokkaria ja siirryin maksamaan. Aivan ihana myyjä suositteli minulle myös toista samantapaista sarjaa, johon ehkä tulen vielä joskus tutustumaan.

     Kuitenkin, odotin innolla, että pääsen aloittamaan tämän kirjan ja nyt vihdoin pääsin. Pitkästä aikaa sain käsiini kirjan, mistä en olisi halunnut irrottaa vaan lukea yhdeltä istumalta. Harmikseni jouduin kuitenkin lukemaan tämän kahdessa osassa. Ja mikä olisikaan parempi tapa viettää aurinkoinen päivä ulkona lukien ja sateinen päivä sisällä samoissa puuhissa. Ja näin kesällä on onneksi aikaa, niin pitkät lukuhetket eivät haitanneet muun maailman menoa.

     Kirjan tarina eteni reippaasti ja määrätietoisesti. Kauheasti ei mitään ylimääräistä löpisty, vaan asiat kerrottiin ja siirryttiin seuraavaan. Erotiikan osuus oli vähän sitä sun tätä ja ainakin itse jäin hieman kaipaamaan kuvailua ja toimintaa. En kuitenkaan sano, etteikö tämä kirja olisi saanut mielikuvia nousemaan pintaan. Siltä osin siis tämä kirja ei ollut täysin erotiikkapläjäys ja sopii hieman nuoremmillekin lukijoille, jos vain genre sinänsä kiinnostaa.

     "Hän painoi vielä yhden hellän suudelman niskaani, peruutti sitten ulos ovesta ja sulki sen takanaan. Näin peilistä kasvoni, jotka olivat täynnä henkeä ja elämää. Vedin vaatteet ylleni ja roiskutin sitten vielä vähän vettä kasvoilleni." s. 169

     Kaiken kaikkiin kirjan lukeminen oli miellyttävä lukukokemus ja jatkan tästä melkeinpä heti siihen seuraavaan osaan. Tämä kirja sai myös aikaan erinäisiä tunnereaktioita, mikä itseäni hieman jopa ihmetytti. Salaseuran toiminta vaikutti ihan juuri sellaiselta, että jos se tulisi päivänvaloon kaikkien tietoisuuteen, ei asiaa ehkä katsottaisi kovin hyvällä. Mutta, en paljasta siitä sen enempää.

Arvosana: ****

Kirja: Hard to Hold On

Kirja: Hard to Hold On

Kirjailija: Shanora Williams

Gengre: romantiikka, erotiikka, aikuiset

Sarja: Hard to Resist #2

Sivumäärä: 332

Julkaisuvuosi: 2013

Luettu: maaliskuussa 2014

     For the past four months, Natalie Carmichael and Nolan Young have been complete. Everything still feels right in their passion-filled world. It still feels natural - that is until Nolan's mother passes away.

     Things begin to turn for the worst for Nolan and his brother Mills. After losing their father from previous years before, it's a tragedy on top of a tragedy. Along with the loss, Natalie and Nolan will face obstacles that they aren't so sure they can handle.

     From the New York Times and USA Today Best Selling novel, Hard to Resist, Natalie and Nolan will realize that there is something in their relationship that will have them either wanting to run away or trying to stick through it.

     Will Natalie and Nolan stick together? Can they hold on to what they've worked so hard to keep going?

Love was found. Their only hope is that it never gets lost.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt ” Hard to Resist”

Arviointi: Jos tuo ensimmäinen osa oli täysi kaaos niin tämä osa oli aivan ihana ja mahtava. Tässä osassa oli jotain oikeitakin tapahtumia ja jokin idea. Kaikki tuntui hyvin suunnitellulta ja tästä kirjasta pystyi jopa löytämään ne kaikki huippukohdatkin ja muut. Tämän kirjan voi jopa lukea vaikka ei tiedä tuosta ensimmäisestä osasta mitään, mikä sinänsä oli hyvä, koska en muistanut siitä juuri mitään. Kirjasta kuitenkin pääsi ihan hyvin jyvälle jo alusta asti, eikä tässä kauheasti edes viitattu tuohon ensimmäiseen osaan.

     En (taaskaan) tiedä, että mitä muuta tästä kirjasta oikein raapustaisin. Ei siitä oikein ole mitään muuta sanottavaa. Tässä kirjassa vain oli sitä jotain, mikä sai minut innostumaan ja lukemaan kirjan yhdeltä istumalta.

     ” He lowers on one knee and my heart thuds as he reveals a soothing smile. His fingers wrap around my hand and I pull my free hand up, pressing it against my lips because I can’t believe this is happening. “It took me forever to come up with that speech,” he chuckles, his head lowering, “but I mean all of it. It’s you and me, Natalie, and it always will be. I love you more than words can explain so I’m asking you . . .” he pulls out a jewelry box from his pocket and holds it up in front of me, “. . . if you will make me the happiest man on this planet by becoming my wife?””

Arvosana: *****

Kirja: The Love Game

Kirja: The Love Game

Kirjailija: Emma Hart
Gengre: nuoret, romantiikka
Sarja: The Game #1
Sivumäärä: 321
Julkaisuvuosi: 2013
Luettu: huhtikuussa 2014

His challenge? Make her fall in love with him.

