Iloiset sukat

Tarhakäenkaalilla purkkivärjättyä 7-veikkaa. Keittovärjäyksellä tuli voimakkaampi väri, mutta kyllä tämäkin paikkansa jostain sukanvarresta löytää. 

Minulla on aika paljon eri värejä Nallelankaa ja halusin tehdä värikkäät sukat.

Ihan kaikkia värejä en saanut sukkiin mahtumaan, mutta aika kivan kirjavat niistä tuli. Sulo mietti, että olisivatko ne hänelle hyvät pelisukat.

Minulla oli toinen sukka ja omat muistiinpanot kotona, joten mökillä sitten muistinvaraisesti neuloin sukanvartta ja siitä tuli hieman erilainen kuin toisesta. Keksin itse kuviot ja tein oikein muistiinpanot. Varren kananmuna-kuviossa toisessa sukassa meni hieman pieleen, mutta oikeastaan on melko turhaa tehdä molemmista sukista tasan samanlaiset. On oikein hykerryttävää, kun sukat on hieman eriparia! Nyt pystyn helposti erottamaan, kumpi kuuluu oikeaan jalkaan ja kumpi vasempaan.

Melkein innostuin tarttumaan uudelleen puikkoihin, niin kivaa tuo kuvioiden suunnittelu oli. Erityisesti pidän noista palloista! Kun tytär oli semmoinen parivuotias, tein hänelle villapaidan, jossa oli ainakin etupuoli pallollinen. 

Näiden sukkien nimi on Iloiset, koska niiden tekeminen oli kivaa. 

 

no onkos tullut kesä...

 Eipä ole, vaikka kesälomaa vietän ja kesäkengät valmistui tänään.

Kalliolan kansalaisopiston viikonlopun kangaskenkäkurssilla  valmistui kepeät kengät kesään. 

Kankaaksi valitsin marimekkoa, kuinkas muuten! Vuori, nauhat, pohjat ja muut tuli kurssilta. Vaihtoehtoina olisi ollut matalat varret tai sitten nämä minun valitsemat puolikorkeat tai korkeat maiharit. Täytyy todeta, että kyllä on monia vaiheita kenkien teossa!

Ompelua oli vähän, mutta liimaamista sitäkin enemmän. Ihan kivoilta kengät tuntuu jaloissa ja minun pohjalliset mahtuivat hyvin kenkiin. Kengät rakennettiin lestien päälle ja jännitti, saanko lestit pois valmiista kengistä. Onneksi ohjaaja Nelli sai, minä en.

Hieman teki mieli tehdä kirjoneuletta ja eihän siihen auta muu kuin tarttua puikkoihin ja lankakeriin. En ole suunnitellut koko sukan kuvioita tarkasti etukäteen, mutta sen verran kuitenkin, että värit on valittu ja kuviot piirrelty paperille. Lankana Novitan Nallea.

neulontaa, virkkausta ja ompeluhommia

 

Pellavan väriset kirjoneulesukat viimeisen Martta-lehden ohjeilla. Kirjoneulekuvio on 100 vuotta vanha, mutta ei se ikä mitenkään kuvioissa näy!

Pitkästä aikaa farkkurouva on päässyt ompelukoneen ääreen ja saanut vanhoista farkuista kivan olkalaukun.

Tämmöinen mukavan kulmikas veska, johon mahtuu kaikki se mitä tarvitsee. Ja jätän pois aina ne turhat tavarat, jotka eivät laukkuun mahdu. Etupuolella on vetoketjutasku. Oikein jouduin tilaamaan metalliketjut, joita en normaalisti edes käytä. Ne on jotenkin kovia ja raapii käsiä. Semmoinen mielikuva minulla oli, mutta kädet on kyllä ihan kunnossa vielä. Myös laukun sisäänmenovetoketju on metallinen.

Takapuolella on tavallinen avotasku, jossa säilytän kynää. Veska on noin 22 cm korkea ja noin 18 cm leveä. Syvyys hieman alle 5 cm. Laukussa on tukena ohut laukkuhuopa ja vuori on puuvillaa, toisella sivulla avoin tasku.

