Rick Riordan: Pedon varjo

Kanen sisarukset Carter ja Sadie tiesivät saavansa koulutusta taikavoimien käytössä saattaakseen muinaisten Egyptin jumalten järjestyksen jälleen maailmaan. Mutta heillä ei ollut aavistustakaan, että maailma suistuisi samalla täydelliseen sekasortoon.

Kaaoksen käärme Apep uhkaa tuhota koko maailman. Taikurit ovat kääntyneet toisiaan vastaan, ja jumalat ovat katoamassa. Lisäksi Kanen sisarusten rinnalla taistelleista ystävistä toinen on kadottamassa elämänvoimansa ja toinen pitää aisoissa vanhuudenhöperöä Ra-auringonjumalaa.

Syöksyessään hengenvaarallisesta seikkailusta toiseen sisarukset yrittävät olla ajattelematta, että he ovat vain pari nuorta, joiden tehtävänä on estää maailmaa syöksymästä omaan tuhoonsa.

     Pedon varjo on egyptin mytologialla maustetun Kanen aikakirjat trilogian päätösosa. Kuten aikaisemmat kaksi osaa, olen lukenut tämänkin kirjan joskus aikaisemmin, mutta siitä kerrasta ei ole mitään muistikuvia. Edes nyt lukiessani ei tullut sellaista oloa, että tämä olisi jollain tavalla tuttu. Ehkä se kertookin jotain silloisesta lukukerrasta ja epäilen, että tämän kerran jälkeen tilanne olisi jotenkin muuttunut.

     Mikäli trilogian toinen osa Liekehtivä valtaistuin olikin mielestäni hieman ensimmäistä osaa parempi, tämä päätösosa ei jaksanut innostaa missään vaiheessa. Tämä oli hieman lyhyempi kuin aikaisemmat osat, mutta sen lukemiseen meni silti kauemmin. Tulin tätä lukiessani ajatelleeksi, että Sadien ja Carterin kohtalo eivät missään kohtaa nousseet itselle huolenaiheeksi. Eikä heidän ystävienkään. Mikäli minulla ei olisi tällä hetkellä tavoitteena lukea kaikkia Riordanin kirjoja, olisin jättänyt tämän kirjan kesken useaan otteeseen. Kirjalle antamani kolme tähteä ovat olemassa vain siksi, että Riordan osaa kyllä kirjoittaa. Tämä kirja(sarja) ei vain nyt ollut minulle.

The Serpent's Shadow
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Kanen aikakirjat #3
Kustantaja: Otava (2012, suom. 2013)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri, Punainen pyramidi, Liekehtivä valtaistuin
Arvosana: ***

Rick Riordan: Liekehtivä valtaistuin

Vakuuttavaa fantasiaa - uskomattomat juonenkäänteet heittelevät lukijaa kuin egyptiläisten keksimä vipuvarsi!

Siitä lähtien kun muinaiset Egyptin jumalat vapautettiin nykymaailmaan, Kanen sisarukset Carter ja Sadie. Heillä ei myöskään ole aikaa harjoittaa yliluonnollisia kykyjään käytännössä.

Kaikki apu on tarpeen, kun Apep-käärme, pahin mahdollinen vihollinen ja kaaoksen ruumillistuma, on virkoamassa. Jos sisarusten ei onnistu estää kaaoksen voimia, koittaa maailmanloppu.

     Kanen aikakirjat jatkuvat, Liekehtivä valtaistuin vievät Sadien ja Carterin heidän matkallaan eteenpäin. Tapahtumia mahtuu jokaiselle sivulle ja hetken hengähdystaukoa ei ole luvassa.

     Olen joskus aikaisemmin tullut lukeneeksi tämän kirjan, mutta muistikuvia siitä lukukokemuksesta ei juurikaan ole. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, lähinnä se oli vain hyvä asia. Hyvällä vauhdilla etenevä tarina oli taattua Riordanin laatua ja tätä oli miellyttävää lukea. Jostain syystä tämä ei kuitenkaan ensimmäisellä puoliskolla saanut pidettyä ihan kokonaan mielenkiintoani yllä, ja lukeminen eteni tästä syystä alkuun hieman hitaasti. Loppupuolisko kuitenkin imaisi mukaansa paremmin ja teki tästä lukukokemuksesta paremman.

     Tässä osassa oli samat henkilökohtaiset ongelmat, kuin ensimmäisessä osassa. Näistä huolimatta tykkäsin tästä hieman enemmän ja lähdenkin paremmilla mielin lukemaan trilogian päätösosaa.

The Throne of Fire
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Kanen aikakirjat #2
Kustantaja: Otava (2011, suom. 2012)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri, Punainen pyramidi
Arvosana: ****

Sofie Sarenbrant: Lepää rauhassa

Kuuluisa näyttelijätär löytyy tajuttomana Tukholman ylellisestä Yasuragi-kylpylähotellista. Läheisessä huoneessa makaa iäkäs pariskunta kuolleena. Mikään ei viittaa rikokseen, mutta kun ulkoa kuumasta lähteestäkin löytyy ruumis, kylpylän johdon on myönnettävä, että jotain on tekeillä. Emma Sköld Nackan poliisista huomaa pian kamppailevansa sekä aikaa että tavallista pirullisempaa murhaajaa vastaan.

     Lepää rauhassa on Emma Sköld sarjan aikaisemmin julkaisematon ensimmäinen osa. Moni on aikaisemmin tutustunut sarjaan kolmannesta osasta alkaen, sillä jostain syystä kustantaja halusi nyt vasta julkaista myös sarjan kaksi ensimmäistä osaa suomeksi. Miksi tälläiseen suomentamisjärjestykseen on päädytty? Sitä miettii varmasti kaikki, ketkä ovat tästä sarjasta kuulleet. Itse en ole tullut lukeneeksi sarjassa aiemmin suomennettuja osia, sillä ne eivät jostain syystä ole nousseet niin ylös omassa lukupinossa. Sittemmin kuulin, että myös nämä ensimmäiset osat suomennettaisiin, joten jäin odottamaan näiden ilmestymistä. Nyt kun odotukseni palkittiin, pääsinkin siis tutustumaan sarjan alkuun ilman ennakkoajatuksia hahmoista.

     Kirjan alku oli hieman hidasta ja näin päästiin tutustumaan tapahtumien keskiössä oleviin hahmoihin rauhassa. Hahmot tuntuivatkin eheiltä ja jokaisella oli omat kriisinsä kannettavana. Ehkä jotain positiivisiakin hetkiä olisi kirjaan mahtunut, mutta nyt niitä sai oikein kaivaa. Ennen kirjaan tarttumista itselle tuli vastaan muutamia negatiivisia kommentteja päähenkilöämme Emmaa koskien (myöhemmin sarjassa ilmestyneiden osien ajalta) ja tässäkin osassa saatiin jo viitteitä niistä asioista, joista kaikki lukijat eivät ole tykänneet. Vielä nämä Emman ajatusmallit eivät ainakaan itseäni häirinneet, mutta katsotaan tuleeko tilanteeseen muutos sarjan edetessä.

     Juonen suhteen alku oli siis hieman tahmea ja lukemiseni meinasi herpaantua. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin tulla enemmän tapahtumia ja loppua kohti mentäessä ei meinannut enää pysyä perässä. Jännitystä en voi sanoa tässä kirjassa juurikaan olleen, mutta se ei lukemista haitannut. Poliisin suorittamien kuulustelujen myötä asiat etenivät hyvällä tahdilla, ei ollut liikaa teknisellä näytöllä yms. prässäilyä. Usean hahmon näkökulmasta kerrottu tarina sai selkeän lopun. 

     Ei tämä mielestäni ollut mikään paras mahdollinen dekkari, mutta ei tämä huonoimpienkaan joukkoon päätynyt. Keskiverto teos, jonka luki mukavan nopeasti. Tartun tästä heti seuraavaan osaan ja sitten pääsenkin tutustumaan niihin aikaisemmin suomennettuihin osiin.

