kolmas kerta toden sanoo!

 Elokuussa pidimme yhden tilkkuryhmän kanssa mukavan ompeluviikonlopun Vääksyssä. Minulla on tilkkuilussa ollut melko hyvä tauko, mutta nyt innostuin värkkäämään pussukoita useamman kappaleen verran.

Olen säilönyt näitä ihania Fassetin kankaanpalasia jo useamman vuoden. Nyt pistin elämän risaiseksi ja kankaanloput palasiksi! Tästä piti tulla pussukka, jossa on vetoketjun alapuolella tukiraudat. Ei tullut, kun pussukasta tuli liian pieni eikä tukiraudat mahtuneet niille tarkoitettuun uraan. Vaikka olin kovin tarkasti mitannut! Kaikenlaista voi tapahtua.

Heksagon pussukasta tein alun alkaen ihan tavallisen mallisen. Nämä heksat on ommeltu koneella puolikkaista heksoista. 

Lopultakin sain mittaukset osumaan sen verran hyvin, että sain tukiraudat paikoilleen! Hieman jouduin "säätämään" (=purkamaan ja ompelemaan uusiksi), mutta mahtuivat juuri ja juuri paikoilleen.

Harjoitus tekee mestarin! Ei nyt ihan mestarityötä syntynyt, vaikka tukiraudat hulahtivat kolmanteen pussukkaan paikoilleen näppärästi.

Minun pussuikoihin tulee aina vaalea vuori! Sen verran olen sisältä mustista laukuista ja pussukoista tavaroita kaivellut, että jos asialle voi jotain tehdä, niin tehdään!

Kuvasta näkee, miten kivan suuri suuaukko näillä tukirautapussukoilla on! Ja suuaukko pysyy auki, kun vetoketju on avattu kokonaan.

Muutenkin tukirautapussukat näyttävät ryhdikkiltä. Tuntuu hieman siltä näin viikon sairastettua, että kaipaisin itsellenikin jonkinlaiset tukiraudat.

Ja koko jengi koossa. Mikä on sinun suosikki?

Ompeluhuoneessa on huiskin haiskin uuden peiton aloitus.

Inspiraation sain Saijan Kesäpeitosta. Ehkä tästä tulee kevätpeitto. 

Hyvää alkavaa viikkoa!

melkein kuin maalla

Aika kauan kesti tämän peiton valmiiksi saaminen.

Pinta oli kasassa jo aikaa sitten, mutta tikkaaminen ei ottanut valmistuakseen. Tai suoraan sanottuna edes alkaakseen.

Motiivit on kirjasta Farm Girl Vintage 2. Kirjassa olisi ollut hevonen, lehmä kukko ja muitakin, mutta ei ne tähän nyt sopineet. En halunnut tehdä ihan maalaispeittoa, enemmän semmoisen pienen pojan peiton. 

Peiton koko on 128 cm x 85,5 cm. Tikkasin tuollaisen vinoruudutuksen. Aina kun aloitan tuollaisen tikkaamisen, ajattelen, että onneksi tämä on helppo homma. Ei ole. Niin vaan lähti liian vinoon menemään, vaikka oli ohjain käytössä. Äkkiäkös sitä hyvällä ratkojalla purin vinoudet ja tikkaukset uusiksi. 

Taustakangas on söpöä pingviinikangasta. En tiedä onko nuo pienet pilperot tähtiä vai lumihiutaleita. Pintojen välissä on bambuvanu.

Kirjassa oli kyllä kissa, mutta ei koiraa. Olisi ehkä pitänyt itse piirtää koira, ei se niin vaikeaa olisi ollut, mutta eipä tullut tehdessä mieleen.

Huvittaa tämä ampiainen ja kukka! Ei kai se amppari pistä tuota kukkaa? Ainakaan se ei ime mettä siitä, kun on noin päin.

Tuumasta toimeen!

Tervehdys!

Olet varmaankin kuullut, että jos vuoden alussa näkee poron tai peuran tai kauriin, se tietää hyvää onnea koko vuodelle. Jos näkee kaksi, tulee vuodesta kaksin verroin parempi. Yksi vuosi näin peuran uudenvuodenpäivänä ja siitä tulikin tosi hyvä vuosi.