Tämä on muodikas olanyliveska, semmoinen entisaikojen vyölaukku, jota nykyään käytetään eri tavalla. Kankaana ihanaa artekia. Koska kangas on jo tukevaa, en käyttänyt mitään tukimateriaalia tässä veskassa. Tässä on myös edessä vetoketjullinen sivutasku. Ja vetoketjut muovisia.

Ylhäältä päin näkyy sisustaa ja se, miten hihnat lähtevät takareunasta ihan vyölaukkumaiseen tapaan. Mitat noin 10 x 19 cm ja syvyyttä 4,5 cm.

Molemmat laukut tulee myöhemmin tehtäviksi kurssillani.

Nyt kun ompeluhuoneeni on tupaten täynnä tyttären muuttokuormaa, olen vallan siirtynyt neulelankojen pariin. Sukkia, neulepaitaa ja viimeisin innostus nämä afrikan kukat! Juuri nyt sanon, että tästä on tulossa liivi. Se saattaa myöhemmin muuttua joksikin muuksi. Lankana arwetta ja kolmosen koukku. Näitä on niin kiva tehdä! Yksi pala syntyy sukkelaan ja vaihteluakin on, kun on useampia värejä. Näiden lankojen parissa täytyykin viihtyä melkein jouluun asti. Tytär lähtee huomenna Beniniin ja palaa vähän ennen joulua.

painetaan villaisella

Juvan Tilkkubiennaaliin mennessä vietettiin ystävän kanssa yksi päivä ja yö Lahdessa, jotta oltiin heti aamusta paikalla Juvan bussia odottamassa. Käveltiin sinne ja tänne ja osuipa matkalle yksi käsityöliike. 

Sieltä ostin puserolankojen lisäksi näiden sukkien langan, joka on Opalin Vincent van Gogh. Oikein kiva lanka neuloa, luisti hyvin puikoilla. Sukat on aloitettu kärjestä ja tiimalasikantapäät onnistui melko hyvin.

Että tämmöset tällä kertaa! Käsityömarttojen tapaamisessa yksi martta neuloi tällaista oudon näköistä juttua. En kyllä osannut arvata, mikä siinä oli tulossa.

Aika hauskat kämmekkäät niistä tuli. Yksi martoista näytti kuvia samanlaisista kämmekkäistä, jotka hän on koristellut kirjoen. Todella hienoja olivatkin. Saattaa olla, että minäkin vielä jotain kirjon tuohon päällispuolelle. Tässä kuvassa väri on oikea, yläpuolella liian hailakka.

Sulo nappasi toisen kämmekkään, hänellä on tapana napata kaikki sukat ja lapaset, jos niitä on saatavilla.

 

Kisakallion tilkkumaraton

Virkistävä viikonloppu takana! Urheiluihmiset ainakin tietää, mitä Kisakalliossa tapahtuu, mutta nyt ei oltu perinteisten urheilujen parissa, vaan vetäistiin naisporukassa ompelumaraton. Perjantaista sunnuntaihin.

Tämän maratonin aikana tankattiin todella hyvin nesteytystä unohtamatta! Söin ensimmäistä kertaa särää. Tiedätkö mitä se on?

Tästä kulhosta ei kukaan erehtynyt nappaamaan suuhunsa, sen verran ehdittiin katsoa, että sormet meni johonkin monista karkkikulhoista.

Erittäin iloinen olen siitä, että sain tämän pitkään lojuneen kankaanmaalaus- painamis- ja kirjontatyön kasattua tyynyksi. Päällinen on Taito Etelä-Suomen käsityö- ja muotoilukoulun tuotoksia vuoden takaa.

Taustakankaana on niin ikään itse painettua valkoista perlaa tms.