Vila i frid
Suomentanut: Leena Virtanen

Genre: jännitys, mysteeri, rikos
Sarja: Emma Sköld #1
Kustantaja: WSOY (2012, suom. 2021)

Arvosana: ***½

Muissa blogeissa: Kirjasähkökäyrä, Kaksi sivullista

Rick Riordan: Athenen merkki

Juuri kun Annabeth saa vihdoin tavata poikaystävänsä Percyn, roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalien täytyy yhdistää voimansa ja toteuttaa vanha ennustus. Sen mukaan - jollei asioihin puututa - maanjumalatar Gaia herättää puoliunessakin henkiin hirviöitä ja tuhoaa herättyään ensin jumalat ja sitten koko maailman.

Annabethin ja Percyn ystävineen pitää estää hirviöiden pääsy maailmaan sulkemalla Kuoleman ovi. Paha vain, ettei kenelläkään ole aavistustakaan, missä tämä ovi sijaitsee.

     Athenen merkki on Olympoksen sankareista kertovan sarjan kolmas osa. Kahden aikaisemman osan joukot ovat yhdistyneet ja nyt tavoitteena on hakea Athenen merkki ja yrittää sen avulla saada sotaisat ajatukset haudattua. Ongelmia on kuitenkin luvassa, jokaisen nurkan takana.

     Athenen merkki on kuten aikaisemmatkin osat, mielenkiintoinen kirja ja se viihdyttää alusta loppuun. Jokin tässä osassa kuitenkin teki omalle lukukokemukselleni sen, että päätin antaa puolikkaan tähden vähemmän. Ehkä tarina tuntui hieman liian hajanaiselta välillä? En osaa ihan varmaksi sanoa. Joka tapauksessa, ei tämäkään kirja huono ollut ja kesti kyllä uudelleen lukemisen.

The Mark of Athena
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #3
Kustantaja: Otava (2012, suom. 2013)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika
Arvosana: ****½

Rick Riordan: Merenjumalan poika

Percy Jackson herää painajaiseen. Kaksi käärmehiuksista rouvaa väittää Percyn tappaneen näiden sisaruksen Medusan - ja yrittää kostoksi saada hänet hengiltä. Mutta painajainen ei olekaan unta. Percy joutuu muistinsa menettäneenä omituiseen leiriin, jonka asukit väittävät olevansa "puolijumalia".

Percy muistaa vain oman nimensä ja jonkun Annabeth-tytön nimen. Tiedoilla ei pitkälle pötkitä, kun tehtävänä on yhdistää roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalten leirit ja vapauttaa kuolema, Thanatos, ennen kuin maaemo Gaia herää ja tuhoaa maailman.

     Olympoksen sankarit -sarjan toisessa osassa päästään taas Percy Jacksonin matkaan. Percy on menettänyt muistinsa ja hän yrittää selvitä hengissä outojen otusten kynsistä. Outoon leiriin päästyä hän tutustuu puolijumaliin ja saa pari ystävää, joiden kanssa on hyvä joutua seikkailuun.

     Tässä Riordanin kirjoista kirjoittaessa tuntuu, että olen vain toistellut samoja lauseita ja ajatuksia, eikä mielessäni ole nyt mitään uutta tai lisättävää. Merenjumalan poika vei minut samalla tavalla mennessään, kuin aikaisemmatkin Riordanin kirjat. Juoni etenee nopealla tahdilla ja kirjan loppua kohti tapahtumat sen kuin lisääntyvät. Uudet hahmot tuovat maailmaan uutta eloisuutta ja herättävät uudenlaista mielenkiintoa. Olen vain niin rakastunut näihin kirjoihin.

The Son of Neptune
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #2
Kustantaja: Otava (2011, suom. 2012)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari
Arvosana: *****

John Gwynne: Malice

A black sun is rising...

Young Corban watches enviously as boys become warriors under King Brenin's rule, learning the art of war. He yearns to wield his sword and spear to protect his king's realm. But that day will come all too soon. Only when he loses those he loves will he learn the true price of courage.

The Banished Lands has a violent past where armies of men and giants clashed shields in battle, the earth running dark with their heartsblood. Although the giant-clans were broken in ages past, their ruined fortresses still scar the land. But now giants stir anew, the very stones weep blood and there are sightings of giant wyrms. Those who can still read the signs see a threat far greater than the ancient wars. Sorrow will darken the world, as angels and demons make it their battlefield. Then there will be a war to end all wars.

     John Gwynne on kerännyt jonkin verran mainetta fantasiasarjoillaan ja päätin nyt tarttua hänen esikoisteokseensa. Malice aloittaa neliosaisen fantasiasarjan ja valitettavasti sitä ei ole ainakaan vielä suomennettu. 

     Malice kertoo tarinaa useamman henkilöhahmon näkökulmasta ja täytyy myöntään, että itse menin niissä välillä hieman sekaisin. Kaupunkeja ja kyliä vilisi, eikä hahmoista meinannut tulla loppua. Kirjan edetessä päähenkilöt kuitenkin alkoivat hahmottua ja lopussa pysyi todella hyvin jo perillä siitä, kuka on kukakin ja mitä heille on tapahtunut.

     Kirja kertoo ajasta, jolloin sota on alkamaisillaan. Kuninkaat alkavat kerätä joukkoja ja liittolaisia, toisiin luottaminen on vaikeaa. Tärkeimpinä päähenkilöinä nousivat esiin nuori Corban sekä prinssi Nathair. Heidän matkaansa oli mielenkiintoista lukea ja odotan suurella jännityksellä, miten näiden kahden käy.

     Juonellisesti Malice eteni verkkaisesti ja loppuun oli kasattu suurimmat toimintakohtaukset. Itseäni tämä verkkaisuus ei kuitenkaan haitannut, sillä sen aikana saatiin hyvin luotua laajaa kuvaa maailmasta. Hahmoista taas olisin kaivannut lisää ulkoisen olemuksen kerrontaa. Nyt se puoli jäi hieman vaisuksi ja samalla hahmojen tekemisten miettiminen vaikeutui. Kokonaisuutena tämä oli kuitenkin sen verran hyvä ja mielenkiintoinen, että aion todellakin jatkaa seuraavien osien pariin jossain vaiheessa.

Genre: fantasia
Sarja: The Faithful and the Fallen #1
Kustantaja: Tor
Julkaisuvuosi: 2012

Arvosana: ****
Goodreads: 4,14

Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika

Aurinkoisena lauantaiaamuna kalifornialaisessa esikaupungissa 11-vuotias Julia saa vanhempiensa kanssa tietää, että maapallon pyöriminen on alkanut hidastua. Television täyttävät uutiset, jotka kertovat vuorokauden pidentyneen melkein tunnin yhden yön aikana. Viikkojen kuluessa päivät ja yöt pitenevät pitenemistään ja maan painovoima alkaa kasvaa. Linnut, vuorovedet ja ihmisten käytös luisuvat sekasortoon.

Maailman täyttyessä vaaroista Julian täytyy kohdata myös muutokset itsessään ja omassa pienessä maailmassaan: hänen vanhempiensa välille kasvava kuilu, ensirakkauden mukanaan tuoma haavoittuvuus, kasvava yksinäisyys ja yllättävä, lannistumaton rakkaus.

     Ihmeiden aika on yhdenlainen maailmanlopun kuvaus, jossa maapallon pyöriminen hidastuu päivä päivältä ja maailman tasapaino alkaa horjua. Kirjan päähenkilönä toimii Julia, joka kertoo omaa tarinaansa hieman vanhempana. En ollut ennen kirjan aloittamista tietoinen tästä kerronnan muodosta, joten useammat tekstin viittaukset tulevaan hieman häiritsivät. 

