Olen tehnyt Kalasataman!

 

Farkku on minulle mieleinen materiaali. Tällä kertaa syntyi kassi. Taito käsityö- ja muotoilukoulu Etelä-Suomi järjesti yhdellä jaksolla tehtävän, jossa piti suunnitella käytetyistä farkuista tuote. Ensin kuunneltiin runo ja siihen liittyvä video, jonka pohjalta lähdettiin tekemään tunnelmataulua. Runo oli pätkä teoksesta Koko meren laajuus. Tuotteessa piti käyttää myös japanilaisia tikkaus/paikkauspistoja eli boroa tai/ja sashikoa. Sai myös painaa omia kuvioita, jos halusi. Minä halusin. 

 

Oma tapani on yleensä se, että on jonkinlainen visio päässä siitä, mitä aion tehdä. Sitten piirrän kuvan siitä ajatukseta ja alan hommiin. Ei tarkkoja suunnitelmia, enemmän sellaista tajunnanvirtaa, jossa suunnitelmat vaihtuu lennossa. Tällainen suunnitelman tekeminen tunnelmatauluineen oli kovin vierasta. Näin jälkikäteen voin sanoa, että ihan fiksua. Ehkä otan tavaksi. Päädyin tekemään kassin mekon ja jakun kautta. Molemmat ensimmäiset toteutan, joskus. Kassin nimi on Kalasatama. Heti oli selvää, että yksi etu- ja takatasku tulee toiselle sivulle ja muukin kappaleiden asettelu. 

 

Kassin kyljet halusin ja teinkin farkkujen lahkeista niin, että farkkusaumat tulee pystyyn. Yhteen palaan tikkasin saumat itse, kun ei ollut sopivaa palaa. Pohjan tein erikseen ja siihen kiinnitin liimaharsolla paikkoja. Tikkaukset tein ompelukoneella edestakaisompeleella.  

 

Yläreunaan pistelin sahikolla verkkoa. Halusin ehdottomasti ongenkohon vetoketjuun, mutta en sellaista talvella mistään löytänyt. Punaisen puuhelmen alapuolen kun maalasi valkoiseksi, siitä tuli hyvä koho. Pyöreän muodon vuoksi sillä saa varmaan vain pallokaloja. Kassin sangat ovat pätkäisty vanhasta nahkavyöstä. Suutarin palveluja käytin sankojen kiinnittämiseen. 

 

Vuorikangas minulla oli mielessä heti kun kassin päätin tehdä! En muista, mistä tämän kalakankaan olen joskus ostanut, mutta tähän se sopi täydellisesti. Vuorissa näkyy avotasku, mutta siinä samassa on myös vetoketjutasku. Avainnauha on ihan must. Vetoketjuksi valitsin punaisen, piristää kivasti sinistä kassia. Ja onhan siinä pieniä punaisia kohtia sashikoverkossa ja kohossa.

Minulla oli hieman jäljellä hopeanvalkoista peittoväriä, jolla painoin pieniä kaloja. En halunnut esiintyä taitavana kalastajana, vaan tein kalamallineeksi ihan pienen sintin. Vaikka sashikotikkaukset näyttävät menevän taskun yli, on tasku käytettävissä eli tikkaukset eivät kiinnitä taskua pohjakankaaseen. Sashikoilla yritin saada aikaan rajua myrskyä, mutta kalat näyttävät menevän ihan rauhallisesti. Joku voisi tulla tuosta merisairaaksi, jos olisi taipumusta.

Jos halusi, farkkutyöllä sai osallistua Taito Etelä-Suomen kilpailuun. Töitä kisaan oli tullut yhteensä 23 ja ne on vielä 28.4. asti nähtävillä Espan Craft Cornerissa. Kalasatama-kassi sijoittui kilpailussa toiseksi! Olin aika hämmästynyt, sillä kun kävin katsomassa työt Espalla, järjestin ne mielessäni aika sukkelasti palkintojärjestykseen. Jos suinkin ehdit, käy katsomassa näyttely. Siellä on aikuisten kilpailutöiden lisäksi paljon lasten hauskoja farkkutöitä. Minun kassi on päässyt tikkaille, joka sopii kassin luonteeseen hyvin.

Tämän muistipelin kuvakortit ovat todella kauniita!

