Sarah J. Maas: The Assassin's Blade

Celaena Sardothien owes her reputation to Arobynn Hamel. He gave her a home at the Assassins' Guild and taught her the skills she needed to survive.

Arobynn's enemies strech far and wide - from Adarlan's rooftops and its filthy dens, to remote islands and hostile deserts. Celaena is duty-bound to hunt them down. But behind her assignments lies a dark truth that will seal her fate - and cut her heart in two forever.

     The Assassin's Blade on Sarah J. Maasin tunnetun Throne of Glass -sarjan hahmoista kertova novellikokoelma, sijoittuen aikaan ennen sarjan ensimmäistä osaa, Lasipalatsia. Kirja sisältää viisi novellia Celaenan matkasta, avaten mm. hänen suhdettaan Samiin ja sitä, miten hän joutui orjaksi. Kirjaa ei ole ainakaan vielä suomennettu, mutta ehkä sekin päivä on vielä tulossa.

     Kuten monet novellikokoelmat, tämäkin sisälsi muutaman hyvinkin mielenkiintoisen tarinan ja sitten pari tarinaa, jotka olisin voinut jättää väliin. Alla käyn läpi nämä tarinat yksittäin:

     The Assassin and the Pirate Lord (***½): Ensimmäinen tarina oli mukavan lyhyt. Tässä päästiin tutustumaan Celaenaan ja Samiin, sekä saatiin alkusysäys heidän yhteiselle matkalle. 

     The Assassin and the Healer (***): Toinen tarina oli koko kirjasta vähiten mielenkiintoinen. Tässä Celaenan matka jatkuu, mutta tämä tuntui hieman "välitarinalta", jolla täytetään aukko kokonaisuudessa. Uskon kuitenkin, että tämän tarinan hahmoilla tulee vielä olemaan sarjassa jokin suurempi rooli.

     The Assassin and the Desert (***½): Tämä oli ehkä teoksen paras tarina. Tarinassa oli sopivasti jännitystä ja menoa. Loppu oli kuitenkin hieman ennalta-arvattava, joten se hieman laski intoa tätä kohtaan. Oli mielenkiintoista lukea Celanen kouluttautumisesta aavikolla.

     The Assassin and the Underworld (****): Hitaan alun jälkeen tästä muodostui ihan mielenkiintoinen tarina. Tässä oli jotain, mikä sai minut ihastumaan tarinaan, vaikka ei tässä kovin paljoa loppujen lopuksi tapahtunutkaan.

     The Assassin and the Empire (***½): Ennen kuin edes aloitin tämän lukemista, lopputulema oli itsellä tiedossa aikaisemmin luettujen kirjojen takia. Uskon, että osittain tästä syystä alku tuntui hitaalta, eikä loppua kohti päästäessä tilanne juurikaan parantunut. Tarinan kahdeksas luku veti maton jalkojen alta raakuudellaan ja sen viimeinen aukeama aiheutti niin huonon olon, että en uskonut sen olevan mahdollista pelkästään kirjaa lukemalla.

     Kokonaisuutena tämä oli tällainen yhden lukukerran kokemus. Luin tämän ennen kuin luin Varjojen kuningattaren ja kyllä tämä sai intoni tätä sarjaa kohtaan uudelleen nousemaan. En kuitenkaan usko tulevaisuudessa lukevani tätä enää, vaikka muut sarjan kirjat tulisikin luettua uudelleen.

Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: Throne of Glass #0,5
Kustantaja: Bloomsbury (2014)

Kirjailijan muut teokset: Lasipalatsi, Keskiyön kruunu, Tulen perillinen, Varjojen kuningatar
Arvosana: ***½

Sofie Sarenbrant: Osasto 73

Rikostarkastaja Emma Sköld herää koomasta sairaalassa. Hänen viimeisin muistikuvansa on se, kuinka hän viisi kuukautta aikaisemmin jätti pienen vauvansa hoitoon ja lähti tallille ratsastamaan.

Emman sairaalassaolon aikana hänen kumppaninsa entinen tyttöystävä on pitänyt vauvasta huolta ja näyttää viihtyvän liiankin hyvin roolissaan.

Emma yrittää kuumeisesti muistaa yksityiskohtia ratsastusonnettomuudesta ja on vakuuttunut siitä, että tapaukseen liittyy jotain hämärää. Niin kauan kuin Emma makaa teho-osastolla, hän on turvassa, mutta kun hänet sijoitetaan osastolle numero 73, kuka tahansa pääsee hänen lähelleen. Mutta miksi kukaan haluaisi hänelle pahaa?

     Osasto 73 on Sofie Sarenbrantin tunnetun kirjasarjan neljäs osa, joka oli toinen suomennettu teos. Viime vuonna myös aiemmin suomentamattomat kaksi ensimmäistä osaa tulivat suomeksi ja vasta silloin alkoi oma matkani näiden kirjojen parissa. Sarjan kolmas osa päättyi kutkuttavaan paljastukseen, joten tartuin tähän melko suurella mielenkiinnolla. 

     Haluaisin sanoa tykänneeni tästä kirjasta enemmän. En voi kuitenkaan olla huomioimatta sitä, että ensimmäiset reilu sata sivua tuntui hieman joutokäynniltä ja kirjaan tarttumisen sijaan tuli tehtyä kaikkea muuta. Sen jälkeen kyllä tapahtumat alkoivat edetä ja lukeminen nopeutui. Silti, kun kirjaa oli vain kolmasosa enää jäljellä, en ollut kovin kiinnostunut siitä mihin tarina olisi menossa. 

     Jäin myös kaipaamaan suurempaa jännitettä. Juoni oli sellainen, että jännitteelle olisi ollut mahdollisuus, mutta lopputulos jätti itseni hieman kylmäksi. Ehkä osittain tämä johtui siitä, että kirja ei missään kohtaa kunnolla saanut minua napattua kyytiinsä. Ehkä tämä johtui siitä, että olisi kaivannut kirjan hahmoille hieman vielä lisää lihaa luiden ympärille. Kuten aikaisemmissakin osissa, tässä oli monta näkökulmaa joista tarinaa lähdettiin purkamaan. Emman lisäksi päästiin näkemään mm. Emman isän elämää sekä Emman työkaverin tekemisiä. Olisin kuitenkin kaivannut vielä lisää tietoa myös näistä hahmoista, ehkä jatkossa saamme tutustua heihinkin paremmin.

     Lukiessani trilogioita, usein toinen osa tuntuu sellaiselta ns. "välikirjalta", joka punoo hahmojen tarinaa yhteen, vailla sen suurempaa juonellista tarkoitusta. Mielestäni nämä "välikirjat" voisi trilogioista usein jättää kirjoittamatta. Pidemmissä kirjasarjoissa tälläisia "välikirjoja" voi tulla useammin, mutta rikossarjoissa harvemmin niitä on itselle tullut vastaan. Osasto 73 kuitenkin tuntui tällä kertaa "välikirjalta". Loppua kohti päästäessä kirja sai merkityksensä jatkon kannalta (tai näin ainakin oletan), mutta muuten se tuntui hieman turhalta kirjalta. Kyllä tämän luki, mutta sarjan jatkamisen suhteen heräsi pieniä epäilyjä. Onneksi seuraava osa kuitenkin on jo kirjastosta lainassa, joten siihen ainakin tulen vielä tarttumaan.

Avdelning 73
Suomentanut: Annamari Typpö

Genre: jännitys, mysteeri
Sarja: Emma Sköld #4
Kustantaja: WSOY (2015, suom. 2019)

Kirjailijan muut teokset: Lepää rauhassa, Kuoleman kintereillä, Avoimet ovet
Arvosana: ***½

Muissa blogeissa: Luetut kirjat, Kirjakaapin kummitus, Kirjasähkökäyrä, Kuristava kirsikka

Jännitystä ja poliiseja, osa 2

Ensimmäisen osan dekkareista ja jännäreistä voit käydä lukemassa täältä. Nyt kuitenkin vuorossa vielä kolme kirjaa lisää tuohon listaan.

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta (Älskaren från huvudkontoret)

****, 2015, Gummerus 2017, Sari Kumpulainen, Pimeän puoli, mysteeri, rikos, jännitys, trilleri

     Kun jää pettää alta aloittaa Camilla Greben suositun kirjasarjan. Tapahtumat lähtevät vyörymään eteenpäin ruumiin löydyttyä: naisen pää on hakattu irti ja laitettu pystyyn ruumiin viereen. Kirjan tarina kerrotaan kolmesta näkökulmasta, jotka yhdistyvät loppua kohti mentäessä toisiinsa. Mukaan mahtuu niin murhatutkintaa, ihmissuhdedraamaa kuin jokaisen hahmon oman elämän kamppailuja.