     Maailmanloppu ei tule usein esiin lukemissani kirjoissa. Tai ei ainakaan samalla tavalla kuin tässä kirjassa, näin lopullisesti. Tässä lopun kuvaus oli aidon oloista ja asiat etenivät hyvällä tahdilla. Muutoksista kerrottiin pikkuhiljaa ja lukijana pysyi hyvin perässä siitä, että missä mennään.

     Pyörimisnopeuden hidastumisen seurauksena ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään, kelloaikalaisiin ja todellista aikaa käyttäviin. Kelloajasta tulee "maailmanaika" ja kaikki pyörii tämän ajan mukaan. Todellista aikaa käyttävät joutuvat siis sopeutumaan kellon määräämän tahdin lisäksi pitenevään vuorokauteen. Ja kuten aina kaikki erilainen saa aikaan reaktion, todellista aikaa käyttävät saavat päällensä vihaa ja epäilyksiä. 

     Ihmeiden aika oli omalla tavallaan hyvin nopeasti luettava ja mielenkiintoinen kirja. Kuitenkaan itse en kokenut tätä niin ihmeellisenä ja uskomattamana, kuin olin kuvitellut. Itselleni tämä oli hyvistä puolistaan huolimatta hieman keskivertoa parempi kirja, enkä oikein osaa selittää syytä tähän. Jäin kaipaamaan hieman laajempaa kuvausta, hieman enemmän juonta.

The age of miracles
Suomentanut: Pirkko Biström
Genre: scifi, fantasia, nuoret, aikuiset
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2012, suom. 2020

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,65

Muissa blogeissa: Hemulin kirjahylly, Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjapöllön huhuiluja, Kirjasähkökäyrä, Kirjan vuoksi
Helmet2020:

28. Tulevaisuudesta kertova kirja

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

42. Kirjassa on isovanhempia

49. Julkaistu 2020

Elina Rouhiainen: Kesytön

Raisa Oja on 17-vuotias Kallion kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku, jonka elämä sortuu kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Rakas Helsinki jää taakse, kun Raisa lähetetään asumaan keskelle Kainuun korpea. Hukkavaaran erikoisessa kylässä hänen ainoana toiveenaan on selvittää miksi hänen äitinsä on pitänyt menneisyytensä salassa.

Kaiken hämmennyksen keskellä Raisan elämään astuu Mikael Sarri. Mikael on koulun vaikutusvaltaisin poika, jonka merkilliset silmät tuntuvat hakeutuvan yhä useammin Raisan suuntaan. Mutta uskaltaako Raisa edes unelmoida Mikaelista, jota muut kunnioittavat ja pelkäävät ja jonka tyttöystävä on jäätävän kaunis? Kun uskomaton totuus Hukkavaarasta alkaa vähitellen selvitä Raisalle, ei paluuta entiseen enää ole. Ja salaisuudet ovat vasta alkaneet paljastua.

     Silloin kun tämä kirja ilmestyi, luin sen heti ja rakastuin. En kuitenkaan silloin päässyt sarjan lukemisessa loppuun asti, joten päätin nyt tarttua tähän uudelleen. Muistikuvien ollessa hieman hatarat, tämä kirja nappasi mukaansa alusta alkaen ja oli jännitystä täynnä.

     Elina Rouhiaisen kirjoitukset ovat olleet aina sellaisia, mistä olen tykännyt. Tämän esikoisteoksen kohdalla ajatukseni eivät ole muuttuneet. Juoni vetää lukijan mukaansa ja pitää otteessaan. Kun lopun alku alkaa, sitä vain haluaa tietää lisää ja tarttua jatko-osaan heti, kun sen saa käsiinsä. 

     Kirjan päähenkilöt, Raisa, Mikael ja syrjitty Niko. Hahmojen kuvaukset onnistuivat mielestäni hyvin ja erilaisuus pääsi kukoistamaan. Nuoren mielen omituiset koukerot tulivat hyvin esiin ja kyllä hahmojen tekemiset ja sanomiset saivat myös hymyn huulille. 

     Itse jäin hieman kaipaamaan lisää tietoa ihmissusista ja heidän käyttäytymisestään. Toisaalta ehkä oli ihan hyvä, että asiasta ei jauhettu liikaa. Kirja kuitenkin jätti sen verran kysymyksiä avoimeksi, että jatko-osat on pakko päästä lukemaan.

Genre: nuoret, fantasia
Sarja: Susiraja #1
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2012

Kirjailijan muut teokset: Muistojenlukija, Aistienvartija
Arvosana: ****
Goodreads: 3,58

Helmet2020: 4. Kannessa monta ihmistä, 33. Tapahtuu muodonmuutos, 45. Esikoiskirja 
Goodreads2020: 10. Between 400-600 pages, 19. A fantasy

Marissa Meyer: Cinder

A forbidden romance.
A deadly plague.
Earth's fate hinges on one girl...
Cinder, a gifted mechanic in New Beijing, is also a cyborg. She's reviled by her stepmother and blamed for her stepsister's sudden illness. But when her life becomes entwined with the handsome Prince Kai's, she finds herself at the center of a violent struggle between the desires of an evil queen - and a dangerous temptation.
Cinder is caught between duty and freedom, loyalty and betrayal. Now she must uncover secrets about her mysterious past in order to protect Earth's future.
This is not the fairytale you remember. But it's one you won't forget.

     Cinder aloittaa tulevaisuuteen sijoittuvan sarjan, jossa päästään tutustumaan kyborgeihin, vanhojen satujen prinsessoihin sekä henkilöihin joilla on voimia (Lunar). Tätä kaikkea sävyttää romantiikka, sodan pelko sekä epävarmuus siitä, mitä kaikkea oma historia pitää sisällään.
     Cinder on saanut vaikutteensa Tuhkimosta. On ilkeä äitipuoli ja kaksi siskopuolta, joista tosin toinen ei ole aivan niin ilkeä. Valitettavasti hänen kohtalonsa on sairastua ja täten Cinder päätyy etsimään vasta-ainetta valtakunnassa leviävään ruttoon. Samaan aikaan prinssi Kai suunnittelee tanssiaisia ja etsii itselleen epätoivoisesti naista, jonka kanssa voisi mennä naimisiin. Hänen isänsä, nykyinen keisari, on sairastunut ruttoon ja vasta-ainetta ei meinaa löytyä. Aika on vähissä ja juuri silloin kunigatar Levana saapuu aluksellaan ja antaa yhden pullollisen vasta-ainetta. Hänellä on kuitenkin ehtonsa.
     Mietin pitkään, luenko tätä kirjaa/kirjasarjaa. Lopulta päätin, että annan ainakin tälle ensimmäiselle osalle mahdollisuuden ja katsotaan sitten, haluanko lukea myös seuraavan osan jossain vaiheessa. Tämä osa veikin minut sitten niin hyvin mukanaan, että harkitsen vakavasti toisen osan aloittamista.
     Tämä teos oli alusta loppuun koukuttava. Keskivaiheilla tarina junnasi ehkä hieman paikallaan, mutta lopun tapahtumat etenivät sitten niin vauhdilla, että hyvä kun perässä pysyi. Ja kun kirja sitten loppui, jäin kaipaamaan lisää. Vaikka tarinan pohjalla oli selkeästi havaittavissa alkuperäisen sadun idea, oli tässä myös paljon uutta ja omaa. Kaikki ei mennyt kuten alkuperäisessä sadussa, eikä kaikki ollut niin selkeää ja onnellista. Kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä uudelleen kerrotusta tarinasta, joka ei ollut liian lähellä alkuperäistä. Vielä jos tämä joskus suomennettaisiin, niin useampi voisi kokea hyvän tarinan uudelleen kerrottuna.