Yritin saada merellistä tunnelmaa ja kirjoin lisää elämää kasvien muodossa. Voisihan tämä olla myös akvaario. Tämä kirjominen oli todella kivaa! Ja olen ihan tyytyväinen tähän kokonaisuuteen.

Teemme Syyringin tilkkukillassa peittoja Ukrainan pakolaislapsille. Olen ajatellut tehdä tästä Lori Holtin Farm Girl Vintage 2:sta traktoreita, kuorma-autoja ja lintuja. Ainakin. Traktoreiden ompelussa tai oikeastaan jo osien leikkaamisessa tuli kompuroitua niin paljon, että kahden menopelin jälkeen oli tehtävä lintu. Niitä olen tehnyt aikaisemminkin, mutta silloin pienempiä blokkeja. Nämä ovat 12 tuuman blokkeja. Linnuista selvisin ilman vaikeuksia.

Sen verran oli haastetta traktoreiden kanssa, että monimutkaisemmat kuorma-autot sai jäädä kotihommiksi! Vähänkö nauratti ne kaikki mokat, mitä sain noihin traktoreihin tehdyksi! Jokaisessa traktorissa muitakin eroja kuin väritys.

Ja mitkäs geimit ne olisi, jos ei kakkua olisi tarjolla! Tämän upean ja maistuvan kakun on tehnyt vihtiläinen SBBakery. Ja sen söivät suurella halulla 7 reipasta naista ympäri Suomea ja yksi oli saapunut Saksasta asti. Minulla on ollut pidentynyt talviuni tilkkuilun suhteen. Alkoi jo syksyllä ja tämä viikonloppu herätteli tilkkuiluun. Ommellut kyllä olen, mutta vaatteita ja muuta, mutta en tilkkutöitä. Ehkä tämä tästä. 

Oli ihan superviikonloppu! 

Enimmäkseen olen puuhastellut neulelankojen parissa. Olen joskus kymmenen vuotta sitten aloittanut tällaisen "pistele mitä haluat" työn. Sitä olen välillä tehnyt ilman sitä kuuluisaa punaista lankaa, vaikka sitä hieman tässä työssä on. 

Kesälomaa ja kasvivärjäystä ajatellen tilasin työkaverin kanssa yhteensä 6kg lankaa, 3 kg kummallekin ja 3 eri laatua. (www.chesterwool.com)

Novitan Sukkaboksissa oli langat ja ohjeet Niina Laitisen Tanssivat pisarat -sukkiin. Lanka on Novitan 7 veljestä Nature. Lankaa oli hyvä neuloa ja pinnasta tuli hieman kiiltävä. Jos olisi vielä kiiltävämpi, sukat jalkaan vetäisemällä saisi säihkysääret! Kivasti edes nämä sukat kävelee, omat askeleet jäi viikonloppuna hyvin vähäisiksi, suurin liike jaloilla oli varmaan polkimen painaminen. Tänään sitten köpöttelinkin ne vaaditut 10 tuhatta askelta.

Mukavaa viikkoa!

Kudontaa ja neulontaa

Taito Käsityö- ja muotoilukoulun kevään ensimmäinen kurssi sisälsi Pirtapuukudontaa. En ollut ollenkaan innostunut, että jihuu, nyt päästään kutomaan! Alkutouhujen jälkeen, kun pääsi kutomaan, tilanne olikin jo toinen!

Ensimmäinen kurssipäivä meni melkolailla pareittain tehtävien loimien laittamiseen. Se olikin ihan outoa puuhaa minulle. Monta vaihetta, jossa täytyi olla tarkkana. Olin ajatellut käyttäväni loimena Nalle-lankaa ja kuteena Novitan vanhaa Faunaa. Opettajan neuvosta vaihdoin langat toisin päin ja vielä kuteena käytettävän langan Novitan Kajastus lankaan.

Kuvassa valmis tuote roikkuu naapurin aidan päällä. Pidän väreistä kovasti. Tietenkin, enhän niitä muuten olisi valinnut! Suunnittelutyö ei pitänyt paikkaansa, koska langat vaihtuivat. Työ näyttää ryppyiseltä koska on ollut minulla jo kaulassa koiralenkin verran.

