Rick Riordan: Jumalten sota

Newyorkilainen ongelmanuori Percy Jackson on valmistautunut koko vuoden puoliveristen leirillä sotaan Kronosta vastaan. Titaanien valtias armeijoineen on vahvempi kuin koskaan, ja puoliveristen leiristä Kronoksen joukkoihin siirtyneet luopiot vain vahvistavat sitä. Percyn on pysäytettävä ajan ruhtinas ennen kuin tämä hävittää koko länsimaisen sivistyksen.

Kun olympolaisten ja titaanien välinen armoton sota syttyy New York Cityn kaduilla, Percy muistaa vanhan ennustuksen ja alkaa epäillä, että taisteleekin omaa kohtaloaan vastaan.

     Jumalten sota päättää Percy Jackson -sarjan ja meno on sen mukaista. Viimeinen suuri taistelu maailman pelastamiseksi on käsillä ja Percy Jackson muiden puoliveristen kanssa on tiukan paikan edessä. Onnistuvatko he voittamaan vai onko tuntemamme länsimainen maailma mennyttä?

     Menoa ja melskettä sisältävä sarja ei voi saada muunlaista lopetusta, kuin Jumalten sota tarjoaa. Asiat etenevät vauhdilla, ystävyys on koetuksella ja epäilys tulevaisuudesta on läsnä joka sivulla. Tarinaa on pakko vain lukea eteenpäin, ilman taukoja. Ja ennen kuin huomaakaan, kirja on tullut päätökseensä ja jää kaipaamaan lisää. Ihanat hahmot kasvavat myös tämän teoksen aikana ja heistä tulee vieläkin rakastettavampia. Puoliveristen maailma vain on paikka, johon on välillä pakko pistäytyä, vaikka kirjat olisi lukenut aikaisemminkin moneen kertaan.

The Last Olympian
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Percy Jackson #5
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2009, suom. 2010

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu
Arvosana: *****
Goodreads: 4,50

Raina Telgemeier: Hymy, Siskot ja Guts -koontipostaus

Raina on ihan tavallinen kuudesluokkalainen tyttö, ainakin siihen päivään saakka, jolloin hän kaatuu ja lyö hampaansa katukivetykseen. Tuosta päivästä alkaa monivaiheinen eikä ihan tuskaton hammastoimenpiteiden sarja, jossa porataan, oiotaan, kiskotaan ja väännetään, asennetaan niskaveto ja sovitetaan tekohampaita. Hammaslääkärin tuolissa koetun draaman lisäksi arkeen hiipii poikaystävähuolia, mutkikkaita ystävyyssuhteita sekä yksi maanjäristys. Raina oppii tärkeitä asioita rohkeudesta, ystävyydestä ja omasta itsestään. Vaikeudet voitetaan lempeällä huumorilla ja leveällä hymyllä.

     Hymy aloittaa Raina Telgemeierin samannimisen sarjakuvasarjan, joka sisältää ainaki jollain tasolla kirjailijan omakohtaisia kertomuksia. Hymy keskittyy paljon ulkonäköön ja sen luomiin paineisiin nuorten keskuudessa. Tarina sijoittuu pitkälle aikavälille, mutta pääpaino on Rainan lapsuudeen muuttumisesta nuoruudeksi. 

     Elämä sijoittuu 90-luvulle, mikä näkyi jonkun verran tarinan tapahtumissa. Varsinkin hammashoito on kehittynyt (toivottavasti) kirjan ajasta, mutta silti lääkärien kommentit ja teot saivat hampaat kiristymään. Lisäksi ulkonäköpaineet ovat varmasti nykyään vielä enemmän läsnä, ainakin sosiaalisen median tuoma paine lisää nuorten mahdollista taakaa entisestään. Yleisellä tasolla Hymy kuitenkin käsittelee myös tätä hyvin ja ihan jo sen takia suosittelen tätä kirjaa (ja koko sarjaa) nuoremmillekin lukijoille.

     Itseä tässä ehkä hieman häiritsi se, että kirjassa tulee nämä "poikaystävähuolet" esiin, mutta vain hyvin nopeasti. Olisin kaivannut tämän asian parempaa käsittelyä tai sitten sen olisi voinut jättää kokonaan pois. Muuten kuitenkin tämä oli sarjakuvana nopea ja viihdyttävä lukukokemus.

Smile
Suomentanut: Suvi Clarke
Genre: lapset, nuoret, huumori, sarjakuva, realistinen fiktio, muistelma/oma elämä
Kustantaja: Twinsy
Julkaisuvuosi: 2009, suom. 2015

Arvosana: ****
Goodreads: 4,25

Kolme viikkoa. Kaksi siskoa. Yksi auto.

Rainan perhe lähtee automatkalle. Matka on pitkä - viikko San Franciscosta Coloradoon ja viikko takaisin. Raina on varustautunut korvalappustereoin, mutta maailmassa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi paristoja takapenkin rauhaa säilyttämään. Pikkusisko Amara tietää miten Rainan saa suuttumaan. 

Tarinassa piipahdetaan välillä Rainan muistoissa. Sisaruudessa on ollut niin huippuihania kuin huippukarmeitakin hetkiä. Herää myös kysymyksiä: miksi isä ei tullut mukaan automatkalle? Miksei Raina halua istua etupenkillä? Ja, mikä tärkeintä, osaavatko Raina ja Amara olla koskaan sovussa?

     Siskot on sarjan toinen osa, keskittyen erääseen kesällä tapahtuvaan sukutapaamiseen ja siihen liittyvään ajomatkaan. Kirja jatkaa samaa tyyliä, kuin Hymy, ollen viihdyttävä ja mielenkiintoinen alusta loppuun. Jostain syystä kuitenkaan en kokenut tätä ihan niin hyväksi sarjakuvaksi tarinallisesti, kuin ensimmäisen osan. Kirjassa oli hämmentäviä kohtia, varsinkin liittyen takakannen kysymykseen "Miksei Raina halua istua etupenkillä?". 

     Siskot on humoristinen kuvaus siskosten väleistä ja kesäloman tapahtumien väliin on selkeästi liitetty lapsuuden tapahtumia, liittyen Rainan pikkusiskon ja myöhemmin pikkuveljen syntymään. Lopputulos tuli ehkä hieman nopeasti ja olisin kaivannut siihen hieman lisää pohjustusta.

Sisters
Suomentanut: Suvi Clarke
Kustantaja: Twinsy
Julkaisuvuosi: 2014, suom. 2016

Arvosana: ****
Goodreads: 4,34

Raina wakes up one night with a terrible upset stomach. Her mom has one, too, so it's probably just a bug. Raina eventually returns to school, where she's dealing with the usual highs and lows: friends, not-friends, and classmates who think the school year is just one long gross-out session. It soon becomes clear that Raina's tummy trouble isn't going away... and it coincides with her worries about food, school, and changing friendships. What's going on?

     Guts on Telgemeierin sarjan uusin osa, jota ei ole ainakaan vielä suomennettu. Luin sarjakuvan siis englanniksi, mutta tekstit olivat melko helppoja ja selkeitä, että kirjan pystyy lukemaan ilman sen suurempaa kokemusta englanniksi lukemisesta. 

     Kirjassa Rainan "ongelma" lähtee käyntiin vatsataudista, jonka johdosta hän alkaa pelätä oksentamista ja yrittää estää tämän kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämä vaikuttaa hänen koulun käyntiin sekä syömiseen ja sitä kautta myös ihmissuhteisiin. Terapian kautta Rainan tilanne lähtee laukeamaan ja asiaa päästää käsittelemään laajemmin.

     Kirja oli mielenkiintoinen ja hieman erilainen aiheeltaan, mitä itselle on tullut vastaan. Kirjan tarina oli opettavainen, kuten aikaisemmatkin osat olivat. Tässä kuitenkin aihe oli sellainen, että en tiedä toimiko se riittävän hyvin sarjakuvan muodossa. Itse jäin kaipaamaan ehkä laajempaa käsittelyä ja pohdintaa aiheesta.

Kustantaja: Scholastic
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ****
Goodreads: 4,37

J.R. Ward: Pimeyden rakastaja

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjien välillä. Tämä on salisen veljeskunnan aluetta - kuuden vampyyrisoturin, jotka ovat lajinsa viimeiset puolustajat. Kukaan heistä ei nauti vihollistensa tuhoamisesta yhtä paljon kuin Wrath, Mustan Tikarin Veljeskunnan johtaja.

     Maapallon viimeinen puhdasverinen vampyyri, Wrath, hautoo kostoa tappajille, jotka murhasivat hänen vanhempansa kauan sitten. Wrath saa kuitenkin muuta ajateltavaa, kun hänen luottosoturinsa saa surmansa. Tältä jää puoliverinen tytär, Beth, jolla ei ole aavistustakaan synkästä verenperinnöstään eikä siitä, mitä kohtalo on hänen varalleen tarjoamassa. Wrathin on johdatettava tyttö kanssaan epäkuolleiden maailmaan...
     Bethiä kalvaa kummallinen, ennenkokematon levottomuus. Hänen on mahdotonta vastustaa vaarallisen houkuttelevaa miestä, joka ilmestyy yöllä hänen luokseen outo palo silmissään. Miehen tarinat veljeskunnasta ja verestä pelottavat Bethiä, mutta hänen kosketuksensa sytyttää nälän, joka on tuhota heidät molemmat.

