Tämä päivä

Tämä päivä muistettakoon siitä, että nuoriherra Magnus Makkara oppi melkein kahden vuoden ikäisenä kiipeämään tikapuita pitkin!

Itse tapahtumasta ei ole kuvia, kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Siinä minä istuin kaikessa rauhassa virkkuutyö käsissäni, kun Magnus nousi yhtäkkiä tikapuita kolmannelle pienalle saakka ja siitä sitten hyllyyn. Olenkin aikaisemmin pohtinut, oppivatko nämä kissat sitä taitoa laisinkaan.

Ostin itselleni ruusuja koulun loppumisen kunniaksi!

Olisin kuitenkin voinut ottaa kuvan. Kamerani joko löytyi tai palautui vähän merkillisissä olosuhteissa. Kamera ei ehdottomasti ollut laukussani kun laukku tyhjennettiin useamman silmäparin kanssa. Sen jälkeen kun kävin eräässä paikassa (ja missä laukku oli vahtimatta), löytyi kamera melkein päälimmäisenä laukusta heti autoon päästyäni. Kaksi vaihtoehtoa: Joko kamera oli jossakin laukun vuoren sisällä (ei kyllä tuntunut siltä) tai sitten joku oli vahingossa ottanut minun kamerani omansa sijasta ja palauttanut sen takaisin vaivihkaa. Mikäli kyseessä oli ensimmäinen vaihtoehto, voin vain nauraa näkemättömyydelle. Mikäli kyseessä oli kuitenkin se toinen vaihtoehto, olisin toivonut suoraa tunnustusta. Yhtä kaikki, kamera on kuitenkin takaisin minulla ja saan jälleen otettua kuvia! Pääasia siis ettei se jäänyt lopullisesti kadoksiin.

Voikukat kukkivat innokkaasti mummolassa. 

Ja jänikset pomppivat mielellään voikukkapellossa.

Eilen olin rippijuhlissa ja sää suosi juhlijoita. Illalla ja yöllä satoikin sitten reippaasti vettä. Juhannusviikko alkoi siis hyvin syksyisissä merkeissä! Juhannukseksi meillä ei ole hirmuisen suuria suunnitelmia. Ajatuksena olisi nähdä muutamaa ystävääni, mutta pääasiallisesti olemme kotona ja minä ajattelin tehdä tämän kesän ensimmäisen mansikkatortun!

Kaksi vuotta sitten

Kaksi vuotta sitten siirtyi Fabu vehreämmille hiirestysmaille.

 Taistelu oli kova, mutta lyhyt.

 

Onneksi muistot jäävät!

Tapetointipuuhia ja 11 kysymystä

Tänään mummolassa tapetoidaan.

Eilinen revittiin tapetteja irti seinistä ja tänään ollaan laitettu uutta tilalle. Homma jatkuu taas huomenissa.


Nyt onkin oikeastaan jo aika rentoutua. Harmi etten tajunnut aikaisemmin, että sauna olisi ollut nyt poikaa!








Sain Kissanpäiviä sijaiskodissa-blogin Myrskyltä 11. kysymystä-haasteen. Kysymyksiin tulee vastata, sitten täytyy keksiä 11 uutta kysymystä ja lähettää ne edelleen 11 blogiin.

Tässä Myrskyn kysymykset ja omat vastaukseni:

1. Mikä on jokapäiväinen ilonaiheesi?
- Kyllä se vastaus on kissat. Ei päivääkään, etteikö kissoista olisi iloa!

2. Mikä on lempipaikkasi kotona?
- Olkkarin sohva... Siinä on hyvä lukea, katsoa televisiota tai ottaa päiväunet. Sohva on myös sopivasti sen verran leveä, että kissat voivat halutessaan käpertyä viereen.