     Luin kirjan viime syksynä ja omat muistikuvat tästä teoksesta ovat hyvin hatarat. Jollain tasolla muistan tykänneeni tästä ja lukemiseen ei ole mennyt kovin montaa päivää. Silti, neljästä annetusta tähdestä huolimatta, ei tämä ole mikään mieleenpainuvin kirja ollut. Seuraava osa kuitenkin jo odottaa lukuvuoroa hyllyssä, joten siihen pitäisi vielä jossain vaiheessa tarttua.

Lucy Foley: Jahti (The Hunting Party)

***½, 2018, Otava 2020, Satu Leveelahti, mysteeri, jännitys, trilleri, rikos

     Murhamysteeri lumisissa maisemissa. Alusta asti on selvää, että mistä uhri on löytynyt, mutta kaikki muu selviää pitkin tarinaa. Lomaporukkaa käydään melkeinpä hahmo kerrallaan läpi ja heidän menneisyys avautuu lukijalle. Joihinkin hahmoihin pureudutaan tarkemmin ja heidän yhteydet muodostavat verkkoja, jotka ulottuvat pidemmälle kuin aluksi kuvittelee olevan mahdollista.

     Tarina piti ihan hyvin otteessaan, mutta itseäni niin monesta hahmosta kertominen hieman häiritsi. Lisäksi joidenkin hahmojen historiasta kerrottiin mielestäni myös sellaisia asioita, jotka olisi voinut jättää pois. Hieman tiivistettynä kirja olisi siis pitänyt paremmin otteessaan. Juoni oli kuitenkin sen verran mielenkiintoinen, että kirjan sai luettua helposti loppuun saakka. Pieniä ennalta-arvattavia asioita alkoi tarinan myötä esiintyä, mitkä tuli vasta myöhemmin kunnolla esille. Ensimmäiseksi dekkariksi kuitenkin ihan hyvä kokonaisuus.

Jo Nesbø: Valtakunta (Kongeriket)

***½, 2020, Johnny Kniga, Outi Menna, mysteeri, jännitys, trilleri

     Valtakunta on tunnetun Jo Nesbøn mihinkään kirjasarjaan kuulumaton kirja verisiteestä. Kirjan keskiössä ovat Roy ja Carl, sekä veljesten historia nykyisyyden rinnalla. Mustasukkaisuudella on suuri osuus tarinassa ja vaikka tämä ei mitään suurta jännitystä tai yllätyksiä tuonut mukanaan, oli tämä ihan viihdyttävää luettavaa. Tämän luettuani mietin vain, että miksi en vielä ole ehtinyt tutustumaan tämän enempää Nesbøn kirjoihin. Katsotaan, jos tähän tulisi vielä muutos. 

     Tämän lukemisen jälkeen olen ehtinyt jo lukea kirjailijan kaksi myöhemmin ilmestynyttä kokoelmateosta (Mustasukkainen mies, Rottien saari).

Jo Nesbø: Rottien saari ja muita kertomuksia

Viisi kertomusta yhteiskunnan raunioilta.

Rikoskertomukset kiertävät maailmaa. Yhteistö niille on se, että maailmaa sellaisena kuin me sen tunnemme ei ole. Ja ihmisen henki on hiuskarvan varassa.

     Rottien saari ja muita kertomuksia on Jo Nesbøn toinen kokoelmakirjoista. Viime vuonna luin Mustasukkainen mies ja muita kertomuksia, enkä voinut sanoa sen olleen oma suosikkini. Tästä syystä tartuin tähän teoksen hieman ristiriitaisin tuntein ja mietin jättäväni koko kirjan lukematta. Onneksi kuitenkin lähdin kuuntelemaan tätä äänikirjana, sillä tämä oli parempi kuin Mustasukkainen mies. Ei tämäkään mikään mieleenpainuvin kirja ollut, mutta kaksi näistä viidestä kertomuksesta oli sellaisia, että olisin voinut jatkaa niiden lukemista kauemminkin. Kirjan ensimmäinen ja viimeinen tarina nousivat suosikeiksi, kolme muuta oli ihan ok, muttei aiheuttanut sen suurempia tunteita. Tasalaatuisempi teos ei kuitenkaan jäänyt mitenkään erityisesti mieleen. 

 

"Jossakin lähellä takoo lipputangon naru tuulessa salkoa vasten. Katselen kaupunkia. Se vaikuttaa oudon rauhalliselta. Mutta 90-kerroksisen pilvenpiirtäjän katolta ei tietenkään näe kaduilla pakenevia tai metsästäviä ihmismuurahaisia. Ei kuule mukiloitavien huutoja, armonpyyntöjä, varmistimen naksahdusta kun aseen piippu kohoaa. Mutta laukaukset kuulee. Jonkin yksittäisen moottoripyörän mylväisyt. Ja nyt pimeän laskeuduttua myös näkee tulipalot."

Rottien saari: Tämä ensimmäinen kirjan kertomuksista oli myös pisin. Tämä mahdollisti selkeästi paremman pohjustuksen ja sai mielenkiinnon herämään. Tarina sijoittuu viruspandemian jälkeiseen aikaan, kun yhteiskunta on romahduksen partaalla. Selviytymiskamppailu vahvojen ja heikkojen välillä on ottanut vallan ja jokainen on valmis tekemään mitä vain saadakseen nähdä huomisen. Kertomus eteni hyvällä vauhdilla ja piti mielenkiinnon loppuun asti.

"Kärpänen istahtaa minun kädelleni. Tuijotan sitä. Kärpäsen keskimääräinen elinikä on 28 päivää. Tietääkö kärpänen itse sen? Toivoisiko se pitempää elämää? Mitä kärpänen tekisi, jos sille tarjottaisiin pitempi elämä sillä ehdolla, että se tuhoaisi kaikki muistot rakkaimmistaan, omista saavutuksistaan, parhaista päivistään ja hetkistään? Kumman se valitsisi?"

Makulaattori: Toisen kertomuksen päähenkilö yrittää keksiä lääkkeen ikuisen elämän saamiseksi, samalla kun hän yrittää estää vaimonsa ennenaikaisen kuoleman. Tarina etenee hyvällä tahdilla, mutta se ei ollut mitenkään yllättävä. Tarina jäi etäiseksi ja unohtui äkkiä mielestä.

Kaskaat: Kolmas kertomus on rinnakkaistodellisuuksien mysteeriä käyttävä tarina rakkaudesta ja ystävyydestä. Tämä oli ihan mielenkiintoinen tarina, mutta olisin kaivannut siihen lisää yllättävyyttä. Nyt se oli vain tarina, jonka kuuntelee kyllä kerran, mutta ei siitä juuri mitään jäänyt mieleen.

"Jossain rääkyy lintu rumasti. Tai ehkä se on jokin muu eläin, Ken ei tiedä. Hän nostaa lasiputkilon kohti valkoista aurinkoa, työntää neulan pehmeän muovikannen läpi ja vetää mäntää ylös niin, että kirkas ja hiukan kellertävä neste imeytyy ruiskuun. Hikipisara löytää tiensä hänen tuuheiden kulmakarvojensa alta, hän mutisee kirouksen, kun hien suola kirvelee silmässä."

Seerumi: Kirjan lyhin tarina kertoo rikkaasta isästä ja huumeriippuvaisesta pojasta. Tarinalla oli pituutta n. 30 sivua, eikä siinä ajassa ehtinyt herätä kunnolla mielenkiintoa juonta tai hahmoja kohtaan. Lopun jännite jäi hieman vajaaksi ja siksi se ei päässyt yllättämään ansaitsemallaan tavalla.

Musta hevonen: Kirjan viimeinen tarina päätti teoksen mielenkiintoisesti ja sopivan koukuttavasti. Tykkäsin tästä, sillä tässä oli jännitettä ja juonenkäänteitä tasaiseen tahtiin. Hahmot jäi tässäkin hieman valjuiksi, mutta toisaalta sataan sivuun ei ehdi kovin ihmeellistä pohjaa luomaankaan.

Rotteøya og andre fortellinger
Suomentanut: Pirkko Talvio-Jaatinen

Äänikirjan lukija: Jukka Pitkänen
Genre: mysteeri, novellikokoelma, scifi
Kustantaja: Johnny Kniga (2021)

Kirjailijan muut teokset: Isänsä poika, Verta lumella, Macbeth, Lepakkomies, Torakat, Mustasukkainen mies
Arvosana: ***½

Muissa blogeissa: Kirjarouvan elämää

Sofie Sarenbrant: Kuoleman kintereillä

Tukholman 35. maratonin lähtölaukaus pamahtaa kylmänä heinäkuun lauantaina. Kohta startin jälkeen yksi miesjuoksijoista lyyhistyy maahan ja kuolee. Ennen pitkää reitin varrelta löytyy myös murhattu nainen. Poliisin Emma Sköldin piti olla paikalla vain kannustamassa sisartaan Josefinia, mutta vapaapäivästä ei tulekaan mitään. Vaara voi vaania edelleen. 