Eilen ei näkynyt peuroja, vaikka serkun kanssa pitkä kävelylenkki tehtiinkin ja ihan  otollisissa peuramaisemissa. Hirven näkeminen ei tuo onnea, ainakaan niin paljoa kuin näiden muiden näkeminen. Ja suoraan sanottuna, jos hirven näkee konepellillä se on aika huonoa onnea, se.

Tähdenlennon aikana voi toivoa, mutta viimeaikoina on ollut niin sumuista ja pilvistä, ettei mitään tähtiä ole voinut nähdä.

Koska halusin nähdä tähtiä, ompelin muutaman pienen tähden Talvipeittoon.

Alkuvuoden ilouutinen: poro herra on löytänyt puolison ja rakkaus leimahti hetken tutustumisen jälkeen.

Purin hieman herra poroa, että sain tähden istutettua blokkiin, rouvan blokkiin laitoin sen jo tekovaiheessa.

Sydän on ehkä hieman jäykän oloinen, mutta tämä kuvaelma on kohtaus ensitapaamisesta ja silloin on hieman sellaista epäröintiä ilmassa.

Nyt olet nähnyt kaksi poroa, joten vuodestasi tulee kaksin verroin onnekkaampi kuin monen muun. Ja jos skrollaat kuvaa nopeasti edestakaisin, tähdet ihan lentävät ja voit toivoa mitä haluat. Kannattaa miettiä toiveita jo etukäteen, ettei sitten tule hätiköityjä toiveita, sellaisia turhanpäiväisiä.

Voin paljastaa, että poropariskunta on saanut jo jälkikasvua. Vuodenvaihde on niin ihmeellistä aikaa, että poroille syntyi peura! Ainakin siltä se minusta näyttää. Näitä täytyy tehdä lisää, porot ovat suunnitelleet kolmea lasta.

Punaisia kankaita tuntuu riittävän, mutta valkeat alkaa olla vähissä. Onneksi enemmän tarvitaankin punaisia. On minulla muutama vaalea, jotka ehkä sopisivat, mutta olen ne säästänyt taustoiksi. Johonkin työhön, en tähän. Ruudut ovat valmiina tuuman kokoisia.

Jos tulee joskus semmoinen epätoivoinen fiilis, että valmistuuko tämä ikinä, niin katson vain rannekorua ja ryhdyn tuumasta toimeen! Rannekorun alla oleva neliö on tablettia ja se on 3 tuumaa.

Talvipeiton toinen blokki

Talvipeitto etenee mukavasti, kun sain apulaisen.

Sain tilkkuystävältäni Virpiltä tämmöisiä pötkylämallisia neulatyynyjä.

Kaikki aivan ihania!

Ompelin tuommoisen sinistä sukkanauhaa muistuttavan kuminauhan, johon Viltsuksi ristimäni apulaisen kiinnitin.Hänet saa helposti irti, sillä nauhan päissä on tarrapalat. Virpi ei ollut pahoillaan, vaikka menin tuunaamaan hänen hienon neulatyynyn. Laitoin malliksi korviin pienet nipstut, vähän niin kuin korvikset. Myös kädet ovat hyvät muutaman nipsun hätäsäilytykseen. Normaalisti ne on yhdessä laatikossa. 

Poro-blokki tulee talvipeittoon. Sanoisin sitä joulupeitoksi, mutta tuskin valmistuu täksi jouluksi, niin olkoon talvipeitto. Edellisen blokin eli lumihiutaleen mallin olen napannut neuleohjeesta, mutta tämä on alunperin ristipistomalli. Mallin on aikanaan tehnyt jo edesmennyt tilkkuystävä ja olen tällä mallilla hänen inspiroimana tehnyt tyynyn. Tässä on käytetty myös 1,5" neliöitä, valmiina tuuman kokoisia. Blokin koko on 18 x 18" valmiina eli 46 x 46 cm. Taidan tehdä tälle porolle puolison.

talvinen torkkupeitto kaipaa kuvioita, autatko?