     "Tohrment tuli paikalle veljeskunnasta ensimmäisenä. Hänen silmänsä paloivat. Tuska sekä kostonhalu saivat tummansinisen hehkumaan niin kirkkaana, että jopa Wrath erotti aavistuksen väriä.
     Kun Tohr asettui nojaamaan Dariuksen keltaista seinää vasten, Vishous tuli huoneeseen. Pukinparta, jonka hän oli hiljattain kasvattanut, sai hänet näyttämään tavallista häijymmältä, vaikka tatuointi hänen vasemman silmänsä ympärillä olikin se, mikä varsinaisesti antoi aihetta aavistella pahaa. Tänä iltana hänen Red Sox-lakkinsa oli vedetty tiukasti alas, niin että monimutkaiset kuviot ohimolla tuskin näkyivät. Kuten tavallista, musta ajohansikas, jonka tehtävänä oli estää hänen vasenta kättään koskettamasta ketään vahingossa, oli paikoillaan."

     Pimeyden rakastaja aloittaa hekumallisen sarjan vampyyreistä ja heidän vihollisistaan, lessereistä. Lesserit ovat kuolleita, sielunsa Omegalle antaneita ihmisiä, jotka yrittävät kadottaa vampyyrit maan päältä. Vampyyrisoturit, Mustan tikarin veljeskunta, pyrkii pääsemään eroon lessereistä suojellakseen yhä pienempää vampyyrien yhteiskuntaa. Siinä sivussa Wrathin, kehen tässä kirjassa päästään perehtymään paremmin, olisi sukulinjansa vuoksi tarkoitus nousta kuninkaaksi. Hän ei kuitenkaan halua tätä vastuuta hartioilleen, sillä hän on mielestään epäonnistunut elämässään ja rakkaidensa suojelussa. Wrath päätyy täyttämään kuolleen soturiveljensä viimeisen toiveen, joka muuttaa hänen elämänsä.

     ""Älä ole naurettava! Sinä olit juuri nähnyt, kun vanhempasi murhattiin!" Beth ravisti päätään. Turhautuminen teki hänen äänensä teräväksi. "Minä yritän sanoa, että sinun täytyy arvioida menneisyytesi uudelleen. Sinä olet antanut noiden kauheiden tuntien merkitä itsesi, eikä kukaan voi moittia sinua siitä, mutta sinä näet asiat täysin väärin. Täysin väärin. Unohda jo kaikki tuo paska sotureista ja kunniasta ja mieti vähän!""

     Tämä kirja on mielestäni yksi tämän sarjan parhaimmista. Ensimmäisellä lukukerralla olin todella innoissani kääntelemässä sivuja ja nyt kun luin tämän uudelleen (jo kolmatta kertaa), tunne oli sama. Sitä vain halusi lukea ja lukea, vaikka tulos oli jo ennestään tiedossa. Tämä kirja (ja koko muu sarja) sisältää erotiikkaa, joten tämä ei ehkä sovellu kaikille fantasiafaneille. Eroottisia kohtauksia on pieniä paloja siellä täällä, mutta suurimmaksi osaksi kirja kuitenkin käsittelee rotujen välistä sotaa ja suhteita.
     Pimeyden rakastaja on täynnä epäluuloa, luottamusta, kunnioitusta ja rakkautta. Kun tähän vielä lisää sen, että Ward osaa kirjoittaa hyvin ja juoni etenee tasapainoisesti eteenpäin, ei voi kuin rakastua. Hahmojen kuvaukset toimivat mielestäni hyvin ja tässä ensimmäisessä sarjan osassa päästään tutustumaan paremmin Wrathin lisäksi Bethiin. Lisäksi nähdään välähdyksiä Butchin, rikoskomisarion elämästä ja ihastuksesta Bethiin. Vampyyrien elämän rinnalla kulkeva lessereiden taistelu tulee myös kuvatuksi. Kaiken tämän ansiosta kirja on eheä kokonaisuus.

     "Hahmo nyökkäsi. "Soturi, tämä naaras suostuu harkitsemaan sinua. Todistatko sinä hänelle arvosi?"
     "Minä teen sen."
     "Uhraatko sinä itsesi hänen edestään?"
     "Minä teen sen."
     "Puolustatko sinä häntä niitä vastaan, jotka pyrkivät häntä vahingoittamaan?"
     "Minä teen sen.""

Dark Lover
Suomentanut: Marke Ahonen
Genre: fantasia, aikuiset, erotiikka, romantiikka
Sarja: Mustan tikarin veljeskunta #1
Kustantaja: Basam Books
Julkaisuvuosi: 2005, suom. 2009
Arvosana: *****
Goodreads: 4,20
Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 9. Kohdataan pelkoja, 24. Kirjailija kirjoittanut yli 20 kirjaa, 30. Pelastetaan ihminen, 33. Tapahtuu muodonmuutos, 37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa
PopSugar2020: 8. Upside-down image on the cover, 30. Nonfiction book about world leader, 33. At least four-star rating on Goodreads, 43. Character with a vision impairment/enhancement, 46. An author who has written more than 20 books, 50. Main character in ther 20s
Goodreads2020: 2. An author whose last name is one syllable, 10. Between 400-600 pages, 19. A fantasy 

Jo Nesbø: Torakat

Norjan Thaimaan-suurlähettiläs löytyy murhattuna bangkokilaisesta bordellista. Oslossa tehdään suunnitelma, jolla on tarkoitus välttää skandaali. Paikalle lähetetään Harry Hole. Jahdatessaan säälimätöntä murhaajaa Hole ajautuu Bangkokin syrjäkujien oopiumluoliin, bordelleihin, vedonlyöntipaikkoihin, strippibaareihin. Kosketusta pedofiilirinkeihin Hole ei voi välttää, pahan kosketusta...

     Harry Hole ja hänen omituisuutensa, vajaavaisuutensa ja erikoisuutensa tulivat esille melko hyvin sarjan avausosassa, Lepakkomiehessä. Torakat jatkaa tämän mielenkiintoisen miehen matkasta kertomista. Lukija ihmettelee yhtälailla Holen lähettämistä Bangkokiin, kuin hänet sinne lähettävä poliisipäällikkö. Ensimmäisen osan loppu ei meinaan jätä epäselväksi sitä, missä kunnossa Hole on ja varmuus hänen huonohappisesta kunnosta tulee esille tässäkin kirjassa jo heti alkumetreillä. Hole kuitenkin osaa yllättää, niin lukijan kuin kirjan Norjassa istuvat poliitikotkin.

     ""Hieno", sanoi Torhus. "Halusimme kuulla mielipiteenne näin nopeasti siksi, että asialla on luonnollisesti kiire. Holen on jätettävä kaikki, mitä hänellä on tällä hetkellä työn alla, ja lähdettävä huomenna."
     No, ehkä tämäntyyppinen komennus on juuri sitä, mitä Hole tällä hetkellä tarvitsee, Møller ajatteli luottavaisesti.
     "Pahoittelen, että joudumme viemään teiltä niin tärkeä miehen", Askildsen sanoi.
     Poliisiosaston päällikkö Bjarne Møller joutui hillitsemään itsensä, jottei olisi purskahtanut nauruun."

     Kuten sarjan ensimmäisessä osassa, ulkomailla tapahtuu murha ja sinne lähetetään Harry Hole. Tarina etenee verkkaisesti ja päämäärätietoisesti heti alusta lähtien. Turhia hyppyjä ei tehdä ja juoni nivoutuu pikkuhiljaa. Ensimmäiseen osaan verrattuna "outoja" tapahtumia kirjoittamisen suhteen ei ole. Nesbon esikoisteokseen verrattuna kehitystä on siis tapahtunut jo nyt.
     Tässä osassa politiikka on suuressa osassa ja sen erinäiset kiemurat, kun joukko kärkihenkilöitä pyrkii pitämään kätensä puhtaina, vaikka niihin on tarttunut liikaa likaa matkan varrella. Itse en ole niin suuri poliittisten ristiriitojen lukija, mutta tämän teoksen kohdalla tuo politiikalla palloilu jotenkin ei häirinnyt niin paljoa. Juoni vei mennessään ja loppu tuli liian nopeasti. Tämän lisäksi kirja esittelee aivan yhtä taitavasti Thaimaan kulttuuria ja maailmaa, kuin ensimmäinen osa teki Australian suhteen.
     Tykkään Nesbon tavasta edetä tarinassa pienin hiiren askelin. Palaset loksahtelevat paikalleen, mutta ennen loppua lukijan on vaikea edes arvata, kuka murhaaja voisi olla. Toki tässä kirjassa joitain epäilyksiä heräsi jo ennen lopun lähestymistä, mutta silti kaiken eteneminen oli hyvin suunniteltua ja järjestelmällistä. Yksinkertaisesti sanottuna tykkäsin tästä ja voin suositella tätä myös muille.