Sekunttikellon raksuttaessa paljastuu, että vuotta aikaisemmin käynnistyi kohtalokas tapahtumasarja, jonka on määrä purkautua juuri tänään. Kaikki riippuu nyt Emma Sköldistä.

     Emma Sköld sarjan toinen aikaisemmin suomentamaton osa Kuoleman kintereillä tutustuttaa lukijan taas hieman paremmin Emma Sköldin maailmaan Tukholman poliisissa. Ensimmäisen osan tapahtumista on kulunut noin vuosi ja siinä ajassa on ehtinyt tapahtua. Emman ura on edennyt ja parisuhde on kokenut muutoksen. 

     Myös suhde omaan siskoon on selkeästi parempi, sillä Emma on lupautunut lähteä kannustamaan siskoaan maratonin aikana. Suunnitelmiin tulee kuitenkin muutoksia, muutamankin kerran. Taistelu aikaa vastaan alkaa, Emmalla on vain maratonin ajan aikaa löytää murhaaja.

     Kuoleman kintereillä on nopeatempoinen romaani alusta alkaen. Kuten ensimmäisessäkin osassa, näkökulmia on useita ja tarinan keskiössä oleviin hahmoihin päästään tutustumaan pala palalta paremmin. Tarina etenee niin nykyhetkessä maratonin aikana, kuin vuoden takaisissa tapahtumissa. Menneet tapahtumat etenevät pikkuhiljaa nykyisyyteen ja ratkaisun hetki lähenee.

     Sarjan ensimmäiseen osaan verraten tämä teos sisälsi hieman enemmän jännitystä ja toimintaa. Nopeasti etenevä tarina oli mahdotonta laskea käsistä, mutta aina välillä ehti pudistella päätään Emman toiminnalle. Lisäksi en voinut olla miettimättä, ehtisikö oikeasti kaiken Emman edestakas liikkumisen tekemään yhden maratonin aikana? Vaikka kyllähän siinä useampi tunti oli aikaa, mutta silti. Kokonaisuutena tästä jäi kuitenkin sellainen "ihan ok" olo, kuten ensimmäisestäkin osasta. Ehkä minun tulee siis vielä tutustua seuraaviin osiin, että ymmärtäisin sarjan suosion.

Andra andningen
Suomentanut: Leena Virtanen

Genre: jännitys, mysteeri, rikos
Sarja: Emma Sköld #2
Kustantaja: WSOY (2013, suom. 2021)

Kirjailijan muut teokset: Lepää rauhassa
Arvosana: ***½

Sofie Sarenbrant: Lepää rauhassa

Kuuluisa näyttelijätär löytyy tajuttomana Tukholman ylellisestä Yasuragi-kylpylähotellista. Läheisessä huoneessa makaa iäkäs pariskunta kuolleena. Mikään ei viittaa rikokseen, mutta kun ulkoa kuumasta lähteestäkin löytyy ruumis, kylpylän johdon on myönnettävä, että jotain on tekeillä. Emma Sköld Nackan poliisista huomaa pian kamppailevansa sekä aikaa että tavallista pirullisempaa murhaajaa vastaan.

     Lepää rauhassa on Emma Sköld sarjan aikaisemmin julkaisematon ensimmäinen osa. Moni on aikaisemmin tutustunut sarjaan kolmannesta osasta alkaen, sillä jostain syystä kustantaja halusi nyt vasta julkaista myös sarjan kaksi ensimmäistä osaa suomeksi. Miksi tälläiseen suomentamisjärjestykseen on päädytty? Sitä miettii varmasti kaikki, ketkä ovat tästä sarjasta kuulleet. Itse en ole tullut lukeneeksi sarjassa aiemmin suomennettuja osia, sillä ne eivät jostain syystä ole nousseet niin ylös omassa lukupinossa. Sittemmin kuulin, että myös nämä ensimmäiset osat suomennettaisiin, joten jäin odottamaan näiden ilmestymistä. Nyt kun odotukseni palkittiin, pääsinkin siis tutustumaan sarjan alkuun ilman ennakkoajatuksia hahmoista.

     Kirjan alku oli hieman hidasta ja näin päästiin tutustumaan tapahtumien keskiössä oleviin hahmoihin rauhassa. Hahmot tuntuivatkin eheiltä ja jokaisella oli omat kriisinsä kannettavana. Ehkä jotain positiivisiakin hetkiä olisi kirjaan mahtunut, mutta nyt niitä sai oikein kaivaa. Ennen kirjaan tarttumista itselle tuli vastaan muutamia negatiivisia kommentteja päähenkilöämme Emmaa koskien (myöhemmin sarjassa ilmestyneiden osien ajalta) ja tässäkin osassa saatiin jo viitteitä niistä asioista, joista kaikki lukijat eivät ole tykänneet. Vielä nämä Emman ajatusmallit eivät ainakaan itseäni häirinneet, mutta katsotaan tuleeko tilanteeseen muutos sarjan edetessä.

     Juonen suhteen alku oli siis hieman tahmea ja lukemiseni meinasi herpaantua. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin tulla enemmän tapahtumia ja loppua kohti mentäessä ei meinannut enää pysyä perässä. Jännitystä en voi sanoa tässä kirjassa juurikaan olleen, mutta se ei lukemista haitannut. Poliisin suorittamien kuulustelujen myötä asiat etenivät hyvällä tahdilla, ei ollut liikaa teknisellä näytöllä yms. prässäilyä. Usean hahmon näkökulmasta kerrottu tarina sai selkeän lopun. 

     Ei tämä mielestäni ollut mikään paras mahdollinen dekkari, mutta ei tämä huonoimpienkaan joukkoon päätynyt. Keskiverto teos, jonka luki mukavan nopeasti. Tartun tästä heti seuraavaan osaan ja sitten pääsenkin tutustumaan niihin aikaisemmin suomennettuihin osiin.

Vila i frid
Suomentanut: Leena Virtanen

Genre: jännitys, mysteeri, rikos
Sarja: Emma Sköld #1
Kustantaja: WSOY (2012, suom. 2021)

Arvosana: ***½

Muissa blogeissa: Kirjasähkökäyrä, Kaksi sivullista

Maisku Myllymäki: Holly

Minkälainen nainen asuu yksin lintusaarella?

Holly on kerronnaltaan vaikuttava ja tunnelmaltaan tihenevä esikoisromaani kahden naisen kamppailusta huomionkipeyden, häpeän ja salaisuuksien aallokoissa.

Luontolehdessä toimittajana työskentelevä Eva saapuu saarelle harvinaisen lintuhavainnon perässä. Hän ei tunne havainnon tehnyttä naista, Hollya, entuudestaan. Saarta kiertäessä ja harvinaista lintua etsiessä kiikari alkaa vähitellen kääntyä ja tarkentua naisia kohti. Miksi maineikas näyttelijä asuu saarella yksin? Entä etsiikö Eva saarelta jotain muutakin kuin lintua?

Viikko Hollyn vieraana mullistaa Evan elämän. Alkaa muodonmuutos.

     Maisku Myllymäen esikoisteos Holly on noussut suosioon heti ilmestymisensä jälkeen. Tämän keskustelun myötä päätin itsekin tutustua tähän kirjaan ja muutaman kuukauden sitä kirjastosta odotettuani, pääsin vihdoin lukemaan tämän sykähdyttäneen tarinan. Kaikesta keskustelusta huolimatta en ollut aivan tietoinen siitä, mitä kirjan tarina toisi tullessaan, mikä varmasti oli vain hyvä asia.

     Luin viime syksynä Susanna Clarken Piranesin ja silloin ajatukseni olivat samanlaisessa sekasorrossa kuin tämänkin kirjan jälkeen. Molemmat kirjat ovat kauniita teoksia omalla tavallaan, mutta minulta osa tästä hienoudesta on jäänyt varmasti havaitsematta. En ole lukijana kovinkaan analyyttinen ja tällaisia kirjoja lukiessa sen huomaa selvästi: teoksessa on havaittavissa monia tasoja ja taiteellista kauneutta, mutta lukijana en saa siitä kunnolla kiinni ja kirjan lukemisen jälkeen ainoa ajatukseni on, että jotain suurta jäi nyt havaitsematta. Tämä tekee myös kirjan suuremman arvioinnin haastavaksi, sillä tuntuu, että niin iso osa kirjasta on jäänyt ulottumattomiin.