Genre: scifi, fantasia, nuoret
Sarja: Lunar Chronicles #1
Kustantaja: Feiwel & Friends
Julkaisuvuosi: 2012

Arvosana: ****½
Goodreads: 4,15

Maggie Stiefvater: The Raven Boys

Even if Blue hadn't been told her true love would die if she kissed him, she would stay away from boys. Especially the ones from the local private school. Known as Raven Boys, they only mean trouble.
But this is the year that everything will change for Blue.
This is year that she will be drawn into strange and sinister world of the Raven Boys. And the year Blue will discover that magic does exist.
This is the year she will fall in love.

     The Raven boys aloittaa Maggie Stiefvaterin uuden nuorten fantasiasarjan, joka sijoittuu meidän maailmaamme. Blue asuu äitinsä ja suvun muiden naisten kanssa talossa, jossa ennustetaan korteista ja muista. Blue on kuitenkin erilainen kuin sukunsa muut naiset, hän ei näe. Hänen kykynsä on se, että hän vahvistaa toisten näkökykyä ja muita maagisia asioita. Lisäksi hänestä on yksi jos toinenkin ennustanut, että Bluen suudelma tappaa hänen tosirakkauden.
     Raven boys tarkoittaa poikia, jotka käyvät kylän rikkaiden koulussa ja eivät ole maineeltaan kuitenkaan niitä puhtaimpia. Koulun käytävillä kävelee erilaisia persoonia ja niistä muutama on lyöttäytynyt yhteen. Pari rikasta ja yksi köyhä, joka esittää olevansa varakkaampi kuin todellisuudessa on. Tässä porukassa on yksi, joka pitää heidät yhdessä, Gansey. Hänellä on pakkomielle, jonka eteen hänen ystävänsä tekevät myös töitä. Eräänä päivänä pojat päätyvät ennustettaviksi ja kohtalo alkaa nivoutua yhteen.
     Tämä kirja on melkeinpä alusta loppuun teinidraamaa, jossa tyttö ei halua ihastua, eikä varsinkaan rakastua, mutta tapahtumien edetessä nuoren pää meinaa mennä sekaisin. Erilaisia ennustuksia vilisee tarinassa, mutta mikään niistä ei oikein saa todellista tapahtumaa rinnalle (vielä). Jostain syystä kuitenkin tykkäsin tästä, vaikka tämä on hyvin samantapainen kuin muutkin nuorten kirjat. Juoni eteni hyvin ja kaikkea ei paljastettu heti. Lisäksi tämä kirja jätti jonkin verran kysymyksiä jälkeensä, joten jatko-osat on pakko lukea jossain vaiheessa.
     Olen lukenut Stiefvaterilta aikaisemmin Väristys-sarjaa ja tykkäsin siitä aivan yhtä paljon kuin tästäkin. Tykkään Stiefvaterin tyylistä kirjoittaa. Siinä on jotain niin kaunista ja taiteellista, että jo sen takia voisin lukea häneltä millaista vain tuotantoa. Hän osaa luoda erilaisia hahmoja ja pitää ne loppuun asti erilaisina. En sano, että olisin tykännyt kaikista tämän kirjan hahmoista, ehei. Mutta heissä jokaisessa oli joitain mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista haluan tietää lisää.

Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: The Raven Cycle #1
Kustantaja: Scholastic
Julkaisuvuosi: 2012

Kirjailijan muut teokset: Väristys, Viettelys
Arvosana: ****½
Goodreads: 4,06

Tahereh Mafi: Destroy me

Back at the base and recovering from his near-fatal wound, Warner must do everything in his power to keep his soldiers in check and suppress any mention of a rebellion in the sector. Still as obsessed with Juliette as ever, his first priority is to find her, bring her back, and dispose of Adam and Kenji, the two traitors who helped her escape. But when Warner's father, The Supreme Commander of the Reestablishment, arrives to correct his son's mistakes, it's clear that he has much different plans for Juliette. Plans Warner simply cannot allow.

     Destory me on Shatter me-sarjan ensimmäisen ja toisen osan väliin sijoittuva kirja, joka kertoo tarinaa Warnerin silmin. Tapahtumat sijoittuvat osittain kahden ensimmäisen osan tapahtumien välille, kertoen tarinaa Warnerin joukoista, hänen isästä ja uudesta suunnitelmasta Juliettea kohtaan.
     En itse ole kovin kiinnostunut lukemaan näitä sarjojen väliosia, joissa tutustutaan yhteen hahmoon paremmin ja annetaan uutta tietoa muuta sarjaa varten. Kuitenkin nyt päätin tarttua tähän, sillä luin joistain kommenteista, että sarjan väliosissa annetaan tietoa, jota ei avata myöhemmin sarjassa. Hahmot siis tekevät varsinaisissa osissa päätöksiä, joita avataan näissä. Joten, etten aivan turhaan hauku pääosia, oli pakko lukea tämä ja toivottavasti saada jotain lisätietoa mahdollisia seuraavia tapahtumia silmällä pitäen.
     Yksi ongelma näissä väliosissa on se, että ne on harvoin kuvattu sellaisen hahmon näkökulmasta, joka kiinnostaisi itseäni. Ensimmäisen osan perusteella Warner vaikutti ärsyttävältä, enkä halunnut tietää hänestä sen enempää. Tämän osan jälkeen tietoni hänestä ovat suuremmat, mutta en vieläkään koe häntä sen ihanampana. Hän on edelleen ärsyttävä, nyt ainakin sain siihen varmuuden.
     Tässä osassa päästään toki hieman paremmin The Reestablishmentin sieluun ja toimintaan. Sinänsä mielenkiintoista, jos siitä on kiinnostunut. Minä en ollut. Haluan seurata kapinallisryhmän toimintaa, en sen ryhmän jota vastaan kapinoidaan. Sympatiani eivät kohonneet tätä osaa lukiessani. Tämä tuntui koko ajan vain välttämättömältä pahalta, jotta voin jatkaa seuraavaan osaan.

Genre: fantasia, nuoret, scifi, romantiikka
Sarja: Shatter me #1,5
Kustantaja: Harper
Julkaisuvuosi: 2012

Kirjailijan muut teokset: Shatter me
Arvosana: ***
Goodreads: 4,25

Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia

Elämä ilman Larea, Myyjä on aina oikeassa, Mitä nainen haluaa, Jos et sä soita, Mikkihiirihelvetti, Meikkiorgiat... Anna-Leena Härkönen kommentoi suorasukaiseen tapaansa aikamme ilmiöitä ja tarjoaa pölyttyneiden mielipiteiden sijaan vastaansanomatonta arjen anarkiaa. "Väärien valintojen tekeminen on ihmisen perusoikeus."

   Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia sisältää Härkösen lyhyitä novelleja erilaisita elämään liittyvistä aiheista. Olen aikaisemmin lukenut samantyylisen Ihan ystävänä sanon Härköseltä ja pidin sitä keskinkertaisena, kerran luettavana. Tämä kirja kuului samaan kategoriaan. Tässä oli hyviä ja huonoja juttuja, jotkut nauratti ja jotkut eivät saaneet edes hymyä huuleen.
     Lukukokemuksena tämä kirja oli ihan ok, mutta eipä siitä juuri mitään jäänyt mieleen. Nopea välipala, jonka unohtaa nukkumaan mennessään. En edes tiedä voinko suositella tätä. Ehkä jos on lukujumi tai ei ehdi muuten lukemaan paljoa, niin tämä voi silloin olla hyvä vaihtoehto. Jos ei meinaan muuta, niin tämä oli nopeasti luettu.

