Pieni ja vielä pienempi

Yhtä ja toista on tullut tehtyä, mutta mitään en tänne blogiin ole onnistunut laittamaan. No nyt tulee pari pientä työtä, jotka eilen ompelin.

Suurempi näistä töistä on tämä pussukka. 

Leikkelin 2" neliöitä lähinnä vaaleahkoista kankaista ja surauttelin niitä yhteen.

Vetoketju on metriketjua. Siitä on tullut ykkös suosikki pussukoihin!

Teen sen ketjun yhdestä puoliskosta, näppärää kuin mikä!

Ooh, tällä puolella ei olekaan kaikki niin vaaleaa!

Paitsi  tuo muumi, sehän on tosi vaalea. Tavallaan aika outoa tuo vaaleus. Muumit kuitenkin nukkuu talven ja valvoo kesän, jolloin luulisi muumienkin hieman ruskettuvan. Vuoren ja päällisen välissä on tietenkin se ohut laukkuhuopa. Tikkasin huovan päälliseen vaalealla Aurifilin peruslangalla suoraa saumaa 1/4" ommelten reunasta.

Toinen ompelus on avaimen perä.

Vaikka on ihan pieni työ, kyllä tämänkin tekemiseen aikaa meni. Marimekon raidallinen kangas ohut vanu, O-rengas ja Berlin-nauha. Siinä tarvikkeet.

Sain tänään tyttäreltä synttärilahjaksi lapaskirjan ja lankakeriä.

Hän oli ollut reissussa Ruotsissa ja kirja on sieltä, tietenkin ruotsiksi. Suunnittelinkin joku päivä sitten, että pitäisi kai mennä lainaamaan jotain ruotsinkielistä. Nyt ei tarvitse.

Olisko nämä tilkkuilijalle sopivat lapaset ne ensimmäiset, jotka tekisin?

pyöreitä ja kulmikkaita

Ihan selvästi olen jäänyt koukkuun näihin heksagoneihin. Tämä oli nopea tehdä, koska heksoja ei ommeltu käsin muuten kuin mallineen ympärille. Palaset kiinnityivät taustaan työtä tikatessa. Tämä on seinävaate. Tosi tyhmä sana tuo seinävaate. Onko teidän seinillä vaatteita? Ai ei vai, kannattaisi hankkia, nythän on talvi ja pakkaset paukkuu. 

Joka tapauksessa tämä seinävaate on 40 x 40 cm ja pidän siitä kovasti. Pilkulliset kankaat on aina olleet suosikkeja, samoin raidalliset. Ostan aina kun muistan Love Patchwork and Quilting-lehden, jos vain muistan. Lehden mukana tukee aina jotain kivaa ekstraa, kuten nyt nämä pienet heksagon-mallit ja kangaspalat. Äkkiäkös niistä valmista syntyi!

Saman lehden edellisessä numerossa oli simpukoiden mallineita ja niistä syntyi tyyny. 

Laitoin tyynyyn paksuhkon polyestervanun ja tikkasin kaaria pitkin. Niistä tuli kivan pulleita. Pinta on ommeltu käsin, mutta tikkaukset reteesti koneella. Joku voi tietenkin ajatella, että kyllä olisi pitänyt käsin tikata, kun on muutenkin käsin ommeltu. Mutta siitä viis, näin oli parempi.

Aika hauska sattuma, että molemmissa töissä on hyvin samanlaiset värit. Tein tyynyn ensin, joten heksagonien värit tuli jälkeen päin. Karkkivärejä. Ehkä johtuu karkkilakosta! Täytyy herkutella edes väreillä. 

No kävin minä tänään Studio Makeen ravintolapäivillä ja jo nimestä voi päätellä, mitä siellä tarjottiin. Say With a Cake -kakkuja, marenkeja ja muita herkkuja.