3. Mikä on lajisi?
- Mikä on lajini... Eläinlaji vai liikuntalaji vaiko mikä tahansa laji? Vaiko oma lajini :-D
  Ensimmäisenä tuli kuitenkin mieleen liikuntalaji, joten vastaan sähly.

4. Kissa vai koira?
- Kissa!

5. Mikä on viimeksi lukemasi kirja, ja kenelle sitä voisit suositella?
- Cecelia Ahernin Suoraan sydämestä. Suosittelen jokaiselle verenluovuttajalle!

6. Mikä on viimeisin hankintasi?
- Uusrokokoo-sohva.

7. Omistatko ajokortin tai metsästyskortin? Vai molemmat?
- Ajokortin, mutta osaan ampua ainakin periaatteessa hirvikiväärilläkin ja joskus mietin kyllä metsästyskortin hankkimistakin. Periaatteessa-maininta siksi, etten ole ampunut nyt moneen vuoteen...

8. Minkä taidon haluaisit oppia?
- Haluaisin syystä tai toisesta osata muuttua näkymättömäksi. Mutta jos oikeaa elämää ajatellaan, niin tahtoisin osata valmistaa jotain metallistakin. Viime aikoina tapetilla on ollut metallisten asioiden yhdistäminen puuhun. Ehkä jonakin päivänä.

9. Paras tapa rentoutua?
- Torkut kissan vieressä tai sauna työpäivän jälkeen.

10. Mikä ruoka maistuu aina?
- Kanaruoat.

11. Mitä sinulta puuttuu?
- Vanha talo ja ruusutarha, mutta jos ihan pohjimmiltaan ajatellaan niin ei oikeastaan mikään. Loppupeleissä olen varsin tyytyväinen nykyiseen olotilaani.

Tässä seuraavat yksitoista kysymystä:

1. Mikä on elämässäsi tärkeintä?
2. Millainen on täydellinen aamu?
3. Missä asiassa olet onnistunut elämässäsi?
4. Jos voisit tavata yhden henkilön historiasta, kuka se olisi?
5. Ketä tai mitä kaipaat juuri nyt?
6. Seuraatko jääkiekon MM-kisoja?
7. Mikä on lempivärisi?
8. Kahvi vai tee?
9. Mihin liittyy varhaisin muistosi?
10. Mikä on kaikkein pitkäaikaisin harrastuksesi?
11. Millainen sää kuvaa parhaiten persoonallisuuttasi?

Lähetän kysymykset seuraaviin blogeihin:

Autuas olo
Estel
Naukulan kerho
Arkiporinaa
Virveriikka
Saaripalsta
K-blogi - Koko lailla kissamaisesti
Kehräten
Cassiuksen
Onni on...
Tuutusen basaari

Juuri nyt ulkona näyttääkin sitten siltä, että saattaa tulla sade. Kenties ukkonenkin, ainakin päivä oli lämmin. Normaalia hämärämpää näyttäisi kuitenkin olevan.



















Loppuun hämärä kuva Felixistä. Poika mytysi tuossa lehtikärryssä niin terhakkaasti, että jalka jäi pinnojen väliin. Kissat ovat tykänneet hirmuisesti tuosta kärrystä nukkumapaikkana, mutta näinköhän tämäkin asia täytyy laittaa karanteeniin... Kun se itsesuojeluvaisto näyttää puuttuvan kokonaan!

Esterin nimipäivä

Ester

Pikku-tyttö

Sihteeri

Mopoauto

Paku

Emäntä

Pikku-emäntä

Neiti

Pikku-neiti

E-el (lausutaan e-e, ei ee-ee!)

E-eliina (lausumisessa sama kuin yllä!)

Esteriina

Esteriina-miina

Esteriini-miini

Pippuriina

Väpä

Väpätti

Väpsy

Väpsykkä

Väpykkä

Sisko

Pikku-sisko

Sissetti

Siski

Pitki (lässytysmuoto Siskistä)

Pitki-tyttö

Pitki-sisko

Pitkimi

Pitkimi-Siskimi

Pitketti
Sutkahteleva Pitki
Pitki-Sutki
Sutki-Pitki
Pitkahteleva Sutki

Tuhat ja yksi nimimuunnosta ja -väännöstä.

