no onkos tullut kesä...

 Eipä ole, vaikka kesälomaa vietän ja kesäkengät valmistui tänään.

Kalliolan kansalaisopiston viikonlopun kangaskenkäkurssilla  valmistui kepeät kengät kesään. 

Kankaaksi valitsin marimekkoa, kuinkas muuten! Vuori, nauhat, pohjat ja muut tuli kurssilta. Vaihtoehtoina olisi ollut matalat varret tai sitten nämä minun valitsemat puolikorkeat tai korkeat maiharit. Täytyy todeta, että kyllä on monia vaiheita kenkien teossa!

Ompelua oli vähän, mutta liimaamista sitäkin enemmän. Ihan kivoilta kengät tuntuu jaloissa ja minun pohjalliset mahtuivat hyvin kenkiin. Kengät rakennettiin lestien päälle ja jännitti, saanko lestit pois valmiista kengistä. Onneksi ohjaaja Nelli sai, minä en.

Hieman teki mieli tehdä kirjoneuletta ja eihän siihen auta muu kuin tarttua puikkoihin ja lankakeriin. En ole suunnitellut koko sukan kuvioita tarkasti etukäteen, mutta sen verran kuitenkin, että värit on valittu ja kuviot piirrelty paperille. Lankana Novitan Nallea.

Luovasti kudottu

Kevään viimeisellä kurssilla oli luovaa kudontaa ja se oli enemmän minua kuin se edellinen tarkka kudonta. En voi sanoa olevani suurpiirteinen, mutta pirtapuukudonta oli turhan tarkkaa ja hidasta.

Pienelle työlle löytyi paikka olkkarista, ainakin toistaiseksi.

Kaikenlaisia lankoja, nauhija ja naruja voi kutoa tällaiseen työhön. Laitoin ryijysolmuilla hieman lankanippuja yhteen riviin ja avasin lankojen kierteitä, että niistä tuli tuollaisia pöyheitä.

Luonnonväriset pallerot ovat oikealta tekniikan nimeltään helmipoimintaa, mutta minä käytän niistä kotoisaa nimeä pallerotekniikka.

Tällainen siitä sitten tuli! Hapsut leikkasin tahallaan vinoon. Tällaisessa työssä voi kaikki mokat muuttaa tarkoituksella tehdyiksi ja siitä minä pidän! Ja pidän kyllä tästä työstäkin.

puuta, betonia, tilkkuja ja mosaiikkia

 

Pitkästä aikaa pussukkahommia. Löytyi kivaa maatuska kangasta Marimekon Muija kankaan pariksi ja siitä syntyi Tosi muija -pussukka.

Takapuolella on vain yksi maatuska. Tästä kuvasta näkeekin tikkauksen hyvin.

Jaa, että mikä tuo mosaiikki pussukan alla on?

Kässäkoulussa oli vuorossa mosaiikki. Tämä on ollut semmoinen "olis joskus kiva kokeilla" -juttu ja nyt on kokeiltu. Ystävän kirppikseltä löytämä Ikean iso tarjotin oli juuri sopiva tähän. Halusin tehdä glögitarjoittimen ja siihen sommittelin sopivan kuvan. Tässä vaiheessa mosaiikit on liimattu paikoilleen ja saumausaine on levitetty työhön.

Ylimääräinen saumausaine on pyyhitty pois ja mosaiikit kiillotettu.

Maalasin tarjoitttimen valkoiseksi, tuli raikkaamman näköiseksi. Tervetuloa glögille, kun on sen aika. Tässä kuvassa tarjotin on pallin päällä ja hätätapauksessa sitä voi käyttää pikkupöytänä.

Päällystin myös kukkaruukun. Tilkkuilijana kuvioksi tuli perinteinen tilkkutyökuvio eli tähti. Kohtuullisen hyvin se onnistuin mosaiikeistakin.

Putsattuna ja kiillotettuna. Ei ehkä juuri kanervan väreihin sopiva, mutta en pelkkää ruukkua halunnut kuvaan.

Ennen mosaiikkihommia meillä oli betonitöitä. Tein betonilähiön. Viisi eri kokoista kerrostaloa muodostaa Lintulan. Ja nimen mukaisesti useimmissa taloissa on lintu-aiheinen muraali.