     Holly on käänteitä täynnä oleva kirja ja loppua kohti mentäessä jännitys astuu myös kuvioihin. Jotkin asiat ovat ennalta-arvattavia ja odotettavissa, mutta tämän kirjan loppu kyllä pääsi yllättämään. Hahmojen kohtalot jättivät jälkensä ja vaikka tämä kirja ei ollut omiaan itselleni, haluaisin tietää lisää näistä kahdesta naisesta. 

Genre: aikuiset, realistinen fiktio
Kustantaja: WSOY (2021)

Arvosana: ***½

Muissa blogeissa: Satunnainen ohikulkija, Kirjasähkökäyrä, Luetut, lukemattomat, Suketus, Kirjan jos toisenkin ja monessa muussa

Säeromaanien loistoa, osa 1

Kulunut vuosi on ollut tapahtumia täynnä ja postausten julkaiseminen on jäänyt taka-alalle. Kirjat on ollut hyvä tapa rentoutua ja erilaisia teoksia onkin tullut luettua vino pino. Nyt kun ajattelin taas ryhdistäytyä täällä blogin puolella, julkaisen "muutaman" kokoelmapostauksen lyhyillä saateteksteillä näistä luetuista kirjoista. Johonkin väliin varmasti mahtuu myös yksittäisistä kirjoista julkaisuja :)

Ajattelin, että nämä kokoelmat voitaisiin aloittaa säeromaaneilla. Nämä kirjat ovat nopeita lukea ja voin suositella kaikkia.

Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais

Otava 2021, **

Veera Salmi on aikaisemmin kirjoittanut mm. lapsille suunnatun Puluboi ja Poni -kirjasarjan, mihin itse en ole päässyt tutustumaan. Nyt kuitenkin tartuin hänen uutuusteokseensa, uuteen kotimaiseen säeromaaniin. 

Olin niinku aurinko paistais kertoo ensirakkaudesta koronakevään aikana, samaan aikaan kun äiti ei poistu huoneestaan ja Gabrielin tulee huolehtia myös pikkusiskostaan. Nopealukuinen kirja tuli ahmaistua yhdessä illassa, mutta sen suurempia tunteita tämä ei itsessäni herättänyt. Sanoilla leikkimistä oli jonkin verran, mutta se tuntui hieman teennäiseltä. Nyt tämä tuntui enemmänkin vain säeromaanilta, joka olisi hyvin voinut olla myös normaalin romaanin muodossa kirjoitettu.

Jacqueline Woodson: Ruskea tyttö unelmoi

Brown Girl Dreaming 2014, S&S 2021, Katja Laaksonen, ***½, historiallinen

Ruskea tyttö unelmoi on muistelmateos lapsuudesta ja nuoruudesta. Rotuerottelu ja taistelu omista oikeuksista on käynnissä. 

Tasaisella tahdilla etenevä teos, josta olisin toivonut tykkääväni enemmän. Jostain syystä jäin kuitenkaan kaipaamaan jotain lisää, tunnetta ja ajatuksia. Mietin vain, että jos olisin lukenut kirjan alkuperäiskielellä, olisin saanut tästä enemmän irti...

Jason Raynolds: Minuutin mittainen ikuisuus

Long Way Down 2017, Otava 2021, Niko Toiskallio, ****

Jason Raynolds on palkittu kirjailija ja runoilija, jonka säeromaani ilmestyi alkuvuodesta myös suomeksi. Minuutin mittainen ikuisuus kertoo viisitoistavuotiaasta Willistä, joka on lähdössä kostamaan veljensä murhaa. Hissimatka alaspäin on elämää muuttava ja saa Willin horjumaan päätöksensä kanssa.

Koskettava ja ajatuksia herättävä kirja jäi mieleen pitkäksi aikaa. Ehkä vielä joskus päädyn lukemaan tämän toisen kerran ja pääsen vielä enemmän pintaa syvemmälle.

Thanhha Lai: Inside out & back again

2013, ****, historiallinen

Inside Out & Back Again on Vietnamin sodan jaloista Yhdysvaltoihin pakenevan perheen tarina lapsen näkökulmasta. Säeromaanin muodossa kerrottu tarina etenee tasaista tahtia, tunnetta täynnä jokaisella rivillä. Elämä Vietnamissa ja Yhdysvalloissa on hyvin erilaista ja Lai osaa hienosti sanoilla taituroida nuo maisemat lukijan eteen. Kirjailijan omakohtainen kokemus on varmasti tuonut oman mausteensa kirjan tarinaan, niin koskettava tämä teos oli lukea.

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

Terävän humoristinen romaani iskee siekailematta uuvahtaneen avioliiton kipupisteisiin.
Heli Valkonen on epätoivoisesti rakastunut aviomieheensä. Mutta Matin ei tee mieli. Hän vain pelaa tietokonepelejä repsahtaneissa fleece-housuissa. Hartiahieronta on hänestä parasta läheisyyttä. Kun hienovaraisista vihjeistä, kauniista puheista ja hemaisevista asuista ei ole apua, Heli turvautuu suoraan ja yhä suorempaan toimintaan - turhaan.
"Kulta, nyt ei ole hyvä hetki." Lauhkeasti ja nöyryyttävästi Matti torjuu puolisonsa lähestymiset.
Missä vaiheessa hehku lopahti, ja he alkoivat puhua toisilleen kuin potilaat: "Mites sun niskat?" Hiljainen makuuhuone johtaa tilanteisiin, joihin Heli ei ole välttämättä halunnut. Mutta hän ei tahdo kuolla suruun.

     Anna-Leena Härkönen on omalla kohdalla ollut sellainen kirjailija, että haluaisin tykätä hänen kirjoistaan, mutta jostain syystä ne eivät ole olleet suosikkejani. Tästä syystä minulla oli omat ennakkoluuloni tätä kirjaa kohtaan ja sen lisäksi menin vielä lukemaan muutaman kommentin kirjaan liittyen, joka ei helpottanut tilannetta.

     Kuten Härkösen kirjoissa aikaisemminkin, myös tähän on osattu sisällyttää huumoria, vaikka aihe on vakava. Heli on tympääntynyt, kun hän ei saa avioliitossaan enää seksiä, joten hän alkaa miettiä muita vaihtoehtoja. Keskustelu Matin kanssa ei tunnut toimivan ja mies vaikuttaa muutenkin olevan enemmän kiinnostunut kaikesta muusta. Ympärillä arjessa pyörii myös pariskunnan yhteinen tytär.

     Ei kiitos oli mielestäni ihan viihdyttävä kirja. Se herätti ajatuksia, mutta hyviä ratkaisuja se ei antanut. Ihan kelpo kirja siis ja nopea välipala sitä tarvitsevalle. Ei kuitenkaan mikään mahtiteos, josta sen suurempia vastauksia kannattaisi alkaa hakemaan.

Genre: aikuiset, draama, chick lit, huumori
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2008

Äänikirjan lukija: Sari Mällinen

Kirjailijan muut teokset: Häräntappoase, Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia, Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia, Heikosti positiivinen, Avoimien ovien päivä
Arvosana: ***½
Goodreads: 2,90

Helmet2020:

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti

Alix E. Harrow: The Ten Thousand Doors of January

Every door opens a door...

In a sprawling mansion filled with peculiar treasures, January Scaller is a curiosity herself. As the ward of wealthy Mr Locke, she feels little different from the artifacts that decorate the halls: carefully maintained, largely ignored and utterly out of place.

But her quiet existence is shattered when she stumbles across a strange book. A book that carries the scent of other worlds and tells a tale of secret doors, of love, adventure and danger. Each page reveals more impossible truths about the world, and January discovers a story increasingly entwined with her own.

     The ten thousand doors of January alkaa siitä, kun January on vain seitsemän vuotias ja hän löytää ensimmäistä kertaa salaisen oven. Tällöin Mr Locke, mies jonka huomaan hänen isänsä on hänet laskenut, kieltää Januarya uskomasta moisia mielikuvituksen tuotteita. Ja näin January päättää tehdä, kunnes vanhemapana hänen on aika alkaa epäillä Mr Locken sanoja.

     Alix E. Harrow on niittänyt kirjallaan mainetta muualla maailmassa ja minun on ollut tarkoitus tarttua tähän teokseen jo useammankin kerran. Kirjaa ei olla vielä suomennettu, mutta ehkä senkin aika vielä joskus koittaa. Tällöin voi olla, että tartun tähän vielä uudelleen.