Hauskaa nimipäivää pikku-Esterille!

Pyykkäri

Kotikone on ihan tylsä päältä täytettävä malli, kyllä mummolan kone on paljon parempi!

Aikaa kirjoille

Minulle loma tarkoittaa myös aikaa kirjoille.

Magnuksen mielestä lukeminen on aivan liian yliarvostettua ;)

Mä syön sun eväät jos ei sitä rapsutusta tipu!

Jouluksi kotiin

Koko syksy on kulunut meillä kaikenmoisissa puuhissa, eikä Felix ollut käynyt kotona vielä laisinkaan. Reilut parisen viikkoa sitten poika kuitenkin matkusti ensimmäistä kertaa tänne uuteen kotiimme!

Joulunaika on sujunut tähän mennessä melko hyvin. Ensimmäisenä koti-iltanaan Felix oksensi ruokansa pois, mutta laskeskelin tämän johtuneen liiasta kuivaruoan hotkimisesta. Mummolassa kuivaruoka oli nimittäin päässyt loppumaan ja Felix pitää siitä kovasti sisarustensa tavoin. Kun kuivaruokaa oli jälleen tarjolla, se katosi parempiin suihin liiankin nopeasti. Edes aktivointilelu ei näytä estävän liian nopeaa ruokailua silloin, kun kissat sille päälle sattuvat! Felixillä on tosiaan myös paha tapa jättää nappulat pureskelematta, sillä saatavillamme ei ole tuota suurempaa nappulakokoa. Ensimmäisen illan jälkeen poika ei ole oksentanut eikä ollut muutoinkaan kipeä, ennen tätä iltaa... Jälleen poika antoi ylen kuivaruokansa, tosin pienen määrän kokonaisia ja sulamattomia nappuloita. Tämä johtui mielestäni jälleen kuivaruoasta, sillä Felix tahtoi vielä itse siivota jälkensä syömällä nappulat uudestaan. Nappuloissa ei pitäisi edelleenkään olla mitään erityisen allergisoivaa ja kissat syövätkin nappuloita joka ilta noin kourallisen (laskeskelin, että suurella kourallani mitattuna kahden kilon Power of Nature-säkistä riittää annoksia 40-50 kpl kolmelle kissalle - nappulat ovat enemmänkin herkkuja ja aktivointia varten). Ainahan noita ongelmia ei esiinny, nytkin oli tuo kahden viikon väli. En ole vielä keksinyt, kuin estää tuo hotkiminen ja purematta jättäminen. Olemme kokeilleet aktivointipalloa, nappuloiden metsästämistä ja nykyistä älypeli-lautaamme.

Nyt seurailemme vähän tilannetta. Mikäli oireita alkaa ilmenemään selkeästi kotona olemisesta, kokeilemme hiilipuhdistusta vielä toiseen kertaan ja sitten mietimme otsonointia. Jos teillä lukijoillamme on kokemuksia otsonoinnista, kuulisin niistä mielelläni!



Meidän joulumme meni siis ainakin kissojen osalta hyvin, vaikka osa ihmis-edustajista olikin vähän sairaana :)




Kissojen jouluherkkuihin kuuluivat porsaansydän, pienet palat joulukinkkua ja pukinkontista ilmestyneet kuivatut kananmaksapalaset. Pukki muisti kissoja runsailla lahjoilla, joista ensimmäinen onkin jo rikki..! Suurimpiin suosikkeihin kuuluvat ehdottomasti yhteiseen käyttöön tarkoitetut Cuddle Bag ja riippumatto. Uusi tunneli on ainakin juuri nyt pelattuna kasaan tuolla nurkassa ja yhdestä uudesta lelusta saatiin jo palanen tosiaan irti (voi olla, että ne lahjapallot päätyvät vielä takavarikkoon).