Talot on maalattu akryyliväreillä, ikkunan piirretty tussilla ja muraalit on serveteistä lakalla seinille kiinnitetty. Lopuksi koko talot on lakattu.

Talojen toisella kapealla seinällä on hieman erilaiset muraalit.

Tänään päästiin työstämään vanerille puupiirros laattaa.

Taltta ei ole ihan omin työkalu, kerran olen kokeillut mökillä ihan oikeita talttoja, kun yritin kaadetun koivun runkoon koristeita tehdä. Taltta hajosi melkein heti ja siihen se homma jäi. Vanerilevy oli huomattavasti pehmeämpää ja homma sujui halpistaltoillakin. Linolevylle tarkoitetun talttasarjan olin ostanut mökille, tarkoituksena, että olisin tehnyt jonkun linokuvion, mutta värjäsin vain niitä villalankoja ja linolevyt jäi kaivertamatta. Taloja syntyi jälleen. 

Kotona testasin eilen kaivertamalla tuon pienen puukuvioisen laatan. Koska siinä ei ollut pinnalla väriä, en osannut nähdä, että osa laatasta oli liian kohollaan ja niihin kohtiin tuli myös väriä näihin ensimmäisiin kokeiluihin.

Huomenna olisi sitten vuorossa itse painamistyö. Vähän kyllä jännittää, miten saan värit onnistumaan. Ehkä olisi pitänyt tehdä vähän yksinkertaisempi kaiverrus. Pelkkiä viivoja, vaikka # merkki.

pienistä paloista

Huomenta! Tämä laiskamato yrittää ryhdistäytyä muutaman sanan verran. 

Syyskuussa olin Päivölän kansalaisopistolla Sanna Parangon tilkkusilppukurssilla. Siellä sitä ommeltiin hyvässä seurassa koko viikonloppu. Minun työpiste oli ihan sotkuisen näköinen heti, toisin kuin naapurin!

Nämä hulpiotossut tein ihan ensimmäiseksi! Pallolliset hulpiot riittivät juuri ja juuri yksiin tossuihin. 

Ulkopohja on nahkaa. Sen ja sisäpohjan välissä on parketinalushuopaa, sitä mitä tehdään lumpuista ja päällimmäisenä on flanellia. 

Kun olin kaksi päivää ommellut toinen toistaan kirjavampia juttuja, täytyi välillä tehdä jotain rauhallisempaa. Kokosin musta-harmaa-valkea tilkkukorista kivoja kankaita ja tein niistä pinnan, jonka tikkasin laukkuhuovalle.

Mukaan olin ottanut metriketjua ja se oli paras valinta tähän pussukkaan. Vuoriksi otin rumista kankaista itse värjätyn ja kärpäskuvioilla painetun kankaan. Jos olisi laittanut jonkun muovitetun kankaan, voisi tässä kuljettaa vaikka sähköhammasharjaa.

Pidän mallista ja siksi tein kotona muutaman hieman pienemmän. Passelin kokoisia vaikka kynäkoteloiksi.

Olen saanut monilta ystäviltä tilkkusilppuja joita käytin kurssilla ahkerasti, mutta niistä joku toinen kerta.

Tämän työn kaikki pintamateriaalin vihreitä lukuunottamatta on ylijäämiä Kvilttaajan varastoista. Suurin osa blokeista oli valmiina! Muutamia hanhia ompelin, sekä yhden blokin keskustaan. Ei mennyt kovin paljoa aikaa tämän pienen (50 x 62 cm) peiton tekoon.

Väliin laitoin ohuen vanun ja vuorina on flanelli.

Tikkasin työhön kukkasia vaihtuvanvärisellä langalla. Jotenkin en enää tykkää noista vaihtuvanvärisistä, mutta ehkä taas joskus niihin ihastun uudelleen. 

Viikko sitten sunnuntaina nostettiin vene talviteloille. Ilma oli mitä upein ja kotiin tultua otin oman ratsun ja fillaroin Viikkiin ja Hertsikaan. Niiden ohi oltiin autolla ajettu ja halusin mennä ihailemaan ruskan värejä ihan ulkoillen. Pidän näistä puistolehmuksista, jotka seisovat hienossa rivissä, ihan kuin lapsuudessa koulun portaiden juuressa, kun opettaja soitti kelloa välitunnin päätteeksi. Siinä meitä seisoi jokainen luokka omissa jonoissa ja sisään päästettiin aina parhaiten ojennuksessa oleva jengi. Minunkin luokka joskus.