Koska kirjonta on vuoden käsityötekniikka, kokeilin sitä tällä omalla yksinkertaisella tavalla vanhaan astiapyyhkeeseen. Ehkä jossain vaiheessa teen jotain hienoa kirjontaa, mutta ensin näitä yhdellä värillä kokeiluja. Tuo vasemmalla oleva eläin on kesken eli ei ole noin matalaotsainen. En vaan osannut päättää, tuleeko nalle, kissa vai koira. Yritän tehdä päätöksen tässä viikon aikana ja jatkaa pistelyä.

Melkein menin tänään hiihtämään, mutta en sitten jaksanut. Tikkailin valkoisella langalla valkoiselle pohjalle tuohon seinävaatteeseen. Sehän oli melkein kuin olisi valkoisilla hangilla hiihdellyt.

Hyvää hiihtolomaa!

(Jos sinulla sellainen on.)

joulupuu on rakennettu, (vaikka on vasta 1. adventti)

Kyllä sitä 1. adventtina jo sen verran pitää joulumieltä olla, että joulukuusen hankkii!

Ainakin tällaisen kestokuusen voi tehdä jo nyt, koska takuuvarmasti siitä ei tipu neulasia, korkeintaan jokunen langanpätkä.

Nauhat asettelin ensin paikalleen ja vasta sitten, kun ne oli mieleisessä järjestyksessä, leikkasin oikean mittaisiksi. Sitten ompelin nauhat koneen harsinnalla pystysuuntaisesti keskeltä ja reunoista. Varsinaisessa ompelussa lankaa vaihdoin nauhan värin mukaan, ensin ompelin kaikki punaiset ja sitten valkeat jne. Välissä työtä tukevoittamassa on ohut laukkuhuopa. Taidan tunkea sitä joka paikkaan!

Taustaan, joka on tukevaa tummansisnistä puuvillaa, tehtailin pieniä tähtiä ohuella koneompeluun tarkoitetulla hopealangalla.

Vaikka ei olisi jouluisia nauhoja, voi käyttää niitä mitä sattuu olemaan. 

Kuusen alta löytyy muutama paketti. Niiden tekemiseen käytin paksuhkoa hopealankaa, jonka kiinnitin nyörin tapaan ohuella hopealangalla paketeiksi. Samalla tavalla tein lavtatähden. Kuusesta tuli kiva ja ihan jouluinen kukkanauhoista huolimatta. Myös pätkä Nalle Puh-nauhaa pääsi mukaan.

Tämän himmelin nimi on Petra. Hieman keskeltä muotopuoli, mutta muuten oikein kivannäköinen tähti. Malli on samaisesta PIrkko Kuuselan Himmelikirjasta kuin aiemmin tekemäni Miisa ja Maisa.

Sulo on jo ihan terve ja eilen tehtiinkin hänen kanssa 2,5 tunnin lenkki. Käytiin katsomassa hevosia Tuomainkylän kartanolla ja pitkin poikin, sinne ja tänne. 

Hyvää alkavaa viikkoa, kohta on joulukuu ja parhaillaan satelee lunta.

vieläkin näkyy tähtiä!

En ole koskaan ostanut enkä ampunut yhtään rakettia, kaikki nähdyt tähtisateet on olleet muiden aikaan saamia. Päätin korjata tilanteen ja ehdin tehdä muutamia tähtiä ennen vuoden vaihtumista.

Tummalla taivaalla tähdet loistavat kirkkaissa väreissä. Niinhän ne muidenkin rakettien pikkutähtöset toistaa kaikkia sateenkaaren värejä.

Tässä tähdet ovat järjestäytyneet paremmin. Tähden keskusneliö on 2" x 2", joten valmis blokki tulee olemaan 6" x 6". Sakarat on todella vapaamielisiä, jotkut pitkiä ja hoikkia, toiset hieman tukevampia. Tähtiin käytän jämäpaloja. Tosin tähän työhön en halua upottaa niitä murrettuja, hieman sameita värejä. Nyt pitää olla kirkasta! Tulossa on vähintään torkkupeiton kokoinen. Unelmissa on unet tähtitaivaan alla.