Genre: huumori, novelli, kokoelma
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2012

Kirjailijan muut teokset: Häräntappoase, Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia
Arvosana: **½
Goodreads: 3,35

Leigh Bardugo: Varjo ja riipus

Alina Starkov on teini-ikäinen orpotyttö ja rivisotilas, joka tietää ettei välttämättä selviä hengissä ensimmäisestä vaelluksestaan Varjojen maan halki. Varjojen maa on yliluonnollisen pimeä ja synkkä alue, jota asuttavat lukemattomat ihmislihaa syövät hirviöt. Se katkaisee ravkalaisten pääsyn merelle, ja retkikunnat ylittävät alueen säännöllisesti kuljettaakseen meritse tulevia tarvikkeita. Kun Alinan rykmentti joutuu raivoisan hyökkäyksen kohteeksi, Alinen uinuneet voimat heräävät tämän pelastaessa parasta ystäväänsä hirviöiden kynsistä.
Tieto Alinan poikkeuksellisesta kyvystä leviää ja hänet pestataan grishojen eliittisotajoukkoihin. Grishat ovat ihmisiä, joilla on erilaisia maagisia voimia. Joukkojen pahamaineinen johtaja Darkling uskoo, että Alinan voima riittää tuhoamaan Varjojen maan ja yhdistämään sodan rikki repimän valtakunnan, mutta vain Alina itse pystyy hallitsemaan kesyttämätöntä kykyään. Ravkaan kohdistuvan uhan kasvaessa menneisyyden salaisuudet alkavat paljastua Alinalle ja hän ymmärtää, että ne voivat tuhota paitsi hänen kotimaansa myös kaiken mitä hän rakastaa.

   Fantasiaa, seikkailua, romantiikkaa... jos kaipaat sitä, niin tässä on kirja juuri sinulle. Omalla tavallaan kevyttä, mutta kuitenkin sen verran fantasiapainotteista, että et unohda olevasi epätodellisessa maailmassa vieraana.
     Varjo ja riipus aloittaa trilogian, mutta myös isomman sarjakokonaisuuden. Se luo pohjan maailmalle, kertoo taian muodostumisesta ja sen periaatteista sekä esittelee tärkeimmät hahmot ja heidän ajatuksensa lukijalle. Se ei anna vastausta kaikkiin kysymyksiin, se ei ehkä ole täydellinen kokonaisuus, mutta se loi ainakin minuun halun lukea ja tietää lisää tästä taianomaisesta ja salaisuuksia sisältävästä maailmasta. Kirja on Bardugon esikoisteos, mikä näkyy kirjan tekstissä ja tarinan etenemisessä. Se ei ole niin monipuolinen ja moniulotteinen kuin voisi olla, mutta se on riittävästi näitä asioita, jotta hahmoihin voi rakastua.
   Tarinan hahmot ovat nuoria (suurimmaksi osaksi) ja heillä on pitkä matka oppia, mutta onneksi heidän eteensä heitetään ratkaistava ongelma toisensa perään ja lopulta he voivat juhlia. Vai voivatko sittenkään? Juonellisesti tämä teos on hieman ennalta-arvattava, mutta halusin antaa sen anteeksi, sillä tämän lukeminen oli niin suuri nautinto. Tämä kirja luo hyvän ja vakaan pohjan muun tarinan kehitykselle ja uskon seuraavien osien nousevan tämän pohjalta korkealle taivaisiin. En voi siis kuin vain suositella. Jos nuorille aikuisille suunnattu fantasia on se sinun juttusi.

Shadow and Bone
Suomentanut: Jussi Korhonen
Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: Grishaversumi #1 (Shadow and Bone Trilogy)
Kustantaja: Aula & Co
Julkaisuvuosi: 2012 suom. 2019

Arvosana: ****½
Goodreads: 4,03

Lars Kepler: Tulitodistaja

Nuorisokodista löytyy raa'asti surmattu teinityttö, mutta todistajia ei ole eikä kukaan puhu poliisille. Voiko syyllinen olla toinen tyttö? Poliisin vihjepuhelimeen alkaa tulla omituisia, epätoivoisia soittoja. Joona Lina matkustaa syrjäiseen Birgitta-kotiin tutkimaan mysteeriä, jonka takaa paljastuva totuus roihuaa julmana.

     Tulitodistaja on itsenäinen jatko-osa Joona Linna -sarjassa. Toisen osan jälkeen itselleni tuli pieni epätoivo, että toivottavasti jossain kohtaa kirjojen sisältö ja juoni muuttuvat mielenkiintoisemmiksi. Ja nyt, näin tapahtui. Tämä osa oli alusta loppuu mielenkiintoinen, tarina eteni reippaasti ja juonen käänteitä oli riittävän usein. Ylimääräistä kerrontaa ei ollut niin paljon kuin aikaisemmissa osissa. Toki itse olisin halunnut lukea hieman enemmän Joonan elämästä, mutta tässä osassa siitä tuli niin isoja paljastuksia, että ehkä pitää jättää seuraaviinkin osiin jotain.

     Tulitodistaja alkaa siitä kun nuorisokodista löytyy yöllä kuollut tyttö. Tutkinta lähtee käyntiin ja Joona kutsutaan tarkkailijaksi, sillä hän ei voi toimia varsinaisena tutkijana sisäisen tutkinnan aikana. Joonan tuntien hän ei kuitenkaan voi jättää asiaa muiden hoidettavaksi, vaan alkaa tutkia tapausta niillä valtuuksilla, mitä hänellä vielä on. Samaan aikaan sisäinen tutkinta etenee ja Joonan tulevaisuus on vaakalaudalla.
     Juoni oli riittävän jännittävä koko ajan, mutta ei kuitenkaan vienyt yöunia. Epävarmuus murhaajasta pysyi hyvin aivan loppuun asti ja asiat etenivät jouhevasti. Kirjan kerronta piti mielenkiintoa yllä ja luinkin tämän kirjan vain muutamassa päivässä. Huolimatta siitä, että tässä teoksessa sivuja oli melkein viisisataa (ainakin pokkarissa). Nyt odotan vain sopivaa hetkeä ottaa seuraava osa käsittelyyn.

Eldvittnet
Suomentanut: Elina Uotila
Genre: jännitys, rikos
Sarja: Joona Linna #3
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2011 (suom. 2012)

Kirjailijan muut teokset: Hypnotisoija, Paganini ja paholainen
Arvosana: *****

Lukuhaasteet: Helmet19 (7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt)

Sarah J. Maas: Lasipalatsi

Kahden miehen rakastama
Koko valtakunnan pelkäämä
Heidän ainoa toivonsa

Adarlanin hovin valtaistuinsaliin astelee pahamaineinen salamurhaaja. Hän ei ole tullut tappamaan julmaa kuningasta, vaan hän on siellä lunastaakseen vapautensa. Jos hän päihittää taistelutaidoillaan 23 varasta, salamurhaajaa ja soturia, hänet vapautetaan orjatyöstä suolakaivoksilta ja hänestä tehdään Kuninkaan Miekka. Hänen nimensä on Celaena Sardothien, ja hän on 18-vuotias nuori nainen.
Kruununprinssi saa Celaenan raivoihinsa. Kuninkaallisen vartioston kapteeni ottaa hänet suojatikseen. Kaukaisen maan prinsessasta tulee hänen ystävänsä. Mutta linnassa lymyää jotain hyvin uhkaavaa, ja Celaenan kilvoittelu vapaudesta muuttuu selviytymiskamppailuksi. Hänen on käytävä taisteluun pahan kitkemiseksi ennen kuin se tuhoaa hänen maailmansa. Onko taikuus sittenkään kadonnut valtakunnasta?