Hertsikan Kirsikkapuisto on kaunis myös syksyllä.

Sulon kanssa kierrettiin Jollaksessa rantoja pitkin, kun odoteltiin miestä ja venettä tulevaksi. Tarkoitus oli mennä telakan viereiseen koirapuistoon, mutta siellä oli ilmakitaraa soittava reilusti keski-ikäinen nainen aikamoisen humpan kierteessä riehakkaan koiransa kanssa. Niinpä sitten jatkettiin matkaa ohi koirapuiston ja löydettiin tie upeille kallioille. Sulon teki varmaan mieli mennä uimaan.

Mukavaa tulevaa viikkoa!

mun maatuskat

Keskiviikon tilkkukrssilla joku viikko sitten ope esitteli kaitaleista tehdyn peiton, jossa oli piristyksenä maatuskoja eli maatuskapeiton. Pidin siitä.

Peitto on ollut jo viikon valmiina, mutta en saanut kuvatuksi aiemmin. Oli niin paljon kaikkea parempaa tekemistä, kuten hiihtämistä, siivoilua, ruokien tekoa ja leipomista. Ihme, että olen nyt niin innostunut kokkaamisesta, että ilmottauduin Marttojen intialaisen kokkailun kurssillekin. Ja ensimmäinen näytös laskiaispullistakin onnistui hyvin. No, tänään heitin peiton hangenlopuille ja siinä se nyt sitten on.

Raitaa raidan jälkeen ja välillä maatuska. Aika vieraita värejä minulle. Tikkauksen kanssa ei ollut miettimistä, raitojen väliin yritin osua ja pääasiassa onnistuin. Sen verran lipsahti välillä, että käsityön leima näkyy.

Ope oli valottanut seulan ja painanut omat maatuksansa, mutta minulta ei semmoiset hommat onnistu. Siksipä piirsin kuvat tekstiilitusseilla ja hieman väritin.

Eikä nämä maatuskat ihan niitä perinteisiä ole. Minulle sopii koiramaatuskat paremmin. Silloin aikanaan järjestin "miss maatuska"-kilpailun ja se melkein riitti tavismaatuskoista.

Paitsi yhden tavallisen piirsin ja laitoin takapuolelle. Siihen tussilla pistin vuosiluvun ja oman nimen. Se on tuolla piilossa. Vuori on kahdesta kappaleesta. Noin puolet tuota pikkukukkaista ruskeaa ja puolet turkoosipohjaista kasvikangasta. Koko työ sai alkunsa  tuosta raidallisesta reunuksesta. Vanuna on muuten sitä hömppää, polyesteriä vai mitä se nyt on. Ei ainakaan uretaania. Tekokuitua kuitenkin. On semmoinen pulleamman oloinen. Yleensä käytän puuvillaa, bambua tai villaa, mutta halusin päästä tuosta pullukasta eroon ja sillä se nyt on, piilossa.

Tämä kuuluu modernien tilkkupeitteiden lohkoon. Niissä on usein tekstikangasta ja minulla oli tuollaista kivaa koirien sanomalehti-kangasta. Siinä on paljon mielenkiintoisia uutisia, niin kuin tämän Fifi´n uudesta parfyymistä kertova pikkuinen juttu. 

Peitto on jotain pari metriä pitkä ja 120 cm leveä. En ole ihan varma, mutta niillä main, enkä jaksa mennä mittaamaan.

Äitini on innokas neuloja, nykyään reumasormilla vain lapasia ja sukkia, mutta ennen vanhaan villapaitoja vaikka miten hienoja. Häneltä puuttui puikkopussukka, joten siitä sain idean kivaan pikku yllärilahjaan. Kuvan puikot on minun omia, vain kuvausrekvisiittaa.  Kuten hienommissakin esittelyissä käytetään.

Äitikin pitää sinisetä väristä ja nappi kuvastaa hänen mainettaan "neuloja ässänä".