 

 

Koska maskeista ei ihan lähitulevaisuudessa taideta päästä eroon, päätin tehdä pienen pussukan myös näille tuikitarpeellisille maskeille. Tämän kun heittää kulloinkin mukaan lähtevään kassiin tai laukkuun, on vaihtomaskit mukana. 

Minulla on yksi Jelly Roll pilkullisista kankaista ja tähän pussukkaan kokeilin hyrriä näistä pilkkukankaista. Aika kivoja, sanoisin.

Tässäpä oikea palapeli! Kun en mitään fiksumpaa keksinyt, ryhdyin neulemallista tekemään tilkkupintaa. Yksi ruutu on valmiina 1" kokoinen. Tällä hetkellä työ on noin 55 x 55 cm. Tästä on tarkoitus tehdä torkkupeitto. Suunnitelma kuvioista on hyvin hatara,, joten voit antaa ehdotuksia. Väreinä on vain punainen ja valkoinen.

Taito Käsityö- ja muotoilukoulussa tutustuttiin nuno-huovutukseen. Merinovilla on tässä huovutettu sifonki huivin päälle. Aika kamalan näköinen ennen lopullista muotoa.

 Tämä oli semmoinen sivutuote ja ja palasesta sain tehtyä pienen pussukan, kuinkas muuten.

Tikkasin vielä villat silkkiin kiinni, että kestää paremmin käytössä. Koneessa on kivoja isoja tikkauskuvioita.

Kummipojasta oli Hesarissa juttua ja kivasti hän oli käyttänyt tilkkutäkkiä kuvaamaan tätä koronakautta. Hän sanoikin, että kun on suvussa käsityöihminen,  täytyy se uutisissa mainita.

Tämä oli minun nuno-huovutuksen päätyö. 

Harmaata, luonnonvalkoista, vanhaa roosaa ja pirteää pinkkiä.  Pinkin olisin voinut jättää pois, mutta siinä ne pallukat kuitenkin on.

Mietin hieman, jos menisin ostamaan luonnonvalkkoista merinoa ja huovuttaisin huivin toisenkin puolen. En oikein tykkää, kun siellä näkyy se sifonki.

Tasohuovutuksen tuotteena syntyi istuintyyny. Väripallerot on neulahuovutettu ja nuo reunan pistot ovat kahta eri villalankaa, ihan koristeena vain.

Istuin tyyny ei ole tyyny ollenkaan, ellei sisällä ole pehmustetta! Tein pyöreän sisätyynyn ja täytin sen vanulla. Takana on vetoketju, jos tulee tarvetta lisätä täytettä.

Olen ihan tyytyväinen tähän istuintyynyyn. Se on lämmin ja minä pidän pyöreästä muodosta eli kaiken maailman palloista.

Mukavaa loppuviikkoa!

 

rohkeasti punaista päin

 Nyt voi jo sanoa, että kesä on jäänyt taakse. 

Mutta tässä torkkupeitossa hehkuu kesän kukat läpi vuoden.

Ei ole syksyn tuntua, ei.

Panin palasiksi Kaffe Fassetin ihanat punaiset fat quarterit. Monimutkaista mallia en näille kankaille sen kummemmin miettinyt, jotenkin oli selvää, että yksinkertaisia neliöitä vaan. Eikä sekoiteta muita kankaita, paitsi taustaan ja kanttiin.

Tikkausvaiheessa minulla oli oma kone huollossa ja Tilkkutarhan Minnan Pfaffilla tikkaus sujui. Pfaffissa on kiinteä yläsyöttäjä, joka toimi hyvin.

Taustassa näkyy tikkauskuviot niin hyvin kuin näkyy! Kaarevia muotoja.

Taustassa on kahta eri kangasta. Höyhenet vie Höyhensaarille ja osassa linnut laulaa ja on kesäinen tunnelma. 

Peitossa on 20 erilaista kukkakangasta. En pidä pienistä söpöistä kukkakankaista, mutta tällaisista rehevistä, voimakkaista kyllä pidän! Reunakantin turkoosiin nappasin värin joidenkin palojen turkooseista kukista. Vanu kerrosten välissä on bambua, johon olen aikalailla tykästynyt.