Kakerlakkene
Suomentanut: Outi Menna
Genre: mysteeri, trilleri, rikos
Sarja: Harry Hole #2
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 1998 suom. 2009

Kirjailijan muut teokset: Isänsä poika, Verta lumella, Lisää verta, Macbeth, Lepakkomies
Arvosana: ****
Goodreads: 3,71

James Dashner: The Maze Runner

"Jos et pelkää, et ole ihminen."
Kun Thomas herää hississä, hän muistaa vain nimensä. Hänen ympärillään on tuntemattomia - poikia, joiden muistot ovat myös kadonneet.
"Hauska tavata. Tervetuloa Aukiolle."
Aukiota reunustaa korkeat kivimuurit, joiden takana on alati muuttuva labyrintti. Se on ainoa reitti ulos - ja kukaan ei ole selvinnyt siitä elossa.
"Kaikki tulee muuttumaan."
Sitten saapuu tyttö. Ensimmäinen ikinä.
Ja hänen mukanaan tullut viesti on kauhistuttava.
"Muista. Selviydy. Juokse."

     Labyrintti aloittaa saman nimisen trilogian. Tästä kirjasta alkaa uskomaton selviytymistarina. Aluksi pojilla on vain omat nimensä ja sen jälkeen alkaa matka kohti päämäärää. Kun Thomas ja Teresa saapuvat hissillä labyrintin keskukseen muiden poikien joukkoon, loppu alkaa olla lähellä ja uskollisuus, sekä luottamus joutuvat koetukselle. Miksi he ovat joutuneet labyrinttiin? Miten sieltä pääsee pois? Kuka on kaiken takana? Voiko uusiin tulokkaisiin luottaa, vai ovatko he vihollisia?
     Lukija pääsee tälle upealle matkalle tarkkaillen Thomasin matkaa hieman kauempaa. Juonipainotteinen (vaikkakin hidas sellainen) kirja ei kauheasti paljasta Thomasin luonteesta ja piirteistä, vielä vähemmän muista hahmoista. Siihen nähden miten hitaasti kaikki tarinassa eteni, olisin ehkä kaivannut jotain hahmojen kuvausta johonkin väliin. Nyt kirja oli vain täynnä Thomasin esittämiä kysymyksiä, joihin hän eikä lukija sen paremmin saanut vastausta. Kaikki jätettiin pimentoon, kunnes alkoi tapahtua.
     Ensimmäiset kaksisataa sivua menivät siinä, kun kerrottiin poikien arjesta labyrintin keskellä sijaitsevalla aukiolla. Okei, kyllähän siinä muutakin oli, mutta ei mitään kovin ihmeellistä ja jännittävää. Sitten viimeiset sivut olivat täynnä toimintaa ja tapahtumia. Yhtäkkiä homma oli hoidossa ja kirja loppu. Yllättävää kyllä, vaikka alku oli melko hidas, se oli nopeasti luettu.
     Tämän kirjan (ja koko sarjan) perusteella on tehty elokuva, jonka olen nähnyt muutamankin kerran. Kirjan alku kulki hyvin samoja uomia, mikä hieman haittasi omaa lukemistani. Tiesin mitä tulee tapahtumaan, mutta kaikki eteni niin hitaasti, että teki mieli hyppiä sivuja yli. Loppu oli onneksi erilainen kuin elokuvassa (tai ainakaan muistikuvissani se ei ollut samanlainen) ja sen takia mielenkiinto pysyi hyvin yllä viimeiselle sivulle asti.
     Kirjan maailma oli hyvin luotu ja kuvailtu, mutta hahmojen käsittely jäi hieman laimeaksi. Kuten sanoin, hahmoihin ei päässyt oikein sisälle, sillä heistä ei kerrottu juuri mitään. Edes päähenkilöön, Thomasiin, ei päässyt kunnolla sisälle. Hän vain kyseli kysymyksiään, teki uhkarohkeita temppuja ja yritti selvästi tappaa itsensä. Muuten kyllä tykkäsin kirjasta. Sen hitaan etenemisen vuoksi tätä oli helppo lukea ilman, että tarvitsi miettiä liikaa. Yleensä scifi kirjat ei ole sellaisia, mutta vaihtelu virkistää. Kirja jätti myös paljon kysymyksiä avoimeksi, ja näihin kysymyksiin toivottavasti saadaan vastaus sarjan muissa osissa.

Nimi: The Maze Runner (suom. Labyrintti)
Kirjailija: James Dashner (suom. Jussi Korhonen)
Genre: scifi, nuoret
Sarja: The Maze Runner #1 (Labyrintti #1)
Sivumäärä: 374
Kustantaja: Delacorte Press
Julkaisuvuosi: 2009 (suom. 2015)

Arvosana: ****

Cassandra Clare: Luukaupunki

15-vuotias Clary Fray joutuu outojen tapahtumien todistajaksi, kun nuori poika surmataan newyorkilaisella klubilla. Clary huomaa näkevänsä asioita, joita muut eivät näe - ei edes hänen paras ystävänsä Simon.
Kun sitten Claryn äiti katoaa mystisesti, alkaa tapahtua. Clary tutustuu varjometsästäjiin, jotka hallitsevat yliluonnollisten olentojen maailmaa New Yorkin arkitodellisuuden laitamilla: maallikoilta näkymättömissä elävät, juhlivat ja taistelevat haltijat, vampyyrit ja ihmissudet.
Häikäisevän komea ja ylimielinen varjometsästäjä Jace Wayland oppaanaan Clary sukeltaa alamaailmaan etsimään äitiään ja Muutoksen maljaa, yhtä kolmesta voimaesineestä, jonka joutuminen vääriin käsiin olisi kohtalokasta. Samalla hän saa tietää itsestään ja äidistään asioita, jotka muuttavat hänen elämänsä lopullisesti...

     Varjojen kaupungit -sarja on varmasti hyvin monelle tuttu, kirjojen, elokuvien tai tv-sarjan kautta. En siis käytä minun tai sinun aikaasi sen enempää tämän kirjan tai muun sarjan avaamiseen. Jos kuitenkaan et ole jostain syystä törmännyt tähän sarjaan, voin sanoa sen verran, että se on eräänlainen fanifiktiivinen tuotos, joka kokoaa yhteen monia piirteitä muusta kirjallisuudesta, mm. Harry Potterista, Star warsista... Jos siis tälläinen "kokoelma" kirjallisuus ei ole sinun juttusi, suosittelen siirtymään johonkin toiseen kirjasarjaan. Jos kuitenkin olet kiinnostunut Claren kirjallisuudesta, suosittelen tutustumaan tähän sarjaan ennen kuin siirryt uudempaan (ja parempaan, kuulemma) tuotantoon. Tämä sarja sisältää sellaisia asioita, jotka auttavat sinua ymmärtämään muita asioita myöhemmissä sarjoissa, jotka ovat omalla tavallaan jatkoa tälle sarjalle.
     Jos vielä olet siellä ruudun takana, niin voimmekin siirtyä minun mielipiteeseeni tästä sarjan avausosasta. Tämä kirja (ja koko sarja) on saanut lukijansa asettumaan janan ääripäihin. Jotkut rakastavat, toiset vihaavat. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka enemmän rakastavat kuin vihaavat (okei, vihaaminen on ehkä vähän liian voimakas sana, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan). Tässä kirjassa on paljon asioita jotka pistävät silmään ja sitä kautta en voi sanoa tätä viiden tähden suoritukseksi. Ongelmistaan huolimatta nautin tämän kirjan lukemisesta ja lukeminen oli helppoa ja nopeaa. Sen takia en voi sanoa tätä yhden tähden suoritukseksi.
     Yhtenä ongelmana tässä kirjassa pidetään Claren kirjoitustyyliä, tapahtumista hypätään suoraan seuraavaan ja jotkut nimet vaihtuvat alun ja lopun välillä. Näin kun luen käännettyä teosta, näitä virheitä on voitu korjata, joten en kiinnittänyt niihin huomiota. Ja mitä tulee juonen eteenpäin kulkemiseen, eli taistelusta toiseen siirtymiseen, ei se haitannut minua. Toki jossain välissä olisi ollut kiva tutustua hieman paremmin hahmoihin ja lukea "normaalista" elämästä taisteluiden välissä, mutta sitten tämä kirja olisi ollut liian iso järkäle. Nyt tarina pysyi hyvin omissa uomissaan. Syy-seuraus -suhteet eivät aina tulleet aivan selviksi ja ihmissuhteissa tapahtui niin paljon muutoksia vain parin sivun sisällä, että siinä meinasi mennä pää pyörälle, mutta ei takerruta sellaisiin pieniin muotoseikkoihin. Itseäni ne eivät häirinneet liikaa, voi olla, että jota kuta toista ne häiritsee.
     Luukaupunki on Claren varsinainen esikoisromaani, mikä omalla tavallaan näkyy tässä kirjassa. Ennen tätä kirjaa hän on kirjoittanut lyhyitä novelleja fan fictionia. Tätä kirjaa lukiessa huomaa, että omanlainen viimeistely puuttu ja kuten sanottu, tähän kirja(sarja)an on otettu paljon viitteitä muusta fantasiakirjallisuudesta. Jos kuitenkin näistä ongelmista huolimatta haluaa antaa tälle kirjalle mahdollisuuden, voi yllättyä positiivisesti. Tältä kirjalta ei kuitenkaan voi odottaa kovin suurta yllätyksellisyyttä, sillä vihjeitä tulevasta ripotellaan pitkin tarinaa, ehkä vähän liikaakin. Uskon (ja toivon), että tämän kirjan luettuasi haluat kuitenkin tarttua myös seuraaviin osiin. Itse ainakin haluan.