Kiinnitysvaihtoehtoja on useita; joku ruma kuminauha, kaunis nyöri tai sopiva nappi. Laitoin napin ja lenksun. Lenkin päät oikein huolellisesti piilottelin kangaspalan alle.

Aiheeseen sopiva kortti löytyi pohjattomista korttivarastoistani ja 

postimerkit kävin vartavasten ostamassa. Siinä se mummo neuloo sukkaa. Äiti on oikeasti juuri aloittamassa tuollaisten ruususukkien neulomisen. Laitoin hänelle ohjeen joku aika sitten ja hieman lankoja. Samoja, jotka olen häneltä saanut. Mutta kivahan se oli lankojen käydä Helsingissä visiitillä ja palata takaisin Hollolaan. Voin paljastaa, että olen itsekin alkanut tehdä noita ruususukkia ja yksi on jo valmis. Hieman taitaa tulla kurtturuusut, kun kirjoneuleessa on minulle niin paljon ja niin monenlaista haastetta. Jos pystyn seuraamaan oikeaa riviä oikeilla väreillä, en muista katsoa, ettei tule kiskottua sitä mukana raahattavaa lankaa turhan tiukkaan. Mutta kurtturuusut on oikeastaan aika kauniita.

Aurinkoa viikonloppuusi!

ihania palkintokankaita - prize fabrics from Northcott

First of all I have to thank Lorna McMahon from Sew Fresh Quilt-blog of lovely Dog Gone Cute Quilt Along event.  And great thanks to Northcott (sponsoring this QAL Dog Gone Cute) of the prize that I got! I love both kits of  adorable fabrics! The turquoise sea colours are my fafourite colours. Purple-lilac is a new colour for me but I love challenges! I have never had such a wonderful kits of any fabrics!

  

Jokin aika sitten tein pienen peiton inspiroivassa Sew Fresh Quilt-blogissa olleen Dog Gone Cute blokin innoittamana. Halutessaan tekijät saattovati linkittää valmiista peitosta kuvan tähän Quilt Along-tapahtumaan. Tarkoitukseni ei ollut osallistua varsinaiseen kisaan ollenkaan, mutta linkitin kuvan muiden ihanien koirapettojen ja -tyynyjen joukkoon. Yllätyksekseni pärjäsin äänestyksessä ihan kivasti. Eniten ääniä sai Nero´sPost and Patch -blogin Tejen, tai oikeastaan Neron ja Hannan tekemä, hyvällä tarinalla maustettu työ. Mutta minulle suuri yllätys oli, kun sain Sew Fresh Quilt-blogin kirjoittajalta Lornalta e-mailin, että olin voittanut palkinnon ja hän tarvitsisi yhteystietoni! Torstaina sain Northcott kankaiden Melanielta viestin, että palkintokankaani ovat jo matkalla! Ja eilen sitten postimies soitti yhdesti, mutta hyvin rivakasti ja toi minulle pikalähetyksen Kanadasta.

40 kpl 2½" leveitä ihania veden värisiä kaitaleita. Aivan mahtavia värejä. Koskaan aiemmin minulla ei ole ollut mitään upeaa sarjaa mistään kankaista. Rakastan merta ja sen sävyjä, joten tämä oli ihan huippuihana pakkaus. Toinen pakkaus sisältää 10 Fat quarteria lilan sävyisiä kankaita. Noita värejä ei löydy kangasvarastoistani juuri lankaan, joten tämä on myös erittäin tervetullut pakkaus. Aikoinaan olen siedättänyt itseni jo keltaisen kelpokäyttäjäksi ja nyt on edessä uusi violettinen haaste!

Saa nähdä, koska raaskin käyttää näitä kankaitani. Täytyy ensin miettiä malli, johon niitä tuhlailisin.

Tuossa kun ehdin sanoa, että liila-violetti ei kuulu minun kangasvarastoihini, niin heti tässä "ei mihinkään tarkoitukseen-" tehty työ, jossa tuota vanhaan roosaan menevää lilahtavaa on. Reunuskankaan olen tosin saanut ja se on paksua canvasta ja kirjaimien kangas on kesäisen aurinkovärjäyksen tuotos. Pohjan enimmäkseen keltainen kangas on nimenomaan sitä miltä näyttää eli aurinkovärjäyssotkujen pyyhkimiseen käyttämäni entinen valkoinen kankaan pala.Tilkkukurssilla aiheena oli mola ja tästä tuli minun molaus.  Yllä olevan kuvan värit ovat oikeat, alla reunukset ihan liian violettiset.