Nämä pöytätabletit saivat 3. palkinnon.

Retkipeitto oli minun suosikki! Siinä oli taidokkaat sashikot.

Istuintyynyjen, joita oli kaksi, sashikotikkaukset olivat tosi kauniit. Harmikseni en ollut osannut ottaa voittajatyöstä kuvaa ollenkaan, palkinnot jaettiin vasta sen jälkeen, kun olin käynyt katsomassa työt.

Mukavaa viikkoa!

Ai niin, saan palkinnoksi kaksi kurssia tarvikkeineen. Aika kiva palkinto, pääsee oppimaan jotain uutta kivaa!

lisää boroa

Hyvissä ajoin, ennen kuin pohjoisen porot lähtee liikkeelle, valmistui etelän boro. Melkein kaksi päivää sitä olen tässä katsellut ja nyt näytän teillekin.

Tässä boro on lähdössä ensimmäistä kertaa ulos. 

Boro-kirjonnan tekeminen on niin koukuttavaa, että heti tekisi mieli tehdä toinenkin veska. Kankaita kyllä piisaa ja lankoja.

Takapuolella kankaat ovat tällaisessa asetelmassa. Japanilaisten lisäksi ujutin mukaan hieman farkkua ja afrikkalaista indigoa.

Laukku on 22,5 cm korkea, ylhäältä saman verran leveyttä ja pohja on 6,5 cm leveä. Aika passeli pikkulaukku.

Pohjassa on ohut laukkuhuopa, reunoissa ei. Tikkaukset pohjakankaaseen tukevoittaa vartaloa sopivasti.

Vuoriin laitoin molemmille sivuille taskut ja avainnauhan, tietenkin. Mikäs se sellainen veska on, jossa ei avainnauhaa ole!

Laukkujen sisuskuvat ovat minulla aina ihan omaa luokkaansa! Aivan järkyttäviä!

Ei katsota sisuksia yhtään pidempään, katsotaan vaikka kivoja ristin muotoisia pistoja. Laukun mallin bongasin pinterestistä ja kuvassa oli myös tuo D-rengas. Tein senkin, vaikka käyttötarkoitus on ainakin vielä hämärän peitossa. Voi olla, että jonain päivänä koen ahaa-elämyksen ja laitan siihen roikkumaan sitä mitä pitääkin! Tuota elämystä odotellessa kuljen pelkän D-renkaan kanssa. No heijastimen nyt ainakin voisi laittaa, mutta jotenkin se pilaa tuon julkisivun. Ehkä tuo läpyskä renkaineen on vain semmoinen tyylikäs yksityiskohta.

pyörin, pyörin ympyröissäin...

... irti pääse en.. En muista miten biisi jatkui eikä onnksi tarvitsekaan.

Olen tainnut jo aiemmin mainita, että olen innostunut aplikoimaan käsin ja nimenomaan ympyröitä. Se on niin koukuttavaa istuskella ja ommella ympyrä kiinni pohjakankaaseen. Yhden ympyrän (halkaisija 2" eli n. 5 cm) ompeleminen ei kestä kauaa ja siinä se viehätys taitaa piillä. Yksi blokki tulee valmiiksi niin nopeasti! Ja kun ympyrä on pyöreä, sillä ei oikeastaan ole alkua eikä loppua ja se just tekee siitä niin mielenkiintoisen. Kerran kuulin kahden ihan fiksun oloisen miehen keskustelevan ja toinen sanoi toiselle, että ympyrät ja pallot kiinnostavat hulluja. En tiedä, mikä heidän keskustelun aihe kokonaisuudessaan oli, korviini tarttui vain tämä tyylikkäiden pukumiesten lause. Olisi varmasti paljon muuta fiksumpaakin muistettavaa, mutta tämä nyt jäi minun mieleeni.  Ja ympyrät on ihania ja pallot myös. Etenkin koripallot. 

Olen mukana Quilty 365- porukassa, jossa ommellaan yksi ympyrä vuoden jokaisena päivänä. Se ei riittänyt tammikuun alkuhuumassa, vaan aloin tehdä ympyröitä muutenkin.