Uusi vuosi toi tarpeen uudelle kalenterille. Keittiön seinällä roikkuu perinteinen iso seinäkalenteri, mutta semmoisen oman henkilökohtaisen taskukalenterin olen jo monena vuonna tehnyt itse. Oikean kokoista tyhjää kirjaa on vain ollut vaikea löytää. Yksi minulla oli, mutta tein siihen tyttärelle kalenterin joululahjaksi. Onneksi poikkesin Kampin Marimekossa ja siellä niitä oikean kokoisia kirjoja oli vielä kaksi kappaletta. Ostin molemmat. Toinen on varastossa vaikka ensi vuodeksi.

Kirjan omat kannet olisi olleet tavallaan ihan kivat, mutta olen tehnyt aikaisemminkin aina omat päälliset kirjoille ja halusin semmoisen pehmeämmän tunnun tähänkin kirjaan. Farkkukangas on tarpeeksi paksua ilman tukihuopaa tai vanua. Kirja on kooltaan noin 

16  x 12 cm. Eihän se mihinkään taskuun sovi tietenkään!

Kun etupuolella on etutasku, täytyy takapuolella olla vastaavasti takatasku. Ainakin lähes puolikas. Sinne voi laittaa vaikka kynän tai jotain muuta. 

Etutaskusta kurkistaa Muumipapan miete. Ompelin sen tuohon, että itse muistaisin läpi vuoden opppia näkemään ihmeitä. Ihan joka päivä. Tuon kangaslappusen olen ostanut joiltain messuilta joskus ja nyt sille löytyi ihan paras paikka. Oikeassa reunassa näkyvästä poikittaisesta vyönlenkistä tulee sinivalkoinen nyöri. Sen kun kiepsauttaa muutaman kerran ommellun metallinapin ympäri, pysyy kirja kiinni. Vyönlenkki lähtee takakannesta ja sen alla on hyvä paikka kynälle. Taskussa voi pitää kaikkea pientä ja kivaa, mutta ei suklaata eikä karkkeja, koska en enää syö niitä. Toistaiseksi. Ehkä Vappuna sitten.

Ruuduttelen kuukaudelle yhden sivun, johon voin sitten merkkailla menoja. Yksi ruutu on 3/4". Kirjassa on useita tyhjiä sivuja jokaisen kuukauden jälkeen. Niihin  kirjoittelen ja piirtelen mitä milloinkin; uusia ideoita, hyviä ajatuksia, ohjeita, linkkejä jne.

Eilen olin kävelyllä tuossa lähellä olevassa Pakilan siirtolapuutarhassa. Siellä on monenlaisia pieniä mökkejä pikkuruisilla puutarhatonteilla. Katselin kapeita hiekkakujia kulkiessani, mitä kaikkea kivaa ihmiset ovat laittaneet pihoilleen. Talvella siellä ei asuta, mutta jotkut käyvät ja saattavat yöpyäkin. Alueella on monenlaista asukkaita, joukossa taiteilijoita, joiden pihoilla on mitä ihmeellisimpiä juttuja. Yhden mökin pihalla jäin tujoittamaan peuran takalistoa. Ajattelin, että no jo on koriste, mutta makunsa kullakin. Ja sitten siitä takapuolesta  taittui esiin pää. Juuri niin kuin vain eläimet voi olla, samaan suuntaan näkyy takamus ja pää. Oho! On niin taipuisa se niiden vartalo. En vieläkään olisi uskonut sitä oikeaksi, ellei se olisi lähtenyt pitkillä koivillaan loikkien aitojen yli. Tässä oli sitten se minun tämän vuoden ensimmäinen ihme. Ja sekin olisi jäänyt näkemättä, jos olisin vain painanut menemään kovaa vauhtia. Jos näkee peuran vuoden ensimmäisenä päivänä, se tietää paljon kaikkea hyvää. Tämä on niin uusi sananlasku, että et ehkä ole vielä kuullut sitä aiemmin.

Mitähän sitten tänään näkisi!