   Maailmalla suosiota saanut sarja on nyt vihdoin saanut myös suomenkielisen käännöksen. Itselleni ei Maasin kirjallisuus ole ennestään tuttua, mutta tartuin tähän kirjaan innolla ja suurilla odotuksilla. Olin kuullut niin paljon asioita tästä kirjasta, hyviä ja huonoja. Nyt kirjan lukemisen jälkeen voin todeta, että kirja täytti odotukseni, ehkä jopa paremmin kuin kuvittelin. Se ei ollut aivan viiden tähden kirja, jotain jäi puuttumaan.
     Tarina lähtee siitä liikkeelle kun kruununprinssi tulee henkilökohtaisesti suolakaivoksille hakemaan maan tunnetuinta salamurhaajaa, nuorta Celaenaa. Celaena on ollut kaksi vuotta kaivoksilla ja jollain ihmeen kaupalla hän on vielä elossa. Kaivoksilla oleminen on kuitenkin jättänyt jälkensä nuoreen naiseen.
     Prinssillä on Celaenalle ehdotus. Jos hän ei tartu siihen, hänet heitetään takaisin kaivoksiin jossa hän ei selviäisi enää kauaa. Vaihtoehtoja ei siis oikeastaan ole. Celaenan on suostuttava. Hänen on osallistuttava kilpailuun, mutta hän ei saa kertoa kenellekään oikeaa henkilöllisyyttään. Kilpailun aikana kaikki ei kuitenkaan ole palatsissa hyvin ja kilpailijoita kuolee ennen koetuksia. Joku repii heidät palasiksi ja syö elimiä. Mutta kuka? Sitten alkaa Celaenan unet ja hän löytää salaisen reitin omasta huoneestaan. Miksi valtakunnan ensimmäinen kuningatar ottaa häneen yhteyttä? Mitä hän haluaa? Miksi kapinallisten maiden hallitsijan tytär on palatsissa?
     Kaiken tämän keskellä on kaksi miestä, kruununprinssi ja vartioston kapteeni. Toinen on valinnut Celaenan kilpailijakseen ärsyttääkseen isäänsä, toinen on määrätty Celaenan suojelijaksi ja valmentajaksi kilpailun ajaksi. Molemmat tietää, miten vaarallinen nainen on. Toinen haluaisi Celaenan, mutta ei voi saada häntä. Toinen tietää, että hän ei voi saada Celaenaa, mutta haluaa silti.

     ""Aika surkea esitys maailman parhaalta salamurhaajalta", Dorian sanoi astuessaan sisään.
     Celaena kiljahti ja kiepahti häntä kohti. Tytöllä oli yllään paita ja housut, ja hiukset olivat vapaina. Dorian nojasi pöytää vasten hymyillen, kun Celaenan kasvot karahtivat helakanpunaisiksi. "Jos tulit tänne solvaamaan minua, voit työntää tämän -" Celaena nosti kepin ilmaan ja teki rivon eleen.
     Dorian kääri hihansa ja otti biljardikepin seinällä olevasta telineestä. "Aiotko taas purra keppiä? Jos aiot, haluaisin kutsua hovimaalarin paikalle, jotta saan ikuisen muiston siitä näystä.""

     Kirjan lähtöasetelma on mielestäni mielenkiintoinen. Kirjaa lukiessa lähtöasetelma muovautui omaan muottiinsa ja juoni lähti kunnolla käyntiin. Palatsin monivaiheinen elämä siivitti kilpailua ja tarina eteni sopivalla vauhdilla, paljastaen pikkuhiljaa pieniä palasia, jotka eivät kuitenkaan aina sopineet yhteen. Lopulta kuitenkin palapeli tuli valmiiksi ja ainakin minut lopputulos sai janoamaan lisää. Minun on kuitenkin myönnettävä, että "taikuus" jota tässä kirjassa käytettiin, eli Mahti, ei aivan avautunut. Oli mahtimerkkejä ja mahtiportteja, mutta siihen saadut tiedonjyvät jäikin ja kysymyksiä oli paljon ilman vastauksia. Toivon todella, että seuraavassa osassa tämä Mahti saa paremman selityksen kuin tässä kirjassa annettiin.
     Ennen kirjan lukemista minua hieman pelotti tämän kirjan mahdollinen kolmoisdraama, koska takakansi ei jätä paljon arvailujen varaan. Kolmoisdraamaa ei kuitenkaan ollut liikaa, eikä ainakaan sitä naisen pähkäilyä siitä, kenet hän valitsee vai valitseeko hän ollenkaan. Tässä tuo draama oli piilossa olevaa, ei suoraan pinnalla ja heti tyrkyllä. En kuitenkaan voi vielä valita kumman puolella tässä hommassa olen, Dorianin eli kruununprinssin vai Chaolin eli kapteenin, sillä heidän ajatuksista ja sielunmaailmasta ei tässä kirjassa saanut kunnon otetta. En siis tunne heitä riittävästi tehdäkseni tätä päätöstä, koska kyllä, haluan tehdä sen vielä jossain vaiheessa, kuten asiaan kuuluu kolmoisdraaman kohdalla.
     Hahmokuvauksissa parhaimman käsityksen sai Celaenasta, sillä hän nyt oli tässä kirjassa se kenen kohtaloa seurataan. Joitain pätkiä kuitenkin kerrottiin myös näiden kahden upean miehen näkökulmasta ja heistäkin sai sitä kautta pienen otteen, mutta ei niin vahvaa, että kokonaiskuvaa pystyisi muodostamaan. Muista hahmoista taas annettiin pieniä palasia, mutta ei mitään kovin ihmeellistä. Varsinkin Nehemia, kapinallisten "prinsessa" on sellainen hahmo, johon odotan pääseväni tutustumaan paremmin. Hänestä paljastui tässä kirjassa muutamia mehukkaita asioita, mutta uskon hänessä olevan vielä paljon lisää. Lisäksi ihastuin Philippaan, Celaenan palvelijaan, vanhempaan naiseen. Hän vain vaikuttiin niin ihanalta niissä pienissä pätkissä kun hänestä kerrottiin. Toivon, että häntä ei ole unohdettu seuraavissa osissa.
     Kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä kirjasta, vaikka siinä oli omat pienet ongelmansa ja asiat, jotka jäivät vaivaamaan. Tykkäsin kuitenkin melkein kaikista hahmoista ja heidän erilaisuuksia oli saatu hyvin esille. Lisäksi tarina eteni hyvin ja kuten sanottu, lopussa palaset loksahtelivat kohdalleen. Kirja oli eheä kokonaisuus, joka kyllä piti mielenkiinnon yllä alusta loppuun.

Nimi: Lasipalatsi (Throne of Glass)
Kirjailija: Sarah J. Maas
Suomentanut: Sarianna Silvonen
Genre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Throne of Glass #1
Sivumäärä: 433
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2012 (suom. 2017)

Arvosana: ****

Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat

Koskettava tarina kissasta, yksinäisyydestä ja ystävyydestä.
Kollikissa Nana silmäilee maailmaa tyynen välinpitämättömästi, kuten kissa ainakin, ja ystävystyy sattuman kaupalla Satorun, kissarakkaan nuorukaisen kanssa.
Onnea tuovan numeron seitsemän mukaan nimetty Nana on asunut Satorun luona viisi vuotta, kun Satoru eräänä päivänä ilmoittaa, ettei Nana voi enää jäädä hänen luokseen. Mies ja kissa lähtevät matkaamaan löytääkseen Nanalle uuden kodin. Matkallaan läpi Japanin he tapaavat Satorun vanhoja ystäviä ja kasvavat yhdessä ymmärtämään rakkauden merkityksen. Mutta miksi Satoru tahtoo kaikesta huolimatta luopua Nanasta?