Quilty 365 työhön valitsen kankaat kunkin päivän mielialan tai erityisen tapahtuman mukaan, mutta tähän työhön valitsin vain Marimekon kankaita. Täytyy tunnustaa, että olen saanut apuja näiden ympyröiden tekemiseen. Viikko sitten lauantaina oli Instagram-ryhmän tapaaminen ja Päivitys istui vieressä ihan toimettomana. Täytyihän sitä ystävää auttaa tuommoisessa tilanteessa! Nainen olisi muuten kärsinyt ja puristellut tyhjiä käsiään tuskaantuneena. Vai oliko se niin päin, että minä anelin häntä tarttumaan neulaan ja lankaan? Ihan sama, monta ympyrää siinä mukavassa porukassa saatiin kahteen pekkaan valmiiksi ja illalla kotona tein viimeiset. Sunnuntaina ompelin blokit koneella yhteen ja pääsin tikkamaan.

Pidän tikkaamisesta. Oikein himoitsen päästä tikkaamaan ja tikkaaminen motivoi pinnan valmiiksi tekemistä. Yleensä surruuttelen koneella joko suoraa tai sitten vapaalla konetikkauksella kiemuraa ja koukeroa. Joskus vielä aion opetella oikein hienon vapaatikkauksen saloja, mutta tähän työhön olin heti alussa päättänyt tehdä tikkaukset käsin. Olen monessa blogissa ihaillut erilaisia käsintikkauksia, mutta en vaan ole tajunnut, että voisinhan itsekin yrittää. Tilkkuiluni alkuaikoina tikkasin käsin kaiken. Olin silloin tajuttoman hölmö monessa suhteessa, mutta käsintikkauksessa olin hyvä. Omasta mielestäni. Oli tikkauskehikko ja kaikki viisaus suoraan kirjasta ihan tuoreena muistissa. Sormustinta en vaan oppinut käyttämään ja sormet oli aina ihan riekaleina. Istuin nojatuolissa hiljaa ja mietin omiani hyvin keskittyneenä ja ihan muissa maailmoissa. Ainoa ääni, joka minusta lähti, oli toistuva ai! Ei minulla silloin ollut konetikkaukseen sopivia lankojakaan, kaikki oli käsintikkauslankoja, semmoisia vahattuja. Voi, voi, oli sekin aikaa!

Nyt jäi perinteiset käsintikkauslangat laatikkoon. Nero´s Patch and post blogissa Teje on käyttänyt tikkauksissa jotain helmilangan oloista lankaa. Halusin kokeilla sellaista isotikkistä pistelyä. Ja kyllä oli kivaa! Tuo langan värin valinta oli aika rohkea ja hieman tyhmä teko. Ensin pitäisi saada käsiala hyväksi ja sitten vasta revitellä väreillä. Mutta kun se valkoinen ei näkynyt ja halusin näkyväiset tikkaukset. Ne on tärkeä osa tätä työtä.

Mutta into käsintikkaukseen jäi ja nyt haluan tehdä pieniä töitä, joita on helppo tikkailla käsin. Väreillä tai valkoisella.

Teen ympyrät samalla systeemillä kuin tuohon Quilty 365 työhön eli harsinlanka ympyrän reunoille ja kangas pahvisen mallineen päälle. Kiristän harsinlangan avulla kankaan tiukasti ja kuumaa rautaa päälle. Jotkut ovat onnistuneet pysymään kauniina ympyröinä, mutta toiset ovat hieman kulmikkaantuneet. No se ei haittaa, työ roikkuu ompeluhuoneeni seinällä eikä sitä välttämättä kukaan koskaan pääse katsomaan. Alla oleva kuva ei muuten ole otettu niin, että työ roikkuu seinällä ja kermavaahto on lentänyt laskiaispullan välistä työn oikeaan yläkulmaan. Ei, ei, se on lunta.

Työ on aikalailla neliö, noin 21" x 21" eli 53,5 cm x 53,5 cm. 

Mietin välillä, pitäisikö tikata lisää. Työssä on osa ympyröistä ilman yhteyttä muihin ja kuvittelin semmoista vaihtoehtoa, että tikkaisin nuo "irtonaiset"  ympyrät yhteen vaikka toisenvärisellä (!!!) langalla samalla tapaa kuin nuo muutkin. No saa nähdä. Onhan noita ajatuksia kaikenlaisia.

Jos menet tiistaina mäkeen, toivotan liukkautta, mutta muuten; pysykää pystyssä!