Nimi: Luukaupunki (City of Bones)
Kirjailija: Cassandra Clare
Suomentanut: Terhi Leskinen
Genre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Varjojen kaupungit #1
Sivumäärä: 441
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2007 (suom. 2009)

Arvosana: ***½

Lukuhaasteet: Helmet19 (24. Sokkona hyllystä valittu kirja)

Erin Hunter: Into the Wild

Sukupolvien ajan neljä villikissojen klaania - Myrskyklaani, Jokiklaani, Tuuliklaani ja Varjoklaani - on jakanut metsän soturiesi-isiensä säätämien lakien mukaan.
Muiden klaanien reviirejä uhkaava Varjoklaani kuitenkin voimistuu päivä päivältä, ja Myrskyklaanin kissat ovat vakavassa vaarassa. Uljaita sotureita kuolee, ja jotkut varsin salaperäisellä tavalla.
Keskelle näitä tapahtumia ilmestyy tavallinen kotikissa nimeltä Ruska - joka saattaa osoittautua Myrskyklaanin kaikkein urheimmaksi soturiksi.

   Olen kuullut tästä sarja usein, mutta jostain syystä se ei ole oikein koskaan herättänyt kiinnostustani niin paljoa, että olisin tarttunut kirjaan. Ehkä syynä oli kissat. Ehkä se, että kirjan tarinat sijoittuu ihan meidän omaan maailmaan, mutta kissat nyt vain sattuvat elämään metsässä ja taistelevat keskenään omista alueistaan. En tiedä, mutta olipa syyt mitkä tahansa, olen hieman surullinen niiden olemassa olosta. Nyt kun sitten vihdoin tartuin tähän kirjaan (en ole vieläkään varma, onnistuinko aloittamaan kuinka alusta), olen positiivisesti yllättynyt ja mielenkiinnolla odotan sitä hetkeä kun pääsen jatkamaan tämän sarjan parissa.

     "Bluestar approached Rusty and placed the shredded collar on the ground in front of him. She touched his ear gently with her nose. "You look like a brand of fire in this sunlight", she murmured. Her eyes flashed briefly, as if her words had more meaning for her than Rusty knew. "You have fought well." Then she turned to the Clan and announced, "From this day forward, until he has earned his warrior name, this apprentice will be called Firepaw, in honor of his flame-colored coat."

     Luin tämän osan englanniksi, mutta voi olla, että jotkin osat tulen lainaamaan suomennettuina. Sinällään englanniksikin lukeminen oli aika helppoa sillä kuten sanottu, tarina sijoittuu meidän omaan maailmaan. Lisäksi kirjan kieli oli hyvin simppeliä, eikä sitä lukiessa tarvinnut tarkistaa kuin muutama sana (luontoaiheiset sanat eivät ole vahvuuteni). Voin siis suositella lämpimästi tätä kirjaa myös englannin kielisenä luettavaksi, jos kielitaitoa on edes hitusen.
     Mutta palatakseni taas itse kirjaan... tämä oli alusta loppuun mielenkiintoinen, vaikka kauheasti mitään dramaattisia juonenkäänteitä ei ollutkaan. Pieniä paljastuksia oli siellä täällä ja loppua kohti mentäessä tätä kirjaa olisi voinut melkeinpä kuvailla jännittäväksi. Melkein, ei ihan. Asiat olivat liian ennalta-arvattavia, että varsinaista jännitystä olisi ehtinyt muodostumaan. Mutta koska en jännitystä tältä kirjalta kaivannutkaan, niin tämä seikka ei itseäni haitannut.
     Tarina alkaa siis siitä kun Ruska, punaturkkinen kotikissa näkee unia, joissa hän metsästää hiiriä. Päivisin hän katselee kotitalonsa pihalta kohti läheistä metsää ja haluaa lähteä tutkimaan tätä tuntematonta. Eräänä päivänä hän päättää, että nyt on aika. Hän menee metsään, joutuu ensimmäiseen tappeluunsa ja tapaa uuden, tulevan, ystävänsä Harmaatassu. Seuraavan iltana Ruska palaa uudelleen metsään, liittyäkseen Myrskyklaaniin. Tästä alkaa uskomaton matka kohti soturiutta, samalla kun leirissä tapahtuu kummia ja luottamus on kovilla. Lisäksi muissa klaaneissa kohisee, yhden ottaessa enemmän valtaa kuin saisi.
     Koska tarina sijoittuu meidän maailmaan, ei suurta kuvailua maailmasta tarvittu. Voitiinkin keskittyä ihan täysillä kissojen mielenmaailmaan ja heidän käyttäytymisestä kertomiseen. Kerronta olikin riittävän elävää, jotta tapahtumat pystyi kuvittelemaan mielessään. Kissoja vilisi tarinassa vaikka miten paljon, mutta jokainen niistä kuvailtiin eri tavoin, jolloin ne oli erotettavissa vielä myöhemminkin. Päähahmojen sielunmaailmaan päästiin jonkin verran käsiksi ja itse rakastuin aivan täysin Ruskaan - myöhemmin nimeltään Tulitassu ja vielä myöhemmin Tulisydän. Hän vain oli niin ihana, valloittava ja hänen matkansa kotikissasta soturiksi oli vain jotain sellaista, mikä lämmitti sydäntäni. Hän oli rehti, rohkea ja hänessä selkeästi virtaa jotain villiä, vaikka ihmisten keskellä onkin syntynyt ja elänyt.

Nimi: Into the Wild (suom. Villiin luontoon)
Kirjailija: Erin Hunter
Suomentanut: Vesa-Matti Paija
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: The Warriors #1, The Prophecies Begin (suom. Soturikissat, Ennustusten alku)
Sivumäärä: 288
Kustantaja: Art House
Julkaisuvuosi: 2003 (suom. 2009)

Arvosana: ****

Rick Riordan: Titaanien kirous

Newyorkilainen koulupoika Percy Jackson saa ystävältään Groverilta hätäpuhelun. Antiikin kammottavin hirviö on herännyt, eikä Grover ole ainoa, joka on vaarassa. Hirviön huhutaan pystyvän tuhoamaan jopa Olympos-vuoren, jumalten asuinsijan.
Ainoastaan metsästyksen jumalatar Artemis pystyisi jäljittämään hirviön, mutta hän on kadonnut jäljettömiin. Percyllä ja hänen puoliverisillä ystävillään on vain viikko aikaa löytää Artemis, ratkaista hirviön arvoitus ja selvittää, mitä karmea Titaanien kirous tarkoittaa.

   Titaanien kirous jatkaa samalla, taidokkaalla ja mukaansatempaavalla linjalla kuin aikaisemmatkin kaksi osaa. Tarina vie mennessään ja loppuun haluaa päästä mahdollisimman nopeasti. Kun sinne loppuun on sitten vihdoin päässyt, haluaisi päästä jatkamaan heti seuraavan osan kimpussa. Ainakin tälläinen olo itselläni on tämän kirjan lukemisen jälkeen.
     Kirjan tarina etenee omalla, melko nopealla tahdillaan ja kirjaan mahtuu enemmän tapahtumia kuin pystyy muistamaan kirjan suljettuaan. Uusia hahmoja ilmestyy mukaan tarinaan, keskeisimpänä sisarukset Bianca ja Nico. Valitettavasti heihin ei pääse tässä osassa kauhean hyvin tutustumaan. Hieman tulee jopa turhautunut olo, kun heistä esitetään kysymyksiä, joihin ei kuitenkaan saada vastausta. Osittain siis tämänkin takia haluaa saada seuraavan osan käsiinsä, jos siinä asioita avattaisiin vähän paremmin.
     Uusien hahmojen lisäksi vanhojen hahmojen välit syvenevät ja saavat uusia vivahteita. Pientä ymmärrystä hahmojen väleistä alkaa muodostua myös heidän itsensä päissä, mikä on mielenkiintoista luettavaa myös. Hahmojen henkilökohtainen kasvaminen on myös mahdollista huomata ja heidän kehittyminen niin ihmisinä kuin puoliverisinäkin.
     Muista kahdesta osasta poiketen en kuitenkaan anna tälle täyttä viittä tähteä. Jokin jäi puuttumaan tästä kirjasta, mikä muissa kahdessa oli. Tai sitten odotukseni olivat liian korkealla tähän osaan. Oli miten oli, tämä oli hyvää jatkoa ja en malta odottaa seuraavan osan lukemista.