     Lainasin tämän e-kirjana ilman sen suurempaa syytä. Se oli lainattavissa ja tarvitsin Helmet-haasteeseen sopivan kirjan. Tämä siis valikoitui kaikkien mahdollisten kirjojen lomasta. Enkä ole yhtään pahoillani siitä, sillä tämä oli yllättävän mukava lukukokemus. Ei paras sellainen, mutta kuitenkin niin hyvä, että luin kirjan mielelläni loppuun ja pystyin arvioimaan sen keskivertoiseksi kirjaksi.
     Kirja siis kertoo kissan ja miehen matkasta, kissan näkökulmasta. Tai ainakin niin voisi luulla tuon takakannen tekstin perusteella. Yllätyksenä itselleni tuli se, että melkein puolet kirjasta oli menneisyydessä rämpimistä ja vanhojen tarinoiden kuuntelua. Se niin sanottu matkustaminen ja siitä kertominen jäi aika vähälle. Mikä itselle ainakin oli pettymys. Minua ei niinkään kiinnostanut Satorun lapsuuden ja nuoruuden tapahtumat, sillä en kokenut niiden liittyvän niin suuressa osin itse tarinaan. Toki niillä oli merkitystä kirjan lopussa, saatujen ystävien merkeissä, mutta muuten niillä ei ollut suurta painoarvoa. Vaikka ne veivätkin suuren siivun kirjan sivuista.
     Niissä kohdissa kun kertojana toimi kissa, oli onnistuttu mielestäni todella hyvin. Vaikka Nana tuntuikin hieman ylikissalta, sillä hän osasi niin paljon kaikkea ja oli niin viisas, kissamainen ajattelu oli hyvin saatu tuotua sivuille. Nämä kohdat olivat myös sellaisia, missä ei tarvinnut miettiä sitä, että kuka nyt oikeastaan puhuu. Muuten näitä kohtia meinaan oli, alusta loppuun asti. Kertojan vaihtumista ei ilmaistu mitenkään ja siinä sitten meni hetki tajuta, että ahaa, nyt maailmaa katsotaan jonkun toisen silmistä. Ja aina en ollut edes ihan selvillä, kenen.
     Kokonaisuutena kirja oli siis viihdyttävä ja mukavaa luettavaa. Juoni ja idea tarinan takana oli ihana, vaikka toteutus ei ihan niin hyvin onnistunutkaan. 

     "Matkamusiikkimme alkoi tänäänkin kappaleesta, joka toi mieleen kyyhkyset.
     Tien varrella kasvoi sikin sokin keltaisia ja violetteja kukkia. Niitty ei ilmeisesti ollut istutettu, vaan villinä rehottavat kasvit olivat luonnonkukkia.
     Hokkaidön tiet olivat näköjään hieman hunningolla mutta niiden penkereet kukoistivat. Ero Tokion asfaltilla ja betonilla verhottuihin katuihin oli valtava. Täällä oli päällystämättömiä teitä sielläkin, missä kaupunki vaikutti vielä jatkuvan. Ehkä sen takia maisema oli niin levollinen. Oli helppo hengittää."

Nimi: Matkakissan muistelmat (The Travelling Cat Chronicles)
Kirjailija: Hiro Arikawa
Suomentanut: Raisa Porrasmaa
Genre: eläimet
Sivumäärä: 250
Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2012 (suomeksi 2019)

Arvosana: ***

Lukuhaasteet: Helmet19 (20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria), PopSugar19 (32. Kirjailija on kotoisin Aasista)

Lisa R. Jones: Ihosi alla

Sara McMillan saa käsiinsä tuntemattoman naisen uskaliaan päiväkirjan. Sen eroottinen ja pahaenteinen sisältö sekä järkyttää että kiehtoo häntä, eikä hän voi lakata lukemasta. Missä tuo syntisten fantasioiden kirjoittaja, Rebecca, on nyt?

     "Seison edelleen Chris Meritin teosten keskellä epäuskon mykistämänä, kun jokin sisimmässäni naksahtaa. Minulla on kuuma ja hämmentynyt olo, ja maailma tuntuu kieppuvan ympärilläni. Olen haaskannut tiaisuuden pääsylippuun rahasumman, jota minulla ei ole, mutta kiiruhdan ulos galleriasta niin nopeasti kuin suinkin pääsen. Juoksen ovelle, en sentään aivan kirjaimellisesti, mutta senkin voisin tehdä. Minulla on selittämättömän kuuma ottaen huomioon, että galleriassa on viileää, ja kaipaan kipeästi raitista ilmaa. Minun pitää ajatella. Pitää selvittää, mitä sisimmässäni tapahtuu, sillä se kaikki on minulle aivan uutta." s. 56

     Tätä Jonesin sarjaa on verrattu Fifty Shadesiin jo ihan etukannessakin, tai ainakin tähän suositellaan tarttumaan seuraavaksi. Ja kyllähän näissä kahdessa sarjassa on paljon samoja piirteitä. Nainen, kuka luulee olevansa oman elämänsä herra, mutta on sisältä niin rikki, että kaipaa ja etsii huomioita. Mies, kuka on haavoittunut ja palasina, on rikas ja haluaa kontrolloida kaikkea. Tämän lisäksi tässä kirjassa toinen mies, kuka sopii ensimmäisen kanssa samaan kuvailun muottiin. Tässä kirjassa lähdetään kuitenkin kevyemmin liikkeelle ja BDSM astuu kuvioihin vasta lopussa, eikä silloinkaan tarvitse kovin paljoa asiasta lukea, kun se jo loppuu.
     Tämä kirja oli nopea ja helppo lukea. Kovin paljon ei tarvinnut miettiä, vaikkakin itseäni jäi häiritsemään Saran ystävän "katoaminen". Hän lähti häämatkalle, mutta sen jälkeen ei kuulunut mitään. Aluksi Sara tuntuu olevan huolissaan, mutta jossain kohtaa koko ystävä tuntuu unohtuneen kuin märkä lapanen, eikä koko naista enää mainita. Muutenkin kirjassa on muutamia sellaisia kohtia, joihin kaipaisi hieman lisää selvyyttä. Tosin sarjan ensimmäisessä osassa sellaisia ehkä saakin olla, jos niihin kohtiin tulee vastaukset myöhemmissä osissa. Itseäni jäi kiinnostamaan Chrisin ja Markin välit, sillä ne eivät tuntuneet kovin lämpimiltä, vaikka samalla ne tuntuivat hyvin läheisiltä.
     Kirjaan on saatu sisällytettyä myös hieman jännitystä, liittyen kadonneen Rebeccan varastoon. Sara yrittää selvittää varastoon laitettujen tavaroiden avulla missä Rebecca on ja kun hän käy varastolla, kaikki ei tunnu olevan ihan hyvin. Nämä muutama jännittävä kohta kuitenkin tuntuu jotenkin irtonaiselta muuhun tarinaan verrattuna, mutta ehkä niiden yhteys löytyy seuraavien kansien välistä. Tässä ensimmäisessä osassa on tosiaan paljon sellaisia asioita, joihin haluaisi vastauksen nyt eikä vasta myöhemmin.
     Olen lukenut tämän teoksen aikaisemminkin (2014), englanniksi tosin ja olen silloin kirjoittanut siitä arvostelun tänne blogiini. Sen aikaisia ajatuksiani pääset lukemaan tästä.

Nimi: Ihosi alla (If I were you)
Kirjailija: Lisa R. Jones
Suomentanut: Lasse Linna
Genre: romantiikka, erotiikka
Sarja: Inside Out #1
Sivumäärä: 395
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2012 (suomennettu 2013)

Arvosana: ****

Lukuhaasteet: Helmet19 (35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä)

Ursula Poznanski: Vii5i

Nimi: Vii5i (Fünf)
Kirjailija: Ursula Poznanski
Suomentanut: Anne Mäkelä
Genre: trilleri, jännitys
Sarja: Beatrice Kaspary #1
Sivumäärä: 426
ISBN: 978-951-796-947-5
Kustantaja: Atena Kustannus Oy
Julkaisuvuosi: 2012 suom. 2013
Luettu: 11/16

Lehmälaitumelta löytyy naisen ruumis. Hänen jalkapohjiinsa on tatuoitu koordinaatit, joiden osoittamassa paikassa odottaa kätkö: muovikelmuun pakattu käsi ja arvoitus, jonka ratkaisu johtaa seuraavalle makaaberille rasialle.
     Murhaaja on luonut äärimmäisen julman geokätköilypelin, jonka avulla hän ohjaa etsivät Beatrice Kasparyn kätköltä kätkölle. Todistaja toisensa jälkeen katoaa tai löytyy kuolleena pian kuulemisen jälkeen, ja poliisin aika alkaa käydä vähiin.