Väsynyt juhlijajoukko simahti illan päätteksi omaan peittokasaansa :)

Toivottavasti teillä on ollut mukava joulu!

Jänispaistia

Ensin ajattelin laittaa toisen kuvan tämän postauksen alkuun mutta päätin kuitenkin jättää sen pois, jotten järkyttäisi herkimpiä lukijoitamme...


Tänään on siis käyty jänismetsällä. Normaalisti sellainen asia surettaa minua jonkin verran enkä tahdo olla metsästyksen kanssa pahemmin tekemisissä. Tilanne on kuitenkin muuttunut Felixin myötä - allergiselle kissalle on pakko etsiä sopivaa evästä. Toki kaikki saavat tuota lihaa syödä, mutta ilman Felixiä oltaisiin tuskin hankittu jäniksenlihaa.


Yksi Felixin lukuisista lempinimistä on Eenimi.
Etiketitkin ovat sikäli asianmukaiset!

Nyt liha on pakastimessa, odottamassa syömistä.
Felixin kanssa ei auta ottaa mitään riskejä.
Odotellaan siis maistiaisia vielä vähäsen!

Tunnustus

Kiitämme Minniä kehräyksin saamastamme tunnustuksesta!

Tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Mitäs me nyt sit kerrottaiskaan itestämme teille?

Me ollaan oikeestaan aika rasavillejä... Kyllä me ollaan ihan kilttejä, mutta kun moni asia on niin kamalan mielenkiintoinen, ettei me ihan aina muisteta että me ollaan kilttejä ja hyväkäytöksisiä. Toi äiskä ei voi oikeestaan pitää mitään koriste-esineitäkään esillä. Se tykkäis oikeesti varmaan kaikkein eniten sellaisesta runsaasta maalaisromanttisesta sisustuksesta, mutta kuulema meidän takia meillä on nykyään hyvin vähän tavaraa ja neki aika moderneja. Mutta ei se haittaa, kun mehän ollaan se kaikkein paras kodin sisältö, niin ei siinä muuta tarvita! Mummolassakii on kuulema revitty tapettia seinästä (me ei tiietä siitä mitään!), mut kai se on tippunu seinältä siks, kun se oli jo muutenki vähän repaleinen ja siinä oli aika kivoja suupala-siisnoja valmiina.

Tommonen se nurkka niinku oli;


Ja tommonen siitä tuli jossain vaiheessa. Viime aikoina se onkai jotenki parantunu entisestään, kun ne puhuu jotain uusista tapeteista...


Tuohon edelliseen vois jatkaa, että me ollaan kuulema särjetty oikeestaan kaikki meidän isoveikalta perinnöks jääneet tavarat... Me ollaan totuttu leikkimään niin ahkerasti, että kai ne jutut sitten kuluu ihan vaan ahkerassa käytössä! Viimeks eilen meidän rakas maja vietiin pois. Se oli tosi tärkee maja ja me leikittiin siellä tosi ahkerasti! Mut niin meille vaan sanottiin tosi kylmästi, et me saadaan pitää siitä ainoostaan patja. Me kuulema mukamas syötäis majasta loppu pohjakangas, kun siinä on vissiin aika paljon reikiä. Tiesitteks te, että me tykätään hirmusesti langoista ja että me syyään ne kaikki, jos vaan ehitään? Mut ei me oltais sitä majaa syöty...

Sillon kun me pojat oltiin ihan vauvoja, niin meillä oli tämmönen (mut ette sit kyllä kerro kenellekkään!)


Ja kuulema me oltiin hirveen pieniä ja söpöjä ja samanlaisia kuin pehmolelut


ja joskus askeleetki on saattanu mennä vinksalleen


mut ei me tunnusteta. Ja vaikka meidän siskolla saattaakii olla enemmän katu-uskottavuutta koska se on asunu vähän meitä pitempään navetassa, niin mekin ollaan katu-uskottavia. Ihan varmasti ollaan!