Nimi: Titaanien kirous (The Titan's Curse)
Kirjailija: Rick Riordan
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Percy Jackson #3
Sivumäärä: 312
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2007 (suom. 2009)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri
Arvosana: ****

Rick Riordan: Hirviöidenmeri

Antiikin hirviöt eivät jätä Percyä rauhaan edes kesäleirillä. Hän ei ole enää varma, onko kunnia vai kirous olla jumalten sukua...

Newyorkilaista Percy Jacksonia pidetään koulussa surkeana oppilaana. Todellisuudessa hän on merenjumala Poseidonin poika. Kun muilla alkaa leppoisa loma, Percy lähtee Puoliveristen kesäleirille.

     Hirviöidenmeri jatkaa Percy Jacksonin seikkailun ja jännityksen täyteistä tarinaa. Nyt ongelmana on se, että Puoliveristen leiriä suojeleva petäjä on myrkytetty ja asialle pitää tehdä jotain. Asialle laitetaan kukas muu kuin Percy ja Annabeth.
     Matkalle mahtuu suuria ja pieniä kommelluksia, joista joten kuten kuitenkin selvitään. Paljastuksia tulee matkan varrella ja lopputulos on jotain, mitä ei odottaisi tapahtuvan. Taattua laatua siis ensimmäisen osan jälkeen. Juoni menee eteenpäin omalla painollaan ja tapahtumat pitävät lukijaa otteessaan.
     Kirjan aikana hahmot kasvavat hieman lisää ja ihmissuhteet vahvistuvat. Percy oppii uusia asioita omasta itsestään ja jumalistaan. Lisäksi hän saa veljen, joka ei ole kovin toivottu. Lopussa kuitenkin ajatukset muuttuvat ja luopumisesta tuleekin vaikeaa.

Nimi: Hirviöidenmeri (The Sea of Monsters)
Kirjailija: Rick Riordan
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia
Sarja: Percy Jackson #2
Sivumäärä: 284
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2006 (suomeksi 2009)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras
Arvosana: *****

Lukuhaasteet: Helmet19 (39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja), PopSugar19 (35. Kirjailijan etu- ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella)

Lars Kepler: Hypnotisoija

Nimi: Hypnotisoija (Hypnotisören)
Kirjailija: Lars Kepler
Suomentanut: Saara Villa
Genre: rikos, jännitys
Sarja: Joona Linna #1
Sivumäärä: 608
ISBN: 978-951-31-6063-0
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2009, suom. 2010
Luettu: elokuu 2018

Tukholmalaisen lähiön urheilukentältä löydetään raa'asti murhattu mies. Myöhemmin myös miehen vaimo ja tytär löytyvät surmattuina. Perheen poika Josef on elossa, mutta vakavasti loukkaantunut.
     Suomalaistaustainen rikoskomisario Joona Linna pyytää traumoihin erikoistunutta lääkäriä Erik Maria Barkia hypnotisoimaan Josefin, jotta murhaajan tuntomerkit saataisiin selville. Bark suostuu, vaikka on aiemmin vannonut, ettei enää koskaan hypnotisoi ketään. Samalla hän joutuu mukaan painajaismaisten tapahtumien ketjuun.

Arvostelu: Tämä on sarja, mitä on hehkutettu ja varsinkin uudempia osia on mainostettu kun ne ovat ilmestyneet. Odotin siis innolla, että saisin tämän teoksen käsiini ja pääsisin aloittamaan tämän kehutun sarjan. Noh, kuten näin suurilla odotuksilla arvata saattaa, kirja ei ihan saavuttanut sitä parhainta tasoa. Kyllä, tarina oli hyvin kirjoitettu. Kyllä, lukija ei tiennyt kaikissa kohdissa mitä seuraavaksi tapahtuu. Kyllä, juoni oli ehjä ja jännittävä ja piti lukijan otteessaan. Silti, näin paksuun opukseen olisin kaivannut vielä jotain lisää, sillä välillä tuntui että hommaa pidennettiin aivan turhaan tietyn sivumäärän saavuttamiseksi.
   Tarina etenei omalla painollaan tasaisesti ja varmasti. Asioita ei kerrottu heti suoraan, vaan asiat tulivat ilmi pikkuhiljaa sinne tänne ripoteltuna. Tavallaan asioita venytettiin omaan makuuni hieman liikaa, mutta ei voi mitään. Eniten itseäni kuitenkin häiritsi se, että sarjan nimi on annettu rikoskomisarion mukaan (kuka kyllä tässäkin osassa tietty seikkaili), mutta lähinnä tämä teos käsitteli vain Erik Barkin elämää. Jostain syystä se vain itselle tuntui ongelmalta, sillä olisi ollut kiva tutustua myös Joona Linnaan tässä teoksessa. Ehkä sitten seuraavassa osassa uusi yritys.
Arvosana: ***½

Jussi Adler-Olsen: Pullopostia

Nimi: Pullopostia (Flaskepost fra P)
Kirjailija: Jussi Alder-Olsen
Suomentanut: Katriina Huttunen
Genre: jännitys, trilleri, rikos, mysteeri
Sarja: Osasto Q #3
Sivumäärä: 551
ISBN: 978-951-2099-184
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2009, suom 2014
Luettu: kesäkuu 2018

Sarjassa aiemmin ilmestyneet: Vanki, Metsästäjät

Kaksi veljestä herää tiukasti sidottuina venevajassa lähellä merta. Kylmäverinen kidnappaaja on jossain mutta palaa varmasti takaisin. Siteistä ei pääse irti, mutta löytyy pullo ja paperia...
     Vuosikausia myöhemmin apulaispoliisikomisario Carl Morck saa käsiinsä poliisilaitoksella lojuneen pullon, jonka sisällä on avunpyyntö. Osasto Q on lähes mahdottoman tehtävän edessä. Mitä hädin tuskin luettava viesti tarkoittaa? Tutkimukset vievät 1990-luvulla kadonneiden jehovantodistajaveljesten jäljille. Jos kyse on poikien viimeisestä elonmerkistä, miksei perhe ole koskaan ilmoittanut heitä kadonneiksi?
     Ennen kuin Morck, Assad ja Rose huomaavatkaan, he ovat hermoja raastavan tapahtumasarjan kannoilla. Lisäksi eräs perheenäiti alkaa penkoa miehensä salaperäistä menneisyyttä, mutta totuudesta voi joutua maksamaan hengellään...

Arvostelu: Tykkään lukea sellaisia kirjoja, missä hommat lähtee heti käyntiin ja kiinnostusta pidetään yllä. Tämä kirja ri valitettavasti ollut sellainen, prologia lukuunottamatta. Ensimmäisen luvut olivat paikallaan pyörimistä, eikä tapahtunut mitään. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin palapelin palasia putoilemaan ja loppua kohden homma parani huomattavasti. Viimeisille sivuille päästyäni olin jo sitä mieltä, että tämähän oli ihan hyvä kirja. Jos ei lasketa alun tylsääkin tylsempiä lukuja.

     Toimintaa tästä kirjasta ei löytynyt kuin vasta viimeisiltä sivuilta. Kuitenkin juonta alettiin rakentamaan hyvin ja mielenkiintoa pidettiin edes vähän yllä. Ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin lukenut tämän vain muutamassa päivässä. Ehei, siihen meni pari viikkoa. Mikä on minulle aika paljon paitsi jos on hyvä kirja käsissä. 

     Muuten teoksena tämä kirja oli hyvä ja luettava. En ole lukenut sarjan aiempia osia mikä hieman haittasi joissain kohtia. Ei kuitenkaan liikaa, sillä tässä kirjassa vaikuttavat menneet tapahtumat oli melko hyvin kerrattu. Kirjoitustyyli oli muutenkin miellyttävä eikä liian kuvaileva. Keskityttiin siihen tärkeimpään ja jätettiin turha sivujen kerryttäminen pois. Valitettavasti sillä ei kuitenkaan pääse kovin pitkälle, jos juoni ei etene ja homma vain seisoo paikallaan.
Arvosana: ***

Kirja: A Strong Hand

Kirja: A Strong Hand

Kirjailija: Catt Ford

Gengre: romantiikka, erotiikka, aikuiset, LGBT

Sivumäärä: 240

Julkaisuvuosi: 2009

Luettu: huhtikuussa 2014

Nicholas Sayers, needing money for college, takes a job as assistant to infamous photographer Damian Wolfe. It's just taking pictures, right? Wrong. While Nick has never questioned what kind of man he is or what he truly wants in life, working for Damian during a BDSM photo shoot opens his eyes to all sorts of sexual possibilities, and many of them include the handsome Mr. Wolfe.

Damian has serious doubts about getting involved with a younger man who knows nothing about the BDSM lifestyle, but Nick's adventurous and humorous approach to new experiences is far too alluring to resist. Although he knows it might be a mistake, Damian takes Nick into his life.

Flirting on the edges of control, submission, and pain excites Nick more than he would have ever dreamed possible. With Damian, Nick learns about his own deeply hidden desires and finds out that relinquishing control doesn't make him weak, having someone else in control of his sexual pleasure simply heightens it. And the reverse is true for Damian: Control turns him on. So they set out to explore these sensual boundaries together, neither expecting to find love along the way.