Jos nyt tekisin toisen, osaisin välttää monta virhettä.

Aloitin aivan liian tiukkaan kutoen, onneksi opettaja huomasi sen ja sain purettua tiukkikset pois. Lopputuloksessa on kyllä paljon virheitä. Paikoitellen kudonta on mennyt vinoon eli toisessa reunassa on tiukempaa, toisessa harvenpaa kudontajälkeä. Lisäksi valmista työtä katsellessa oivalsin, että reunoihin olisi pitänyt kiinnittää huomiota enemmän. Kohtuullisen siistit ne ovat, mutta lankoja rullalle kiristäessä olisi pitänyt huolehtia, että reunimmiaset loimilangat tulevat myös "päällekäin" eikä levittäydy yhtään sivuille vierekkäin. Kun en tätä tehdessä oivaktanut, reunat ovat hieman lyhyemmät eli keskiosa menee aavistuksen kuopalle. Kudonta kokemuksena oli ihan mukava, voisin tehdä tätä toistekin.

Sain ystävältä ihanan kevätkimpun ja kuinka ollakaan, samoja sävyjä löytyy kaulahuivista. Kuva on huonossa valossa otettu ja värit likaiset.

Pirtapuut olisivat käytettävissä, mutta en taida laittaa yksin uusia loimia, se on liian vaikeaa.

Tilasin Novitan Sukkaboksin jossa on Nina Laitisen suunnittelema malli Kuningatar tarvittavine lankoineen. Ensimmäinen sua Novitan Kajastus kuviossa. Eli sama lanka kuin on huivissa kuteena. Ja tämä on sitä neulontaa! Hyvä erottaa samalla tavalla kuin kankaissa. On joko neuloskangasta tai kudottua kangasta. Vaikka sama tuo, kuka kutoo ja kuka neuloo, kunhan valmista syntyy. 

Kukahan on se 39 jalan omistava kuningatar, joka nämä saa?

Ihan kevätmielellä!

Moikka!

Sen se tekee, kun harvoin postailee eli taas on niin pitkästi juttua ja kuvia, että voit ottaa nokoset välissä.

Face Bookissa haasteeseen osallistuneena piti minun lähettää tämän vuoden aikana viidelle ensimmäiseksi kommentin antaneelle jokin omatekemä asia.

Mitäpä sitä muuta olisi mieleen tullut kuin pussukka.  

Minulla oli viisi kivaa Pian Westwrholmin siirtokuvia, joita ostin muistaakseni Tampereen Kädentaitomessuilta, silloin kun sellaiset oli vielä sallittuja. Siis ne messut. Yritin valita kuvat saajan mukaan tai oikeammin sen mukaan, minkälainen mielikuva minulla henkilöstä on. Tämän pussukan sai henkilö, joka tekee paljon leivonnaisia ja kuvassa siili köllöttelee tyytyväisenä ehkäpä juuri jonkun marjapiirakan pyöräyttäneenä. Kortit yritin myös valita sopiviksi ja Marttojen leivonta-aiheinen kortti lähti siilin matkaan.

Tämän kettukuvaisen pussukan sai punatukkainen nainen. No naisia nämä muutikin pussukoiden saajat ovat, kunhan vaan sanoin noin. Kuvassa on maalisuti ja väriläiskiä ja tämän pussukan saaja on vaihtanut ompelukoneen taidetarvikkeisiin.

Tämän pussukan sai liikuntaa harrastava ja opettava henkilö. Minusta kuvan tyypin olemus kuvastaa mielenrauhaa, keskittymistä ja hyvää oloa. Kortissa taas on lankakeriä ja se valikoitui, koska olen hänelle joskus neulonut joogasukat. Ja siinähän se minulle läheisin liikuntalaji tuli mainituksi.