Peitto meni lahjaksi ystävälle. 

Siinä ne kaikki kankaat ovat vielä nipussa.

Huovutusta niin märkänä kuin neulalla.

Sen verran tykästyin laina-Pfaffiin, että vaihdoin Husun tähän peliin.Oikein hyvin on yhteistyö lähtenyt käyntiin.

Marikylä

 Tämä työ oli esillä Tilkkulehdessä, mutta lehteen pääsi vain puolikas kuva ja siksipä esittelen koko työn nyt blogissa ihan kokonaisella kuvalla.

Ensin oli muutama Mari-kankainen mökki ja ryhmä iloisia kuusia. 

Kova rakennusbuumi kasvatti mökkikylää. Lopulta mökkejä oli jo 110 ja oli  tehtävä kuusiaita kylän ympärille, ettei se laajenisi liikaa. 

Kaikki kankaat ovat Marimekkoa ja siksi työn nimeksi tuli Marikylä.

Myös taustakankaat ovat Marimekkoa ja muutamista ylimääräistä mökeistä ja kuusista yhdet pääsivät taustaan.

Merelle!

Ensimmäinen lomapäivä!

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pätee tähän peittoon. 

Ehkä 5 vuotta sitten aloitetun peiton viimeiset langanpätkät päättelin lauantaina mökillä. Alun innostuksessa leikkasin kaikki palat ja ompelin blokit kasaan, mutta siihen se sitten jäikin. (Lensin muuten rähmälleni tätä kuvaa ottaessani! Tuuli tarttui peitonkulmaan ja säikähdin, että se lentää mereen. Polvi hieman naarmuuntui, mutta ei sen pahempaa.)

Päätin tehdä peiton ennen kesäloman alkua valmiiksi. Asettelin blokkeja niin ja näin ja lopulta sain ne ommeltua yhteen. 

Kun oli pinta valmiina, muistin miksi homma oli jäänyt kesken.

Minulle oli tullut ajatus, että sinne tänne olisin laittanut blokin keskellä menevän puolen tuuman kaitaleen punaisesta kankaasta. En alkanut purkamaan, kun muutenkin oli niin kauan kestänyt tämän pinnan kasaaminen.

Päätin, että punainen piriste laitetaan kanttaukseen ja juuri se tekee peitosta vielä merellisemmän. 

Vuoriksi löytyi omista varastoista eläimellinen lastenhuoneen verhokangas. Kangas on aivan uusi, olen sen ostanut joitain vuosia sitten ilman erityistä tarvetta tai sitten tarve meni ja kangas jäi. Hyvänlaatuinen puuvilla ja pestynä vielä parempi. 

Eilinen kuvauspäivä oli niin tuulinen, että suunnittelemissani kuvauspaikoissa tuuli puhalsi niin kovaa, että peitosta meinasi tulla lentävä peitto. Vasikka Areenalle ei tuuli pääse riehumaan täydellä voimalla ja sain napattua peitosta kuvan, jossa se näkyy kokonaan. Tykkään tuosta pinnasta!

Peitto on 54" x 96" eli 137 x 224 cm. Yksi blokki on valmiina 6".

Peitto on tehty vartavasten mökille ja siksi sen nimikin on Merelle! Yleensä viikkaan valmiin peiton ja pistän vaatehuoneen hyllylle, mutta tämä oli täsmätuote. 

Vanhan laiturin kivijalan suojassa ei tarvinnut pelätä peiton karkaamista, kuten yläpuolen kuvassa oli vähällä käydä. Avustaja sai pitää kunnolla kiinni peiton kulmista. 

Tikkaus näkyy tässä kuvassa parhaiten. Kaarevia ompeleita. Peitossa on bambu-puuvillavanu. Ehkä hieman lapsekas taustakangas. Toisaalta se on kivan yllätyksellinen, kun on katsellut etupuolta ja kurkkaa taustaan. Ehkä jokainen odottaa näkevänsä ihan jotain muuta kuin elefantteja, virtahepoja tai kirahveja. 

Huomiseksi on luvattu myrskyä ja sadetta. Tänään siitä on saatu jo esimakua.

Hyvää alkanutta viikkoa!