No just näin, kunka nuori, pitkä ja hoikka mies käveli vastapäätä asuvien vanhusten ovelle ja sisälle. Hänellä oli tumma, hyvin istuva villakangastakki, suorat kapeat housut, silinterihattu ja kaunis puinen kävelykeppi. Kävelytyyli reipas ja kepeä, tuli hieman mieleen Johnny Depp siinä leffassa Jali ja suklaatehdas. Poikkesi kovasti vanhusten lastenlasten farkku/verkkari-tyylistä.

Hyvää viikonloppua!

onneksi tuli nimpparit!

Enpä tiedä, kuinka kauan olisi kestänyt tätä blogihiljaisuutta ilman nimipäiviä! 

Lauantaina oli Marjan päivät monien muiden nimpparisankareiden joukossa ja koska olen mukana Tilkkutien järkkäämässä nimipäiväkangas-jengissä, sain 6 jännittävää pikkupakettia. Avasin ne sunnuntaina, heti kun tultiin mökiltä kotiin. Istuuduin nojatuoliin ja otin silmät kiinni yhden paketin ja availin nautiskellen.

Ensimmäisessä paketissa oli kauniskuvioinen, roosapohjainen kangas ja vielä aivan ihanaa volkkarikangasta! Jossain, ehkä instagramissa, mainitsin kerran, että tuollainen olisi unelmieni auto! Nyt voin rakennella kankaasta vaikka kukkaron ja alkaa säästää siihen volkkarirahaa. Voi mennä kyllä koko elämä ilman sitä unelmien autoa, mutta onhan minulla sentään kangas!

Kiitos Hannele!

No entäpäs tämä! Sininen kirjava kangas oli Se kangas ja mari-kankaat bonuksia, kuin myös ihanat napit ja nauha. Kuoressa oli kuva tilkkupeitosta, joka koostui taloista! Minä pidän  taloista, kirkkaista kankaista ja mareista. Tunnustaudun myös nappihamsteriksi.

Kiitos Tilkku & Tilkku!

En tiedä, olenko mahdollisesti hokenut kuinka paljon pidän kirjoituskankaista. Nyt tämä tekstikangas tupsahti postiluukusta! Hauskassa kankaassa on kirjoitettuna kaunolla kukkien nimiä. Mukana oli myös vetoketju! Ehkä pussukkaa varten. Napit sopivat kankaaseen, joten saattaa syntyä sivutaskullinen pussukka, jonka taskunsuussa olisi nappi. Nauhan näen liittyvän kleinbussi-kankaaseen, sehän on kuin ajorata! Kiitos Soile!

Lisää kirjoitusta! Sininen kangas on ihana. Pidän palloista ja sinisestä väristä ja tässä yhdistyy molemmat. Kaunis vihreä on tekstausta ja sinisessä kaunoa. Lisää kirjoituskankaita, ihanaa! Puuhelmille on aina käyttöä ja kaunis nauha saa odottaa rauhassa sitä "täydellistä" paikkaansa. Paketista löytyi myös kirjanmerkkikalenteri ensi vuodelle. Sehän on ihan kohta. Kalenterissa on kuvia duplinilaisista ovista. Ihana. Lähettäjä tietää, että pidän kauniista ovista ja kuvaan niitä. Fillari-postimerkki sopii minulle, kun paljon liikun pyörällä. Kiitos Tilkkuilo!

Tämän paketin sisältö oli yhtä riemukas kuin lähettäjän blogi! Punaisen fatquarterin lisäksi vaikka millä mitalla ihania, monen kokoisia tilkkuja! En kyllä hallitse yhtä taidokasta värien ja kuvioiden yhdistelyä kuin lähettäjä, mutta täytyy yrittää. Huomaa hieno postimerkki. Kiitos Tilkunviilaaja!

Olen syntynyt syksyllä ja syysvärit ovat aina kiehtoneet. Tässä kankaassa on semmoista syksyn sadonkorjuun tunnelmaa! Kuten kortissakin. Mukana oli myös silkkinauhaa, jossa roikkuu lasihelmiä sekä todella kauniita nappeja. Kiitos Paula!