Tämä ihana värikäs koira lähti pohjoista kohti ja siksi kortissa perushelsinkiläinen kuva. Mutta yksi "kivimiehistä" on koira, muut naisia. Pussukan saaja tekee superihania tilkkupeittoja ja on koiraihminen.

Tämä pussukka lähti henkilölle, joka ompelee pieniä, iloisia tarvikkeita ja vaatteita. Hänen lempiväri on keltainen ja matka hänen luokseen voisi taittua vaikka kuumailmapallolla. Jos olisi rohkea.

Takapuolelle laitoin piristeeksi etupuolen kuvaan sopivia pilkullisia kangaspaloja.

Taito käsityö- ja muotoilukoulu Etelä- Suomessa (Aiku13) opeteltiin kankaanpainantaa. Arki-iltojen tapaamisissa piti tehdä omat leimasimet ja kokeilla viivoja ja toistuvia kuvioita. Semmoisia kokeiluja. Harjoittelut tuli tehtyä ja lauantaina otettiin isompi kangaspala ja siihen aamun Oma ihana paikka -suunnittelun jäljiltä alettiin tehdä mielenmaiseman tuottamaa kuvaa. Minulla se oli meri. Ihan ensimmäisenä sudin leveällä maalisudilla kevyehkösti sinistä koko kankaalle.

Kalojen takana oleva sininen "aaltoilu" on saatu aikaan lasilevylle sivellyllä värillä ja sen jälkeen superlonilla pintaa kuvioiden. Jos olisi ollut gellilaatta, tämä olisi tehty sillä. Jos ei ollut, täytyi keksiä vaihtoehto. Muissa ruuduissa olevat pallolliset kuviot ovat omatekoisella leimasimella tehtyjä. 

Alhaalla oleva pohjaruovikko on samoin lasilevyllä tehty ja sen päälle on lisäksi omatekoisella leimasimella painettu kaisloja. Kalat on myös painettu omatekoisella leimasimella värinä hopeanvalkoinen. Taitaa olla silakoita kaikki. Aika typerältä tämä näytti, joten paras tapa saada siedettävän näköiseksi, on kirjoa kamalasti kaikkea. Tästä tulee (luultavasti) tyyny mökille. 

Ihminen voi yllättää itsensä täydellisesti! En meinaan olisi ikinä uskonut, että nämä Novita knitsin Kal Pääsiäissukat valmistuu täksi Pääsiäiseksi. Niin vaan kävi, että molemmat sukat ovat valmiit, kaikki langat päätelty, höyrytetty ja lämpimiksi todettu. Ihan mahtavaa!

Olen laitellut tuota parveketta keväiseen kuosiin. Aikaisemmin kyselin niitä nimiehdotuksia lasitetulle parvekkeelle. Talvisin se on Talvipalatsi ja kesällä Kesähuone. Syksylle sain Tilkunviilaajalta hyvä nimen, Syyssali. Ihan paras, koska sijaitsee Syystiellä ja olenhan minä siellä salilla joogannut. Tämä nimikysely ei ollut mikään kilpailu, mutta muutin sen nyt sellaiseksi kuitenkin, näin jälkikäteen. Lähetän Tilkunviilaajalle jonkun sopivan palkinnon jonain päivänä. 

Kevätnimeksi siskoni ehdotti Solariumia, sellaista solariumia kuin ennen vanhaan hienoissa taloissa on ollut. Ne oli lasisia huoneita ja siellä saatettiin istua jo varhain keväällä. Minulle vaan Solariumista tulee mieleen ne 80-luvun paistoarkut, jossa maattiin tummat lasit silmillä ja toivottiin pikaista, tasaista rusketusta, että kehtaa laittaa pyöräilyshortisit muutoin niin valkoisten koipien kanssa. En kaipaa tuotakaan aikaa sitten yhtään. Niin, siksipä vielä makustelen tuota Solariumia ja kutsun tilaa Kevääksi. Aion ihan kohta mennä iltapäiväkahveille Kevääseen ja jalassa tietenkin pääsiäissukat. Aika täydellistä.