Arviointi: Keväällä harkitsin tämän kirjan lukemista useammin kuin kerran. Jopa sitten kun olin aloittanut, en ollut varma haluanko lukea loppuun asti. Yleensä kirjan loputtua olen tyytyväinen päätökseeni lopettaa se ja haluaisin vielä lisää. Entä tämän kirjan kohdalla? Sitä tunnetta ei tullut. Vaikka kuinka olisin halunnut, niin ei, sitä ei vain tullut. Lähinnä jäin vain suu auki tuijottamaan kun viimeisen luvun jälkeen luki: Epilogue. Miettisin ihan tosissani, että mihin tästä välistä jäi ne muutamat luvut. Tai oikeastaan ne luvut olivat pudonneet jo vähän ennen sitä pois. Tuntui vain, että Ford ei enää olisi viimeisten lukujen kohdalla jaksanut kirjoittaa ja päättänyt sitten lopettaa koko tarinan helposti ja nopeasti.

     Eli suomeksi sanottuna: yhdessä luvussa Nick on aivan hajalla kun Damien on taas antanut hänelle lisää tietoa BDSM- maailman saloista. Ja sitten seuraavassa (viimeisessä) luvussa nämä kaksi menevät klubille jossa Nick joutuu pidättelemään kyyneleitään. Klubilta lähdettyä kaksikko sitten jo tunnustaakin rakkautensa toisiaan kohtaan ja kaikki ovat tyytyväisiä. Siis mitä hittoa täällä tapahtuu?

     Kirjassa oli paljon hyvää ja antaisin tälle muuten viisi tähteä, mutta joissain kohtia oli vain menty siitä mistä aita on matalin. Joten, valitettavasti joudun tyytymään kolmeen ja puoleen tähteen, jotka pyöristyvät neljään.

     Hyvästä arvosanasta huolimatta en voi kuitenkaan suositella kirjaa oikein kenellekään. Tämä oli hyvä teos, mutta silti se ei olut sellainen lukukokemus mitä ilman ei voisi elää.

Arvosana: ****

Kirja: Syntymälahja

Kirja: Syntymälahja (Graceling)
Kirjailija: Kristin Cashore
Suomentaja: Maria Lyytinen
Gengre: fantasia, nuoret
Sivumäärä: 444
Julkaisuvuosi: 2009
ISBN: 978-951-0-35298-4
Kustantaja: WSOY

Lady Katsan silmät ovat eri paria, toinen vihreä, toinen sininen. Kahdeksanvuotiaasta hän on tiennyt olevansa erilainen. On muita tyttöjä, joiden erityskyky on hoitaa eläimiä tai tanssia kuin enkeli. Mutta Katsan kyseenalainen lahja on tappaminen.
Hänen enonsa, kuningas Randa, löytää nopeasti Katsan taidoille käyttöä ja kouluttaa tästä tasitelijan. Jo teini-ikäisenä hän on soturiprinsessa, joka korvaa kokonaisen armeijan. Katsa ei kuitenkaan haluaisi enää tappaa, mutta kuinka hän voi vastustaa kuninkaan käskyä?
Sitten yksi Seitsemän kuningaskunnan prinsseistä katoaa, ja Katsa saa tehtäväkseen etsiä hänet. Hän tutustuu Po-nimiseen poikaan, ensimmäiseen ihmiseen, josta on hänelle vastusta taistelussa. Mutta Posta ei ota selvää. Mitä hän oikein haluaa Katsasta?

Arviointi: Kun luin tämän kirjan ensimmäisen kirjan, ihastuin. Kun luin tämän nyt uudestaan, rakastuin. Tämä vain on yksi niistä kirjoista, jonka voisi lukea vaikka kuinka monta kertaa ja se olisi aina aivan yhtä viihdyttävä ja sykähdyttävä ja mieleenpainuva kokemus. Tämä on myös yksi niistä kirjoista jolle toivoisi jatko-osaa vaikka tietää, että se ei millään voisi yltää ensimmäisen osan kanssa samalle viivalle. Ehkä siis on parempi, että tätä kirjaa ei olla pakolla yritetty jatkaa.
     Kirjan maailma on saatu luotua ehjäksi kokonaisuudeksi joka on helppo hahmottaa. Kuvailua kirjassa ei kuitenkaan ole kovin paljoa. Itseäni se ei kuitenkaan haittaa, sillä nuo maisemien kuvailut eivät oikein kuulu niihin omiin parhaisiin kohtiin.
     Vaikka teoksen tarina jättää jälkeensä hyvin haikean ja hieman surullisenkin vivahteen, on siihen saatu hyvin luotua myös niitä iloisia hetkiä jotka saavat lukijan hymyilemään. Edellisestä lukukerrastani on ehtinyt jo vierähtämään muutama vuosi, mutta kyllä voin edelleen sanoa tämän teoksen kuuluvan niihin lempikirjoihini.
Arvosana: *****

Kirja: Fallen

Kirja: Fallen
Kirjailija: Lauren Kate
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Fallen #1
Julkaisuvuosi: 2009

There's something achingly familiar about Daniel Grigori.
Mysterious and aloof, he captures Luce Price's attention from the moment she sees him on her first day at the Sword & Cross boarding school in sultry Savannah, Georgia. He's the one bright spot in a place where cell phones are forbidden, the other students are all screw-ups, and security cameras watch every move.
Even though Daniel wants nothing to do with Luce - and goes out of his way to make that very clear - she can't let it go. Drawn to him like a moth to a flame, she has to find out what Daniel is so desperate to keep secret... even if it kills her.

Arviointi: Olen lukenut tästä kirjasta muutaman arvioinnin, eikä niissä ole kovinkaan paljoa kehuttu tätä teosta. Nyt minun täytyy itsekkin myöntää, että parempikin olisi voinut kyllä olla.
     Kyllähän tämän nyt pystyi lukemaan ihan hyvin, mutta välillä meinasi usko loppua kun juoni ei tuntunut liikkuvan yhtään eteenpäin vaikka lukuja oli tullut luettua jo vaikka kuinka monta. Eniten minua kuitenkin ärsytti se, että aivan luvun lopussa aletaan kertoa jotain jännittävää, ja sitten seuraavalta sivulta alkaa seuraava luku ja ollaan hypätty muutama päivä eteenpäin. Ja sitten ei tietenkään saa unohtaa niitä varjoja joita Luce näki siellä, täällä ja tuolla.
     Kun sitten asioista alettiin oikeasti kertomaan jotain - aivan kirjan loppu metreillä kaikkeen muuhun verraten -, asioista puhuttiin niin pitkästi, että ei siinäkään kohtaa meinannut mielenkiinto pysyä yllä. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kirja parani loppua kohden, vaikka samalla se muuttui myös hieman sekavammaksi.

     "At the top of the stairs was a flat brick wall. Dead ends of any kind had always mad Luce claustrophobic, and this one was even worse because of the knife poised at her throat. She dared a glance back at the steep flight they'd climbed. From here, it looked like a very long and painful fall.
     Miss Sophia was speaking in tongues again, muttering under her breath as she skillfully eased open another hidden door. She shoved Luce into a tiny chapel and locked the door behind them. It was freezing inside and smelled overwhelmingly of chalky dust. Luce struggled to breath, to swallow the bilious saliva in her mouth."
Arvosana: 7

Kirja: City of Glass

Kirja: The Mortal Instruments: City of Glass (suom. Varjojen kaupungit: Lasikaupunki)
Kirjailija: Cassandra Clare
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: The Mortal Instruments #3
Julkaisuvuosi: alk. per. 2009 (suom. 2011)
ISBN: 1-4169-1430-7 (suom. 978-951-123-8218)

Äitinsä hengen pelastamiseksi Claryn on lähdettävä Idrisin Lasikaupunkiin, Varjometsästäjien alkukotiin, ja uhmattava näiden ikuista lakia. Claryn itsepintaisuus ei miellytä Jacea. Idrisissä Clary saa lisää tietoa taustastaan ja löytää yllättävän seuralaisen: vetovoimaisen ja salaperäisen Sebastianin.
     Varjometsästäjien ainoa selviytymiskeino näyttää olevan liittoutuminen vanhojen vihollistensa alamaailman väen kanssa. Claryn on ehdittävä ottaa haltuun uudet voimansa, ennen kuin tuho on käsillä. Ja mikä onkaan salaperäisen kohtalon välineistä kolmas?

Muita kirjailijan kirjoja: Sarjassa aiemmin ilmestyneet "City of Bones" ja "City of Ashes"
Arviointi: Meno sen kuin vain jatkuu mielenkiintoisena ja sykähdyttävänä. Clare vain osaa kirjoittaa niin, että lukija ei voi pysäyttää lukemistaan kuin pakon edessä. Kyllä tätä kirjaa lukiessa huomasi, että sen piti olla viimeinen osa. Niin moni kysymys sai vastauksensa, että sarjan olisi pystynyt helposti lopettamaan tähän.