     The ten thousand doors of January oli koskettava ja mukaansatempaava teos, ei siinä mitään. Januaryn ja hänen isänsä suhde on omalla tavallaan hyvin paljon kirjan keskiössä ja itse ehkä jäin kaipaamaan vielä vähän lisää kerrontaa tästä aiheesta. Kirja on kerrottu Januaryn näkökulmasta ja näiden kertomusten välissä on pätkiä kirjasta, jonka January löytää. Kirja paljastaa todellisuutta pala palalta ja lopulta se on avainasemassa Januaryn kohtalon kannalta.

     En tiedä tökkikö omalla kohdalla englanniksi lukeminen niin paljon, että tämä kirja ei kokonaisuutena tuntunut niin uskomattomalta, vai mikä asiaan oli syynä. Kirjan juoni eteni ihan jouhevasti ja se antoi riittävästi lukijalle tietoa, mutta silti lukeminen hieman takkusi ja laskin kirjan useaan otteeseen käsistäni. Lisäksi muutaman juonenkäänteet olivat niin selvästi tulossa, että ne eivät itseäni ainakaan yllättäneet. Jollain tavalla tämä oli kuitenkin hyvä kirja ja tosiaan, jos tämä joskus suomennetaan, niin saatan tarttua tähän uudelleen.

Genre: fantasia, nuoret, historiallinen, seikkailu
Kustantaja: Orbit
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ***½
Goodreads: 4,11

Helmet2020:

16. Kirjalla kirjassa tärkeä rooli

45. Esikoiskirja

Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä

Maailmanloppu tulee lauantaina. Ensi lauantaina. Juuri ennen päivällisaikaa, kirjoittaa noita Agnes Nutter tarkoissa ennustuksissaan.

Tämä harmittaa demoni Crowleyta ja hänen "vihamiestään" enkeli Aziraphalea, jotka ovat vuosituhansien aikana tavallaan tykäisyneet maailman menoon. Mutta miten estää maailmanloppu?

No, siten että pysäyttää Ilmestyskirjan ratsastajat, värvää noidanmetsästäjien armeijan ja nitistää itse Antikristuksen. Joka on mitä miellyttävin yksitoistavuotias nuorimies. Ja joka on vahingossa päässyt katoamaan.

     Pratchettin ja Gaimanin kulttiklassikko sai uuden suomennoksen tänä vuonna ja päätin tarttua siihen heti. En ole aikaisempaan suomennokseen tutustunut, joten en osaa sanoa, kuinka paljon tämä erosi edeltäjästä. Kirjan aloitettuani sain kuitenkin nopeasti todeta, että kirjasta tulisi ihan viihdyttävä lukukokemus (tai oikeastaan kuuntelukokemus). 

     Hyviä enteitä seuraa siis enkeliä ja demonia, Aziraphale ja Crowley, sekä maailmanlopun aiheuttajaa, Adam. Kirjan alussa kerrotaan Adamin lapsuudesta ja tämän vaiheen koin hieman pitkästyttävänä. Kun noita Agnesin ennustukset maailmanlopusta tulee julki, toiminta alkaa.

     Odotukseni olivat korkealla, sillä kirja on kuitenkin suosittu ja luettu. Olin innoissani kun sain kirjan käsiini. Valitettavasti kirja ei kuitenkaan lunastanut aivan kaikkia odotuksiani, varsinkin kirjan huumoriosuus ei omalla kohdallani toiminut kovin hyvin. Odotin joitain hauskempaa, suurempaa ja vielä vähän viihdyttävämpää. Ei tämä kuitenkaan aivan huono kokemus ollut, mutta ei myöskään niin hyvä, että haluaisin tarttua kirjaan uudelleen.

Good omens: The nice and accurate prophecies of Agnes Nutter, witch
Suomentanut: Mika Kivimäki
Genre: fantasia, klassikko, huumori

Äänikirjan lukija: Aku Laitinen
Kustantaja: Jalava
Julkaisuvuosi: 1990, suom. 2020 (ensimmäinen suomennos 1992)

Arvosana: ***½
Goodreads: 4,25

Helmet2020:
1. Kirja vanhempi kuin sinä

4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa monta ihmistä

40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja (Pratchett 2015)

49. Julkaistu 2020

Salla Simukka: Lukitut

Te olette nyt vankilassa. Teidät on vangittu, koska on olemassa vahvat perusteet olettaa, että jokainen teistä tekee jossain vaiheessa rikoksen, josta teitä kuuluu rangaista. Ette ole tehneet noita rikoksia vielä, mutta todennäköisyyslaskelmat osoittavat, että teette ne. Olette täällä siksi, että nyt on viimeinen hetki tehdä parannus. Elämänne suunta voi vielä kääntyä. Jos pystytte ennen kahdeksantoistavuotissyntymäpäiväänne tunnustamaan tulevan rikoksenne ja osoittamaan katumusta, pääsette vankilasta. Mikäli ette, jäätte kärsimään rangaistustanne. 

     Lukitut on kirja, jonka takakannen teksti sai minut innostumaan. Odotukseni olivat korkealla, sillä Simukan kirjat ovat ennenkin olleet hyviä. Saatuani kirjan käteeni, en voinut laskea sitä ennen viimeisen sivun lukemista.

     Kirjan idea tuntui houkuttelevalta ja mielenkiintoiselta, mutta toteutus ei ollut niin kiinnostava, kuin olin odottanut. Lukitut piti otteessaan alusta loppuun, mutta jokin siitä kuitenkin uupui. Kirjan loppu oli omalla tavallaan pieni pettymys, mutta samalla se oli ihan odotettavissa.

     Kirjaa lukiessa jännitys oli käsin kosketeltavissa ja kääntelin sivuja innostuneena. Jännityksen rinnalle olisin kuitenkin kaivannut hieman enemmän tietoa hahmoista ja heidän ajatuksistaan. Lukitut seurasi tarinaa viiden päähenkilön näkökulmasta, minkä takia tarina tuntui hieman levällään olevalta palapeliltä. Alle kolmesataa sivuinen kirja suurella fontilla ei valitettavasti nyt sisältänyt niin paljoa tietoa, mitä itse olisin halunnut tietää. Tämä oli kuitenkin hyvin nopealukuinen teos ja voin kyllä suositella lukemista.

Genre: jännitys, nuoret
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Kun enkelit katsovat muualle, Minuuttivalssi, Toisaalla, Punainen kuin veri, Sammuta valot! Sytytä valot!
Arvosana: ***½
Goodreads: 3,09

Muissa blogeissa: Kuunnellut äänikirjat, Kirjapöllön huhuiluja, Yöpöydän kirjat, Kirjakko ruispellossa
Helmet2020:

49. Julkaistu 2020

Henriikka Rönkkönen: Määmatka ja muita sinkkuelämän ihmeitä

Kun sinkkuaikaa on takana jo vuosikymmen, sormi on Tinderin hakkaamisesta rakoilla ja sauvan paristot väsähtäneet, sitkeä rakkauden etsijä päättää palkita itsensä ihanalla lemmenlomalla. Matkakohde on houkutteleva mutta hieman arvaamaton: nyt lähdetään tutustumaan villiintyneen sinkun sisäiseen aarniometsään.

     Koen, että minulla on jonkinlainen viha-rakkaus -suhde Rönkkösen kirjojen kanssa. Määmatka on hänen kolmas sinkkuelämän vaiheista kertova kirja ja vaikka kaksi aikaisempaa kirjaa eivät ole olleet mielestäni kovinkaan hyviä, päätin tarttua tähän uutuuteen. Ennakkoluulot olivat korkeat ja odotuksia ei juurikaan ollut, mutta ehkä juuri sen takia tämä kirja pääsi yllättämään.

     Määmatka on aikaisempiin kirjoihin verrattuna hieman vakavamielisempi ja parisuhteen etsintä on selkeästi enemmän tarkoituksena. Toki Tinder on tässäkin kirjassa kovassa käytössä ja yöllisiä menoja kuvataan useampaan otteeseen. Bikinirajatapaukseen verrattuna tässä kirjassa oli todella paljon vähemmän pissa-kakka -huumoria, mutta kyllä se anaalikin siellä useamman kerran ehdittiin mainita.

     Vaikka tämä kirja olikin edeltäjäänsä parempi, ei tämä silti ollut mikään mestariteos. Lisäksi kahdessa edellisessä osassa on jo sen verran käsitelty sinkkuelämää, että omalla tavallaan tämä tuntui vähän turhalta toistolta. Kirjan lopussa tuli vähän sellainen olo, että tämä saattaisi olla viimeinen sinkkuuden ihmeistä kertova kirja. Omalla tavallaa pidän sitä hyvänä asiana, mutta samalla jään haikein mielin miettimään näitä kolmea teosta.