Tässä koko porukka yhteiskuvassa. Tuhannet kiitokset kaille, jokainen paketti oli yhtä mieluisa. Kauniita, huolella valittuja kankaita, ihania pikkuyllätyksiä ja kauniita kortteja. Kovasti tekisi mieli tarttua näihin kankaisiin heti, mutta ensin on pakko tehdä tyhmempiä juttuja, koska olen luvannut. Mekko siskolle ja sohvan päällystys ystävälle. Ei ole kirkkaita kankaita kummassakaan hommassa. Olen pahoillani, että kaikkien kohdalla en ole maininnut blogia, koska en sitä tiedä tai voi olla, ettei blogia ole. Jos on, niin ilmoittaudu, niin lisään linkin.

Tilkkupeitto Poppy`s laittoi minulle haasteen ja jossain kesähuumassa lupasin vastata kysymyksiin. Voit lukea rauhassa, en haasta ketään. Ja jos sinulle nyt pälkähtää päähän, että Marlenpa haastakin seuraavaksi, niin sanon, että ihan turha toivo. En ole haasteihminen alkuunkaan. Tässä nyt nämä ahdistusta tuottavat kysymykset ja vastaukset:

1. Teetkö mielummin käsitöitä kesällä vai talvella?

Molempina aikoina ja myös keväällä ja syksyllä.

2. Jos saat valita, niin onko ympäristösi mustavalkoinen vai värikäs?

Kyllä se olisi värikäs.

3. Silittäisitkö kissaa vai koiraa?

Päivittäin silittelen koiraa, mutta en pelkää kissojakaan.

4. Lautasellasi viihtyy parhaiten liha vai kala vaiko kasvis?

Ei siinä mikään viihdy, syön heti pois. Ensin kalan ja kasvikset. Jos liha on kanaa tai broiskua, se maistuu, mutta muiden kanssa hieman taistelen.

5. Kumpi on lähempänä sydäntäsi, ompelu vai neulominen?

Ehdottomasti ompelu.

6. Viihdytkö paremmin sisällä vai ulkona?

Olen aikalailla ulkona viihtyvää sorttia. Kävelen, haahuilen, juoksentelen, pyöräilen tai vaan istuskelen mielelläni ulkona.

7. Tyylisi on: pelkistetty vai runsas?

Mieluummin pelkistetty.

8. Herkkuhetkellä valitset suklaan vai salmiakin?

Salmiakkisuklaan! Tai suklaan, jossa on caramel ja seasalt.

9. Kun et tee käsitöitä, niin valitsetko kenties lukemisen vai elokuvan katselun?

Lukemisen.

10. Olet omimmillasi arjessa vai juhlassa?

Både o. Jos pakko valita, niin menisin kyllä mielummin juhliin kuin arkeen.

No niin, nyt se on tehty. Täytyy melkein mennä lepäämään tämän ponnistuksen jälkeen : )

mekoilla mennään!

Joskus sitä villiintyy yhdestä tietystä kankaasta melkein hulluuteen asti, mutta minä olen villiintynyt kaikista Marimekon kankaista! Vuosien mittaan näitä mekko-kankaita on kerääntynyt ja silloin tällöin iskee mekkohurmos, ihan tosissaan. Olen kyllä tehnyt ihan oikeankin mekon itselleni, mutta siitä joskus tuonnempana, kun olen paremmassa mekkomoodissa. Eikä se ole marimekkoa.

Sain toiveen värikkäästä läppärilaukusta. Ensimmäisenä tuli mieleen nämä Marimekot, niissä kaikki kirjavatkin kankaat sopivat yhteen, eikä kukaan hyppää silmille. Ne ei tahdo erottua joukosta, vaan on siinä mukana tasavertaisesti muiden kanssa.

Tämän löytää ihan varmasti! Hämärästäkin repusta.