Sarjan muut osat: Sokeat linnut, Äänet
Arvostelu: Tämä kirja tuli luettavakseni geokätköilyn tiimoilta, hyvin aiheeseen sopien. Ilman harrastustani tämä kirja ei olisi koskaan osunut käteeni ja jos olisi, niin en olisi sitä alkanut lukemaan. Ajatus ruumiinosista purkeissa ei vain ole se itseäni innostava ajatus. Nyt kuitenkin minun oli "pakko" lukea tämä, enkä kadu päätöstäni. Kyllä, kirja oli omalla psykologisella tavallaan sairas. Kyllä, sain kirjasta painajaisia. Kyllä, kirja oli niin hyvin kirjoitettu ettei sitä pystynyt lopettamaan. Ja mikä parasta, kirjan tapahtumiin pystyi itsekin hieman osallistumaan kun ratkaisi vihjetehtäviä.

     "Stefan käänsi katseensa Beatricesta Floriniin ja veti tuolin alleen. "Se on eräänainen etsintäharrastus. Ensin joku piilottaa jotain, ja sitten moni muu yrittää löytää sen. Sitä, mikä piilotetaan, kutsutaan kätköksi, englanniksi cache, ja tuo kuvan muovirasia näyttää ihan tyypilliseltä kätkörasialta. Saanko katsoa tarkemmin?""

     Kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, että mitä ihmettä olen lukemassa. Tarina eteni ja vähän väliä esiin ilmestyi ruumiinosia. Välillä taas kerrottiin hyvinkin kauan poliisin työstä, mikä jossain kohtaa alkoi jo hieman puuduttaa. Mutta onneksi sitten taas tapahtui ja juttu meni eteenpäin. Kovin paljoa ei kirjassa perehdytty Beatricen, tai kenenkään muun, elämään sen suuremmin. Joitakin pätkiä oli siellä täällä, mutta silloin kuvailu jäi hyvin pienelle osalle. Kätköjä etsiessä taas kirjailija oli selvästi halunnut, että lukija pystyy näkemään tilanteen mielessään.
     Kirjan loppu ei ollut sellainen kuin odotin. Jännitys pysyi yllä viimeiselle sivulle asti, vaikka murhaaja oltiinkin saatu sitä ennen kiinni. Lopussa jännitys muuttui paljon odottavammaksi, luoden pohjaa halulle lukea lisää. Itse en ehkä tule koskaan lukemaan sarjan muita osia, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Omalla tavallaan haluaisin tietää vielä lisää. Lukea hyvin jäsennettyä tarinaa joka etenee tasaisen tappavaan tahtiin. Toisaalta purkitetut ruumiiinosat alkavat riittä jo minulle ja varmaan jätän seuraavien osien nautinnon muille.

     "Me kaikki päädymme lopulta johonkin rasiaan, Beatrice ajatteli."

Arvosana: ***½

Thanks for the hunt...

Olet löytänyt kätkön.

Arvoituksia, joiden ratkaisuna on koordinaatteja...

Rasioita, joihin on pakattu ruumiinosia...

Todistajia, jotka katoavat pian kuulemisen jälkeen...

Murhaaja on luonut verisen version geokätköilystä, jota ryhtyy selvittämään Salzburgin rikospoliisin etsivä Beatrice Kaspary. Tapaus tuntuu mahdottomalta ratkaista, ja pikkuhiljaa Kaspary alkaa epäillä olevansa itsekin jahdattavana.

Kirja: The Edge of Never

Kirja: The Edge of Never

Kirjailija: J.A. Redmerski

Gengre: nuoret, romantiikka

Sarja: The Edge if Never #1

Sivumäärä: 426

Julkaisuvuosi: 2012

ISBN: 978-148-0095-533

Luettu: kesäkuussa 2014

Twenty-year-old Camryn Bennett had always been one to think out-of-the-box, who knew she wanted something more in life than following the same repetitive patterns and growing old with the same repetitive life story. And she thought that her life was going in the right direction until everything fell apart.

Determined not to dwell on the negative and push forward, Camryn is set to move in with her best friend and plans to start a new job. But after an unexpected night at the hottest club in downtown North Carolina, she makes the ultimate decision to leave the only life she’s ever known, far behind.

With a purse, a cell phone and a small bag with a few necessities, Camryn, with absolutely no direction or purpose boards a Greyhound bus alone and sets out to find herself. What she finds is a guy named Andrew Parrish, someone not so very different from her and who harbors his own dark secrets. But Camryn swore never to let down her walls again. And she vowed never to fall in love.

But with Andrew, Camryn finds herself doing a lot of things she never thought she’d do. He shows her what it’s really like to live out-of-the-box and to give in to her deepest, darkest desires. On their sporadic road-trip he becomes the center of her exciting and daring new life, pulling love and lust and emotion out of her in ways she never imagined possible. But will Andrew’s dark secret push them inseparably together, or tear them completely apart?

Arviointi: Aivan ihana kertomus oman itsensä etsimisestä ja löytämisestä. Tämän kirjan luettua voi vain ajatella, että vaikeuksistakin voi selvitä jos vain jaksaa uskoa ja toivoa ja yrittää.

     ”The Sun is shining and there’s not a cloud in the sky. I even hear birds chirping. I guess it’s kind of perfect for a day like this. The heel of my shoe presses against a soft patch of grass. I’m dressed in a cute white and yellow sundress that falls just above my knees. My hair is braided around to one side, how Andrew always insisted I wear it. My hands are folded together down in front of me as I stare down at the gravestone that reads: PARRISH in big chiseled letters across the back. It was hard to come here, but it has been a long time coming.”

Arvosana: ***

Kirja: Easy

Kirja: Easy

Kirjailija: Tammara Webber

Gengre: romantiikka, nuoret

Sarja: Contours of the Heart #1

Sivumäärä: 321

Julkaisuvuosi: 2012

ISBN: 978-042-5266-748

Luettu: toukokuussa 2014

When Jacqueline follows her longtime boyfriend to the college of his choice, the last thing she expects is a breakup two months into sophomore year. After two weeks in shock, she wakes up to her new reality: she's single, attending a state university instead of a music conservatory, ignored by her former circle of friends, and failing a class for the first time in her life.

Leaving a party alone, Jacqueline is assaulted by her ex's frat brother. Rescued by a stranger who seems to be in the right place at the right time, she wants nothing more than to forget the attack and that night - but her savior, Lucas, sits on the back row of her econ class, sketching in a notebook and staring at her. Her friends nominate him to be the perfect rebound.

When her attacker turns stalker, Jacqueline has a choice: crumple in defeat or learn to fight back. Lucas remains protective, but he's hiding secrets of his own. Suddenly appearances are everything, and knowing who to trust is anything but easy.

Arviointi: Oi voi kun elämä on niin helppoa ja ihanaa. Ei mulla oikein muuta sanottavaa tästä kirjasta sitten olekaan. Tämä oli hyvä ja oikein luettava kirja. Jotkin kohdat olisin halunnut skipata, mutta niiden läpi lukeminen auttoi kyllä loppukirjan ymmärtämisessä. Tähän kirjaan oli saatu sisällytettyä kaikki draaman ainekset, tekemättä tästä kirjasta kuitenkaan lukukelvotonta.

     ” He released my wrists, and I wrapped my arms around his neck, feeling our hearts beat in sync as lips followed a meandering path from my ear down. “Choosing to be with you isn’t a difficult decision, Jacqueline,” he breathed, pulling back one final time to stare into my eyes. “It’s easy. Incredibly easy.””

     Tämä kirja on esimerkki siitä, että vaikka elämässä olisi joskus vaikeita hetkiä, niistä pääsee yli jos vain jaksaa ja haluaa. Ei minulla sitten muuta. Kiitän ja kumarran ja suosittelen oikeasti lukemaan.

Arvosana: ****