Genre: chick lit, aikuiset, huumori
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Mielikuvituspoikaystävä, Bikinirajatapaus
Arvosana: ***½
Goodreads: 2,82

Muissa blogeissa: Nörttitytöt
Helmet2020:

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

49. Julkaistu 2020

Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika

Aurinkoisena lauantaiaamuna kalifornialaisessa esikaupungissa 11-vuotias Julia saa vanhempiensa kanssa tietää, että maapallon pyöriminen on alkanut hidastua. Television täyttävät uutiset, jotka kertovat vuorokauden pidentyneen melkein tunnin yhden yön aikana. Viikkojen kuluessa päivät ja yöt pitenevät pitenemistään ja maan painovoima alkaa kasvaa. Linnut, vuorovedet ja ihmisten käytös luisuvat sekasortoon.

Maailman täyttyessä vaaroista Julian täytyy kohdata myös muutokset itsessään ja omassa pienessä maailmassaan: hänen vanhempiensa välille kasvava kuilu, ensirakkauden mukanaan tuoma haavoittuvuus, kasvava yksinäisyys ja yllättävä, lannistumaton rakkaus.

     Ihmeiden aika on yhdenlainen maailmanlopun kuvaus, jossa maapallon pyöriminen hidastuu päivä päivältä ja maailman tasapaino alkaa horjua. Kirjan päähenkilönä toimii Julia, joka kertoo omaa tarinaansa hieman vanhempana. En ollut ennen kirjan aloittamista tietoinen tästä kerronnan muodosta, joten useammat tekstin viittaukset tulevaan hieman häiritsivät. 

     Maailmanloppu ei tule usein esiin lukemissani kirjoissa. Tai ei ainakaan samalla tavalla kuin tässä kirjassa, näin lopullisesti. Tässä lopun kuvaus oli aidon oloista ja asiat etenivät hyvällä tahdilla. Muutoksista kerrottiin pikkuhiljaa ja lukijana pysyi hyvin perässä siitä, että missä mennään.

     Pyörimisnopeuden hidastumisen seurauksena ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään, kelloaikalaisiin ja todellista aikaa käyttäviin. Kelloajasta tulee "maailmanaika" ja kaikki pyörii tämän ajan mukaan. Todellista aikaa käyttävät joutuvat siis sopeutumaan kellon määräämän tahdin lisäksi pitenevään vuorokauteen. Ja kuten aina kaikki erilainen saa aikaan reaktion, todellista aikaa käyttävät saavat päällensä vihaa ja epäilyksiä. 

     Ihmeiden aika oli omalla tavallaan hyvin nopeasti luettava ja mielenkiintoinen kirja. Kuitenkaan itse en kokenut tätä niin ihmeellisenä ja uskomattamana, kuin olin kuvitellut. Itselleni tämä oli hyvistä puolistaan huolimatta hieman keskivertoa parempi kirja, enkä oikein osaa selittää syytä tähän. Jäin kaipaamaan hieman laajempaa kuvausta, hieman enemmän juonta.

The age of miracles
Suomentanut: Pirkko Biström
Genre: scifi, fantasia, nuoret, aikuiset
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2012, suom. 2020

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,65

Muissa blogeissa: Hemulin kirjahylly, Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjapöllön huhuiluja, Kirjasähkökäyrä, Kirjan vuoksi
Helmet2020:

28. Tulevaisuudesta kertova kirja

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

42. Kirjassa on isovanhempia

49. Julkaistu 2020

Elina Backman: Kun kuningas kuolee - Naistenviikko 2020

Nuori tyttö löytyy kuolleena Tainionvirrasta vuonna 1989. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin toimittaja Saana Havas kiinnostuu tytön epäselväksi jääneestä kohtalosta. Onko pinnan alla vaaninut paha herännyt? Kannattaako vaiettuja salaisuuksia paljastaa?

Samaan aikaan Helsingissä tapahtuu raaka murha, ja rikosylikomisario Jan Leino tiimeineen hälytetään paikalle. Jan pelkää pahoin, että rituaalimurhaaja on vasta aloittanut. 

     Kun kunigas kuolee on kotimaisen dekkarigenren uuden tulokkaan Elina Backmanin esikoisromaani ja samalla sarjan avaus. Kirjan tarina sijoittuu Helsinkiin ja Hartolaan, pieneen kuntaan Päijät-Hämeessä. Henkilöhahmoja on useampi ja lukija pääsee kulkemaan kahdessa aikatasossa.

     En tiedä olenko lähiaikoina vain sattunut tarttumaan useaan otteeseen dekkariin, jossa käsitellään nykyajan lisäksi myös jotain mennyttä murhaa... vai onko näitä vain ilmestynyt lähivuosina useampia? Joka tapauksessa, en tiedä olenko tällaisen asetelman fani. Tässä teoksessa tapahtumat oli kuitenkin hyvin saatu yhdistettyä, mikä hieman paransi omaa ajattelutapaani tätä kirjaa kohtaan.

     Kirja kerrotaan useamman hahmon näkökulmasta, niin murhia tutkivien kuin murhaajankin. Tämä ei lähtökohtaisesti ole mielestäni mikään ongelma. Joissain tapauksissa (kuten tässä kirjassa) usean näkökulman kautta kuitenkin kirjaan tuntuu tulevan myös niitä turhia täytepätkiä enemmän kuin itse toivoisin. Jotkut kirjan luvuista vain tuntuivat hieman irrallisilta muuhun tarinaan verrattuna, vaikka niissä saatiinkin tuotua esiin joitain asioita päähenkilöistä.

     Kun kuningas kuolee kertoo pääsääntöisesti Saanasta ja Janista. Tämän lisäksi saamme tietoa Janin kollegasta Heidistä. Saana on toimittaja, joka on saanut potkut kesän kynnyksellä. Hän lähtee kesän viettoon Hartolaan ja alkaa siellä tutkia vanhaa nuoren tytön kuolemaa. Saana haluaisi tehdä tapauksesta podcastin tai jutun tai kirjan tai jotain. Hän ei ole aivan varma vielä, mutta jotain hän haluaa keräämillään tiedoilla tehdä. Jan taas saa tutkittavakseen Helsingissä tapahtuneen murhan. Hänen yksi tiimin jäsenistä on Heidi, viskiä juova ja nuuskaa käyttävä sinkkunainen. 

     Kun kuningas kuolee ei ollut huono sarjan avaus, mutta ei se myöskään hiponut täydellisyyttä. Vaikka kirjan tarina oli hyvä, se ei aina tuntunut etenevän kovin sutjakkaasti. Kirjan romanttinen osuus ei ollut mieleeni, en tiedä miksi samoja juttuja pitää laittaa joka kirjaan. Tämän lisäksi Saanasta kertovissa pätkissä oli omaan makuuni liikaa "mitä muissa dekkareissa poliisit nyt tekisivät"-lauseita. Toki ensimmäistä murhaansa tutkiva saattaa ajatella näin, mutta en silti halua lukea samaa asiaa useampaan otteeseen kirjan aikana. Lisäksi toivoisin, että kirjan murhatutkinnat eivät perustuisi aiempiin dekkareihin (elokuviin tai kirjoihin), vaan ne olisivat lähempänä todellisuutta.

Genre: jännitys, rikos, trilleri
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,85

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Tuijata, Luetut.net, Kirjojen kuisketta, Kuunnellut äänikirjat, Annelin lukuvinkit, Kulttuuri kukoistaa, Kirjakaapin kummitus
Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

7. Kirjassa rikotaan lakia

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

45. Esikoiskirja

49. Vuonna 2020 julkaistu

Naistenviikon kunniaksi blogissa nyt seitsemänä päivänä naisen kirjoittaman kirjan arvio.

Käy lukemassa lisää Tuijatan blogista: Naistenviikko 2020.

Aiemmat julkaisut:

1. Kesämyrsky (Siiri Enoranta)

Siiri Enoranta: Kesämyrsky - Naistenviikko 2020

Andrew on katsellut koko kevään houkuttelevaa Josh Royta, joka johtaa eliittikoululaisten Nokisiipien jengiä. Sattuman oikusta Andrew pääsee viettämään kesäänsä Joshin perheen loisteliaalle huvilalle ja kurkistamaan maailmaan, johon hän ei kuulu.

Joshin sisko, hemmoteltu Penelope Roy, on joutunut todistamaan kaupunkia kuohuttanutta murhaa, ja koko Summersuttonin huvilan väki kulkee varpaillaan hänen takiaan. Mutta mitkä Penelopen totuuksista ovat valhetta?

Andrew'n lapsuuden viimeinen kesä Summersuttonissa on viattomuuden ja turmeluksen piirileikkiä, tihenevää kehää kiertävä ruma arvoitus kiiltävässä kuoressa.

