Back to my Blues

Kun taannoisen Kodin Kuvalehden kuvausten yhteydessä toimittaja kyseli minulta sisustusfilosofiastani, tuli mieleeni heti ensimmäisenä se seesteisyys ja se tietynlainen "less is more"-filosofia, josta olen täällä blogin puolellakin kirjoittanut. Itselleni seesteisyys merkitsee sitä, ett karsii tietoisesti pois ylimääräisiä ärsykkeitä ja keskittyy niihin kaikkein tärkeimpiin asioihin. Mielen seesteisyys taas saavutetaan sillä, että malttaa elää tässä ja nyt ja osaa iloita niistä elämän pienistäkin asioista. Se on nimittäin yllättävän vaikeaa siinä nopeasti kiitävässä yhteiskunnassa jossa tänä päivänä elämme.

Sinisen värin yhdistän ainakin itse vahvasti juuri rauhoittumiseen ja seesteisyyteen. Näin ollen meillä on jälleen palattu olohuoneen sohvillakin niihin tuttuihin ja turvallisiin sinisävyisiin tyynynpäällisiin.

Ja nyt lepää silmä ja mieli! <3

Summer Monday

Heissan ihanaiset!

Sää on tänään edelleen ollut jokseenkin epävakaa, mutta eipä tuo meidän perhettä ole haitannut. Ollaan chillailtu puoleen päivään asti pyjamassa ja käyty kaupungilla kiertelemässä lelu- ja autokauppoja. Päivä meidän perheen miesten mieleen siis! ;)

Itse nautin aivan suunnattomasti ihan vain tästä kesälomasta! En edes kaipaa mitään reissuja tai ekstra ohjelmaa. Rentoa yhdessäoloa koko perheen kesken on juuri sitä, mitä me kaikki kaivataan pitkän ja työntäyteisen alkuvuoden jälkeen. Kauhesti tekisi kyllä mieli tehdä yhtä sun toista täällä kotona ja pihalla, mutta päätin kuitenkin hiljentää tahtia loman ajaksi ja pyhittää tämän ajan kokonaisuudessaan ihan vain olemiseen.

Slow down and enjoy life.
Nothing more, nothing less.

Oikein hyvää alkanutta juhannusviikkoa! Nyt on kesä kauneimmillaan!

Xo Xo

Hiljaiseloa

Uusi viikko pyörähti käyntiin kauniin aurinkoisessa säässä ja lintujen laulellessa keväisiä sointujaan. Itse olen tällä hetkellä sairauslomalla minua 15 vuotta vaivanneen sairauden pahenemisen myötä, eikä tänne bloginkaan puolelle ole nuutuneen olon myötä tullut päivitettyä kuulumisia. Bloggaaminen on kuitenkin aina tuonut mukanaan hirmuisesti hyvää mieltä ja positiivista energiaa, joten tämän harrastuksen parissa olisi niinä heikoimpinakin hetkinä hyvä hieman puuhastella. 

En ole sairaudestani tänne aiemmin kirjoitellut, sillä tarkoitukseni on aina ollut pitää tämä hyvän mielen blogina. Sairauteni ei näy ulkoapäin, mikä aika ajoin saattaa hämmentää ihmisiä ympärilläni. Kyseessä on kuitenkin viheliäinen, elämää rajoittava vaiva, josta tulen luultavammin kärsimään lopun elämääni. Menneeseen 15 vuoteen on kuulunut niin ylä- kuin alamäkiäkin, joiden myötä olen oppinut näkemään metsän puilta ja löytämään elämästä ne hyvät ja kauniit puolet, ja tietoisesti pyrkinyt olla keskittymättä kurjiin asioihin. Kuljetun matkan tuloksena aimo annos elämänviisautta, positiivinen elämänasenne ja syvä kiitollisuuden tunne. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen elämästä, perheestäni, lapsestani ja terveydestä. Vaikka minulla on tämä taakka kannettavanani, on monella asiat paljon huonommin. 

Tällaista tänään. Hieman yleistä syvällisempää settiä, mutta joskus näinkin! :)

Voikaa hyvin ja nauttikaa auringosta!   

Ronja

Kesällä 12-vuotis syntymäpäiväänsä viettävä suloinen Ronja- hauvamme sai kunnian olla tämän päivän kuvattavana. Tämän koiran katse huokuu elämänviisautta ja jonkinlaista syvää ymmärrystä. Ronja kun katsoo silmiini, niin tuntuu kuin välillämme olisi jokin telepaattinen yhteys. Hän tuntuu lukevan minua kuin avointa kirjaa ja osaa kaikki tunnetilani ulkoa.