Her challenge? Play the player.

Until life changes the rules of the game.

Maddie Stevens hated Braden Carter on sight. Arrogant, egotistical, and the playboy of the University of California, Berkeley, he's everything her brother Pearce has taught her to despise. So why, when the girls challenge her to play the player, doesn't she say no? She doesn't know either.

Braden wanted fiery little Maddie the second he laid eyes on her - and he'd do anything to have her, hence why he's agreed to make her fall in love with him. After all, it's the only way he'll get what he wants. Sex.

But, as Braden discovers, there's more to the girl from Brooklyn than he ever imagined - and he can't help but care about the broken girl behind those pretty green eyes.

Maddie finds Braden isn't just a walking erection - he actually has feelings. He can be sweet, funny and his good looks don't exactly hurt. That means trouble - but when her brother Pearce turns up in Berkeley begging for her help, she realises Braden and Pearce aren't so alike anymore.

And maybe, just maybe, they're exactly what each other needs.

Muuta kirjailijalta: Memories- sarjan "Never Forget"
Arviointi: Tämä on kirja jonka juonen tunnut tietävän jo ennen kuin edes avaat kirjaa. Ja kun alat lukemaan niin mietit vain, että juoni kulkee juuri kuvittelemallasi tavalla. Kuitenkin, tarina juonen ympärillä on jotain aivan muuta ja uutta ja ihanaa. Ja juuri tämän ympäröivän tarinan vuoksi tämä kirja oli aivan ihana ja ihastuttava ja melkein täydellinen. Sanon siksi melkein, koska oikeasti, kirjan juoni oli aika itsestään selvä.

     ” Fuck this. When life gets hard, ask Google. Google knows everything.”

     Minun oli pakko ottaa tuo kohta kirjasta nyt tähän, koska se on hyvä esimerkki siitä, että tähän kirjaan oli saatu totuuden sanoja samalla, kun se sai sinut nauramaan. Ja kyllä, tämä kirja sai niin hymyn huulille kuin silmät kostumaan. Tunteet kulkivat aivan omia ratoja jossain linnunradan toisella puolen. Pisteet siitä siis tälle kirjalle. Olen tämän nyt ehtinyt muutaman kerran lukemaan kannesta kanteen ja täytyy sanoa, että vaikka tämä ei aivan paranekaan joka lukukerran jälkeen, niin ei tämä huonommaksikaan muutu. Joten kyllä, suosittelen kovasti jos tämän vain jostain saa käsiinsä. (Ja niille ketkä heittivät tämän kirja ”ei minulle”- laatikkoon tuon erotiikka- sanan takia tuolla gengren kohdalla niin ihan turhaan. Eipä sitä juuri tähän kirjaan ollut tungettu. Tai no, ehkä vähän mutta ne kohdat voi aina hypätä yli kun eivät ne kuitenkaan tästä kirjasta kattaneet kuin muutamia sivuja…) 

Arvosana: ****

Kirja: Found in You

Kirja: Found In You

Kirjailija: Laurelin Paige

Gengre: romantiikka, erotiikka, aikuiset

Sarja: Fixed #2

Sivumäärä: 232

Julkaisuvuosi: 2013

ISBN: 978-162-7040-204

Luettu: toukokuussa 2014

Alayna Withers has only had one kind of relationship: the kind that makes her obsessive and stalker-crazy. Now that Hudson Pierce has let her into his heart, she’s determined to break down the remaining walls between them so they can build a foundation that’s based on more than just amazing sex. Except Hudson’s not the only one with secrets.

With their pasts pulling them into a web of unfounded mistrust, Alayna turns to the one person who knows Hudson the best—Celia, the woman he almost married. Hoping for insight from someone who understands all sides of the story, Alayna forms a bond with Celia that goes too far—revealing things about Hudson that could end their love for good.

This is the first relationship where Alayna hasn’t spiraled out of control. And she might lose Hudson anyway…

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt: ”Fixed On You”

Arviointi: Omalla tavallaan tämä oli parempi kuin ensimmäinen osa. Omalla tavallaan tämä oli huonompi. Hyvää oli se, että niistä kliseisistä letkautuksista oli luovuttu. Huonoa taas se, että nyt Alaynasta oli tehty niin ärsyttävä, että en kestä. Jos ensimmäisessä osassa hän oli ymmärtäväinen ja näin, mutta nyt siitä hahmosta ei ollut mitään jäljellä.

”He cut me off. “It’s not. But I need you to know that I’m trying and I’m not going to stop trying until I get there. Do you hear me? Don’t give up on me.” He was vehement, his expression frantic.

“I’m not giving up on you.” I reached my palm up to caress his face and he leaned into my touch. “Why would I do that? I love you, Hudson. So much.””

     Jos omassa elämässäni olisi tällainen kohtaus, niin minä kyllä toimisin sen jälkeen niin miten olen luvannut. Ymmärrän kyllä, että Alaynalla on ollut vaikeaa ja hän on käynyt terapiassa ja blaa blaa blaa, mutta nyt tarvitaan kyllä hieman uskoa ja luottamusta peliin.

Arvosana: ****