     Siiri Enorannan upea ja omintakeinen kirjoitustyyli tulee taas esille hänen uutuuskirjassaan, Kesämyrsky. Vähän kaikkea yhdistelevä kirja ottaa vaikutteita niin scifistä, jännityksestä kuin realistisesta fiktiostaki. Nuorille suunnattu kirja lähtee heti nopealla tempolla liikkeelle ja tarina pitää lukijan otteessaan loppuun asti. Kirjassa on lentäviä autoja, mutta muuten tähän kehittyneeseen teknologiaan ei kiinnitetä liikaa huomiota. Jännitystä on vähän, mutta se lymyilee lähinnä jossain taustavarjoissa.

     Surukseni minun on kuitenkin pakko sanoa, että olisin halunnut tykätä tästä kirjasta enemmän. Olisin halunnut saada hahmoista ja tarinasta enemmän irti. Ehkä olin väärässä mielentilassa tätä kirjaa lukiessani, tai sitten tämä kirja vain oli itselleni hieman keskivertoa parempi. Jotain kuitenkin jäi uupumaan, vaikka pohja olikin mielenkiintoinen. 

     Tämä on kuitenkin sellainen kirja, jota voin suositella niin nuorille kuin vähän vanhemmillekin lukijoille. Ja varsinkin, jos aikaisemmat Enorannan kirjat ovat osuneet oikeaan, tämä kirja soveltuu varmasti lukupinon jatkoksi.

Genre: nuoret, scifi, LGBT, jännitys
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,91

Muissa blogeissa: Kirjapöllön huhuiluja, Kirjakko ruispellossa, Siniset helmet
Helmet2020: 

7. Kirjassa rikotaan lakia

39. Kirjassa lennetään

49. Vuonna 2020 julkaistu

Naistenviikon kunniaksi blogissa nyt seitsemänä päivänä naisen kirjoittaman kirjan arvio.

Käy lukemassa lisää Tuijatan blogista: Naistenviikko 2020.

Stephen Chbosky: Elämäni seinäruusuna

Charlie on lukion ensimmäisellä luokalla. Hän on ikäistään älykkäämpi, mutta ujo ja sisäänpäin kääntynyt, mikä tekee uusiin ihmisiin tutustumisesta vaikeaa. Charlie on seinäruusu, joka haluaisi heittäytyä mukaan elämään, mutta oman pään vangiksi on helppoa jäädä. Väistämättä Charlien on kuitenkin kohdattava tuntematon maailma: ensimmäiset treffit, suudelmat ja bileet, uudet ystävät, seksi ja The Rocky Horror Picture Show. Ne maagiset hetket, kun äärettömyyden tunteeseen riittää ajokortti ja täydellinen kokoelmakasetti. Mutta vaikka seinän vierustalta näkee kaiken tarkasti, Charlie ei voi jäädä sivustakatsojaksi loppuelämäkseen. Joskus on otettava selvää, miltä elämä tuntuu keskellä tanssilattiaa.

     Elämäni seinäruusuna on kirja, jonka lukemista olen miettinyt siitä asti, kun kirjasta tehty elokuva julkaistiin. Elokuva jätti jälkensä itseeni ja halu lukea kirjaa kasvoi pikkuhiljaa. Samalla kuitenkin hieman jännitin kirjaan tarttumista. Mitä jos se ei olekaan niin hyvä, kuin elokuva oli?

     Elämäni seinäruusuna on moderni klassikko, kasvukertomus, ajatuksia herättävä teos. Se on kertomus Charliesta, joka miettii liikaa, eikä tästä syystä elä elämäänsä. Hän saa opettajaltaan luettavaksi kirjoja ja ohjeen lakata miettimästä asioita puhki. Charlie tutustuukin yllättäen kahteen pari vuotta vanhempaan nuoreen ja täten hänen elämänsä muuttuu. Lukion ensimmäinen vuosi on tästä syystä hyvin erilainen, kuin Charlie ensin kuvitteli.

     Kirja oli hyvin kirjoitettu. Kirja koostuu Charlien "ystävälle" lähettämistä kirjeistä, joissa hän kertoo vuoden aikaisia tapahtumia. Kirjeet ovat hyvin pohdiskelevia ja tapahtumia hyvin kuvailevia. Hahmoihin ei kuitenkaan syvennytä juuri lainkaan, minkä itse koin hieman ongelmalliseksi. Päiväkirjamaiset kirjeet myös tekivät kirjan perusluonteelta sellaisen, että varsinaista juonta ei tuntunut olevan. Oli vain sarja tapahtumia vuoden ajalta ja jotkin niistä liittyivät toisiinsa. 

     Charlien vuoden kuvaukseen mahtuu paljon ja kasvua on havaittavissa enemmänkin. Kirjassa on mukana hieman romantiikkaa ja tärkeitä aiheita. Mukaan on myös tungettu paljon pilven polttoa ja muita huumeita, joka omaan korvaan kuulosti hieman yliampuvalta (johtuu varmaan vain kulttuurieroista). Muuten kirja oli kyllä ihan viihdyttävä, pidin kuitenkin enemmän elokuvasovituksesta (yllätys itsellenikin).

The Perks of Being a Wallflower
Suomentanut: Jussi Korhonen
Genre: nuoret, realistinen fiktio, romantiikka, klassikko, LGBT
Kustantaja: Basam Books
Julkaisuvuosi: 1999, suom. 2010

Arvosana: ***½
Goodreads: 4,20

Helmet2020: 

4. Kuvauksessa monta ihmistä

16. Kirjalla kirjassa tärkeä rooli

34. Kirjan nimessä luontoon liittyvä sana

45. Esikoisromaani

J.R.R. Tolkien: Sormuksen ritarit

Kun tummat pilvet kerääntyvät Keski-Maan taivaalle ja mantereen mahtavien katse on suuntautunut muualle, joutuvat pienet ja hiljaiset tekemään sankaritöitä...
Hobitti nimeltä Frodo Reppuli saa Bilbo-sedältään perinnön. Kohta Frodolle selviää, että hän on saanut haltuunsa Sormusten sormuksen, josta riippuu koko Keski-Maan kohtalo. Petollisten taikavoimien sormus on oitis vietävä tuhottavaksi, ja suojakseen Frodo saa Vapaista kansoista koostuvan yhdeksänhenkisen saattueen. Monia vaaroja on saattueella uhkanaan, kun matka suuntautuu kauas Morian synkkiin kaivoksiin ja haltioiden säihkyviin saleihin.

     Sormuksen ritarit aloittaa tunnetun ja suositun trilogian. Itse olen yrittänyt aloittaa tämän lukemista useampaankin otteeseen, mutta en ole koskaan päässyt sataa sivua pidemmälle. Nyt kuitenkin päätin rämpiä tämän kirjan, menisi siihen miten kauan tahansa. Pyrkimykseni tuottivat tulosta ja jossain kohtaa huomasin, että nauttisin lukemisesta ja viimein pääsin viimeiselle sivulle asti.
     Suurin ongelmani tämän kirjan kohdalla oli sen hidastempoisuus. Tarina ei edennyt ja laulunpätkiä oli enemmän kuin tarpeeksi (pakko myöntää, että en lukenut niistä kaikkia). Yhdeksän sormuksen ritarin matka tuntui pidemmältä kuin nälkävuosi ja kirjan lukemisen jälkeen oli sellainen olo, että eihän tässä tapahtunut niin paljoa kuin näin monella sivulla olisi voinut tapahtua. Ja älkää nyt käsittäkö väärin. Maailman kuvaus tässä kirjassa oli kaunista ja selkeää, sitä vain olisi voinut olla jonkin verran vähemmän ja toimintaa enemmän.
     Tämä kirja oli vaikea arvioida ja tätä tekstiä on vaikea kirjoittaa. Tolkienin kirjasarja on melkein kaikille jollain tavalla tuttu, joten kirjan tarinaan ei varmasti tarvitse sen tarkemmin paneutua. Kirjasarjaa pidetään fantasiakirjallisuuden klassikkona ja Tolkienia ainakin jollain tasolla nykyfantasian isänä. Ja vaikka itse rakastan fantasiaa, en voi sanoa tykänneeni ainakaan tästä osasta niin paljoa, että lähtisin suosittelemaan sitä kovin herkästi muille. Ja tämän sanottuani tiedän, että moni on eri mieltä kanssani, mutta jokaisella saakoon olla oma mielipiteensä. En kuitenkaan aio jättää sarjaa kesken, mutta en myöskään ihan heti tartu seuraavaan osaan.