     "She (Clary) just stared at him (Jace). She couldn't think of a thing to say; he'd never spoken to her like this. She'd never even imagined him speaking to her like this. However angry she'd managed to make him in the past, he'd never spoken to her as if he hated her before.
     "Go home, Clary", he said. He sounded very tired, as if the effort of telling her how he really felt had drained him. "Go home."
     All her plans evaporated her half-formed hopes of rushing after Fell, saving her mother, even finding Luke nothing mattered, no words came. She crossed to the door. Alec and Isabelle moved to let her pass. Neither of them would look at her; they looked away instead, their expressions shocked and embarrassed. Clary knew she probably ought to feel humiliated as well as angry, but she didn't. She just felt dead inside."

     Muutamassa kohdassa meinasin vaipua epätoivoon, että ei näin voi käydä. Tämä kirja oli selvästi raaempi kuin aikaisemmat osat ja kuolemaa nähtiin enemmän. Täytyy kuitenkin vastapainoksi muistaa upeat ihmissuhteet joiden kehittyminen sai hymyn huulille. Myös uudet hahmot toivat ihanasti lisää väriä ja jotenkin he saivat tuotua jo-vanhoihin hahmoihinkin lisää väriä ja asennetta.

     "Someone was standing in the garden below, and for a moment, with a leap of her (Clary) heart, all she saw was the figure was slender and tall, with boyish, rumpled hair. Then he raised his face and she saw that the hair was dark, not fair, and she realized that for the second time, she'd hoped for Jace and gotten Sebastian instead."
Arvosana: 9½

Kirja: Vieras

Kirja: Vieras (The Host)

Kirjailija: Stephenie Meyer
Suomentaja: Pirkko Biström
Gengre: aikuiset, scifi
Julkaisuvuosi: 2008 (suomeksi 2009)
ISBN: 978-951-0-34712-6

     Pienet näkymättömät tunkeilijat ovat valloittaneet maapallon. Ne ovat asettuneet asumaan ihmisten pään sisään vieden ruumiilta heidän omat sielunsa. Suurin osa ihmiskuntaa on jo tuhoutunut, kun yksi viimeisimmistä jäljellä olevista ihmisistä, Melanie Stryder, napataan.
     Tunkeutujaa, jolle annetaan Melanien vartalo, kutsutaan Vaeltajaksi. Hän on saanut nimensä siitä, että on ennen Melanieen siirtymistä asunut muilla planeetoilla ja ollut osa muita olioita. Häntä on varoitettu ihmisenä elämisen haasteista, tunnekuohuista ja muistoista. Uudessa kehossaan hän joutuu kuitenkin kohtaamaan odottamattomia vaikeuksia: hänen vartalonsa entinen omistaja kieltäytyy luovuttamasta mieltään tunkeilijalle ja haihtumasta pois.
     Vaeltaja yrittää selailla Melanien ajatuksia toivoen pääsevänsä maapallolla vielä sinnittelevän ihmisten vastarintaliikkeen jäljille. Melanie kuitenkin täyttää päänsä kuvilla miehestä, jonka hän uskoo yhä elävän jossakin piileskellen. Vaeltaja ei enää voi erottaa itseään ruumiinsa haluista, joten hänkin alkaa kaivata miestä, joka sielujen pitäisi tuhota. Melaniesta ja Vaeltajasta tulee tahtomattaan liittolaiset, kun he lähtevät vaaroja uhmaten etsimään miestä, jota he kumpikin rakatavat.

Muita kirjailijan kirjoja: "Houkutus", "Uusikuu", "Epäilys", "Aamunkoi"
Arviointi: Tämän kirjan lukemisen kohdalla tuli todellinen haaste eteen: minun piti lukea kirjan seitsemänsataa (700) sivua viidessä (5) päivässä ja elettävä muuta elämää siinä samalla. Lisää vaikeusastetta muodosti se, että kirjan alku ei tuntunut kovinkaan kiinnostavalta, eikä myöskään loppu. Keskellä oli parinsadan mittainen kiinnostava jakso minkä pystyi lukemaan melko nopeasti. Tämä hieman auttoi ajan kannalta, vaikka ei kauhean paljoa. 
     En osaa sanoa mikä kirjasta teki sellaisen kuin se oli: hyvän ja mielenkiintoisen, mutta samalla hieman pitkäveteisen ja tylsähkön. Ehkä se johtui siitä, että olin katsonut elokuvan jo aikaisemmin ja se toi tietynlaisia odotuksia kirjaa kohtaan. Tai sitten se vain johtui siitä, että kirjan kieli ja teksti ei vain napannut lievän pitkäveteisyytensä ja samoihin asioihin juuttumisensa takia. 

     "Ian päästi hiljaisen, synkän naurahduksen. "Minulla ei ole mitään hätää. Ja suoraan sanoen Vael tarvitsee vähän enemmän apua kuin käden. En tiedä oletko... sopeutunut tilanteeseen niin hyvin, että pystyt auttamaan. Katsos kun -"
     Ian jätti lauseen hetkeksi kesken, kumartui ja vetäisi minut syliinsä. Minä haukoin henkeä, kun liikahdus hytkäytti kylkeä. Jared ei päästänyt kättäni irti. Sormenpäät alkoivat muuttua punaisiksi.
     "- kun minusta hän on todellakin saanut tarpeeksi liikuntaa tältä päivältä. Mene sinä edeltä keittiöön."
     Miehet tuijottivat toisiaan sillä välin kun sormenpäät alkoivat muuttua sinipunaisiksi.
     "Kyllä minä pystyn kantamaan hänet", sanoi Jared lopulta hiljaisella äänellä.
     "Pystytkö?" Ian kysyi haastavasti. Hän työnsi minut kauemmaksi vartalostaan.
     Tarjosi minua."

Arvosana: 8-

Kirja: Georgia Nicolsonin salatut elämät- sarja

Kirja: Kissanpäiviä ja jumalaisia jätkiä (Angus, Thongs and Full-Frontal Snogging)   

Kirjailija: Louise Rennison
Suomentaja: Tytti Träff
Aihe: nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
Sarja: Georgia Nicolsonin salatut elämät #1
Julkaisuvuosi: 1999 (suomessa 2001)
ISBN: 951-23-4180-8

Georgian elämässä riittää säpinää...
14-vuotiaan Georgian kanssa aika ei todella käy pitkäksi! Tämä nolojen tilanteiden neiti kirjoittaa hauskassa päiväkirjassaan kakistelematta juuri niistä asioista, joilla teinitytön elämässä on merkitystä: tempauksista ystävien kanssa, jumalaisista jätkistä ja niiden metsästyksestä, suuteluharjoituksista, vähemmän menestyksekkäistä kurkkunaamioista, vanhempien omituisuuksista ja Angus-kissan karkumatkoista. Georgian nokkelat ja itseironiset muistiinpanot ovat tyttöenergiaa parhaimmillaan!



Kirja: Minihameita  ja miesmagneetteja (It's OK, I'm wearing really big knikers. [US: On the bright side, I'm now the Girlfriend of a Sex God])   

Kirjailija: Louise Rennison
Suomentaja: Tytti Träff
Aihe: nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
Sarja: Georgia Nicolsonin salatut elämät #2
Julkaisuvuosi: 2001 (suomessa 2001)
ISBN: 951-23-4244-8

Tätä mimmiä ei pidättele mikään...
Hillittömän suosion saavuttanut Kissanpäiviä ja jumalaisia jätkiä on saanut odotettua jatkoa. Suunnattoman charminsa ja – myönnetään – pienen junailunkin avulla Georgia on vihdoin saanut koukkuun jumalaisen Robbien. Kaiken pitäisi siis olla mallillaan, mutta eiköhän Robbie juuri silloin päätä tutkiskella itseään ja suhdettaan Georgiaan sillä tuloksella, että Georgia on vielä liian nuori seurustelemaan. Alkaa Operaatio Kuminauha: anna miehelle vähän joustoa, niin se palaa kyllä takaisin! Totta kai rinnalle hankitaan vielä uusi mustasukkaisuutta herättävä poikaystävä, joka osoittautuukin ihan mukavaksi tapaukseksi...

Kirja: Poptähtiä ja puskuripulmia (Knocked out of my nunga-nungas)   

Kirjailija: Louise Rennison
Suomentaja: Tytti Träff
Aihe: nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
Sarja: Georgia Nicolsonin salatut elämät #3
Julkaisuvuosi: 2002 (suomessa 2002)
ISBN: 951-23-4273-1

Georgian valtakunnassa kaikki hyvin: jumalainen Robbie on koukussa! Mutta eikös juuri silloin mukava korvikemies Dave ala ladella rakkaudentunnustuksia ja suikata suuta aina kun vain lähietäisyydelle pääsee. Onhan Daven kanssa aina kyllä tosi hauskaa, mutta toisaalta vain Robbien seurassa polvet menevät hyytelöksi...
Mieshuolien lisäksi Georgiaa hämmentää aina vain paisuva rintavarustus, uusi komea ranskanopettaja Henri sekä Angus-kissa, jonka rakkaus naapurin Naomiin käy yhä kiihkeämmäksi.