Vaikka noi mun veljet esittääkin kovia kolleja, niin kyllä ne oikeesti tykkää kun niitä sanotaan söpöiks. Tai ainakin mä oon ihan mielelläni söpö, ihan super-söpö oonkin! Vaikka veljet puhuis ihan mitä tahansa, niin kuitenkin ne tykkää kun mä nuuttaan niitä ja huolehdin ettei naama oo ruuassa syönnin jälkeen. Sillon ne ei sano, että me ollaan liian koviksia semmoseen. Toisinaan mulla on ihan jonossa hommia, kun pitäis ehtiä veljistä huolehtimisen lomassa auttaa mummoa tai äitiä pyykin ripustamisessa, imuroimisessa, lattioiden pesussa, pölyjen pyyhkimisessä, käsitöissä ja vaikka missä. Mulle riittäis vaikka kuinka paljon töitä, mut joskus on vaan ihan pakko pitää tauko tai pari.

Mä oon muuten ihan ukin tyttö. Äiti ja mummokin on ihan kivoja, mut uki (mä sanon aina uki enkä ukki) on ihan yliveto! Uki aina juttelee mulle ja mä juttelen sille takas ja mä kehrään ja hurisen ukin mieliks vähän enemmän kuin muille (ainaki ihan vähän enemmän). Joskus mä esitän vähän avutonta, että uki hoitais mua vähän enemmän kun veljiä. Mä saatan vaikka sanoo, että mä en saa hypättyä tonne tai en pääse täältä alas tai vaikka niin, etten mä saa syötyä kun veljet ahtaa kaiken menemään. Sitten mä vähän kikatan ja hymyilen ja uki tekee ihan mitä mä vaan haluan (mut ei kerrota sitä sille, ettei se vaan vahingossakaan lopeta).


Meitä kolmosia sanotaan esimerkiks kilmuiks ja möpöiks. Meidän mumolla (me kyllä sanotaan mummoa mumoksi, vähän niinku ukkia ukiksi) on semmonen soittoääni, että aina kun ME soitetaan niin se puhelin sanoo, että me möpöt soitetaan! Uki on opettanu meidät syömään aamulla kinkkua ja nykyään me vaaditaan sitä niin kauan, että ihan varmasti saadaan sitä. Mitäs vielä? Me ollaan opittu kiristämään kananameja. Me mennään jonneki minne ei saatais (mukamas) mennä ja sit kun meijät kututaan namien varjolla pois ni me käydään vaan nappaamassa äkkiä ne namit ja juostaan takasi. Silleen saa useemman namin!

Tossa tuli jo aika monta juttua... Mut meistä vois varmaan muuteskin kirjottaa vaikka kirjan. Me ei oikeestaan olla ihan varmoja että ketkä meijän kavereista on jo saanu tän haasteen, mut silti me laitettais tää kissapostina näille kamuille:

Helmille ja Tarmolle Naukulaan (Tarmo on uus tuttu ja me haluttais oppia tuntemaan se paremmin)

toiselle kolmikolle Kolmen kissan kopla-plokiin

jumalaisille olennoille Jumalolennot-plokiin

suurperheelle Estelin plokiin

Reinolle ja Hanille Miu!kkaaseen kissaplokiin

Ransulle ja Mustille Saaripalstalle

meijän "serkkukissatytöille" Iitulle ja Vilmalle

ja sit me tehtäis vähän niinku sellanen poikkeus tästä linjasta, et me annettais tää vielä koirillekin;

Asterille ja Hertalle, Ajatusten vartijoille

Lopuks me nau'utaan terkkuja kaikille tutuille ja tuntemattomille!

Ester, Felix ja Magnus