Lähikuvasta näkyy, että monta kangasta on päällekkäin ja joku aina kaiverrettu esiin kerrosten alta. Lisänä on vapaata konetikkausta, kuten linnun jalat ja uloimman kehyksen liskot, koukerot ja mitä kaikkea sieltä löytyykään.

Tässä oranssi tipu yrittää kukkalaululla kiinnittää yläpuolen  linnun huomiota, mutta ei se ole näkevinäänkään laulajaa. Vieressä oleva tipu sentään kuuntelee niskat kyyryssä.  Taitaa särkeä korvia.

Olen minä siellä kurssilla ihan fiksuakin tehnyt. Opella oli ajatus, että tekisimme punaisista ja valkoisista kankaista pussukan, jossa voisi säilyttää semmoisia tärkeimpiä ensiaputavaroita, kuten laastaria, desifiontipyyhkeitä ja kirurgin veitsen. Jos olisi pidemmälle kehittynyt ensiapuihminen. En sitten saanut sellaista punaristipussukkaa aikaiseksi, ainakaan vielä, mutta onhan tässä kuitenkin oikeat värit. Jostainhan sitä on alotettava. Vielä joskus teen sen ensiaputavarapussukan.

Hyvällä onnella tästä kuvasta voi nähdä tikattuja tähtiä ja silmukoita. Tavallisella onnella vain kahta erilaista tähtikangasta. 

Tänään oli kiva ja antoisa kahvilatapaaminen muutamien tilkkuilijoiden kanssa. Tiedättehän ne neulojien kahvilakokoontumiset, joissa puikot viuhuvat ja tarinat lentelevät. Meillä oli Kampin kahvilassa neulaa, ompelulankaa ja kangasta. Käsinompelua. Kahdella meistä ei ollut mitään käsityötä mukana, mutta yksi auttoi toista hexagonien kanssa ja kolmas leikkasi ensin napin irti takistaan ja ompeli sen sitten takaisin. Hän tosin sanoi, että nappi olisi kohta irronnut ja roikkui rumasti, mutta en minä semmoista huomannut. Koska en katsonut. Sain käsinompeluni valmiiksi ja se oli aikamoinen ihme. No mutta niitähän näin joulu alla tapahtuu. Join muuten kauden ensimmäisen jouluglögin tänään Tilkunviilaajan kanssa. Kampissa oli tarjoilua.

Kaikki varmaan odottaa sitä oikeaa joulua ihan tohkeissaan. Kyllä minäkin odottaisin innokkaana, jos olisi aavistus siitä, että saisin joulupukilta uuden ompelukoneen, Bahaman loman, koiranpennun tai jotain muuta mieluisaa. Mutta en saa, ehkä shampoota, tosin se on parempi kuin Sunlight. Minä odotankin tammikuuta. Silloin Töölön Tilkkupaja järjestää Suomen ensimmäinen tilkkuretriitin. Ainakin minun tietojen mukaan ensimmäisen. Tämä Hyvä sauma-viikonloppu vietetään Lohjan Kisakalliossa. Luulen, että tässä urheilun pyhätössä ei ole aiemmin ompelukoneita nähty! Koska on mahdoton löytää hyvää saumaa ommella ilman "kotihommien" häiriöitä, tartuin  mahdollisuuteen ja varasin paikkani  Tilkkupajalta. Eli jos sinulla ei ole isoja synttäreitä, kihlajaisia, työvuoroja tai muita rasitteita, joista et pääse helpolla eroon, lähde ompelemaan 16 - 17.1.20016 Kisakallioon. Kilpailuhenkisille tiedoksi, että siellä ei ommella kilpaa eikä ohjatusti, vaan ihan omia saumoja omien mieltymysten mukaan. Mutta voidaan me vähän kilpaillakin, jos siltä tuntuu. Vaikka juoksussa tai jossain muussa lajissa. Ja ainahan joku osaa ohjeita antaa, jos jollakin on tai on menossa sormi suuhun. Ompelun lisäksi siellä on varmasti mukavaa samanhenkisten seurassa. Nyt täytyy miettiä, että mitähän sitä sitten ompelisi. Kone täytyy viedä ennen Hyvää saumaa huoltoon, ettei se jämähdä heti kalkkiviivoille. Katso tuolta Tilkkupajan sivuilta ne fiksut, tarkat tiedot.