Vuorikangas on myös mekkoa. Laitoin huvikseni yhden taskun, vaikka ei siihen välttämättä mitään tarvetta ollut. 

Läppärin kotikolo on tehty koneelle, jonka mitat ovat 31,5 x 22 x 1,5 ja oli kuulemma oikein sopivan kokoinen. Tukimateriaalina käytin paksua huopaa, jonka tikkasin 3/4" välein, suurin piirtein. Lankana käytin vaaleaa tikkauslankaa, se oli semmoinen neutraali veto. Kantoremmi on helppo irroittaa kokonaan pois, jos ei sitä tarvitse. Niin ja senhän voi sitten laittaa sinne tyhjäntoimittaja taskuun. Tuli sillekin nyt hyvä tehtävä.

Hyvää heinäkuuta! Vietän nyt hieman lomaa.

räsymattoja

Minusta kakki räsymatot ovat aivan ihania. Sekä uudet että vanhat. Jos asuisin jossain valtavan suuressa talossa, hankkisin ne matonkutomispuut. Tietenkin olisin jostain oppinut käyttämään niitä niin, että syntyisi toinen toistaan hienompia mattoja. 

Tässä vaiheessa, kun ei ole niitä kudontapuita eikä juuri taitojakaan, täytyy tyytyä "vähän sen näkösiin" juttuihin. 

Tulin iloiseksi, kun silmiini osui tämä räsymattoinen tukeva puuvilla. Näin sen samantien pinkeinä farkkumallisina shortseina, joiden lahkeensuut jätetään huolittelematta ja hieman jopa puretaan niin, että lankoja pikkaisen roikkuu. Tämän idean annoin ihan ilmaiseksi myyjälle, joka oli nuori, notkea ja pitkäsäärinen huitukka. Hän innostui ideasta ja mallaili kangasta vyötäisilleen. Täti-ihmisenä pidättäydyn kaikista mikroshortseista. Toinen näky oli tämä pieni veska solmittuine hapsuineen. Semmoisen voi täti-ihminenkin tehdä. Kivan näköinen yksiväristen vaatteiden kanssa. Luulisin.

Kalalangasta vielä hupsuhapsu vetskarin pienen vetimen käyttöä helpottamaan.

Kun nyt tälle räsymatto tielle lähdettiin, niin läväytetään kaikki peliin! Aloin tehdä itselleni "räsymatto villatakkia". Innoituksen sain Sanna Valtasen Jämälanka kirjasta. Siinä on ohjeet räsymatto tunikaan, mutta en minä sellaista halua. Villatakin tahdon minä. Tämän valmistumisella ei ole mitään aikarajaa, ehkä syksyksi tai ens vuonna. Lankoja löytyi omasta varastosta kasapäin, mutta ainahan siinä käy niin, että jotkut kauniit, kirkaat värit loppuu kesken. Hieman olen ostanut kirppiksiltä pieniä nöttösiä. Valmiina on takakappale ja etukappaleet jo kainaloissa! Olen ollut aika ahkera tämän kanssa ja siksi epäilenkin, että innostus saataa hiipua piakkoin.

Yhdet Räsymattosukat on valmistuneet, siis neulomisen osalta. Kaikki langanpäät on päättelemättä. 

Tässä kaikki yhteiskuvassa, semmoisessa perhepotretissa.

Myös Ukko-koira halusi perhepotrettiin uuden pikkukoiransa kanssa. Veikkaan, että pikkukoiralta irtoaa kohta kieli tai korva, ne on Ukon mielestä hyviä kantokahvoja. 

Aurinkoisia päivä!

Be Happy!

En muista, koska aloitin tämän peiton tekemisen, mutta sanotaan niin, että on siitä jo hieman aikaa. Jostain tämä villitys alkoi ja monessa blogissa tehtiin vastaavia jämäpalapeittoja. Luulen, että muilla on ollut omansa valmiina jo ajat sitten.