Kirja: Rimakauhua ja ranskalaisia (Dancing in my Nuddy-Pants)   

Kirjailija: Louise Rennison
Suomentaja: 
Aihe: nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
Sarja: Georgia Nicolsonin salatut elämät #4
Julkaisuvuosi: 2003 (suomessa 2003)
ISBN: 951-23-4399-1

Georgia jatkaa edelleen ihanaa elämäänsä Robbien tyttöystävänä, vaikka on toki myönnettävä, että ajatukset lipsahtavat joskus vähän hauskan Davenkin suuntaan. Ja tunteet myllertävät entistä enemmän, kun Dave jättää tyttöystävänsä Ellenin! Muuta ajateltavaa tuo luokkaretki Ranskaan, missä Georgia ja kumppanit saavat aikaan melkoista häslinkiä. Juuri kun Georgia on saanut rakkauselämänsä järjestykseen, päättää Robbie tietenkin jostain käsittämättömästä syystä lähteä töihin ekotilalle Uuteen-Seelantiin. Mutta Davehan on taas vapaa…

Kirja: Irtoripsiä ja Italian ihmeitä (... and that's when it fell of my hand. [US: Away laughing on a fast camel])   

Kirjailija: Louise Rennison
Suomentaja: Tytti Träff
Aihe: nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
Sarja: Georgia Nicolsonin salatut elämät #5
Julkaisuvuosi: 2004 (suomessa 2005)
ISBN: 951-23-4628-1

Totta se on: Robbie on lähtenyt Uuteen-Seelantiin ja jättänyt Georgian kotomaahan riutumaan. Kun Robbielta lopulta tulee postia, on se niiiiiin pitkästyttävää tekstiä, ettei sitä voi haukottelematta lukea. Ei lirkuttelua, ei mitään! Tai jospa se onkin romanttinen salaviesti, josta on tarkoitus lukea vain joka neljäs sana… No ei kun ei.
Säädyllisen suruajan jälkeen silmä alkaa kuitenkin taas vilkkua tutun huba-Daven suuntaan, mutta sillä miehellä vain tuntuu olevan pimu joka sormelle. Kuin taivaan lahjana tipahtaa maisemiin Stiff Dylans –bändin uusi jäsen, amerikanitalialainen Masimo. Kuinka olla kiinnostuneen oloinen mutta vaikeasti tavoiteltava samaan aikaan? Varsinkin jos irtoripset takertuvat tärkeällä hetkellä toisiinsa…

Kirja: Bikineitä ja biisoninsarvia (... and the he ate my boy entrancers)    

Kirjailija: Louise Rennison
Suomentaja: Tytti Träff
Aihe: nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
Sarja: Georgia Nicolsonin salatut elämät #6
Julkaisuvuosi: 2005 (suomessa 2006)
ISBN: 951-23-4814-4

Kuin taivaan lahjana isä ehdottaa perheretkeä Amerikkaan juuri, kun jumalainen Masimo on myös pinkaissut sinne. Georgia järkeilee, ettei Amerikka nyt niin suuri maa ole, etteikö sieltä parissa päivässä voisi toisiaan löytää… No, toisin käy, mutta Georgia nauttii silti matkalla elämästään nokka pystyssä ja täysin rinnoin – Amerikassa kaikki MUUKIN on muuten tosi suurta…! Kotiinpaluu tuo mukanaan tutut miesongelmat: suosikit Huba-Davesta exä-Robbien kautta nyxä-Masimoon häärivät Georgian kimpussa niin, ettei paremmasta väliä!

Kirja: Häähumua ja hyytelöpolvia (Startled by his furry shorts)   

Kirjailija: Louise Rennison
Suomentaja: Tytti Träff
Aihe: nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
Sarja: Georgia Nicolsonin salatut elämät #7
Julkaisuvuosi: 2006 (suomessa 2007)
ISBN: 978-951-23-4924-1

Mitä nyt on tapahtunut? Minne kaikki jäppiset Georgian perästä ovat huvenneet? Italian ihme Masimo ilmoittaa, ettei ole vielä toipunut entisistä suhteistaan ja Huba-Daven kainalossa on uusi emma heti, kun selkänsä kääntää. Kohtalon kolhiman Georgian on pakko jopa kirjoittaa ystävällismielinen vastauskirje Robbielle Mää-Mää-maahan, vaikka suhde onkin NIIN mennyttä aikaa, NIIN mennyttä aikaa. Loppupeleissä Masimo kylläkin ilmoittaa tehneensä välit selviksi exänsä kanssa ja olevansa niin muodoin taas Georgian palveluksessa, mutta juuri sillä hetkellä pihaan posahtaa auto, jonka uumenista vääntäytyy esiin… kukapa muu kuin vanha kunnon ihana Robbie!

Kirja: Kauneusunia ja kilpakosijoita (Love is a many trousered thing)   

Kirjailija: Louise Rennison
Suomentaja: Tytti Träff
Aihe: nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
Sarja: Georgia Nicolsonin salatut elämät #8
Julkaisuvuosi: 2007 (suomessa 2009)
ISBN: 978-951-23-5039-1

Georgialla on ongelma, joka vaikuttaa lievästi tutulta: hänen on vaikea päättää valitako Pelkkää Seksiä eli Robbie vai Seksimaisteri alias Italian ihme Masimo. Robbie on nimittäin palannut mää-mää-maasta ja on (Ohmygod!) jumalaisempi kuin Georgia muistikaan, ja Masimokin on tehnyt välit selviksi ex-tyttöystävän kanssa ja olisi kokonaan Georgian käytettävissä. Siinäpä tytöllä pulma, jota ratkotaan koko mimmijengin voimin. Lopulta Georgia pelastautuu telttaretkelle luokan kanssa (etovien epämukavuuksien pariin), mutta suopean sattuman oikusta poikakoulu telttailee viereisessä notkelmassa. Joten Georgialle tulee tilaisuus kääntyä huolineen ikiystävänsä Huba-Daven puoleen (joka muuten on pussausasteikolla pistämätön)…

Kirja: Kaukokaipuuta ja kukkatappeluita (Stop in the name of Pants!)   

Kirjailija: Louise Rennison
Suomentaja: Tytti Träff
Aihe: nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
Sarja: Georgia Nicolsonin salatut elämät #9
Julkaisuvuosi: 2008 (suomessa 2010)
ISBN: 978-951-23-5223-4

Georgia seurustelee ihanan italialaisorhin Masimon kanssa, mutta suhde joutuu koetukselle, kun Masimo matkustaa kesäksi kotimaahansa. Kun Georgia muistaa aina Masimon puhelinnumeron väärin eikä postikortin tekstistäkään saa mitään tolkkua, ei kai ole ihme, että Georgia päätyy vähän läheistelemään huba-Daven kanssa… Höyhenet pöllyävät, kun Masimo palaa takaisin Englantiin ja näkee Georgian ja Daven lämmenneet välit. Tällä kertaa Georgian mielessä on miesten lisäksi myös rakas kissa Angus, joka joutuu pahaan onnettomuuteen.

Kirja: Sukkahousuja ja salarakkaita (Are these my Basoomas I see before me?)   

Kirjailija: Louise Rennison
Suomentaja: Tytti Träff
Aihe: nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
Sarja: Georgia Nicolsonin salatut elämät #10
Julkaisuvuosi: 2009 (suomessa 2011)
ISBN: 978-951-23-5351-4

Georgialla on loppuun saakka ongelmia miesruletin pyörittämisessä. Italialais-poikaystävä Masimo bändeineen on muuttamassa Lontooseen, ja Georgian pitäisi pystyä tekemään jokin ratkaisu samettisilmäisen hurmurin suhteen. Samaan aikaan Huba-Dave dumppaa Georgian, koska ”hänellä on toinen”. Kuinka Georgian oikein käy, kuka hänet lopulta saa? Georgian viimeiset päiväkirjamerkinnät tarjoavat tuttua kohellusta bumtsi-bumien ja ison nenän varjossa, mutta sisältävät myös uskollisten lukijoiden kaipaaman loppuratkaisun. Niin – kuka Georgian lopulta saa?

Arviointi: Taas yksi sarja johon ihastuin heti lukiessani ensimmäistä osaa. Sen jälkeen olen lukenut osia yhä uudestaan ja uudestaan, ja nyt harkitsen hankkivani englannin kieliset kirjat. Onhan alkuperäisellä kielellä kirjoitetuissa kirjoissa kuitenkin omanlaisensa tunnelma kielellisesti, mikä tosin on näissä suomennoksissa saatu todella hyvin esille.
Näitä kirjoja lukiessa saa nauraa ja itkeä. Georgian tunteisiin on helppo samaistua, vaikka ei itse olisikaan kokenut samanlaisia asioita (ainakaan samalla tavoin). Sarjan kaikki hahmot ovat aivan upeita yksilöitä ja niistä jokaisella on suuri merkitys koko sarjan kannalta. 
Päiväkirja muotoon kirjoitetut kirjat ovat nopeita luettavia, eikä niissä mielestäni ole minkäänlaista ikärajaa. Voin aivan hyvin nähdä mielessäni saman kirjan niin ala-asteikäisen kädessä kuin vanhemman aikuisenkin. Poikia sarja ei ehkä kauheasti kiinnosta, sillä asioista puhutaan niin paljon tyttöjen näkökulmasta, mutta miksikäs ei. En minä ole mikään sanomaan, että kuka saa lukea ja mitä kirjoja.