Huomenna 29.11. 2016 on kotimyynti-tapahtuma Siltamäen Nuorisoseuran talolla Kiertotähdenpolulla klo 14-16. 

Tervetuloa!

Ja oikein hyvää ensimmäistä Adventtia, sitten huomenna.

PS. Ja hiljaisuudella ei ole mitään tekemistä tuon Hyvä sauma ompeluretriitin kanssa!

tönköt lehmät

Viimeksi tilkkukurssilla oli aiheena Afternoon Tea ja leivoskahvit kaupungilla. Ei syntynyt leivoksia eikä teekuppeja tai -pannuja. Päädyin tekemään muutaman paper piecing-blokin. Malleissa ei ollut mieleistä, jotein tein oman mukin ja siihen korvan. Ei ollut kovin vaikeaa.

Ehkä nämä on kaakaomukit, kun on lehmäkangasta. Siis maitokaakaomukit. Koska en kovastikaan juo kaakaoa, voisin käyttää näitä vaikka kahvimukin alusina. Aika isokokoisina ne sopisi pienen keittokulhon alusiksi myös. Kahvimukini Nipsu katselee hieman kauhuissaan tuota lehmää. Se ei millään uskalla mennä sen päälle. Ei, vaikka yritin rohkaista ja kertoa, että se on oikeasti vain ihan vaaratonta kangasta. 

Tulin laittaneeksi väliin paksua huopaa ja kovin tönkköjä ovat. Tikkaukset menee mukin ympäri ja useamman kerran. Nämä oli oikeastaan harjoitustöitä, semmoisia kokeiluja tulevaa varten. Tarkasti kun katsot, huomaat, että kuppien korvat ovat hieman erilaiset. Ensin tein tuon vasemmanpuoleisen teräväkorvaisen, mutta en pitänyt siitä ja sitten kokeilin hieman muutettua korvamallia. Siitä tuli parempi. Mutta en minä noista pidä kummastakaan, mutta tulipa tehtyä. Ruma tuo kanttauskin. Älä kato niitä ollenkaan.

Olen ommellut aika paljon vaatteita ja tässäpä kuvattuna melkein viimeisin. Tämä on itselle tehty Marimekon pellavakankainen jakku. Kankaan on suunnitellut Ishimoto ja sen nimi ei niin ajankohtainen Kevätilta. Ei sillä nimellä niin väliä, hyvin pysyi jakku päällä syysiltanakin. Kaavana käytin ainakin 10 vuotta sitten jostain piirtämääni paitapuseron kaavaa, jonka muokkasin enemmän jakkumaiseksi. Kaavasta jäi käyttöön kädentien pyöriö ja melkein hihat.

Hyllyllä istuva Katti oli pudota, kun näki tuon jakun. Olisi halunnut sen itselleen, koska Katin oma mekko on yli 20 vuotta vanha ja synkän värinenkin.

En löytänyt sopivia nappeja, mutta onneksi varastoistani löytyi siskon villakangasjakkua varten ostamani päällystettävät napit. En tarvinnut niitä siihen jakkuun ja joutivat hyvin tämän kevytjakun/puseron rintamukseen. Kangas tuli käytettyä niin tarkoin, että tarvittaessa saisin kaksi nappia päälystettyä, jos nuo vaikka katoaisi. Oli pakko tehdä entisiä Marikankaita vaatteiksi, koska kävin ystävämyynnissä hankkimassa uusia kankaita. Kaksi kertaa.

Siskolle olen ommellut mekkoja ja puseroita. Tämä on Pusero nro 4.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa! 

Ei kannata olla allapäin, vaikka sataisi. Joku ilostuu siitä, että saattaa tulla sieniä. 

Katselkaa keltaisia puita ja kahlatkaa pudonneissa lehdissä, ne kahisee jaloissa niin hienosti!