Olin jo tuonne takapuolelle laittanut vuosiluvun 2014, joten tuli kiire saada työ valmiiksi tämän vuoden aikana. Peiton pinta eli nuo ympyrät olivat jo valmiina, samoin reunan värikaitaleet aika pitkälti. Tai niitä olin tehnyt joskus aikaisemmin ilman mitään määränpäätä, mutta tähän ne sitten päätyivät. Taustakin oli valmiina, eli vain tikkaukset puuttuivat. Niin ja sitä vaihetta ennen tehtävä harsinta. Voisihan sitä kiinnittää neuloillakin, mutta haluan olla vanhanaikainen ja harsia. (Ainakin siihen asti, kunnes joku keksii sellaisen laseraseen, millä voi kiinnittää kerroksia huomaamattomasti.) Tämä on varmasti ainoa työ, missä harsin. Edes vetoketjuja vaatteisiin ommellessa en harsi niitä, enkä istutettuja hihojakaan. Neuloilla vaan ja sitten tikkiä perään ja hyvä tulee. Harsinta-sanasta tulee aina mieleen Pitkäperjantai. En tiedä miksi.

Tikkausmallin miettimiseen olisi mennyt varmasti aikaa vaikka sata tuntia, mutta en jaksanut enää ajatella mitään, halusin vain ajaa koneella. Ja mieluiten lujaa. Työ on kuitenkin sen verran kookas, etten päässyt hurjastelemaan. Pyöritin ja pyöritin peittoa koneessa niin paljon, että se melkein voi jo pahoin. Välillä otin sen pois ompelukoneelta ja oikasin sen hetkeksi  hengähtämään. Heti kun huomasin sen rentoutuneen, ängin raukan rullalle ja paininjalan puristukseen. Kuvasta näkee miten valkoiset alueet on tikattu. Pätkä suoraa ja käännös, pätkä suoraa ja käännös. Värikkäät osat on tikkauksella jaettu neljään osaan. Se taisi olla tikkaamisen helpoin osa, mutta en voinut hurjastella siinäkään. Yritin pysyä mahdollisimman tarkasti saumojen välisessä "urassa". Urauduin aika hyvin.

Viime kesä meni Pharrell Williamsin Happyä laulellessa ja sehän on niin mielettömän energinen ja piristävä biisi. Sitä kuunnellessa tulee väkisin iloiseksi, vaikka yrittäisi ihan jotain muuta. Tämä peitto kaikine sateenkaaren väreineen on hyvä piriste tähän melko värittömään vuodenaikaan. Siksipä peitto sai nimenkeen Be Happy. Takapuolella on yksi neljäsosa pala ympyrästä ja siihen ompelukone kirjoitti nimen ja vuosiluvun. Noissa  vihreissä palasissa lukee minun nimi oikeasti ihan melko hienosti, mutta tuhrasin sukunimen epäselväksi kuvankäsittelyssä.

Takamuksessa on myös väriä ja vipinää, pyörrettä ja ympyrää, mutta huomattavasti vähemmän kuin etupuolella. Muuten olen työhön tyytyväinen, mutta aloin tuossa miettiä, että olisiko tumma reunus pitänyt kuitenkin tehdä valkeaksi. Valkoinen on semmoinen luonnonvalkoinen. Toisaalta, en tiedä mihin tämä peite joutuu, niin saattahan se olla, että tumma reunus siellä jossain sitten miellyttääkin silmää. Turha näitä on tässä pohtia.

Peitto on kooltaan 50" x 72" eli jotain 127 x 182 cm. Koska ulkona sataa ja on pimeää, taidan ottaa peiton semmoisena iloisena myttynä kainaloon ja laittaa Happyn soimaan. Tämän kanssa on varmaan tosi kiva jorata! Kokeile sinä vaikka tyynyn kanssa, mutta vain, jos siinä on värikäs päälinen. Tulee kiva fiilis. Tai puolison, lapsen tai naapurin kanssa, mutta vähintään se havaji paita pitäisi  olla, ellei mitään räväkämpää satu löytymään.

Ilokasta alkavaa viikkoa!