The Fellowship of the Ring
Suomentanut: Kersti Juva & Eila Pennanen, runot Panu Pekkanen
Genre: fantasia, seikkailu, nuoret, aikuiset, klassikko
Sarja: Taru sormusten herrasta #1
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1954, suom. 1973

Kirjailijan muut teokset: The Hobbit
Arvosana: ***½
Goodreads: 4,36

Helmet2020: 1. Kirja vanhempi kuin sinä, 3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti, 9. Kohdataan pelkoja, 12. Tehty näytelmä tai ooppera, 24. Kirjailija kirjoittanut yli 20 kirjaa, 39. Kirjassa lennetään
PopSugar2020: 9. With a map, 18. With made-up language, 33. At least four-star rating on Goodreads, 46. By an author who has written more than 20 books, 48. Published in the 20th century
Goodreads2020: 5. The first book in a series, 6. A mode of transportation on the cover (elokuvakansi), 18. By an author you've only read once, 19. A fantasy, 34. Sub genre that starts with a letter in your name (S), 44. Related to witches, 47. A classic

Kate Davies: Syvään päähän

Vielä hetki sitten Julia ei ollut harrastanut seksiä kolmeen vuoteen.
Mutta nyt:
- Epäonninen yhden illan säätö syyttää häntä peniksensä rikkomisesta.
- Itsevarma lesbo flirttailee hänelle provokatiivisen käsitetaiteen äärellä.
- Julia miettii, tekeekö häpykarvoituksen ajelu hänestä huonon feministin.
Julia sukeltaa puolivahingossa Lontoon queer-maailman syvään päähän ja alkaa ymmärtää, että on aiemmin etsinyt rakkautta - ja nautintoa - ihan vääristä paikoista...

   Joskus kirjan takakansi saa innostuksen heräämään ja odottaa innolla sitä hetkeä, kun kirjan saa käteen ja pääsee lukemaan. Jostain syystä tämä kirja veti minua puoleensa. Ehkä se oli kirjan kannen väritys tai takakannen teksti. Joka tapauksessa, odotukseni olivat korkealla ennen kirjan aloittamista.
     Syvään päähän on tarina Juliasta, joka ei ole harrastanut seksiä kolmeen vuoteen. Hän päättää "korjata" tilanteen ja eräissä bileissä vastaan tulee juuri "sopiva" mies hoitamaan homman. Mies haisee ja vaikuttaa muutenkin huonolta valinnalta, mutta viimeistään kun tämä syyttää Juliaa peniksensä rikkomisesta, Julia miettii mitä ihmettä hän tekee miehen talossa. Tämän kokemuksen jälkeen syntyy päätös, että ei seksiä enää ikinä. Tämä päätös pitää pari päivää. Seuraavissa bileissä Julia sitten tapaa naisen, joka ehdottaa seksiä kanssaan. Yhden yön, ilman sen suurempia lupauksia. Julia tarttuu tilaisuuteen ja illan jälkeen hän miettii, onko hän aina ollut syvällä sisimmässään lesbo. Seksi naisen kanssa toimii ainakin paljon paremmin kuin miehen kanssa.
     Tämän itseensä uudelleen tutustumisen lisäksi Julia kohtaa naisen, Samin, jonka kanssa hän aloittaa suhteen. Läheiset antavat useita varoittavia katseita ja viestejä, mutta Juliaa tämä ei kiinnosta. Hän on rakastunut ja hän on valmis tekemään kaiken tämän naisen eteen. Moniavioisen, kontrolloivan ja BDSM:stä tykkäävän naisen eteen. Eli juuri niiden asioiden, joista Julia ei ennen suhdetta juurikaan innostunut.
     Syvään päähän alkoi kevyesti. Alussa saatoin jopa nauraa muutaman kerran. Tykkäsin Juliasta ja hänen ystävistään ja työkavereista. Ajattelin, että tästä tulee rento kirja joka hymyilyttää alusta loppuun. Olin väärässä. Kunnolla.
     Hyvin pian sen jälkeen, kun Julian ja Samin suhde lähtee kunnolla käyntiin, kirjan tunnelma muuttuu. Voisin jopa sanoa, että siitä tulee aika synkkä ja omalla tavallaan hieman ahdistava. Samin luonne, epävarmuus ja kontrolloivuus vievät tilaa Julian elämästä ja muuttaa häntä (ei hyvään suuntaan). Ystävät meinaavat unohtua ja perhesuhteet kärsivät. Loppua kohti mentäessä voidaan jopa nähdä, miten tapahtumat vaikuttavat Julian mielenterveyteen.
     Tässä kirjassa oli paljon hyvää. Nautin siitä, mutta samalla olin epävarma ajatuksistani. Lyhyesti sanottuna tämä kirja aiheutti itsessäni ristiriitaisia tunteita. Siihen nähden kuitenkin, että odotin humoristista ja rentoa kirjaa, tämä ei todellakaan ollut sitä. Ja sanottakoon vielä, että jos seksikohtausten kuvailu ei ole sinun juttusi, kannattaa tämä kirja ehkä jättää hyllyyn.

In at the Deep End
Suomentanut: Kristiina Vaara
Genre: LGBT+, aikuiset, romantiikka, chick lit, huumori, realistinen fiktio, draama
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019,  suom. 2020

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,58

Muissa blogeissa: Kirjojen keskellä
Helmet2020: 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 1. Published in 2020
Goodreads2020: 10. Between 400-600 pages, 23. Featuring an LGBT+ character, 48. Published in 2020

Ruth Ware: Lukitut ovet

Rowan ottaa vastaan hyväpalkkaisen lastenhoitajan pestin täydelliseltä vaikuttavassa perheessä. Hän muuttaa perheen luo ylelliseen älytaloon keskelle Skotlannin jylhiä Ylämaita. Pian unelmatyöstä alkaa kuitenkin paljastua varjoisia puolia.
Hirvittävän tapahtumasarjan päätteeksi yksi perheen lapsista kuolee, ja Rowan löytää itsensä vankilasta odottamassa murhaoikeudenkäyntiä. Rowan kirjoittaa asianajajalleen, mutta hänen on vaikea selittää, mitä talossa oikein tapahtui.
Rowan ei ole viaton. Mutta hän väittää, ettei ole syyllinen - ei ainakaan murhaan. Se tarkoittaa sitä, että joku muu on.

     Ruth Ware on tunnettu aikaisemmista jännitysromaaneistaan, mutta itse en ole vielä niihin päässyt tarttumaan. Nyt kun häneltä tuli uusi suomennettu teos, päätin tarttua siihen ja antaa kirjailijalle mahdollisuuden.
     Lukitut ovet kertoo siis Rowanista, joka hakee lastenhoitajan paikkaa ylelliseen perheeseen. Hänellä on kuitenkin takaa-ajatus, jonka olemassa olosta vähän väliä muistutellaan, mutta josta ei kuitenkaan kerrota oikeastaan mitään ennen loppuhuipennusta. Unelmatyö muuttuu painajaiseksi jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien ja outoja asioita alkaa tapahtua.
     Kirjan alussa Rowan on vankilassa ja hän kirjoittaa kirjettä miehelle, jonka toivoisi asianajajakseen. Kirjeessä hän kertoo tarinansa alusta alkaen. Heti alusta käy selville se, miksi Rowan on päätynyt vankilaan. Henkilökohtaisesti ajattelen, että tämä teki muusta kirjasta melko ennalta-arvattavan, eikä lopun tapahtumat tulleet yllätyksenä. Lisäksi kirjan lopussa on vielä pari kirjettä, joissa homma selitetään niin auki, että oikeastaan koko kirjan tunnelma latistui entisestään.
     Kaikesta huolimatta kirja oli ihan viihdyttävä. Ne kohdat joissa yritettiin luoda hieman jännitystä, toistivat kuitenkin nopeasti itseään. Jos kaipaa kevyttä jännitystä, tämä kirja voisi siinä kohtaa olla oiva valinta. Waren kirjoitustyyli kuitenkin veti puoleensa ja aion jatkossa tarttua myös hänen muihin teoksiinsa.

The Turn of the Key
Suomentanut: Antti Saarilahti
Genre: trilleri, mysteeri, psykologinen, kauhu, aikuiset
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,96

Muissa blogeissa: Luetut.net, Kuunnellut äänikirjat, Annelin lukuvinkit
Helmet2020: 7. Rikotaan lakia, 10. Sijoittuu maahan, jossa vähemmän asukkaita kuin Suomessa, 44. On kirjeenvaihtoa, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 1. Published in 2020, 29. Bird on the cover
Goodreads2020: 16. Set in sparsely populated area, 26. From the 2019 Goodreads Choice Awards, 41. A mystery, 48. Published in 2020, 50. With a silhouette on the cover