Hän ei petä

Hän ei arvostele

Hän ei tuomitse

Hänen rakkautensa on täysin pyyteetön

Hän iloitsee kanssasi

Hän suree kanssasi

Hän elää tässä hetkessä

Hän on ihmisen paras ystävä.

Ihanaa perjantaita sinulle!

Onni on tässä ja nyt

Sade ropisee peltikattoa vasten ja televisiosta tulee aina yhtä koskettava "Elämä lapselle"-konsertti. Loikoilen sohvalla ja huone kylpee pehmeässä kynttilänvalossa. Elämääkin rakkaampi lapsemme nukkuu rauhallista unta omassa sängyssään enkä voisi olla kiitollisempi kaikesta mitä minulla on. Tunnen valtavaa lämpöä ajatellessani kuinka onnekkaita olemmekaan saadessamme olla juuri tämän terveen, ihanan pikkupojan vanhemmat. Tämän pienen äidin suurin toive on, että lapsemme saisi elää terveen, onnellisen ja pitkän elämän. 

Olen ehkä tänään erityisen herkistynyt sillä koin itsekin pelon hetkiä tänään kun jouduin sairaalaan leikkaushaavan alettua vuotamaan reilusti verta. Selvisin tilanteesta kuitenkin säikähdyksellä ja nyt olen onneksi kotona.

Nyt jatkan sateenropinasta, kynttilänvalosta ja hyvästä viihteestä nauttimasta.

Tunnelmallista illanjatkoa teille kaikille ja iloitkaa tästä hetkestä!

❤

- Melissa -

Elämän onnea ja Mårbacka

Ihan ensimmäiseksi haluan toivottaa sinulle oikein hyvää viikonlopun alkua! Aivan sanoinkuvaamattoman upea fiilis kun blogi on näin uusi ja kävijöitä silti lähemmäs kaksi tuhatta. Kiitokset kaikille ihanista kommenteistanne, ette uskokaan kuinka paljon ne lämmittävät sydäntäni ja inspiroivat jatkamaan tätä uutta blogi-harrastusta.  ❤ 

Ihanaa kun on perjantai ja koko viikonloppu edessä. Tänään rauhoituin kiireisen työpäivän jälkeen viettämällä aikaa pihallamme koko perheen voimin. Poika leikki naapurin vesselin kanssa ja koirat paimensivat heitä siinä sivussa. Kuinka kiitollinen olenkaan että minulla on näin ihana perhe ja maailman ihanin pikkumies. Olen onnellinen. ❤ 

Verantaamme kaunistavat tänäkin vuonna pelargonit, ja "Mårbacka" on päässyt ansaitulle paraatipaikalle. "Mårbacka"-pelargonit ovat suosikkejani jo ihan koonsa ansiosta. Ovat ihanan isoja ja kasvavat nopeasti. Kukat ovat hempeän vaaleanpunaisia ja kesäisiä. ❤

Kylläpä tuli ruusuista tekstiä, mutta minkä sille voi. Minä olen onnellinen siitä mitä minulla on. En ole rikas, mutta elämäni on rikasta. Vaikka blogini käsitteleekin suurelta osin konkreettisia asioita, niin onni ei tule materiasta. Onni tulee sisältä. Ainakin omalla kohdallani. ❤

Miten sinä koet onnen?

Tällä hetkellä onni on sängyssään suloisesti nukkuva muksu ja äidin oma aika elokuvan parissa. Arjen onnea parhaimmillaan.
❤

- Melissa - 

Inspiraation lähteillä

Jonakin päivinä olen aivan erityisen inspiroitunut valokuvaamaan ja silloin tuntuu toisinaan että halu tallentaa minua ympäröivät kauniit asiat on käsinkosketeltavan vahva. Silloinhan ei auta muu kun ottaa kamera kauniiseen käteen ja ryhtyä tuumasta toimeen.

Luonto ja sen moninaisuus ovat mielestäni maailman upeimpia ja kauneimpia asioita. Pieninkin yksityiskohta tässä elämässä voi koskettaa ja tehdä ihmiseen lähtemättömän vaikutuksen. Omalta kohdaltani esimerkkinä pääsiäiseksi istuttamani ohraruoho. Miten niin yksinkertainen asia kuin hento ruohonkorsi voi antaa toivoa keväästä ja uudesta elämästä? Aika hienoa, eikö vain? Katsotaan välittyykö samainen tunne sinuun seuraavista kuvista. :)